Matkustimme matkailuautollamme Ruotsiin keskiviikon aamulaivalla, ollen perillä Kalmarissa Stensö Campingissa, josta muuten vahva suositus camppaajille, suunnilleen keskiyöllä. Siellä vietimme tuon ensimmäisen sekä toisen eli to-pe välisen yön, pe-la yöksi siirryimme urheilukentän paikoitukseen joka oli järjestetty aivan kisakylän tuntumaan, tästä siis toinen vinkki autolla matkaaville esim. ensi vuonna. Tämä aikataulu oli hyvä, näin ennen kisaa oli koko torstai jona hoidin rekisteröimisen ja loppupäivän sai käydä läpi varusteita ja kävimme useiden muiden kanssa uimassa kisareitillä.
Kisaan valmistautuminen ei mennyt mitenkään kovin hyvin. Kesä oli kiireistä aikaa mm. työpaikan vaihdon johdosta. Pidimme myös 2 viikon loman heinäkuussa, jona automatkailimme Euroopassa, käyden aina Tour de Francessa saakka, mikä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Siellä tuli 2 pyörälenkkiä tehtyä tdf-etapin reitillä, siinä kaikki. Eli kunto on eittämättä ehtinyt lähteä laskusuuntaan viimeisenä kuukautena ennen Kalmaria. Tämä nosti taas samat peikot mieleen. Tulenko lainkaan selviämään, mitenhän tuskainen reissu on tiedossa. Huippuhyvää tulosta ei ainakaan ole tulossa. Pitäisikö lähteä ollenkaan? Kestääkö paikat näin huonolla valmistautumisella? Nousi lievä ahdistus ja tosissaan jo mietin lähteäkö ollenkaan. Onneksi, onneksi kotijoukot puhuivat järkeä päähän ja hain vielä hyvältä treenikaveriltani ja viime kesän swimrun-kumppaniltani vahvistusta ja sain itseni tätä kautta vakuutettua että tuntemani epävarmuus on liioiteltua. Kuitenkin pohjia on tehty vuosi, kestävyys on kunnossa. Keväällä on käyty Lanzaroten leiriä, satsattu uuteen pyörään sun muuta, tämä kisa mielessä, en siis mitenkään voi jättäytyä ja antaa sijaa jälkijossittelulle ja pettyä itseeni. Tietysti siis matkaan lähdetään, ja etenkin kun tämä on ns. revanssi itsestäni, olen jo kerran Kalmarin osallistumisen peruuttanut joten asia on nyt kuitattava.
Paikan päälle kun päästiin niin kuten näissä tapahtumissa aina, fiilis nousee välittömästi ihan omiin sfääreihin. Tunnelma on tarttuvaa ja ympärillä on toveriharrastajia tuhatmäärin ja hymyileiviä ihmisiä. Onhan kyseessä kuitenkin bileet, ja loppujen lopuksi kaikki tulevat nauttimaan päivästä, pokkaamaan palkinnon kovasta työstä ja kiittämään itseään siitä että ylläpitää tervettä elämäntapaa ja kuntoansa.
Torstaina hoidin rekisteröitymisen heti aamupäivällä ilman jonoja, homma hoitui nopeasti. Sitten tosiaan reitille uimaan, uinti oli taas totutusti se osuus mikä kuumotti eniten. En ole avovedessä uinut viiteen vuoteen kahta kilometriä pitempää pätkää. Ja tämä uinti menee jonkin matkaa satamasta ulos ulapalle, jossa aallokkoakin oli hiukan. Vesi oli lämmintä, n. 19- asteista ja lähellä rantoja paikoin runsaasti levää. Mutta kaikin puolin hyvä ja helppo vesi uida, uimalasien kanssa vaan oli vähän ongelmaa koska huurtuvat nopeasti ja huomasin hetken uituani että suunnistamisesta ei tule mitään kun ei tahdo nähdä yhtään mitään. Teinkin päivää ennen kisaa sitten ratkaisun, josta en hiiskunut ennen kisaa kellekään - ostin exposta uudet lasit ja päätin käyttää niitä kisassa. En ehtinyt niitä edes testata, tarkoitus oli kyllä. Eli suoraan pakasta uudet lasit päähän kisapäivänä, tämä on vastoin kaikkia ohjeita eli testatut, sopivat ja todetusti toimivat varusteet pitäisi olla startissa mutta otin riskin - ja se kannatti. Lasit olivat aivan täydelliset, ja sain keskittyä uintiin. Päivää ennen kisaa oli kuitenkin toinenkin jännitysmomentti uintiin liittyen, löysin (onneksi) nimittäin märkäpuvusta repeämän. Eikä mikään pikku reikä vaan saumasta 5-10cm auki. Nice. Nooh, mitäpä tuosta, paikataan neopreeniliimalla... paitsi että tosiaan, se onkin kotona Suomessa... shit! Kipinkapin expoon, eiköhän sieltä joltakin kojulta löydy. Ei löytynyt. Melko poikkeuksellista, yleensä siellä on joku uintitarvike- tv. myyjä jolta tuokin löytyy. No, kävi kuitenkin onni, kaupungissa on yksi liike, joka on erikoistunut märkäpukujen myyntiin, sinne siis ja sieltähän liima löytyi, huh! Sain sauman liimattua hyvin ja tuolla neopreeniliimallahan saa tosi hyvin korjattua ja sauma piti täydellisesti kisassa.
Noniin mennään sitten itse kisapäivään! Edeltävänä yönä satoi aikalailla, ja tuo sade piti tietysti hereillä ja hivenen hermostutti. Vielä aamuviideltäkin sade jatkui. Ennusteen mukaan se oli kuitenkin väistyvä aamulla, ja näin kävikin ennen starttia. Uinnin ennustin menevän 1:15 paikkeille. Hyvänä päivänä siihen tai jopa alle, asetuin siis 1:10 ryhmän loppupäähän. Vähän edemmäskin olisi näin jälkiviisaana voinut mennä, olisi voinut saada boostia hiukan nopeammista uimareista. Mutta halusin pelata päivän varman päälle ja aloittaa mahdollisimman taloudellisesti. Uinti menikin sitten todella mukavasti. Tilaa oli uinnin läpi hyvin, ja uintia olisi voinut jatkaa paljon pitempäänkin, olo oli vahva. T1:een 1:17 ajassa, eli suunnilleen odotusten mukainen uinti. Minuutin hitaampi kuin Nizzassa 2012, eipä siis ole kehitystä tullut viidessä vuodessa :D mutta hyvä näin!
Triathlonin neljäs laji eli vaihdothan ovat se minun leipälaji. Edelleen mielestäni tosi monet jättävät tämän osa-alueen täysin huomiotta, pitkillä matkoilla se ei ehkä niin tärkeä olekaan vetää nopeasti mutta vastaavasti en ymmärrä miksi siellä pitäisi aikaakaan tuhlata. Pikku harjoittelulla ja etukäteen suunnittelemalla miten vaihdon suorittaa, voi siinä voittaa minuutteja. Vedestä noustessani yleensä aina juoksen vaihtotelttaan. Siinä säästyy jo aikaa. Sitten pussi käteen, telttaan, märkäpuku pois,pussista mahdolliset varusteet päälle (tässä kisassa numerolappu, lasit ja kengät koska oli tosiaan sadetta ennen kisaa niin en jättänyt kenkiä pyörään), pussiin märkäpuku ja uimalasit ja kohti pyörää, taas juoksujalkaa. Pyörällä kypärä päähän ja ulos. Aikaa kului: 3:28. Ei supernopea mutta IM-vaihdoksi hyvä. Kalmarissa on tosi lyhyet vaihtomatkat myös on tässä kohtaa todettava, vedestä noustaan käytännössä suoraan vaihtoalueen sisään.
 |
| T1 |
Mahtavaa!! Ennalta kuumottanut uinti oli takana ja hyvällä ajalla! Ei kun nautiskelemaan loppupäivästä. Päivän avainsana oli maltti ja tavoite tasapainoinen suoritus. Pyöräreitti on huikea, ensin painellaan Öölannin sillan yli Öölantiin jossa n. 120 km pyöräilystä. Mennessä oli mies täynnä virtaa ja pieni myötätuuli selässä. Ensimmäisen 80km keskinopeus mukavissa 33km/h lukemissa. Tulee hyvä päivä, reilusti alle 6h pyörä ja saumat alle 11h suoritukseen, jess.. kunnes vastatuuli. Polarin loki näyttää 83-92km keskivauhdiksi 23km/h... muistui mieleen se päivän avainsana. Tänään polkisi moni itseltään jalat alta. Vastatuuli on siitä inhottava että sen kanssa ei oikein millään voi oikeasti voimiaan säästellä. Eteenpäin on mentävä jonkinlaisella vauhdilla kuitenkin kokoajan. Himmailin kuitenkin reilusti, ei huvittanut riskeerata 5h kävelymaratonia ja noloa maaliintuloa. Pyörän loppupää Öölannin jälkeen oli todellista tuskaa ja päivän ylivoimaisesti kovinta koettelemusta. Laskin kymppejä, vitosia ja lopulta yksittäisiä kilometrejä alaspäin, lopu jo...! Jalat oli aivan tyhjät ja teki tiukkaa pitää edes 30km/h keskaria lopussa kun ei ollut enää edes tuulta eikä mäkiä vaivana. Energiaa olin ottanut niin paljon kun tuntui että on järkevää, silti oli odottavat fiilikset, miltä tuntuu kun satulasta hyppää jaloille... eihän se hyvältä tuntunut.. mutta elämäni pisin pyörälenkki oli ainakin nyt takana, vihdoin! Aikaa kului lopulta 6:15, joka on 10 minuuttia hitaammin kun Nizzassa 2012. Kannattaa tutustua sen reitin profiiliin, niin saa perspektiiviä mitä nuo olosuhteet oli tänään, mutta ymmärrän myös nyt miten hyvä kunto ja etenkin pyöräkunto minulla silloin oli. Nostaa omassa mielessäni taas tuon ensikertani suoritusta arvossaan!
Nyt oli siis aikaa suttaantunut jo 7:40h kun T2:sta lähdin juoksureitille. Tuntui aivan sairaan pahalta. Ei tässä kohtaa päässä liikkunut yhtään mitään muuta kun että varovasti eteenpäin nyt vaan. Hitaasti mentiin, mutta hölkällä kuitenkin. 1,2,3 kilsaa. N 4 kilsan jälkeen alkoi olo helpottua, ja läpsytin menemään. Edelleen, maltti, maltti. Etenin ensimmäiset 5km tahdilla 6:10/km. Sitten lähti dieselveturi kulkemaan. Heh, menikö tässä taas 8,5h ennen kun kone lämpeni.. :) Seuraavat 5km: 5:51. Sitten 5:46. Sitten 5:41. Vau, 4h maratahtia. Yksi unelma oli ennen kisaa pystyä tekemään juoksu alle 4h. Tänään se ei raskaan pyörän jälkeen kuitenkaan ihan irronnut, juoksu hyytyi lopussa pikkiriikkisen mutta tuli eheä suoritus ja maralle aika 4:10, josta olen äärimmäisen ylpeä. Tuo alleviivaa onnistuneen kokonaiskilpailun. Alun, keskivaiheen ja lopun maltti oli kuin olikin valttia. Ja loppuaika 11:51, alle 12h oli kiva saada.
 |
| Maaliintulo. |
Kisan jälkeen palautuminen oli hämmästyttävän nopeaa. Parissa päivässä täysin normaalissa kävelykunnossa. Seuraavassa kisassa toivon olevani vähän heikommassa hapessa kisan jälkeen... :D mutta uskon että annoin Kalmarissa kaikkeni, ja tulos mukaili päivän kuntoa ja olosuhteita. Lopuksi on annettava aivan erityismaininta yleisölle. Käsittämätön määrä ihmisiä ja bilemeininki ympäri kaupunkia, jo yksinään siivitti monet maaliin. Tapahtumana suosittelen erittäin vahvasti!
No comments:
Post a Comment