Tänä viikonloppuna oli suunnitteilla käydä Kuusijärvellä kokeilemassa uintia uudessa märkäpuvussa ja samalla veden lämpöä.. lämpötila-asia oli hiukan kysymysmerkki mutta aika vakuuttunut olin että viimeisten lämpöisten päivien jälkeen olisi takuulla uimakelpoista. Ja yllätyinkin kuinka lämmintä olikaan, no osaksi märkäpuvun takia varmaan jossa siis uin tänään elämäni ensimmäistä kertaa. Mikä kokemus. Hetkessä livuin keskelle jorpakkoa ja fiilis oli kun pikkupoikana kun ensimmäisenä kesälomapäivänä pääsi nauttimaan vapaudesta. Silmänräpäyksessä kaikkosi kaikki peikot avovedessä uimisesta. Pärjäisikö siellä pimeässä vedessä? Keskellä järveä on syvää, ei siellä ole päätyjä eikä rataköysiä, mitä jos jotain käy, puku alkaa vuotaa tai jalat kramppaa? Ei hätää. Homma sujuu kuin tanssi. Ja puku tosiaan selvästi kelluttaa ja suorastaan lennättää eteenpäin! No, osa on varmaan sitä pikkupojan innon ja adrenaliinin sekoitusta mutta kuitenkin. Taas yksi upea uusi kokemus tämän lajin parissa. Ei tästä vaan saa tarpeekseen. Päinvastoin. Sitä haluaa lisää, lisää.
Muutamia muitakin märkäpuku-uimareita oli järvessä availemassa kesää, ja keli siihen oli tänään täydellinen, aurinkoinen ja lämmin ja ranta täynnä iloisia ihmisiä. Nyt on tämä lutakko testattu, tiistaina kisataan cup-rykäisy ja otetaan oikein aika. Kauden ensimmäinen tri-skaba siis!
Viikko muuten sujunut monipuolisesti, hiukan käänteisesti kun alkoi tiistaina pitkähköllä pyörälenkillä Porvooseen ja takaisin, jatkui keskiviikkona kohtuu kovatehoisella pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella, torstaina seuran pyöränkäsittely/mäkitekniikkatreeneillä, perjantaina juoksulla töihin ja sieltä takaisin, ja tänään tuolla uinnilla jota tuli ehkä n. 1,5km karkeasti arvioiden. Yhteensä n. 8h40min tehokasta puuskuttelua meni noihin. Huomenna uuteen viikkoon ja pikkuhiljaa kuntoa terävöittämään kauden pääkisoihin joihin enää 1,5-2kk aikaa!!!
Sunday, 5 June 2011
Wednesday, 1 June 2011
Kesäkuun ensimmäinen
On myös viimeisen nykyisessä kodissa asuttavan kuukauden ensimmäinen päivä. Kotirintamalla tapahtuu, miksi on blogikirjoittelukin jäänyt vähemmälle huomiolle. Juhannuksen jälkeen muutamme elämäni naisen kanssa yhteen. Loppuiäksemme. Kiitos sinulle, rakas Hannele kun olet olemassa ja myös niin aidosti kiinnostunut tästä triathlonharrastuksestani vaikka se vie meiltä aikaa pois. Kokisin kuitenkin että enemmän se antaa kuin ottaa. Niin, tuo muutto vie paljon huomiota tällä hetkellä mutta toki harjoitella ehtii riittävästi. Enemmän siitä on aikaa vienyt erilaiset työkuviot, viimeksi 4 päivän matka Sloveniaan ja Venetsiaan viime viikolla. Upeita maisemia ja keli mitä parhain, suosittelen kaikille lämpimästi Sloveniaa kesän lomakohteeksi vaikkapa.Tulee vaan helposti morkkis kun tuollaset reissut katkaisevat treeniä vähän, mutta en usko että sillä loppujen lopuksi oli kovin huonoa vaikutusta (no paikallisia viinejä olisi voinut maistella vähän vähemmän), hiukan jalat tuntuneet väsyneiltä kevään mittaan, ollut vaikea välillä tuntea olevansa täysin 100% palautunut. Joten muutaman päivän lepo on välillä ihan paikallaan.
Viime viikolla kävin isäukkoa morjestamassa Hämeessä, toisen kerran poljin tuon n. 100km matkan pääosin vanhaa kolmostietä pitkin. http://connect.garmin.com/activity/87755299
Kertoo ainakin pyöräkunnon kasvaneen kun reppu selässä (kevyt toki, työkalut ja yöpymisvälineet mukana) tuo matka kulki 30,7km/h keskarilla ja aika heittämällä meni. Samanlaisia fiiliksiä tuli eilen Porvoossa käydessä kun takaisintulomatkan vielä pystyi puristamaan reippaasti, n. 32km/h keskinopeudella. Ehkä lisäboostia antoi jokirannan kahvilassa nautittu jätski ja kahvi? http://connect.garmin.com/activity/89197854 Kehitystä tietää tapahtuneen kun viime kesänä tuollaisilla etäisyyksillä 30km/h keskarin saavuttaminen oikeasti vaati aika paljon. No viime kesänä vasta koko triathlonia ja varsinkin pyöräilyä aloittelin joten se siitä.
Huomenna vuorossa seuran pyöränkäsittelyyn ja mäkitekniikkaan keskittyvät treenit, mielenkiinnolla odotan mitä uutta ideaa voisi sieltä vielä saada. Tiedän että yksi syy pyörävahvuuteni paranemiseen on että olen hakenut nimenomaan voimaa polkemalla mäkiä putkelta, välillä tasaisellakin pitkiä pätkiä isoilla vastuksilla ja hiomalla sitä teknisesti. Silti varmaan huomenna opin taas tehneeni jotain väärin... siinä taas lajin suola kiteytyy, on niin uskomattoman paljon opittavaa että kuka uskaltaa päteä olevansa täydellisen valmis ja tietävä tässä lajissa ei todellisuudessa ole muuta kuin pahasti metsässä ajatustensa kanssa :)
Eli paljon tapahtuu ja vauhti vaan kiihtyy kesän edetessä, ensi viikolla HelTri-cup osakilpailuna rykäisy eli sprinttikisa. Sitä seuraavalla viikolla todennäköisesti Nastolassa.
Hikoilemisiin, toivottaa
Viime viikolla kävin isäukkoa morjestamassa Hämeessä, toisen kerran poljin tuon n. 100km matkan pääosin vanhaa kolmostietä pitkin. http://connect.garmin.com/activity/87755299
Kertoo ainakin pyöräkunnon kasvaneen kun reppu selässä (kevyt toki, työkalut ja yöpymisvälineet mukana) tuo matka kulki 30,7km/h keskarilla ja aika heittämällä meni. Samanlaisia fiiliksiä tuli eilen Porvoossa käydessä kun takaisintulomatkan vielä pystyi puristamaan reippaasti, n. 32km/h keskinopeudella. Ehkä lisäboostia antoi jokirannan kahvilassa nautittu jätski ja kahvi? http://connect.garmin.com/activity/89197854 Kehitystä tietää tapahtuneen kun viime kesänä tuollaisilla etäisyyksillä 30km/h keskarin saavuttaminen oikeasti vaati aika paljon. No viime kesänä vasta koko triathlonia ja varsinkin pyöräilyä aloittelin joten se siitä.
Huomenna vuorossa seuran pyöränkäsittelyyn ja mäkitekniikkaan keskittyvät treenit, mielenkiinnolla odotan mitä uutta ideaa voisi sieltä vielä saada. Tiedän että yksi syy pyörävahvuuteni paranemiseen on että olen hakenut nimenomaan voimaa polkemalla mäkiä putkelta, välillä tasaisellakin pitkiä pätkiä isoilla vastuksilla ja hiomalla sitä teknisesti. Silti varmaan huomenna opin taas tehneeni jotain väärin... siinä taas lajin suola kiteytyy, on niin uskomattoman paljon opittavaa että kuka uskaltaa päteä olevansa täydellisen valmis ja tietävä tässä lajissa ei todellisuudessa ole muuta kuin pahasti metsässä ajatustensa kanssa :)
Eli paljon tapahtuu ja vauhti vaan kiihtyy kesän edetessä, ensi viikolla HelTri-cup osakilpailuna rykäisy eli sprinttikisa. Sitä seuraavalla viikolla todennäköisesti Nastolassa.
Hikoilemisiin, toivottaa
Monday, 16 May 2011
Kevätleirin antia
Viikonloppu vietettiin HelTri:n kevätleirillä Vierumäellä. Ensimmäinen kevätleiri minulle, syksyllä osallistuin ensimmäistä kertaa leirille, silloin ohjelma vähän erilainen kun kausi useimmilla lopussaan, kisat ohi jne. Silloin ei myöskään ollut varsinaisia yhteisiä pyöräharjoituksia kuten nyt. Lauantain pyörä-juoksu-vaihtoharjoittelusta sai halutessaan hyvän tämän viikon tehotreenin, otinkin sen reippaahkolla tempolla, myöskin sen takia että kokeilin miltä tuntuu mahdollisimman nopea pyörästä juoksuun vaihto syke korkealla, ja miten sujuu juoksu sen jälkeen. Hyvin sujui, yksi vaihto jopa sen verran liukkaasti että huomasin juoksevani kypärä päässä ensimmäisen kierroksen juoksuradalla :) Sehän on vaan positiivinen merkki, olen siis ainakin sisäistänyt että kypärä todella pysyy päässä niin kauan kun on pyörän kanssa kosketuksissa, ei siis pitäisi olla dsq-vaaraa kisoissa...
Launtai-aamun ensimmäinen treeni oli kuitenkin uinti, jossa päätin mennä kokeneiden ryhmään. Tiesin tuolla uitavan kovemmilla tehoilla ja session kesto oli 2h, mutta arvelin kehitykseni uinnissa olleen sen verran hyvää että pärjäisin. Olen myös käynyt valmentajamme aloittelijauinneissa, ja täällä aloittelijaryhmään oli sen verran enemmän porukkaa puskemassa joten päättelin että saan enemmän irti siirtymällä rohkeasti kokeneempien kanssa polskimaan. Suoriuduttuani muiden kanssa melko vaativasta 2h ja 4,2km uinneista sain taas roimasti itseluottamusta lisää uintiini. Nyt on melko täydellinen mielenrauha ajatellen tulevia kisoja, tähän asti ylivoimaisesti heikoin osa-alueeni uinti on parantunut merkittävästi ja kisoista voi olla odotettavissa jopa kohtuullisia aikoja!
Leiri huipentui sunnuntaina pitkään pyöräilyyn, jossa menin mukaan 29km/h tavoitevauhdin ryhmään jolla pyöriteltiin 90km lenkki. Ryhmässä ajoa en ole ehtinyt juuri tehdä, joten siihen sai ensimmäistä kertaa kunnolla tuntumaa. Kaverin följyssä peesaaminen jonkun verran helpottaa, mutta muuten oli mukava huomata että ylämäet menivät melkolailla kevyesti ihan lopussakin tällä tahdilla. Trainerilla ja spinningissä talven mittaan tehdyt harjoitukset kovemmilla vastuksilla ovat varmasti kehittäneet voimia ja mäkikestävyyttä.
Myös juoksun voin todeta teknisesti pikkiriikkisen edenneen, Länsiväyläjuoksun tuloksen ja ennenkaikkea toissa viikonlopun juoksuvideoinnin analysoinnin perusteella, joten kaikki näyttää juuri nyt hyvältä.
Launtai-aamun ensimmäinen treeni oli kuitenkin uinti, jossa päätin mennä kokeneiden ryhmään. Tiesin tuolla uitavan kovemmilla tehoilla ja session kesto oli 2h, mutta arvelin kehitykseni uinnissa olleen sen verran hyvää että pärjäisin. Olen myös käynyt valmentajamme aloittelijauinneissa, ja täällä aloittelijaryhmään oli sen verran enemmän porukkaa puskemassa joten päättelin että saan enemmän irti siirtymällä rohkeasti kokeneempien kanssa polskimaan. Suoriuduttuani muiden kanssa melko vaativasta 2h ja 4,2km uinneista sain taas roimasti itseluottamusta lisää uintiini. Nyt on melko täydellinen mielenrauha ajatellen tulevia kisoja, tähän asti ylivoimaisesti heikoin osa-alueeni uinti on parantunut merkittävästi ja kisoista voi olla odotettavissa jopa kohtuullisia aikoja!
Leiri huipentui sunnuntaina pitkään pyöräilyyn, jossa menin mukaan 29km/h tavoitevauhdin ryhmään jolla pyöriteltiin 90km lenkki. Ryhmässä ajoa en ole ehtinyt juuri tehdä, joten siihen sai ensimmäistä kertaa kunnolla tuntumaa. Kaverin följyssä peesaaminen jonkun verran helpottaa, mutta muuten oli mukava huomata että ylämäet menivät melkolailla kevyesti ihan lopussakin tällä tahdilla. Trainerilla ja spinningissä talven mittaan tehdyt harjoitukset kovemmilla vastuksilla ovat varmasti kehittäneet voimia ja mäkikestävyyttä.
Myös juoksun voin todeta teknisesti pikkiriikkisen edenneen, Länsiväyläjuoksun tuloksen ja ennenkaikkea toissa viikonlopun juoksuvideoinnin analysoinnin perusteella, joten kaikki näyttää juuri nyt hyvältä.
Monday, 2 May 2011
Back on track
Takaisin matkavauhdissa niinsanotusti, vajaan kahden viikon flunssailun jälkeen. Vähän vielä puski räkää sieraimista altaaseen, anteeksi vaan kanssauimarit Vuosaaren hallissa tänä aamuna. Ei hätää vuokin vodat on sen verran vahvasti kloorattu että eiköhän ne sinne liuenneet :)
Ohjelmassa viikon alkuun pk-uinti 2km. Ensimmäinen kilsa oikein rauhallista, nyt kun vasta tervehtynyt ei ole tietenkään mieltä lähteä repimään. 19:29, pari huikkaa vettä ja toinen kilsa 18:15. Hyvään tahtiin meni toinen kilsa täytyy sanoa koska ei siinä mitenkään täyttä menty, jopa vuorohengityksellä ja sai pidettyä ajatukset tekniikassa melko hyvin. Tämä on todella lupauksia herättävää, tuon toisen kilsan keskivauhdillahan puolimatkan uintiosuus menisi alta 35min... no, mitenkään suoraan ei voi kilpailutilanteisiin koskaan näitä siirtää sen nyt tietää kaikki mutta kenenkään on turha kiistää että fiilistely on tärkeä osa mentaaliharjoittelua ;)
Allasetiketistä tuli taas kaksi prime examplea, uin ekan kilsan vanhan puolen nopeiden radalla, johon lopussa pommitti tukevampi setä lipumaan sammakkoa. Ei ollut mitenkään pahasti tiellä, mutta jos joku on ihan kantapäillä päätyyn tultaessa on kohteliasta päästää päädyssä toinen ohitse, näin teen itsekin koska varsin usein on minuakin nopeampia uimareita altaassa. Näin ollen sen yhden kerran kun jouduin ohittamaan niin se sitä omaa rytmiä vähän rikkoi. Toisen kilsan siirryin uimaan uuden puolen altaassa, johon samaan aikaan tuli nuori tyttö joka sitten toimikin loistavana peesiapuna. Katsoi muutaman altaanvälin menoani ja hyppäsi sitten uimaan kun olin suunnilleen toisessa päässä. Näin ei oltu milloinkaan toistemme tiellä ja vetipä muuten pimu sen verta reippaasti vähän aikaa että siinä sai estettyä itsensä heittämästä ihan löysäilyksi. Taisi jotain kaksisatasia vetoja tms tehdä, ja oikeaoppisesti päädyssä tauoillaan odotti sivussa rataköyden tuntumassa.
Huomenna olisi HelTri-cup osakilpailu ja 10km tempo ohjelmassa, juuri sen verran tässä on jo terve että se pitää käydä kokeilemassa. On sitten muuten ensimmäinen tempokisa, jännittävää kokeilla mitä reisistä lähtee, ja ihmetellä sitten miten paljon kovempaa muut menee.
Ohjelmassa viikon alkuun pk-uinti 2km. Ensimmäinen kilsa oikein rauhallista, nyt kun vasta tervehtynyt ei ole tietenkään mieltä lähteä repimään. 19:29, pari huikkaa vettä ja toinen kilsa 18:15. Hyvään tahtiin meni toinen kilsa täytyy sanoa koska ei siinä mitenkään täyttä menty, jopa vuorohengityksellä ja sai pidettyä ajatukset tekniikassa melko hyvin. Tämä on todella lupauksia herättävää, tuon toisen kilsan keskivauhdillahan puolimatkan uintiosuus menisi alta 35min... no, mitenkään suoraan ei voi kilpailutilanteisiin koskaan näitä siirtää sen nyt tietää kaikki mutta kenenkään on turha kiistää että fiilistely on tärkeä osa mentaaliharjoittelua ;)
Allasetiketistä tuli taas kaksi prime examplea, uin ekan kilsan vanhan puolen nopeiden radalla, johon lopussa pommitti tukevampi setä lipumaan sammakkoa. Ei ollut mitenkään pahasti tiellä, mutta jos joku on ihan kantapäillä päätyyn tultaessa on kohteliasta päästää päädyssä toinen ohitse, näin teen itsekin koska varsin usein on minuakin nopeampia uimareita altaassa. Näin ollen sen yhden kerran kun jouduin ohittamaan niin se sitä omaa rytmiä vähän rikkoi. Toisen kilsan siirryin uimaan uuden puolen altaassa, johon samaan aikaan tuli nuori tyttö joka sitten toimikin loistavana peesiapuna. Katsoi muutaman altaanvälin menoani ja hyppäsi sitten uimaan kun olin suunnilleen toisessa päässä. Näin ei oltu milloinkaan toistemme tiellä ja vetipä muuten pimu sen verta reippaasti vähän aikaa että siinä sai estettyä itsensä heittämästä ihan löysäilyksi. Taisi jotain kaksisatasia vetoja tms tehdä, ja oikeaoppisesti päädyssä tauoillaan odotti sivussa rataköyden tuntumassa.
Huomenna olisi HelTri-cup osakilpailu ja 10km tempo ohjelmassa, juuri sen verran tässä on jo terve että se pitää käydä kokeilemassa. On sitten muuten ensimmäinen tempokisa, jännittävää kokeilla mitä reisistä lähtee, ja ihmetellä sitten miten paljon kovempaa muut menee.
Thursday, 28 April 2011
Uskon koetusta
Heti Länsiväyläjuoksun jälkeen alkanut flunssa kesti yli pääsiäisen ja nyt puolitoista viikkoa jatkunut puolikuumeinen olo ja nuha ja yskä pakottivat lääkäriin. Alkoi tukkoisuudella ja kurkkukivulla ja äänikin meni sopivasti pääsiäislomareissun ajaksi. Toisaalta harmitti, toisaalta totesin että harjoittelun kannalta paras ajankohta. Olisi vaan voinut loppuakin sitten niinkun flunssat kohdallani tähän asti muutamassa päivässä ovatkin aina loppuneet. Nyt kun oloa vaan jatkui päätin käydä tutkituttamassa asiaa, hengitystieinfektio joka ei kuitenkaan keuhkoputkiin tai muualle syvemmin hengitysteihin levinnyt, onneksi. Loppuviikko lepoa ja pseudoefedriiniä sisältävää lääkettä hengityksen helpottamiseksi, limakalvojen turvotuksen laskemiseksi. Onneksi oli erittäin pätevän oloinen nuori lääkäri joka totesi että näissä tämänasteisissa virustyyppisissä infektiotaudeissa antibioottikuuri on turha ja voi olla jopa haitaksi. Olen varma että moni lääkäri olisi täräyttänyt kuurin sen kummemmin perustelematta. Tämä kaveri osasi pyynnöstäni hyvin tyhjentävästi ja vakuuttavasti selittää miksi hänen päätelmänsä on mikä on. Olisipa kaikilla lääkäreillä ammattietiikka yhtä korkealla tasolla.
Jokainen triathleetti tietää kuinka usko on koetuksella kun harjoittelee päämäärätietoisesti ja sairaus katkaisee harjoittelun täysin kahdeksi viikoksi. Viikko voi minun kokemusten mukaan olla, siis silloinkin kun on terve, pelkästään hyväkin asia palautumisen ja superkompensaation kannalta, vaikka moni kovaa harjoitteleva on varmasti kanssani jyrkästikin eri mieltä. No, kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika siinä mielessä että se alkaa jo syömään hiotusta kunnosta huippua pois ja vähän nakertaa perustaakin. Siis vaikka töitä tekee talven läpi, vuoden ympäri kestävyyden ja kunnon peruskiven rakentamiseksi muutama viikko voi syödä siitä suuren osan pois. Tästä on tottakai monenlaista tutkimustulostakin liikuntatieteessä uskomukseni mukaan.
Jos siis pitkillä harjoituslenkeillä raskaan treeniviikon lopussa tai kisoissa kaikkensa antaessaan meinaa joskus usko loppua kun on niin raskasta, niin sanoisin että useimpia koettelemuksia henkisesti kovempaa on päivittäin harjoittelemaan tottuneen triathleetin olla kaksi viikkoa vaan paikallaan ja odottaa että kroppa antaa taas luvan mennä. Mutta ei auta kitinä, antaa tämänkin asian koetella uskoa, tiedän että sen lisäksi että flunssa on kohta sairastettu on sitämyöten kehoni muutenkin täysin levännyt ja lihakset palautuneet ja täynnä halua palata harjoitussuunnitelmaan täysin palkein. Ja toipilasaikahan on mitä parasta käyttää vaikkapa lukemiseen ja vanhojen Ironman-kisojen fiilistelyyn. Kyse on kuitenkin vaan yhdestä pikku flunssasta ja kahdesta viikosta. Eli positiivinen ajattelu ja muut itsesuggestiiviset metodit käyttöön niin takaan, palaan edelleen harjoitteluun ja kisoihin juuri niin vahvana kun tiedän että pystyn.
Jokainen triathleetti tietää kuinka usko on koetuksella kun harjoittelee päämäärätietoisesti ja sairaus katkaisee harjoittelun täysin kahdeksi viikoksi. Viikko voi minun kokemusten mukaan olla, siis silloinkin kun on terve, pelkästään hyväkin asia palautumisen ja superkompensaation kannalta, vaikka moni kovaa harjoitteleva on varmasti kanssani jyrkästikin eri mieltä. No, kaksi viikkoa on kuitenkin pitkä aika siinä mielessä että se alkaa jo syömään hiotusta kunnosta huippua pois ja vähän nakertaa perustaakin. Siis vaikka töitä tekee talven läpi, vuoden ympäri kestävyyden ja kunnon peruskiven rakentamiseksi muutama viikko voi syödä siitä suuren osan pois. Tästä on tottakai monenlaista tutkimustulostakin liikuntatieteessä uskomukseni mukaan.
Jos siis pitkillä harjoituslenkeillä raskaan treeniviikon lopussa tai kisoissa kaikkensa antaessaan meinaa joskus usko loppua kun on niin raskasta, niin sanoisin että useimpia koettelemuksia henkisesti kovempaa on päivittäin harjoittelemaan tottuneen triathleetin olla kaksi viikkoa vaan paikallaan ja odottaa että kroppa antaa taas luvan mennä. Mutta ei auta kitinä, antaa tämänkin asian koetella uskoa, tiedän että sen lisäksi että flunssa on kohta sairastettu on sitämyöten kehoni muutenkin täysin levännyt ja lihakset palautuneet ja täynnä halua palata harjoitussuunnitelmaan täysin palkein. Ja toipilasaikahan on mitä parasta käyttää vaikkapa lukemiseen ja vanhojen Ironman-kisojen fiilistelyyn. Kyse on kuitenkin vaan yhdestä pikku flunssasta ja kahdesta viikosta. Eli positiivinen ajattelu ja muut itsesuggestiiviset metodit käyttöön niin takaan, palaan edelleen harjoitteluun ja kisoihin juuri niin vahvana kun tiedän että pystyn.
Monday, 18 April 2011
Raportti: Länsiväyläjuoksu 2011
Tämänvuotinen Länsiväyläjuoksu päästiin juoksemaan keväisessä säässä, voisi sanoa että melko täydellisissä olosuhteissa. Lämpötila selvästi +10 paremmalla puolella ja auringonpaiste. Osa reitistä napakkaa puuskaista tuulta mutta ei haitannut ainakaan minua yhtään ja kuuluu reitille joka kuitenkin meren tuntumassa menee.
Kisa pituudeltaan tuttu 17,4km, ja tavoistani poiketen olin aika tiukan tavoitteen itselleni asettanut tai sanotaan että tämänhetken tuntuma omista kyvyistä on sen verran tarkka että tiesin ajan haarukoituvan jonnekin 1:20 tietämille, hiukan alle todennäköisesti. Se tarkoittaa sellaista 4:40min/km vauhtia jonka olin kalibroinut GPS:ään ja sitä seuraillen tiesin olenko edellä vai perässä tuosta 1:20 loppuajasta.
Heti alusta ampaistiin matkaan aikalailla reipasta kyytiä, eka kilsa 4:19 ja toinen 4:12, sitten järki jo sanoi että ihan pikku himmaus niin nähdään ehkä maalikin. Siitä vauhti sitten tasoittui 4:25-4:40min/km välille. Vaikutti siis selvältä että se 1:20 loppuaika alittuisi. Kilometrit suunnilleen 4-9 sekä 15-maali olivat raskaimmat mutta jo alussa tiesin että koko piina kestää alle 1:20 ja sen nyt runttaa vaikka sattuu koska se on ajallisesti lyhyt suoritus. Jossain kympin jälkeen oli todella vahva olo, taisi olla tasaista maatakin ja vähän laskua, mutta siinä vaiheessa suunnittelin että tämä tahti on nyt hyvä ja 16km kohdalla avataan pellit ja vedetään loppu täysillä. No se ei toteutunut kun about 15 kilsan kohdalla alkoi vatsaan pistämään niin julmetusti että ei oikeasti ollut enää kivaa. Km-väliaikoja kun katsoo niin huomaakin että siellä vähän kilsat hidastui mutta pysyi alle 5min/km, mistä olen aika yllättynyt koska kyllä hetken tuntui tosi hitaalta ja kavereita alkoi tulemaan ohi. Viimeinen kilsa sitten ihan täyttä tuskaa mutta kun kadulta kaarrettiin kohti urheilukenttää kokeilin että vieläkö jotain löytyisi vaikka sattuu, ja näin yllätin itseni toisen kerran sillä sain todella puristettua aika kovan kolmen-neljänsadan metrin loppukirin ja ohitin pari jannua jotka juuri oli menneet minusta ohi, mahtoi jätkät miettiä et mikä tolle nyt tuli.
Loppuaika 1:18:59 eli suht odotettu mutta ehkä jopa odotettua hiukan parempi tulos. Positiivisena koen melko tasaisen vauhdinjaon vaikka alku, kuten aina, meni piirun verran liian kovaa. http://connect.garmin.com/activity/79707121
Haasteena taas juuri tuo liian innostuksen suitsiminen, nousee älyttömän tärkeään rooliin kesän pitkissä kisoissa Joroisilla ja Pühajärvellä. Toivottavasti en hölmöile koska siellä alku kostautuu niin kovana, eikä tuollaisissa krampeissa mitä nyt oli juosta muutamaa kilometriä pitempään se on aivan varma joka äijän kohdalla.
Kisan jälkeen pääsin vielä pikaiset pari kommenttia vaihtamaan ulkoministeri Stubbin kanssa, joka taisi oman ennätyksensä tässä kisassa juosta (1:12:44). Valitteli että vähän oli tuulista lopussa, meinasin sanoa että juu en paljon tuulista välittänyt kun koski niin perkeleesti. Mukava mies ja inspiroiva persoona, illalla kun itse lepuuttelin puutuneita jalkoja katselin kun äijä suihkunraikkaana antoi vaalivalvojaisissa haastatteluja.
Loppuviikosta 4 päivän "etelän leirille" Pärnuun kylpylälomalle. Kyllä lenkkarit kassiin tulee niinkuin aina pitää kun triathlonisti lähtee yli 50km päähän kotoaan, mutta eiköhän tämä ole enemmänkin rentoutumisloma, ainakin saa paikat palauteltua ja lihashuoltoa eri hierontojen ym. muodossa.
Tästä eteenpäin harjoittelussa sitten aletaankin nostelemaan tehoja jonkun verran, pk-kausi alkaa olemaan käsitelty. Kohti kesää ja kisakautta siis!
Kisa pituudeltaan tuttu 17,4km, ja tavoistani poiketen olin aika tiukan tavoitteen itselleni asettanut tai sanotaan että tämänhetken tuntuma omista kyvyistä on sen verran tarkka että tiesin ajan haarukoituvan jonnekin 1:20 tietämille, hiukan alle todennäköisesti. Se tarkoittaa sellaista 4:40min/km vauhtia jonka olin kalibroinut GPS:ään ja sitä seuraillen tiesin olenko edellä vai perässä tuosta 1:20 loppuajasta.
Heti alusta ampaistiin matkaan aikalailla reipasta kyytiä, eka kilsa 4:19 ja toinen 4:12, sitten järki jo sanoi että ihan pikku himmaus niin nähdään ehkä maalikin. Siitä vauhti sitten tasoittui 4:25-4:40min/km välille. Vaikutti siis selvältä että se 1:20 loppuaika alittuisi. Kilometrit suunnilleen 4-9 sekä 15-maali olivat raskaimmat mutta jo alussa tiesin että koko piina kestää alle 1:20 ja sen nyt runttaa vaikka sattuu koska se on ajallisesti lyhyt suoritus. Jossain kympin jälkeen oli todella vahva olo, taisi olla tasaista maatakin ja vähän laskua, mutta siinä vaiheessa suunnittelin että tämä tahti on nyt hyvä ja 16km kohdalla avataan pellit ja vedetään loppu täysillä. No se ei toteutunut kun about 15 kilsan kohdalla alkoi vatsaan pistämään niin julmetusti että ei oikeasti ollut enää kivaa. Km-väliaikoja kun katsoo niin huomaakin että siellä vähän kilsat hidastui mutta pysyi alle 5min/km, mistä olen aika yllättynyt koska kyllä hetken tuntui tosi hitaalta ja kavereita alkoi tulemaan ohi. Viimeinen kilsa sitten ihan täyttä tuskaa mutta kun kadulta kaarrettiin kohti urheilukenttää kokeilin että vieläkö jotain löytyisi vaikka sattuu, ja näin yllätin itseni toisen kerran sillä sain todella puristettua aika kovan kolmen-neljänsadan metrin loppukirin ja ohitin pari jannua jotka juuri oli menneet minusta ohi, mahtoi jätkät miettiä et mikä tolle nyt tuli.
Loppuaika 1:18:59 eli suht odotettu mutta ehkä jopa odotettua hiukan parempi tulos. Positiivisena koen melko tasaisen vauhdinjaon vaikka alku, kuten aina, meni piirun verran liian kovaa. http://connect.garmin.com/activity/79707121
Haasteena taas juuri tuo liian innostuksen suitsiminen, nousee älyttömän tärkeään rooliin kesän pitkissä kisoissa Joroisilla ja Pühajärvellä. Toivottavasti en hölmöile koska siellä alku kostautuu niin kovana, eikä tuollaisissa krampeissa mitä nyt oli juosta muutamaa kilometriä pitempään se on aivan varma joka äijän kohdalla.
Kisan jälkeen pääsin vielä pikaiset pari kommenttia vaihtamaan ulkoministeri Stubbin kanssa, joka taisi oman ennätyksensä tässä kisassa juosta (1:12:44). Valitteli että vähän oli tuulista lopussa, meinasin sanoa että juu en paljon tuulista välittänyt kun koski niin perkeleesti. Mukava mies ja inspiroiva persoona, illalla kun itse lepuuttelin puutuneita jalkoja katselin kun äijä suihkunraikkaana antoi vaalivalvojaisissa haastatteluja.
Loppuviikosta 4 päivän "etelän leirille" Pärnuun kylpylälomalle. Kyllä lenkkarit kassiin tulee niinkuin aina pitää kun triathlonisti lähtee yli 50km päähän kotoaan, mutta eiköhän tämä ole enemmänkin rentoutumisloma, ainakin saa paikat palauteltua ja lihashuoltoa eri hierontojen ym. muodossa.
Tästä eteenpäin harjoittelussa sitten aletaankin nostelemaan tehoja jonkun verran, pk-kausi alkaa olemaan käsitelty. Kohti kesää ja kisakautta siis!
Thursday, 14 April 2011
Länsiväyläjuoksu lähenee
Sunnuntaina juostaan perinteinen Länsiväyläjuoksu Otaniemen urheilukentältä. Kyseessä reilu 17km juoksu vaihtelevaa reittiä. Kolmannen kerran peräkkäin ollaan mukana. Tämä on kauden avaava lyhyehkö kisa joka on ollut tasaisen suosittu mutta varmasti viime vuosina osallistujamäärät aika paljon kasvaneet. Se on hienoa ja kertoo siitä että yhä useampi on löytänyt juoksusta itselleen mukavan harrastuksen jolla hoitaa kuntoaan ja tuohan tämä upea harrastus mukanaan niin paljon muutakin. Täällä kuten niin monessa muussakin juoksutapahtumassa näkee ihmisiä jotka yhteinen harrastus on tuonut yhteen eli juoksuharrastukseen liittyy vahvasti yhteisöllisyys ja sosiaalinen vaikutus muutenkin.
Kisa on mitä parhain mittari sille mitä on talven aikana saatu aikaan, tai jos ei halua repiä itsestään kaikkia mehuja irti se toimii myös mukavana kevätlenkkinä. Itsellä ainakin tulee sellainen fiilis että nyt on kevät vihdoin tullut kun juostaan länkkäri!
Viime vuoden kisa oli vähän tuskainen koska olin juuri toipumassa akuutista kurkunpäätulehduksesta, itse asiassa lääkäri kielsi osallistumasta pari päivää aiemmin mutta estä nyt tällaista sitten kun nälkä on niin kova vetää lenkkarit jalkaan... aika oli 1:27 joka oli kohtuullinen sen päivän kuntoon nähden eikä alla ollut ollenkaan niin tiivistä harjoittelua kun nyt on vuodenvaihteesta lähtien ollut. Kaiken järjen mukaan ajan tulisi tänä sunnuntaina olla 1:20 paikkeilla ja jos kaikki menee oikein hyvin niin jopa alle. No, aika on kuitenkin toissijainen asia ja lähden nauttimaan ja ottamaan tuntumaa vähän vauhdikkaampaan kisameininkiin. Toivottavasti antaa jotain suuntaa kesän tri-kisoihin valmistavaa harjoittelua varten, ainakin sen osalta miten nimenomaan juoksu kulkee.
Raporttia laitetaan sitten sunnuntai-illalla!
Kisa on mitä parhain mittari sille mitä on talven aikana saatu aikaan, tai jos ei halua repiä itsestään kaikkia mehuja irti se toimii myös mukavana kevätlenkkinä. Itsellä ainakin tulee sellainen fiilis että nyt on kevät vihdoin tullut kun juostaan länkkäri!
Viime vuoden kisa oli vähän tuskainen koska olin juuri toipumassa akuutista kurkunpäätulehduksesta, itse asiassa lääkäri kielsi osallistumasta pari päivää aiemmin mutta estä nyt tällaista sitten kun nälkä on niin kova vetää lenkkarit jalkaan... aika oli 1:27 joka oli kohtuullinen sen päivän kuntoon nähden eikä alla ollut ollenkaan niin tiivistä harjoittelua kun nyt on vuodenvaihteesta lähtien ollut. Kaiken järjen mukaan ajan tulisi tänä sunnuntaina olla 1:20 paikkeilla ja jos kaikki menee oikein hyvin niin jopa alle. No, aika on kuitenkin toissijainen asia ja lähden nauttimaan ja ottamaan tuntumaa vähän vauhdikkaampaan kisameininkiin. Toivottavasti antaa jotain suuntaa kesän tri-kisoihin valmistavaa harjoittelua varten, ainakin sen osalta miten nimenomaan juoksu kulkee.
Raporttia laitetaan sitten sunnuntai-illalla!
Sunday, 10 April 2011
Kevään ensi pitkä pyöräily
Tänään helli aurinkoinen keli helsinkiläisiä, ja tällaisella säällä oli itsestäänselvyys tehdä kevään eka pitkä ja nautinnollinen (lue: tuskainen) pyörälenkki.
http://connect.garmin.com/activity/78279960
Lenkkinä viime kesänä muutaman kerran tahkottu mukava maantierupeama, Porvoontietä Vesterskogiin josta itään vievää tietä kunnes tullaan Keravantielle (ei liene sen oika nimi?) jota pitkin sitten vanhalle Lahdentielle asti, jota pitkin pääsee etelään ja viimeinen pätkä kehä III:sta takaisin Porvoontielle ja kotio aurinkoiseen Aurinkolahteen. Keli tuulinen ja raskas mutta aurinko kuittasi senkin vastoinkäymisen. Tuolla samalla lenkillä ajoin viime kesänä ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kolarini, Kuusijärven kohdalla kevyenliikenteenväylällä kun alikulkutunnelista tuli poika pyörällä ja täräytin kylkeen arviolta kolmenkympin vauhdista. Ajatuksissani tai liian itsevarmana että ei sieltä ketään tule, nyt lähes pysähdyin kohdalle kuten kaikissa vastaavissa paikoissa. Silloin kävi tuuri, molemmat selvittiin ruhjeilla, pojalla ne taisi vielä olla pelkästään henkisiä sen verran pelästynyt silloin oli. Mutta sain katsottua että on kunnossa sekä poika että pyörä ja päästin menemään. Omasta menopelistä meni toinen vaihde/jarrukahva tuhannen palasiksi mutta pyörän osia saa uusia. Hajonneita ruumiinosia ei, joten ollaanhan kaikki varovaisia kun tiellä liikutaan, millä kulkuneuvolla tahansa.
Pienten lasten vanhempia haluaisin tässä yhteydessä hiukan valistaa. Lapsen pyörällä ajamaan oppiminen on vain yksi osa asiaa. Sitäkin tärkeämpi olisi opettaa heille liikennekuria ja käyttäytymistä. Nytkin tuli useita perheitä vastaan jossa muksut poukkoilee fillareillaan siksakkia tien leveydeltä. On oikeasti todella vaarallista kun ei huomioida kunnolla muita tielläliikkujia, mattimeikäläisen on oikeasti näköjään mahdoton ymmärtää millaista vauhtia 40km/h lähestyvä maantiepyöräilijä kulkee ja millaista jälkeä tulee kun pamahtaa. No itse olen viisastunut ja lähes pysäytän vauhtini kun vastaan tulee tai olen ohittamassa muita liikkujia ja varsinkin lapsia. Niin kiire minulla ei ole, mutta joku voi olla varomattomampi ja sitten sattuu ja lujaa, koska iskä ei ole jaksanut keskittyä muuhun liikennekasvatukseen kun että joko ne apupyörät vois ottaa veks ja kattokaas hienosti se meijän pikku matti polkee.
Toinen asia joka alkoi taas risomaan on että menee taas näköjään touko-kesäkuulle ennen kun saadaan talven hiekotussorat putsattua kevyenliikenteenväyliltä. Maantiellä pääsee useimmiten hyvin polkemaan mutta aina se ei ole mahdollista tai turvallista joten olisi kiva myös meidän maantiepyöräilijöiden päästä käyttämään pyöräteitä. Mutta tämä on näitä jokakevään marinoita ja asia joka tulee aina olemaan eikä ikinä muutu joten se siitä.
Sitten vetäydynkin seuraamaa Etelä-afrikan Ironman osakilpailun loppuhuipennusta jossa dominoivan kisan näyttää taas tekevän suuri idolini, ei ainoastaan urheilijana vaan myös ihmisenä. Go Chrissie!!!
http://live.ironmanlive.com/Event/Spec-Savers_Ironman_South_Africa
http://connect.garmin.com/activity/78279960
Lenkkinä viime kesänä muutaman kerran tahkottu mukava maantierupeama, Porvoontietä Vesterskogiin josta itään vievää tietä kunnes tullaan Keravantielle (ei liene sen oika nimi?) jota pitkin sitten vanhalle Lahdentielle asti, jota pitkin pääsee etelään ja viimeinen pätkä kehä III:sta takaisin Porvoontielle ja kotio aurinkoiseen Aurinkolahteen. Keli tuulinen ja raskas mutta aurinko kuittasi senkin vastoinkäymisen. Tuolla samalla lenkillä ajoin viime kesänä ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kolarini, Kuusijärven kohdalla kevyenliikenteenväylällä kun alikulkutunnelista tuli poika pyörällä ja täräytin kylkeen arviolta kolmenkympin vauhdista. Ajatuksissani tai liian itsevarmana että ei sieltä ketään tule, nyt lähes pysähdyin kohdalle kuten kaikissa vastaavissa paikoissa. Silloin kävi tuuri, molemmat selvittiin ruhjeilla, pojalla ne taisi vielä olla pelkästään henkisiä sen verran pelästynyt silloin oli. Mutta sain katsottua että on kunnossa sekä poika että pyörä ja päästin menemään. Omasta menopelistä meni toinen vaihde/jarrukahva tuhannen palasiksi mutta pyörän osia saa uusia. Hajonneita ruumiinosia ei, joten ollaanhan kaikki varovaisia kun tiellä liikutaan, millä kulkuneuvolla tahansa.
Pienten lasten vanhempia haluaisin tässä yhteydessä hiukan valistaa. Lapsen pyörällä ajamaan oppiminen on vain yksi osa asiaa. Sitäkin tärkeämpi olisi opettaa heille liikennekuria ja käyttäytymistä. Nytkin tuli useita perheitä vastaan jossa muksut poukkoilee fillareillaan siksakkia tien leveydeltä. On oikeasti todella vaarallista kun ei huomioida kunnolla muita tielläliikkujia, mattimeikäläisen on oikeasti näköjään mahdoton ymmärtää millaista vauhtia 40km/h lähestyvä maantiepyöräilijä kulkee ja millaista jälkeä tulee kun pamahtaa. No itse olen viisastunut ja lähes pysäytän vauhtini kun vastaan tulee tai olen ohittamassa muita liikkujia ja varsinkin lapsia. Niin kiire minulla ei ole, mutta joku voi olla varomattomampi ja sitten sattuu ja lujaa, koska iskä ei ole jaksanut keskittyä muuhun liikennekasvatukseen kun että joko ne apupyörät vois ottaa veks ja kattokaas hienosti se meijän pikku matti polkee.
Toinen asia joka alkoi taas risomaan on että menee taas näköjään touko-kesäkuulle ennen kun saadaan talven hiekotussorat putsattua kevyenliikenteenväyliltä. Maantiellä pääsee useimmiten hyvin polkemaan mutta aina se ei ole mahdollista tai turvallista joten olisi kiva myös meidän maantiepyöräilijöiden päästä käyttämään pyöräteitä. Mutta tämä on näitä jokakevään marinoita ja asia joka tulee aina olemaan eikä ikinä muutu joten se siitä.
Sitten vetäydynkin seuraamaa Etelä-afrikan Ironman osakilpailun loppuhuipennusta jossa dominoivan kisan näyttää taas tekevän suuri idolini, ei ainoastaan urheilijana vaan myös ihmisenä. Go Chrissie!!!
http://live.ironmanlive.com/Event/Spec-Savers_Ironman_South_Africa
Wednesday, 6 April 2011
Pyöräilykausi vihdoin käyntiin!
On sitä jo odotettu!!! Eilen kauden ensimmäinen pyörälenkki ulkona. Pitkän talven jälkeen hiukan myöhään mennyt ulos siirtyminen mutta ei oikeastaan pahasti, kai yleensä korkeintaan viikon pari aikaisemmin voi maantiepyörällä ulos uskaltautua. On vaan ollut niin hirveä nälkä päästä sotkemaan kun juosten tarponut talven läpi pitkin Helsinkiä.
Lämpötila oli muutaman plussalla ja aurinkoinen keli, kevyenliikenteenväylät toki vielä putsaamatta ja täynnä hiekoitussoraa, sen tottakai tiesin mutta ajoväylät puhtaat joten niitä pitkin sitten, muun liikenteen seassa pärjää aivan hyvin vaikka autoilijoilta ei aina ymmärrystä hänen tiellään polkevalle pyöräilijälle heru. Saatte nyt vaan autoilijat elää sen kanssa että tulemme katukuvaan riesaksenne! Mutta varovaisuutta puolin ja toisin tarvitaan varsinkin näin keväällä kun autoilijat eivät ole tottuneet meihin ja päinvastoin. Suomalaisessa liikennekulttuurissa olisikin duunia tämän kanssa, että eri tavoin tiellä liikkujat oppisivat varomaan ja kunnioittamaan toisiaan. Tämä on jokakeväinen aihe josta saamme varmasti myös lukea lehdistä kevään mittaan.
Lenkki oli tunnin fiilistely, vähän tuntumaa näin alkuun polkemiseen ja pyörän säätöjen tsekkausta ym. Pätkän verran Porvoontietä ja takaisin.http://connect.garmin.com/activity/77381178
Muutama muukin iloinen maantiepyöräilijä tuli morjestellen vastaan, kyllä ilmeistä näki että muutkin olivat ihan ekstaasissa kun vihdoin päässyt ulos eikä vähän viileä ilma haitannut! Tuotakin maantietä tuleekin sitten tulevana kesänä tahkottua enemmän kun tarpeeksi... mutta fiilis oli mahtava, oli jo vähän ehtinyt unohtaa miten hauskaa se olikaan! Kyllä se talvella sisällä trainerin päällä vaivatessa äkkiä unohtuukin... traineria käyttävät ymmärtävät mistä puhun. Nyt olisi taas välillä töihinkin mentävä... energistä viikkoa kaikille!
Lämpötila oli muutaman plussalla ja aurinkoinen keli, kevyenliikenteenväylät toki vielä putsaamatta ja täynnä hiekoitussoraa, sen tottakai tiesin mutta ajoväylät puhtaat joten niitä pitkin sitten, muun liikenteen seassa pärjää aivan hyvin vaikka autoilijoilta ei aina ymmärrystä hänen tiellään polkevalle pyöräilijälle heru. Saatte nyt vaan autoilijat elää sen kanssa että tulemme katukuvaan riesaksenne! Mutta varovaisuutta puolin ja toisin tarvitaan varsinkin näin keväällä kun autoilijat eivät ole tottuneet meihin ja päinvastoin. Suomalaisessa liikennekulttuurissa olisikin duunia tämän kanssa, että eri tavoin tiellä liikkujat oppisivat varomaan ja kunnioittamaan toisiaan. Tämä on jokakeväinen aihe josta saamme varmasti myös lukea lehdistä kevään mittaan.
Lenkki oli tunnin fiilistely, vähän tuntumaa näin alkuun polkemiseen ja pyörän säätöjen tsekkausta ym. Pätkän verran Porvoontietä ja takaisin.http://connect.garmin.com/activity/77381178
Muutama muukin iloinen maantiepyöräilijä tuli morjestellen vastaan, kyllä ilmeistä näki että muutkin olivat ihan ekstaasissa kun vihdoin päässyt ulos eikä vähän viileä ilma haitannut! Tuotakin maantietä tuleekin sitten tulevana kesänä tahkottua enemmän kun tarpeeksi... mutta fiilis oli mahtava, oli jo vähän ehtinyt unohtaa miten hauskaa se olikaan! Kyllä se talvella sisällä trainerin päällä vaivatessa äkkiä unohtuukin... traineria käyttävät ymmärtävät mistä puhun. Nyt olisi taas välillä töihinkin mentävä... energistä viikkoa kaikille!
Friday, 1 April 2011
Lopulta väsymys vie aina voiton
Se on kiistämätön tosiasia, laji tai aktiviteetti mikä hyvänsä, vaikka kuinka kovakuntoinen on niin ihan jokaisella se raja tulee vastaan.
Viime ja tällä viikolla ollut jossain siellä sen rajan lähettyvillä harjoittelun kanssa, viime viikon lopulla hiipi kova uupumus puseroon melkein vaivihkaa, pitkin viikkoa oli jo vähän väsynyt olo ja viikon lopussa olo oli selkeästi että sunnuntain pitkä jää väliin ja kroppa vaatii nyt lepoa, ei ollut treeneissä pitkin viikkoa missään vaiheessa palautunut olo. Työ ja päivittäinen harjoittelu ja sillä viikolla hiukan lyhyeksi jääneet yöunet ottivat osansa. Liikkuvan ihmisen on tärkeää ne signaalit tunnistaa ennen kun mennään rajan yli ja tehdään hallaa elimistölle. Mitään huippumääriä en ole vielä harjoitellut, mutta toki kevään mittaan nousevalla trendillä määrää on lisätty. Tämä viikko otettu hiukan kevyemmin ja tiistaille hieronta, niin nyt juuri perjantain kuntopiiristä tulleena on todella energinen ja suorastaan uudestisyntynyt olo!
Kuntopiirin päätteeksi käytiin leikkimielinen salin vahvin kisa jossa penkkipunnerrettiin ½ x oma paino ja katsottiin kuka pystyy eniten toistoja tekemään. Kuitenkin jokainen antoi kaikkensa, tottakai, ja voittajasta ei ollut epäselvyyttä, arvoisa kuntopiirin vetäjä ruoskijamme näytti nuoremmilleen mallia. Tämän kautta päästään takaisin otsikkoon, tuossakin lajissa rauta ja painovoima näyttivät armottomat luonteensa, alussa oli jokaiselle kevyttä mutta kaikki kohtasivat siinäkin lajissa voittajansa, väsymyksen maitohappoa täynnä olevissa lihaksissa...
Tarinan opetus, harjoittele hyvin, paljon, älä anna periksi mutta muista levätä ja vaikka kuinka paljon sattuu hymyile sillä lopulta oman itsesi voittaja voit olla vain SINÄ!!!
Ei muuta kun leppoisaa viikonloppua ;)
Viime ja tällä viikolla ollut jossain siellä sen rajan lähettyvillä harjoittelun kanssa, viime viikon lopulla hiipi kova uupumus puseroon melkein vaivihkaa, pitkin viikkoa oli jo vähän väsynyt olo ja viikon lopussa olo oli selkeästi että sunnuntain pitkä jää väliin ja kroppa vaatii nyt lepoa, ei ollut treeneissä pitkin viikkoa missään vaiheessa palautunut olo. Työ ja päivittäinen harjoittelu ja sillä viikolla hiukan lyhyeksi jääneet yöunet ottivat osansa. Liikkuvan ihmisen on tärkeää ne signaalit tunnistaa ennen kun mennään rajan yli ja tehdään hallaa elimistölle. Mitään huippumääriä en ole vielä harjoitellut, mutta toki kevään mittaan nousevalla trendillä määrää on lisätty. Tämä viikko otettu hiukan kevyemmin ja tiistaille hieronta, niin nyt juuri perjantain kuntopiiristä tulleena on todella energinen ja suorastaan uudestisyntynyt olo!
Kuntopiirin päätteeksi käytiin leikkimielinen salin vahvin kisa jossa penkkipunnerrettiin ½ x oma paino ja katsottiin kuka pystyy eniten toistoja tekemään. Kuitenkin jokainen antoi kaikkensa, tottakai, ja voittajasta ei ollut epäselvyyttä, arvoisa kuntopiirin vetäjä ruoskijamme näytti nuoremmilleen mallia. Tämän kautta päästään takaisin otsikkoon, tuossakin lajissa rauta ja painovoima näyttivät armottomat luonteensa, alussa oli jokaiselle kevyttä mutta kaikki kohtasivat siinäkin lajissa voittajansa, väsymyksen maitohappoa täynnä olevissa lihaksissa...
Tarinan opetus, harjoittele hyvin, paljon, älä anna periksi mutta muista levätä ja vaikka kuinka paljon sattuu hymyile sillä lopulta oman itsesi voittaja voit olla vain SINÄ!!!
Ei muuta kun leppoisaa viikonloppua ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)