2 viikkoa Oslo maratoniin ja viimeiset avainharjoitukset ovat käsillä, ennen kuin alkaa parin viikon laiskottelu ja tuskainen odottelu. 15 km lenkki joka taittui 2½ viikkoa sitten melko työläästi 4:40/km tahdilla, meni tänään 4:36/km tahdilla hiukan helpomman tuntuisesti. Ihan helpohkosti oikeastaan, loppu vaan tuli kiihtyen miksi tuntui aika kovaltakin harjoitukselta lopuksi. Keskisyke lenkillä tänään 159, viimeksi 160 eli pientä kehitystä/palautumista lienee tapahtunut. Kuitenkin tuo on minulle maratonille liian kova syke, joten nähtäväksi jää pystynkö tuota tahtia ylläpitämään kisassa, joka vaaditaan 3:20 alitukseen.
Viikko sitten jänistelin kaveria Helsingin Midnight runissa, ja täytyy sanoa että olen jänistelyyni sangen tyytyväinen. Sain pingotettua kaverini venyttämään kuntonsa äärimmilleen ja alittamaan 48 minuuttia kun 50 oli hänellä tavoitteena. Hienosti juostu! Tuolla reitillä ennätystä tavoitteleville varoituksen sana: mutkittelevalla katureitillä matkaa tulee salakavalasti vähän extraa (minun mittarin mukaan 150m, kaverin 220m) joten jos turhan naftilla jonkin minuuttiluvun alitus tavoitteenaan juoksee, saa maalissa äkkiä huomata että tavoite karkasi virallisissa tuloksissa jonkun sekunnin yli. Tämän me opimme 2 vuotta sitten kun kävimme viimeksi tuossa juoksussa!
Sitten muihin aiheisiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet palata Suomeen ensi vuoden aikana. Minulla tulee pian 3 vuotta täyteen täällä (uskomatonta miten aika rientää!) ja vaimollakin yli vuosi, ja tosiasia on että minun kohdallani olen saanut sen mitä täältä tulin hakemaan (työkokemus) kuten myös puoliso, ja Suomessa odottavat uudet haasteet työelämässä, jonka lisäksi vaakakupissa painaa muutkin asiat: sukulaiset ja ystävät, koti-ikävä omaan kotimaahan ja fakta että Suomi on yksi ylivoimaisesti maailman parhaita maita elää. Muualla asuminen pitemmän aikaa laittaa asioita perspektiiviin ja näin se vaan on, julkiset palvelut, (etenkin sosiaali- ja terveys ym), alhaisempi verotus, verorahojen järkevämpi käyttö (poliitikasta lähtien kaiken edistyneisyys Norjaan verrattuna), rikas kulttuurielämä, monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet (ette usko miten ikävä on suomen puhtaita ja toimivia uimahalleja..), ylivertainen elintarvikevalikoima eikä vähintään sen ja muun elämisen kustannusten hintataso jne jne... Vaan kokemuksena en voi kun suositella jos mahdollisuus joskus tulee lähteä maailmalle. Ikävä toki tulee monia asioita ja ihmisiä täälläkin, se on selvä.
Suomeen muutto tarkoittaa, että sain keskiviikkona täräyttää nimeni ensi vuoden Joroisten lähtölistalle!! Miten ikävä onkaan myös Suomen fantastista triathlonyhteisöä, vanhoja seurakavereita ja tuota legendaarista kilpailua. Siellä sitten ollaan uudessa sarjassa ensi vuonna, eli 35-39 ukoissa! Pitää koittaa ettei ihan jalkoihin jäisi.
No comments:
Post a Comment