Viikko Lanzarotella

Huomenna lähdemme kotimatkalle täältä Lanzaroten La Santasta, jossa on viikko vierähtänyt. Club La Santassa olemme asuneet ja voin suositella paikkaa lämpimästi etenkin aktiivilomailijalle! Kyseessä nimenomaan liikkumiseen ja hyvinvointiin keskittyvä kompleksi jossa voi harrastaa kaikkea erilaisista ryhmäliikunnoista vesiurheiluun, ja triathlonisteille paikkaa voi luonnehtia täydelliseksi. 3 x 8 radan 50m altaat vapaassa käytössä aamusta iltaan, pyöräkeskus josta saa maantie- triathlon- ja maastopyöriä lainaan/vuokraan. Meidän pakettiin (kuten kai yleensä kaikkiin) kuului jo ilmaiseksi maantie- ja maastopyörien käyttö, kuitenkin olin ennalta varannut triathlonpyörän viikoksi joka kustansi 90€ ekstraa. Urheilukenttä niin ikään vapaassa käytössä ja kompleksilta ulos lähtiessä joko maantietä tai maastopolkua riittää niitettäväksi niin paljon kun jaksaa. Paikka sopii kuitenkin kaikille, perheille, pariskunnille, nuorille, senioreille. Kaikille löytyy varmasti mieleistä olemista, oli se sitten tennis, golf tai altaalla lekottelu, niihinkin on puitteet kunnossa!

Vielä olisi iltaan yhdet uintitreenit, (ohjatut valmentajan kanssa nekin, kuuluu pakettiin :) ) sitten voi alkaa pakkailla tavaroita ja todeta että kuuteen päivään tuli jotakuinkin 22h treeniä - voidaan siis puhua paitsi rentouttavasta lomasta myös erittäin onnistuneesta etelän leiristä! Yhteensä n. 330km pyörää, 13km uintia, 50km juoksua plus muutamia muita aktiviteetteja. Mini-duathlonista tuli voitto, ja mini-triathlonista kolmossija :) Näitäkin järjestetään joka viikko, ja niistä sai pari hyvää tehokkaampaa treeniä! Oli myös ihan sirulla ajanotto mikä oli mukavaa tällaiselle numeroanalysointi-niilolle :)

Jos jotain niin täällä pyörällä rakennetaan kyllä luonnetta, saari on todella maineensa veroinen. On ollut myös jännä huomata, että vaikka rasitus viikon mittaan kumuloitunut, sitä ikään kuin pääsee hiukan enemmän sinuiksi saaren kanssa pyörällä. Oppii kenties kunnioittamaan, menemään enemmän olosuhteiden mukaan kuin että tappelisi väkisin niitä vastaan. Siinä nimittäin jää toiseksi, ja nopeasti. Tähän aikaan vuodestahan lämpötilat on melko täydelliset, 18-22 välillä pyörinyt, mutta tuulet ovat läsnä aina ja ne on juuri nuo tuulet mitkä tekevät pyöräilystä täällä välillä melko pirullista. Siihen päälle nousut, joita on sekä pitkää ja loivaa, jota ei melkein nousuksi huomaakaan muusta kun että nopeusmittarin neula pysyy alle kahdessakympissä, että jyrkkää tai muuten vaan pitkää serpaa vuorenrinteitä pitkin. Ehdoton suosikkini joka ikään kuin nousi kahta vuorenrinnettä ylös on tämän reitin Tabayesco (tie LZ-207) nousu. Tuo reitti oli muutenkin varsinainen voimainkoitos, n. 106 kilsaan pakattu reilu 1900 nousumetriä ja tuo on viimeinen pitkä nousu.. no, onneksi oli maisematkin kohdillaan!

Jotenkin on sellainen olo että ensi kesänä lähinnä naurattaa jokin Porvoosta takaisin tullessa vallitseva pikku vastatuuli... perustat alkaa olla rakennettu, tästä on erinomainen jatkaa kohti kesää!