Viime päivitys näemmä toukokuulta aiheella avovesikauden avaus. Ihan vielä ei ole avovesikauden lopetus mutta melkein olisi sillä voinut otsikoida tämän, sen verran pitkällä syyskuuta jo ollaan. Vaan kelejä on pidellyt, ja vaikka nyt kahteen viikkoon en ole vedessä käynyt taitaa vedet olla ihan siedettävän lämpöisiä vielä, toivon ainakin niin sillä viikon päästä on Solvalla Swimrun kalenterissa.
Tuossa innostuin ottamaan tästä kovaa vauhtia suosiota kasvattavasta lajista selvää, ja löydettyäni parin fb:n kautta ehdin jo siipiäni kokeilla lajissa ensimmäistä kertaa järjestetyssä Family Swimrun:issa Kasnäsissä, ja kas vain sieltähän otettiin samoin tein voitto kotiin! Ei hassumpi aloitus uudelle lajille. Noh tapahtuma oli pieni jne mutta kyllä me ihan tosissamme pisteltiin menemään ja jopa puolen kilometrin pummista huolimatta päästiin tuulettamaan ensimmäisinä maalissa! Todella hauskaa touhua ja tapahtuman "suojelijana" omaa campiaan edellisenä päivänä pitämässä ollut tri- uinti- ja swimrunlegenda Jonas Colting oli myös paikalla.
Valmistautuminen on mennyt hienosti, viime lauantaihin saakka jolloin ohjelmassa oli Vuosaarijuoksu puolimaraton, jossa lähdin reippaan itsevarmana pinkomaan ennätystahtiani vaikka se ei alunperin lainkaan ollut tarkoitus. Mutta mono oli syönnillään ja taitoin matkaa seitsemäntenä, tässä kisassa sentään jo lähemmäs sata osallistujaa! Vaan pitkän telakkajakson jälkeiset vielä suht vähät kilsat yhdistettynä kovapintaiseen juoksuun alkoivat nakertaa jalkoja ja 14km kohdalla meni pohkeet tai etenkin vasen aivan täysin jumiin, ja se tapahtui melko yhtäkkiä. Siinä vaiheessa oltiin siellä 1:31-1:32 vauhdissa vaan ei auttanut kun pysähtyä avaamaan paikkoja ja hengittelemään, keskisyke tuohon mennessä oli jotain 163-165 luokkaa joka on minulle noin pitkän matkan kyllä tosi kova, joten lihaksiin ei mennyt happea riittävästi ja lukkoonhan ne silloin ennen pitkää vetää. No olo helpottui ja pystyin jotenkin jatkamaan klenkkaamista, lyhyellä metsäpätkällä pehmeällä alustalla kipu hellitti jonkin verran ja sain taas nostettua vauhtia. Porukkaa tuli joitain ohi ja kisa sinänsä oli lähes pilalla, matkaa ei ollut paljon ja alle 1:40 oltiin kuitenkin mukavastikin menossa, kunnes 1,6km ennen maalia vasen pohje sitten sanoi lopullisesti stopin, askeltakaan ei ollut asiaa ottaa ja siinä sitten venyteltiin, liikenteenohjaaja tuli ravistelemaan jalkaa kun heitin selälleni ja 10min jälkeen lähdin nilkuttamaan viimeisen pätkän ja maaliin 1:46. Oli muuten tuskaisin taival kotiin urheilukentältä minkä muistan.. nyt on sitten koipea lepuutettu ja venytelty ja eri mönjillä rasvattu, viikossa ei ole vielä juoksukuntoon tullut mutta onneksi on vielä toinen viikko Solvallaan...
Jännäksi siis menee mutta kunhan koipi saadaan raahattua starttiviivalle niin muutoin kondis on erinomaisessa noususuhdanteessa josta kertoo tuokin että ilman haavereita olisi tuolla puolimaralla voinut tulla jopa oma ennätys.
Eipä siinä, tästä rauhalliselle maastopyörälenkille ja lihashuoltohommiin perjantain kunniaksi!
No comments:
Post a Comment