Translate

Saturday, 3 December 2011

Maisemanvaihdos

Heipä hei täältä Norjasta, Oslosta tarkemmin! 
Hiljaiseloa ollut blogikirjoittelun suhteen, elämä ollut vähintäänkin kiireistä ja muutoksia täynnä viime ajat, siinä syy. 

Isompi elämänmuutos sattui eteen, kun tuli hivenen yllättävään aikaan työtarjous, joka oli houkutteleva mutta jossa oli yksi pikku juju: työpaikka sijaitsee Norjassa ja edellyttää täten sinne muuttoa! Saamani harkinta-ajan puitteissa päädyin, tai päädyimme, yhdessä tulevan vaimoni kanssa että tartutaan haasteeseen. Muu perhe eli hän ja koira jäivät Suomeen, mistä en suinkaan minäkään kokonaan irtaudu vaan työt tehdään pääasiassa täällä, osin myös suomesta ja pyhiksi pyritään pääsemään koti-Suomeen kun mahdollista. 

Tuli mainittua tuossa haasteeseen tarttumisesta. Lienee jokin sairaus joka meitä kestävyysurheilukärpäsen puraisemia vaivaa. Sillä isoja haasteitahan nämä esim. Ironman-kisoihin ja muihin osallistumisetkin ovat. Näin tässä työasiassa ihan samalla lailla haasteen, jonka kimppuun en melkein malttanut odottaa pääseväni. Työ jo sinällään erittäin haastavaa, siihen päälle muutto ulkomaille. Helpommallakin voisi ihminen itsensä päästää. Mutta se olisi niin tylsää! En pidä tätä, enkä tästä nyt löyhää aasinsiltaa käyttääkseni, ironmaniin osallistumista niin kauhean isoina asioina. Ne ovat elämää. Sellaisia asioita joita haluan elää. Siispä toteutan ne! Niinhän kaikkien pitäisi, miksi pelätä ja jännittää jos haluaa kokea? That's it. 

Ensimmäinen viikko täällä nyt takana, mennyt työhön, työmatkaan ja asuntoon tottumiseen, tavaroiden purkamiseen yms. Keskiviikkona kerkesi pienen lenkin heittää jolloin löysin myös lähimmän uimahallin, ensi viikolla viimeistään ellei jo huomenna tutustutaan siihen. Järkyttävän hintaisia vaan käyttää, kuten ihan kaikki muukin täällä. 

Tänään sitten vähän pitempi n. 1½h lenkki keskustan suuntaan ja takaisin. Onneksi löysin.. Maisemia tutuksi pikkuhiljaa. Melkolailla mäkistä maastoa taitaa koko maa olla, vaikka samoilla leveysasteilla suunnilleen Helsingin kanssa, on mäkeä aivan helkkaristi, ja on muuten pitkää ja jyrkkää. Meinasi pumppu leipoa kiinni tänään takaisin tultaessa viimeisessä mäessä, kulmaa oli varmasti 10 astetta ja muutama sata metriä. Alkaa ymmärtää miksi nämä hiihdossa pärjäävät... Summa summarum puitteet siis ensi kaudelle valmistautumiseen täydelliset!!! Ystävällinen pomo vielä antoi käyttöön vanhan maastofillarinsa, varmaan parikymmentä vuotta vanha laatu GT vanhoilla deoren osilla jotka toimii edelleen kuin sveitsiläinen kello! Kaveri pyöräilee päivittäin töihin ja talvisin hiihtää, taidan saada hyvän sparraajan hänestä :) 

Paikallista tri-toimintaakin vähän googlettanut ja ainakin yksi seura löytynyt, katsotaan tuleeko osallistuttua heidän aktiviteetteihin, saattaapi olla kuitenkin että enimmäkseen itsekseen tulee talvi vedettyä. 


Med vennlig hilsen,
Valter

Sunday, 9 October 2011

Kisaraportti: Vantaan maraton 2011

Hyvin menneen mutta 2 minuuttia ennätyksestä uupumaan jääneen Helsinki Cityn jälkeen jäi vielä tälle kaudelle mukavasti motivaatiota juosta kolmannen kerran Vantaan maraton. Juuri siellä olin ennätykseni 2009 tehnyt joten reitti tuttu, nopea, ja kisajärjestelyt parhaasta päästä. 

Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa. 

Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin. 

Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.

Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :) 

Friday, 16 September 2011

10% sitä, 90% tätä, tekee 100% oikeaa asiaa.

Kaikea muuta kuin urheilua, se on pätkä vuodessa ihan tervettä elää niinkin, on vakaa uskomukseni. Treenikalenteria kun katson syyskuun osalta, on kovin tyhjää, ja niin oli tarkoituskin. Kuntopiikin aallonharjalla ratsastaessa olin kylläkin lykkäämässä ja lykkäämässä lepokautta, kun kiinnostavia juoksukisoja löytyi melkein joka viikolle jostain, mutta se tuli sitten ihan luonnostaan kun töissä alkoi olla kiireisempää, ja jouduin antibioottikuurille aiemmassa kirjoituksessa mainitun vaivan vuoksi. Ja alkoi muutenkin olla jatkuvaa väsymystä, nyt sen huomasi vaikka monta päivää oli tekemättä about yhtään mitään fyysisesti rasittavaa niin jaloissa jatkuva väsyn tunne. Tiukka treeni- ja kisakesä siis eittämättä tehnyt tehtävänsä. 

Alkuperäisissä suunnitelmissa oli viime viikon Vuosaarijuoksun puolimaraton, joka jäi väliin jalkavaivan takia, sekä nyt tulevan viikonlopun pääkaupunkijuoksu, mutta senkin joutuu skippaamaan tärkeämmän sukutapahtuman vuoksi. Nyt on siis ollut hyvä hetki levähtää ja keskittyä muihin asioihin. Tässä aamulla huomasinkin kahvikuppi vieressä surffatessa että tutut osoitteet kuten juoksufoorumi.fi, fillarifoorumi.fi, ja lukemattomat normi päivittäisiin rutiineihin lukeutuvat tri-sivustot on jääneet käymättä kokonaan parin viikon aikana. Olo alkaa olla terveen levännyt sekä kropalla että mielellä ja nälkä kasvaa päästä takaisin treenihommiin kohtapuoliin taas sata lasissa! Sen tietää viimeistään siitä että oikeasti on ikävä niitä uimahallin iänikuisia mutta ah niin rakkaita kaakelointeja. 

Viikonlopun vielä maltan, ja on vähän maltettavakin kun viikonloppu ohjelmaa täynnä, olla rehkimättä mutta sitten on jo melkein kaksi viikkoa täynnä tekemättömyyttä ja sen pitempään täyspassiiviseen off-seasoniin en usko, sitten alkaa jo kuntokäyrä laskemaan niin jyrkällä trendillä että kannattaa aloittaa pikkuhiljaa uutta peruskunnon kutittelua. Treenifilosofianihan perustuu n.10% luettuun tieteeseen ja 90% mutuun, joten sen enempiä ei kannata meikäläisen höpinöistä itselleen kopioida... Tuota 10% osuutta lähden kuitenkin kasvattamaan luotetulla raamatullani jota sitten viime talven on tullut välillä plärättyä. Pätevä teos, voin suositella.



Sitten viimeisen raapustuksen on myöskin kulutettu aikaa kultasepällä, tuli nimittäin tuossa kosittua tuota elämäni naista joka onneksi (myös minun, ei pelkästään kultasepän) vastasi myöntävästi :) Toinen asia jota vahvasti suosittelen, ja siitä 100% varmuus että toimii, rakastakaa toisianne! :)

Friday, 9 September 2011

Tour de Helsinkiä ja Vuosaarijuoksu

Istun koipi pöydällä, nyt on aikaa nakutella blogia ja ottaa iisisti hetki. Koivennoston ja iisistiottamisen syynä oikean jalan nilkan kohdalla etupuolella oleva tulehdus, joka alkoi viattomasta hiertymästä, ja aiheutti viikon antibioottikuurin. Eilen tullessani illalla kotiin kahden päivän työmatkalta huomasin että kintussa päivän mittaan ollut kipu oli varsin aiheellista - nilkka turvonnut muun säären paksuiseksi ja punotti jonkun verran. Tulehduskipulääkkeellä pärjättiin yön yli mutta varminta oli mennä näyttämään lääkärille joka määräsi kuurin. Huominen Vuosaarijuoksu on siis DNS, joten kattellaan sitä hommaa ensi vuonna. 

Viime sunnuntaina osallistuin Tour de Helsinkiin, 140km maantiepyöräilytapahtumaan jonka lähtö ja maali olympiavelodromilla ja reitti kulki muistaakseni 9 eri kunnan ja kaupungin läpi Helsingin ympäröiden. Tämä oli ensimmäinen massapyöräilytapahtuma jossa olin mukana, HelTri:n kanssa jotain kimppalenkkejä joskus ollut mutta muuten olen ryhmäajossa noviisi. Toki opiskelin säännöt ja käsimerkit ym. mitkä pitää tällaisissa tapahtumissa osata. Se on tietysti tärkeää turvallisuuden takia. Valitettavasti verkkokalvolle piirtyi muutama pyöräilijä ketkä tuntuivat väkisin haluavan aiheuttaa onnettomuuksia itselleen ja muille tai muuten epäjärjestystä joukossa. No tämä 32km/h keskinopeusryhmä jossa ajoin taisi olla pahin kun on keskusteluja seurannut. Mutta aika skarppaamista oli alusta loppuun ja sormet sai pitää jarruliipasimilla jatkuvasti, sen verran jojoilua oli meno.

Mutta tapahtumasta jäi positiivinen maku silti, ja olihan se näyttävän näköistä lähdössä kun 2000 pyöräilijän joukkio pyöritteli läpi Helsinkiä. Pysyin hyvin tuon 32-joukon vauhdissa ja tuntui lopulta menevän hyvinkin iisisti, pieni porukka oli irtaantunut omaksi 35km/h-ryhmäksi jossa olisi voinut olla itsekin, mutta hyvä näin. Loppua kohden meidänkin sakki hajosi hiukan ja loppua kohden tuli reviteltyä vähän loppukiriä. Maalissa nettoaika 4:22 ja risat, 4:30 olin tavoitteeksi asettanut. Tyydyttävä tulos!


Alkaa olemaan kisat käyty tältä kaudelta, Vantaan maraton vielä kiinnostaa mutta katsotaan miltä se homma tuntuu kuukauden päästä, tietysti pitäisi jo alkaa tietää tässä vaiheessa jos menee. No juostua tulee kyllä kunhan tämä kinttu on terveiden kirjoissa taas, mutta säilyykö kunto niin että sinne kehtaa lähteä ennätystä hakemaan, se on toinen asia. 




 

Monday, 22 August 2011

Helsinki city marathon 2011

Lauantaina juoksin neljännen maratonini ja toisen perättäisen Helsinki city marathonin. Viime vuodesta oli jäänyt rutkasti hampaankoloon, keli oli silloin murhaava eikä päivän kuntokaan ihan oletettu, jonka takia meni silloin aika penkin alle ja jalat oli täysin romuna yli viikon. Tänä vuonna olin alun perin suunnitellut juoksevani joko Espoon tai Vantaan maratonin, mutta ajoituksellisesti HCM tuli nyt aika hyvin sekä janosin revanssia reitistä ja varsinkin itsestäni viime vuodesta. 

Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta. 

Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin  keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan. 

Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen. 

Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse. 

Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!

Tuesday, 16 August 2011

Katsausta menneeseen, kurkkaus tulevaan

Lauantaina oli kauden näillä näkymin viimeinen tri-kisa seuran sprinttikisan muodossa. Tristarista viikossa palautunut ihan hyvin, ihan kaikkea ei saanut koneesta irti, varsinkin pyörä tuntui tukkoiselta vaikka ihan ok kulkikin. Juoksussa sitten pisti tuskaisasti noin neljä viimeistä kilmometriä ja hyvinkin vaatimaton vauhti sen takia mutta ei se ole vakavaa, pääasia oli vetää leppoisasti "nautiskellen". Aika räväkkä startti aamuun oli kuitenkin kun lauantai-aamuna kesäloman viimeisenä viikonloppuna piti olla 9:00 vedessä, oli muutenkin vähän rähmät silmissä ja pari kilsaa ennen paikalle saapumista muistin että eipä tullut uimalaseja eikä -lakkia mukaan, ei kun u-käännös kotiin päin ja lievää ylinopeutta puuttuvia varusteita hakemaan... Takaisin ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri, ja näköjään se märkäpuvun pukeminenkin käy aika helkkarin nopeasti nykyään tarpeen vaatiessa.. kerkesin veteen suunnilleen kun lähtökäsky kävi. Hyvä näin!

Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan. 


Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista. 

Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)

Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin. 


Tuesday, 9 August 2011

Kisaraportti: Tristar111 Estonia 7.8.

Terveisiä Vironmaalta Pyhäjärveltä ja Otepäästä! Kauden toinen "pääkilpailu" oli tämä nyt tällä nimellä toista kertaa ja muuten ties kuinka monetta järjestettävä tapahtuma kauniissa etelä-Viron maisemissa. Nimessä esiintyvä 111 tulee yhteenlasketuista matkoista jotka ovat 1km uinti, 100km pyöräily ja 10km juoksu. Eikä helpota jo muuten muihin osuuksiin nähden pitkää pyöräosuutta se että se tiedetään varsin vaativaksikin vielä. Tämä osoittautui todeksi muutamalla jyrkällä nousulla ja salakavalilla loivilla osuuksilla jotka kuin varkain söivät vauhtia pois vaikka tuntui että voimaa antoi minkä jaksoi! 

Paikalle saavuin lauantaina päivää ennen kisaa. Laivalla yli ja autolla noin 250km Otepäähän, joka on tunnettu talviurheilun paikkakunta, siellä olikin komea hiihtostadionkompleksi ja hiihtäjiä rullasuksilla meni mäkiä ylös alas ja eestaas. Majoitus oli Otepäässä ja matkaa kisakeskukseen joka siis sijaitsi naapurikylässä Pyhäjärvellä noin 4-5km. Sen verran meni ajamiseen aikaa että vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista olin paikalla, siitä sitten kisainfoon ja pastapartyyn, aikataulu oli tiukka mutta piti! 

Aamu valkeni kirkkaana eikä pilviä näkynyt, hyvä kisakeli oli luvassa, mahdollisesti kuuma tosin. Auton sai lähelle kisakeskusta mikä teki siirtymisen varusteiden kanssa helpoksi. Olkavarsiin leimat jonka jälkeen pääsi pyörän check-inniin sekä viemään vaihtopussukat. Täytyy mainita että ihan huipputason järjestelyt ja opastukset joka paikassa, ei käytännössä ollut mahdollista tyriä mitään, kunhan muisti mitä halusi vaihtopusseihinsa laittaa niin loppu meni kuin itsestään, aina oli joku kattomassa perään että meni oikeat tavarat oikeaan paikkaan jne. 

Osallistujia oli vajaa 400 yksilökisaan ja 56 viestijoukkuetta eli kuhinaa riitti startissa. Nyt sain mielestäni hyvän lähtöpaikan valittua, lähtöalue oli aika leveä ehkä noin 70 metriä joten kauheaa sumppua ei alussa päässyt syntymään vedessä. Menin melko keskelle, en ihan eteen mutta hyviin asemiin kuitenkin, en halunnut alusta alkaen hassata yhtään aikaa muiden päällä kiipeilemiseen. 

Mielessäni olin ajatellut uinnin tavoiteajaksi n. 18 minuuttia, oman kellon mukaan meni 20s yli, virallisia osuusaikoja odotellaan yhä tätä kirjoitettaessa. (Lisäys 10.8. uinnin virallinen osuusaika 18:18). T1 ajaksi täppäsin 2:40. Vähän meni sählätessä märkäpuvun kanssa taas mutta eipä tuo vaihto mitenkään hitaasti mennyt. Sitten alkaisikin kisan ylivoimaisesti pisin eli pyöräosuus. 3 tuntiin piti mennä, ihanteelliseksi olin ajatellut 2:50, silloin hyvin sujuvien vaihtojen kanssa jäisi noin 50 min aikaa juoksuun jolloin päästäisiin alle 4 tunnin. Tämä onnistuisi kaiken mennessä nappiin vaihtoja myöten ja tarkoittaisi että pyörällä pitäisi pystyä n. 35km/h keskinopeuteen. 



Pyörään lähdin reippaan ennakkoluulottomasti, pilkoin homman 10km pätkiin ja jokaisen kympin mennessä 17 minuuttiin oltaisiin tavoitevauhdissa. Ensimmäinen kierros oli eri kuin kaksi viimeistä ja melko alkuun tuli jyrkkä nousu jossa jo ekat aerohirviöt piiputtivat. Ekaan kymppiin taisikin mennä lähemmäksi 18 minuuttia ja piti miettiä jaksaako tätä tahtia koko pätkän ja jääkö mitään tankkiin juoksuun jos nyt runttaa väkisin tavoitteeseen. 


Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin jo hyvin rytmissä ja tuntui mahtavalta ohitella porukkaa vauhdilla. Uudelle kierrokselle lähdettäessä oli pitkähkö ja melko jyrkkä Mäe-kadun rinne jonka varrella porukkaa oli kannustamassa meitä ylös puuskuttavia, hyvin antoi boostia! Kuului vaan iloisia "läks, läks!" -huutoja ja ihmettelin että mikä läks kunnes tajusin et jaa taitaa olla vironkielen vamos. Seurailin mittaria ja olin vähän jäljessä mutta paukkuja oli ja T2:een tullessa olen täpännyt pyörän ajaksi 2:49:52! Kellontarkkaa työtä siis :D / (Korjaus 13.8. Virallinen pyörän osuusaika 2:49:15)


Vaihdossa takataskuista turhat geeliroskat sun muut pois kengät jalkaan ja menoksi, tiesin että nyt ei ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Olo ihan ok, ei kramppejakaan onneksi. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle, jalat oli kuitenkin sen verran tukossa ja meinasi alkaa vatsaa pistämään. Jotain puoli kilsaa vedin toisen kilpailijan perässä kunnes huomasin olevani vähän nopeampi ja hissuksiin siitä ohi ja fokus omaan juoksuun. Rytmiin pääseminen otti 3-4km, orastava pisto kaikkosi joten sai keskittyä laittamaan viimeiset voimat peliin. Katsoin juoksun alkukilsoilla kellosta että perässä ollaan pahasti, pitäisi painaa reilusti alle 5min/km kilsoja loppu jos mielii alle 4h. Kilsa kilsalta otin kuitenkin vajetta kiinni jopa puolella minuutilla/kilometri, ja uskoa oli vielä. Noin 7km kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka laella kääntöpaikka ja loppu tultiin melko reipasta tahtia rullaillen, 8km kohdalla kun oli kelloni mukaan karvan yli 10 minuuttia aikaa uskalsi päästää vähän hymyä. Viimeiset sadat metrit ennen maalialueelle saapumista reitinvarsi täynnä ihmisiä ja kannustusta. Vähän vielä tuli tuuleteltua ja nostatettua huutoa ja maalisuoralle tullessa hieno fiilis. Juoksun aika nyt kun viralliset väliajat tulleet melko huikea 46:31! Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:59:05. Tavoite saavutettu ja kirkkaasti!


M30-34 sarjan 14. sija kotiintuomisina ei ollut hassumpi saavutus, loistolopetus ensimmäiselle tri-kaudelle joka ollut menestys kaikin puolin ja ollut niin hauskaa ettei koskaan minkään urheilulajin parissa. Ei kisat toki tähän lopu, on vielä maratonia ja muuta kalenterissa mutta tri-hommien suhteen katseet kääntyy pikkuhiljaa off-seasoniin ja ensi kauteen. Kiitos kanssaharrastajille mukavista hetkistä jo tähän asti ja kannustajille sekä kotijoukoille!


------------------------------------------------------------------
 Lisäys 10.8. viralliset väliajat http://star-events.cc/site/images/downloads/TRSTEE/trstee2011_111_individual_overall_eng.pdf

Tuesday, 2 August 2011

Cooper-testi

Moni joskus kovaa treenannut tai esim. varsinkin juuri Cooperin testissä kaikkensa antanut tietää että "veren maku suussa" ei ole mikään keksitty heitto, vaan perustuu karuun todellisuuteen. 
Tänään pääsin tuota verta maistamaan kun olin päättänyt tehdä cooper-testin koska en ole tänä vuonna vielä tehnyt. Erään ystäväni kanssa on ollut tapana tehdä kevät- ja syyscooper, tänä vuonna ei kuitenkaan kevätversiolle löydetty aikaa ja varmuuden vuoksi jos syyspainoksestakaan ei tule mitään halusin tehdä sen nyt ja selvittää mikä on taso viime suoritukseen nähden. 

Noin vuosi sitten tai hiukan syksymmällä taisi olla, meni ennätys 3180m, nyt parannusta tuli 90m ja tulos 3270m! Erittäin hyvä tulos, otettava huomioon että eilen tein 2½h pitkän pyörä-juoksutreenin, valmistavana harjoituksena sunnuntain Tristar Estoniaan, melkein kisavauhtisena. Optimaalisempana päivänä 3400m on mahdollinen uskon. 

Testin tein Vuosaaren Heteniityn kentällä, alle sai hyvin n. 3km lämmittelyn juoksemalla kotoa kentälle. Alku meni kovempaa niinkuin cooperissa aina, testihän on erittäin vaikea tehdä mitenkään täydellisesti miksi uskon että harva siinä koskaan yltää todelliseen potentiaaliinsa. Kierrokset menivät: 1:23, 1:25, 1:27, 1:28, 1:27, 1:30, 1:32, 1:29 ja loppusuoraa siis ehti vielä 70m tuon päälle. Seitsemäs kierros taitaa olla jonkinlaista henkistä kamppailua kun maali on niin lähellä tai mitä lie alitajuista, kun sen jälkeen kuitenkin jaksanut tehdä 3s nopeamman viimeisen kierroksen. Eikä kyse todellakaan ollut mistään "loppukiristä", sellaisen ajatteluun ei kyllä ollut voimia, yritin vaan pitää tahtia niin hyvin kun voimat antoi. 

Suht tasaista vauhtia kuitenkin, alun ehkä olisi voinut pari sekuntia hitaammin ottaa mutta vauhdin arvioiminen niin tarkasti on kokeneellekin juoksijalle turhan haastavaa joten tyytyväinen olen. 


Ennätys joka tapauksessa taas, nyt 3 vuoden aikana olen joka kerta parantanut joten kiva että putki ei katkennut ja kertoo siitä että vauhtikestävyyspuolellakin on jotain kehitystä tapahtunut, vaikka pitempiin ja pitempiin kisamatkoihin tässä harjoittelu tähtää. 
Toivottavasti näkyy myös tuloksissa sunnuntain kisan juoksussa, sekä Helsinki city marathonissa johon viime hetkillä päätin sittenkin osallistua sekä varsinkin pääkaupunkijuoksun puolikkaalla myöhemmin syksyllä.

Wednesday, 27 July 2011

Kausi kuumimmillaan

Eletään suomalaisen triathlonkauden hektisimpiä hetkiä, kisaa pukkaa vasemmalta ja oikealta ja kelit on ne parhaat joista kaikki tietää että vain hetken enää päästään nauttimaan urheilemisen merkeissä. 

Kausi siis huipennuksessaan, kisoja vielä useimmilla edessä mutta jo nyt on katseet suunnattu pikkuhiljaa ensi vuoden palapeliä rakentamaan. Oman projektin äärimmäinen maali alkaa muotoutua ja itse asiassa 2012 täysmatkalle on jo ilmoittauduttu! Siitä lisää myöhemmin... :)

Joroisista toipuminen on käynyt ällistyttävän nopeasti. Fiilis oli jo pari päivää kisan jälkeen melko normaali. Viime viikko tietysti lepäiltiin ja palauteltiin, kisan jälkeinen tiistai kävin kuitenkin jo uimassa puolentoista kilsaa rentoa. Torstaina töiden jälkeen vajaan tunnin reipas pyörälenkki, hyvin jaksoi mutta huomasi että tehot olivat vielä Joroisissa.. tullevat viiveellä perässä :) Sunnuntaina vielä työmatka mutkan kautta 16km ja kotimatka vähän pitemmin kierrellen 30km meni jo paremmilla voimilla mutta lyhyinä terävinä pidettiin sen viikon lenkit. Vikalla lenkillä pyörä alkoi natista entistä kovemmin enkä ensin kiinnittänyt asiaan huomiota, sitten muistin satulatolpassa jo jonkun aikaa olleen pienen särön. Oikein, se on alkanut halkeamaan hiukan lisää ja suuntasin kotiin tutkimaan vaurioita lähemmin. Nyt on uusi pyörä kiikarissa (on toki ollut jo pitkään) tai sitten tolppa on uusittava ennen Tristar-kisaa johon menossa reilun viikon päästä. 


Tuosta kisasta tuleekin kiinnostava kokemus, paikalla on isoja staroja aina hallitsevaa Ironman-maailmanmestaria aussi Chris McCormackia myöten. Yksi kisan tärkeimpiä "tavoitteita" onkin päästä edes nopeasti jutulle mestarin kanssa! Suomestakin on lähdössä huippunimistä ainakin Merja Kiviranta joka Joroisilla otti puolimatkan Sm-hopeaa. Naisista britti Rachel Joyce on tuttu nimi maailman huipulta, katsotaan miten Merja hänelle ja muille pärjää! Isäntämaan ja kisan järjestelyissä hääräävä viron kenties kirkkain pro-stara Ain-Alar Juhanson on tietysti paikalla mutta ei osallistujalistalla ainakaan vielä, kenties on organisoinnissa niin paljon tehtävää ettei itse ehdi kisaan? Ain-Alar nähtiin myös Joroisilla jossa sijoittui neljänneksi. 

Viikonloppuna käydään Hämeenlinnassa täysmatkan SM jota mennään innolla seuraamaan. Oikeastaan ensi kertaa olen isossa kisassa katsojan roolissa, sitä odotellaan innolla! Kauhea hinku tulee varmaan olla itse mukana mutta se onkin vaan hyvä nyt kasvattaa nälkää ennen Tristaria :)

Tämä viikko vedetään hiukan enemmän ja kovempaa, kaivetaan takaisin sitä kuntopiikkiä niin hyvin kun mahdollista. Oli tarkoitus olla pyörän päällä paljon mutta nyt ei tohdi jos ei ehdi saada ehjempää pyörää ennen viron matkaa ja onpa alapääkin kärsinyt hiukan damagea kovista treeni- ja kisarupeamista. Viroon pitää saada mies ja välineet hyvässä iskussa! Enemmän juoksua siis kalenterissa. Ihan hyvä, sillä pyörä kulkee nyt hyvin enkä usko sen katoavan mihinkään. Juoksu tehopainotteista, ma meni työmatka 8,5km 4:30min/km vauhtia ja takaisin töistä 12km 5:00 tahdilla, eilen leppoisampaa tahtia 5:30min/km 8,7km. Viikon lopulla tai ensi viikolla pitkä lenkki ja sitten fiilistellään pääosin lepäillen ja huoltavia harjoituksia ja toimenpiteitä tehden kilpailuun asti. 


Että tosiaan kuumana käy kausi ja toivottavasti kotijoukotkin kestää ja kestäähän ne, niin on hauskaa ollut tähänkin asti ajella pitkin maata kisoissa. Viron jälkeen raporttia seuraavaksi, ja valotetaan hiukan noita 2012 suunnitelmia kenties lisää...

Sunday, 17 July 2011

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 16.7.

Tehty! Ensimmäinen puolimatkan kisa on näin taitettu! Ajatus Joroisten puolimatkalle ilmoittautumisestahan kypsyi viime talvena ja määrätietoinen harjoittelu tuota päämäärää kohden kantoi todella hedelmää. 

Joroisille matkattiin perjantaina hyvillä mielin, olihan tämä loman kohokohta ja tapahtuma jota oltiin odotettu koko kuluva vuosi! Kisapäivää edeltävänä päivänä kuitenkin ilmaantui odottamattomia selkävaivoja, keskiviikkona tehty viimeinen uintitreeni saattoi vaikuttaa, tai huono nukkuma-asento kun petari oli ollut pesussa. No mene ja tiedä, alaselkä oli kuitenkin huolella kipeä ja sitä sitten hoidettiin pikku ibuprofeenikuurilla, kipuvoiteella ja varovaisella venyttelyllä. 

Kisapäivää edeltävä ilta käytiin seuraamassa sprinttikisaa ja valmisteltiin omia hommia, vietiin pyörä ja varustepussi Valvatuksen rantaan T1:een ja juoksuvarusteet valmiiksi urheilutalolle T2:een. Sitten tukeva illallinen hotellihuoneessa ja rentoutumista. On muuten elämys erikseen majoittua hotelli Joronjälkeen jossa aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuoteen 1975... suosittelen ehdottomasti kaikille jotka ovat tulevina vuosina Joroisille menossa kisaamaan :D Majoitus kuitenkin tähän tarkoitukseen aivan riittävän hyvä ja melko edullinen, sijainti paras mahdollinen ja henkilökunta ystävällistä!



Sitten pari sanaa itse kisasta. Yöunet jäi hiukan levottomiksi, yleensä en jännitä lainkaan enkä nytkään myönnä mutta varmaan hiukan jänskätti. Tiesin että kaikki on tip-top valmista ja että olen kunnossa, selkäkivut kiusasivat varmaan mieltä eniten. Aamu valkenikin sitten äkkiä ja eikun kuppi Joroislaista espressoa hotellin ravintolasta naamaan (muistutti enemmän teetä kuin kahvia se litku) ja tavaraa kasaan ja lähtöä tekemään Valvatuksen rantaan. Selkävaivat eivät olleet poissa, mutta hellittäneet sentään. Viimeinen ibu lärviin eiköhän kisa-adrenaliini hoitaisi loput. 

Rakas henkilökohtainen huoltajani ajoi meidät lähtöpaikalle ja eikun starttia odottelemaan. Lähtöviivalla sitten osui yksi jos toinenkin tuttu kaveri kohdalle ja meinasi ihan jutteluksi mennä viime hetkille saakka, no viimeiset puskapissat kerkesin heittämään ja märkäpuvun vetskari kiinni ja laukausta odottelemaan! Laukaus kajahti ja taas oltiin vedessä milloin jonkun alla milloin päällä ja välissä. Aivan mieletön sekamelska ja härdelli, rajuin startti missä tähän mennessä ollut mukana mutta oli sitä vaan porukkaakin!! Koskaan vielä en ole mitään paniikkia tai mitään sinne päinkään kuitenkaan kokenut joten rohkaisen kokeilemaan tätä lajia ihan oikeasti jos kiinnostaa mutta uintistartti pelottaa. Sekaan vaan reippain mielin, kyllä sieltä selviää! 

Ensimmäinen kolmannes uinnista olikin aika lailla omasta tilasta kamppailua. Juuri kun tuntui että sen tilan löysi niin tuli joku kylkeen tai muuta. Rytmiin oli hankala päästä. Ei auttanut kun ottaa rauhassa ja keskittyä omaan juttuun, eikä antautua muitten tönittäväksi! Järven perällä sitten alkoi porukka hajaantua enemmän ja pääsi keskittymään kelaukseen. Säästelin voimia jotta jaksaisi puristaa hyvällä tahdilla loppumatkan. Viimeiseltä kääntöpoijulta kun lähdettiin rantaa kohti ja ranta jo näkyi ajattelin että nyt jo, no ei tässä kauaa nokka tuhissut ja lisäsin pökköä pesään. Aiemmin kauempana näkyviä lakkeja alkoikin lähestyä ja lopussa varmaan jonkun verran tuli ohiteltua porukkaa. Olo oli todella vahva! Suurin yllätys olikin kun vilkaisin kelloa vedestä noustessa ja se näytti 32 ja risat, ajattelin että ei ole mahdollista. Myöhemmin tajusinkin että vedessä on kai jossain vaiheessa kello stopannut muutamaksi minuutiksi, uinnin loppuaika nimittäin 36:40. Olen itse asiassa siihenkin erittäin tyytyväinen, minun todella vähäisellä uintitaustalla!!! 

Tuon uinnin siivittämänä lähdin T1:stä kuin riivattu pyörän selkään, liikoja kuitenkaan hosumatta. Pyörän selkään, muutama polkaisu ja rauhassa kengät jalkaan kun maantielle pääsi. Pyörän ensi kilsat olikin sitten ihmettelyä kun meitä meni peräkkäin niin paljon ettei ohittaminen yksinkertaisesti ollut mahdollista eikä oikein turvallistakaan. Juoksufoorumilla ja muualla käytäviin peesikeskusteluihin en julkisesti aio edes ottaa sen lähemmin kantaa. Homma on mitä on tuon mittaisella reitillä kun sinne laittaa monta sataa pyöräilijää. 

Lentokentän kääntöpaikkaa lähestyttäessä ja sen jälkeen keskinopeus näytti olevan alle kolmeakymppiä.. ajattelin että ei se mitään, kohta aukeaa varmasti tilaa ja hyvä vaan että ottaa rauhallisen startin ja hakeutuu omaan rytmiin. Näin kävikin ja pian pääsi ohittelemaan porukkaa ja vauhti oli hyvä mutta tuntuma kuitenkin tarpeeksi kevyt. Ensimmäinen kierros meni leppoisasti pyöritellen ja siinähän se nälkä kasvoi syödessä. Seurasin kelloa ja mietin että keskinopeus huiteli siellä 35km/h paikkeilla, erittäin hyvä homma koska tuntuma oli edelleen kevyt. Otin suunnilleen geelin/patukan joka toinen ja banaanin joka toinen kierros ja nestettä päälle fiiliksen mukaan. Tavoitteena olin ajatellut 2:45 alle, noin 2:40 olisi optimisuoritus. Pyörän loppuaika 2:38:59 vahvistaa että olen pysynyt suunnitelmassa hyvin! T2:ssa tietysti kelloni edelleen näytti noin 4 minuuttia liian vähän ja katsoin että nyt on mahkut 5 tunnin alitukseen koska juoksuun olisi aikaa yli 1h50min!!! 

T2:een juoksin suoraan pyörän selästä ja olo oli edelleen uskomattoman hyvä. Ei mitään merkkejä krampeista. Sukat ja lenkkarit jalkaan juomavyö päälle ja menoksi. Urheilutalolta ulos tultaessa tulikin Arjan ja Maijan iloiset kannustushuudot yllätyksenä, kiitos tytöt :) 

Juoksun yritin heti aloittaa rennosti enkä liian kovaa. Pääsin juoksurytmiin ehkä paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa kilpailussa, nyt en siis ollut repinyt pyörällä liikoja! Yritin pitää mielessä että vaikka kauden kisoissa niin ei ole ollut, on juoksun silti oltava vahvuuteni koska sitä olen vuosikausia harrastanut. Nyt se oli vahva, tai ainakin täydensi kokonaisuutena erittäin tasaista suoritusta ja viimeisteli suureksi yllätyksekseni mielettömän tuloksen maaliviivalla: 
Juoksun osuusaika 1:47:37, kun puolimaratonin ennätykseni on 1:41. Ainoastaan viimeinen kierros oli raskas mutta meni, eli onnistuin jakamaan voimat melko hyvin. En näin ollen usko että 5 tunnin alitus olisi ollut välttämättä mahdollistakaan. 

Aikatavoitteeksi olin asettanut 5:30 alituksen, 5:15 optimisuorituksella. Tämä päivä ylitti villeimmätkin haaveet. Oli kenties kohtalon oikku tuo kellon temppuilu joka johti hurjaan 5 tunnin alituksen jahtaamiseen... ;) 

Palautuminenkin todella hyvällä tolalla ja tässä sitten ollaan taas aimo harppaus lähempänä projektin maalia, eli 2012 Ironmania!!! 

Tapahtuman järjestäjille, sekä tutuille ja tuntemattomille kannustajille suuri kiitos. Sekä rakkalleni joka huolsit ja olit maalissa vastassa. Olet paras. Vuosaari hiljenee. For now :) 

Sunday, 10 July 2011

Lomailua ja kauden huippuun valmistautumista

Kauan odotettu kesäloma pyörähti käyntiin tällä viikolla, vihdoin! Tämän vuoden kesälomat on ajoitettu harkitusti melko lailla tämän harrastuksen vaatimissa puitteissa, elikkä kauden pääkisojen ympärille. Loma alkoi viikko sitten Kiskossa perusmatkan kisalla. Tiistai-aamuna pakkasin farmarin täyteen urheilukamppeita ja suuntasin isäukon mökille kauniiseen Janakkalaan muutamaksi päiväksi treenailemaan ja lepäilemään. Olosuhteet harjoitteluun ovat sielläpäin melko täydelliset, hiljaista maantietä riittää loputtomiin, vieressä oleva lampi tarjoaa mahdollisuudet uintiin ja juosta voi hiekalla asfaltilla tai vaikka metsässä pellolla tai suolla. Treenien välissä oli toki aikaa hengailla ukon kanssakin ja remontoimalla ja maalamalla talon terassiin uudet kaiteet ja rappuset. Suosittelen kaikille varsinkin kaupunki-ihmisille, muutama päivä täydellisen syrjässä maaseudulla omassa rauhassa omia juttuja tehden ilman kiireitä, tekee ihmeitä myöskin henkiselle kunnolle.

Tiistaina tein pyörälenkin Mäntsälään ja takaisin (95km). Keskiviikkona suuntasin lammelle jossa lämpimästä säästä huolimatta vedin märkäpuvun ylle ja 2 kierrosta lammen ympäri joka varovaisen arvion mukaan teki noin 1,4km. Torstain korkkasin pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella josta vajaa puoli tuntia pyörää rivakasti ja reilu tunnin/11km juoksu. Lauantaina vielä 18km juoksu melkoisessa helteessä viimeisteli viikon harjoitusmääräksi 6,5h. Kaikki harjoitukset valmistavaa viikon päästä käytävään Joroisten puolimatkan kisaan.  Huomenna viimeiset pitemmät treenit, uinti-pyörä-juoksu kisatilannetta simuloiden ja kaikki varusteet ja säädöt sun muut läpi käyden olisi tarkoitus tehdä. 

Tähän nyt siis on tultu, muistan sen talvisen päivän kun tämän blogin avasin ja koko Joroisten kisa tuntui kaukaiselta, lähinnä haaveelta. Nyt vaan odotellaan lauantaita että päästään nauttimaan suorituksesta jota varten harjoiteltu lukemattomia tunteja. Olo on siis hyvin levollinen ja valmis. Jo valmistavat kisat Nastolassa ja Kiskossa sen ovat osoittaneet, mitään kisajännitystä tms. ei ole ollut, vaan puhtaasti voinut nauttia ja pitää hauskaa, mikä juurikin koko harrastuksen tarkoitus on!

Saturday, 2 July 2011

Kisaraportti: Kisko triathlon 2.7.

Melkoisessa helteessä, mutta en valita, eli aivan mahtavassa säässä oli tänään Kiskon perusmatkan skaba. Tätä oltiinkin jo kovasti odoteltu, ensimmäinen perusmatkan kisa, parin viikon takainen Nastolahan oli hiukan alimittainen. Siitä, ja tiistaisesta heltri-cupin uinnista oli jotakin viitettä kuitenkin saanut että mihin sitä suunnilleen pitäisi pystyä. Kuuma keli ei oikeastaan pistänyt ollenkaan huolehtimaan enempää, tiesin että juoksu varmaan kuumassa seisovassa ilmassa tuskaisan hikinen mutta riittävällä nesteytyksellä asia varmasti on kunnossa.
Uinti oli merkitty isoilla poijuilla mutta jo tuttuun tapaan oli suunnistaminen muiden pärskeitä seuratessa, kunnes helpommin sai poijut näkyviin että pystyi niihin suunnistamaan. Fiilis oli että onnistuin aikalailla suoran linjan poijulta poijulle uimaan, kakkospoijulta kolmannelle mielestäni iso osa porukkaa ui todella ulapalla, luulin vetäneeni itse pahasti liikaa rantaanpäin mutta kakkospoiju olikin suoraan silmien edessä häämöttämässä. Onnistunut suunnistus antoi tänään anteeksi paljon luulen koska aikani oli melko hidas siitä huolimatta. Ihan ensimmäisillä kymmenillä metreillä sain kunnolla turpaani, tähän asti käydyistä kisoista on tottakai kokemusta pikku muksimisista sun muista, mutta nyt tuli puhtaasti nyrkki keskelle nenää! Oli pakko ottaa pari rinulivetoa ja kokeilla aukesko hanat mutta totesin että verta ei vuoda joten antaa palaa. Sitten myöhemmässä vaiheessa oli taas uimalakki irrota, jota korjasin myös kaksi kertaa ja kerran kakoin vähän järveä takaisin, en viittinyt tyhjäksi juoda. Nuo kohtaukset nyt kuitenkin hidastivat uintia ehkä korkeintaan yhteensä puoli minuuttia-minuutin, joten kaikkiaan uinti ok.
T1 meni ok, noin 2½ minuuttia kaikkiaan taisi tuhrautua järvestä pyörän selkään. Reitti oli melko tasainen ja nopea mielestäni, ainakin Nastolan ylä-alamäkiralliin verrattuna... muutenkin pyörä meni tänään omaan tasooni nähden tosi vahvasti, eli kehitystä on tapahtunut! Kun Nastolassa minua ohiteltiin, sain nyt itse ohitella varsinkin pyörän ensimmäisellä kiekalla ison liudan muita. Todella positiivinen asia tämä kehitys. Sen verran kuitenkin tajusin voimia jakaa että juoksukin meni jotenkuten. 54:10 ei nyt ole kummoinen kymppi minulta mutta ottaen huomioon helteiset olosuhteet tänään en valita siitäkään. Kaikkiaan melko optimisuoritus, uinti vaan joka tuntunut viime aikoina yllättävän hyvältä, meni odotuksiin nähden hiukan alakanttiin. No jääpä parannettavaa rutkasti seuraaviin kertoihin!
Kisa toimi loistavana lämmittelynä vuoden ehdottomaan päätavoitteeseen eli Joroisiin. Ja kaikki mikä Kiskosta oli kehuttu piti paikkansa, vielä kerran kiitos toimitsijoille suuresta panoksesta, olihan osanottajamäärä kutakuinkin tuplaantunut viime vuoteen! Nyt pari ansaittua olutta ja tarkemmat numeroanalyysit kehiin ;)
Niin ja tulokset:
http://www.kiskonkiskojat.fi/tulokset/Triathlon_2011_tulokset.pdf

Monday, 27 June 2011

Muuttojuhannus

Juhannus 2011 on ohi ja tänä vuonna se meni muuton merkeissä. Torstaina aloiteltiin ja tänään maanantaiaamuna herätessä alkaa tuntumaan että ihan ihmisten asuttama (ja yhden koiran) luola tästä pikkuhiljaa tulee. Taas sen oli ehkä vähän unohtanut miten paljon työtä muuttaminen teettää, mutta meitä oli reippaita nuoria hyväkuntoisia ihmisiä sitä tekemässä niin ei siinä kauaa ihmetelty kun tavarat oli vaihtaneet osoitteita, ensin vanhan asukkaan pois, sitten omat tilalle, ensin vaimokkeen ja sitten omat eli osoitteitakin oli kolme joista operoida.. loppu hyvin kaikki hyvin! 

Treeninkin kannalta juhannus oli täydellinen ajankohta käyttää muuttohäsellyksiin. Torstain julmetun tavaramäärän kantamisen ja siirtämisen otinkin ihan lihaskuntotreenin kannalta. Perjantai meni siivotessa ja ihmetellessä ja lauantaina pääsikin jo puhaltamaan jäljelle jääneitä höyryjä kahden tunnin/60km fillarilenkille Sipoon kauniita kesäisiä maanteitä pitkin. Sunnuntaina vielä leppoisa juoksulenkki ja käytännössä viikon tarvittavat harjoitukset saatiin tehtyä. Saldo 166 km pyörää, 16km juoksua, joista 3 pyörää, yksi juoksu ja yksi juoksu-pyörä-yhdistelmäharjoitus, viikon tunnit yhteensä n. 7h 35min.

Tänään olisi tarkoitus käydä hallilla ennen töitä, uinti jäänyt pienemmälle huomiolle viime viikkoina, osin tarkoituksella sillä muuttoasiat ynnä muut ovat jonkin verran kuitenkin rajoittaneet tekemistä ja varsinkin pyöräkunnon kasvattaminen ja ylläpito vaatii eniten huomiota nyt jo alkaneella kisakaudella. Ennen hallille menoa tulee kuitenkin mutka urheiluliikkeen kautta kun juuri muistin että uimalakkihan jäi Nastolan kisassa Iso-Kukkasen järveen... lilluu siellä varmaan vieläkin :) 

Saturday, 18 June 2011

Raportti: Nastola triathlon 18.6.

Tänään käytiin vajaa perusmatkan kisa Pajulahden urheiluopiston ympäristössä, Nastolan nasevan järjestämänä. Hauskasti kisainfossa seuran ja kisan edustaja kertoi miten tämäkin, kuten niin monet muut tapahtumat, on alkanut aikoinaan muutaman kaveruksen keskinäisestä omasta pikku kisasta ja tänään kisaajia oli paikalla jotain 60. Hienoa että puskaradio toimii kun lajimme kuitenkin suomessa edelleen aika pieni, näin ihmiset löytävät tällaisia kilpailuja, jotka palvelevat erinomaisina harjoituskilpailuina kauden päätavoitteisiin tähdätessä, oli ne tavoitteet sitten mitä vaan. 
Eipä siinä, kovaa mentiin täälläkin ja ihan tosissaan taas sai painaa ettei ihan heittopussin roolissa maaliin raahaudu. Omalla kohdalla sain toistamiseen yllättyä positiivisesti uinnista, josta näyttää tätä menoa kehittyvän paras osa-alueeni... saman havainnon tein HelTri-cupin rykäisyssä pari viikkoa sitten. Se on älyttömän palkitsevaa, kun viime vuoden kevät ja kesä meni uimaan oppiessa! Oikeasti siis ihan nollista lähdettiin, edes mökkisammakko ei ollut hallussa ja pelotti helvetisti heti kun jalat eivät ylttäneet pohjaan. Tosin lisättäköön että sunnistus ja suoraan uiminen vielä vähän niin ja näin, poijulta takaisin tultaessa olin ensin muiden linjasta parikymmentä metriä keskelle jorpakkoa päin, sitten törmäsin nokkakolarina vastaantulevaan...
No näillä nopeilla matkoilla näin, puolimatkalla jo sitten pyörän ja juoksun rooli tulee olemaan vieläkin paljon suurempi. Virallisia tulokisa odotellaan tietysti vielä, mutta olin pakannut mukaani kauniin ajanottajan :) joka teki tarkkaa työtä ajanoton kanssa ja sai ajoiksi: 16:27, 1:08:47 (sis.vaihdot), 40:57, tot. 2:06:11. Matkathan olivat 900-36-8. Uinti oli helppo rantaviivaa pitkin poijulle ja takaisin, rannasta T1:lle oli n.300m matka. Pyöräosuus melko vaativa, nousua ja laskua jatkuvasti eli rytmiin oli vaikea päästä. Sateen jälkeen myös tie osittain märkä mutta se ei haitannut oikeastaan lainkaan. T2 samassa paikassa kun T1 ja juoksu kaksi kierrosta pururataa jossa kaksi jyrkkää mäkeä, kaikkiaan hyvin kevyt reitti muuten. Juoksu tosin lähti todella nahkeasti liikkeelle ja toisella kierroksella vasta sain kunnolla jotain koneesta irti, siitä johtuen hyvinkin vaatimaton aika.
Näin Nastolassa, seuraava etappi Kisko 2 viikon päästä. Urheilemisiin!!! 

Ja lisäys tulokset tulleet, hienosti oma ajanotto 2 sekunnin tarkkuudella :) 
http://www.nastolannaseva.net/Triathlon2011

Sunday, 5 June 2011

Avovesikausi auki!

Tänä viikonloppuna oli suunnitteilla käydä Kuusijärvellä kokeilemassa uintia uudessa märkäpuvussa ja samalla veden lämpöä.. lämpötila-asia oli hiukan kysymysmerkki mutta aika vakuuttunut olin että viimeisten lämpöisten päivien jälkeen olisi takuulla uimakelpoista. Ja yllätyinkin kuinka lämmintä olikaan, no osaksi märkäpuvun takia varmaan jossa siis uin tänään elämäni ensimmäistä kertaa. Mikä kokemus. Hetkessä livuin keskelle jorpakkoa ja fiilis oli kun pikkupoikana kun ensimmäisenä kesälomapäivänä pääsi nauttimaan vapaudesta. Silmänräpäyksessä kaikkosi kaikki peikot avovedessä uimisesta. Pärjäisikö siellä pimeässä vedessä? Keskellä järveä on syvää, ei siellä ole päätyjä eikä rataköysiä, mitä jos jotain käy, puku alkaa vuotaa tai jalat kramppaa? Ei hätää. Homma sujuu kuin tanssi. Ja puku tosiaan selvästi kelluttaa ja suorastaan lennättää eteenpäin! No, osa on varmaan sitä pikkupojan innon ja adrenaliinin sekoitusta mutta kuitenkin. Taas yksi upea uusi kokemus tämän lajin parissa. Ei tästä vaan saa tarpeekseen. Päinvastoin. Sitä haluaa lisää, lisää.
Muutamia muitakin märkäpuku-uimareita oli järvessä availemassa kesää, ja keli siihen oli tänään täydellinen, aurinkoinen ja lämmin ja ranta täynnä iloisia ihmisiä. Nyt on tämä lutakko testattu, tiistaina kisataan cup-rykäisy ja otetaan oikein aika. Kauden ensimmäinen tri-skaba siis!

Viikko muuten sujunut monipuolisesti, hiukan käänteisesti kun alkoi tiistaina pitkähköllä pyörälenkillä Porvooseen ja takaisin, jatkui keskiviikkona kohtuu kovatehoisella pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella, torstaina seuran pyöränkäsittely/mäkitekniikkatreeneillä, perjantaina juoksulla töihin ja sieltä takaisin, ja tänään tuolla uinnilla jota tuli ehkä n. 1,5km karkeasti arvioiden. Yhteensä n. 8h40min tehokasta puuskuttelua meni noihin. Huomenna uuteen viikkoon ja pikkuhiljaa kuntoa terävöittämään kauden pääkisoihin joihin enää 1,5-2kk aikaa!!! 

 

Wednesday, 1 June 2011

Kesäkuun ensimmäinen

On myös viimeisen nykyisessä kodissa asuttavan kuukauden ensimmäinen päivä. Kotirintamalla tapahtuu, miksi on blogikirjoittelukin jäänyt vähemmälle huomiolle. Juhannuksen jälkeen muutamme elämäni naisen kanssa yhteen. Loppuiäksemme. Kiitos sinulle, rakas Hannele kun olet olemassa ja myös niin aidosti kiinnostunut tästä triathlonharrastuksestani vaikka se vie meiltä aikaa pois. Kokisin kuitenkin että enemmän se antaa kuin ottaa. Niin, tuo muutto vie paljon huomiota tällä hetkellä mutta toki harjoitella ehtii riittävästi. Enemmän siitä on aikaa vienyt erilaiset työkuviot, viimeksi 4 päivän matka Sloveniaan ja Venetsiaan viime viikolla. Upeita maisemia ja keli mitä parhain, suosittelen kaikille lämpimästi Sloveniaa kesän lomakohteeksi vaikkapa.Tulee vaan helposti morkkis kun tuollaset reissut katkaisevat treeniä vähän, mutta en usko että sillä loppujen lopuksi oli kovin huonoa vaikutusta (no paikallisia viinejä olisi voinut maistella vähän vähemmän), hiukan jalat tuntuneet väsyneiltä kevään mittaan, ollut vaikea välillä tuntea olevansa täysin 100% palautunut. Joten muutaman päivän lepo on välillä ihan paikallaan. 

Viime viikolla kävin isäukkoa morjestamassa Hämeessä, toisen kerran poljin tuon n. 100km matkan pääosin vanhaa kolmostietä pitkin. http://connect.garmin.com/activity/87755299
Kertoo ainakin pyöräkunnon kasvaneen kun reppu selässä (kevyt toki, työkalut ja yöpymisvälineet mukana) tuo matka kulki 30,7km/h keskarilla ja aika heittämällä meni. Samanlaisia fiiliksiä tuli eilen Porvoossa käydessä kun takaisintulomatkan vielä pystyi puristamaan reippaasti, n. 32km/h keskinopeudella. Ehkä lisäboostia antoi jokirannan kahvilassa nautittu jätski ja kahvi? http://connect.garmin.com/activity/89197854 Kehitystä tietää tapahtuneen kun viime kesänä tuollaisilla etäisyyksillä 30km/h keskarin saavuttaminen oikeasti vaati aika paljon. No viime kesänä vasta koko triathlonia ja varsinkin pyöräilyä aloittelin joten se siitä. 


Huomenna vuorossa seuran pyöränkäsittelyyn ja mäkitekniikkaan keskittyvät treenit, mielenkiinnolla odotan mitä uutta ideaa voisi sieltä vielä saada. Tiedän että yksi syy pyörävahvuuteni paranemiseen on että olen hakenut nimenomaan voimaa polkemalla mäkiä putkelta, välillä tasaisellakin pitkiä pätkiä isoilla vastuksilla ja hiomalla sitä teknisesti. Silti varmaan huomenna opin taas tehneeni jotain väärin... siinä taas lajin suola kiteytyy, on niin uskomattoman paljon opittavaa että kuka uskaltaa päteä olevansa täydellisen valmis ja tietävä tässä lajissa ei todellisuudessa ole muuta kuin pahasti metsässä ajatustensa kanssa :) 

Eli paljon tapahtuu ja vauhti vaan kiihtyy kesän edetessä, ensi viikolla HelTri-cup osakilpailuna rykäisy eli sprinttikisa. Sitä seuraavalla viikolla todennäköisesti Nastolassa. 

Hikoilemisiin, toivottaa

Monday, 16 May 2011

Kevätleirin antia

Viikonloppu vietettiin HelTri:n kevätleirillä Vierumäellä. Ensimmäinen kevätleiri minulle, syksyllä osallistuin ensimmäistä kertaa leirille, silloin ohjelma vähän erilainen kun kausi useimmilla lopussaan, kisat ohi jne. Silloin ei myöskään ollut varsinaisia yhteisiä pyöräharjoituksia kuten nyt. Lauantain pyörä-juoksu-vaihtoharjoittelusta sai halutessaan hyvän tämän viikon tehotreenin, otinkin sen reippaahkolla tempolla, myöskin sen takia että kokeilin miltä tuntuu mahdollisimman nopea pyörästä juoksuun vaihto syke korkealla, ja miten sujuu juoksu sen jälkeen. Hyvin sujui, yksi vaihto jopa sen verran liukkaasti että huomasin juoksevani kypärä päässä ensimmäisen kierroksen juoksuradalla :) Sehän on vaan positiivinen merkki, olen siis ainakin sisäistänyt että kypärä todella pysyy päässä niin kauan kun on pyörän kanssa kosketuksissa, ei siis pitäisi olla dsq-vaaraa kisoissa... 

Launtai-aamun ensimmäinen treeni oli kuitenkin uinti, jossa päätin mennä kokeneiden ryhmään. Tiesin tuolla uitavan kovemmilla tehoilla ja session kesto oli 2h, mutta arvelin kehitykseni uinnissa olleen sen verran hyvää että pärjäisin. Olen myös käynyt valmentajamme aloittelijauinneissa, ja täällä aloittelijaryhmään oli sen verran enemmän porukkaa puskemassa joten päättelin että saan enemmän irti siirtymällä rohkeasti kokeneempien kanssa polskimaan. Suoriuduttuani muiden kanssa melko vaativasta 2h ja 4,2km uinneista sain taas roimasti itseluottamusta lisää uintiini. Nyt on melko täydellinen mielenrauha ajatellen tulevia kisoja, tähän asti ylivoimaisesti heikoin osa-alueeni uinti on parantunut merkittävästi ja kisoista voi olla odotettavissa jopa kohtuullisia aikoja! 

Leiri huipentui sunnuntaina pitkään pyöräilyyn, jossa menin mukaan 29km/h tavoitevauhdin ryhmään jolla pyöriteltiin 90km lenkki. Ryhmässä ajoa en ole ehtinyt juuri tehdä, joten siihen sai ensimmäistä kertaa kunnolla tuntumaa. Kaverin följyssä peesaaminen jonkun verran helpottaa, mutta muuten oli mukava huomata että ylämäet menivät melkolailla kevyesti ihan lopussakin tällä tahdilla. Trainerilla ja spinningissä talven mittaan tehdyt harjoitukset kovemmilla vastuksilla ovat varmasti kehittäneet voimia ja mäkikestävyyttä.

Myös juoksun voin todeta teknisesti pikkiriikkisen edenneen, Länsiväyläjuoksun tuloksen ja ennenkaikkea toissa viikonlopun juoksuvideoinnin analysoinnin perusteella, joten kaikki näyttää juuri nyt hyvältä.

Monday, 2 May 2011

Back on track

Takaisin matkavauhdissa niinsanotusti, vajaan kahden viikon flunssailun jälkeen. Vähän vielä puski räkää sieraimista altaaseen, anteeksi vaan kanssauimarit Vuosaaren hallissa tänä aamuna. Ei hätää vuokin vodat on sen verran vahvasti kloorattu että eiköhän ne sinne liuenneet :) 

Ohjelmassa viikon alkuun pk-uinti 2km. Ensimmäinen kilsa oikein rauhallista, nyt kun vasta tervehtynyt ei ole tietenkään mieltä lähteä repimään. 19:29, pari huikkaa vettä ja toinen kilsa 18:15. Hyvään tahtiin meni toinen kilsa täytyy sanoa koska ei siinä mitenkään täyttä menty, jopa vuorohengityksellä ja sai pidettyä ajatukset tekniikassa melko hyvin. Tämä on todella lupauksia herättävää, tuon toisen kilsan keskivauhdillahan puolimatkan uintiosuus menisi alta 35min... no, mitenkään suoraan ei voi kilpailutilanteisiin koskaan näitä siirtää sen nyt tietää kaikki mutta kenenkään on turha kiistää että fiilistely on tärkeä osa mentaaliharjoittelua ;)

Allasetiketistä tuli taas kaksi prime examplea, uin ekan kilsan vanhan puolen nopeiden radalla, johon lopussa pommitti tukevampi setä lipumaan sammakkoa. Ei ollut mitenkään pahasti tiellä, mutta jos joku on ihan kantapäillä päätyyn tultaessa on kohteliasta päästää päädyssä toinen ohitse, näin teen itsekin koska varsin usein on minuakin nopeampia uimareita altaassa. Näin ollen sen yhden kerran kun jouduin ohittamaan niin se sitä omaa rytmiä vähän rikkoi. Toisen kilsan siirryin uimaan uuden puolen altaassa, johon samaan aikaan tuli nuori tyttö joka sitten toimikin loistavana peesiapuna. Katsoi muutaman altaanvälin menoani ja hyppäsi sitten uimaan kun olin suunnilleen toisessa päässä. Näin ei oltu milloinkaan toistemme tiellä ja vetipä muuten pimu sen verta reippaasti vähän aikaa että siinä sai estettyä itsensä heittämästä ihan löysäilyksi. Taisi jotain kaksisatasia vetoja tms tehdä, ja oikeaoppisesti päädyssä tauoillaan odotti sivussa rataköyden tuntumassa.

Huomenna olisi HelTri-cup osakilpailu ja 10km tempo ohjelmassa, juuri sen verran tässä on jo terve että se pitää käydä kokeilemassa. On sitten muuten ensimmäinen tempokisa, jännittävää kokeilla mitä reisistä lähtee, ja ihmetellä sitten miten paljon kovempaa muut menee.

Thursday, 28 April 2011

Uskon koetusta

Heti Länsiväyläjuoksun jälkeen alkanut flunssa kesti yli pääsiäisen ja nyt puolitoista viikkoa jatkunut puolikuumeinen olo ja nuha ja yskä pakottivat lääkäriin. Alkoi tukkoisuudella ja kurkkukivulla ja äänikin meni sopivasti pääsiäislomareissun ajaksi. Toisaalta harmitti, toisaalta totesin että harjoittelun kannalta paras ajankohta. Olisi vaan voinut loppuakin sitten niinkun flunssat kohdallani tähän asti muutamassa päivässä ovatkin aina loppuneet. Nyt kun oloa vaan jatkui päätin käydä tutkituttamassa asiaa, hengitystieinfektio joka ei kuitenkaan keuhkoputkiin tai muualle syvemmin hengitysteihin levinnyt, onneksi. Loppuviikko lepoa ja pseudoefedriiniä sisältävää lääkettä hengityksen helpottamiseksi, limakalvojen turvotuksen laskemiseksi. Onneksi oli erittäin pätevän oloinen nuori lääkäri joka totesi että näissä tämänasteisissa virustyyppisissä infektiotaudeissa antibioottikuuri on turha ja voi olla jopa haitaksi. Olen varma että moni lääkäri olisi täräyttänyt kuurin sen kummemmin perustelematta. Tämä kaveri osasi pyynnöstäni hyvin tyhjentävästi ja vakuuttavasti selittää miksi hänen päätelmänsä on mikä on. Olisipa kaikilla lääkäreillä ammattietiikka yhtä korkealla tasolla.

Jokainen triathleetti tietää kuinka usko on koetuksella kun harjoittelee päämäärätietoisesti ja sairaus katkaisee harjoittelun täysin kahdeksi viikoksi. Viikko voi minun kokemusten mukaan olla, siis silloinkin kun on terve, pelkästään hyväkin asia palautumisen ja superkompensaation kannalta, vaikka moni kovaa harjoitteleva on varmasti kanssani jyrkästikin eri mieltä. No, kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika siinä mielessä että se alkaa jo syömään hiotusta kunnosta huippua pois ja vähän nakertaa perustaakin. Siis vaikka töitä tekee talven läpi, vuoden ympäri kestävyyden ja kunnon peruskiven rakentamiseksi muutama viikko voi syödä siitä suuren osan pois. Tästä on tottakai monenlaista tutkimustulostakin liikuntatieteessä uskomukseni mukaan. 

Jos siis pitkillä harjoituslenkeillä raskaan treeniviikon lopussa tai kisoissa kaikkensa antaessaan meinaa joskus usko loppua kun on niin raskasta, niin sanoisin että useimpia koettelemuksia henkisesti kovempaa on päivittäin harjoittelemaan tottuneen triathleetin olla kaksi viikkoa vaan paikallaan ja odottaa että kroppa antaa taas luvan mennä. Mutta ei auta kitinä, antaa tämänkin asian koetella uskoa, tiedän että sen lisäksi että flunssa on kohta sairastettu on sitämyöten kehoni muutenkin täysin levännyt ja lihakset palautuneet ja täynnä halua palata harjoitussuunnitelmaan täysin palkein. Ja toipilasaikahan on mitä parasta käyttää vaikkapa lukemiseen ja vanhojen Ironman-kisojen fiilistelyyn. Kyse on kuitenkin vaan yhdestä pikku flunssasta ja kahdesta viikosta. Eli positiivinen ajattelu ja muut itsesuggestiiviset metodit käyttöön niin takaan, palaan edelleen harjoitteluun ja kisoihin juuri niin vahvana kun tiedän että pystyn.

Monday, 18 April 2011

Raportti: Länsiväyläjuoksu 2011

Tämänvuotinen Länsiväyläjuoksu päästiin juoksemaan keväisessä säässä, voisi sanoa että melko täydellisissä olosuhteissa. Lämpötila selvästi +10 paremmalla puolella ja auringonpaiste. Osa reitistä napakkaa puuskaista tuulta mutta ei haitannut ainakaan minua yhtään ja kuuluu reitille joka kuitenkin meren tuntumassa menee. 
Kisa pituudeltaan tuttu 17,4km, ja tavoistani poiketen olin aika tiukan tavoitteen itselleni asettanut tai sanotaan että tämänhetken tuntuma omista kyvyistä on sen verran tarkka että tiesin ajan haarukoituvan jonnekin 1:20 tietämille, hiukan alle todennäköisesti. Se tarkoittaa sellaista 4:40min/km vauhtia jonka olin kalibroinut GPS:ään ja sitä seuraillen tiesin olenko edellä vai perässä tuosta 1:20 loppuajasta. 
Heti alusta ampaistiin matkaan aikalailla reipasta kyytiä, eka kilsa 4:19 ja toinen 4:12, sitten järki jo sanoi että ihan pikku himmaus niin nähdään ehkä maalikin. Siitä vauhti sitten tasoittui 4:25-4:40min/km välille. Vaikutti siis selvältä että se 1:20 loppuaika alittuisi. Kilometrit suunnilleen 4-9 sekä 15-maali olivat raskaimmat mutta jo alussa tiesin että koko piina kestää alle 1:20 ja sen nyt runttaa vaikka sattuu koska se on ajallisesti lyhyt suoritus. Jossain kympin jälkeen oli todella vahva olo, taisi olla tasaista maatakin ja vähän laskua, mutta siinä vaiheessa suunnittelin että tämä tahti on nyt hyvä ja 16km kohdalla avataan pellit ja vedetään loppu täysillä. No se ei toteutunut kun about 15 kilsan kohdalla alkoi vatsaan pistämään niin julmetusti että ei oikeasti ollut enää kivaa. Km-väliaikoja kun katsoo niin huomaakin että siellä vähän kilsat hidastui mutta pysyi alle 5min/km, mistä olen aika yllättynyt koska kyllä hetken tuntui tosi hitaalta ja kavereita alkoi tulemaan ohi. Viimeinen kilsa sitten ihan täyttä tuskaa mutta kun kadulta kaarrettiin kohti urheilukenttää kokeilin että vieläkö jotain löytyisi vaikka sattuu, ja näin yllätin itseni toisen kerran sillä sain todella puristettua aika kovan kolmen-neljänsadan metrin loppukirin ja ohitin pari jannua jotka juuri oli menneet minusta ohi, mahtoi jätkät miettiä et mikä tolle nyt tuli. 
Loppuaika 1:18:59 eli suht odotettu mutta ehkä jopa odotettua hiukan parempi tulos. Positiivisena koen melko tasaisen vauhdinjaon vaikka alku, kuten aina, meni piirun verran liian kovaa. http://connect.garmin.com/activity/79707121 

Haasteena taas juuri tuo liian innostuksen suitsiminen, nousee älyttömän tärkeään rooliin kesän pitkissä kisoissa Joroisilla ja Pühajärvellä. Toivottavasti en hölmöile koska siellä alku kostautuu niin kovana, eikä tuollaisissa krampeissa mitä nyt oli juosta muutamaa kilometriä pitempään se on aivan varma joka äijän kohdalla. 
Kisan jälkeen pääsin vielä pikaiset pari kommenttia vaihtamaan ulkoministeri Stubbin kanssa, joka taisi oman ennätyksensä tässä kisassa juosta (1:12:44). Valitteli että vähän oli tuulista lopussa, meinasin sanoa että juu en paljon tuulista välittänyt kun koski niin perkeleesti. Mukava mies ja inspiroiva persoona, illalla kun itse lepuuttelin puutuneita jalkoja katselin kun äijä suihkunraikkaana antoi vaalivalvojaisissa haastatteluja. 


Loppuviikosta 4 päivän "etelän leirille" Pärnuun kylpylälomalle. Kyllä lenkkarit kassiin tulee niinkuin aina pitää kun triathlonisti lähtee yli 50km päähän kotoaan, mutta eiköhän tämä ole enemmänkin rentoutumisloma, ainakin saa paikat palauteltua ja lihashuoltoa eri hierontojen ym. muodossa. 


Tästä eteenpäin harjoittelussa sitten aletaankin nostelemaan tehoja jonkun verran, pk-kausi alkaa olemaan käsitelty. Kohti kesää ja kisakautta siis! 


Thursday, 14 April 2011

Länsiväyläjuoksu lähenee

Sunnuntaina juostaan perinteinen Länsiväyläjuoksu Otaniemen urheilukentältä. Kyseessä reilu 17km juoksu vaihtelevaa reittiä. Kolmannen kerran peräkkäin ollaan mukana. Tämä on kauden avaava lyhyehkö kisa joka on ollut tasaisen suosittu mutta varmasti viime vuosina osallistujamäärät aika paljon kasvaneet. Se on hienoa ja kertoo siitä että yhä useampi on löytänyt juoksusta itselleen mukavan harrastuksen jolla hoitaa kuntoaan ja tuohan tämä upea harrastus mukanaan niin paljon muutakin. Täällä kuten niin monessa muussakin juoksutapahtumassa näkee ihmisiä jotka yhteinen harrastus on tuonut yhteen eli juoksuharrastukseen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja sosiaalinen vaikutus muutenkin. 
Kisa on mitä parhain mittari sille mitä on talven aikana saatu aikaan, tai jos ei halua repiä itsestään kaikkia mehuja irti se toimii myös mukavana kevätlenkkinä. Itsellä ainakin tulee sellainen fiilis että nyt on kevät vihdoin tullut kun juostaan länkkäri! 
Viime vuoden kisa oli vähän tuskainen koska olin juuri toipumassa akuutista kurkunpäätulehduksesta, itse asiassa lääkäri kielsi osallistumasta pari päivää aiemmin mutta estä nyt tällaista sitten kun nälkä on niin kova vetää lenkkarit jalkaan... aika oli 1:27 joka oli kohtuullinen sen päivän kuntoon nähden eikä alla ollut ollenkaan niin tiivistä harjoittelua kun nyt on vuodenvaihteesta lähtien ollut. Kaiken järjen mukaan ajan tulisi tänä sunnuntaina olla 1:20 paikkeilla ja jos kaikki menee oikein hyvin niin jopa alle. No, aika on kuitenkin toissijainen asia ja lähden nauttimaan ja ottamaan tuntumaa vähän vauhdikkaampaan kisameininkiin. Toivottavasti antaa jotain suuntaa kesän tri-kisoihin valmistavaa harjoittelua varten, ainakin sen osalta miten nimenomaan juoksu kulkee. 
Raporttia laitetaan sitten sunnuntai-illalla! 

Sunday, 10 April 2011

Kevään ensi pitkä pyöräily

Tänään helli aurinkoinen keli helsinkiläisiä, ja tällaisella säällä oli itsestäänselvyys tehdä kevään eka pitkä ja nautinnollinen (lue: tuskainen) pyörälenkki.
http://connect.garmin.com/activity/78279960

Lenkkinä viime kesänä muutaman kerran tahkottu mukava maantierupeama, Porvoontietä Vesterskogiin josta itään vievää tietä kunnes tullaan Keravantielle (ei liene sen oika nimi?) jota pitkin sitten vanhalle Lahdentielle asti, jota pitkin pääsee etelään ja viimeinen pätkä kehä III:sta takaisin Porvoontielle ja kotio aurinkoiseen Aurinkolahteen. Keli tuulinen ja raskas mutta aurinko kuittasi senkin vastoinkäymisen. Tuolla samalla lenkillä ajoin viime kesänä ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kolarini, Kuusijärven kohdalla kevyenliikenteenväylällä kun alikulkutunnelista tuli poika pyörällä ja täräytin kylkeen arviolta kolmenkympin vauhdista. Ajatuksissani tai liian itsevarmana että ei sieltä ketään tule, nyt lähes pysähdyin kohdalle kuten kaikissa vastaavissa paikoissa. Silloin kävi tuuri, molemmat selvittiin ruhjeilla, pojalla ne taisi vielä olla pelkästään henkisiä sen verran pelästynyt silloin oli. Mutta sain katsottua että on kunnossa sekä poika että pyörä ja päästin menemään. Omasta menopelistä meni toinen vaihde/jarrukahva tuhannen palasiksi mutta pyörän osia saa uusia. Hajonneita ruumiinosia ei, joten ollaanhan kaikki varovaisia kun tiellä liikutaan, millä kulkuneuvolla tahansa. 

Pienten lasten vanhempia haluaisin tässä yhteydessä hiukan valistaa. Lapsen pyörällä ajamaan oppiminen on vain yksi osa asiaa. Sitäkin tärkeämpi olisi opettaa heille liikennekuria ja käyttäytymistä. Nytkin tuli useita perheitä vastaan jossa muksut poukkoilee fillareillaan siksakkia tien leveydeltä. On oikeasti todella vaarallista kun ei huomioida kunnolla muita tielläliikkujia, mattimeikäläisen on oikeasti näköjään mahdoton ymmärtää millaista vauhtia 40km/h lähestyvä maantiepyöräilijä kulkee ja millaista jälkeä tulee kun pamahtaa. No itse olen viisastunut ja lähes pysäytän vauhtini kun vastaan tulee tai olen ohittamassa muita liikkujia ja varsinkin lapsia. Niin kiire minulla ei ole, mutta joku voi olla varomattomampi ja sitten sattuu ja lujaa, koska iskä ei ole jaksanut keskittyä muuhun liikennekasvatukseen kun että joko ne apupyörät vois ottaa veks ja kattokaas hienosti se meijän pikku matti polkee. 

Toinen asia joka alkoi taas risomaan on että menee taas näköjään touko-kesäkuulle ennen kun saadaan talven hiekotussorat putsattua kevyenliikenteenväyliltä. Maantiellä pääsee useimmiten hyvin polkemaan mutta aina se ei ole mahdollista tai turvallista joten olisi kiva myös meidän maantiepyöräilijöiden päästä käyttämään pyöräteitä. Mutta tämä on näitä jokakevään marinoita ja asia joka tulee aina olemaan eikä ikinä muutu joten se siitä. 

Sitten vetäydynkin seuraamaa Etelä-afrikan Ironman osakilpailun loppuhuipennusta jossa dominoivan kisan näyttää taas tekevän suuri idolini, ei ainoastaan urheilijana vaan myös ihmisenä. Go Chrissie!!! 


http://live.ironmanlive.com/Event/Spec-Savers_Ironman_South_Africa




 

Wednesday, 6 April 2011

Pyöräilykausi vihdoin käyntiin!

On sitä jo odotettu!!! Eilen kauden ensimmäinen pyörälenkki ulkona. Pitkän talven jälkeen hiukan myöhään mennyt ulos siirtyminen mutta ei oikeastaan pahasti, kai yleensä korkeintaan viikon pari aikaisemmin voi maantiepyörällä ulos uskaltautua. On vaan ollut niin hirveä nälkä päästä sotkemaan kun juosten tarponut talven läpi pitkin Helsinkiä. 

Lämpötila oli muutaman plussalla ja aurinkoinen keli, kevyenliikenteenväylät toki vielä putsaamatta ja täynnä hiekoitussoraa, sen tottakai tiesin mutta ajoväylät puhtaat joten niitä pitkin sitten, muun liikenteen seassa pärjää aivan hyvin vaikka autoilijoilta ei aina ymmärrystä hänen tiellään polkevalle pyöräilijälle heru. Saatte nyt vaan autoilijat elää sen kanssa että tulemme katukuvaan riesaksenne! Mutta varovaisuutta puolin ja toisin tarvitaan varsinkin näin keväällä kun autoilijat eivät ole tottuneet meihin ja päinvastoin. Suomalaisessa liikennekulttuurissa olisikin duunia tämän kanssa, että eri tavoin tiellä liikkujat oppisivat varomaan ja kunnioittamaan toisiaan. Tämä on jokakeväinen aihe josta saamme varmasti myös lukea lehdistä kevään mittaan.

Lenkki oli tunnin fiilistely, vähän tuntumaa näin alkuun polkemiseen ja pyörän säätöjen tsekkausta ym. Pätkän verran Porvoontietä ja takaisin.http://connect.garmin.com/activity/77381178 
Muutama muukin iloinen maantiepyöräilijä tuli morjestellen vastaan, kyllä ilmeistä näki että muutkin olivat ihan ekstaasissa kun vihdoin päässyt ulos eikä vähän viileä ilma haitannut! Tuotakin maantietä tuleekin sitten tulevana kesänä tahkottua enemmän kun tarpeeksi... mutta fiilis oli mahtava, oli jo vähän ehtinyt unohtaa miten hauskaa se olikaan! Kyllä se talvella sisällä trainerin päällä vaivatessa äkkiä unohtuukin... traineria käyttävät ymmärtävät mistä puhun. Nyt olisi taas välillä töihinkin mentävä... energistä viikkoa kaikille!


 
 







 

Friday, 1 April 2011

Lopulta väsymys vie aina voiton

Se on kiistämätön tosiasia, laji tai aktiviteetti mikä hyvänsä, vaikka kuinka kovakuntoinen on niin ihan jokaisella se raja tulee vastaan. 

Viime ja tällä viikolla ollut jossain siellä sen rajan lähettyvillä harjoittelun kanssa, viime viikon lopulla hiipi kova uupumus puseroon melkein vaivihkaa, pitkin viikkoa oli jo vähän väsynyt olo ja viikon lopussa olo oli selkeästi että sunnuntain pitkä jää väliin ja kroppa vaatii nyt lepoa, ei ollut treeneissä pitkin viikkoa missään vaiheessa palautunut olo. Työ ja päivittäinen harjoittelu ja sillä viikolla hiukan lyhyeksi jääneet yöunet ottivat osansa. Liikkuvan ihmisen on tärkeää ne signaalit tunnistaa ennen kun mennään rajan yli ja tehdään hallaa elimistölle. Mitään huippumääriä en ole vielä harjoitellut, mutta toki kevään mittaan nousevalla trendillä määrää on lisätty. Tämä viikko otettu hiukan kevyemmin ja tiistaille hieronta, niin nyt juuri perjantain kuntopiiristä tulleena on todella energinen ja suorastaan uudestisyntynyt olo! 

Kuntopiirin päätteeksi käytiin leikkimielinen salin vahvin kisa jossa penkkipunnerrettiin ½ x oma paino ja katsottiin kuka pystyy eniten toistoja tekemään. Kuitenkin jokainen antoi kaikkensa, tottakai, ja voittajasta ei ollut epäselvyyttä, arvoisa kuntopiirin vetäjä ruoskijamme näytti nuoremmilleen mallia. Tämän kautta päästään takaisin otsikkoon, tuossakin lajissa rauta ja painovoima näyttivät armottomat luonteensa, alussa oli jokaiselle kevyttä mutta kaikki kohtasivat siinäkin lajissa voittajansa, väsymyksen maitohappoa täynnä olevissa lihaksissa... 

Tarinan opetus, harjoittele hyvin, paljon, älä anna periksi mutta muista levätä ja vaikka kuinka paljon sattuu hymyile sillä lopulta oman itsesi voittaja voit olla vain SINÄ!!!  
Ei muuta kun leppoisaa viikonloppua ;) 

Friday, 25 March 2011

Aloittelija oppii parhaiten tyrimällä

,eli sen kuuluisan kantapään kautta. Ei mennyt eiliset renkaanpaikkaukset ihan putkeen. Repesi auki uudestaan ja lopulta vaihdoin ihan uuden sisäkumin joka pihahti tyhjäksi hetken perästä paikoilleen laiton ja täyteen pumppaamisen jälkeen.. repesi saumasta aika hienosti, ajattelin että no se onkin ties kuinka vanha, liekö kumi kuivahtanut ja hapertunut huonoksi. No pyöräliikkeestähän noita uusia saa. Sielläpä myyjä arveli että oletkohan kiertänyt juurimutterin turhan tiukalle, ja samaan törmäsin fillarifoorumillakin.. näin taisi olla koska paikatun renkaan reikä oli venttiilin kohdilla ja tapana on ollut kiertää tuo mutteri tiukalle vaikka sille ei oikeastaan mitään tarvetta olisi. Lopulta vaikka uusia kumeja nyt varastossa, paikkasin vielä kertaalleen kaksi kertaa paikatun kumin ihan vaan harjoituksen takia ja halusin kokeilla kestääkö 3 paikalla varustettu rengas mitään, no kyllä kesti nyt kun en kiertänyt juurimutteria liian tiukalle ja jätin paineetkin 5,5 bariin. Trainerilla sitten 50min sessio ja hienosti kulki. Siihen päälle sitten reippaalla tahdilla Uutelan ympäri, napakka ja aika kylmä tuuli kävi mereltä päin. Tuli taas tämä ikuiselta tuntuva talvi kirottua... 

Lisäksi perjantaihin kuuluu seuran kuntopiiri, jota rautaisella otteella vetää vanhemman kaartin konkarit. Taisin käydä nyt neljännen kerran ja tuo on aivan välttämätön osa treeniviikkoa, kun ainakin tässä vaiheessa kautta ei muuhun kohtaan viikkoa lihaskuntotreeniä tahdo mahtua ja vaikka mahtuisikin niin tämä ohjattu kuntopiiri on varmasti tunti joka käytetään tehokkaasti. 

Eli urheiltu on tämäkin päivä ja töissäkin käyty, herätys oli edelleen klo 5 joten nyt lienee ansaittujen ja pitkien unien aika!!  

Thursday, 24 March 2011

Renkaanpaikkausta, uimakoulua ja vähän uskonasioista

Vapaapäivä, todella nappikohtaan alkoi nimittäin vähän painamaan tämän viikon aikaiset herätykset. Tänään alkoi uintitekniikkakurssi Mäkelänrinteen uintikeskuksessa, kyseessä tekniikkakurssi uimareille joilla kohtuullinen uimataito ja tarkoitus hioa uinnista teknisesti puhtaampaa. Kurssilla taisi olla kymmenkunta osanottajaa, pari selvästi taitavampaa uimaria ja loput kirjavampaa tasoa. Vähän tuntui että yli puolet porukasta oli nyt vähän taitoihinsa nähden liian vaativalla kurssilla, toivottavasti saavat tarpeeksi irti opetuksesta, se voi olla haastavaa jos on arvioinut oman tasonsa väärin... ja toisaalta edistyneemmät kärsivät sitten siitä kun heikommat tarvitsevat niin paljon opettajan ohjausta ja palautetta. Parilla ei ollut edes uimalaseja mikä nyt on itsestäänselvä varuste jokaiselle, tai edes vähän kokeneemmalle kuntouimarille. No uskon että saan itse vielä paljonkin irti kurssista, ja ehdotinkin opettajalle asioita joita itse haluaisin kurssin edetessä oppia. Lupasi että näihin palataan. 

Eilisestä tulikin treenivapaa päivä kun töiden jälkeen melko pian piti kiiruhtaa Jokerit-HIFK matsiin. Ihan hyvä niin, oli todella väsynyt olo työpäivän jälkeen. Tänään olisi tarkoitus vetäistä trainer-sessio pyörällä ja mahdollisesti yhdistelmäharjoituksena eli pätkä juoksua päälle. Huomasin vaan että takakumi taas tyhjennyt pyörästä, ja siellähän pienen pieni reikä olikin sisäkumissa edellisen paikan vieressä... että taas pääsee sitä renkaan irrottamista ja paikkailua treenaamaan... no kai se on hyvä vaan opetella jos/kun kesän aikana kumi laukeaa maantiellä mikä ei ole ollenkaan epätavallista. Pitänee jossain vaiheessa kuitenkin tutustua sisäkumittomiin ns. tuubirenkaisiin vaihtoehtona.

Tässä kirjoitellessa tuli mieleen hauska episodi viime sunnuntain lenkiltä jolla tuli vastaan kaveri: "Ota sinäkin jeesus elämääsi ja ala rukoilemaan!" Kumpikohan siinä piti kumpaa hullumpana mietin... mutta kyllä minä olen uskontoni kauan sitten valinnut ja se on urheilu :) Kyllä siinä vaiheessa (n. 20km kohdalla) ainoa mitä rukoilin oli että olisin jo kohta himassa... Lenkeillä törmää kaikenlaisiin hassuihin tilanteisiin, on tässä talvella tullut yhden mummun ja papan hiacekin työnnettyä hangesta! 

Että ei muuta kun lenkille, saatat vielä hämmästyä mitä sen varrella näet ;) 

Tuesday, 22 March 2011

Ti 22.3.

Maanantaisen levon jälkeen tiistaina on usein hieman levoton olo joka voi ilmetä ylienergisyytenä tai joskus pienenä kiukkuisuutenakin, anteeksi vaan asiakkaat ja työkaverit :)
No se kertoo yleensä vaan siitä että kroppa on palautunut ja vaatii ärsykettä johon se on tottunut. Ohjelmassa tänään uinti työpäivän jälkeen, 1h setti lähinnä matkakelausta pk-alueella eli sillä sykealueella joka kehittää parhaiten kestävyyttä pitemmissä suorituksissa. Tekniikka minulla vielä sen verran puutteellinen että pitempää matkaa uitaessa se pienikin mikä asennossa ja tekniikassa on oikeaan päin helposti hajoaa jos ei koko ajan keskity ja usein ajatus alkaakin harhailemaan milloin missäkin. No se nyt ei niin vakavaa ole, pääasia että harjoitus tulee tehtyä. Tänään ensin 1500m pk:ta jonka jälkeen muutama vinsta eli 50m veto kovaa, ei täysillä mutta selvästi maitohappokynnyksen yläpuolella. Lopuksi 1000m rennosti, yhteensä n. 2,7km ja aikaa meni jotakuinkin tunti kaikkineen. Noiden muutaman kovan vinstan tarkoitus oli antaa vähän erilaista ärsykettä kropalle, ettei se ihan nukahda. Olo oli hiukan tukkoinen tänään kuitenkin, varmaan aikaisen aamuherätyksen takia, töissä poikkeuksellinen viikko ja herätys joka aamu 05.00. 

Ensin oli tarkoituksena vetää 3km yhtäsoittoa mutta se ei tänään tuntunut hauskalta kun homma meinasi mennä liiaksi räpeltämiseksi. Silloin myös on vaarana että kehittää vaan huonoa tekniikkaa ja tavaksi tulee sitten jatkossa uida huonosti, eli minuntasoisen uimarin olisikin tärkeämpää keskittyä tekniikkadrilleihin mutta toki haluan käyttää uintia myös pk-harjoittelun tukena. Keskityin tekniikan lisäksi hengitykseen ja yritin ylläpitää vuorohengitystä eli hengittää vuoroin vasemmalta ja oikealta. Tämä on asia joka olisi tärkeää oppia jotta osaa hengitellä molemmilta puolilta eikä tällöin joka vedolla joka hivenen todennäköisesti hidastaa etenemistä. Toinen syy on että kun kesällä siirrytään avovesiin se on siellä tärkeää osata mm. mahdollisen sivuaallokon takia.
Torstaina alkaakin uimakoulu joka on tarkoitettu juurikin tekniikan tehokkaaksi hiomiseen jotta eteneminen olisi mahdollisimman vaivatonta ja tehokasta. Kurssin alkua onkin tässä odoteltu pitemmän aikaa! Tietysti seurani Helsinki Triathlonin jokaviikkoiset treenit tarjoavat myös erittäin arvokasta opetusta, siitä kiitos erinomaiselle ammattivalmentajallemme Kristalle!

Iltasella vielä lenkille, huomenna otetaan vähän enemmän tehoja irti veto- tai mäkiharjoituksella. Nyt hetkeks pötkölleen ja pari lukua Lapiduksen Siisti Kostoa, koukuttava teos...

Monday, 21 March 2011

Viikko 12

Viikko alkaa nykyisen harjoitusrytmityksen mukaan aina lepopäivällä. Lepopäivä voi myös merkitä hyvin kevyttä palauttavaa harjoittelua (kevyt uinti esim.), tai sisältää hieronnan. Tänään kuitenkin totaalilepo. Peruskestävyyskaudella viikon avainharjoitus on pitkä lenkki, joka tapahtuu viikon lopussa eli yleensä sunnuntaina. Nyt mennään jo pk-kauden loppupäätä kohden, jolloin harjoitellaan määrällisesti paljon ja harjoitusten kestot aika pitkiä joten palautumisen kannalta täyslepopäivä pitkän sunnuntailenkin jälkeen on oleellisen tärkeä palautumisen kannalta. Pk-kaudella myös pyritään vähä vähältä pidentämään viikon pitkää lenkkiä, jonka nyt talvella luonnollisesti tekee juosten. Pk-kauden alussa pitkä lenkki voi olla jotain 15-20km väliltä, tai ajassa 1,5-2h, tässä vaiheessa kautta 20-25km/2-2,5h hujakoilla, eilen 2,5h/25,75km. Kun pyöräilykausi kohta tärähtää käyntiin tulee kalenteriin myös pitkät pyörälenkit, jotka voivat olla 2 tunnista aina 4-5 tuntiin pitkiä, pyöräilyn ollessa peruskestävyyttä harjoitettaessa suhteellisesti jonkun verran juoksua kevyempää.

Keväällä monia puraisee kuntoiluinto ja juoksemisesta tullutkin ehkä suositumpaa kuin mitä se on koskaan ollut, myös ihmisten valveutuneisuus ja kiinnostus omaa kunnon ylläpitoa ja siihen liittyviä asioita kohtaan tuntuu kasvaneen. Mielelläni vastaan jos on kysymyksiä esimerkiksi juoksun aloittamisesta tms. Siitä voi saada uskomattoman paljon irti ja itselleen pysyvän elämäntavan jos on motivaatiota paneutua aiheeseen syvemmin. Kyse on kuitenkin aika naurettavan helposta tavasta pitää itsensä kunnossa, eikä se vaadi edes paljoa sitä aikaa jota kellään ei tunnu olevan silloin kun se sopii selityksenä paremmin sille ettei vaan jaksa!

Sunday, 20 March 2011

Tervetuloa blogiini!

Och det samma på modersmålet svenska. 
Eli tervetuloa uunituoreeseen blogiini, jonka täyte tulee olemaan suomenkielellä mutta ensilauseella pidän heti kättelyssä huolen ettei joku luule että olen unohtanut juuriani, kun suomeksi kirjoitan :)

Asiaan eli tästä on tarkoitus tulla ikäänkuin avoin päiväkirja matkalla yhteen unelmaan, liittyen noihin niin rakkaisiin urheiluharrastuksiini. Samalla testi onko minusta edes jollain tasolla säännölliseen bloginpitämiseen, ja tämän on samalla tarkoitus palvella motivaation ylläpitäjänä harjoittelua ajatellen. 

Siis mistä ihmeestä on kyse? Blogin nimi antaa vinkin, kyse on projektista, matkasta, haaveesta, tavoitteesta toteuttaa harrastukseeni liittyvä unelma, triathlonin kuninkuusmatka eli täysmatka, myös Ironman-matkana tunnettu. Haaste on suuri ja siihen on valtava matka kuljettavana.Tuosta matkasta osa on jo tosin kuljettu. Pitänee vähän avata taustoja itsestä:
Koko triathlon-harrastus kohdallani on melko uutta, voi sanoa että vuoden päivät nyt "harrastanut". Ennen sitä kestävyysjuoksua noin vuodesta 2007, jota ennen nuoruuden hullutuksia ilman oikeastaan mitään kovin kestävää liikuntaharrastamista, lähinnä epäsäännöllistä punttitreeniä, no mainittakoon 2-3 vuotta kestänyt thainyrkkeilyharrastus joskus 2002-2005, jonka kyllä otti ainakin puolitosissaan. Penskana tuli harrastettua jääkiekkoa usampi vuosi ja salibandya jokunen, siinä 16v paikkeilla sitten niin tyypilliseen tapaan kalja rokki ja tytöt kiinnosti urheilua enemmän. Kiinnostaahan ne edelleen mutta ehkä vähän eri tavalla :D 

Triathlonista kiinnostuin muutaman vuoden juoksuharrastuksen ja parin suoritetun maratonin ja useamman muun kisan jälkeen, piti kenties löytää jotain "uutta" kiinnostavaa, ei sinänsä että pelkästään juoksemiseen olisin koskaan kyllästynyt. Yksi hyvin vahva tekijä oli ajatukseni kun katsoin jotain kisaa, että tuo on ihan mahdotonta. Uskomatonta. Tämä koski lähinnä lajin uintiosuutta, toki muutenkin täysmatkan suoritus on minusta edelleen aika utopistista. En nimittäin osannut uida kun päätin aloittaa harrastuksen. Siis jotain räpellystä pysyin pinnalla muutaman metrin mutta se oli oikeasti siinä. Uimahallissa altaaseen meneminen kauhistutti. Pienenä koettu läheltä piti-tilanne piti minut uimatunneilta pois koko kouluajan enkä koskaan oppinut uimaan. Asia oli aina harmittanut ja triathlon monine muine haasteineen tarjosi haasteen tässä asiassa jota ehkä pelkäsin eniten. Ajattelin että noihan on ihan yli-ihmisiä kun eivät huku, sairaan kovia urheilijoita, olisi mahtavaa tehdä tuota mutta ensin pitäisi oppia uimaan... Ei siis auttanut muu kun ottaa härkää sarvista ja päättää tehdä se. 
Viime keväänä sitten alkeisuimakouluun ja siitä hommaa liikkeelle ihan perusteiden kautta. Opeteltiin pikkualtaassa kellumaan ja hengittelemään ja uimarimummot katteli että mitä pellejä noi on :)
Sitten hankittiin pyörä ja homma alkoi oikeasti tuntua omalta. Enää puuttuu märkäpuku kesän kisoihin, eli homma on mennyt totiseksi... :) 
Toki ensimmäiset oikeat ja todella kovat koitokset on tulossa tänä kesänä, suurimpina Joroisten teräsmieskisa http://finntriathlon.fi/ ja Viron Pühajärvellä käytävä Tristar111 http://www.star-events.cc/site/en/trsteenews. Jo nämä ovat tapahtumia joiden läpiviemisestä en vuosi sitten uskaltanut unelmoida villemissäkään unissa, mutta nälkä kasvaa syödessä ja luontaiselle hulluudelleen ei kai voi mitään :) Kun näin syvälle paskaan on kätensä lyönyt, on tietysti ihan normaalia (joo niin varmaan) ottaa oikeasti pitkän tähtäimen tavoitteita ja kaikki siis tähtää Ironman-matkan läpiviemiseen 2012. Muistutan että vaikka lajissa ollaan vielä noviiseja niin kestävyystaustaa jo vähän on, eli ei tässä soitellen sotaan olla lähdössä! Normaalisti Ironman voi olla hyvinkin monen vuoden takainen projekti. Enkä mitään uhoa ole tässä rakentamassa, 2012 ei ole mikään pakkomielle, mutta realistinen tavoite jos ilman vammoja saa olla ja niin edelleen. 
Tulen varmasti blogissa sivuamaan muitakin itseä kiinnostavia aiheita liittyen liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin. 

Toivottavasti löytyy kiinnostusta ja kannustusta, Tervetuloa mukaan matkalle!