Olipa huikea aloitus kesälomalle. Ihan ekaksi: ajakaa kerran elämässä E134 Norjassa idästä länsirannikolle tai toisinpäin. Aivan huikea reitti joka vei yli tuntureiden, lumihuippuista vuoristoa, upeita laaksoja ja pohjolaista karuutta kauneimmillaan. Kerrassaan henkeäsalpaava reitti.
Sitten asiaan. Eilen taisi olla ensimmäinen lähestulkoon täydellinen kilpailuni, kaikki meni tismalleen suunnitelmien ja laskelmien mukaan. Entistä paremmin tuli selväksi miten iso merkitys huolellisella valmistautumisella on. Mietin viimeiseen yksityiskohtaan koko kilpailustrategian, laskin minuutilleen miten paljon mihinkin on aikaa, vaihdot mukaanlukien, jotta tiesin mitä vaaditaan että pääsen tavoitteeseen eli alle viiden tunnin.
Edeltävänä päivänä oli pyörän ja vaihtokamojen check in, samalla pääsin silmäilemään lammen jossa uisimme, ja vaihtoreitin ja pituuden. Vedestä T1:een ei ollut pitkä matka, kokonaisuudessa komisensataa metriä bike out:iin. T2 tultiin samaan paikkaan ja toiseen suuntaan vaihtoalueen läpi juoksuun. Loistavaa, saisin vaihdot tehtyä kohtuunopeasti.
Kisa-aamuna tihkusadetta aina starttiin asti, loppui kuitenkin uinnin aikana. Nyt on lasiasiatkin kunnossa, uusista Arenan rilleistä ei läpi tule mitään. Uinti oli kuitenkin haasteellinen. Pienehkö lampi oli ahdas, kun reitti kiersi syheröä oli painitilannetta lähes läpi koko uinnin. Lisäksi sain pari kertaa lievän hyperventilaatioepisodin aikaiseksi kun oli limaa kurkussa, ja pieni aallokko iski järveä kurkkuun. Ei hyvä alku. Jotenkin vaan yritin päästä rytmiin ja pitää huolta oikeasta suunnasta. Koitin rentoutua ja taka- ja loppusuoralla onnistuinkin vähän ja ehkä voitin jotain aikaa takaisin. Tiesin kuitenkin että uinti oli katastrofi ja saisin pistellä tosissaan pyörällä ja juosten.. Uinti 37:21, tosi surkeaa mutta luulin että olisi voinut olla jopa lähellä neljääkymmentä.. ei ollut kuitenkaan hajuakaan ajasta kun nousin vedestä kun kello oli stopannut taas jossain törmäystilanteessa varmaan. Juoksin vaihtoon, pussi löytyi heti ja nyt lähti pukukin päältä liukkaasti.
Pyörän päälle kun pääsin katsoin mitä kello on ja siitä osasin about päätellä uintiajan. Sitten vaan kalkuloimaan miten lujaa tarvitsisi ajaa että juoksuun jää tarpeeksi aikaa... olin asettanut pyörässä olevan gps:n 34km/h keskariin, ja se oli laskettu sen mukaan, että uintiin menee max 36 min, nyt tiesin että on jos mahdollista tehtävä pari minuuttia pankkiin ennen juoksua, muuten tulee ehkä liian hoppu.
Pyöräreitti oli todella kaunis. Mentiin kaupungista maaseudulle ja kumpuilevia maanteitä mentiin. Reitti oli tosi kiva, kohtuunopeakin. Ylämäkiä oli toki, mutta olivat pääosin lyhyitä tai loivia. Alussa oli ruuhkaa huolella, sain ohitella kymmenittäin muita. Parikymppiä mentyäni olin karistellut nopeammat uimarit mutta hitaammat pyöräilijät ja oli väljempää ajaa. Varsinkin alussa oli niin paljon porukkaa että ohitustilanteet oli väkisinkin häilyviä, mutta tuomariprätkät suhasivat ohi niin tiuhaan että porukka kyllä piteli välejä aika hyvin. Useasti vaan oli taas kahden rinnakkain ajelua, joutui ajamaan molempien ohi tai huutamaan takaa että nyt ohi tai oikealle siitä!
Pyöräjalat olivat helkkarin hyvät tänään. Vauhti oli hyvää ja painelinkin alun puolen matkasta jossain 36 km/h keskarilla, ja kaulaa alkuperäiseen pyörätavoitevauhtiin oli parhaimmillaan yli 4 minuuttia. Sen pitäisi kattaa hyvin uinnista jäänyt vaje. Lopussa kuitenkin tuli vähän kaupunkimutkittelua ja yksi pitkä raastava mäki, joten vauhti vähän putosi, enkä voinut runtata jalkoja altani ennen juoksua, oli vaan pidettävä maltti. Kaula kutistuikin alle 3 minuuttiin vaihtoon tullessa, pyörän aika kuitenkin minulle loistava 2:34:52.
Pyörän päältä hypätessäni jalat tuntuivat edelleen hienoilta. Suoraan pyörän päältä juoksujalkaa pussia hakemaan ja aika hätäinenhän tuo vaihto oli, 2:09 meni koko hommaan kun oltiin jo juoksuosuudella. Lähdin maltilla hölkkäämään, alussa tuo vaan on myrkkyä, liian vähän vaihtoharjoittelua takana. Porukkaa tuli muutamia ohi mutta tiesin että ne on hätähousuja suurin osa. Yksikin ukko meni ohi niin että viuhui ja jo puolen kilsan jälkeen pyyhkäisin sen ohi. Katsoin kellosta vaihdosta lähdettäessä että aikaa olisi noin 1:42-1:43 käyttää juoksuun. Jos saisi rennon rytmin päälle niin sitten vaan menoksi. Ekata pari kilsaa haettiin rytmiä ja tuntui kohtuu pahalta. Jos vain vatsapistot pysyisi poissa, ihan nurkan takana ne oli taas.. Ekat pari kilsaa meni kuitenkin 4½ min tasoa, hyvältä näytti ja laskin että nyt kun vaan saa vitosen kilsoja pidettyä niin homma kammataan kotiin. Siinä se matka taittui sitten vaihtelevissa fiiliksissä mutta paremmin meni mitä pitemmälle päästiin. Sitten lopussa n. 3km ennen maalia taisi tuntua liiankin hyvältä kun olin kiristänyt vähän vauhtia hyvänolon tunteessa, ja sitten iski vatsakramppi nopeasti, ihan puun takaa se taas tuli. Kipu yltyi, melko kovaksikin, ja jäljellä oleva matka tuntuikin yhtäkkiä tosi pitkältä. Seuraava kilsa meni vielä jotenkin aikataulussa mutta vähän joutui antamaan periksi ja nyt oli tosi taistelu menossa. Eihän tämän taas liian helppoa pitänyt olla... Siinä sitten välistä tuskanparahduksia päästellen painoin kelloa vilkuillen... ei h..vetti! Ei tänne asti ajettu 8 tuntia epäonnistumaan tavoitteessa, kaikki peliin sattui sitten kuinka vaan! Vielä viimeinen mukulakivinen ylämäki kaupungissa, puiston kierto ja loppu 500m olisi samoja mukuloita alamäkeen ja loppusuoralle. Urku auki katua alas loppusuoralle, siellä vaimo ja Tarmo-koiramme vilkuttivat aidalla, ja monituhatpäinen yleisö hurrasi meille. Näin maalikellon ja näin 4:59 ja vähän päälle. Villit tuuletukset, tein sen!!! 4:59:34, kellontarkkaa työtä ;) Juoksuun meni 1:42:31 mikä uupuu puolimaraenkastani vain 7 minuuttia.
Ainoastaan uintiosuudella ei tullut ennätystä, kaikki muut osuudet murskattiin. Jospa ensi vuodelle saa treenattua vähän paremmin, on joka osuudelta otettavissa vielä 5 minuuttia pois. Tänä vuonna tähän asti kuitenkin melko vaatimattomat noin 150 tuntia treeniä takana.
Loppuhuipennuksena sain vielä kunnian nähdä läheltä legendan, Dave Scott:in. 59-v mies oli kilpailussa omassa ikäsarjassaan 55-59, jossa oli toinen ajalla 4:43 (!). Vaihdettiin jopa lause, kun hän jonotti maalialuella ruokaa meidän kuolevaisten kanssa ja etsi ruokailutilaa, ehdotin minun ja parin kaverin seuraan liittymistä mutta herra kiitti kohteliaasti ja kertoi ruokailevansa omissa tiloissa :) Vakuuttavissa verisuonissa oli muuten kaverin pohkeet...
Tähän päättyi kolmen peräkkäisen viikonlopun sporttikilpailuputki, nyt nautitaan kesälomasta pari seuraavaa viikkoa, ja kenties suunnitellaan seuraavia kolttosia!
No comments:
Post a Comment