Translate

Sunday 25 September 2016

Solvalla Swimrun 2016

Jes! Uusi aluevalloitus tehty! Tuossa loppukesästä intouduin ottamaan selvää tästä Suomessa uudehkosta lajista, josta tuntui tulleen kovin suosittu triathlonistien keskuudessa. Parin viime vuoden ajan siitä kuullut kuiskuteltavan enemmän ja enemmän, enkä oikeastaan ollut aiemmin niinkään kiinnostunut mutta kun aloin tarkemmin selvittää mistä lajissa on kyse niin rupesi se kiehtomaan kovasti! Muistan kyllä jo paljon aiemmin vuosia sitten nähneeni jossain lehdessä ÖtillÖ-jutun, joten ei ihan uutta mutta selvästi vasta nyt rantautunut kunnolla Suomeen! 

No, tuumasta toimeen ja katselemaan mitä tapahtumia Suomessa oli tarjolla kun elokuuta mentiin. Ei paljon muita kun Solvalla Swimrun 24.9. Siispä lähdin facessa etsintäkuuluttamaan paria nopealla speksauksella itsestäni, tästä olikin jo viime postauksessa asiaa. Siirrytään siis eilisen tapahtumiin. 

Aamun lämpötila oli 6 astetta ja pitkin viikkoa olikin toiseksi eniten jännittänyt vesien lämpötilat kisapäivänä. Ne tulivat olemaan 11-12 asteen paikkeilla. Eniten jännitti vasemman pohkeeni kunto, pohkeen jonka olin rikkonut 2 viikkoa aiemmin Vuosaarijuoksun puolimaratonilla. Kisaparini oli tuota välillä tentannut, mutta koitin suojella tilannetta sanomalla että ei se nyt niin kovin huono ole, katsotaan nyt... kun se saman viikon alussa vielä kipuili aloin hiukan huolestumaan, ja jopa miettimään että pitääkö heittää pyyhe kehään. Päättelin kuitenkin että pienet mahikset on vielä että tilanne muutamassa päivässä hiukan paranee, ja sitäpaitsi olisi enää tässä vaiheessa todella vaikeaa löytää tilalleni korvaajaa. Siispä päätös oli, lepoa ja lihashuoltoa ja kaikki voiteet dropit ja poppakonstit käyttöön, ei tässä muuta enää voi, ja sitten viivalle kokeilemaan. 

Olo muuten oli viikon täyslevon jälkeen erittäin energinen ja luotto kuntoon muutoin kova, joten en sen suhteen ollut huolissani ja olin valmis kärsimään pohkeeni kanssa, kunhan se ei vaan menisi siihen totaalijumitilaan jonka teki Vuosaarijuoksussa. 

Klo 10 pamautettiin liikkeelle! Ensimmäinen juoksuosuus oli parisen kilsaa, ja heti kun metsään päästiin ekan kilsan aikana, alkoi jo pohjetta juilia tosi pahaenteisesti. Huusin parilleni että "nyt ei tunnu lainkaan hyvältä tuo pohje." Ja näin miten hänkin nyt kenties ensimmäistä kertaa tajusi että meillä on kova päivä edessä, jos sitä lainkaan päästään edes kovin pitkälle. 

Selvittiin kuitenkin ensimmäiselle lammelle, ja ensimmäinen veteenmeno hyytävään veteen sai haukkomaan henkeä pahanpäiväisesti, ja mietin mitähän helkkaria tästä tulee, mitä tämä kylmyys vielä tuolle jalalle tekee jne.

Ensimmäinen uinti oli todella tahmea, alussa vielä pullarin kanssa sekoilin kun olin jo vedessä enkä ollut muistanut kieräyttää sitä jalkojen väliin. Saakelin aloittelijatunari manasin itseäni... toinen uinti oli jo pitkä n. 600m, ja siinä kerkesi pääsemään hommaan vähän käsiksi. Oltiin kuitenkin tässä vaiheessa toiseksi viimeisiä... tuosta uinnista noustessa ja jatkaessamme juoksua kuitenkin pohje kipeä vaikka olikin, mukana raahautui ja rauhallisella tahdilla homma eteni mitenkuten. Itse asiassa saimme kivan rytmin päälle hiljalleen, ja parissa seuraavassa lammenylityksessä minulla sujui uinti suorastaan lentäen, jättäen pariani selvästi huomaamattani vaikka hän yleensä on meistä vahvempi uimari. Jes, nyt alkaa dieseljyrä käynnistymään, eteenpän, eteenpäin!!

Näin mentiin hiljalleen eteenpäin ja jossain vaiheessa totesin parilleni että malttia nyt vaan, pian alkaa kyllä selkiä tulemaan vastaan se on täysin varma asia. Hänellä ei entuudestaan ole juuri paria tuntia pitemmistä suorituksista kokemusta, joten semminkin olemme erittäin hyvä tiimi, kun molempien kokemuksesta on hyötyä! Eikä aikaakaan kun ohitimme ensimmäisen parin, sitten toisen, kolmannen... ja minulla sentään revähdys pohjelihaksessa. Hammasta purren, hyvin menee. 

Puolivälin krouvi kun saavutettiin oli fiilis mitä korkein, tahti ja energiatasot molemmilla hyvät! Ainoa lisähaaste oli parini kylmettyminen, kaveri oli tosi jäässä pitkin melkein koko kisaa. Kuitenkin näinkin pitkällä kun oltiin, olin jo ajat sitten alitajuisesti heittänyt mielestäni pienetkin keskeyttämispeikot ja päättänyt viedä homman maaliin. Vakavissani en keskeytystä ajatellut missään vaiheessa. Ehkä tässä lajissa on vielä hiukan korkeampi kynnys siihen, kun kyseessä on tiimisuoritus, tekee kaikkensa ettei aiheuta kaverille pettymystä! 

30km kun ylitettiin oli voimat vielä melko hyvät, vaan uinnit alkoivat olemaan raskaita, hartiat ja käsivarret väsyneet ja edessä olisi vielä yksi pitkä 650m ylitys. Se meni lähes ko. lammen päästä päähän ja oli kyllä raskain yksittäinen osuus koko kisassa, sen lisäksi että tuo lampi oli helkkarin kylmä...! Tietysti kylmän tuntua lisäsi väsymys, ja uinnin pituus/vedessäoloaika. Hitaasti mutta kuitenkin selviydyttiin lammen läpi ja sen jälkeen ei enää olisi paljoa jäljellä!! Nyt vaan maalia kohti, ja 7h tulisi alittumaan hyvällä lopputsempillä. Reitti toki muuttui matkalla mutta kuitenkin jälkimmäinen puolisko tultiin kovempaa kun ensimmäinen mikä kielii hyvästä taktiikasta ja vauhdinjaosta! 

Viimeinen ylitys Pitkäjärvi suoraan poikki meni hitaasti kelaten, sitten enää loppukiri maaliin! ... kunnes reitti meni Swinghillin laskettelurinnettä kohti ja liput meni sitä ylös... ei h..vetti tämä on jo silkkaa kiusantekoa... :D ylös vaan ja sitten lasketeltiin stadionille ja alitimme yli 5 minuutilla tuon 7h!

Fantastinen kokemus ja olen iloinen tästä uudesta lajilöydöstä, jonka parissa tulee varmasti vielä monta mukavaa hetkeä! Ei voi kun suositella, ja kaikesta päätellen vaikuttaakin siltä että lopullinen läpimurto lajille Suomessa tulee nyt tapahtumaan, saa nähdä paljonko porukkaa on ensi vuonna mukana!



No comments:

Post a Comment