Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 16.7.

Tehty! Ensimmäinen puolimatkan kisa on näin taitettu! Ajatus Joroisten puolimatkalle ilmoittautumisestahan kypsyi viime talvena ja määrätietoinen harjoittelu tuota päämäärää kohden kantoi todella hedelmää. 

Joroisille matkattiin perjantaina hyvillä mielin, olihan tämä loman kohokohta ja tapahtuma jota oltiin odotettu koko kuluva vuosi! Kisapäivää edeltävänä päivänä kuitenkin ilmaantui odottamattomia selkävaivoja, keskiviikkona tehty viimeinen uintitreeni saattoi vaikuttaa, tai huono nukkuma-asento kun petari oli ollut pesussa. No mene ja tiedä, alaselkä oli kuitenkin huolella kipeä ja sitä sitten hoidettiin pikku ibuprofeenikuurilla, kipuvoiteella ja varovaisella venyttelyllä. 

Kisapäivää edeltävä ilta käytiin seuraamassa sprinttikisaa ja valmisteltiin omia hommia, vietiin pyörä ja varustepussi Valvatuksen rantaan T1:een ja juoksuvarusteet valmiiksi urheilutalolle T2:een. Sitten tukeva illallinen hotellihuoneessa ja rentoutumista. On muuten elämys erikseen majoittua hotelli Joronjälkeen jossa aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuoteen 1975... suosittelen ehdottomasti kaikille jotka ovat tulevina vuosina Joroisille menossa kisaamaan :D Majoitus kuitenkin tähän tarkoitukseen aivan riittävän hyvä ja melko edullinen, sijainti paras mahdollinen ja henkilökunta ystävällistä!

Sitten pari sanaa itse kisasta. Yöunet jäi hiukan levottomiksi, yleensä en jännitä lainkaan enkä nytkään myönnä mutta varmaan hiukan jänskätti. Tiesin että kaikki on tip-top valmista ja että olen kunnossa, selkäkivut kiusasivat varmaan mieltä eniten. Aamu valkenikin sitten äkkiä ja eikun kuppi Joroislaista espressoa hotellin ravintolasta naamaan (muistutti enemmän teetä kuin kahvia se litku) ja tavaraa kasaan ja lähtöä tekemään Valvatuksen rantaan. Selkävaivat eivät olleet poissa, mutta hellittäneet sentään. Viimeinen ibu lärviin eiköhän kisa-adrenaliini hoitaisi loput. 

Rakas henkilökohtainen huoltajani ajoi meidät lähtöpaikalle ja eikun starttia odottelemaan. Lähtöviivalla sitten osui yksi jos toinenkin tuttu kaveri kohdalle ja meinasi ihan jutteluksi mennä viime hetkille saakka, no viimeiset puskapissat kerkesin heittämään ja märkäpuvun vetskari kiinni ja laukausta odottelemaan! Laukaus kajahti ja taas oltiin vedessä milloin jonkun alla milloin päällä ja välissä. Aivan mieletön sekamelska ja härdelli, rajuin startti missä tähän mennessä ollut mukana mutta oli sitä vaan porukkaakin!! Koskaan vielä en ole mitään paniikkia tai mitään sinne päinkään kuitenkaan kokenut joten rohkaisen kokeilemaan tätä lajia ihan oikeasti jos kiinnostaa mutta uintistartti pelottaa. Sekaan vaan reippain mielin, kyllä sieltä selviää! 

Ensimmäinen kolmannes uinnista olikin aika lailla omasta tilasta kamppailua. Juuri kun tuntui että sen tilan löysi niin tuli joku kylkeen tai muuta. Rytmiin oli hankala päästä. Ei auttanut kun ottaa rauhassa ja keskittyä omaan juttuun, eikä antautua muitten tönittäväksi! Järven perällä sitten alkoi porukka hajaantua enemmän ja pääsi keskittymään kelaukseen. Säästelin voimia jotta jaksaisi puristaa hyvällä tahdilla loppumatkan. Viimeiseltä kääntöpoijulta kun lähdettiin rantaa kohti ja ranta jo näkyi ajattelin että nyt jo, no ei tässä kauaa nokka tuhissut ja lisäsin pökköä pesään. Aiemmin kauempana näkyviä lakkeja alkoikin lähestyä ja lopussa varmaan jonkun verran tuli ohiteltua porukkaa. Olo oli todella vahva! Suurin yllätys olikin kun vilkaisin kelloa vedestä noustessa ja se näytti 32 ja risat, ajattelin että ei ole mahdollista. Myöhemmin tajusinkin että vedessä on kai jossain vaiheessa kello stopannut muutamaksi minuutiksi, uinnin loppuaika nimittäin 36:40. Olen itse asiassa siihenkin erittäin tyytyväinen, minun todella vähäisellä uintitaustalla!!! 

Tuon uinnin siivittämänä lähdin T1:stä kuin riivattu pyörän selkään, liikoja kuitenkaan hosumatta. Pyörän selkään, muutama polkaisu ja rauhassa kengät jalkaan kun maantielle pääsi. Pyörän ensi kilsat olikin sitten ihmettelyä kun meitä meni peräkkäin niin paljon ettei ohittaminen yksinkertaisesti ollut mahdollista eikä oikein turvallistakaan. Juoksufoorumilla ja muualla käytäviin peesikeskusteluihin en julkisesti aio edes ottaa sen lähemmin kantaa. Homma on mitä on tuon mittaisella reitillä kun sinne laittaa monta sataa pyöräilijää. 

Lentokentän kääntöpaikkaa lähestyttäessä ja sen jälkeen keskinopeus näytti olevan alle kolmeakymppiä.. ajattelin että ei se mitään, kohta aukeaa varmasti tilaa ja hyvä vaan että ottaa rauhallisen startin ja hakeutuu omaan rytmiin. Näin kävikin ja pian pääsi ohittelemaan porukkaa ja vauhti oli hyvä mutta tuntuma kuitenkin tarpeeksi kevyt. Ensimmäinen kierros meni leppoisasti pyöritellen ja siinähän se nälkä kasvoi syödessä. Seurasin kelloa ja mietin että keskinopeus huiteli siellä 35km/h paikkeilla, erittäin hyvä homma koska tuntuma oli edelleen kevyt. Otin suunnilleen geelin/patukan joka toinen ja banaanin joka toinen kierros ja nestettä päälle fiiliksen mukaan. Tavoitteena olin ajatellut 2:45 alle, noin 2:40 olisi optimisuoritus. Pyörän loppuaika 2:38:59 vahvistaa että olen pysynyt suunnitelmassa hyvin! T2:ssa tietysti kelloni edelleen näytti noin 4 minuuttia liian vähän ja katsoin että nyt on mahkut 5 tunnin alitukseen koska juoksuun olisi aikaa yli 1h50min!!! 

T2:een juoksin suoraan pyörän selästä ja olo oli edelleen uskomattoman hyvä. Ei mitään merkkejä krampeista. Sukat ja lenkkarit jalkaan juomavyö päälle ja menoksi. Urheilutalolta ulos tultaessa tulikin Arjan ja Maijan iloiset kannustushuudot yllätyksenä, kiitos tytöt :) 

Juoksun yritin heti aloittaa rennosti enkä liian kovaa. Pääsin juoksurytmiin ehkä paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa kilpailussa, nyt en siis ollut repinyt pyörällä liikoja! Yritin pitää mielessä että vaikka kauden kisoissa niin ei ole ollut, on juoksun silti oltava vahvuuteni koska sitä olen vuosikausia harrastanut. Nyt se oli vahva, tai ainakin täydensi kokonaisuutena erittäin tasaista suoritusta ja viimeisteli suureksi yllätyksekseni mielettömän tuloksen maaliviivalla: 

Juoksun osuusaika 1:47:37, kun puolimaratonin ennätykseni on 1:41. Ainoastaan viimeinen kierros oli raskas mutta meni, eli onnistuin jakamaan voimat melko hyvin. En näin ollen usko että 5 tunnin alitus olisi ollut välttämättä mahdollistakaan. 

Aikatavoitteeksi olin asettanut 5:30 alituksen, 5:15 optimisuorituksella. Tämä päivä ylitti villeimmätkin haaveet. Oli kenties kohtalon oikku tuo kellon temppuilu joka johti hurjaan 5 tunnin alituksen jahtaamiseen... ;) 

Palautuminenkin todella hyvällä tolalla ja tässä sitten ollaan taas aimo harppaus lähempänä projektin maalia, eli 2012 Ironmania!!! 

Tapahtuman järjestäjille, sekä tutuille ja tuntemattomille kannustajille suuri kiitos. Sekä rakkalleni joka huolsit ja olit maalissa vastassa. Olet paras. Vuosaari hiljenee. For now :)