Translate

Wednesday, 21 November 2012

Eräretkeilyä pokupyörällä

Viime viikonloppuna tein hienon kaksipäiväisen reissun norjalaiseen korpeen, reppu selässä makuupusseineen maastopyörällä. Toissa viikonloppuna pyöräilin kolmisen tuntia pohjoiseen ja oli uutta ja mahtavaa maisemaa. Koko iso Oslon pohoispuolinen korpi on loogisesti nimeltään "Nordmarka" ja sisältää satoja ja satoja kilsoja erilaista merkittyä ja merkitsemätöntäkin polkua ja hiekkatietä. Sain sillä lenkillä idean lähteä seuraavana viikonloppuna vähän syvemmälle skutsiin ja yöpyä jossain DNT:n (retkeily-yhdistys) erämaamökeistä. Homma menee niin että liittyy yhdistykseen jolloin jäsenmaksulla saa yleisavaimen, joka käy jokaiseen miehittämättömään korpitupaan. Yöpaikka varataan etukäteen netissä, tuvissa tietysti rajallinen määrä punkkia, toki jos metsässä eksyy tai lenkki venyy tms. mökkiin saa aina mennä kuka vaan lämmittelemään ja yöpymään vaikka lattialla. 

Varasin sitten yöpaikan allaolevasta mökistä, joka näytti olevan mukavan matkan päässä jos tekisi lauantai-aamusta alkavan päiväreissun Oppkuven-nimiselle vaaralle, sen ympäri ja ikäänkuin takaisin (vaikka eri tietä) päin vähän matkaa, niin laskin että olisin viimeistään kahdelta mökillä jolloin sinne on lupa saapua sen päivän varauksella ja hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. 




Viimeinen pätkä Oppkuvenille oli aika raskaasti lumessa, noin 600m korkeudessa oli ilma pysynyt juuri sen verran viileänä ettei lumet olleet sieltä sulaneet! Ilmakin oli sankan sumuinen jotan ei sieltä huipulta olisi sinä päivänä mitään nähnytkään. Eli päädyin tietä pitkin kiertämään vaaran, sitten alkoikin satamaan lunta, ilma viileni jonkun verran, energiat olivat hupenemassa ja aloin kartasta katsomaan miten mökille pääsisi nopeiten. Muutaman mutkan kautta löytyi, siinä vaiheessa rapiat päälle 5 tuntia oli tullut maastopyöräiltyä korpea ylös ja alas, ja perille tultuani oli asialistalla nro1:senä saada kaminaan tuli, ja hetken kohmeisin käsin sählättyä sainkin valkean syttymään. Tönö oli siis tyhjä ja kylmillään, ei ollut perjantaista lauantaihin ollut asukkeja. 

Mökki kun oli lämmin tupsahti seuraksi neljän hengen opiskeljaporukka, ja myöhemmin jo aiemmin tapaamani pariskunta jotka olivat DNT:n vapaaehtoisduunareita, olivat kiertäneet viemässä rompetta eri mökkeihin ja olivat meinanneet yhdessä n. 10km päässä olevassa yöpyä mutta pimeässä ja vanhentuneella kartalla eivät olleet löytäneet joten olivat kääntyneen takaisin tänne missä olin. Siinä sitten porukassa kokkailtiin pelattiin korttia ja heitettiin huumoria, ja täytyy sanoa että oli rentouttavin viikonloppu aikoihin! Sunnuntaina pyöräilinkin lyhyempää reittä kotiin ja nyt jo suunnitellaan seuraavaa korpimökin valloitusta :D 

Sunday, 11 November 2012

Maastopyöräilyä!

Ei ole varusteet jotka ratkaisee voin vakuuttaa kun tänään tuli sateessa seikkailtua uusia reittejä Norjalaisessa erämaassa 20 vuotta vanhalla uskollisella maasturilla :) kestää kestää... sieltä täältä nitkuu ja hankaa aina joku välillä mutta jeesusteippimentaliteetilla pääsee kyllä pitkälle. 

Flunssaa on siis tässä taitettu viikon mittaan ja kyllä se eilen oli jo aika hyvin tiessään. Tänään siis ajattelin jonkunlaisen pitkän treenin tehdä. Ulkona oli aamulla utuista ja tihkusateli niinkuin oli luvattu. Juoksulenkkeily ei oikein iskenyt tähän päivään, keli oli kuin tehty maastopyöräseikkailulle! Kattelin karttakirjaa aamukahvilla ja päätin lähteä Maridalenin suuntaan, koska en ole sitä tietä koskaan mennyt. Niinpä siis ensimmäinen vajaa tunti vierähti maantietä polkiessa, ja ihmeen hyvin tuota vanhaa traktoria pystyy vauhdilla painelemaan maantielläkin, jopa nastoilla! (Jotka vielä eriparia, edessä kapeampi ja takana kunnon leveä talvitela :) ) 

St. Margarethakirkenin rauniot reitillä, arviolta 1100-1200 luvulta


Tuon Maridalsveienin kun olin päätyyn ajanut, lähti polku metsään kohti jotain näköalamestaa en nimeä muista, jonne olisi 15km. Lähti heti sellainen ylämäkisavotta että ajattelin jaahas, saattaa mennä tovi siihen viiteentoista... metsässä oli vastassa taas mitä upeinta luontoa. Pauhaava koski putouksineen, yläjuoksuun ajaessa tulin näyttävälle vanhalle padolle. Sen jälkeen polku kävi niin extremeksi että tämän päivän varusteilla ja sateisissa olosuhteissa ei ollut jakoa jatkaa. Isoa juurakkoa ja kiveä, kävellen olisi mennyt paremmin se polku.. 

Takaisinpäin sitten vaan ja aina takaisin maantielle, jolta pienen loopin jälkeen (Gamla maridalsveien) takaisin alunperin tullulle tielle, ja siitä metsään uudelle polulle, jonka kylteissä oli jo vähän tuttuja paikkojennimiä ja kilsat näyttivät siltä että tulee sopivanpituinen lenkki. Taas onnistuin löytämään pitkää ja jyrkkää ylämäkeä (niiltä ei voi täällä välttyä joten se siitä) ja lopulta Holmenkollenin virallista 50km latupolkua pitkin sitten lähdin menemään (aika rajun tuntuinen reitti, pitänee mennä lumen tultua piiskaamaan sinne itseään suksilla...) 


Ullevålseterille kiivettyään pääsee Holmenkollenin olympialadulle.


Vajaa 3 tuntia koko hommaan meni ja hauskaa oli koko rahan edestä! Hetken oli - nyt ei enää yhtään ikävä maantiehommia, kyllä tuolla korvessa saa tosiaan pitää hauskaa, haastaa itseään ja nähdä upeaa luontoa. Ei hassumpi sunnuntai. 



Monday, 5 November 2012

Flunssan kourissa

Ääääh. Taisin turhan kovan saunassa löylyämisen päälle istua hetken liian pitkään parvekkeella viileällä penkillä lauantaina. Nyt nimittäin nokka umpitukossa ja päästä heittää, tai oireet ilmeni jo sunnuntaina, tunnin vk-juoksulenkin kerkesin kyllä heittää mutta iltaa kohden alkoi oireet olla selvät. 

Mennään PK1:sen viimeisen kolmanneksen kolmatta eli kovinta viikkoa, tai tulisi siis olla suunnitelman mukaan, mutta nyt taitaa pari päivää mennä potiessa. Nämä ne on niitä hankalia paikkoja kun on vaivalla suunnitellut koko vuoden aikataulutuksen, niin nyt pitäisi sitten tilannetta modata jotenkin, sillä 11h määräviikko ei nyt tosiaan tule kyseeseen... tästäkin tilanteesta on tullut jotain opiskeltua ja taas kerran ylläri pylläri koulukuntia on miljoona mutta fiksuinta lienee sairastaa kunnolla pöpö pois, sitten taidan siirtyä ensi viikon kautta joka olisi kevyt palauttava muutenkin, PK2:een. Eli oikeastaan ei niin huonoon saumaan sattunut kun alkuun tuntui tämä, tiedä vaikka tuollainen 11-tuntinen viikko olisi ollut tähän kohtaan vielä vähän liikaa ja paikat tai yleisolo menneet turhan jumiksiin. 

Nämä yleensä minulla kestää kolmisen päivää jonka päälle pitäisi ottaa yksi kokonainen ylimääräinen päivä lepoa ja sitten hitaasti käyntiin. Eli perjantaina viimeistään liikutaan, kenties jo aiemmin voipi mennä joogaan tai salille vähän corea tekemään. 

No, onneksi ruotsissa työskentelevä työkaveri oli jättänyt kokouksessa käydessään työpöydälleni tähän tilanteeseen täydellistä luettavaa, onneksi en ollut vielä ehtinyt omaan hyllyyn hankkimaan Maccan teosta! Eipä muuta kun jalat seinälle ja kirja syliin... :)