No, eipä nyt liikaa dramatisoida mutta ei tämä vuosi ole urheilullisesta näkökulmasta mitään juhlaa ollut. Prospektit vuoden alussa oli jotain ihan muuta kun lopputulos näin syyskuun lopussa. Eilen koko vuoden kestänyt epätasaisuus, epäsäännöllisyys ja erinäisten vaivojen riivaama motivaatio kulminoitui surkeaan keskeytykseen Oslo maratonilla jo noin 2,5 km jälkeen. Edellisessä postauksessa mainitsemani pohjelihasvaiva alkoi jomottamaan ensiaskeleista ja tuossa keskeytyksen kohdalla siihen iski niin kova kipu että jatkaminen ei onnistunut. Krampinomainen kipu mutta ei kramppi kuitenkaan, vähän niinkuin lihaksessa olisi revähtymä tms, eli kävelykin on klenkkaamista kivun takia.
Jos olisi iskenyt 40km kohdalla eri juttu mutta nyt kun heti alussa niin oli hyvin helppo päätös jättää leikki siihen. Vahinkoa olisi muuten tullut nopeasti lisää tuohon jalkaan. Nyt haluan vain unohtaa juoksemiset hetkeksi kokonaan ja selvittää tämän vaivan sekä levätä akillekset kuntoon. Jos ei olisi ollut tuota niin on hyvin mahdollista että varsinkin vasemman akilleksen ongelmat olisivat puolestaan katkaisseet matkan. Lähtökohdat siis olivat oikeasti heikommat mitä kenellekään etukäteen paljastin, kun kerran oli nimi listalla päätin ainakin viivalle lähteä ja katsoa mitä tulee. Yllättävää oli itsellekin että tuo jalka juuri eilen oli sitten noin nopeasti noin kipeä.
Nyt sitten nollataan trippimittari ihan täysin ja katsellaan ensi vuoteen päin sekä odotellaan lumentuloa, toivon että saan koivet kuntoon latukelien saapuessa.
Ensi vuodelle on siis Joroisille nimi listalla, mitään muuta varmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Kieltämättä nyt arveluttaa jalkojen kestävyys, toivottavasti ei mihinkään radikaalimpaan kuntoutukseen tule olemaan tarvetta mutta juuri nyt on ajatus että enemmän tulee vietettyä aikaa pyörällä ja uiden talvella-keväällä.
Otsikkoa kunnioittaaksemme voidaan vetää kauden rykäisyt nippuun, ja se on aika nopeasti tehty:
2 x perusmatkan kisaa, lähtökohtiin nähden arvosana 8 molempiin. Juoksuosuuksilla parannusta viime vuoden vastaaviin kisoihin, loppuaikojen jäädessä niukasti viime vuoden tuloksista (1 ja 3 min).
Ironman Kalmar DNS
Oslo triathlon DNS
Oslo Maraton DNF
Sunday 21 September 2014
Monday 15 September 2014
T minus 5
5 päivää Oslo maratoniin. Viime viikko meni jo melkolailla sluibaillessa ja ainakin juoksu vähennettiin minimiin. Yksi ripeämpi treeni oli soutu- ja hiihtoergon parissa salilla plus pari tosi lyhyttä hölkkäystä. Olen tänä vuonna ottanut aika pitkän tämän lähestymisajan kun 2 viikkoa tulee tosi kevyttä. Tällä viikolla ei enää juuri mitään, huomenna jokin herättelevä juoksahdus ehkä kympin verran, sitten ke-pe ollaankin työasioissa Suomen päässä ja kisa-aattona kotiin valmistautumaan.
Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa.
Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa!
Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa.
Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa!
Saturday 6 September 2014
Uusia tuulia ja maratonille valmistautumisia
2 viikkoa Oslo maratoniin ja viimeiset avainharjoitukset ovat käsillä, ennen kuin alkaa parin viikon laiskottelu ja tuskainen odottelu. 15 km lenkki joka taittui 2½ viikkoa sitten melko työläästi 4:40/km tahdilla, meni tänään 4:36/km tahdilla hiukan helpomman tuntuisesti. Ihan helpohkosti oikeastaan, loppu vaan tuli kiihtyen miksi tuntui aika kovaltakin harjoitukselta lopuksi. Keskisyke lenkillä tänään 159, viimeksi 160 eli pientä kehitystä/palautumista lienee tapahtunut. Kuitenkin tuo on minulle maratonille liian kova syke, joten nähtäväksi jää pystynkö tuota tahtia ylläpitämään kisassa, joka vaaditaan 3:20 alitukseen.
Viikko sitten jänistelin kaveria Helsingin Midnight runissa, ja täytyy sanoa että olen jänistelyyni sangen tyytyväinen. Sain pingotettua kaverini venyttämään kuntonsa äärimmilleen ja alittamaan 48 minuuttia kun 50 oli hänellä tavoitteena. Hienosti juostu! Tuolla reitillä ennätystä tavoitteleville varoituksen sana: mutkittelevalla katureitillä matkaa tulee salakavalasti vähän extraa (minun mittarin mukaan 150m, kaverin 220m) joten jos turhan naftilla jonkin minuuttiluvun alitus tavoitteenaan juoksee, saa maalissa äkkiä huomata että tavoite karkasi virallisissa tuloksissa jonkun sekunnin yli. Tämän me opimme 2 vuotta sitten kun kävimme viimeksi tuossa juoksussa!
Sitten muihin aiheisiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet palata Suomeen ensi vuoden aikana. Minulla tulee pian 3 vuotta täyteen täällä (uskomatonta miten aika rientää!) ja vaimollakin yli vuosi, ja tosiasia on että minun kohdallani olen saanut sen mitä täältä tulin hakemaan (työkokemus) kuten myös puoliso, ja Suomessa odottavat uudet haasteet työelämässä, jonka lisäksi vaakakupissa painaa muutkin asiat: sukulaiset ja ystävät, koti-ikävä omaan kotimaahan ja fakta että Suomi on yksi ylivoimaisesti maailman parhaita maita elää. Muualla asuminen pitemmän aikaa laittaa asioita perspektiiviin ja näin se vaan on, julkiset palvelut, (etenkin sosiaali- ja terveys ym), alhaisempi verotus, verorahojen järkevämpi käyttö (poliitikasta lähtien kaiken edistyneisyys Norjaan verrattuna), rikas kulttuurielämä, monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet (ette usko miten ikävä on suomen puhtaita ja toimivia uimahalleja..), ylivertainen elintarvikevalikoima eikä vähintään sen ja muun elämisen kustannusten hintataso jne jne... Vaan kokemuksena en voi kun suositella jos mahdollisuus joskus tulee lähteä maailmalle. Ikävä toki tulee monia asioita ja ihmisiä täälläkin, se on selvä.
Suomeen muutto tarkoittaa, että sain keskiviikkona täräyttää nimeni ensi vuoden Joroisten lähtölistalle!! Miten ikävä onkaan myös Suomen fantastista triathlonyhteisöä, vanhoja seurakavereita ja tuota legendaarista kilpailua. Siellä sitten ollaan uudessa sarjassa ensi vuonna, eli 35-39 ukoissa! Pitää koittaa ettei ihan jalkoihin jäisi.
Viikko sitten jänistelin kaveria Helsingin Midnight runissa, ja täytyy sanoa että olen jänistelyyni sangen tyytyväinen. Sain pingotettua kaverini venyttämään kuntonsa äärimmilleen ja alittamaan 48 minuuttia kun 50 oli hänellä tavoitteena. Hienosti juostu! Tuolla reitillä ennätystä tavoitteleville varoituksen sana: mutkittelevalla katureitillä matkaa tulee salakavalasti vähän extraa (minun mittarin mukaan 150m, kaverin 220m) joten jos turhan naftilla jonkin minuuttiluvun alitus tavoitteenaan juoksee, saa maalissa äkkiä huomata että tavoite karkasi virallisissa tuloksissa jonkun sekunnin yli. Tämän me opimme 2 vuotta sitten kun kävimme viimeksi tuossa juoksussa!
Sitten muihin aiheisiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet palata Suomeen ensi vuoden aikana. Minulla tulee pian 3 vuotta täyteen täällä (uskomatonta miten aika rientää!) ja vaimollakin yli vuosi, ja tosiasia on että minun kohdallani olen saanut sen mitä täältä tulin hakemaan (työkokemus) kuten myös puoliso, ja Suomessa odottavat uudet haasteet työelämässä, jonka lisäksi vaakakupissa painaa muutkin asiat: sukulaiset ja ystävät, koti-ikävä omaan kotimaahan ja fakta että Suomi on yksi ylivoimaisesti maailman parhaita maita elää. Muualla asuminen pitemmän aikaa laittaa asioita perspektiiviin ja näin se vaan on, julkiset palvelut, (etenkin sosiaali- ja terveys ym), alhaisempi verotus, verorahojen järkevämpi käyttö (poliitikasta lähtien kaiken edistyneisyys Norjaan verrattuna), rikas kulttuurielämä, monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet (ette usko miten ikävä on suomen puhtaita ja toimivia uimahalleja..), ylivertainen elintarvikevalikoima eikä vähintään sen ja muun elämisen kustannusten hintataso jne jne... Vaan kokemuksena en voi kun suositella jos mahdollisuus joskus tulee lähteä maailmalle. Ikävä toki tulee monia asioita ja ihmisiä täälläkin, se on selvä.
Suomeen muutto tarkoittaa, että sain keskiviikkona täräyttää nimeni ensi vuoden Joroisten lähtölistalle!! Miten ikävä onkaan myös Suomen fantastista triathlonyhteisöä, vanhoja seurakavereita ja tuota legendaarista kilpailua. Siellä sitten ollaan uudessa sarjassa ensi vuonna, eli 35-39 ukoissa! Pitää koittaa ettei ihan jalkoihin jäisi.
Subscribe to:
Posts (Atom)