Translate

Thursday 30 May 2013

Norjalainen rykäsy

Tänään kävin vihdoin korkkaamassa paikallisen rykäsyn, viime kesänä ei siihen tilaisuutta tullut. Tämä oli kauden eka, 2 viikkoa sitten oli duathlon ja 2 viikon välein rykästään, eli halutessaan/mahdollisuuksien salliessa pääsee monta kertaa kesässä ja mikäs sen parempi kisatreeni. 

Tuolta seuran (jonka jäsen en tosin ole, osallistuminen ei vaadi vaan kaikki saa osallistua) sivuilta olen kyllä pikaiseen reitit tsekannut mutta vähän hakusessa nuo kuitenkin oli. 

Vesi oli jossain 15 asteen paikkeilla tänään ja jotkut tyytyivät tekemään duathlonin mutta veteen lähti kymmenkunta osallistujaa. Tämä nyt oli tosiaan hyvä treeni eikä muuta, mutta kuitenkin kaikki meni alusta alkaen päin persettä. Lähdettiin tosi ajoissa ajamaan jotta saisi vähän tutustuttua paikkoihin ja otettua alkulämpöä jne, mutta seistiin ruuhkassa niin että kun perille löydettiin oli n 7 minuuttia aikaa laittaa kiekot pyörään ja valmistella vaihtopiste ja vetää puku niskaan, juosten veteen kastautumaan niin jo ajanottaja huikkasi et tuus pois sieltä niin aloitetaan... 

Vesi oli tosiaan viileätä ja happi pakeni alkuvedoissa keuhkoista, piti vaan yrittää rauhoittaa tahti tasaiseksi mikä onnistui huonosti. Uinitosuudella uidaan vastarannan niemenkärkeen jota kosketetaan ja lähdetään takaisin. Otin siinä pari kertaa happea ja takaspäin. Ei tuo uinti nyt muuten niin huippuheikosti mennyt (jäi jopa 3 kaveria taakse...) mutta suunnistaminen ei ole ikinä mennyt näin heikosti. Mitättömän vähäiset uinnit näkyivät taas. Sitä siis nyt rutkasti saatava lisää.

Pyörän päälle päästessä jalat hapotti about heti, vaikkei mitään täystappotahtia lähdetty edes. Kahden muun kanssa lähdin jonon vikana joista ensimmäinen kaveri karkasi ja jäin toisen peesiin. Ohi olisi voinut mennä mutta päätin aika nopeasti että tänään ei ole tarpeen tukottaa reisiä. 

Sitten huomasin kumman muljumisen pyörässä, jonka paikallistin tulevan takarenkaasta. En voinut pysähtyä koska en ollut ihan varma missä kääntöpaikka sijaitsee, sinne asti päästyä hyppäsin pukilta ja käänsin velon ylösalas, luulin että olin kiireessa kiinnittänyt kiekot ehkä huonosti tai jotain mutta ei niissä vaikuttanut mitään olevan, irrotin pikalinkut ja kiinnitin varmasti hyvin uudelleen. Klonksuminen kuitenkin jatkui, no ei kun hanaa jos jotain irtoaa niin irtoaa. 

T2:een tullessa olin jo aika puhki koska lopussa annoin vähän hanaa. Lähdin edelläajavan selkää kohti ja kaveri paineli vähän turhan lujaa sillä yhdessä risteyksessä meinasin lähteä väärään suuntaan, juuri kuitenkin näin selän edessä seuraavan mutkan takana. Yritin miten voin vaihdella tahtia ja rentouttaa juoksua että saavuttaisin edellämenevää mutta tämä vaan pakeni. Sitten yhdellä peltoaukealla kääntyi tie 90 astetta toiselle pellolle jolloin pystyi tutkailemaan pitemmälle taakseen, ja siellä ei näkynyt ketään, great, taidan olla viimeisenä... eipä ollut kuitenkaan ajatus ihan selkeä koska olinhan ohitellut muita pyöräilijöitä ja jo uinnissa jättänyt joitain taakse... sitten kuitenkin tultiin takaisin maalialuerannalle enkä enää tiennyt minne mennä ja olin jo aivan färdig. Ajanottotytöt kuitenkin valaisivat että eikun takaisin ja sieltä ja tuolta ja käännyt tuolla ja teet uukkarin täällä sitten tästä ohi tuolta ladon takaa ja takas... just joo no juoksin vielä lenkin enkä tiedä yhtään menikö oikein joten kun tulin sieltä maalialueelle ilmoitin että eiköhän tämä treeni ollut tässä, vaikka olisi pitänyt joku kilsan rinki vielä jostain mennä. 

No nyt vaan tuo reitti pitää opetella kunnolla ja ensi kerran kahden viikon päästä uudelleen, myös ehjillä renkailla, ja muutenkin pyörän setuppi kohdillaan (satula oli liian alhaalla jne..) 

Mutta joo päivän paras selitys on kuitenkin että kunto ei ole hyvä, voisihan sielä senkin lisätä että toissapäivänä 16km reipas mutta ihan oikeasti, tänään, ei ollut mun päivä :) 

Ja todellisuus on välillä karua, kun tuoreessa muistissa on vuoden takainen kunto jota oltiin huipentamassa Nizzan Ironman:iin ja huomaa että siitä on nyt vain murto-osa, se voi vähän masentaa... mutta suuntahan on tästä taas kerran vaan ylöspäin!!! 





Taidan olla tuo rantavedessä uppeluksissa oleva.. eli ainakin 3 jäi taa jipii


Odottakaa nyt pojat. Oikeasti


Tuesday 7 May 2013

Päätös tehty - Challenge Roth jää väliin.

Vaikea päätös on tehty ja osanotto Challenge Rothiin peruttu. Moni pitää täysin hulluna, onhan kyseessä yksi halutuimpia ja legendaarisimpia kisoja maailmassa. Mutta minulle tässä päätöksessä oli enemmän järkeä kuin missään muussa ratkaisussa, osallistuminen ei nyt tullut  kyseeseen tässä elämäntilanteessa. Paraikaa värkätään muuttoa lopullisesti Suomesta Norjaan, ja ei se ihan pikkujuttu olekaan.. siihen liittyvät valmistelut ovat vieneet aikaa ja  täyspainoinen täydelle matkalle harjoittelu ei ole millään ollut mahdollista. Olen saanut koko talven ja kevään aikana kasaan viitisen kpl n. 10 tunnin viikkoa, ja kaikki muu ollut hyvin ailahtelevaa, niinkun on tässä taidettu jo aiemminkin todeta. En hae mitään selityksiä tai tekosyitä, koska ei tarvitse, sellaisia ei ole. 

Hyvänä puolena joku ikionnellinen odotuslistalta puolestaan saa paikan kisaan, mikä on paljon hienompi juttu kuin että minä olisin siellä keskenkuntoisena tekemässä huonoa tulosta ja jopa vaarantamassa omaa terveyttäni. 

Roth on edelleen EHDOTTOMASTI kisa jossa haluan joskus olla mukana, mutta silloin myös siinä kunnossa/niin valmistautuneena, kuin haluan! 

Nyt kesän tapahtumina kalenterissa jäljellä Østfold triathlon (perusmatka) ja Styrkeprøvet (Lillehammer-Oslo maantiepyöräily). Lisäksi tämä tilanne avasi takaportin Ironman 70.3 Haugesundille, jossa näkyi vielä paikkoja olevan! Puolimatkan kisa kyllä olisi poikaa eikä sen kanssa isompia ongelmia. Lisäksi on tarkoitus turistin roolissa mennä katsomaan Norsemania elokuussa. Oslon maraton syyskuussa lienee kanssa pakko juosta :)