Nyt jaksaa jo jotain tänne rapsutella, kun olo vähän kohentunut. Eilen oli tähän asti kovin triathlonrääkki tai ainakin pahimmantuntuinen.
Viikko mennyt siten että viime viikonlopun jälkeen oli aika selkeitä flunssan oireita ja niitä yritettiin sitten pitää loitolla eri poppakonstein ja rohdoin, ei ihan onnistuneesti mutta kuitenkin niin hyvin että kisa-aamuna Joroisille lähdettiin. Ihan täysin keskittynyt ei olo siten ollut, mielessä oli ilman muuta viime vuoden ajan parantaminen, nyt kuitenkin flunssa ja 3 viikkoa sitten käyty täysmatka alla oli kauhean vaikea sanoa mihin pystyisi.
Puitteet viime vuoteen nähden olivat erilaiset siinä mielessä että olin avoimessa sm-sarjassa joka lähti omassa ryhmässään yhdessä u19 ja u23-sarjojen kanssa, kuntosarja oli urakkansa aloittanut jo aamulla joten näin tilaa olisi vedessä heti alusta enemmän. Paukusta lähdin reippaalla vauhdilla liikkeelle ja uinti lähti hyvin soljumaan, tässä kohtaa ei flunssasta ollut haittaa. Suunnistaminen oli kuitenkin pahasti hakusessa, aikamoista siksakkia tuli vedettyä, pieni uinnin ja varsinkin avovesiuinnin määrä näkyi tässä. Kisan jälkeen joku sanoi uinnin olleen parisataa metriä ylimittainen, mene ja tiedä mutta pienoinen pettymys oli aika 37:10, olin menevinäni aika kovilla tehoilla ja odotin kyllä alle 35min aikaa.
Pyörän selkään reippain ottein ja tähtäimessä oli pitää lähelle 36km/h keskaria jolla tämän vuoden hieman ylipitkällä reitillä olisi mennyt johonkin 2:36-2:37 tietämiin. Pyörä osoittautui kuitenki raa'an tuskalliseksi mitä pitemmälle edettiin, loppupuolisko oli tuskien taivalta ja nyt se viimeistään kävi selväksi että täysin palautunut ei Nizzasta vielä ollut. Viiden tunnin alituksen sai pikkuhiljaa unohtaa, jos juoksun saisi alusta rennoksi 5:10 oli suunnilleen haarukassa. Välillä vastaan ja enimmäkseen sivulta puhaltanut tuuli laittoi vielä lopussa kapuloita rattaisiin, ja sympaattista kannustusta tuli kun hyppäsin t2:een tullessa pyörän päältä... olin varmasti rättiväsynyt näky mutta jotenkuten reippaasti yritin hölkätä urheilutaloon. Tuska oli jo todellista mutta tiesin mitä on edessä ja kolme viikoa sitten koettuun verrattuna sen tulisi olla suorastaan nopeasti ohi. Juoksun alkukilometrit olivat raskaat mutta onnistuin vakiinnuttamaan vauhdin vähän reiluun 5min/km tietämiin mikä tuntui maksimilta. Vauhti hyytyi hitusen ja viime vuotta kolmisen minuuttia hitaampi juoksu vaikka reitti taisi tänä vuonna olla ehkä jopa kevyempi kun suuntaa oli vaihdettu?
5:18 maalissa täysin rättiväsyneenä mutta erittäin tyytyväinenhän pitää olla, kun lähtökohtia katsoo! Kun vielä pyörän keskivauhdilla laskee mitä se olisi ollut 90km matkalla ja laskee teoreettiset lopputulokset "oikeanpituiselle" matkalle olisin silti jäänyt viime vuoden ajastani jotain 8 minuuttia. Nostaa uuteen arvoon omassa mielessä viime kauden kuntoajoituksen joka meni kyllä todella nappiin.
Isommat kisat on tältä kaudelta kisattu, Norjan puolella on jotain pikku kyläkisoja vielä joihin voi osallistua jos nyt sattuu mieli tekemään. Kuopioon ei lähdetä, liian pitkä reissu ja olo on aika täysi ja väsynyt hullunkurisen kiireisen vuoden takia. Katseissa onkin siis jo elokuussa viettää ylimenokautta ja unohtaa pariksi viikoksi vakvampi treenaaminen kokonaan.
Huomenna, jos on onni myötä on nimi lähtölistalla ensi vuoden tavoitteeseen :) mutta siitä enemmän sitten!
No comments:
Post a Comment