Kohti tri-kauden päätöstä

Lauantaina revitellään viimeisen kerran tri-puolella tällä kaudella, Tuddal triathlonin perusmatkalla. Mukavat muutamat skabat löydettiin tälle kesälle lopulta, ja varsinkin Haugesundin puolimatkan enkan jälkeen on kiva mennä tuonne fiilistellen vetämään kausi nippuun. Östfold triathlonissahan tuli perusmatkan enkka viikko ennen Haugesundia, joten mukavaa ilotulitusta on ollut vaikka aiemmat enkat eivät tietysti kummoisia rikottaviksi olleet, mutta kuitenkin, fiilis on tärkein kuten hyvin tiedetään! 

Tuolla Östfoldissa kuitenkin kone yski vielä jonkin verran varsinkin uinnissa ja juoksussa, ja pyöräreitti oli aika raskaan kumpuileva, joten siellä syntynyt 2:34 ja osia aika on kyllä tarkoitus murskata tuusannuuskaksi Tuddal:issa. Käsittääkseni pyöräreitti on myös tasaisempi eli nopeampi, ja uinnista nipistän vaikka väkisin 2-3 minuuttia Östfoldin surkeaan näytelmään verraten. 

Täten tavoite on rohkeasti 2:20 tienoilla, ja siihen saa kyllä painaa tukka putkella niin että korvat sauhuaa. Ihan lonkalta kun tricalc3.com:in laskuriin heitin arvio/tavoitevauhteja niin sehän menisi hienosti alle 2:20, täydellisessä kisassa... no, taitaa nuo olla aikalailla turhan rajut haut minulle mutta jos jokaisessa osa-alueessa edes lähelle pääsisi niin hyvä! Vaihtoalueesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta jos ne on tehtävissä nopeasti, niin lonkalta lähtee seuraavanlainen aikataulu: 

Kisaraportti: Ironman Haugesund 70.3

Olipa huikea aloitus kesälomalle. Ihan ekaksi: ajakaa kerran elämässä E134 Norjassa idästä länsirannikolle tai toisinpäin. Aivan huikea reitti joka vei yli tuntureiden, lumihuippuista vuoristoa, upeita laaksoja ja pohjolaista karuutta kauneimmillaan. Kerrassaan henkeäsalpaava reitti. 

Sitten asiaan. Eilen taisi olla ensimmäinen lähestulkoon täydellinen kilpailuni, kaikki meni tismalleen suunnitelmien ja laskelmien mukaan. Entistä paremmin tuli selväksi miten iso merkitys huolellisella valmistautumisella on. Mietin viimeiseen yksityiskohtaan koko kilpailustrategian, laskin minuutilleen miten paljon mihinkin on aikaa, vaihdot mukaanlukien, jotta tiesin mitä vaaditaan että pääsen tavoitteeseen eli alle viiden tunnin. 

Edeltävänä päivänä oli pyörän ja vaihtokamojen check in, samalla pääsin silmäilemään lammen jossa uisimme, ja vaihtoreitin ja pituuden. Vedestä T1:een ei ollut pitkä matka, kokonaisuudessa komisensataa metriä bike out:iin. T2 tultiin samaan paikkaan ja toiseen suuntaan vaihtoalueen läpi juoksuun. Loistavaa, saisin vaihdot tehtyä kohtuunopeasti. 

Kisa-aamuna tihkusadetta aina starttiin asti, loppui kuitenkin uinnin aikana. Nyt on lasiasiatkin kunnossa, uusista Arenan rilleistä ei läpi tule mitään. Uinti oli kuitenkin haasteellinen. Pienehkö lampi oli ahdas, kun reitti kiersi syheröä oli painitilannetta lähes läpi koko uinnin. Lisäksi sain pari kertaa lievän hyperventilaatioepisodin aikaiseksi kun oli limaa kurkussa, ja pieni aallokko iski järveä kurkkuun. Ei hyvä alku. Jotenkin vaan yritin päästä rytmiin ja pitää huolta oikeasta suunnasta. Koitin rentoutua ja taka- ja loppusuoralla onnistuinkin vähän ja ehkä voitin jotain aikaa takaisin. Tiesin kuitenkin että uinti oli katastrofi ja saisin pistellä tosissaan pyörällä ja juosten.. Uinti 37:21, tosi surkeaa mutta luulin että olisi voinut olla jopa lähellä neljääkymmentä.. ei ollut kuitenkaan hajuakaan ajasta kun nousin vedestä kun kello oli stopannut taas jossain törmäystilanteessa varmaan. Juoksin vaihtoon, pussi löytyi heti ja nyt lähti pukukin päältä liukkaasti. 

Pyörän päälle kun pääsin katsoin mitä kello on ja siitä osasin about päätellä uintiajan. Sitten vaan kalkuloimaan miten lujaa tarvitsisi ajaa että juoksuun jää tarpeeksi aikaa... olin asettanut pyörässä olevan gps:n 34km/h keskariin, ja se oli laskettu sen mukaan, että uintiin menee max 36 min, nyt tiesin että on jos mahdollista tehtävä pari minuuttia pankkiin ennen juoksua, muuten tulee ehkä liian hoppu. 

Pyöräreitti oli todella kaunis. Mentiin kaupungista maaseudulle ja kumpuilevia maanteitä mentiin. Reitti oli tosi kiva, kohtuunopeakin. Ylämäkiä oli toki, mutta olivat pääosin lyhyitä tai loivia. Alussa oli ruuhkaa huolella, sain ohitella kymmenittäin muita. Parikymppiä mentyäni olin karistellut nopeammat uimarit mutta hitaammat pyöräilijät ja oli väljempää ajaa. Varsinkin alussa oli niin paljon porukkaa että ohitustilanteet oli väkisinkin häilyviä, mutta tuomariprätkät suhasivat ohi niin tiuhaan että porukka kyllä piteli välejä aika hyvin. Useasti vaan oli taas kahden rinnakkain ajelua, joutui ajamaan molempien ohi tai huutamaan takaa että nyt ohi tai oikealle siitä! 

Pyöräjalat olivat helkkarin hyvät tänään. Vauhti oli hyvää ja painelinkin alun puolen matkasta jossain 36 km/h keskarilla, ja kaulaa alkuperäiseen pyörätavoitevauhtiin oli parhaimmillaan yli 4 minuuttia. Sen pitäisi kattaa hyvin uinnista jäänyt vaje. Lopussa kuitenkin tuli vähän kaupunkimutkittelua ja yksi pitkä raastava mäki, joten vauhti vähän putosi, enkä voinut runtata jalkoja altani ennen juoksua, oli vaan pidettävä maltti. Kaula kutistuikin alle 3 minuuttiin vaihtoon tullessa, pyörän aika kuitenkin minulle loistava 2:34:52. 

Pyörän päältä hypätessäni jalat tuntuivat edelleen hienoilta. Suoraan pyörän päältä juoksujalkaa pussia hakemaan ja aika hätäinenhän tuo vaihto oli, 2:09 meni koko hommaan kun oltiin jo juoksuosuudella. Lähdin maltilla hölkkäämään, alussa tuo vaan on myrkkyä, liian vähän vaihtoharjoittelua takana. Porukkaa tuli muutamia ohi mutta tiesin että ne on hätähousuja suurin osa. Yksikin ukko meni ohi niin että viuhui ja jo puolen kilsan jälkeen pyyhkäisin sen ohi. Katsoin kellosta vaihdosta lähdettäessä että aikaa olisi noin 1:42-1:43 käyttää juoksuun. Jos saisi rennon rytmin päälle niin sitten vaan menoksi. Ekata pari kilsaa haettiin rytmiä ja tuntui kohtuu pahalta. Jos vain vatsapistot pysyisi poissa, ihan nurkan takana ne oli taas.. Ekat pari kilsaa meni kuitenkin 4½ min tasoa, hyvältä näytti ja laskin että nyt kun vaan saa vitosen kilsoja pidettyä niin homma kammataan kotiin. Siinä se matka taittui sitten vaihtelevissa fiiliksissä mutta paremmin meni mitä pitemmälle päästiin. Sitten lopussa n. 3km ennen maalia taisi tuntua liiankin hyvältä kun olin kiristänyt vähän vauhtia hyvänolon tunteessa, ja sitten iski vatsakramppi nopeasti, ihan puun takaa se taas tuli. Kipu yltyi, melko kovaksikin, ja jäljellä oleva matka tuntuikin yhtäkkiä tosi pitkältä. Seuraava kilsa meni vielä jotenkin aikataulussa mutta vähän joutui antamaan periksi ja nyt oli tosi taistelu menossa. Eihän tämän taas liian helppoa pitänyt olla... Siinä sitten välistä tuskanparahduksia päästellen painoin kelloa vilkuillen... ei h..vetti! Ei tänne asti ajettu 8 tuntia epäonnistumaan tavoitteessa, kaikki peliin sattui sitten kuinka vaan! Vielä viimeinen mukulakivinen ylämäki kaupungissa, puiston kierto ja loppu 500m olisi samoja mukuloita alamäkeen ja loppusuoralle. Urku auki katua alas loppusuoralle, siellä vaimo ja Tarmo-koiramme vilkuttivat aidalla, ja monituhatpäinen yleisö hurrasi meille. Näin maalikellon ja näin 4:59 ja vähän päälle. Villit tuuletukset, tein sen!!! 4:59:34, kellontarkkaa työtä ;) Juoksuun meni 1:42:31 mikä uupuu puolimaraenkastani vain 7 minuuttia. 

Ainoastaan uintiosuudella ei tullut ennätystä, kaikki muut osuudet murskattiin. Jospa ensi vuodelle saa treenattua vähän paremmin, on joka osuudelta otettavissa vielä 5 minuuttia pois. Tänä vuonna tähän asti kuitenkin melko vaatimattomat noin 150 tuntia treeniä takana. 

Loppuhuipennuksena sain vielä kunnian nähdä läheltä legendan, Dave Scott:in. 59-v mies oli kilpailussa omassa ikäsarjassaan 55-59, jossa oli toinen ajalla 4:43 (!). Vaihdettiin jopa lause, kun hän jonotti maalialuella ruokaa meidän kuolevaisten kanssa ja etsi ruokailutilaa, ehdotin minun ja parin kaverin seuraan liittymistä mutta herra kiitti kohteliaasti ja kertoi ruokailevansa omissa tiloissa :) Vakuuttavissa verisuonissa oli muuten kaverin pohkeet... 

Tähän päättyi kolmen peräkkäisen viikonlopun sporttikilpailuputki, nyt nautitaan kesälomasta pari seuraavaa viikkoa, ja kenties suunnitellaan seuraavia kolttosia! 

Jännitys tihenee - kauden päätavoite käsillä!

Pystynköhän siihen? 

En ole ainakaan yhtä analyyttisesti ennen tätä pyöritellyt numeroita päässäni väliaikojen yms muodossa kuin viime päivät. Sunnuntaina tosiaan Ironman 70.3 Haugesund, josta tulikin tämän kauden päätapahtuma Challenge Roth:in sijaan, ja tuntuu edelleen että oli tosiaan oikea ratkaisu. Täydellä matkalla olisi iso tekeminen kestävyyden kanssa, mutta ei puolikkaalla, ja vauhtipuoli juuri ennätyksen metsästämistä ajatellen tuntuu olevan paranemaan päin. 

Myös energiasaantiin tulen kiinnittämään kisassa enemmän huomiota, minkä takia tällä kertaa varmasti oikea ja riittävä määrä geelejä yms. sekä pyörään että juoksuun. g/kg/h hiilareita periaatteella karkeasti lähdetään, puolimatkalla saa jäädä hiukan sen allekin ettei tule pötsiongelmia. Niitä ei ole oikeastaan koskaan kisassa ollutkaan kuralle mennen mahan muodossa, mutta vatsakramppeja eri sorttisia useinkin, joka saattaa myös johtua väärästä energiannauttimisesta. Esim viime sunnuntain perusmatkan kisassa luulen että liika nesteen nauttiminen saattoi tehdä juoksulle piston. Olisi pitänyt olla geelejä tms enemmän kiinteää ettei olisi tarvinnut nestettä pumpata niin paljon, energian takiahan sitä join enkä niinkään janon. 

Tavoitteena olisi siis ennätys ja alle 5h pääseminen (enkka nyt Joroisilta ensimmäiseltä puolimatkaltani ever 2011, 5:03:17). Olen käyttänyt tätä loistavaa työkalua aikojen pyörittelyyn, ja kyllä se näyttää ihan haarukassa olevan jos kaikki menee kutakuinkin nappiin. Varaa ei ole esim. ylipitkiin vaihtoaikoihin tai puhjenneen renkaan vaihtoon. Eikä myöskään käveleskelyyn juoksuosuudella joten tiedän jo nyt, että loppuun tarvitaan runtutsemppiä, vaikka miten pyöräosuudella koittaa rennosti ottaa niin 34 keskaria suurinpiirtein pitäisi pystyä sekin tulemaan. 

Alta näkee karkeasti mihin pitäisi mennä osuudet. Aika lailla realistinen olen uinnin suhteen, tulisi sen mennä minuutin nopeamminkin tai jotain, mutta katsotaan. Uintireitillä on myös 5 käännöstä muistaakseni, saattaa jotain tehdä loppuajalle. 

Pyörän olen aiemmin tällä keskarilla ajanut puolikkailla eikä tulisi olla ongelma nytkään, päinvastoin uskon että menisi kovempaakin mutta missään nimessä en lähde puskemaan juoksujalkoja pois altani. Kuitenkin 1:40 puolikkaallekin on tekeminen, joten pyörä ratkaisee tosi paljon. Reitti on kumpuileva joten ei ihan kevyt kai, mutta kohtuunopea silti. Juoksu taas käydään kaupungin kaduilla pitkälti joten sen tulisi olla nopea. Jos se on tasainen, tarvitsee vaan päästä nopeasti rytmiin ja seurata gps:stä vauhtia, ettei epähuomiossa lähdetä liian lujaa matkaan, joka aina tapahtuu herkemmin kuin että lähtee liian hiljaa. 

No, näillä laskennoilla ja ilman ulkopuolisia yllätyksiä homman pitäisi onnistua. Mutta se on aina niin helppoa tässä rustailla, tuoreessa mielessä on vaikka viimekin sunnuntain tuskainen juoksu joka oli sekin vain kymppi... mutta kaikki laitetaan peliin, se on varma! 

Kisaraportti: Østfold triathlon perusmatka 30/6/2013

Heti kärkeen tuloslinkki http://topptid.no/results/app/race/968

Eilen oli siis kauden eka tri-kisailu. Mukavan lähellä vajaan sadan kilsan päässä etelä-kaakkoon täältä Oslosta sijaitsee Sarpsborg-niminen pikkukaupunki, jonka liepeillä olevassa Tunevann-järvessä ja sen ympärillä käytiin tämä, vasta toista kertaa järjestetty pikkukisa. 

Oli hyvä fiilis lähteä, jos kunto kovissa paikoissa edelleen vähän kysymysmerkki niin ainakin pyrin valmistautumaan hyvin, huoltamalla, säätämällä ja pakkaamalla varusteet jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä. Erityisesti pyörän asentoa oli fiilattava, olin trainerin lisäksi ollut tempon päällä tasan kerran tänä vuonna, pari viikkoa sitten lokaali-rykäisyssä ja joku oli kyllä pahasti hakusessa ainakin silloin. No vika löytyi aika pian, satula oli senttitolkulla aivan liian matalalla, en tiedä mistä muistista olin säätänyt satulan vai oliko jäänyt vaimon säätöihin kun talvella hiukan kanssa rainerilla sotki... löysin aika optimaalikorkeuden ja kävin tempoilemassa yhtä suoranpätkää kuin varmistukseksi jotta kulukee :) 

Olen tehnyt tätä ennen vain yhden perusmatkan kisan 2 vuotta sitten Kiskossa, joka oli muutenkin ekoja tri-tapahtumiani. Siellä meni 2:42 ja rapiat, muistaakseni pyörän ollessa pikkaisen ylipitkä. Oli niin tai näin sopiva tavoite tähän kisaan oli tehdä enkat ja kyllähän toki lähdin 2:30 rajan rikkominen mielessä matkaan. 

Se kuitenkin osoittautui tänään ja tällä reitillä hitusen liian kovaksi, erinäisistä syistä. 

Homma ei kovin hyvin alkanut ja voitte olla varmoja että ennen sunnuntain Ironman 70.3 Haugesundin kisaa käyn uimalasikaupassa.. nimittäin 50 metriäkään tuskin päästiin kun vanhat mutta ei (enää) niin luotettavat speedoni alkoivat päästää huolella vettä sisään molemmista rilleistä. Ei ollut ensimmäinen kerta näissä laseissa.. joten en siitä sen kummempaa ajatellut kun että kyllä tämä menee kun jotain vielä näkee ja kun suuntapoijut olivat isot ja keltaiset. Vettä sitten vaan tulikin niin että silmissä läikkyi eikä nähnyt yhtään mitään. Jotenka stop siihen paikkaan ja rilliä tiukemmalle... sain sen verran säädettyä että molempiin ei ainakaan niin paljoa enää vuotanut ja matka jatkui. Tuohon kuitenkin joku vajaa puoli minuuttia tuhraantui varmaan. 

Uinti oli muutenkin tosi tervaa. Vähäinen uintitreeni taas kostautui. Joo, alan nyt uskomaan että kannattaa ensi vuodelle viihtyä siellä altaassa edes hiukan enemmän, niin surkeaa oli tänään. Uinti 32:25 joka on kyllä häpeällisen hidasta. Kylläkin nyt tullut raporttia monelta joilla uinnissakin matkaa mittaavat mittarit että oli n 1600-1700m varsinainen matka. 

Toki oli minulla myös ajatusta matkassa, en halunnut puristaa yhtään liian kovaa jotta jäisi voimia pyörään ja juoksuun sen 2:30 ajan jahtaamisessa. Ja vielä yksi selitys: märkäpukukin olisi kohta kai aika vaihtaa. Ahdistaa nimittäin hartioista jonkin verran ja käsivarret vetää nopeasti hapokkaalle, tuntuu että täyttä vedon liikelaajuutta käyttäessä puku ei anna myöden. Positiivistahan tässä on että lienee siis hartiat kasvaneet ;) 

T1. Disaster. Vaihtopaikalle saapuessa tunsin palan kurkussa ja olihan sitä järveäkin vähän taas nielty. Huumorintajuinen vaimoni oli tietysti ottamassa koko kakomisepisodini videolle, pitää lisätä tänne muidenkin viihteeksi kun keksin miten :D 

Sittenpä ei lähtenyt märkäpuku jalasta, ei sitten millään. Perseelleen märälle ja mutaiselle vaihtopaikalle (ehkä ainoa valittamisen aihe tässä kisassa joka oli muuten huippuhyvin järkätty) ja siinä sitten nykimään happoisilla käsivarsilla pukua nilkasta. Hermothan siinä meni kun aikaa kului, joten muutaman pakollisen #%&tu#%*tanan jälkeen otin ihan rauhallisesti, eiköhän ne 2:30 tsäänssit joka tapauksessa menneet jo. Noniin lähtihän se puku kun osasi ottaa rauhallisesti. :D 

Siitä sitten pyörän päälle ja matkaan kuin riivattu. Kärkeen loiva ylämäki, jalat hapoille XD no homma tasaantui melko äkkiä ja sain hyvän rytmin pyörään. Tavoitteena oli edelleen ajaa 1:10 niin rennosti ja voimia säästellen kuin mahdollista. Reitti oli melko kumpuileva ja kaikista alamäistäkään ei ihan koko potentiaalia saanut irti kun olivat kovin mutkaisia muutamat. Reitti ajettiin kahteen kertaan. Seurailin kelloa ja olin aika tarkalleen aikataulussa koko ajan. Kellontarkkaa työtä tuo sitten olikin, pyöräosuus 1:09:56 johon oltava tosi tyytyväinen! Koko kisan 30. nopein ja oman ikäryhmän 10. nopein aika lämmittää mieltä. 

T2 1:19 ja tässä kohtaa siis uinnin ja T1:en tyrimisten vuoksi juoksuun olisi aikaa enää jotain 43:30. Aika tekemätön paikka meikäläiselle. Ja sen tiesin jo ensi kilometrillä, vatsaa pisti ja takareidet meinasi kramppailla (pyöräosuudella muuten vasen takareisi kramppasikin oikein kunnolla, siitä huolimatta sain vauhdin pidettyä). Juoksu tehtiin kahtena edestakaisena kiekkana, ja ensimmäiseen meni jotakuinkin 25min, tuntui jopa hitaammalta, joten tsempillä nyt ainakin 2:35 menisi, ja menihän se sitten kun juoksu alkoi rentoutua mitä pitemmälle mentiin, kuten mulla usein.. eli pyörästä juoksuun hommia tulisi kanssa reenailla enempi.. Mutta, hyvä näin, sen verran sain itsestäni puserrettua lopussa että juoksu tuli 47:37, ihan ok tähän päivään! Ja maalissa 2:34:02. 

Todella mukava kisa oli ja hieno reitti, ehdottomasti ensi vuonna uudestaan! Ja roimaa parannusta tekemään. Uinnista vaihdoista ja juoksusta jäi heittämällä 5 minuuttia otettavaa. 

Huoh. Eipä turhia hoppuilla enää...

Kulje nyt rrrkl... täällä pidettiin säädyllisiä välejä. Siistiä kisaamista. 

Kisaraportti: Styrkeprøvet Lillehammer-Oslo

Yksi kesän urheilullisista huipennuksista oli tänään käsillä eli Norjan suurimman ja kauneimman pyöräilytapahtuman Styrkeprøven:in osuus Lillehammerista Osloon, 190km. 

Kuninkuusmatka ja se "varsinainen" styrkeprøve (suom. voimainkoetus) on Trondheim-Oslo 542km. SItten on Dombås-oslo 344km ja tämä Lillehammer-Oslo. Olin alunperin ilmoittautunut Dombås-vaihtoehdolle mutta pari viikkoa sitten muutin lyhyempään. Kilsoja ei ole alla niin paljon että olisi turvallisin mielin voinut lähteä pidemmälle etapille ja onhan se myös logistinen haaste ajaa pitemmälle, olisi vaatinut jo edellisenä päivänä lähdön ja yöpymisen jne. 

Lillehammeriin ajettiin aamulla reilussa kahdessa tunnissa ja oli taas ajoituksen juhlaa kun ehdin juosta hakemaan lähtöliput ja laput ja chipit ja chapit, no hiukan aiemmin olisi ollut mukava olla paikan päällä mutta hyvä näin. 

Lähtöryhmäni starttasi klo 0935, ja olin ilmoittanut tavoiteajaksi alle 6 tuntia. Ennen kuin mennään tarinassa eteenpäin on todettava että täällä on aikamoinen pyöräilykulttuuri, valtavasti harrastajia ja ennenkaikkea järjestäytynyttä seuratoimintaa. Startissa olin nimittäin minä, firman spinningryhmän vetimissä (olin varmaan ainoa "Team Elkjøp":in edustaja :) ), ja aika monta tiimijoukkuetta, ei montaakaan yksinään polkijaa ollut. Olen kyllä SK Rye:n jäsen, mutta varsin nukkuva sellainen toistaiseksi ollut koska en ole edes saanut seuran asua hankittua tai yhteisharjoituksiin vielä osallistunut. Siihen tulee kyllä nyt muutos! Seuralla oli kaksi joukkuetta tässä lähdössä, ja melko alussa ajoin ensimmäisen perässä joka taisi olla 35 tai 37km/h ryhmä koska paineli alusta aika reippaasti karkuun. Viitisen kilsaa ehkä poljeskelin yksikseni sitten tuli toinen ryhmä 33km/h takaa ja lyöttäydyin sen perään. Vauhti oli sopivan leppoista mutta tarpeeksi nopeaa jotta 6 tuntia siinä porukassa alittuisi jos vauhti pysyy! Ajoin reilun puolet matkasta siinä sakissa, kunnes heillä oli oma huoltostoppi yhtäkkiä. Jatkoin muussa porukassa siitä matkaa, oli useampi porukka joka eteni suunnilleen tuota samaa vauhtia. Ihmettelin kyllä miten he meinasivat 33km/h keskariin päästä, koska heidän tauon kohdalla oli juuri päälle 32km/h, ja parinkin minuutin pikapaussilla heille tulisi aika kiireinen loppumatka. Tulivatkin sitten loppupuoliskolla taas kiinni ja lähdin uudelleen roikkumaan mukana, en kuitenkaan pysynyt enää tahdissa ja lopun peesailin ketä voin ja meitä oli pariin otteeseen 3-5 ajajan ryhmä jotka aloimme vuorovedoin etenemään. 

Yksi pieni yllätys oli että yleistä huoltoa ei koko matkalla ollut, vaan ne ilmeisesti aina seurat järkkäävät itse tai sitten omaiset/kaverit tilataan sopiviin kohtiin ojentamaan täydennystä. Se oli vähän tiukka juttu sillä geelit patukat ja lopulta nesteetkin loppuivat jo yli tunnin ennen maalia... viimeinen reilu tunti olikin sitten tuskaa, eikä helpottanut yhtään moottoritien varrella mennyt osuus joka oli monta kilsaa loivaa ylämäkeä, vastatuuleen... siinä se vauhti sitten putosi kun energiat oli kertakaikkiaan loppu, no siinä sitten vaan taistelua loppumatka, eihän sitä paljoa enää ollut onneksi. 

Olin jo luopunut 6 tunnin alituksen haaveesta, ja laskin että loppuaika painuu kyllä 6:10-6:15 ainakin. No perhana loppuaika kuitenkin 6:02:15! Hiukan jäi harmittamaan mutta olihan tuo kivasti mennyt pyöräily kuitenkin melko vähäisillä kilsoilla ja keskari hyvän matkaa päälle 30km/h! Maalissa kun oli vielä erinomainen ruokatarjoilu niin olo oli pian jo melko normaali. 

Ensi ajatus jälkeenpäin on että ensi vuonna sama matka, ja tavoitteeksi ainakin 33km/h tai ehkä 35km/h. Seuralla on juuri tätä kilpailua varten omat treeniryhmät, jotka harjoittelevat talven ja kevään läpi! 

Tästä alkoi 3 viikonlopun sporttiputki, jonka seuraava etappi on viikon päästä triathlonin perusmatkalla Østfold triathlon, ja huipennus kahden viikon päästä Ironman Haugesund. 

Perusmatkalla lähdetään parantamaan enkkaa joka on ainoalta käymältäni perusmatkalta Kiskosta parin vuoden takaa, 2:40 jotain, hiukan ylipitkällä pyöräreitillä ja helteisessä juoksussa joten odotan että tavoitteessa ei ongelmia. Haugesundissa riippuu paljon pyöräreitistä, profiili ei mahdottoman raskaalta vaikuta joten 5 tunnin rajaa pitäisi päästä kutittelemaan hyvänä päivänä, mutta katsotaan nyt... 


Yhteenvetona plussat ja miinukset:

+Hyvin järjestetty, toimitsijoita tarpeeksi joka risteyksessä ja liikenneympyrässä ja olivat tehtäviensä tasalla
+Huikeat maisemat alkumatkalla
+Erittäin vähäinen häröily, joukkueittain ajaminen tietysti tekee sen että porukat aisoissa! (Tästä Suomessa erittäin paljon opittavaa, vrt. vaikka TDH..) 

-Sateinen päivä, tavaraa tuli välillä ihan kunnolla ja hivenen latisti tunnelmaa mutta näihinpä ei voi vaikuttaa :) 

Norjalainen rykäsy

Tänään kävin vihdoin korkkaamassa paikallisen rykäsyn, viime kesänä ei siihen tilaisuutta tullut. Tämä oli kauden eka, 2 viikkoa sitten oli duathlon ja 2 viikon välein rykästään, eli halutessaan/mahdollisuuksien salliessa pääsee monta kertaa kesässä ja mikäs sen parempi kisatreeni. 

Tuolta seuran (jonka jäsen en tosin ole, osallistuminen ei vaadi vaan kaikki saa osallistua) sivuilta olen kyllä pikaiseen reitit tsekannut mutta vähän hakusessa nuo kuitenkin oli. 

Vesi oli jossain 15 asteen paikkeilla tänään ja jotkut tyytyivät tekemään duathlonin mutta veteen lähti kymmenkunta osallistujaa. Tämä nyt oli tosiaan hyvä treeni eikä muuta, mutta kuitenkin kaikki meni alusta alkaen päin persettä. Lähdettiin tosi ajoissa ajamaan jotta saisi vähän tutustuttua paikkoihin ja otettua alkulämpöä jne, mutta seistiin ruuhkassa niin että kun perille löydettiin oli n 7 minuuttia aikaa laittaa kiekot pyörään ja valmistella vaihtopiste ja vetää puku niskaan, juosten veteen kastautumaan niin jo ajanottaja huikkasi et tuus pois sieltä niin aloitetaan... 

Vesi oli tosiaan viileätä ja happi pakeni alkuvedoissa keuhkoista, piti vaan yrittää rauhoittaa tahti tasaiseksi mikä onnistui huonosti. Uinitosuudella uidaan vastarannan niemenkärkeen jota kosketetaan ja lähdetään takaisin. Otin siinä pari kertaa happea ja takaspäin. Ei tuo uinti nyt muuten niin huippuheikosti mennyt (jäi jopa 3 kaveria taakse...) mutta suunnistaminen ei ole ikinä mennyt näin heikosti. Mitättömän vähäiset uinnit näkyivät taas. Sitä siis nyt rutkasti saatava lisää.

Pyörän päälle päästessä jalat hapotti about heti, vaikkei mitään täystappotahtia lähdetty edes. Kahden muun kanssa lähdin jonon vikana joista ensimmäinen kaveri karkasi ja jäin toisen peesiin. Ohi olisi voinut mennä mutta päätin aika nopeasti että tänään ei ole tarpeen tukottaa reisiä. 

Sitten huomasin kumman muljumisen pyörässä, jonka paikallistin tulevan takarenkaasta. En voinut pysähtyä koska en ollut ihan varma missä kääntöpaikka sijaitsee, sinne asti päästyä hyppäsin pukilta ja käänsin velon ylösalas, luulin että olin kiireessa kiinnittänyt kiekot ehkä huonosti tai jotain mutta ei niissä vaikuttanut mitään olevan, irrotin pikalinkut ja kiinnitin varmasti hyvin uudelleen. Klonksuminen kuitenkin jatkui, no ei kun hanaa jos jotain irtoaa niin irtoaa. 

T2:een tullessa olin jo aika puhki koska lopussa annoin vähän hanaa. Lähdin edelläajavan selkää kohti ja kaveri paineli vähän turhan lujaa sillä yhdessä risteyksessä meinasin lähteä väärään suuntaan, juuri kuitenkin näin selän edessä seuraavan mutkan takana. Yritin miten voin vaihdella tahtia ja rentouttaa juoksua että saavuttaisin edellämenevää mutta tämä vaan pakeni. Sitten yhdellä peltoaukealla kääntyi tie 90 astetta toiselle pellolle jolloin pystyi tutkailemaan pitemmälle taakseen, ja siellä ei näkynyt ketään, great, taidan olla viimeisenä... eipä ollut kuitenkaan ajatus ihan selkeä koska olinhan ohitellut muita pyöräilijöitä ja jo uinnissa jättänyt joitain taakse... sitten kuitenkin tultiin takaisin maalialuerannalle enkä enää tiennyt minne mennä ja olin jo aivan färdig. Ajanottotytöt kuitenkin valaisivat että eikun takaisin ja sieltä ja tuolta ja käännyt tuolla ja teet uukkarin täällä sitten tästä ohi tuolta ladon takaa ja takas... just joo no juoksin vielä lenkin enkä tiedä yhtään menikö oikein joten kun tulin sieltä maalialueelle ilmoitin että eiköhän tämä treeni ollut tässä, vaikka olisi pitänyt joku kilsan rinki vielä jostain mennä. 

No nyt vaan tuo reitti pitää opetella kunnolla ja ensi kerran kahden viikon päästä uudelleen, myös ehjillä renkailla, ja muutenkin pyörän setuppi kohdillaan (satula oli liian alhaalla jne..) 

Mutta joo päivän paras selitys on kuitenkin että kunto ei ole hyvä, voisihan sielä senkin lisätä että toissapäivänä 16km reipas mutta ihan oikeasti, tänään, ei ollut mun päivä :) 

Ja todellisuus on välillä karua, kun tuoreessa muistissa on vuoden takainen kunto jota oltiin huipentamassa Nizzan Ironman:iin ja huomaa että siitä on nyt vain murto-osa, se voi vähän masentaa... mutta suuntahan on tästä taas kerran vaan ylöspäin!!! 

Taidan olla tuo rantavedessä uppeluksissa oleva.. eli ainakin 3 jäi taa jipii

Odottakaa nyt pojat. Oikeasti

Päätös tehty - Challenge Roth jää väliin.

Vaikea päätös on tehty ja osanotto Challenge Rothiin peruttu. Moni pitää täysin hulluna, onhan kyseessä yksi halutuimpia ja legendaarisimpia kisoja maailmassa. Mutta minulle tässä päätöksessä oli enemmän järkeä kuin missään muussa ratkaisussa, osallistuminen ei nyt tullut  kyseeseen tässä elämäntilanteessa. Paraikaa värkätään muuttoa lopullisesti Suomesta Norjaan, ja ei se ihan pikkujuttu olekaan.. siihen liittyvät valmistelut ovat vieneet aikaa ja  täyspainoinen täydelle matkalle harjoittelu ei ole millään ollut mahdollista. Olen saanut koko talven ja kevään aikana kasaan viitisen kpl n. 10 tunnin viikkoa, ja kaikki muu ollut hyvin ailahtelevaa, niinkun on tässä taidettu jo aiemminkin todeta. En hae mitään selityksiä tai tekosyitä, koska ei tarvitse, sellaisia ei ole. 

Hyvänä puolena joku ikionnellinen odotuslistalta puolestaan saa paikan kisaan, mikä on paljon hienompi juttu kuin että minä olisin siellä keskenkuntoisena tekemässä huonoa tulosta ja jopa vaarantamassa omaa terveyttäni. 

Roth on edelleen EHDOTTOMASTI kisa jossa haluan joskus olla mukana, mutta silloin myös siinä kunnossa/niin valmistautuneena, kuin haluan! 

Nyt kesän tapahtumina kalenterissa jäljellä Østfold triathlon (perusmatka) ja Styrkeprøvet (Lillehammer-Oslo maantiepyöräily). Lisäksi tämä tilanne avasi takaportin Ironman 70.3 Haugesundille, jossa näkyi vielä paikkoja olevan! Puolimatkan kisa kyllä olisi poikaa eikä sen kanssa isompia ongelmia. Lisäksi on tarkoitus turistin roolissa mennä katsomaan Norsemania elokuussa. Oslon maraton syyskuussa lienee kanssa pakko juosta :) 

Hyviä uutisia ja noloja uutisia

Kummat haluatte ensin? No okei otetaan nolot. Tänään lähdin pitkälle pyörälenkille enkä ehtinyt kaupungista ulospäin kuin kuutisen kilsaa niin esitin näyttävän nolon amatöörimokan liikennevaloissa - paikallaan seisten odotin valojen vaihtumista - arvaatte loput. Yhtäkkiä tekikin mieli laittaa jlka maahan mutta tosiaan siellä polkimessahan se edelleen oli tiukasti kiinni... eikun tonttiin oikealle kyljelle, juomapullot lenteli about synkassa suomenkielisten kirosanojen kanssa ja joku kai kysyi kuinkas kävi. Eihän siinä kuinkaan käyny polveen vaan pikku ruhje. Niin ja vasen vaihtaja/jarrukahva jotenkin osittain irtosi kiinnityksestään, ajaa pystyi kuitenkin hyvin ja vaihteet toimi. Kotiin päästyäni sitten aloin "tutkimaan" tuota lähemmin tuloksella että koko helkatin kahva kädessä.. asiaa siis tulee taas viime kesänä hyväksi havaittuun huoltoon. Ei pitäisi olla kallis keikka kun vaan saavat vehkeen kiinnitettyä takaisin paikalleen, samalla saavat vaihtaa tankonauhat jotka jo puhkikuluneet. 

Sitten hyviin uutisiin - lenkki jatkui tuosta pikku episodista huolimatta ja painelin Riksveg 4:sta eli valtatie 4:sta pitkin pohjoiseen. Tie on käytännössä moottoritie tai moottoriliikennetiekö sen oikea nimi nyt on, ja sitä mukailee asvaltoitu pyörätie joka pääosin hyväkuntoista. Keli oli mukava 8-9 astetta ja aurinko paisteli. Käännyin ympäri jossain n. 55km kohdalla. Takaisin tullessa tajusin äkkiä miksi ensimmäinen puolisko oli niinkin mukavasti rullaillen tullut, nyt nimittäin tuuli vastaan vähäsen, ja vauhti tippui. Kotimatka oli myös ylämäkivoittoisempaa, ja välistä oli jo vähän tuskaista mutta pit stoppi shellillä jossa patonki ja suklaamaitojuoma naamariin antoi kaivattuja hiilareita ja tulihan se loppu sitten ihan kivasti joskin viimeiset parikymmentä kilsaa jo ihan fiilistellen, ei huvittanut rääkätä itseään taas puoleksi viikoksi ihan raadoksi. reilun 4 tuntia oltiin tien päällä ja onhan se norjalainen maaseutu jylhän kaunista. Tuskin maltan odottaa ensi sunnuntain pitkistä! 

Tuskien kotitaival

Huhhuh harvoinpa olen näin iloinnut että olen kotona lämpimässä. Piti heittää "pikku lenkki" töistä kotiin pyöräillen Enebakk:iin ja sen ympäri Osloon, eli töistä itäänpäin ja myötäpäivään lenkki jonka arvioin nopeasti kartalta että max 60 km. No oli se sitten lopulta 80km.. mutta eipä tuo lenkin pituus tässä sinällään se juttu vaan että olin taas vähän soitellen sotaan menossa kun kuvittelin että kepeästi rallatellen tuo menee 2 tunnissa max 2½, ja yksi pullollinen urheilujuomaa mukana... kuten arvata saattaa se pullo oli puolessavälissä tyhjä ja niin oli kuskin tankki muutenkin.. alkoi kilsat tuntumaan pitkiltä. Aurinkokin oli laskemaan päin, valoa kyllä riittää pitkään mutta ilma viilenee tosi nopeasti ja alkoi hiukka paleltamaankin. Akuuteimpana kuitenkin energiapula ja bonkkaus, ja tottakai olin ajanut edellisetn kioskien ja kauppojen ohi, eihän tässä nyt enää kauaa mene... no siinä aloin aika äkkiä toivomaan että tulisi mikä tahansa paikka mistä suuhunpantavaa löytyisi ja n. 10 kilsaa ennen kotia bensis jonka yhteydessä kebab-keidas pelasti. Hoipertelin sisään ja täräytin lärviin juustoburgeriaterian ranuleilla ja puoli litraa kokista. Aaaaaahhhhhhhhhhhhh!!! Sitten äkkiä pyörän selkään sillä ilma viileni edelleen ja nyt oli jo itse asiassa tosi kylmä mutta pääasia että oli energiaa ja enää lyhyt pätkä kotiin. 

Tästähän tässä on kyse, ihan on jo päässyt unohtumaan ettei mitään saa ilmaiseksi vaan tällaisia kärsimyslenkkejä tarvitaan. Jotain Ironwilliä oli tänäänkin kuitenkin mukana kun jaksoi kotiin saakka. Vaihtoehtoja ei tietysti paljoa ole. 

Jatketaan nyt kun on vauhtiin päästy, ehkä Roth ei olekaan mahdoton ajatus. Mutta tämänpäiväisiä kärsimysnäytelmiä on silloin kestettävä vielä monta... motivoivin tekijä siihen kestämiseen on, että tiedän sen olevan sen arvoista. 

Vedenjakajalla

Ei voi mitään, nyt ollaan tienristeyksessä nimeltä osallistuako vai ei. 3kk Challenge Rothiin, ja tiedän olevani suorastaan etuoikeutettu päästyäni yhteen maailman halutuimmille lähtölistoille, ja silti harkitsen vakavasti vetäytymistä klpailusta. 

Elämä ollut oikeastaan viimeiset pari vuotta jo niin sairaalloisen hektistä, ettei ole oikein lepoa ollut, varsinkaan henkisesti, kun koko ajan ollut jokin monumentaalinen tavoite oltava. 

On ollut nuoren suhteen keskellä toiseen maahan muutto, sitten naimisiinmenoa, uutta erittäin vaativaa ja aikaavievää työtä, murhetta perheessä ja kaiken keskellä palava halu treenata kovaa ja paljon. On sanomatta selvää että tällaisessa elämäntilanteessa ei paljoa nappaa fiilailla harjoituskalentereita tai pohtia treenikauden jaksotuksia tai punnailla raejuustoja seuraavaan välipalaan. 

Suoraan sanottuna harjoitteluni on koko talven ollut lähes täysin päämäärätöntä "tehdään mitä ehditään" touhua, syksyllä huolella tehdystä kalenterista huolimatta. Toki pitänyt sisällään hyvääkin treeniä mistä todisteena hiljan juostu puolimaraenkka ja yksi pitkä raskas hiihtokisa läpivietynä, mutta jotta olisin siinä iskussa jossa halusin olla heinäkuussa Rothissa, olen valovuosia aikataulua jäljessä. Vielä yhtenä lisäsyynä sylettää vietävästi myöhäinen kevät, olisin halunnut olla pyörän päällä ULKONA jo kuukausi sitten, mutta edelleen kilsoja 0. 

Tietyllä tavalla en myöskään oikein mitenkään saa kaivettua tuota paloa ja motivaatiota esiin, mitä tässä vaiheessa treeniin tarvittaisiin. Uinti ei kiinnosta. Taustalla kalvaa ahdistus jatkuvasti siitä että ei tee oikeita asioita oikeaan aikaan eikä tarpeeksi ja aika loppuu. Silloin harjoittelusta tulee väkinäistä ja hätäistä jo sinällään. 

Voi olla, että saavutin jonkinlaisen täyttymyksen Nizzassa viime kesänä, toki haluan tehdä useampia täysmatkoja ja paremmilla suorituksilla, mutta nyt kun sen tietää oikeasti kerran läpivieneenä miten paljon se vaatii, en todellakaan ole varma haluanko olla viivalla tietäen olevani keskenkuntoinen. Ihan jo oman terveydenkin takia. 

No, huhtikuu on aikaa miettiä, sen jälkeen ei enää osallistumismaksusta palauteta latiakaan, joten voi olla että mieli muuttuu jos kevät saa ja pääsee niittämään nopeasti kilometrejä. Nyt tosin tuntuu että olisi, uskomatonta että sanon, jopa helpotus päästä ajattelemasta koko kisaa.