Translate

Tuesday, 31 December 2013

Teräksistä uutta vuotta 2014

Sen mukana nopea yhteenveto menneestä vuodesta, ja ajatuksia tulevasta lähinnä urheilullisesta näkökulmasta :) 

2013 oli loppujen lopuksi yhtä suurta menestystarinaa mitä tulee kunnon ylläpitoon ja erilaisista sporttikoitoksista selviytymiseen. Kuten aiemmissa kirjoituksissakin on jo tullut todettua, tuli ennätykset kaikilla eri matkoilla joihin osallistuin. Tänä vuonna ei ollut täysmatkaa, ei myöskään sprinttiä, joten niistä tulevana vuonna seuraavat noteeraukset tiedossa. Alla tänä vuonna syntyneet enkat, myöskin itselle myöhemmin helposti löydettäväksi referanssiksi:

Triathlon perusmatka 2:28:05 (Tuddal triahlon)
puolimatka 4:59:34 (Ironman 70.3 Haugesund)

Puolimaraton 1:32:00 (epävirallinen, oma mittaus)
Maraton 3:23:56 (Oslo maraton)

Lisäksi ohjelmassa oli Lillehammer-Oslo pyöräily 190km ja Birkebeinerrennet 54km hiihto. Kummatkin ohjelmassa myös tulevana vuonna, ensinmainitussa saanen kunnian olla vaimon veturina hänen ensimmäisessä pitemmässä pyörilyssään. Vähän koutsin hommia siis tiedossa myös, mukavaa!

Ajallisesti Garmin Connectiin logattua treeniaikaa kalenterivuonna 2013 302:44 tuntia, joka on 20 tuntia vähemmän kuin 2012. Eritoten tähän suht vähäiseen tuntimäärään peilaten olen erittäin tyytyväinen. Enemmän harjoitustunteja olin kiikaroinut saavani kasaan, 2014 tavoitellaan n. 400 tuntia, joskaan määrä ei minulle koskaan ole itseistarkoitus vaan laatu ja monipuolisuus. Vuodelle 2014 on hyvä tässä taas huudella jotain tavoitteita, niin on takaraivossa sekin motivaattorina :) 

Cooper enkka (ei juostua cooperia 2012-2013, ennätys vuodelta 2011 3270m)
Puolimaraton < 1:30
Maraton < 3:15
Triathlon sprinttimatka < 1:10
Triathlon persumatka < 2:20
Triathlon puolimatka < 4:45 
Triathlon täysmatka < 10h 

Vuosi tuli nippuun erinomaisella joulukuulla johon kuului treeniä hyvin monipuolisesti 37:45 h. Motivaatio on hyvällä tasolla, huolimatta lumen puutteesta, hiihtokauden aloitusta on odoteltu kärsimättömästi, nyt vaan odotellaan, tulee sitä lunta jossain vaiheessa kuitenkin. Olihan jo yksi kiva tunturiviikonloppu jona pääsi vähän fiilistelemään sentään. Voimaharjoittelua ollut myös ohjelmassa marras-joulukuun pikkasen, ja styrkkaa on kyllä tullut ja tulee lisää. Elopaino per tänään 73kg, ei ole ainakaan juoksu- eikä muuhunkaan vauhtiin vaikuttanut negatiivisesti, päinvastoin. Kesän kisahuipuissa lieni 68 kg hujakoilla. 

Todennäköisesti myös blogin nimi + osoite muuttuu piakkoin, ei ihan ole enää ajankohtainen tämä nykyinen :) katsotaan sitä myöhemmin kun hyvä nimi keksitty ja toivottavasti te harvat lukijat löydätte sinnekin! Aina on tervetullutta enempi kommentointi ja keskustelu, täälläpäin kovasti tulee myös suomen tri-sceneä seurattua ja vanhoja kilpakumppaneita tsempattua!

Ei muuta kun hyvää ja menestyksekästä treenivuotta 2014 kaikille! 




Sunday, 15 December 2013

Huippuviikko ja uusi sali!

Jes! Erittäin aktiivinen viikko takana ja pitkästä aikaa saa lukea treenikalenterista komeita viikkolukemia, jumppaa monessa eri muodossa tuli yhteensä 11,5h, sisältäen lauantain lepopäivänä. 

Alkuviikosta pk-lenkkiä maanantaina, tiistaina jalkajumppa työpaikan salilla päivällä ja illalla seuran tiistai-uinti, jossa tutuksi tullut sakki vitosradalla, kaksi kaveria meinaa aina sutia meiltä muilta karkuun mutta tällä kertaa sinnittelin koko treenin näitten hiukan parempien uimareitten vanavedessä! Tiukkaa meinasi kyllä tehdä. Hyvää tekniikkamuistutusta antoi toinen joka käännösten jälkeen oli uintiani vilkuillut, käsivedon kanssa kuulemma paljon tekemistä, ja oikeassahan tuo oli, koitinkin keskittyä antamiinsa vinkkeihin. 

Keskiviikkona taas työpaikan salilla, selkää tällä kertaa. Olen myös taas siirtynyt pääosin julkisten käyttöön työmatkoissa, ja kotiovelta T-bane-asemalle on reilu kilsa ja toisessa päässä puolitoista työpaikalle. Saa mukavasti itsensä hereille kun vauhdikkaasti kävelee nuo matkat päivittäin. 

Torstaina menin sitten illasta tsekkaamaan hyvältä vaikuttaneen salin joka sijaitsee n 200 metriä meiltä. Hommasin jäsenyyden heti, koska kun tulin sisään aukesi heti silmien eteen sellainen keidas ettei ollut epäilystäkään että tämä on joka pennin arvoinen. Ei nimittäin ole kallis, ekat 9kk 299 NOK/kk jonka jälkeen palkitaan lojaalisuudesta ja hinta LASKEE 199 NOK:iin/kk. Luit oikein - ihan muista poikkeava konsepti siis, useat muut ketjuthan houkuttelevat ilmaisilla alkukuukausilla jonka jälkeen kk-veloitus alkaa ja voi olla aika korkeakin täällä, Sats ja Elixia tulevat aika paljon kalliimmiksi paikoiksi treenata pitkällä aikavälillä. 

Tämä sali on kahdessa kerroksessa oleva varsinainen aikuisten puuhamaa (sopii tällaiselle välillä hiukan levottomalle tapaukselle), alhaalla vapaat painot-alue sekä kuntosalilaitteet, lisäksi rauhallisempi nurkkaus jossa lisää painoja, jumppapalloja, kiipeilyköysiä, uinti-ergo, liikkuva kiipeilyseinä sekä boulder-seinää kymmenisen metriä, iso "kiipeilyteline" jossa voi edetä palomiestikkaita, vetää leukoja tai mihin nyt mielikuvitus taipuu. Yläkerrassa kamppailu-urheilunurkkaus säkkeineen ja pieni nekkailukehä, noin 40 juoksumattoa joten tilaa on aina, tavallisia kuntopyöriä, spinning-pyöriä erikseen ja erityisessä nurkkauksessa jossa voi tehdä virtuaalisen treenin isolla screenillä yksin tai porukassa, soutulaitteita, hiihto-ergo, ja jopa kajakki-ergo (?!) steppereitä ja peppereitä ja gud vet vad, venyttelyhuone ja naisille erityinen ihan oma jumppatila. Kaikkiaan käsittämättömän monipuolinen paikka. Ja siisti tilavine pukuhuoneineen. Käyttöön sai samantien kortin, jolla kulkeminen sisään ja ulos tapahtuu ja jolla lukitaan pukukaapit. Kortilla pääsee myös sisään aamulla klo 6-10 välillä jolloin henkilökuntaa ei vielä paikalla. 

Selvää on, että tuosta tulee tosi tärkeä paikka. Jo loppuviikolle siellä kerkesin neljä kertaa reenailemaan, ja tänään suoritin pitkiksen sisätiloissa, kun ei hiihtokelit vielä ole oikein kohdillaan suojasään vietyä suurimman osan lumesta. 

Voimanhankinta-projekti myös jatkuu, ja varmaan jää aika pysyväksi tuo romujen kolistelu ainakin kerran-pari viikossa myös kesäkaudella. Voimatasot ovat nousseet mukavasti lyhyessä ajassa, ja se on tosi palkitsevaa. Nyt huomaa miten heikot voimatasot olleet pari vuotta kun ei tosissaan ole juuri yhtään tehnyt voimaharjoittelua. Eiköhän se ole kuitenkin aika tärkeä osa koko pakettia. Leukoja menee vaivatta tusinan verran ja penkistä nousee tarvittaessa isompi määrä kiloja kun koskaan, huomioitavaa on että nuorempana kävin jonkun verran salilla, että ei tässä mitään voimamiehiä kyllä syntyjään olla, ihan oikeat lajit on tainneet löytyä harrastuksiksi noista kestävyyshommeleista... 

Wednesday, 27 November 2013

Läskileiri

Eli Fat Camp, on täällä menossa joskin vähän käänteiseen suuntaan. Olen saanut mukavasti punttiruntua mahtumaan viikonpäiville kuten pitikin tässä loppuvuodesta, ja syöty on eläimelliset määrät, massaa tarvitaan ja toivotaan että osa laardista saadaan konvertoitua voimaharjoittelun kautta lisäpoweriksi ensi kaudelle. 

Yleensä olen aika tarkka, en niinkään siitä mitä syön (joskin kasvispainotteisesti), vaan kuinka paljon, olen aina ollut hiukan huolissani ylimääräisistä kaloreista peläten etten sitten saa painoa kuriin kisakaudelle. Nyt onkin menossa aika mielenkiintoinen ihmiskoe, voiman hankkiminen on ollut minulle aina vaikeaa ja kun tuossa esim kesän kuvia katseli niin aika kuiva orava siellä muutamissa otoksissa kurkisti. Uskonkin että massan lisääminen nyt loppuvuodesta kun punttikuuri mukana helpottaa nopeamman lihaskasvun samisen (joo, niinhän se aika itsestäänselvästi menee). Uskomatonta oli tuossa muutaman viikon aikana huomata, että vaikka syön SELVÄSTI yli päivän +-0 kaloritarpeen, ei vaan paino nouse. On siis ainakin aineenvaihdunta kunnossa ja aikas perhanan vilkasta tuntuu olevankin :) No, tarttuu se laardi itsepäisempäänkin ruhoon näköjään sillä nyt on tavaraa tullut tankkiin vanhaan keskimääräiseen elopainoon n. 3 kiloa! 

Salilla rauta nousee hiukan mukavammin kerta kerralta ja leukojakin meni jo tusina viime viikolla, kun jokunen kuukausi sitten 5-6 oli työn ja tuskan takana. Ennätys on jossain 15 tietämillä, kun pari-kolme vuotta sitten tein edes vähän lihasjumppaa. Ja jalkaprässiin saa laittaa roinaa jo oikein huolella! Eniten potkua kaipaankin juuri jalkoihin, ja varsinkin kestovoiman muodossa eli esim. tänään tein suht pienillä romuilla 15-20 toiston kyykkyjä. Uskon ja toivon että tämä antaa enemmän kestävyyttä kisojen loppupäähän juoksuun. Toki odotan pyöräänkin parannusta. Se kulki kuitenkin jo tänä vuonna aika kivasti, en valtavia parannuksia odota pyörään vaan sen että voin tehdä hyvän pyöräsuorituksen ja TOSI hyvän juoksuosuuden, matkalla kuin matkalla. Lisäksi uskon että yläkroppaan hankittu voima auttaa uinnissa voimakkaampaan vetoon, ja parempaan vauhtikestävyyteen. Jos siis ei uintiajat huomattavasti nopeudu, tulee uinnista ainakin taloudellisempaa (..ellei nyt sitten veden kanssa painiksi mene kun tosi kyseessä..).  

Juoksulenkit kulkevat jo kivasti, pari sunnuntai-pitkistä 23 ja 24 kilsaa menneet mäkisessä maastossa leppoisasti 5:30 tahtia. Eli ei tuosta isäääntyneestä painosta ainakaan siellä haittaa ole, ja on reippaampiakin lenkkejä tehty ilman ongelmia. 

Varmaan vielä pari kiloa tuossa löysää tarttuu ja koitetaan sitten jumpata niistä voimaa, jännä on keväällä nähdä miltä vaaka ja kroppa näyttää ja tuntuu, jos lihasta tarttuu hyvin voi olla ettei kisoihinkaan paino putoa enää viime kesän lukemiin. Ensimmäinen kisa Hove triathlon 15. kesäkuuta näyttää sitten siinä tapauksessa onko tarvetta dieetille vai tuleeko kauden kärkeen heti ennätysmurkajaiset :) 

Tuesday, 5 November 2013

Hitaasti hyvä tulee.

Hohhoijaa. Huokaus ja hymähdys pääsi kun katselin lokakuun treenimerkintöjä. Koko kuukaudessa kymmenkunta tuntia varsinaista treeniä, siis vähemmän kun tiiviimpinä viikkoina tulee olla. Vahvasti on siis välikautta elelty.

Motivaation kaivuu on taas erittäin kovan työn takana, jostain syystä. No, (teko)syitähän on aina monia, ja nyt on ollut erittäin tiivis työrupeama runsaine matkustamisineen, kuuluu asiaan tähän aikaan vuodesta alalla jolla työskentelen. Mutta hyvä että juuri tähän aikaan vuodesta ajoittuu! Toinen samanlainen kausi on aina keväisin, joka on ajoitukseltaan paljon huonompi, mutta silloin kevät jo vuodenaikana antaa virtaa ihan eri tavalla ja takana yleensä paljon hiihtoa ja kunto nousukiidossa. Ei siis syytä huoleen, nyt kun on kokemusta niin tietää että näin tämä menee ja sillä hyvä.

Ja varmaan hyvä onkin, minulle ei vain urheileminen NIIN kokonaisvaltainen elämäntapa ole, että ympäri vuoden olisi treenailut koko ajan kalenterissa. On niin paljon muutakin tekemistä muutenkin, kun tuon työn takia. 

Viime viikolta jäi juuri työmatkan takia väliin, mutta tänään taas pääsin seuran tiistai-uintiin. Sinne kun jaksaa vääntäytyä niin tärkeämpää treeniä ei tähän vuodenaikaan voisi olla. Alkuverrat, muutama pätkä drillejä ja sitten veivattiin kolme settiä sarjoja 50@1min-100@2min-200@4min-100@2min-50@1min. Mukavaa touhua ja uinti on varmaan se jota eniten tykkään porukassa tehdä, tulee fiksusti tehty treeni kun on vähän ohjattua ja mukavaa sosiaalista kanssakäymistä myös. Ja ainakin vinstat menee alta 50 s tarvittaessa aika herkästi jo tässä vaiheessa, se on rohkaisevaa. 

Uintitreenejä on meillä aina ulkokauden kynnykselle asti kevääseen, uskon että tästä enemmän ajatuksen kanssa altaassa olemisesta tulee olemaan hyötyä. Tarkoitus on viilata reippaasti uintiajoista pois ensi kesän koitoksissa, sinne on ihan turha enää antaa minuutteja pois puutteellisen kaudenalustreenin takia. 

Trainerillekin sain itseni väännettyä sunnuntaina ja leppoisa tunti polkemista ja reilu puoli tuntia hölkkää päälle. Tuo tunti on aika tapporaja trainerilla minulle nykyään, ja katsotaan paljonko taas tulee hinkattua kun hiihtokelit alkaa. Taitaa ladut viedä silloin suvereenin voiton, on se niin ykköshommaa talvella! 

Tästä taas pienin askelin eteenpäin, ensi kesänä on monta tuskan ja nautinnon hetkeä kuitenkin taas taitettava!! 

Saturday, 21 September 2013

Oslo maraton 21/9/2013, ennätysputki sai odotettua jatkoa!

2 viimeistä syysmaraa Vantaalla päättyneet vähän happamaan makuun kun kummassakin epäjärkevä vauhdinjako tuottanut loppuhyytymiset ja 3:33 molemmin puolin ajat. Tänään oli aika pistää typeryydelle piste ja juosta omien kykyjen ja suunnitelman mukaan. Se onnistui suht hyvin ja uusi ennätys kirjataan 3:23:56, joka on tasan 9 minuutin parannus edelliseen. 

3:20 alitus mielessä lähdin, olin jo downgreidannut 3:15:sta ja aika nappiin osui oman kunnon arviointi. 4:44/km vauhtia siis pitää juosta 3:20 alitukseen ja teinkin alkukilometreistä lähtien lähes sekunnintarkkaa työtä onnistuen himmailemaan taas alussa liian kovia menohaluja. Se on kummallinen tuo maratonin alun vauhtisokeus ja näköjään kestää vuosia oppia sitä käsittelemään. 

Aika epäortodoksinen lähestyminen kisaan taas oli, kesän tri- ja pyörähommien vaatiessa paljon käytettävissä olevasta ajasta harjoitteluun en ole saanut mitään valtavan suuria juoksumääriä alle. Siksi viimeisellä kuukaudella aika rajuakin kuntohuipun hakemista. 3 vkoa ennen 34 km pitkis 5:13/km vauhdilla taisi olla tärkein avainharjoitus. Viikko siitä työmatkalla Berliinissä eikä aikaa pitkikseen, ei varmaan olisi tarvinnutkaan, kuitenkin 12 km tuntinen juoksu kollegan kanssa. ja viime sunnuntaina puolimaratonin mittainen omaan ennätysaikaan 1:32 viimeisenä kovana treeninä. Vähän riskihän tuo viimeinen treeni oli, mutta kerkesin siitä palautua, joskin koko viikko oli enemmän tai vähemmän totaalilepoa (ti pyörällä töihin ja ke 5km juoksu), mutta niinhän sen pitää olla enemmän tai vähemmän muutenkin. 

Kestävyyspuoli ei ollut millään lailla tänään ongelma, enemmän se että etureidet meni aivan totaalipökkelöiksi jo 30km kohdalla ja kipu oli kovaa (siispä voidaan taas spekuloida oliko viimeisestä kovasta treenistä enemmän hyötyä vai haittaa, vähän kai kumpaakin mutta enemmän hyötyä veikkaan kuitenkin). Sitten piti vaan psyykata itseään että nyt ei ole kyseessä mikään hyytyminen vaan puhdas kipu, eli mentaalipuoli tuli näin ulosmitattua aika totaalisesti. Juosten kuitenkin koko matka ja lopun vauhdin hidastuminen vielä ihan hyväksyttävissä rajoissa. 

Ensi vuonna sitten 3:15 kimppuun kynsin ja hampain! Oslon maratonia suosittelen varauksetta Suomalaisille, on nykyään jo suuri tapahtuma kun osallistujia yhteensä puolikkaan juoksijat mukaan luettuna 20000 tienoilla! Eikö se iänikuinen Tukholma esim. ole jo aika nähty... ja tänne lentää Helsingistä 1h15min aika edullisesti. Reitti vaihteleva, helppo ja sillä näkee kaikki keskeisimmät kantakaupungin alueet. Tervetuloa siis ensi vuonna!!

Näin on tämä vuosi nipussa kisojen suhteen ja mikä mahtava vuosi ollutkaan, ennätykset perus- ja puolimatkan triathlonissa sekä puoli- ja täysimaratonilla! Onpahan ensi vuodelle asetettu ainakin rimaa itselle :) 

Tuesday, 17 September 2013

Kausi 2014

On aika paljastaa tännekin ensi vuoden suunnitelmia, jotka pääosin olleet selvillä jo hyvän aikaa. Nyt kun perhe on taas yhdessä paikassa on edellytykset laadukkaaseen ja riittävään harjoitteluun paremmat kuin aikoihin. Siispä ensi vuonna palataan täydelle matkalle, joka tänä vuonna jäi väliin juuri muutto- ja työkiireiden takia. 

Ironman Kalmar Ruotsissa on ensi vuoden selkeä ykköstavoite, sinne ilmoittautuminen lähti heti kun oli mahdollista, melko nopeasti kun tuokin kisa nykyään täyttyy! Miksi juuri Kalmariin, syitä ovat: sijainti, pääsee autolla kotiovelta paikan päälle, ajomatkaa ehkä 7-8 tuntia. Lisäksi paljon suomalaisia, oliko tänä vuonna peräti 80 kpl, joten pääsee moikkaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Kolmanneksi reitti lienee hyvänä päivänä nopeahko, ja kauniissa maisemissa kuten useimmiten aina kun pohjoismaissa kisaa käydään. 

Styrkeprøvet maantiepyöräily kesäkuussa, tällä kertaa kutkuttaisi ajaa itse kuninkuusmatka Trondheim-Oslo 540km, mutta tämä on vielä hiukan auki. Vähintään Lillehammer-Oslo 190km kuitenkin kuten tänäkin vuonna. Ja tällä kertaa seuran kanssa ryhmäajona puhtaasti, joten maantieryhmän kanssa tulee varmaan talvea ja kevättä vietettyä. 

Ironman 70.3 Haugesund, heinäkuussa. Oli upea tapahtuma henkeäsalpaavan kauniissa länsi-norjalaisissa maisemissa. Ennätys ja viiden tunnin alitus tuli nopeahkolla reitillä tänä vuonna, joten ensi vuonna tahdon olla taas paikalla ehdottomasti. Nähtäväksi jää pysyykö uinti vielä samassa lammessa jos ja kun tapahtuma edelleen kasvaa. Toivon mukaan enemmän suomalaisia mukana ensi vuonna, suosittelen lämmöllä! 

Birkebeinerrennet hiihto Rena-Lillehammer 54km maaliskuussa. Yksi maailman isoimpia massahiihtotapahtumia n 20000 osallistujallaan. Hiihto on mitä parasta talvitreeniä triatlonistille ja kenlle vaan ja olen siihen todella tykästynyt, ja tämä vielä suht vaativa hiihto vieden yli tuntureiden ja vaatimuksena 3,5 kilon reppu selässä. 

Näiden lisäksi tullaan kiertämään NM-sarjan perusmatkan kisoja (toki ikä/kuntosarjalaisena,), ainakin Østfold ja Tuddal kuten tänäkin vuonna ja varmasti myös Oslo sekä Hove triathlon. 

Tuossahan alkaakin savottaa taas olemaan, ei jää aika pitkäksi ensikään vuonna!!!

Sunday, 15 September 2013

Viikko Oslo maratoniin, ja ajatuksia valmistautumisesta

Kerran vielä tämän vuoden puolella, on saanut nykäistä itsensä hereille keventelyjakson autuaasta uneliaisuudesta. Viime viikot on siis kerätty juoksumatkaa alle, ja taas kerran kaiken pitäisi olla valmista. 

Oli tarkoitus juosta tänään viimeinen valmistava pitkähkö tv reipas. Vauhti oli ensimmäisen kilometrin (4:32) jälkeen vielä reippaampaa joten lopputulemana lenkillä syntyi oma puolikkaan ennätys 1:31:52 Garminin mittaamana. Olkoonkin itse juostu ja miten epävirallinen tahansa, ennätys joka tapauksessa, edellinen paras noteeraus kevättalvelta Paloheinämaratonilta 1:35:17. Selkeä parannus siis, vielä kun en itseäni ollut ihan tähän valmistanut ennen päivän lenkkiä. 

Lupaa hyvää ensi viikonloppua varten jolloin tarkoitus tehdä ennätys ja päästä 3:20 paikkeille. Sanomatta selvää että ensi viikko palautellaan ilman juoksemista. Kevyt työmatkapyöräily ja uinti edesauttanevat. 

Ensi vuonna 1:30 alitus puolikkaalla TULISI olla paperia. 

Monien mielestä näinkin kova harjoitus viikko ennen maraa on liikaa, mutta jos jostain pidän kestävyysurheiluharjoittelussa niin se on erilaisten myyttien murskaaminen. Alla on määrällisesti kevyt jakso, joten olen palautuneessa tilassa yleisesti ottaen. Pitemmän kovan harjoituksen tulisi tukea vauhtikestävyyden ylläpitoa. Ja harjoituksen henkistä merkitystä ei sovi unohtaa. 

Tiedän että on monia jotka jo ovat kevennelleet viikon tms tässä vaiheessa ennen kisaa, mutta joilla voi olla ja useilla nykyään on, ilmiön trendikkyydestä johtuen, alla aivan liian suuret harjoitusmäärät ja väsymys, josta ei superkompensaatioon nousta edes kahdessa viikossa. Varsinkin tuolla triathlonin puolella tämä on erittäin yleistä ja päivänpoltava puheenaihe, joskin valitettavasti jopa hieman tabu? 

Levännyt kroppa, joka on harjoitellut laadukkaasti ja tehokkaasti esim 5-8 tunnin viikkotreenimäärillä, suorittaa aina paremmin kuin väsynyt vaikkapa keskimäärin 15 tuntia viikossa treenannut. Ja nyt muistetaan vielä että viiteryhmänä "tavallinen" kuntoilija jolla kiireinen työelämä, perhe jne jne. 

Se siitä, katsotaan joudunko viikon päästä syömään sanani :) 



Thursday, 5 September 2013

Ai että mitä kuuluu no syksyä kuuluu

Noinikkään laitetaan poikki blogihiljaisuus ja aletaan taas tännekin jotain rähjäämään. Tri-kausi siis loppui tuska-Tuddal:iin ja sitten on otettu aika rauhassa, pitäen toki yllä treenailua mutta matalammalla intensiteetillä pääosin. Syksylle piti maraton löytää jottei jokavuotinen perinne kärsi ja niin hyvää oli meno mitä pitemmälle kesää päästiin että on yritettävä vielä maraenkkaa. 

Oslo maratonin ilmoitautumisesta myöhästyin tyhmästi, se olikin yhtäkkiä täynnä ja kuoppasin jo hetkeksi ajatukset siitä, ja aloin etsimään muita tapahtumia. Löytyi lokakuun lopusta Fredrikstad maraton, ja funtsin että oikeastaan ihan hyvä, on 2 kk aikaa laadukkaaseen juoksuharjoitteluun ja hyvän tuloksen varmistamiseen. 

Tuo ajatus alkoi kuitenkin tuntua huonolta, sillä melko tiiviin kesän treeni- ja kisarupeaman jälkeen on vähän väsynyttä oloa kropassa, enkä haluaisi välttämättä venyttää "hyvää kisakuntoa" väkisin kahta kuukautta. Pitäisi myös päästä pitämään eräänlaista ylimenokautta ja päästä tekemään tosissaan puntti- ja uimatreeniä jo ensi kautta ajatellen. 

Siispä aloin kyttäämään finn.no:sta (esim. tori.fi vastaava täällä) peruutuspaikkoja, ja onnistuin yhdeltä osallistumisoikeuden ostamaan. Näin siis ensi viikon sunnuntaina 15/9 juoksen Oslo maratonin, ja onhan se kiva olla siellä mukana, iso tapahtuma on, ei ihan Tukholman veroinen mutta lähestulkoon. 

On tullut juostua pari hyvää pitkistä ja töihinkin välillä pyöräilyn sijaan. Viime sunnuntaina viimeinen pitkä ennen kisaa oli 34km 5:13/km keskitahdilla, tosi mukavasti meni muuten mutta jalat veti tosi tukkoon ja oikeastaan tänään on eka päivä että niihin ei satu. Mutta oli tärkeä saada tehtyä kova viimeinen avainharjoitus. Tällä viikolla olen vain pyöräillyt töihin ja takaisin, ja suunnitelmissa pari kolme rivakkaa lyhyempää juoksua, muuten otellaan iisisti että on sitten tuoreet jalat kisassa. 

Tavoitteena on alittaa 3:20, on tainnut olla unelmissa kaksi vuotta jo mutta olen tyrinyt kaksi viimeistä 3:32 ja 3:33 mennyttä juoksua liian kovan alkutahdin takia, kun ei lopussa ole kunto riittänyt. Nyt on tarkoitus todella noudattaa tasaisen tahdin kaavaa ensi metreistä viimeiseen. 3:20 alitus tarkoittaa 4:44/km tahtia, minkä ei pitäisi levänneillä jaloilla olla ongelma. Mutta viimeiset 8-10km ratkaisee, suunnilleen siellä kohtaa mulla alkaa tosissaan tehdä tiukkaa. Mutta jos se kuten viime su pitkiksellä on vaan jalkojen kankeutumista, ei se vielä lyö hommaa poikki, vaan ainoastaan joku ylipaha pisto tai totaalisippi mahdollistaa epäonnistumisen. Tuo 3:20 on kuitenkin vielä ihan täyttä realismia ja melko nöyräkin tavoite, joten jos ei toteudu on syy lähes varmasti pelkästään henkinen heikkous. 

Saturday, 27 July 2013

Kisaraportti: Tuddal triathlon 27/7/2013

Oikein mukava kyläkisa oli tänään kauniissa Tuddal:issa noin 2½ tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Tämä oli kauden viimeinen kisa kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, ja suoritukseen on oltava oikein tyytyväinen, joskin tuli paukutettua poskia vähän turhan kanssa ennusteiden kanssa :) mutta ei tässä lopulta niistä aikatavoitteista jääty kun juoksussa, ja se selittyy osittain aika rankalla juoksureitillä, jota en etukäteen tiennyt. Käydään nyt kuitenkin pala palalta koko kapina läpi.

Koko homma tapahtui pienen Bjårvatnet-järven ympärillä, vaihtoalue ja maali olivat samalla paikalla, ja heti rannalla eli mahdollisti nopeat vaihdot. Uinti oli hieman tavanomaisista poikkeava, pisteestä pisteeseen eikä kierros. Starttiin käveltiin vajaa kilsa järven yhden jontkan taakse, josta startti. Oheisesta huikeasta graafisen työn taidonnäytteestä näkyy miten uinti meni, ensin uitiin suoraan n. 4-500 metriä kiertämään poiju n. 50 asteen kulmassa vasempaan ja siitä suoraan kohti vaihtoaluetta. Erikoisuutena piti vielä parit poijuparit uida välista, jos ei oli tiedossa aikasakkoa. Tämä oli turvallisuussyistä, koska järvi oli paikoin hyvin matala ja jos ui noiden poijujen ulkopuolelle oli riskinä joutua karikkoon tms. Vesi oli kirkasta ja osan matkaa näki tosiaan pohjaa hyvin! Ja vähän levän kauttakin mentiin jossain. 



Jo pikku alkuverrassa tuntui että tänään uinti tulee menemään ok. Haugesundin jälkeen olen käynyt pari kertaa satkuja ja vinstoja vetämässä, jos lyhyessä ajassa saisi vähän vauhtituntumaa parannettua. Haugesundissahan uinti oli katastrofi ja Östfoldin perusmatkalla vasta olikin, kauden ekassa kisassa uinti oli hurjan tukkoista. Paras perusmatkan uintini oli ennen tätä päivää edelleen Kiskon vuoden 2011 30:10 muistaakseni, tänään meni 28:57 mikä on aika tismalleen mitä olin ennakoinut. Ihan kaikkea en antanut mutta en toki halunnutkaan repiä, tuskin siitä olisi edes minuuttia hyötynyt. Tuo uinti oli tosi kiva, ja startista lähdin vasemmalta ja paukusta ekan 50-100 metriä rivakkaan tahtiin, jotta sai ylimääräiset kiipijät pois ja omaa rauhaa. Suunnistaminenkin meni nyt paremmin kun ehkä koskaan, jonkin verran hyödynsin edessä uivia, jalat oli helppo nähdä kirkkaassa vedessä mutta ei nyt ihan oikeaksi peesaamiseksi vielä ehkä uskalla kutsua. Tulipa kokeiltua kuitenkin! 

Tähän väliin on todettava, että Norjalaiset eivät pääosin ole mitään hävejä uimareita. Meinaan kun minun surkealla tekniikalla uinnin sijoitukseni oli sama kuin loppusijoitus, niin se on uutta. Mutta noin muutenkin kun on paikallista sceneä seurannut niin ihan korkeillakin sijoituksilla olevilla näkyy usein kisassa kuin kisassa hitaita uintiaikoja. Pyörällä nämä heikot uimarit ovat sitten usein pitelemättömiä, ja usein hyviä mutta jotkut myös keskinkertaisia juoksijoita. Tästäpä päätellen, ainakin tällä matkalla jossa pitää jo alkaa tosissaan miettiä mistä minuutteja lähtee napsimaan pois, kannattaa kyllä tuota uintia kehittää edelleen, niin on taas paremmissa asemissa. Pyörässä en tuolla matkalla häviä enää kuin, no 7 minuuttia päivän voittajalle mutta jos uinnissa hävisin 9 minuuttia niin onhan se selvä mistä pitäisi olla helpompi ottaa enempi aikaa pois. 

T1 menikin sitten niin sutjakasti että olin pyörän päällä kun ajatukset oli vielä jossain ihan muualla :D no, jalat oli kiinni polkimissa ja kypärä päässä niin ei kai siinä mitään muuta kun hanaa :) T1 aika 1:07 eli kun olin laskenut että täydellisellä uinnilla menisi 28min ja T1:een budjetoinut 2min, niin nyt oltiin samassa yhteisajassa. Pyörä oli mainittu nopeaksi ja olihan se kohtuunopea, kumpuilevuutta kyllä oli mutta ei pahoja happomäkiä. Mutta en nyt ihan allekirjoita pre-racessa hehkutettua nopeutta. Vauhtia kuitenkin piisasi ja muutaman kilsan jälkeen katsoin keskariksi n. 38km/h, eikä menty edes kovin happopitoisesti, selkeä yritys päällä kuitenkin. Reitti ajettiin kaksi kertaa, ja laitimmaiselta kääntöpaikalta takaisin oli vähän enempi nousua joten keskari laski mutta eka kierros n. 31min, tuntuipa hätäiseltä hommalta! Vastaankaan ei ihan kauheasti jengiä tullut joten tiesin että ihan jees asemissahan tässä ollaan, ja muutamista seuralaisista bongasin vain yhden olevan minua edellä. Tokalle kiekalle lähdettäessä oli pikkuskabaksi aika huikea mökä ja kannustus kääntöpaikalla! Siitä vähän buustia ja näyttävä kiihdytys horisonttiin saattoi olla vähän liikaa, hetken aikaa tuntui jo melko raikkaalta. Ohi ei kuitenkaan tullut vielä ketään, käännöksen jälkeen huomasin että perässä tulee vajaan kymmenen äijän letka. Tosi siististi täälläkin mentiin peesaamista en voi sanoa nähneeni. Viimeisen käänöpaikan jälkeen jo sitten hiukan ahdisti ja ihan viimeisillä kilsoilla tuli 3 tai 4 ukkoa ohi, eivät kuitenkaan vaihtoon mennessä montaa sekuntia karkuun päässeet. Pyörän aika 1:03:40, reitin pituus ilmoituksen mukaan 39km. Mukava aika silti, ja vielä oltiin ennakoidussa tavoitevauhdissa.  

T2 oli hätäinen sekin, vaikken mitenkään hosunut vaan vedin happea rauhassa ja sukat jalkaan, 58 sekuntia. Mutta koko vaihtoaluekin oli tosi kompakti. Voittajan T2 oli 20 sek...

Sitten juoksuun, ja olikin jo tosi lämpimäksi mennyt päivä. Missasin heti uloslähdössä juomapisteen mutta arvioin ilman sitä pärjääväni. Kylmä vesi niskaan/päähän kyllä olisi ollut paikallaan.. energiaa meni perusmatkan kisaksi yllättävän paljon muuten, pyörällä 2 geeliä ja pullollinen urheilujuomaa, juoksussa 1 geeli ja 2.-4.:llä juomapisteellä muki urheilujuomaa. Juoksu taas oli mainostettu raskaaksi, ja sitä tosiaan oli. Sorapätkää lähdettiin järveä kiertämään, ja muuttui ihan kinttupoluksi. Tuntui alusta heti aika pahalta enkä meinannut rytmiin päästä. Vähän liikaa puristusta oli mennyt pyörään, mutta halusin pitää toivon liekkiä yllä josko lähelle 2:20 pääsisi, jos vaikka juoksujalat yllättäisi tänään, se kuitenkin vaati että pyörällä ei anna tasoitusta. 
Kilsan jälkeen tuli jo eka aika v-mäinen metsäylämäki, ja kone piiputti todenteolla. Liian lujaa olin lähtenyt liikkeelle, ja nyt oli mahdoton saada sykkeitä alas vaikka hiljensi ja yritti rentoutua. Sitten ylämäkien vastapainoksi tuli tosi jyrkkä kivinen alamäki, ja siellä sitten löi takareidet aika mojovaan kramppiin, varsinkin oikean. Jatkoin juoksua mutta tiedättehän miten siinä käy. Kramppi pakotti pysähtymään ja vähän venyttelyä niin pystyi jatkamaan. Aika soseena oli reidet jo muutenkin, ja koko juoksu oli aika kamalaa taistelua omaa mieltä vastaan, kun teki mieli kävellä koko ajan. No ei voinut kun ottaa köpöttelynä lopun matkaa, ei se vauhti niin hirveästi enää voinut laskea ja ennätyksen tekoon oli kuitenkin vielä hyvin varaa ja myös 2:30 alitukseen. Juoksukin tehtiin kahtena kierroksena ja takapätkä tultiin sentään metsästä ulos ja mentiin maantien reunaa, ja jokunen loiva alamäkikin tuli missä sai vähän kurottua aika takaisin. Toka kierroksella olikin sitten jännä homma kun takaa tuli taas yksi jannu ohi, vaan ei pitkälle päässyt koska aloin juuri itse saamaan pientä tatsia päälle. Sitten sen tyttökaveri oli metsässä ojentamassa juomaa ja hölkkäsi kanssaan pätkän matkaa josta kaveri sai buustia. Hyytyi kuitenkin taas ja painelin ohi. Sitten ehkä 2,5km ennen maalia kuulin lähestyvää töpöttelyä takaa ja joku jäi peesiin, ajattelin että enää ei tulee yksikään perhana ohi. No sama kaveri ja nyt hänen tyttökaveri oli ehtinyt jo toiselle puolen järveä ja lähti taas kirittämään, ja nyt kaveri lähti kun talkkari katolta tekemään omaa loppukiriä ja sinne meni. Vielä maalisuoralle kaartaessani oli 2 tulossa takaa, kiristin minkä pystyin mutta toinen juoksi kauhella vauhdilla ohi. Viimeinenkin oli tulossa tajusin kun jengi hurraa meidän loppukiriä ja sentään sen 30-40 metriä sain puristettua itsestäni mutta täpärälle meni, sekunnin pähän jäi kaveri! Tuollaisesta lopetuskesta tulee hyvä mieli jossei muuta ja maalissa käteltiin että oiva kiri :) Juoksu oli ylimittainen kai 6-700 metriä, kuitenkin osuusaika 53:26 jätti paljon jossittelun sijaa. Mutta riskillä mentiin tänään, ja nyt tietää miten tuo kisa kannattaa tehdä ensi vuonna! Kokonaisuutena kuitenkin tyytyväinen hienon uinnin ja pyörän ansiosta ja uudesta enkasta, joten kokonaisarvosana itselle sellainen 8+. 

Loppuaika 2:28:05, ja tavoitehan oli parantaa edellistä 2:34 aikaa Östfoldista (vaikka aika erilaiset reitit) mistä olin kyllä melko varma että onnistuu, ja alittaa 2:30 ja sehän onnistui sekin joten ensi vuodelle on kiva lähteä yrittämään taas enkkoja, nyt on pohjatkin jo jonkunlaiset :) eiköhän meikäläisen maksimaaliset potentiaalit tuolla matkalla ole jossain 2:15 paikkeilla, sitä kohti on hyvä lähteä. Kauhean kiva matka tuo perusmatka on, kovin erilainen ja intensiivisyytensä vuoksi anteeksiantamaton. Tulokset vielä tässä linkissä: http://www.tuddaltri.no/resultater2013/ 

Nyt vedetään happea tri-hommista ensi vuoteen, loppukesään ja syksyyn kuulunee enemmän juoksua, maratonenkkaa haluttaisi vielä yrittää, mutta lisää niistä myöhemmin! 

Monday, 22 July 2013

Kohti tri-kauden päätöstä

Lauantaina revitellään viimeisen kerran tri-puolella tällä kaudella, Tuddal triathlonin perusmatkalla. Mukavat muutamat skabat löydettiin tälle kesälle lopulta, ja varsinkin Haugesundin puolimatkan enkan jälkeen on kiva mennä tuonne fiilistellen vetämään kausi nippuun. Östfold triathlonissahan tuli perusmatkan enkka viikko ennen Haugesundia, joten mukavaa ilotulitusta on ollut vaikka aiemmat enkat eivät tietysti kummoisia rikottaviksi olleet, mutta kuitenkin, fiilis on tärkein kuten hyvin tiedetään! 

Tuolla Östfoldissa kuitenkin kone yski vielä jonkin verran varsinkin uinnissa ja juoksussa, ja pyöräreitti oli aika raskaan kumpuileva, joten siellä syntynyt 2:34 ja osia aika on kyllä tarkoitus murskata tuusannuuskaksi Tuddal:issa. Käsittääkseni pyöräreitti on myös tasaisempi eli nopeampi, ja uinnista nipistän vaikka väkisin 2-3 minuuttia Östfoldin surkeaan näytelmään verraten. 

Täten tavoite on rohkeasti 2:20 tienoilla, ja siihen saa kyllä painaa tukka putkella niin että korvat sauhuaa. Ihan lonkalta kun tricalc3.com:in laskuriin heitin arvio/tavoitevauhteja niin sehän menisi hienosti alle 2:20, täydellisessä kisassa... no, taitaa nuo olla aikalailla turhan rajut haut minulle mutta jos jokaisessa osa-alueessa edes lähelle pääsisi niin hyvä! Vaihtoalueesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta jos ne on tehtävissä nopeasti, niin lonkalta lähtee seuraavanlainen aikataulu: 



Monday, 8 July 2013

Kisaraportti: Ironman Haugesund 70.3

Olipa huikea aloitus kesälomalle. Ihan ekaksi: ajakaa kerran elämässä E134 Norjassa idästä länsirannikolle tai toisinpäin. Aivan huikea reitti joka vei yli tuntureiden, lumihuippuista vuoristoa, upeita laaksoja ja pohjolaista karuutta kauneimmillaan. Kerrassaan henkeäsalpaava reitti. 

Sitten asiaan. Eilen taisi olla ensimmäinen lähestulkoon täydellinen kilpailuni, kaikki meni tismalleen suunnitelmien ja laskelmien mukaan. Entistä paremmin tuli selväksi miten iso merkitys huolellisella valmistautumisella on. Mietin viimeiseen yksityiskohtaan koko kilpailustrategian, laskin minuutilleen miten paljon mihinkin on aikaa, vaihdot mukaanlukien, jotta tiesin mitä vaaditaan että pääsen tavoitteeseen eli alle viiden tunnin. 

Edeltävänä päivänä oli pyörän ja vaihtokamojen check in, samalla pääsin silmäilemään lammen jossa uisimme, ja vaihtoreitin ja pituuden. Vedestä T1:een ei ollut pitkä matka, kokonaisuudessa komisensataa metriä bike out:iin. T2 tultiin samaan paikkaan ja toiseen suuntaan vaihtoalueen läpi juoksuun. Loistavaa, saisin vaihdot tehtyä kohtuunopeasti. 

Kisa-aamuna tihkusadetta aina starttiin asti, loppui kuitenkin uinnin aikana. Nyt on lasiasiatkin kunnossa, uusista Arenan rilleistä ei läpi tule mitään. Uinti oli kuitenkin haasteellinen. Pienehkö lampi oli ahdas, kun reitti kiersi syheröä oli painitilannetta lähes läpi koko uinnin. Lisäksi sain pari kertaa lievän hyperventilaatioepisodin aikaiseksi kun oli limaa kurkussa, ja pieni aallokko iski järveä kurkkuun. Ei hyvä alku. Jotenkin vaan yritin päästä rytmiin ja pitää huolta oikeasta suunnasta. Koitin rentoutua ja taka- ja loppusuoralla onnistuinkin vähän ja ehkä voitin jotain aikaa takaisin. Tiesin kuitenkin että uinti oli katastrofi ja saisin pistellä tosissaan pyörällä ja juosten.. Uinti 37:21, tosi surkeaa mutta luulin että olisi voinut olla jopa lähellä neljääkymmentä.. ei ollut kuitenkaan hajuakaan ajasta kun nousin vedestä kun kello oli stopannut taas jossain törmäystilanteessa varmaan. Juoksin vaihtoon, pussi löytyi heti ja nyt lähti pukukin päältä liukkaasti. 

Pyörän päälle kun pääsin katsoin mitä kello on ja siitä osasin about päätellä uintiajan. Sitten vaan kalkuloimaan miten lujaa tarvitsisi ajaa että juoksuun jää tarpeeksi aikaa... olin asettanut pyörässä olevan gps:n 34km/h keskariin, ja se oli laskettu sen mukaan, että uintiin menee max 36 min, nyt tiesin että on jos mahdollista tehtävä pari minuuttia pankkiin ennen juoksua, muuten tulee ehkä liian hoppu. 

Pyöräreitti oli todella kaunis. Mentiin kaupungista maaseudulle ja kumpuilevia maanteitä mentiin. Reitti oli tosi kiva, kohtuunopeakin. Ylämäkiä oli toki, mutta olivat pääosin lyhyitä tai loivia. Alussa oli ruuhkaa huolella, sain ohitella kymmenittäin muita. Parikymppiä mentyäni olin karistellut nopeammat uimarit mutta hitaammat pyöräilijät ja oli väljempää ajaa. Varsinkin alussa oli niin paljon porukkaa että ohitustilanteet oli väkisinkin häilyviä, mutta tuomariprätkät suhasivat ohi niin tiuhaan että porukka kyllä piteli välejä aika hyvin. Useasti vaan oli taas kahden rinnakkain ajelua, joutui ajamaan molempien ohi tai huutamaan takaa että nyt ohi tai oikealle siitä! 

Pyöräjalat olivat helkkarin hyvät tänään. Vauhti oli hyvää ja painelinkin alun puolen matkasta jossain 36 km/h keskarilla, ja kaulaa alkuperäiseen pyörätavoitevauhtiin oli parhaimmillaan yli 4 minuuttia. Sen pitäisi kattaa hyvin uinnista jäänyt vaje. Lopussa kuitenkin tuli vähän kaupunkimutkittelua ja yksi pitkä raastava mäki, joten vauhti vähän putosi, enkä voinut runtata jalkoja altani ennen juoksua, oli vaan pidettävä maltti. Kaula kutistuikin alle 3 minuuttiin vaihtoon tullessa, pyörän aika kuitenkin minulle loistava 2:34:52. 

Pyörän päältä hypätessäni jalat tuntuivat edelleen hienoilta. Suoraan pyörän päältä juoksujalkaa pussia hakemaan ja aika hätäinenhän tuo vaihto oli, 2:09 meni koko hommaan kun oltiin jo juoksuosuudella. Lähdin maltilla hölkkäämään, alussa tuo vaan on myrkkyä, liian vähän vaihtoharjoittelua takana. Porukkaa tuli muutamia ohi mutta tiesin että ne on hätähousuja suurin osa. Yksikin ukko meni ohi niin että viuhui ja jo puolen kilsan jälkeen pyyhkäisin sen ohi. Katsoin kellosta vaihdosta lähdettäessä että aikaa olisi noin 1:42-1:43 käyttää juoksuun. Jos saisi rennon rytmin päälle niin sitten vaan menoksi. Ekata pari kilsaa haettiin rytmiä ja tuntui kohtuu pahalta. Jos vain vatsapistot pysyisi poissa, ihan nurkan takana ne oli taas.. Ekat pari kilsaa meni kuitenkin 4½ min tasoa, hyvältä näytti ja laskin että nyt kun vaan saa vitosen kilsoja pidettyä niin homma kammataan kotiin. Siinä se matka taittui sitten vaihtelevissa fiiliksissä mutta paremmin meni mitä pitemmälle päästiin. Sitten lopussa n. 3km ennen maalia taisi tuntua liiankin hyvältä kun olin kiristänyt vähän vauhtia hyvänolon tunteessa, ja sitten iski vatsakramppi nopeasti, ihan puun takaa se taas tuli. Kipu yltyi, melko kovaksikin, ja jäljellä oleva matka tuntuikin yhtäkkiä tosi pitkältä. Seuraava kilsa meni vielä jotenkin aikataulussa mutta vähän joutui antamaan periksi ja nyt oli tosi taistelu menossa. Eihän tämän taas liian helppoa pitänyt olla... Siinä sitten välistä tuskanparahduksia päästellen painoin kelloa vilkuillen... ei h..vetti! Ei tänne asti ajettu 8 tuntia epäonnistumaan tavoitteessa, kaikki peliin sattui sitten kuinka vaan! Vielä viimeinen mukulakivinen ylämäki kaupungissa, puiston kierto ja loppu 500m olisi samoja mukuloita alamäkeen ja loppusuoralle. Urku auki katua alas loppusuoralle, siellä vaimo ja Tarmo-koiramme vilkuttivat aidalla, ja monituhatpäinen yleisö hurrasi meille. Näin maalikellon ja näin 4:59 ja vähän päälle. Villit tuuletukset, tein sen!!! 4:59:34, kellontarkkaa työtä ;) Juoksuun meni 1:42:31 mikä uupuu puolimaraenkastani vain 7 minuuttia. 

Ainoastaan uintiosuudella ei tullut ennätystä, kaikki muut osuudet murskattiin. Jospa ensi vuodelle saa treenattua vähän paremmin, on joka osuudelta otettavissa vielä 5 minuuttia pois. Tänä vuonna tähän asti kuitenkin melko vaatimattomat noin 150 tuntia treeniä takana. 

Loppuhuipennuksena sain vielä kunnian nähdä läheltä legendan, Dave Scott:in. 59-v mies oli kilpailussa omassa ikäsarjassaan 55-59, jossa oli toinen ajalla 4:43 (!). Vaihdettiin jopa lause, kun hän jonotti maalialuella ruokaa meidän kuolevaisten kanssa ja etsi ruokailutilaa, ehdotin minun ja parin kaverin seuraan liittymistä mutta herra kiitti kohteliaasti ja kertoi ruokailevansa omissa tiloissa :) Vakuuttavissa verisuonissa oli muuten kaverin pohkeet... 

Tähän päättyi kolmen peräkkäisen viikonlopun sporttikilpailuputki, nyt nautitaan kesälomasta pari seuraavaa viikkoa, ja kenties suunnitellaan seuraavia kolttosia! 






Thursday, 4 July 2013

Jännitys tihenee - kauden päätavoite käsillä!

Pystynköhän siihen? 

En ole ainakaan yhtä analyyttisesti ennen tätä pyöritellyt numeroita päässäni väliaikojen yms muodossa kuin viime päivät. Sunnuntaina tosiaan Ironman 70.3 Haugesund, josta tulikin tämän kauden päätapahtuma Challenge Roth:in sijaan, ja tuntuu edelleen että oli tosiaan oikea ratkaisu. Täydellä matkalla olisi iso tekeminen kestävyyden kanssa, mutta ei puolikkaalla, ja vauhtipuoli juuri ennätyksen metsästämistä ajatellen tuntuu olevan paranemaan päin. 

Myös energiasaantiin tulen kiinnittämään kisassa enemmän huomiota, minkä takia tällä kertaa varmasti oikea ja riittävä määrä geelejä yms. sekä pyörään että juoksuun. g/kg/h hiilareita periaatteella karkeasti lähdetään, puolimatkalla saa jäädä hiukan sen allekin ettei tule pötsiongelmia. Niitä ei ole oikeastaan koskaan kisassa ollutkaan kuralle mennen mahan muodossa, mutta vatsakramppeja eri sorttisia useinkin, joka saattaa myös johtua väärästä energiannauttimisesta. Esim viime sunnuntain perusmatkan kisassa luulen että liika nesteen nauttiminen saattoi tehdä juoksulle piston. Olisi pitänyt olla geelejä tms enemmän kiinteää ettei olisi tarvinnut nestettä pumpata niin paljon, energian takiahan sitä join enkä niinkään janon. 

Tavoitteena olisi siis ennätys ja alle 5h pääseminen (enkka nyt Joroisilta ensimmäiseltä puolimatkaltani ever 2011, 5:03:17). Olen käyttänyt tätä loistavaa työkalua aikojen pyörittelyyn, ja kyllä se näyttää ihan haarukassa olevan jos kaikki menee kutakuinkin nappiin. Varaa ei ole esim. ylipitkiin vaihtoaikoihin tai puhjenneen renkaan vaihtoon. Eikä myöskään käveleskelyyn juoksuosuudella joten tiedän jo nyt, että loppuun tarvitaan runtutsemppiä, vaikka miten pyöräosuudella koittaa rennosti ottaa niin 34 keskaria suurinpiirtein pitäisi pystyä sekin tulemaan. 

Alta näkee karkeasti mihin pitäisi mennä osuudet. Aika lailla realistinen olen uinnin suhteen, tulisi sen mennä minuutin nopeamminkin tai jotain, mutta katsotaan. Uintireitillä on myös 5 käännöstä muistaakseni, saattaa jotain tehdä loppuajalle. 

Pyörän olen aiemmin tällä keskarilla ajanut puolikkailla eikä tulisi olla ongelma nytkään, päinvastoin uskon että menisi kovempaakin mutta missään nimessä en lähde puskemaan juoksujalkoja pois altani. Kuitenkin 1:40 puolikkaallekin on tekeminen, joten pyörä ratkaisee tosi paljon. Reitti on kumpuileva joten ei ihan kevyt kai, mutta kohtuunopea silti. Juoksu taas käydään kaupungin kaduilla pitkälti joten sen tulisi olla nopea. Jos se on tasainen, tarvitsee vaan päästä nopeasti rytmiin ja seurata gps:stä vauhtia, ettei epähuomiossa lähdetä liian lujaa matkaan, joka aina tapahtuu herkemmin kuin että lähtee liian hiljaa. 

No, näillä laskennoilla ja ilman ulkopuolisia yllätyksiä homman pitäisi onnistua. Mutta se on aina niin helppoa tässä rustailla, tuoreessa mielessä on vaikka viimekin sunnuntain tuskainen juoksu joka oli sekin vain kymppi... mutta kaikki laitetaan peliin, se on varma! 





Monday, 1 July 2013

Kisaraportti: Østfold triathlon perusmatka 30/6/2013

Heti kärkeen tuloslinkki http://topptid.no/results/app/race/968

Eilen oli siis kauden eka tri-kisailu. Mukavan lähellä vajaan sadan kilsan päässä etelä-kaakkoon täältä Oslosta sijaitsee Sarpsborg-niminen pikkukaupunki, jonka liepeillä olevassa Tunevann-järvessä ja sen ympärillä käytiin tämä, vasta toista kertaa järjestetty pikkukisa. 

Oli hyvä fiilis lähteä, jos kunto kovissa paikoissa edelleen vähän kysymysmerkki niin ainakin pyrin valmistautumaan hyvin, huoltamalla, säätämällä ja pakkaamalla varusteet jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä. Erityisesti pyörän asentoa oli fiilattava, olin trainerin lisäksi ollut tempon päällä tasan kerran tänä vuonna, pari viikkoa sitten lokaali-rykäisyssä ja joku oli kyllä pahasti hakusessa ainakin silloin. No vika löytyi aika pian, satula oli senttitolkulla aivan liian matalalla, en tiedä mistä muistista olin säätänyt satulan vai oliko jäänyt vaimon säätöihin kun talvella hiukan kanssa rainerilla sotki... löysin aika optimaalikorkeuden ja kävin tempoilemassa yhtä suoranpätkää kuin varmistukseksi jotta kulukee :) 

Olen tehnyt tätä ennen vain yhden perusmatkan kisan 2 vuotta sitten Kiskossa, joka oli muutenkin ekoja tri-tapahtumiani. Siellä meni 2:42 ja rapiat, muistaakseni pyörän ollessa pikkaisen ylipitkä. Oli niin tai näin sopiva tavoite tähän kisaan oli tehdä enkat ja kyllähän toki lähdin 2:30 rajan rikkominen mielessä matkaan. 

Se kuitenkin osoittautui tänään ja tällä reitillä hitusen liian kovaksi, erinäisistä syistä. 

Homma ei kovin hyvin alkanut ja voitte olla varmoja että ennen sunnuntain Ironman 70.3 Haugesundin kisaa käyn uimalasikaupassa.. nimittäin 50 metriäkään tuskin päästiin kun vanhat mutta ei (enää) niin luotettavat speedoni alkoivat päästää huolella vettä sisään molemmista rilleistä. Ei ollut ensimmäinen kerta näissä laseissa.. joten en siitä sen kummempaa ajatellut kun että kyllä tämä menee kun jotain vielä näkee ja kun suuntapoijut olivat isot ja keltaiset. Vettä sitten vaan tulikin niin että silmissä läikkyi eikä nähnyt yhtään mitään. Jotenka stop siihen paikkaan ja rilliä tiukemmalle... sain sen verran säädettyä että molempiin ei ainakaan niin paljoa enää vuotanut ja matka jatkui. Tuohon kuitenkin joku vajaa puoli minuuttia tuhraantui varmaan. 

Uinti oli muutenkin tosi tervaa. Vähäinen uintitreeni taas kostautui. Joo, alan nyt uskomaan että kannattaa ensi vuodelle viihtyä siellä altaassa edes hiukan enemmän, niin surkeaa oli tänään. Uinti 32:25 joka on kyllä häpeällisen hidasta. Kylläkin nyt tullut raporttia monelta joilla uinnissakin matkaa mittaavat mittarit että oli n 1600-1700m varsinainen matka. 

Toki oli minulla myös ajatusta matkassa, en halunnut puristaa yhtään liian kovaa jotta jäisi voimia pyörään ja juoksuun sen 2:30 ajan jahtaamisessa. Ja vielä yksi selitys: märkäpukukin olisi kohta kai aika vaihtaa. Ahdistaa nimittäin hartioista jonkin verran ja käsivarret vetää nopeasti hapokkaalle, tuntuu että täyttä vedon liikelaajuutta käyttäessä puku ei anna myöden. Positiivistahan tässä on että lienee siis hartiat kasvaneet ;) 

T1. Disaster. Vaihtopaikalle saapuessa tunsin palan kurkussa ja olihan sitä järveäkin vähän taas nielty. Huumorintajuinen vaimoni oli tietysti ottamassa koko kakomisepisodini videolle, pitää lisätä tänne muidenkin viihteeksi kun keksin miten :D 

Sittenpä ei lähtenyt märkäpuku jalasta, ei sitten millään. Perseelleen märälle ja mutaiselle vaihtopaikalle (ehkä ainoa valittamisen aihe tässä kisassa joka oli muuten huippuhyvin järkätty) ja siinä sitten nykimään happoisilla käsivarsilla pukua nilkasta. Hermothan siinä meni kun aikaa kului, joten muutaman pakollisen #%&tu#%*tanan jälkeen otin ihan rauhallisesti, eiköhän ne 2:30 tsäänssit joka tapauksessa menneet jo. Noniin lähtihän se puku kun osasi ottaa rauhallisesti. :D 

Siitä sitten pyörän päälle ja matkaan kuin riivattu. Kärkeen loiva ylämäki, jalat hapoille XD no homma tasaantui melko äkkiä ja sain hyvän rytmin pyörään. Tavoitteena oli edelleen ajaa 1:10 niin rennosti ja voimia säästellen kuin mahdollista. Reitti oli melko kumpuileva ja kaikista alamäistäkään ei ihan koko potentiaalia saanut irti kun olivat kovin mutkaisia muutamat. Reitti ajettiin kahteen kertaan. Seurailin kelloa ja olin aika tarkalleen aikataulussa koko ajan. Kellontarkkaa työtä tuo sitten olikin, pyöräosuus 1:09:56 johon oltava tosi tyytyväinen! Koko kisan 30. nopein ja oman ikäryhmän 10. nopein aika lämmittää mieltä. 

T2 1:19 ja tässä kohtaa siis uinnin ja T1:en tyrimisten vuoksi juoksuun olisi aikaa enää jotain 43:30. Aika tekemätön paikka meikäläiselle. Ja sen tiesin jo ensi kilometrillä, vatsaa pisti ja takareidet meinasi kramppailla (pyöräosuudella muuten vasen takareisi kramppasikin oikein kunnolla, siitä huolimatta sain vauhdin pidettyä). Juoksu tehtiin kahtena edestakaisena kiekkana, ja ensimmäiseen meni jotakuinkin 25min, tuntui jopa hitaammalta, joten tsempillä nyt ainakin 2:35 menisi, ja menihän se sitten kun juoksu alkoi rentoutua mitä pitemmälle mentiin, kuten mulla usein.. eli pyörästä juoksuun hommia tulisi kanssa reenailla enempi.. Mutta, hyvä näin, sen verran sain itsestäni puserrettua lopussa että juoksu tuli 47:37, ihan ok tähän päivään! Ja maalissa 2:34:02. 

Todella mukava kisa oli ja hieno reitti, ehdottomasti ensi vuonna uudestaan! Ja roimaa parannusta tekemään. Uinnista vaihdoista ja juoksusta jäi heittämällä 5 minuuttia otettavaa. 


Huoh. Eipä turhia hoppuilla enää...

Kulje nyt rrrkl... täällä pidettiin säädyllisiä välejä. Siistiä kisaamista. 









Saturday, 22 June 2013

Kisaraportti: Styrkeprøvet Lillehammer-Oslo

Yksi kesän urheilullisista huipennuksista oli tänään käsillä eli Norjan suurimman ja kauneimman pyöräilytapahtuman Styrkeprøven:in osuus Lillehammerista Osloon, 190km. 

Kuninkuusmatka ja se "varsinainen" styrkeprøve (suom. voimainkoetus) on Trondheim-Oslo 542km. SItten on Dombås-oslo 344km ja tämä Lillehammer-Oslo. Olin alunperin ilmoittautunut Dombås-vaihtoehdolle mutta pari viikkoa sitten muutin lyhyempään. Kilsoja ei ole alla niin paljon että olisi turvallisin mielin voinut lähteä pidemmälle etapille ja onhan se myös logistinen haaste ajaa pitemmälle, olisi vaatinut jo edellisenä päivänä lähdön ja yöpymisen jne. 

Lillehammeriin ajettiin aamulla reilussa kahdessa tunnissa ja oli taas ajoituksen juhlaa kun ehdin juosta hakemaan lähtöliput ja laput ja chipit ja chapit, no hiukan aiemmin olisi ollut mukava olla paikan päällä mutta hyvä näin. 

Lähtöryhmäni starttasi klo 0935, ja olin ilmoittanut tavoiteajaksi alle 6 tuntia. Ennen kuin mennään tarinassa eteenpäin on todettava että täällä on aikamoinen pyöräilykulttuuri, valtavasti harrastajia ja ennenkaikkea järjestäytynyttä seuratoimintaa. Startissa olin nimittäin minä, firman spinningryhmän vetimissä (olin varmaan ainoa "Team Elkjøp":in edustaja :) ), ja aika monta tiimijoukkuetta, ei montaakaan yksinään polkijaa ollut. Olen kyllä SK Rye:n jäsen, mutta varsin nukkuva sellainen toistaiseksi ollut koska en ole edes saanut seuran asua hankittua tai yhteisharjoituksiin vielä osallistunut. Siihen tulee kyllä nyt muutos! Seuralla oli kaksi joukkuetta tässä lähdössä, ja melko alussa ajoin ensimmäisen perässä joka taisi olla 35 tai 37km/h ryhmä koska paineli alusta aika reippaasti karkuun. Viitisen kilsaa ehkä poljeskelin yksikseni sitten tuli toinen ryhmä 33km/h takaa ja lyöttäydyin sen perään. Vauhti oli sopivan leppoista mutta tarpeeksi nopeaa jotta 6 tuntia siinä porukassa alittuisi jos vauhti pysyy! Ajoin reilun puolet matkasta siinä sakissa, kunnes heillä oli oma huoltostoppi yhtäkkiä. Jatkoin muussa porukassa siitä matkaa, oli useampi porukka joka eteni suunnilleen tuota samaa vauhtia. Ihmettelin kyllä miten he meinasivat 33km/h keskariin päästä, koska heidän tauon kohdalla oli juuri päälle 32km/h, ja parinkin minuutin pikapaussilla heille tulisi aika kiireinen loppumatka. Tulivatkin sitten loppupuoliskolla taas kiinni ja lähdin uudelleen roikkumaan mukana, en kuitenkaan pysynyt enää tahdissa ja lopun peesailin ketä voin ja meitä oli pariin otteeseen 3-5 ajajan ryhmä jotka aloimme vuorovedoin etenemään. 

Yksi pieni yllätys oli että yleistä huoltoa ei koko matkalla ollut, vaan ne ilmeisesti aina seurat järkkäävät itse tai sitten omaiset/kaverit tilataan sopiviin kohtiin ojentamaan täydennystä. Se oli vähän tiukka juttu sillä geelit patukat ja lopulta nesteetkin loppuivat jo yli tunnin ennen maalia... viimeinen reilu tunti olikin sitten tuskaa, eikä helpottanut yhtään moottoritien varrella mennyt osuus joka oli monta kilsaa loivaa ylämäkeä, vastatuuleen... siinä se vauhti sitten putosi kun energiat oli kertakaikkiaan loppu, no siinä sitten vaan taistelua loppumatka, eihän sitä paljoa enää ollut onneksi. 

Olin jo luopunut 6 tunnin alituksen haaveesta, ja laskin että loppuaika painuu kyllä 6:10-6:15 ainakin. No perhana loppuaika kuitenkin 6:02:15! Hiukan jäi harmittamaan mutta olihan tuo kivasti mennyt pyöräily kuitenkin melko vähäisillä kilsoilla ja keskari hyvän matkaa päälle 30km/h! Maalissa kun oli vielä erinomainen ruokatarjoilu niin olo oli pian jo melko normaali. 

Ensi ajatus jälkeenpäin on että ensi vuonna sama matka, ja tavoitteeksi ainakin 33km/h tai ehkä 35km/h. Seuralla on juuri tätä kilpailua varten omat treeniryhmät, jotka harjoittelevat talven ja kevään läpi! 

Tästä alkoi 3 viikonlopun sporttiputki, jonka seuraava etappi on viikon päästä triathlonin perusmatkalla Østfold triathlon, ja huipennus kahden viikon päästä Ironman Haugesund

Perusmatkalla lähdetään parantamaan enkkaa joka on ainoalta käymältäni perusmatkalta Kiskosta parin vuoden takaa, 2:40 jotain, hiukan ylipitkällä pyöräreitillä ja helteisessä juoksussa joten odotan että tavoitteessa ei ongelmia. Haugesundissa riippuu paljon pyöräreitistä, profiili ei mahdottoman raskaalta vaikuta joten 5 tunnin rajaa pitäisi päästä kutittelemaan hyvänä päivänä, mutta katsotaan nyt... 


Yhteenvetona plussat ja miinukset:

+Hyvin järjestetty, toimitsijoita tarpeeksi joka risteyksessä ja liikenneympyrässä ja olivat tehtäviensä tasalla
+Huikeat maisemat alkumatkalla
+Erittäin vähäinen häröily, joukkueittain ajaminen tietysti tekee sen että porukat aisoissa! (Tästä Suomessa erittäin paljon opittavaa, vrt. vaikka TDH..) 

-Sateinen päivä, tavaraa tuli välillä ihan kunnolla ja hivenen latisti tunnelmaa mutta näihinpä ei voi vaikuttaa :) 


Thursday, 30 May 2013

Norjalainen rykäsy

Tänään kävin vihdoin korkkaamassa paikallisen rykäsyn, viime kesänä ei siihen tilaisuutta tullut. Tämä oli kauden eka, 2 viikkoa sitten oli duathlon ja 2 viikon välein rykästään, eli halutessaan/mahdollisuuksien salliessa pääsee monta kertaa kesässä ja mikäs sen parempi kisatreeni. 

Tuolta seuran (jonka jäsen en tosin ole, osallistuminen ei vaadi vaan kaikki saa osallistua) sivuilta olen kyllä pikaiseen reitit tsekannut mutta vähän hakusessa nuo kuitenkin oli. 

Vesi oli jossain 15 asteen paikkeilla tänään ja jotkut tyytyivät tekemään duathlonin mutta veteen lähti kymmenkunta osallistujaa. Tämä nyt oli tosiaan hyvä treeni eikä muuta, mutta kuitenkin kaikki meni alusta alkaen päin persettä. Lähdettiin tosi ajoissa ajamaan jotta saisi vähän tutustuttua paikkoihin ja otettua alkulämpöä jne, mutta seistiin ruuhkassa niin että kun perille löydettiin oli n 7 minuuttia aikaa laittaa kiekot pyörään ja valmistella vaihtopiste ja vetää puku niskaan, juosten veteen kastautumaan niin jo ajanottaja huikkasi et tuus pois sieltä niin aloitetaan... 

Vesi oli tosiaan viileätä ja happi pakeni alkuvedoissa keuhkoista, piti vaan yrittää rauhoittaa tahti tasaiseksi mikä onnistui huonosti. Uinitosuudella uidaan vastarannan niemenkärkeen jota kosketetaan ja lähdetään takaisin. Otin siinä pari kertaa happea ja takaspäin. Ei tuo uinti nyt muuten niin huippuheikosti mennyt (jäi jopa 3 kaveria taakse...) mutta suunnistaminen ei ole ikinä mennyt näin heikosti. Mitättömän vähäiset uinnit näkyivät taas. Sitä siis nyt rutkasti saatava lisää.

Pyörän päälle päästessä jalat hapotti about heti, vaikkei mitään täystappotahtia lähdetty edes. Kahden muun kanssa lähdin jonon vikana joista ensimmäinen kaveri karkasi ja jäin toisen peesiin. Ohi olisi voinut mennä mutta päätin aika nopeasti että tänään ei ole tarpeen tukottaa reisiä. 

Sitten huomasin kumman muljumisen pyörässä, jonka paikallistin tulevan takarenkaasta. En voinut pysähtyä koska en ollut ihan varma missä kääntöpaikka sijaitsee, sinne asti päästyä hyppäsin pukilta ja käänsin velon ylösalas, luulin että olin kiireessa kiinnittänyt kiekot ehkä huonosti tai jotain mutta ei niissä vaikuttanut mitään olevan, irrotin pikalinkut ja kiinnitin varmasti hyvin uudelleen. Klonksuminen kuitenkin jatkui, no ei kun hanaa jos jotain irtoaa niin irtoaa. 

T2:een tullessa olin jo aika puhki koska lopussa annoin vähän hanaa. Lähdin edelläajavan selkää kohti ja kaveri paineli vähän turhan lujaa sillä yhdessä risteyksessä meinasin lähteä väärään suuntaan, juuri kuitenkin näin selän edessä seuraavan mutkan takana. Yritin miten voin vaihdella tahtia ja rentouttaa juoksua että saavuttaisin edellämenevää mutta tämä vaan pakeni. Sitten yhdellä peltoaukealla kääntyi tie 90 astetta toiselle pellolle jolloin pystyi tutkailemaan pitemmälle taakseen, ja siellä ei näkynyt ketään, great, taidan olla viimeisenä... eipä ollut kuitenkaan ajatus ihan selkeä koska olinhan ohitellut muita pyöräilijöitä ja jo uinnissa jättänyt joitain taakse... sitten kuitenkin tultiin takaisin maalialuerannalle enkä enää tiennyt minne mennä ja olin jo aivan färdig. Ajanottotytöt kuitenkin valaisivat että eikun takaisin ja sieltä ja tuolta ja käännyt tuolla ja teet uukkarin täällä sitten tästä ohi tuolta ladon takaa ja takas... just joo no juoksin vielä lenkin enkä tiedä yhtään menikö oikein joten kun tulin sieltä maalialueelle ilmoitin että eiköhän tämä treeni ollut tässä, vaikka olisi pitänyt joku kilsan rinki vielä jostain mennä. 

No nyt vaan tuo reitti pitää opetella kunnolla ja ensi kerran kahden viikon päästä uudelleen, myös ehjillä renkailla, ja muutenkin pyörän setuppi kohdillaan (satula oli liian alhaalla jne..) 

Mutta joo päivän paras selitys on kuitenkin että kunto ei ole hyvä, voisihan sielä senkin lisätä että toissapäivänä 16km reipas mutta ihan oikeasti, tänään, ei ollut mun päivä :) 

Ja todellisuus on välillä karua, kun tuoreessa muistissa on vuoden takainen kunto jota oltiin huipentamassa Nizzan Ironman:iin ja huomaa että siitä on nyt vain murto-osa, se voi vähän masentaa... mutta suuntahan on tästä taas kerran vaan ylöspäin!!! 





Taidan olla tuo rantavedessä uppeluksissa oleva.. eli ainakin 3 jäi taa jipii


Odottakaa nyt pojat. Oikeasti


Tuesday, 7 May 2013

Päätös tehty - Challenge Roth jää väliin.

Vaikea päätös on tehty ja osanotto Challenge Rothiin peruttu. Moni pitää täysin hulluna, onhan kyseessä yksi halutuimpia ja legendaarisimpia kisoja maailmassa. Mutta minulle tässä päätöksessä oli enemmän järkeä kuin missään muussa ratkaisussa, osallistuminen ei nyt tullut  kyseeseen tässä elämäntilanteessa. Paraikaa värkätään muuttoa lopullisesti Suomesta Norjaan, ja ei se ihan pikkujuttu olekaan.. siihen liittyvät valmistelut ovat vieneet aikaa ja  täyspainoinen täydelle matkalle harjoittelu ei ole millään ollut mahdollista. Olen saanut koko talven ja kevään aikana kasaan viitisen kpl n. 10 tunnin viikkoa, ja kaikki muu ollut hyvin ailahtelevaa, niinkun on tässä taidettu jo aiemminkin todeta. En hae mitään selityksiä tai tekosyitä, koska ei tarvitse, sellaisia ei ole. 

Hyvänä puolena joku ikionnellinen odotuslistalta puolestaan saa paikan kisaan, mikä on paljon hienompi juttu kuin että minä olisin siellä keskenkuntoisena tekemässä huonoa tulosta ja jopa vaarantamassa omaa terveyttäni. 

Roth on edelleen EHDOTTOMASTI kisa jossa haluan joskus olla mukana, mutta silloin myös siinä kunnossa/niin valmistautuneena, kuin haluan! 

Nyt kesän tapahtumina kalenterissa jäljellä Østfold triathlon (perusmatka) ja Styrkeprøvet (Lillehammer-Oslo maantiepyöräily). Lisäksi tämä tilanne avasi takaportin Ironman 70.3 Haugesundille, jossa näkyi vielä paikkoja olevan! Puolimatkan kisa kyllä olisi poikaa eikä sen kanssa isompia ongelmia. Lisäksi on tarkoitus turistin roolissa mennä katsomaan Norsemania elokuussa. Oslon maraton syyskuussa lienee kanssa pakko juosta :) 

Sunday, 21 April 2013

Hyviä uutisia ja noloja uutisia

Kummat haluatte ensin? No okei otetaan nolot. Tänään lähdin pitkälle pyörälenkille enkä ehtinyt kaupungista ulospäin kuin kuutisen kilsaa niin esitin näyttävän nolon amatöörimokan liikennevaloissa - paikallaan seisten odotin valojen vaihtumista - arvaatte loput. Yhtäkkiä tekikin mieli laittaa jlka maahan mutta tosiaan siellä polkimessahan se edelleen oli tiukasti kiinni... eikun tonttiin oikealle kyljelle, juomapullot lenteli about synkassa suomenkielisten kirosanojen kanssa ja joku kai kysyi kuinkas kävi. Eihän siinä kuinkaan käyny polveen vaan pikku ruhje. Niin ja vasen vaihtaja/jarrukahva jotenkin osittain irtosi kiinnityksestään, ajaa pystyi kuitenkin hyvin ja vaihteet toimi. Kotiin päästyäni sitten aloin "tutkimaan" tuota lähemmin tuloksella että koko helkatin kahva kädessä.. asiaa siis tulee taas viime kesänä hyväksi havaittuun huoltoon. Ei pitäisi olla kallis keikka kun vaan saavat vehkeen kiinnitettyä takaisin paikalleen, samalla saavat vaihtaa tankonauhat jotka jo puhkikuluneet. 

Sitten hyviin uutisiin - lenkki jatkui tuosta pikku episodista huolimatta ja painelin Riksveg 4:sta eli valtatie 4:sta pitkin pohjoiseen. Tie on käytännössä moottoritie tai moottoriliikennetiekö sen oikea nimi nyt on, ja sitä mukailee asvaltoitu pyörätie joka pääosin hyväkuntoista. Keli oli mukava 8-9 astetta ja aurinko paisteli. Käännyin ympäri jossain n. 55km kohdalla. Takaisin tullessa tajusin äkkiä miksi ensimmäinen puolisko oli niinkin mukavasti rullaillen tullut, nyt nimittäin tuuli vastaan vähäsen, ja vauhti tippui. Kotimatka oli myös ylämäkivoittoisempaa, ja välistä oli jo vähän tuskaista mutta pit stoppi shellillä jossa patonki ja suklaamaitojuoma naamariin antoi kaivattuja hiilareita ja tulihan se loppu sitten ihan kivasti joskin viimeiset parikymmentä kilsaa jo ihan fiilistellen, ei huvittanut rääkätä itseään taas puoleksi viikoksi ihan raadoksi. reilun 4 tuntia oltiin tien päällä ja onhan se norjalainen maaseutu jylhän kaunista. Tuskin maltan odottaa ensi sunnuntain pitkistä! 

Wednesday, 10 April 2013

Tuskien kotitaival

Huhhuh harvoinpa olen näin iloinnut että olen kotona lämpimässä. Piti heittää "pikku lenkki" töistä kotiin pyöräillen Enebakk:iin ja sen ympäri Osloon, eli töistä itäänpäin ja myötäpäivään lenkki jonka arvioin nopeasti kartalta että max 60 km. No oli se sitten lopulta 80km.. mutta eipä tuo lenkin pituus tässä sinällään se juttu vaan että olin taas vähän soitellen sotaan menossa kun kuvittelin että kepeästi rallatellen tuo menee 2 tunnissa max 2½, ja yksi pullollinen urheilujuomaa mukana... kuten arvata saattaa se pullo oli puolessavälissä tyhjä ja niin oli kuskin tankki muutenkin.. alkoi kilsat tuntumaan pitkiltä. Aurinkokin oli laskemaan päin, valoa kyllä riittää pitkään mutta ilma viilenee tosi nopeasti ja alkoi hiukka paleltamaankin. Akuuteimpana kuitenkin energiapula ja bonkkaus, ja tottakai olin ajanut edellisetn kioskien ja kauppojen ohi, eihän tässä nyt enää kauaa mene... no siinä aloin aika äkkiä toivomaan että tulisi mikä tahansa paikka mistä suuhunpantavaa löytyisi ja n. 10 kilsaa ennen kotia bensis jonka yhteydessä kebab-keidas pelasti. Hoipertelin sisään ja täräytin lärviin juustoburgeriaterian ranuleilla ja puoli litraa kokista. Aaaaaahhhhhhhhhhhhh!!! Sitten äkkiä pyörän selkään sillä ilma viileni edelleen ja nyt oli jo itse asiassa tosi kylmä mutta pääasia että oli energiaa ja enää lyhyt pätkä kotiin. 

Tästähän tässä on kyse, ihan on jo päässyt unohtumaan ettei mitään saa ilmaiseksi vaan tällaisia kärsimyslenkkejä tarvitaan. Jotain Ironwilliä oli tänäänkin kuitenkin mukana kun jaksoi kotiin saakka. Vaihtoehtoja ei tietysti paljoa ole. 

Jatketaan nyt kun on vauhtiin päästy, ehkä Roth ei olekaan mahdoton ajatus. Mutta tämänpäiväisiä kärsimysnäytelmiä on silloin kestettävä vielä monta... motivoivin tekijä siihen kestämiseen on, että tiedän sen olevan sen arvoista. 

Monday, 8 April 2013

Vedenjakajalla

Ei voi mitään, nyt ollaan tienristeyksessä nimeltä osallistuako vai ei. 3kk Challenge Rothiin, ja tiedän olevani suorastaan etuoikeutettu päästyäni yhteen maailman halutuimmille lähtölistoille, ja silti harkitsen vakavasti vetäytymistä klpailusta. 

Elämä ollut oikeastaan viimeiset pari vuotta jo niin sairaalloisen hektistä, ettei ole oikein lepoa ollut, varsinkaan henkisesti, kun koko ajan ollut jokin monumentaalinen tavoite oltava. 

On ollut nuoren suhteen keskellä toiseen maahan muutto, sitten naimisiinmenoa, uutta erittäin vaativaa ja aikaavievää työtä, murhetta perheessä ja kaiken keskellä palava halu treenata kovaa ja paljon. On sanomatta selvää että tällaisessa elämäntilanteessa ei paljoa nappaa fiilailla harjoituskalentereita tai pohtia treenikauden jaksotuksia tai punnailla raejuustoja seuraavaan välipalaan. 

Suoraan sanottuna harjoitteluni on koko talven ollut lähes täysin päämäärätöntä "tehdään mitä ehditään" touhua, syksyllä huolella tehdystä kalenterista huolimatta. Toki pitänyt sisällään hyvääkin treeniä mistä todisteena hiljan juostu puolimaraenkka ja yksi pitkä raskas hiihtokisa läpivietynä, mutta jotta olisin siinä iskussa jossa halusin olla heinäkuussa Rothissa, olen valovuosia aikataulua jäljessä. Vielä yhtenä lisäsyynä sylettää vietävästi myöhäinen kevät, olisin halunnut olla pyörän päällä ULKONA jo kuukausi sitten, mutta edelleen kilsoja 0. 

Tietyllä tavalla en myöskään oikein mitenkään saa kaivettua tuota paloa ja motivaatiota esiin, mitä tässä vaiheessa treeniin tarvittaisiin. Uinti ei kiinnosta. Taustalla kalvaa ahdistus jatkuvasti siitä että ei tee oikeita asioita oikeaan aikaan eikä tarpeeksi ja aika loppuu. Silloin harjoittelusta tulee väkinäistä ja hätäistä jo sinällään. 

Voi olla, että saavutin jonkinlaisen täyttymyksen Nizzassa viime kesänä, toki haluan tehdä useampia täysmatkoja ja paremmilla suorituksilla, mutta nyt kun sen tietää oikeasti kerran läpivieneenä miten paljon se vaatii, en todellakaan ole varma haluanko olla viivalla tietäen olevani keskenkuntoinen. Ihan jo oman terveydenkin takia. 

No, huhtikuu on aikaa miettiä, sen jälkeen ei enää osallistumismaksusta palauteta latiakaan, joten voi olla että mieli muuttuu jos kevät saa ja pääsee niittämään nopeasti kilometrejä. Nyt tosin tuntuu että olisi, uskomatonta että sanon, jopa helpotus päästä ajattelemasta koko kisaa. 

Friday, 29 March 2013

Paloheinämaraton puolikas 29/3

Ja juoksukausi käyntiin ennätyksellä! 1:35:17 pysähtyi virallinen ajanotto Paloheinän legendaarisella huru-ukkojen maratonilla jossa kävin puolimaratonin tänään juoksemassa. 

En ole montakaan "virallista" puolikasta käynyt juoksemassa ja niistä oli 3 vuoden takaa ennätys 1:41. Sen jälkeen olen 2 kertaa Vantaan täydellä maratonilla ollut puolimatkassa 1:37 ajassa, joten se ollut omassa mielessä "ennätys". Tänään ei sinänsä ollut tarkoitus palkeita puhaltaa täysin tyhjiksi, mutta kylläkin ottaa juoksu testinä kevään kunnosta tuonpituisella suorituksella. Ja kevättalven juoksulenkit sen verran suuntaa antaneet että toki tiesin että ennätys tänään juostaan ja 1:35 paikkeille on realistista laittaa tavoitetta. 

Vauhdinjakokin meni kohtuu nappiin, uskon että toinen puolikas meni hivenen vauhdikkaammin koska olin parin eka kieroksen jälkeen 1:36 vauhdissa. Varmaan eka kerta minulle koskaan kun moisessa onnistun, aina tullut lähdettyä liian kovaa! 

Vikoilla 2-3 kilsalla vähän tuntui tukalalta joten täydelle maratonille puhumattakaan noista ironman-matkoista ei ihan kestävyyttä taida vielä piisata eikä ainakaan kovin vauhdikasta kestävyyttä :) mutta kunhan nuo lumet tuosta sulaa ja saadaan pyörää ulos vihdoin niin ehditään vielä sekin puoli korjaamaan. 

Vähän, kuten aina tähän aikaan vuodesta ja varmaan kaikilla, hätä meinaa hiipiä puseroon kesän mittelöitä ajatellen mutta ei auta kun ottaa härkää sarvista ja laittaa jäitä hattuun, käyttääkseni paria umpikulunutta kliseetä näin pääsiäisen kunniaksi :) 

Sunday, 17 March 2013

Birkebeinerrennet

Selvitetty on tämäkin, 54 km vittumainen vuoristohiihto. Jopa mainettaan kovempi, ainakin tänään oli, johtuen varmaan sekä päivän olosuhteista että omasta kunnosta. 

Kauhean isolla innolla en koko hommaan lähtenyt, ihan kaikkeen treenaamiseen ollut vaisu moti viime aikoina surullisen perhatapahtuman takia. 

Elämä kuitenkin jatkuu meillä elossa olevilla, ja kaiken ahdistuksen ja ajatusten myllerryksen seassa on vaan löydettävä se elämän lanka ja juurikin ymmärrys, että kun eletään on se aika käytettävä iloiten ja nauttien ja tutkien elämän ihmeellisyyksiä. 

Siispä neljältä oli herätys tänään ja matkaan Renaa kohti josta lähtö ja maalihan tässä yhdessä maailman perinteikkäimmistä kilpailuista on Lillehammerin olympiastadionilla. 
Paukusta lähdetään kiipeämään ylämäkeen enemmän tai vähemmän koko ensimmäiset 15 kilsaa, jonka jälkeen oli jo selvää että täällä pitä olla todella kunnossa jos haluaa edes uneksia jostain etukäteen matkan mukaan lasketuista loppuajoista. Tämä ei ole mikään Finlandiahiihto. Vaan jotain ihan muuta, ja se saatanan 3,5 kilon reppu alkaa painaa mitä edemmäksi päästään. 

No tiivistettynä kun oli alkunousut noustu niin mentiin vuoren päällä ja tuisku kävi ja ladut oli hitaat. ihan retkeilyksi meni että jaksaisi edes maaliin. Siinä sitten nysvättiin menemään, säälittävää hinkkausta mutta loppu 5-10 km sentään saatiin lasketella alamäkiä joten loppuun jäi ihan kiva fiilis. 

Haasteita hakeville, suosittelen! 

Monday, 4 March 2013

10000 kävijää!

Kymppitonni näköjään mennyt tänään puhki blogin kävijämäärissä, kiitos siitä! Mukavaa että vähän trafiikkia on tasaisesti ettei ihan vaan itselleen tarvitse kirjoitella. 

Onkin ollut hiljaisempaa kirjoituspuolella tässä, eiköhän taas tahti tiuhene kun kevättä päin mennään! 2 viikon päästä on Birkebeinerrennet, joka vetää hiihtokauden omalta osaltani nippuun, jatkui lumikelit tai ei. Kovin on jo täällä Oslon tienoolla ainakin ollut keväistä, plussan puolella niukasti lämmöt olleet viikon verran, lunta toki on maastossa vielä mutta kovin niukaksi on hiihdot jääneet, kylläkin ihan muistakin seikoista johtuen. Ei se vaan ole aina helppoa tuota treenaamista muuhun elämään sovittaa, kun välillä tapahtuu niin paljon ettei perässä pysy. Matkustelua ollut nyt myös Norjan ja Suomen väliä tiuhaan niin työ- kuin perheasioista johtuen ja yleisolo väsynyt. 

No, päällimmäisenä odotus pyöräkauden korkkaamisesta, kuka tietää mikä takatalvi vielä iskee mutta jos ei niin ei mene montaa viikkoa että pääsee maantielle. Kovasti sitä odotellaan, siinä on sitte taas helpompi ihan arkenakin tahkota määrää enemmän. 

9 viikkoa olisi suunnitelman mukaan pk-kautta jäljellä, sitten alkaa kkvk eli kilpailukauteen valmistava kausi. Keväälle olisi jotain kisoja vielä hakusessa, mutta jossei muuta löydy niin sitten tehdään jossain toukokuussa omatoimi-puolimatka kenties. Testinä ajattelin juosta omatoimipuolimaratonin lähiviikkoina. 

Vielä kerran kiitos Teille jotka jaksatte käydä lukemassa ja tsemppaamassa! 

Saturday, 9 February 2013

Löysäily loppumaisillaan, runtu odottaa!

Lepoviikko pian nautittu ja sitten taas uuden kolmiviikkoisen kimppuun, 8-10-12 suunnitellut tunnit tulevalle jaksolle. Kevyesti on tullut liikuttua viikolla, maanantai oli lepoa sunnuntain pitkän runtu-lenkin jälkeen ja tuntui se kieltämättä jaloissa vielä keskiviikkoon saakka... uimahallilla on tullut viihdyttyä kolmena päivänä ja tehtyä tekniikkaa pääosin, paitsi tänään punttien kolistelun päälle kilsan rento kelaus. Kerran hiihtäen töistä himaan, ja torstaina olin pitkästä aikaa työpaikan aamuspinningissä. Ei voi minkään, intervallityyppinen harjoitus nostatti sykkeitä korkeallekin hetkittäin, mutta ehkä ihan hyvä yksi reippaampikin treeni lepoviikkoon, ei siinä session aikana kuitenkaan keskisyke kaikkiaan ollut kuin 128. Muilta osin rennosti ottanut joten toivotaan että palautumista tosiaan tapahtunut ja toivon mukaan kunnon superkompensaatiota. Pitää tehdä seuraavan kolmiviikkoisen lopulla ainakin kilsan uintitesti uudelleen ja kenties joku toinenkin testi olisi otettava ohjelmaan, jotta konkreettisesti pääsee jyvälle kuntotason kehittymisestä tai kehittymättömyydestä. Hyviksi havaituista testeistä otetaan vinkkejä vastaan! 

On muuten aivan hurjaa tuo hikoilu noissa spinningeissä, usein otan paikan seinän vierestä paperitelineen ulottuvilta jotta saa niisteltyä välillä, nyt kuitenkin löin itseni eturiviin ja rä'än valuminen oli niin vuolasta välistä että suoraan hanasta lattialle virtasi tavaraa :D enpä ole moista ennen kokenut ihan tuossa mittakaavassa. Oli sitten pieni pyyhkiminen oman pyörän ympäriltä tunnin päätyttyä... 

Huomenna olisi sitten pitempi hiihtolenkki tiedossa, kelit on nyt kohdillaan joten ei kun suksia preppaamaan!