Hyvin menneen mutta 2 minuuttia ennätyksestä uupumaan jääneen Helsinki Cityn jälkeen jäi vielä tälle kaudelle mukavasti motivaatiota juosta kolmannen kerran Vantaan maraton. Juuri siellä olin ennätykseni 2009 tehnyt joten reitti tuttu, nopea, ja kisajärjestelyt parhaasta päästä.
Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa.
Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin.
Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.
Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :)
