2013 on jo täällä

Kiitän vielä itseäni ensi vuonna, itse asiassa kiitän nyt jo, että tänä vuonna maltoin oikeasti suunnitella koko harjoitusvuoden jaottelun pk-, kkvk-, kk ja niissä vielä tarkemmin pilkottuihin lohkoihin. Nyt oikeasti tuntuu harjoittelu todella stressittömältä, kun on suunnitellut kunnolla ja aloittanut rauhalliset pk-treenit ajoissa. 

Tässä mielessä, 2013 tulisi jo nyt olla ajatuksissa vahvasti läsnä ensi kesänä itsensä tikkiin haluavilla. Aina ei ole suunnitteleminen helppoa, tai se vielä on, mutta sen noudattaminen ei todellakaan muun elämän pyöriessä ympärillä. Ei kuitenkaan hätää, kun on suunnitelmansa kalenteriin tehnyt, pääsee jokatapauksessa helpommalla. On kuitenkin hyvä tiedostaa että se ei ole mikään täydellinen kaava, vaan suuntaa antava ohje, joka pitää harjoittelun oikeissa uomissa. Jokaikisellä on muita velvotteita elämässä sen verran paljon että harrastaminen on saatava sulautettua joukkoon nostamatta sitä ikäänkuin korkeammalle jalustalle. Mitä pikemmin tämän hyväksyy tulee treenaamisesta maistuvampaa ja rennompaa. Ja ennenkaikkea - tuloksellisempaa! Tärkeintä koko hommassa on kuitenkin aina - että siitä nauttii, hetkessä, siinä ja silloin kun on tekemässä. Ja mitä paremmin on suunnitellut etukäteen, sen helpompaa ja nautittavampaa harrastaminen on. Yksinkertaista, eikö? :) 

Eikun suunnittelemisiin ja kohti menestyksekästä seuraavaa urheilukautta! 

Sognsvann pitkiksellä tänään. Paikallisen seuran kanssa parit uinnit oli loppukesästä, kuvassa näkyvä laituri kääntöpaikkana ja paluu kuvasta vasempaan järven päätyyn muutama sata metriä

Vantaan maraton 14/10

Tulipa sitten juostua neljännen kerran Vantaan maraton, ja olipa taas kerran tunteikas seikkailu. Riipaisevat 42 sekuntia jäätiin viime vuonna juostusta ennätyksestä, eli vielä ei ole oikeastaan yhdelläkään matkalla parannettu ennätyksiä viime vuodesta. Pitänee vielä joku syyskisa kiikaroida...

Tässäpä tarinaa jaettuna noihin neljään kierrokseen. 

1. Kierros: Koneen käynnistelyä
Lähdin suht edestä liikkeelle, joten heti lankulta pääsi juoksemaan omaa vauhtia. Reippaasti mutta maltillisesti lähdettiin, vauhti 4:30 tietämissä. Tarkkailin suht alusta alkaen sykkeitä, olisin toivonut että saan heti juostua rennosti ettei yli 160 nousisi sykkeet. Testeissä en ole ollut mutta aerobinen kynnykseni juostujen kisojen ja tuntemuksen mukaan lienee 157-158 paikkeilla. Viikon soutelu- ym. treeneistä pakarat kummallisen kipeät, joka alkoi hiukan vaivaamaan heti alusta, ja ensimmäinen kierros menikin rauhallisen ja rennon rytmin hakemiseen. 1. kierros 48:10. 

2. Kierros: rytmin hakemista, sykkeen tarkkailua

Sykkeet oli tässä vaiheessa vakiintuneet n. 164 tasolle eli tiesin olevani hiukan liian kovilla sykkeillä menossa mutta henki kulki vaivattomasti ja rytmi oli löytynyt joten syytä löysäämiseen ei tuntunut olevan. Löysätä kuitenkin jo tässä vaiheessa olisi pitänyt, toinen kierros 1:37:17 eli tismalleen samaa virhettä olin tekemässä kuin vuosi sitten... (väliaika silloin 1:37:03) 

3. Kierros: taistelu alkaa

Tässä vaiheessa tiesi ettei loppu tulisi taas olemaan kovinkaan helppo, mutta usko vauhdin pysymiseen oli vielä. Mitä pidemmälle kolmas kierros eteni sen pahemmalta alkoi kuitenkin tuntumaan ja energiat loppumaan, mitä en ihan ajoissa tajunnut. Reilummalla urheilujuoman nauttimisella huoltopisteillä olisi paljon ollut pelastettavissa. Ensimmäiset ajatukset kävelystä olivat taas kerran vahvasti läsnä. 3. kierrokseen meni silti 53 minuuttia eli vauhti hidastui reilusti, kuitenkin osin tahallisesti, sillä tarkkailin sykettä ja tajusin että nyt on voimia säästettävä jos meinaa vielä juosta kunnialla viimeisen kierroksen.

4. Kierros: väkisin loppuun

N. 32km kohdalla oli jo tosissaan vaikeaa, ja loppu oli täyttä tuskaa. Ensimmäiset kävelyaskeleet huoltopisteellä n. 35km kohdalla. Pakotin itseni takaisin hölkkään mutta eteneminen muuttunut taaperrukseksi ja vauhti vaatimatonta. Garminin virtuaalivastustaja saavutti vääjäämättä ja paineli ohi, 3:25 tavoite oli täten mennyttä. Taisi olla myös ennätyksen alitus, tuntui kun toisen kerran antauduin kävelyyn. 
Viimeisellä huoltopisteellä kaksi mukia yrheilujuomaa ja yksi vettä, energiaa palautui hiljalleen mutta liian myöhään. Sekuntipeliksi menisi ennätyksenkin suhteen ja kirosin taas typerän vauhdinjakoni. Viimeiset 2 kilometriä väkisin juoksin kumarassa minkä jaksoin, viimeisen kilometrin suu vaahdossa voin sanoa antaneeni kaiken mikä sillä hetkellä jäljellä oli, ainoa mikä vielä ajoi kirittämään oli pieni mahdollisuus ennätykseen, joka karvaasti jäi kuitenkin 42 sekunnin päähän. 

Tulos kuitenkin positiivinen, ja olen tyytyväinen että kohtuuhyvän taistelumielen sain itsestäni kaivettua vaikka syvällä käytiin. Minulle tämä ei ollut pitkän kauden päätös, vaan uuden alku, sillä off-seasonit on jo vietetty elo-syyskuussa, ja nyt ollaan hyvän matkaa menossa uuden kauden pk-harjoittelussa. Kunto ja olo luo siis lupaavaa oloa talven harjoitteluun, ja fiksulla vauhdinjaolla olen nyt jo 3:20-3:25 maratonvauhdissa. Tekisikin mieli löytää äkkiä uusi paikka kokeilla homma uudestaan... 

Vantaalla järjestelyt 10/10, turhaan en ole 4 kertaa nyt tämän juossut, takuulla yksi parhaiten toimivia ja nopeimpia reittejä. Eli uudestaankin tullaan! 

Kokonainen...

En tiedä mikä mielenhäiriö pukkasi mutta kyllä vaan sittenkin täydelle mennään Vantaalle. En osannut oikein päättää ja laitoin vaimolle tekstarin "kokonainen vai puolikas?" Hän ei tajunnut alkuunkaan, mistä oli kyse mutta kuuliaisesti vastasi "kokonainen tietenkin" :) No, ehkä hänellä joku aavistus oli, ja tuntee minua sen verran että jos mitä vaan pitää mennä tekemään ja vähän empii pitäisikö tehdä homma kokonaan vai vaan puoliksi niin yleensä kyllä koko duuni tehdään :) 

No joo eiköhän lopullinen päätös kuitenkin ihan omassa päässä kypsynyt lopulta ja en tiedä, alkoi kai tuntua sittenkin jollain tasolla mahdolliselta käydä ennätyksen kimppuun, ainakin yrittää kunnolla! Treenit sujuu varsinkin juoksun osalta vahvan nousujohteisesti taas ja matkaakin tulee helposti ilman isompaa väsymistä. Puolimaralla tiedän aika satavarmaksi pystyväni 1:35 hujakoille tällä hetkellä eli sillä matkalla tulisi todnäk ennätys mutta ei se oikein vaan niin kovasti matkana kiehdo enää, niin kovin lyhyt... 

Kokonainen vai puolikas

2 viikon päästä Vantaan maraton ja sopivasti olen silloin maisemissa Suomessa joten ajattelin heti käyttää tilaisuuden hyödyksi ja käydä juoksemassa tässä hienossa tapahtumassa jossa olen jo 3 maratonia juossut, ensimmäiseni sekä ennätykseni viime vuonna. Kisalla on siis kieltämättä paikkansa sydämessä! 

Tänä vuonna kuitenkin ajattelin juosta puolikkaan täyden sijasta, ihan en ole vielä päättänyt mutta kai pikkuhiljaa pitäisi... ja puolikkaan kannalle tuo nyt todennäköisesti kääntyy, muutamasta syystä: Treenimäärät maltilliset olleet nyt, kauden jälkeisestä melkomoisesta sekä fyysisestä että henkisestä ylirasituksesta johtuen. Mara kyllä menisi varmana kohtuupienin vaurioin läpi mutta koska ei taideta olla lähellkään ennätyspotentiaalia en näe motivoivaksi lähteä raastamaan muuten vaan. Puolikas taas saattaa nyt mennä ihan kohtuuhyvinkin, juossut vähän lyhyempää lenkkiä enemmän ja mitä lyhyempi sen oikeastaan kovemmalla teholla, juurikin hakien vähän vauhtikestävyyttä puolimaratoniin. Ja puolimaratonista on hampaankolossa tavaraa niin että piisaa, keväällä olin Keskuspuisto-Olarikierroksella hyvinkin ennätysvauhdissa mutta päivän kunto ei antanut myöten tarpeeksi ja lopussa hyydyin rankasti. Pari viikkoa sitten juostu Vuosaarijuoksukin meni vähän sunnuntaihölkäksi. Eli virallisesti 1:40 on vielä puolimaralla puhkomatta (viime vuoden Vantaan maralla kylläkin puolimatkassa 1:37 mutta tavallaanhan sitä ei lasketa..) ja se nyt ei pitäisi kovin paha rasti olla. Eli Vantaalla nähdään!  

Muuten kuuluu sellaista että sadetta piisaa Norjan maalla sen verran että maantiepyöräilyt olleet viime viikot jo tosi vähissä. Tänään kuitenkin keli salli ja tuli taas herkuteltua koko rahan edestä nousulla Holmenkollenille ja edelleen Tryvanniin reiluun 500 metriin. Hapokasta! :) 

http://connect.garmin.com/activity/228962616