Pian suksille!

Paraikaa tupruttaa Oslon illassakin vihdoin kunnon lumipyry, ensilumet on toki jo saatu mutta ne olivat niukahkot, tällä kertaa näyttäisi kertyvän parhaassa tapauksessa tarpeeksi jotta kunnan latupohjia päästään tekemään! Loistavaa sillä hiihtojalkoja jo hieman kutittelee, flunssa josta kehkeytyi yli viikon juttu tällä kertaa alkaa olla voitettu kanta, sekä VIHDOIN akillekset kestävät juoksua tarvittaessa tunnin, joten suorastaan tunnen treenimotivaation taas kasaantuvan mukavalle tasolle!

Huominen menee vielä töiden merkeissä, ja aatonaatonaamuna suuntaamme joulunviettoon tuntureille Hafjellille joka sijaitsee Lillehammerista parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Siellä ollaan kilometrin korkeudessa ja lumitilanne on näin taattu, ladut olleet siellä auki jo jonkin aikaa. Tuttu paikka vuoden takaa ja latuverkostoa piisaa, no ollaanhan suksiurheilun luvatussa maassa joten on selvää että täällä mennään monot edellä näissä asioissa. Mukaan lähtevät sekä tunturisukset joilla voi vetää rauhallista pitkää taivalta halutessaan ladun ulkopuolellakin, sekä kuntopertsat joilla suunnittelen muutaman liukkaamman lenkin vetäväni. Katsotaan jos nyt ainakin ensimmäinen 100 kilsaa saataisi rikki ja hiihtokausi kunnolla alkuun! Toivon mukaan nyt täällä Oslossakin tulisi tällä välin tosiaan tarpeeksi lunta ja latujenteko käyntiin, niin hommaa voi sitten mukavasti täällä jatkaa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Lähinnä kävin katsomassa seurattavien blogien listalta mitä uutta päivitystä kullakin on ja ajattelin että jotain voisi itsekin napsutella pitkästä aikaa. 

Huomenna juhlitaan taas koti-Suomen itsenäisyyttä, ulkosuomalaisena tulee silloin aina jotenkin erityisen haikea mutta samalla onnellinen tunne. Suomalaisuus omassa identiteetissä vain vahvistunut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana. Erityisesti haluan korostaa jokaiselle suomalaiselle miten hieno maa meillä on jossa kannattaa aina yrittää ja tsempata toinen toistaan, varsinkin näinä talouden vaikeina aikoina. Suomalainen ei anna periksi. Sisu. 

Meillä jotka vaikutamme Suomi-Seura Oslon hallituksessa oli kunnia osallistua keskiviikkona Oslon Suomen suurlähettilään vastaanotolle residenssissään. Hieno ilta jossa sai tavata tuttuja mutta myös monia uusia täällä vaikuttavia suomalaisia ja suomalaisten yritysten, kulttuuri-instanssien ym. parissa toimivia norjalaisia. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä jonka jo ylempänä totesin. Juuri tällaisina aikoina suomalainen päättäväisyys, innovatiivisuus, yritteliäisyys on paradoksaalisesti kyllä korkeimmillaan. Koska tiedämme sen toimivan. Kuopasta on noustu aiemminkin. 

Lähestyy myös meidän Suomeen takaisin muutto, emmekä melkein, niin hyvin kun täälläkin viihdymme, malta odottaa että pääsemme osaltamme paikan päälle auttamaan kotimaata ja nauttimaan kaikesta hyvästä jota sillä on tarjota. Moni ei juuri nyt työllisyystilanteen takia täältä missään nimessä lähtisi Suomeen, ja sen ymmärtää todella hyvin. 

Viime viikonloppuna metsässä lenkillä ollessani törmäsin kohteliaaseen vanhempaan herrasmieheen jonka kanssa tovi juteltiin mm. Suomesta, josta hän tiesi paljon, kehui presidenttejämme ja miten sodissa pärjättiin hyvin, olosuhteisiin ja ennakkoasetelmiin nähden. Oli talvisodan syttymisen 75-vuotispäivä. Joten kiitos vielä kerran veteraanit. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi. 
God självständighetsdag Finland. 

Uuden harjoitustyökalun hurmaa

Kävi sellainen kuuluisa peikkomainen. Otin osaa Polarin sivuillaan järkkäämään kisaan jossa tuli arvata ennen vuoden kisaa hallitsevan Hawaiin mestarin Fredrik van Lierden tämän vuoden loppuaika kisassa. Parhaiten veikanneet saisivat palkintona Polarin V800 mittarin, josta juuri olin ostopäätöstä pyöritellyt jonkun aikaa, vanhan Garmin Forerunner 405CX:än oltua jo jonkin aikaa sitä mieltä että joutaisi jo eläkkeelle, josta mielipiteestä olimme täysin samaa mieltä. Täydellä kunnioituksella kuitenkin, ollut erinomainen treenikaveri tuo!

Heitin lonkalta surfaillessani arvauksen 8:24:12, ja hiukan mestaria aliarvioin kun tuli maaliin jo ajassa 8:24:11 :) En koko hommaa muistanut lainkaan kisaa seuratessani ja yllätys olikin melkoinen kun sain jonkun päivän päästä sähköpostin jossa onniteltiin, olin yksi neljästä (!) joka voitti mittarin ja veikkaukseni oli kaikkein lähimpänä! Ja bonuksena paketissa tuli vielä mestarin itsensä signeeraama t-paita! 

Mukava kohtalon oikku ja onni tavallaan etten ollut ehtinyt laitetta ostaa, aika hintava värkki kuitenkin kyseessä. Nyt tuo ollut pari viikkoa käytössä ja onhan tuo aika valtava harppaus eteenpäin, todella monipuolinen laite enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea vielä testata. 

Tärkeimpiä ominaisuuksia joita ilman olen pärjännyt tähän asti on ehdottomasti sykkeen ja matkan mittaaminen uinnissa (myös altaanvälit taitaa laskea kun sinne asti päästään :) ), triathlon-toiminto jossa saa sitten kisoissa mitattua kaikki väliajat vaihtoajat mukaanluettuna, sekä huomattavasti pitempi akunkesto vanhaan vempeleeseen verrattuna, eli se kaunis päivä kun täyden matkan taas joskus kenties suorittaa, ei tarvitse pelätä laitteen simahtavan kesken. Ja paljon muuta pientä kivaa, kuten että laite seuraa rasitustasoa ja ilmoittaa tarvittavan levon harjoitusten välillä, pyöräillessä nousu- ja laskukulman mittaus (jota en tosin vielä ensi lenkillä saanut toimimaan :) ) sekä sykealueilla oloajat harjoituksessa, tuntuu äkkiseltään että se tulee tulemaan tosi tarpeeseen. Tosin tarkka syketesti pitäisi tehdä, aluksi mennään laitteen antamilla oletusarvoilla.

Tämä tuo tietysti lisämotivaatiota taas treenaamiseen, ja varmaan järkeä myös! Sekä vapauttaa varaa varustebudjettiin, kun ensi kesäksi on ainakin varmana hankintalistalla uusi märkäpuku, ja powerimittari. Voisi olla Lookin Polar-yhteensopivat pedaalit, tämä nytkäytti myös sitä asiaa siihen suuntaan ja helpotti powerimittariviidakossa ihmettelyä. Ehkäpä näistäkin on jokin kisa jossain?! :D Ja lottoa kai kannattaisi kanssa alkaa harrastamaan.. no, ehkä tässä oli piiru handicappia kun tätä lajiaan tulee jonkin verran seurattua :) 

Tuosta vielä pätkää, aika hauskoiksi on systeemit menneet!

https://flow.polar.com/training/relive/33075382

Huonon kauden täydellisen huono päätös

No, eipä nyt liikaa dramatisoida mutta ei tämä vuosi ole urheilullisesta näkökulmasta mitään juhlaa ollut. Prospektit vuoden alussa oli jotain ihan muuta kun lopputulos näin syyskuun lopussa. Eilen koko vuoden kestänyt epätasaisuus, epäsäännöllisyys ja erinäisten vaivojen riivaama motivaatio kulminoitui surkeaan keskeytykseen Oslo maratonilla jo noin 2,5 km jälkeen. Edellisessä postauksessa mainitsemani pohjelihasvaiva alkoi jomottamaan ensiaskeleista ja tuossa keskeytyksen kohdalla siihen iski niin kova kipu että jatkaminen ei onnistunut. Krampinomainen kipu mutta ei kramppi kuitenkaan, vähän niinkuin lihaksessa olisi revähtymä tms, eli kävelykin on klenkkaamista kivun takia. 

Jos olisi iskenyt 40km kohdalla eri juttu mutta nyt kun heti alussa niin oli hyvin helppo päätös jättää leikki siihen. Vahinkoa olisi muuten tullut nopeasti lisää tuohon jalkaan. Nyt haluan vain unohtaa juoksemiset hetkeksi kokonaan ja selvittää tämän vaivan sekä levätä akillekset kuntoon. Jos ei olisi ollut tuota niin on hyvin mahdollista että varsinkin vasemman akilleksen ongelmat olisivat puolestaan katkaisseet matkan. Lähtökohdat siis olivat oikeasti heikommat mitä kenellekään etukäteen paljastin, kun kerran oli nimi listalla päätin ainakin viivalle lähteä ja katsoa mitä tulee. Yllättävää oli itsellekin että tuo jalka juuri eilen oli sitten noin nopeasti noin kipeä. 

Nyt sitten nollataan trippimittari ihan täysin ja katsellaan ensi vuoteen päin sekä odotellaan lumentuloa, toivon että saan koivet kuntoon latukelien saapuessa. 

Ensi vuodelle on siis Joroisille nimi listalla, mitään muuta varmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Kieltämättä nyt arveluttaa jalkojen kestävyys, toivottavasti ei mihinkään radikaalimpaan kuntoutukseen tule olemaan tarvetta mutta juuri nyt on ajatus että enemmän tulee vietettyä aikaa pyörällä ja uiden talvella-keväällä. 


Otsikkoa kunnioittaaksemme voidaan vetää kauden rykäisyt nippuun, ja se on aika nopeasti tehty:


2 x perusmatkan kisaa, lähtökohtiin nähden arvosana 8 molempiin. Juoksuosuuksilla parannusta viime vuoden vastaaviin kisoihin, loppuaikojen jäädessä niukasti viime vuoden tuloksista (1 ja 3 min). 

Ironman Kalmar DNS
Oslo triathlon DNS
Oslo Maraton DNF

T minus 5

5 päivää Oslo maratoniin. Viime viikko meni jo melkolailla sluibaillessa ja ainakin juoksu vähennettiin minimiin. Yksi ripeämpi treeni oli soutu- ja hiihtoergon parissa salilla plus pari tosi lyhyttä hölkkäystä. Olen tänä vuonna ottanut aika pitkän tämän lähestymisajan kun 2 viikkoa tulee tosi kevyttä. Tällä viikolla ei enää juuri mitään, huomenna jokin herättelevä juoksahdus ehkä kympin verran, sitten ke-pe ollaankin työasioissa Suomen päässä ja kisa-aattona kotiin valmistautumaan. 

Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa. 

Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa! 

Uusia tuulia ja maratonille valmistautumisia

2 viikkoa Oslo maratoniin ja viimeiset avainharjoitukset ovat käsillä, ennen kuin alkaa parin viikon laiskottelu ja tuskainen odottelu. 15 km lenkki joka taittui 2½ viikkoa sitten melko työläästi 4:40/km tahdilla, meni tänään 4:36/km tahdilla hiukan helpomman tuntuisesti. Ihan helpohkosti oikeastaan, loppu vaan tuli kiihtyen miksi tuntui aika kovaltakin harjoitukselta lopuksi. Keskisyke lenkillä tänään 159, viimeksi 160 eli pientä kehitystä/palautumista lienee tapahtunut. Kuitenkin tuo on minulle maratonille liian kova syke, joten nähtäväksi jää pystynkö tuota tahtia ylläpitämään kisassa, joka vaaditaan 3:20 alitukseen. 

Viikko sitten jänistelin kaveria Helsingin Midnight runissa, ja täytyy sanoa että olen jänistelyyni sangen tyytyväinen. Sain pingotettua kaverini venyttämään kuntonsa äärimmilleen ja alittamaan 48 minuuttia kun 50 oli hänellä tavoitteena. Hienosti juostu! Tuolla reitillä ennätystä tavoitteleville varoituksen sana: mutkittelevalla katureitillä matkaa tulee salakavalasti vähän extraa (minun mittarin mukaan 150m, kaverin 220m) joten jos turhan naftilla jonkin minuuttiluvun alitus tavoitteenaan juoksee, saa maalissa äkkiä huomata että tavoite karkasi virallisissa tuloksissa jonkun sekunnin yli. Tämän me opimme 2 vuotta sitten kun kävimme viimeksi tuossa juoksussa! 

Sitten muihin aiheisiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet palata Suomeen ensi vuoden aikana. Minulla tulee pian 3 vuotta täyteen täällä (uskomatonta miten aika rientää!) ja vaimollakin yli vuosi, ja tosiasia on että minun kohdallani olen saanut sen mitä täältä tulin hakemaan (työkokemus) kuten myös puoliso, ja Suomessa odottavat uudet haasteet työelämässä, jonka lisäksi vaakakupissa painaa muutkin asiat: sukulaiset ja ystävät, koti-ikävä omaan kotimaahan ja fakta että Suomi on yksi ylivoimaisesti maailman parhaita maita elää. Muualla asuminen pitemmän aikaa laittaa asioita perspektiiviin ja näin se vaan on, julkiset palvelut, (etenkin sosiaali- ja terveys ym), alhaisempi verotus, verorahojen järkevämpi käyttö (poliitikasta lähtien kaiken edistyneisyys Norjaan verrattuna), rikas kulttuurielämä, monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet (ette usko miten ikävä on suomen puhtaita ja toimivia uimahalleja..), ylivertainen elintarvikevalikoima eikä vähintään sen ja muun elämisen kustannusten hintataso jne jne... Vaan kokemuksena en voi kun suositella jos mahdollisuus joskus tulee lähteä maailmalle. Ikävä toki tulee monia asioita ja ihmisiä täälläkin, se on selvä. 

Suomeen muutto tarkoittaa, että sain keskiviikkona täräyttää nimeni ensi vuoden Joroisten lähtölistalle!! Miten ikävä onkaan myös Suomen fantastista triathlonyhteisöä, vanhoja seurakavereita ja tuota legendaarista kilpailua. Siellä sitten ollaan uudessa sarjassa ensi vuonna, eli 35-39 ukoissa! Pitää koittaa ettei ihan jalkoihin jäisi. 

Juoksua juoksua

Akillesvaivat jotka vaivanneet kokolailla koko kesän välillä vähemmän, välillä enemmän, alkavat olla voitettu kanta. Näinpä juoksukilsaa saanut alle hiukan enemmän ja hyvä niin sillä Oslo maraton odottaa jo reilu 3 viikon päässä. Pari elintärkeää pitkääkin 25 + 29 kilsaa lenkit saanut alle ja hyvin klabbit kestäneet joten kestävyyspuoli hoituu, vauhdille ei enää tässä kohtaa kauheasti tehtävissä mutta on sitäkin vähän reservissä, ennätykseen asti joka vaatisi 4:45/km tahdilla etenemisen, en ole varma riittääkö mutta kyllä yrittämään lähdetään! 

Viime su pitkiksellä veti kyllä jonkin verran etureidet pökkelöksi ja varsinkin alamäet on silloin myrkkyä. Tämä hiukan huolestuttaa sillä lihasten iskukestävyys ei viimekään vuonna ollut ihan sillä tasolla kuin pitäisi ja viimeinen yli 10 km oli kivuliasta etenemistä. 

Pitänee tarkastella kalenterista viime vuoden viimeisten viikkojen treenejä, taisin hiukan liian lähelle ajoittaa vähän liian kovia treenejä. Nyt voisi kokeilla mennä kunnolla palautuneena kisaan. Vinkkejä otetaan auliisti vastaan...

Juoksusta tulee legendaarinen sillä meitä on töistä ainakin 4, omalta osastoltani 2 kolleegaa tekee debyyttinsä kuten myös konsernimme tj! Pari näistä on kovakuntoisia kavereita kyllä joten siinäkin on panosta näyttää kaapin paikka pojille, minulle tämä on sentään jo juhlamara nro 10!

Tulevana viikonloppuna lämmitellään Helsingissä Midnight Runin merkeissä, jossa jänistelen kaveria jolla tavoitteena puhkoa 50 min. Toissavuonna tyrittiin sama tehtävä 7 sekunnilla :) siispänyt korjauksen paikka. Itselle siis leppoisa lenkki tiedossa joka sopii hyvin tähän paikkaan ja tuo on täydellinen tapahtuma jeesata kaveria, tulee hyvä fiilis itsellekin enkä ko. tapahtumaan itse ennätysmielessä lähtisi, koen tuon enemmän juuri hyvänmielen tapahtumana. 

Tuddal triathlon 26/7

Nyt tuleekin sitten täyslaidallinen hauskaa kisaraporttia, sen verran surrealistiset meiningit oli paikoin eilen :D

No eipäs liiotella, kisa meni hyvin vaikka 3 minuuttia viime vuoden ja samalla perusmatkan pohja-ajasta jäin, pilkotaanpa siis hommaa vähän että mitä siellä oikein tapahtui. 

Uinti meni ok, viime vuoden uintihan oli minulle lähes unelmasuoritus kun sain pulikoitua alle 29 minuuttiin, nyt ollut sitäkin vähemmän uintia alla joten lähdin nöyrästi matkaan tavoitteena ehjä suoritus ja alle 30 min. Hyvin lähti menemään ja tilaa oli alusta alkaen ihan kivasti. Päivä oli taas tulossa helteiseksi, aurinko paahtoi ja vesi oli kirkasta, siispä sain hetken jonkun jalkojakin peesattua. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi iloksi, en ole tuossa hommassa kovin taitava mutta kyllä se taitaa jonkin verran oikeasti helpottaa jos onnistuu siinä ihan kantapäillä pysymään! Tuo uintireitti on kyllä ihan suosikkini kisoista joissa käynyt, pienessä järvessä kierretään ensimmäinen poiju uimalla aavemmalle osalle järveä, tehdään siitä uukkari ja uidaan T1:een järven kapeaa osaa, jossa suunnistettava poijujen välistä ettei joudu matalikolle, sen verran matala järvi paikoin on. Tuossapa viime vuoden postauksesta haettu fantastinen havainnekuva:



Sisäinen kelloni sanoi että pienen siksakkailun jälkeen uinti tulee olemaan noin 30-31 min, ei voi mitään. Positiivisesti se meni kuin menikin kuitenkin alle puolen tunnin, ollen 29:53. Minuutin siis tässä vaiheessa perässä viime vuotta, oikein hyvä! Sitten alkoikin sekoilu. Pyörälle ja huomaan että helkkari mullahan ei ole paitaa. Starttiin kävellessä olin riisunut kuumassa tri-topin ja lähdin uimaan ilman sitä (mikä oli hyvä, koska muuten olisi tullut melko kuuma). Paita oli sitten jäänyt kassiin vaimon haltuun joka sen oli kiikuttanut autoon. Syke hakkasi uinnin jälkeen ja kuikuilin vaimoa, näinkin hänet ja huusin paitaa, levitti vaan käsiä että ei ole nyt... no ei siinä auttanut kun painaa kypärä päähän ja lähteä paidatta menemään, T1 uloskäynnillä toimitsija kyllä sekunniksi pysäytti ja kysyi "eikö sull 
a ole paitaa?", vastasin kiireessä että joo nyt ei ole, onko se ok? johon tämä joutui tekemään nopean päätöksen ja ei kai sitä kilpailun säännöt kiellä, niin vastasi vaan että jos se sulle itselle ok niin mene vaan! Eikun menoksi siis. 

Olin kauden alussa vitsaillut vaimolle että tänä vuonna vedän jonkin kisan retrofiilistellen speedoissa ja jossain pienessä ysäri-topissa :D no ei tämänkertainen asustus paljoa hävinnyt, jalassa oli kulahtaneet Ironman-logo pöksyt ja siis paljas yläkroppa. Onneksi oli lämmin... reilu puolet matkasta. Nimittäin reitin (ajetaan 2 kierroksena) alkupäässä kääntöpaikalta tullessamme oli alkanut ripsiä vettä, hiukan. Kivasti vaan viilensi. Sitten kun tultiin toisella kierroksella, niin yli puolen matkaa takaisin vaihtoon satoi sitten kunnolla ja isoja rakeita kanssa, kunnon ukkosmyräkkä siis pyyhkäisi ylitse. No niin tästähän saatiin oikein seikkalu! Ilma ja sade oli vielä lämmintä ja kävihän sitä kroppakin sen verta kuumana että ei se paidatta olo niin haitannut, mutta herätti kyllä tienposken katsojissa hilpeyttä ja ansaitsin ehkä normaalia enemmän kannustusta...

Tuo pyöräreitti on hiukan alimittainen, 39km, ja muutenkin nopea joten kärjessä nähtiin kelistä huolimatta tänäkin vuonna kovia aikoja. Ajoin viime vuonna 1:03 ilman sadetta, nyt 1:06 ilman paitaa :D ja puoliksi sateessa. Huomasin että, puhdasta voimaa olen saanut lisää mutta kestovoimassa on työskentelemistä, meinasi tehdä tiukkaa pitää tahtia yllä ja samalla säästää jalkoja juoksuun, eka kiekka meni ehkä hiukan liian kovaa. Aika kuitenkin 1:06, Keskarilla 35,1 km/h, yllättävän hyvä! Eli 3 minuuttia lisää takkiin vrt. viime vuosi, ja harmi että T1 sekoiluun oli myös hävitty minuutti. Olin siis 5 minuuttia nyt itseäni jäljessä ja sitä on aika kova kuroa kiinni, tuolla kovalla juoksureitillä joka kiertää järven mennen ensin metsään, jossa kinttupolulla pari jyrkkää nousua, ja polku nyt sateesta mutainen. Jotenkin lähti silti menemään kun maltoin lähteä rauhassa, ja nyt oli paitakin ilmestynyt T2:een joka odotti siellä likomärkänä ja rakeisena.. otin sen kouraan ja juostessa rullailin päälle. Metsäosuudelta tullessa on toinen huoltopiste ja päätin ottaa pöydältä vauhdista 2 mukia vettä mukaan. Ihan ei koordinaatio ja aivot jotenkin pelannut yhteen ja mukit lipesi käsistä ja pyyhkäisin jotenkin hämmentävästi kädellä puolet pöydän vesimukeista nurin... Hitto jotta nauratti toimitsijoita ja itseänikin siinä :D nyt vähän skarppausta... 

Kilsat sain ihmeesti menemään n. 5 min tahtia ja olin tismalleen 2:28 vauhdissa alkukierroksen (viime vuoden aikani siis oli 2:28:05), vaan ei ollut helppoa ja sitten alkoi vielä pistämään ilkeästi. Ilman sitä vauhtia olisi voinut lisätä... Toiselle kiekalle lähtiessä oli pysähdyttävä juomapisteelle vähän keräilemään hengitystä, happea oli jotenkin vaikea saada tarpeeksi ja olo oli aika paha, mutta ei kun eteenpäin siitä sitten mutta kello karkasi vaan kun en enää saanutkaan itseäni kiinni ja vitosen tai vähän allekin kilsoilla näytti aika nyt painuvan yli 2:30 joten aloin unohtaa ennätyshaaveet ja maaliin tulin rennosti sitten ajassa 2:31:45. Juoksu meni paremmin kuitenkin kuin viimeksi ja raskaalla reitillä 4:58/min kilometrivauhtia, joten taas parani kisa loppua kohden vaan matka loppui. 

Kaksi kisaa jotka olen nyt käynyt ovat peilanneet aika tarkkaan hetken kuntoa joka ei ihan niin kova ole kuin viime vuonna. Oslo triathlon olisi vielä buukattuna elokuulle mutta osallistuminen vielä hiukan auki. Selvää kuitenkin on, että ei tänä vuonna ole oikein saatu hanoja auki kunnolla vaan hiukan tukkoista höntsäilyä nuo kisailut olleet, joten tuonne pitäisi kyllä päästä. 

Tuloslinkki : http://topptid.no/results/app/race/1061 

Sekä pari kuvaa vielä päivän actionista!

Lauantain ennakkofiilikset

Lauantaina siis perusmatkan kisa Tuddal:issa joka sijaitsee Telemarkin läänissä parin tunnin ajomatkan päässä länteen. Täällä Oslossa ollut aika kovat helteet viime päivinä, ja ihan pitää alkaa jo miettimään strategiaa jos helteet ulottuvat viikonlopulle asti myös kisapaikalla, viime vuonnahan oli todella kuuma keli ja se plus raskasprofiilinen juoksureitti teki nannaa loppukisasta. Kisahan muutoin meni nappiin ja kaikesta huolimatta tein siellä perusmatkan ennätysaikani. 

Täällä on kaksi "kilpailevaa" sääsivustoa, www.yr.no ja www.storm.no. Jotenkin lapsellista on, että noiden kahden ennusteet ihan oikeasti ovat ihan aina hiukan erilaiset toisistaan. No joka tapauksessa, toinen lupaa nyt lauantaille Tuddaliin 24 astetta ja puolipilvistä ilman sadetta ja toinen 23 astetta ukkoskuurojen mahdollisuudella. Jos tuo sateeton vaihtoehto toteutuu niin olen oikein tyytyväinen. Viime vuonna oli kyllä kuumempi, eikä siinä mitään siedän kyllä kohtuullisesti kuumaa. Nyt onkin hyvä tehdä viimeisiä muutenkin valmistavia mutta myös "siedätys"lenkkejä. Toissapäivänä käytiin vaimon kanssa rannalla, tai hän siihen rannalle jäi ja minä käytin mahdollisuuden lenkkiin, ja ei ainakaan pitäisi juoksusta jäädä kiinni enkan parantaminen tällä kertaa, jos vaan muuten kaikki sujuu! Tuossa helteessä 15 kilsaa 4:25/min tahdilla on kyllä oikein hyvin. Juoksua tässä hiukan lisännyt muutenkin, ajatellen jo syyskuun Oslo maratonia. 

Lähdenpä tästä pyörälenkille, tunti reipasta ja melkeinpä sitten enää lihashuoltoa ja odottelua lauantaihin asti pitäisi malttaa. Palataan aiheeseen kisan jälkitunnelmissa! 

Jatketaan sittenkin, vanhaan malliin. + Kisaraportti Östfold triathlon

Terve pitkästä aikaa,

on ollut blogihiljaisuutta tässä pitemmän aikaa, tai itse asiassa koko blogi oli suljettu hetkellisesti - koin ettei minulla ole blogille enää juuri annettavaa. Alkoi kuitenkin myöhemmin kaduttamaan, kolmen vuoden aikana kun on jotain asiaakin saanut tänne raapustettua olisi ollut sääli vaan heittää kaikki menemään. 

Elvytin siis blogin, se onneksi oli mahdollista! Ja palaan kirjoittamaan suomen kielellä, engalnniksi kirjoittaminen on työläämpää eikä se solju luonnollisesti, katoaa myös hiven persoonallisuutta siinä. 

To sum up above sentence, I have re-opened the blog and will go back to writing in finnish, which is the more fluent thing for me, so apologies for anyone not-finnish speaking, but you always have Google translate ;)

Lyhyt päivitys viime aikojen tapahtumista täällä Oslossa: olemme hiljan muuttaneet Bislett:istä, takaisin samalle kadulle Ekebergiin jolla alunperin asuimme. Sattui case: bilettävä naapuri joka oli vähällä tehdä hulluksi, ainoa vaihtoehto oli muuttaa, taas mutta se on onneksi nyt tehty ja olemme todella onnellisia päästessämme takaisin tutuille nurkille, jossa rehellisesti sanottuna viihdymme muutenkin paremmin! Mukavaa oli toki asua toisellakin puolen kaupunkia, vahvistui fiilis tästä alueesta meidän suosikkina ja tuli kaupunki laajemmin tutuksi. 

Muutto on aiheuttanut tietysti valtavasti töitä, ja töissäkin ollut kiireistä, niinpä urheiluharrastukset sitten kärsineet ja treenimäärät tippuneet minimiin. Siitäpä syystä Kalmar Ironman ei tapahdu tänä vuonna. Iso pettymys jonka yli toki on jo päästy, mutta nyt 2 vuotena peräkkäin perunut täysmatkan kisan joten ei se kivalta tunnu kun ollut unelmia ja tavoitteita. Mutta haluan ne saavuttaa siten kun tunnen että on järkevää, nyt olisi Kalmar ollut erittäin vaikea tehtävä. 

Hove triathlon:sta tuli DNS. Sentään yksi kisa saatu lompsaan, Östfold triathlon perusmatka 2 viikkoa sitten juuri muuton jälkeen, lähtökohtiin nähden tuo meni hyvin, olin nimittäin melko väsynyt ja kädet oli valmiiksi aivan puutuneet muutosta. Uinti olikin vaikea, tosin ei väsymyksestä johtuen vaan aallokkoisesta kelistä. Vettä hakkasi naamalle kokoajan ja vasta-allokossa meno oli hidasta. Taisi olla kaikkien aikojen hitain kisauintini, jotain 33 minuuttia. Keli oli koleahko myös joka todennäköisesti aiheutti jo pyöräosuudella krampinpoikasta. Pyörällä himmailinkin vähän, tiesin etten ihan viime vuoden aikaan pysty vaan koitin säästellä niin paljon kuin mahdollista juoksuun. Pyörä 1:13 kun viime vuonna 1:09, ihan ok, ja viime vuoden aikaan oli pienet mahikset vielä, tai oikeastaan luulin niitten menneen kunnes juoksu soljui paremmin ja paremmin, mutta matka loppui kesken. Juoksu 46:05 oli tosi positiivinen juttu ja loppuaika 2:35 ja risat jätti vain reilun minuutin viime vuoden ajastani. Juoksussa tuntui että olisi ollut paukkuja minuutin pari nopeampaankin mutta en uskaltanut kramppien pelossa puristella liikoja. Reitti oli tänä vuonna hiukan eri, lähinnä vaihtoalue eri paikassa jne mutta hyvin pienin muutoksin että siihen voisi vedota. 

Kahden viikon päästä sitten Tuddal triathlon perusmatka, jossa onkin tiukka tinki tiedossa jos meinaa viime vuodeta parantaa, mutta se on ihan haarukassa kun tehdään homma fiksummin kun viime vuonna, jolloin sulin raskaalle juoksuosuudelle. Kyllä yksi enkka kesässä pitäisi aina saada ;)