Löysäily loppumaisillaan, runtu odottaa!

Lepoviikko pian nautittu ja sitten taas uuden kolmiviikkoisen kimppuun, 8-10-12 suunnitellut tunnit tulevalle jaksolle. Kevyesti on tullut liikuttua viikolla, maanantai oli lepoa sunnuntain pitkän runtu-lenkin jälkeen ja tuntui se kieltämättä jaloissa vielä keskiviikkoon saakka... uimahallilla on tullut viihdyttyä kolmena päivänä ja tehtyä tekniikkaa pääosin, paitsi tänään punttien kolistelun päälle kilsan rento kelaus. Kerran hiihtäen töistä himaan, ja torstaina olin pitkästä aikaa työpaikan aamuspinningissä. Ei voi minkään, intervallityyppinen harjoitus nostatti sykkeitä korkeallekin hetkittäin, mutta ehkä ihan hyvä yksi reippaampikin treeni lepoviikkoon, ei siinä session aikana kuitenkaan keskisyke kaikkiaan ollut kuin 128. Muilta osin rennosti ottanut joten toivotaan että palautumista tosiaan tapahtunut ja toivon mukaan kunnon superkompensaatiota. Pitää tehdä seuraavan kolmiviikkoisen lopulla ainakin kilsan uintitesti uudelleen ja kenties joku toinenkin testi olisi otettava ohjelmaan, jotta konkreettisesti pääsee jyvälle kuntotason kehittymisestä tai kehittymättömyydestä. Hyviksi havaituista testeistä otetaan vinkkejä vastaan! 

On muuten aivan hurjaa tuo hikoilu noissa spinningeissä, usein otan paikan seinän vierestä paperitelineen ulottuvilta jotta saa niisteltyä välillä, nyt kuitenkin löin itseni eturiviin ja rä'än valuminen oli niin vuolasta välistä että suoraan hanasta lattialle virtasi tavaraa :D enpä ole moista ennen kokenut ihan tuossa mittakaavassa. Oli sitten pieni pyyhkiminen oman pyörän ympäriltä tunnin päätyttyä... 

Huomenna olisi sitten pitempi hiihtolenkki tiedossa, kelit on nyt kohdillaan joten ei kun suksia preppaamaan! 

PK-lll kiikarissa

Tämä viikko oli kolmas määrältään nouseva viikko ja seuraava otetaan palauttavana. Volat kuitenkin jäi suunniteltua pienemmiksi, taitaa 13-tuntinen viikko olla melkeinpä mahdoton sovittaa omaan elämään. Mutta tuli yksi ylimääräinen lepopäivä loppuviikolle, tosin senkin päivän treenillä olisi tullut täyteen vain kymmenisen tuntia. No höpönlöpöt tunneista ja minuuteista sikseen, viikko oli varsin aktiivinen ja monipuolinen. Pitää muistaa että viime viikonloppuna tuli hiihdettyä yli 70km, ja maanantaina alkoi uusi treeniviikko tunnin salisessiolla, tiistaina vitosen aamulenkki ennen töitä, sukset mukaan töihin ja kotimatka työpäivän jälkeen hiihtäen 10,5km, illalla uimahallille tekniikkaa puoli tuntia, keskiviikko salilla soutu 1/2h + 1h10min juoksumattoa pk, torstaina taas vitosen aamulenkki, iltapäivästä ennen lentoa suomeen uimahallilla 1500 metriä (av + satasen vetoja x 10 + lv). Eli lauantaista torstaihin monta tapahtumaa, viikkotreenit ei kestoltaan kauhean pitkiä mutta viikko oli tarkkaan suunniteltu, ja tyhjiä "roska"tunteja ei treenikalenteriin tule merkittyä. Pe paineltiin työasioissa pitkin suomea ja illalla sukulaisissa, lauantaina sukulointi jatkui joten nuo 2 päivää meni niissä kuvioissa ihan täysin. Takki paljon tyhjempi kuin treenailusta konsanaan... Kaikkiaan viikko piti sisällään treeniä 8h20min.  

Tänään sitten aamupäivästä hyvin nukutun yön jälkeen pitkikselle, ja kylläpä kulki. Fakta on että 9 kilsaa jos olisi lisää painellut olisi väistämättä tullut oma maraenkka. Tuntuma koko lenkin ajan oli melko kevyt, mutta kyllä tähän mennessä pitkikset menneet parhaimmillaankin 5:10-5:20 min/km tahdilla, ja tänään 4:42... että taitaa tuo kuntokäyrä olla aika vauhdikkaassa nousussa nyt, joten pitääkin varoa ettei mene överiksi, en usko että määrän suhteen on nyt mahdollistakaan, ja tehotkin on pidetty melko kurissa vielä vaikka vähän jo lujempaa mennään ihan pk-tyyppisissäkin treeneissä. Hyvä kuitenkin että ensi viikko palauttava. 

Ahh, tuo pitkän lenkin jälkeinen euforia

Tekee mm. sen, että helposti inspiroituu kirjoittamaan blogiin jotain. Vajaa 4 tunnin hiihtolenkki juuri takana ja viikko sitämyöten paketissa. 

Viikkoon tuli pari, meinasin kirjoittaa ylimääräistä, mutta ei vaan ihan paikallaan ollutta treenivapaata päivää, kun vaimo-rakas tuli muutamaksi päiväksi luokseni Osloon. Kävelimme kyllä kahden päivän aikana siinä 10-15 kilsaa kaupunkia ristiin rastiin tulevaa mahdollista asuinpaikkaa kartoittaessa, ja se oli sopivan palauttavaakin luulisin. Eilen sitten viihdyin hiihtoladulla vajaa 3 tuntia ja tänään vajaat 4 tuntia, viikonloppuun yhteensä n. 70km hiihtoa... energiatasot siis melko tapissa! Eikä tuon tämänpäiväisenkään jälkeen mitenkään takki tyhjä-olo. 

Hiihtelyjen lisäksi viikkoon kuului yksi uintisessio, eli talvikeleistä olen ottanut kaiken irti nyt ja pakko ollutkin, nimittäin huomisesta luvattu edelleen lauhtuvaa säätä aina +4 asteeseen asti, sääli, kun juuri tullut kipeästi kaivattua lunta hiukan lisää. Tai ehkä tämä on jotain tri-karmaa jonka sanoma on altaaseen takas siitä sivakoimasta... :) 

Viikko 3/2012

Mennyt viikko oli harjoittelun suhteen aika täydellinen. Sain kasaan sen määrän, tehon, variaation minkä halusinkin. 

1 tunnin pk-juoksumatto
1 tunnin juoksumatto tv loppua kohti ensin 3:30 sitten 2:30 välein nousevalla jyrkkyydellä
1 juoksulenkki ulkona, tv reipas 50min
3 uintikertaa, joista 2 lyhyitä vedessäolemisia ja kilsan testi, joka meni oikein hyvin 17 minuuttiin. Motivaatio uintiharjoitteluun parantunut! 
3 hiihtolenkkiä, viikko huipentui tänään 2,5 tuntiseen, saatiin viikon pitkiskin siis kirjoihin kuten asiaan kuuluu. Ensi sunnuntaina tuon tulisi olla jo ainakin puoli tuntia pitempi. 

Yht 8,5h suunnitellusta 9:stä, laatu ja keskittyminen korvasi heittämällä määrän tällä viikolla. 

Kunto on selkeän nousujohteinen, palautuminen nopeutunut kovemmastakin treenistä niin että seuraavana päivänä voi hyvin tehdä reilunmittaista pk:ta jos siltä tuntuu. Jos ei tuntuisi silloin tietysti levättäisiin. Tällaista hyvin väljää pelivaraa pidän treenikalenterissa, sen tulisi varmistaa palautuminen ja pitää mielekkyyden treenailussa. Yleensä noudatan kyllä seuraavalle päivälle suunniteltua, mutta useinkin voi käydä niin että huomenna uidaankin vaikka olisi tarkoitus olla trainerilla tai juostaan tunnin vauhtileikittely vaikka "ohjelmassa" olisi salia tms. Tuntemuksien mukaan siis, mutta ei vaan fyysisten vaan myös henkisten tuntemuksien. Usein unohtuu että me ihmiset olemme psykofyysinen kokonaisuus.Jos tänään ei tee mieli uida kun on niin pirun hyvä hiihtokeli, niin mitä mä sinne hallille huonoa harjoitusta tekemään. 

Tällaista tällä viikolla, ensi viikolla suunnilleen samanlaisella mixillä tavoitellaan 11 tunnin totaalia, lisäys tullee todennäköisesti pitemmästä pitkiksestä ja vähän pitemmistä pk-hiihdoista viikolla, no tuli mitä tuli, niin hyvä tulee sen tiedän :) 

Järveä ylittämässä, etualalla Kikutstua:n erämaamökki

Pyörä varastettu!

Raflaavalla otsikolla tietysti houkutellaan lukijoita, perusjuttuja :) Ei nimittäin mistään kovin dramaattisesta kyse, vaan vuokraisännältä peritty vanha rassi vietiin. Huolimattomuuttani, tai oikeastaan siksi että vaijerilukko reistasi, jätin pyörän joiksikin tunneiksi lukitsematta kylällä ollessa, kylläkin paikkaan josta nyt ei ihan heti olisi uskonut häviävän mutta niin se vaan oli kadonnut kun uskollista kulkupeliä piti hakemani. Noh, johan tuo minua kuljetti reilun vuoden ympäri Osloa maanteillä ja metsissä, todennäköisesti reippaasti toistatuhatta kilometriä ja vähän jo mielessä kävi että kannattaakohan kuinka pitkään enää kokeilla miten pitkälle sen runko kestää... jarrutkin olivat niin sököt että olisi pitänyt vaijereita myöten kaikki vaihtaa, eli ei ehkä ihan turvallinenkaan enää. Kuitenkin oli kyseessä uusi tai vanha pyörä, halpa tai kallis, en tunne tippaakaan sympatiaa pyörävarkaita kohtaan, kyseessä kuitenkin jonkun toisen omaisuutta. Joten toivonkin, voron ottaneen siitä samantien liukkaalla oikein iloiset vauhdit alamäkeen ennen jarrujen testausta... 

Onpa tässä haaveissa ja suunnitelmissa ollut muutenkin uuden joko cyclocrossin tai maasturin hankinta, nyt sitä pääsee sitten oikeasti suunnittelemaan :) kesään/syksyyn asti pärjätään kuitenkin ilman, kun pari viikkoa sitten tuli vasta investoitua perheen edelliseen uuteen tulokkaaseen, jonka pitäisi vaimon käyttöön saapua custom-maalattuna suoraan tehtaalta parin viikon sisään... 

Mitähän muuta, viime viikkoon mahtui jumppaa ihan mukavasti huipentuen sunnuntain kipakassa 15 miinusasteen pakkasessa 30km hiihtolenkkiin, näppien melkein paleltumista lukuunottamatta saatiin taas tuntumaa uusiin latuihin, nyt odotellaan vaan lisää lunta sillä kovin alkavat kovia olemaan pohjat lähes kaikkialla nyt.  

Ja ai niin, Challenge Rothin ystävällinen toimikunta siirsi minut pyynnöstä takaisin suomalaiseksi, olivat perhana asuinpaikkakunnan mukaan meinanneet Norjan lipun alla pistää kilpailemaan :) 

Homma etenee junan lailla

Nyt kun ollaan joulupyhät ja vuodenvaihteet hoidettua pois, alkaa kaikki asettua normaaliuomiinsa harjoittelunkin suhteen. Joulukuu oli varsinkin töiden suhteen erittäin stressaava, enkä pidä sellaisesta tilanteesta missä oma olo, jaksaminen ja ajankäyttö ei ole täysin omassa hallinnassa. No onneksi on olemassa voimavaroja joista ammentamalla jaksaa puskea raskaammankin kuukauden läpi, kuten perhe ja harrastukset. 

Energiaa on nyt harjoitteluunkin kuin pienessä kylässä. Alkuperäisestä kausisuunnitelmasta on ajauduttu vähän sivuraiteelle tuon loppuvuoden ja erinäisten kiireiden takia. Eipä haittaa - hommaa ollaan hyvin kiritty takaisin ja PK-II lähestyy viimeistä sykliään. PK-III on sitten viikot 7-18 ja siitä tullee harjoitusvuoden määrällisesti raskain jakso. Sen jälkeen rakennetaankin tehoa ja kisakireyttä yrittäen jotenkin luovia se huippukondis tuonne heinäkuun puolenvälin paikkeille. 

Eilenpä kävikin hauska ja aika uskomaton sattumus uimahallilla. Marssin pukuhuonetta kohti Ironman France-reppu selässä, kun takaa kuuluu ääni "kas, Ironman France, terve vaan, itsekin olen siellä ollut 2007" totesin että älä nyt viitti aikamoinen yhteensattuma. Kaveri siihen että no niinpä! Mutta ensi kesäksi hän treenaa Rothiin. Repesin! "-Öö tuota niin minäkin!" Todettiin että onpa maailma pieni paikka ja hän sitten totesi käyneensä myös Rothin kerran aiemmin ja tarjoutui siitä antamaan neuvoja ja muutenkin sovittiin että vaihdellaan yhteystiedot ja törmäillään hallilla! Jo uintitreenin lomassa kun satuttiin samaan altaanpäätyyn huilaamaan vetojen välillä kaveri kävi koko Rothin kisan läpi vaihe vaiheelta ja antoi vinkkejä :) aikamoinen lottovoitto tämä sattuma ja kiva muutenkin tutustua paikallisiin triatleetteihin ja saada treeniseuraa kohti samaa koitosta! Että eikun kisareppua selkään vaan kun uimahalleilla kulkee ympäri maailmaa, ikinä ei tiedä mitä voi sattua :) 

Loppuun vielä kuvaa sunnuntain pitkältä hiihtolenkiltä. Sitäkin nyt tulee jonkiverran tehtyä, enemmän kunhan saataisi lisää lunta, iso osa nimittäin katosi eikä olosuhteet parhaat mahdolliset nyt. Talven hiihdollisena tavoitteenahan siintää yksi maailman legendaarisimmista hiihtotapahtumista, Birkebeinerrennet! 

Vuosi nippuun

Hyvää uutta vuotta! 

2012 on historiaa ja olihan se historiallinen vuosi Ironman-debyytteineen. Blogin otsikko on siis auttamattomasti vanhentunut :) ja kokeilinkin jo uutta nimeä mutta ei ollutkaan niin yksinkertaista saada vanhaan osoitteeseen pyrkivät lukijat löytämään uuteen joten pitää katsoa sitä hommaa paremmalla ajalla joskus tai sitten vaan jatketaan tutuksi tulleella. 

Vuoteen mahtui harjoittelua ja kisoja n. 320 tunnin edestä joka on enemmän kuin koskaan, mutta vielä on varaa lisätä ja olisi paras ollakin, jos meinaa vielä kehityksen tiellä pysyä. Tänä vuonna tuleekin olemaan liikkumista jossain 400 tunnin paikkeilla, ihan suunnitelmien ja mutun perusteella. Eipä noihin tuntimääriin kuitenkaan takertua kannata, tai ei ainakaan ole osana omaa harjoitusfilosofiaa (enää) tuijotella dataa niin orjallisesti. Tärkeämpää on laadun kuin määrän tarkkailu, että harjoitukset tulee tehtyä oikeilla tehoilla ja antaa mieluummin kehon tuntemusten määrätä harjoituksen pituuden, eikä kellon tai treenikalenterissa olevien tuntisuunnitelmien. Siinä moni riskeeraa liikaa kun "on tehtävä" sen ja sen pituinen treeni liian väsyneenä tai niin ja niin monta tuntia viikkoon antamatta itsensä palautua vaikka sen tarpeen tuntee. En aio hankkia samoja kroonis-väsyneitä jalkoja joita mukanani raahasin viime kevättalvesta kesään. 

Mitä harjoittelun painotukseen muuten tulee, kaikkea saisi olla enemmän mutta uskon että suhteellisesti pyörää tarvitsee lisätä vähiten. 2012 vs. 2011 pyöräily oli lisääntynyt tuntuvasti (toki mukana paljon työmatkapyöräilyä), ja juoksu hieman vähentynyt (uusi hiihtoharrastus taas söi alkuvuodesta sitä), ja uinti melkein puolittunut. Siihen taas suurimpana syynä Oslon surkea uimahallitarjonta, joka nyt on vähän paremmalla tolalla kun rempassa pitkään ollut (ironisesti vesivahingon takia) kaupungin paras halli taas auennut. Siispä, uinti tulisi nostaa takaisin vähintään 2011 tasolle, uskon voivani teknisesti parantaa uintiani niin, että täydenmatkan uinnista on vähennettävissä 5-10 minuuttia viime vuodesta. Sitä tärkeämpää on kuitenkin saada enemmän tuntumaa ja rutiinia veteen ja parantaa taloudellisuutta, jotta kisoissa ei uintiin tuhraudu liikaa energiaa. 

Hiihtoa tulee olemaan runsaasti talvella ja se luonnollisesti korvaa paljon juoksua ja pyöräilyä. Viime vuodesta on erittäin positiiviset kokemukset hiihdosta ylipäätään, ja se tulee luomaan vahvan perustan tänäkin vuonna kesän kuntoa rakennettaessa. Mutta myös juoksua haluaisin kuitenkin lisää, ja monipuolisemmin sillä olen edelleen vahva juoksuvahvuuden tärkeyden puolestapuhuja triathlonista puhuttaessa. 

Joten katsotaan siis missä suhteessa mitäkin lajia tulee, voi olla että olosuhteiden ja aikataulun takia ei voi vaikuttaa niin paljon kuin haluaisi mutta se on jo tilanne johon on osittain tottunut. 

Suksilla Oslossa

Nyt tärähti sitten viikonloppuna Osloonkin sellaiset lumisateet, että lauantaina pyryn tuskin kunnolla laannuttua oli iltapäivällä suunta ladulle. Latuja ei oltu sillä tutulla pätkällä jolle suuntasin vielä tehty, mutta hiihtäjiä oli mennyt/meni sen verran että hyvin hiihdettävä joskaan ei tietenkään optimaalikuntoinen latu oli olemassa. 

Pikavoitelu riitti tällä kertaa jotenkuten, pito loppui osin kyllä ennen aikojaan mutta hauskaa oli päästä sivakoimaan. Ja ah niin raskasta, ihan hyvä vaan että sai sykettäkin nostettua hiukan, niin paljon on viime kuukaudet alakierroksilla työskennelty että kovin tuntuu olevan kropalle vaikeaa hapokkaammilla sykkeillä jaksaa. Tehojen nostatus treenissä siis pikkuhiljaa varmaan ihan tervetulluttakin, ihmisen laiska keho tottuu muuten hyvään liian nopeasti. 

Harmillisesti heitti suojan puolelle melko heti lumimyräköiden jälkeen, ja nyt on jo iso osa sataneesta lumesta sulanut. Kuitenkin netin latuinfosta tsekkasin tänään että sama reitti vielä hiihdettävissä ja jopa prepattu tänään, siispä töiden jälkeen kävin heittämässä samaisen lenkin kun lauantaina. Vaan oli sellaista lipsuttelua että ihan yhtä kivaa ei tänään ollut, taisi mennä ihan väärät mönjät ja taas hiukan liian nopeasti sutaisemalla suksiin. Eipä mitään reilun tunnin oikein hyvän jumpan siitä silti sai, mikä on pääasia, alkaa näyttämään kyllä siltä että ei noita lautoja ole näihin jalkoihin luotu noin muuten, meinaan on sellaista taaplaamista teknisesti meikäläisen rämpinä. 

Tästä kuitenkin kohti 3kk päässä siintävää Birkebeinerrennet:iä... 

Hiihtokausi avattu, ja vähän muuta koska lähti teksti lapasesta

Vietin viikonlopun Helsingissä ja juuri ja juuri pääsin lumimyrskyn alta perille torstai-iltana. Pe ja la olikin muuta tärkeää menoa joten suksille ei päässyt heti ja eihän ladutkaan ilmesty itsestään lumentulon jälkeen vaan kyllä siinä päivä-pari taitaa yleensä mennä kun pohjat tehdään ja urat vedetään. Sunnuntaina ajattelin koittaa Paloheinään kokeilemaan, kunnes juoksufoorumista luin jonkun käyneen Vuosaaren mustavuoren lenkillä jolla ladut oli kuulemma ok! Ponnahdin siltä istumalta kaivamaan sivakoita naftaliinista ja annoin niille pikavoitelun, vähän luistoa ja suurinpiirtein vallitsevan lämpötilan pitoa ihan käsipelillä sen ihmeempiä sulatushifistelemättä, halusin vaan ottamaan vähän tuntumaa ja iltakin oli tulossa. 

Lenkki oli tosiaan vähintään tyydyttävässä kunnossa, ja 5 kertaa tuon 2,125km pitkän rinkulan sudin menemään. Nopeasti löytyi tuntuma (mitä nyt ensimmäisen 300 metrin jälkeen heitetyt pikku pannut), viime tammikuussahan sukset hommasin, ennen sitä olin hiihdellyt viimeksi armeijassa 10 vuotta aikaisemmin.. Pitoakin löytyi sen verran mitä nyt tuolle lenkille tartti ja enne seuraavaa vedetäänkin enemmän pro-tyyliset soosit pohjiin. Sivakat lähti aamulla mukaan tänne Osloon, jossa vielä ei lunta suomen lukemissa, itse asiassa viime viikolla tuli yksi hyvä myräkkä mistä suurin osa suli pois joten paljon ei ole vielä latua vedetty ainakaan lähimaastoon. Eiköhän lähiviikkoina kuitenkin ala uraa löytymään jos lunta saadaan lisää! 

Muuten ollut pari viime viikkoa rikkonaista treenailun suhteen, paljon matkustamisen yms. takia, joten treenirunkoni mukaisiin viikkomääriin en ole läheskään päässyt, kuitenkin keskittynyt tekemään ne muutamat treenit laadukkaasti. Meni viikkosyklit muutenkin hiukan sekaisin lyhyen flunssan takia, jonka jälkeen suunnitellulle kevyelle viikolle tuli reilu 10h jumppaa, eli vähän haetaan uomia taas maltilla. Pk-määrää saanut kuitenkin kaikkiaan ihan kiitettävästi tehtyä ja harjoittelu ollut ainakin monipuolista, muutaman kerran käynyt jopa salillakin tekemässä enimmäkseen keskivartaloa, mutta myös vähän muuta voimahommaa, sitten työmatkapyöräilyä, keskiviikon aamu-spinningit, 1-2 uintia viikkoon, 1-2 juoksua, joogaakin tullut vähän otettua ohjelmaan. Kunhan saa taas hiihtämisen päivittäiseen tai lähes päivittäiseen ohjelmaan, tippuu melkein kokonaan juoksu pois ja pyöräily myös, toki trainerilla pitää sen kerran viikkoon olla että pysyy tuntuma ja saa lajinomaista treeniä. Uintia olisi tarkoitus lisätä paljonkin, tiedän että ainakin pitäisi, koska sen kehitys on polkenut vuoden verran aika paikallaan tekniikan suhteen... jotta saisi täysmatkalla uinnin edes alle 1:10 olis altaassa oltava paljon nykyistä enemmän. 

Noniin, jo meinaa lähteä sivuraiteille juttu taas kun intoa riittää naputella. Pysykäähän kuitenkin kanavalla, bloginkin suhteen on kaikenlaista jännittävää suunnitteilla, eli radikaaleja muutoksia on luvassa...! ;) 

Loppuun vinkki: kannattaa sieltä edelliskesän kaivaa niitä maaliintulo- ym. onnistumisia ja hyviä muistoja sisältäviä kuvia kun alkaa tossu talven pimetessä välillä painaa. 

Kiitos rakas tästä "häämatkallamme" ottamastasi kuvasta hetki maaliintulon jälkeen :) 

Maastopyöräilyä!

Ei ole varusteet jotka ratkaisee voin vakuuttaa kun tänään tuli sateessa seikkailtua uusia reittejä Norjalaisessa erämaassa 20 vuotta vanhalla uskollisella maasturilla :) kestää kestää... sieltä täältä nitkuu ja hankaa aina joku välillä mutta jeesusteippimentaliteetilla pääsee kyllä pitkälle. 

Flunssaa on siis tässä taitettu viikon mittaan ja kyllä se eilen oli jo aika hyvin tiessään. Tänään siis ajattelin jonkunlaisen pitkän treenin tehdä. Ulkona oli aamulla utuista ja tihkusateli niinkuin oli luvattu. Juoksulenkkeily ei oikein iskenyt tähän päivään, keli oli kuin tehty maastopyöräseikkailulle! Kattelin karttakirjaa aamukahvilla ja päätin lähteä Maridalenin suuntaan, koska en ole sitä tietä koskaan mennyt. Niinpä siis ensimmäinen vajaa tunti vierähti maantietä polkiessa, ja ihmeen hyvin tuota vanhaa traktoria pystyy vauhdilla painelemaan maantielläkin, jopa nastoilla! (Jotka vielä eriparia, edessä kapeampi ja takana kunnon leveä talvitela :) ) 

St. Margarethakirkenin rauniot reitillä, arviolta 1100-1200 luvulta

Tuon Maridalsveienin kun olin päätyyn ajanut, lähti polku metsään kohti jotain näköalamestaa en nimeä muista, jonne olisi 15km. Lähti heti sellainen ylämäkisavotta että ajattelin jaahas, saattaa mennä tovi siihen viiteentoista... metsässä oli vastassa taas mitä upeinta luontoa. Pauhaava koski putouksineen, yläjuoksuun ajaessa tulin näyttävälle vanhalle padolle. Sen jälkeen polku kävi niin extremeksi että tämän päivän varusteilla ja sateisissa olosuhteissa ei ollut jakoa jatkaa. Isoa juurakkoa ja kiveä, kävellen olisi mennyt paremmin se polku.. 

Takaisinpäin sitten vaan ja aina takaisin maantielle, jolta pienen loopin jälkeen (Gamla maridalsveien) takaisin alunperin tullulle tielle, ja siitä metsään uudelle polulle, jonka kylteissä oli jo vähän tuttuja paikkojennimiä ja kilsat näyttivät siltä että tulee sopivanpituinen lenkki. Taas onnistuin löytämään pitkää ja jyrkkää ylämäkeä (niiltä ei voi täällä välttyä joten se siitä) ja lopulta Holmenkollenin virallista 50km latupolkua pitkin sitten lähdin menemään (aika rajun tuntuinen reitti, pitänee mennä lumen tultua piiskaamaan sinne itseään suksilla...) 

Ullevålseterille kiivettyään pääsee Holmenkollenin olympialadulle.

Vajaa 3 tuntia koko hommaan meni ja hauskaa oli koko rahan edestä! Hetken oli - nyt ei enää yhtään ikävä maantiehommia, kyllä tuolla korvessa saa tosiaan pitää hauskaa, haastaa itseään ja nähdä upeaa luontoa. Ei hassumpi sunnuntai.