Eilen oli siis kauden eka tri-kisailu. Mukavan lähellä vajaan sadan kilsan päässä etelä-kaakkoon täältä Oslosta sijaitsee Sarpsborg-niminen pikkukaupunki, jonka liepeillä olevassa Tunevann-järvessä ja sen ympärillä käytiin tämä, vasta toista kertaa järjestetty pikkukisa.
Oli hyvä fiilis lähteä, jos kunto kovissa paikoissa edelleen vähän kysymysmerkki niin ainakin pyrin valmistautumaan hyvin, huoltamalla, säätämällä ja pakkaamalla varusteet jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä. Erityisesti pyörän asentoa oli fiilattava, olin trainerin lisäksi ollut tempon päällä tasan kerran tänä vuonna, pari viikkoa sitten lokaali-rykäisyssä ja joku oli kyllä pahasti hakusessa ainakin silloin. No vika löytyi aika pian, satula oli senttitolkulla aivan liian matalalla, en tiedä mistä muistista olin säätänyt satulan vai oliko jäänyt vaimon säätöihin kun talvella hiukan kanssa rainerilla sotki... löysin aika optimaalikorkeuden ja kävin tempoilemassa yhtä suoranpätkää kuin varmistukseksi jotta kulukee :)
Olen tehnyt tätä ennen vain yhden perusmatkan kisan 2 vuotta sitten Kiskossa, joka oli muutenkin ekoja tri-tapahtumiani. Siellä meni 2:42 ja rapiat, muistaakseni pyörän ollessa pikkaisen ylipitkä. Oli niin tai näin sopiva tavoite tähän kisaan oli tehdä enkat ja kyllähän toki lähdin 2:30 rajan rikkominen mielessä matkaan.
Se kuitenkin osoittautui tänään ja tällä reitillä hitusen liian kovaksi, erinäisistä syistä.
Homma ei kovin hyvin alkanut ja voitte olla varmoja että ennen sunnuntain Ironman 70.3 Haugesundin kisaa käyn uimalasikaupassa.. nimittäin 50 metriäkään tuskin päästiin kun vanhat mutta ei (enää) niin luotettavat speedoni alkoivat päästää huolella vettä sisään molemmista rilleistä. Ei ollut ensimmäinen kerta näissä laseissa.. joten en siitä sen kummempaa ajatellut kun että kyllä tämä menee kun jotain vielä näkee ja kun suuntapoijut olivat isot ja keltaiset. Vettä sitten vaan tulikin niin että silmissä läikkyi eikä nähnyt yhtään mitään. Jotenka stop siihen paikkaan ja rilliä tiukemmalle... sain sen verran säädettyä että molempiin ei ainakaan niin paljoa enää vuotanut ja matka jatkui. Tuohon kuitenkin joku vajaa puoli minuuttia tuhraantui varmaan.
Uinti oli muutenkin tosi tervaa. Vähäinen uintitreeni taas kostautui. Joo, alan nyt uskomaan että kannattaa ensi vuodelle viihtyä siellä altaassa edes hiukan enemmän, niin surkeaa oli tänään. Uinti 32:25 joka on kyllä häpeällisen hidasta. Kylläkin nyt tullut raporttia monelta joilla uinnissakin matkaa mittaavat mittarit että oli n 1600-1700m varsinainen matka.
Toki oli minulla myös ajatusta matkassa, en halunnut puristaa yhtään liian kovaa jotta jäisi voimia pyörään ja juoksuun sen 2:30 ajan jahtaamisessa. Ja vielä yksi selitys: märkäpukukin olisi kohta kai aika vaihtaa. Ahdistaa nimittäin hartioista jonkin verran ja käsivarret vetää nopeasti hapokkaalle, tuntuu että täyttä vedon liikelaajuutta käyttäessä puku ei anna myöden. Positiivistahan tässä on että lienee siis hartiat kasvaneet ;)
T1. Disaster. Vaihtopaikalle saapuessa tunsin palan kurkussa ja olihan sitä järveäkin vähän taas nielty. Huumorintajuinen vaimoni oli tietysti ottamassa koko kakomisepisodini videolle, pitää lisätä tänne muidenkin viihteeksi kun keksin miten :D
Sittenpä ei lähtenyt märkäpuku jalasta, ei sitten millään. Perseelleen märälle ja mutaiselle vaihtopaikalle (ehkä ainoa valittamisen aihe tässä kisassa joka oli muuten huippuhyvin järkätty) ja siinä sitten nykimään happoisilla käsivarsilla pukua nilkasta. Hermothan siinä meni kun aikaa kului, joten muutaman pakollisen #%&tu#%*tanan jälkeen otin ihan rauhallisesti, eiköhän ne 2:30 tsäänssit joka tapauksessa menneet jo. Noniin lähtihän se puku kun osasi ottaa rauhallisesti. :D
Siitä sitten pyörän päälle ja matkaan kuin riivattu. Kärkeen loiva ylämäki, jalat hapoille XD no homma tasaantui melko äkkiä ja sain hyvän rytmin pyörään. Tavoitteena oli edelleen ajaa 1:10 niin rennosti ja voimia säästellen kuin mahdollista. Reitti oli melko kumpuileva ja kaikista alamäistäkään ei ihan koko potentiaalia saanut irti kun olivat kovin mutkaisia muutamat. Reitti ajettiin kahteen kertaan. Seurailin kelloa ja olin aika tarkalleen aikataulussa koko ajan. Kellontarkkaa työtä tuo sitten olikin, pyöräosuus 1:09:56 johon oltava tosi tyytyväinen! Koko kisan 30. nopein ja oman ikäryhmän 10. nopein aika lämmittää mieltä.
T2 1:19 ja tässä kohtaa siis uinnin ja T1:en tyrimisten vuoksi juoksuun olisi aikaa enää jotain 43:30. Aika tekemätön paikka meikäläiselle. Ja sen tiesin jo ensi kilometrillä, vatsaa pisti ja takareidet meinasi kramppailla (pyöräosuudella muuten vasen takareisi kramppasikin oikein kunnolla, siitä huolimatta sain vauhdin pidettyä). Juoksu tehtiin kahtena edestakaisena kiekkana, ja ensimmäiseen meni jotakuinkin 25min, tuntui jopa hitaammalta, joten tsempillä nyt ainakin 2:35 menisi, ja menihän se sitten kun juoksu alkoi rentoutua mitä pitemmälle mentiin, kuten mulla usein.. eli pyörästä juoksuun hommia tulisi kanssa reenailla enempi.. Mutta, hyvä näin, sen verran sain itsestäni puserrettua lopussa että juoksu tuli 47:37, ihan ok tähän päivään! Ja maalissa 2:34:02.
Todella mukava kisa oli ja hieno reitti, ehdottomasti ensi vuonna uudestaan! Ja roimaa parannusta tekemään. Uinnista vaihdoista ja juoksusta jäi heittämällä 5 minuuttia otettavaa.
 |
| Huoh. Eipä turhia hoppuilla enää... |
 |
| Kulje nyt rrrkl... täällä pidettiin säädyllisiä välejä. Siistiä kisaamista. |
.png)
No comments:
Post a Comment