Hyviä uutisia ja noloja uutisia

Kummat haluatte ensin? No okei otetaan nolot. Tänään lähdin pitkälle pyörälenkille enkä ehtinyt kaupungista ulospäin kuin kuutisen kilsaa niin esitin näyttävän nolon amatöörimokan liikennevaloissa - paikallaan seisten odotin valojen vaihtumista - arvaatte loput. Yhtäkkiä tekikin mieli laittaa jlka maahan mutta tosiaan siellä polkimessahan se edelleen oli tiukasti kiinni... eikun tonttiin oikealle kyljelle, juomapullot lenteli about synkassa suomenkielisten kirosanojen kanssa ja joku kai kysyi kuinkas kävi. Eihän siinä kuinkaan käyny polveen vaan pikku ruhje. Niin ja vasen vaihtaja/jarrukahva jotenkin osittain irtosi kiinnityksestään, ajaa pystyi kuitenkin hyvin ja vaihteet toimi. Kotiin päästyäni sitten aloin "tutkimaan" tuota lähemmin tuloksella että koko helkatin kahva kädessä.. asiaa siis tulee taas viime kesänä hyväksi havaittuun huoltoon. Ei pitäisi olla kallis keikka kun vaan saavat vehkeen kiinnitettyä takaisin paikalleen, samalla saavat vaihtaa tankonauhat jotka jo puhkikuluneet. 

Sitten hyviin uutisiin - lenkki jatkui tuosta pikku episodista huolimatta ja painelin Riksveg 4:sta eli valtatie 4:sta pitkin pohjoiseen. Tie on käytännössä moottoritie tai moottoriliikennetiekö sen oikea nimi nyt on, ja sitä mukailee asvaltoitu pyörätie joka pääosin hyväkuntoista. Keli oli mukava 8-9 astetta ja aurinko paisteli. Käännyin ympäri jossain n. 55km kohdalla. Takaisin tullessa tajusin äkkiä miksi ensimmäinen puolisko oli niinkin mukavasti rullaillen tullut, nyt nimittäin tuuli vastaan vähäsen, ja vauhti tippui. Kotimatka oli myös ylämäkivoittoisempaa, ja välistä oli jo vähän tuskaista mutta pit stoppi shellillä jossa patonki ja suklaamaitojuoma naamariin antoi kaivattuja hiilareita ja tulihan se loppu sitten ihan kivasti joskin viimeiset parikymmentä kilsaa jo ihan fiilistellen, ei huvittanut rääkätä itseään taas puoleksi viikoksi ihan raadoksi. reilun 4 tuntia oltiin tien päällä ja onhan se norjalainen maaseutu jylhän kaunista. Tuskin maltan odottaa ensi sunnuntain pitkistä! 

Tuskien kotitaival

Huhhuh harvoinpa olen näin iloinnut että olen kotona lämpimässä. Piti heittää "pikku lenkki" töistä kotiin pyöräillen Enebakk:iin ja sen ympäri Osloon, eli töistä itäänpäin ja myötäpäivään lenkki jonka arvioin nopeasti kartalta että max 60 km. No oli se sitten lopulta 80km.. mutta eipä tuo lenkin pituus tässä sinällään se juttu vaan että olin taas vähän soitellen sotaan menossa kun kuvittelin että kepeästi rallatellen tuo menee 2 tunnissa max 2½, ja yksi pullollinen urheilujuomaa mukana... kuten arvata saattaa se pullo oli puolessavälissä tyhjä ja niin oli kuskin tankki muutenkin.. alkoi kilsat tuntumaan pitkiltä. Aurinkokin oli laskemaan päin, valoa kyllä riittää pitkään mutta ilma viilenee tosi nopeasti ja alkoi hiukka paleltamaankin. Akuuteimpana kuitenkin energiapula ja bonkkaus, ja tottakai olin ajanut edellisetn kioskien ja kauppojen ohi, eihän tässä nyt enää kauaa mene... no siinä aloin aika äkkiä toivomaan että tulisi mikä tahansa paikka mistä suuhunpantavaa löytyisi ja n. 10 kilsaa ennen kotia bensis jonka yhteydessä kebab-keidas pelasti. Hoipertelin sisään ja täräytin lärviin juustoburgeriaterian ranuleilla ja puoli litraa kokista. Aaaaaahhhhhhhhhhhhh!!! Sitten äkkiä pyörän selkään sillä ilma viileni edelleen ja nyt oli jo itse asiassa tosi kylmä mutta pääasia että oli energiaa ja enää lyhyt pätkä kotiin. 

Tästähän tässä on kyse, ihan on jo päässyt unohtumaan ettei mitään saa ilmaiseksi vaan tällaisia kärsimyslenkkejä tarvitaan. Jotain Ironwilliä oli tänäänkin kuitenkin mukana kun jaksoi kotiin saakka. Vaihtoehtoja ei tietysti paljoa ole. 

Jatketaan nyt kun on vauhtiin päästy, ehkä Roth ei olekaan mahdoton ajatus. Mutta tämänpäiväisiä kärsimysnäytelmiä on silloin kestettävä vielä monta... motivoivin tekijä siihen kestämiseen on, että tiedän sen olevan sen arvoista. 

Vedenjakajalla

Ei voi mitään, nyt ollaan tienristeyksessä nimeltä osallistuako vai ei. 3kk Challenge Rothiin, ja tiedän olevani suorastaan etuoikeutettu päästyäni yhteen maailman halutuimmille lähtölistoille, ja silti harkitsen vakavasti vetäytymistä klpailusta. 

Elämä ollut oikeastaan viimeiset pari vuotta jo niin sairaalloisen hektistä, ettei ole oikein lepoa ollut, varsinkaan henkisesti, kun koko ajan ollut jokin monumentaalinen tavoite oltava. 

On ollut nuoren suhteen keskellä toiseen maahan muutto, sitten naimisiinmenoa, uutta erittäin vaativaa ja aikaavievää työtä, murhetta perheessä ja kaiken keskellä palava halu treenata kovaa ja paljon. On sanomatta selvää että tällaisessa elämäntilanteessa ei paljoa nappaa fiilailla harjoituskalentereita tai pohtia treenikauden jaksotuksia tai punnailla raejuustoja seuraavaan välipalaan. 

Suoraan sanottuna harjoitteluni on koko talven ollut lähes täysin päämäärätöntä "tehdään mitä ehditään" touhua, syksyllä huolella tehdystä kalenterista huolimatta. Toki pitänyt sisällään hyvääkin treeniä mistä todisteena hiljan juostu puolimaraenkka ja yksi pitkä raskas hiihtokisa läpivietynä, mutta jotta olisin siinä iskussa jossa halusin olla heinäkuussa Rothissa, olen valovuosia aikataulua jäljessä. Vielä yhtenä lisäsyynä sylettää vietävästi myöhäinen kevät, olisin halunnut olla pyörän päällä ULKONA jo kuukausi sitten, mutta edelleen kilsoja 0. 

Tietyllä tavalla en myöskään oikein mitenkään saa kaivettua tuota paloa ja motivaatiota esiin, mitä tässä vaiheessa treeniin tarvittaisiin. Uinti ei kiinnosta. Taustalla kalvaa ahdistus jatkuvasti siitä että ei tee oikeita asioita oikeaan aikaan eikä tarpeeksi ja aika loppuu. Silloin harjoittelusta tulee väkinäistä ja hätäistä jo sinällään. 

Voi olla, että saavutin jonkinlaisen täyttymyksen Nizzassa viime kesänä, toki haluan tehdä useampia täysmatkoja ja paremmilla suorituksilla, mutta nyt kun sen tietää oikeasti kerran läpivieneenä miten paljon se vaatii, en todellakaan ole varma haluanko olla viivalla tietäen olevani keskenkuntoinen. Ihan jo oman terveydenkin takia. 

No, huhtikuu on aikaa miettiä, sen jälkeen ei enää osallistumismaksusta palauteta latiakaan, joten voi olla että mieli muuttuu jos kevät saa ja pääsee niittämään nopeasti kilometrejä. Nyt tosin tuntuu että olisi, uskomatonta että sanon, jopa helpotus päästä ajattelemasta koko kisaa. 

Paloheinämaraton puolikas 29/3

Ja juoksukausi käyntiin ennätyksellä! 1:35:17 pysähtyi virallinen ajanotto Paloheinän legendaarisella huru-ukkojen maratonilla jossa kävin puolimaratonin tänään juoksemassa. 

En ole montakaan "virallista" puolikasta käynyt juoksemassa ja niistä oli 3 vuoden takaa ennätys 1:41. Sen jälkeen olen 2 kertaa Vantaan täydellä maratonilla ollut puolimatkassa 1:37 ajassa, joten se ollut omassa mielessä "ennätys". Tänään ei sinänsä ollut tarkoitus palkeita puhaltaa täysin tyhjiksi, mutta kylläkin ottaa juoksu testinä kevään kunnosta tuonpituisella suorituksella. Ja kevättalven juoksulenkit sen verran suuntaa antaneet että toki tiesin että ennätys tänään juostaan ja 1:35 paikkeille on realistista laittaa tavoitetta. 

Vauhdinjakokin meni kohtuu nappiin, uskon että toinen puolikas meni hivenen vauhdikkaammin koska olin parin eka kieroksen jälkeen 1:36 vauhdissa. Varmaan eka kerta minulle koskaan kun moisessa onnistun, aina tullut lähdettyä liian kovaa! 

Vikoilla 2-3 kilsalla vähän tuntui tukalalta joten täydelle maratonille puhumattakaan noista ironman-matkoista ei ihan kestävyyttä taida vielä piisata eikä ainakaan kovin vauhdikasta kestävyyttä :) mutta kunhan nuo lumet tuosta sulaa ja saadaan pyörää ulos vihdoin niin ehditään vielä sekin puoli korjaamaan. 

Vähän, kuten aina tähän aikaan vuodesta ja varmaan kaikilla, hätä meinaa hiipiä puseroon kesän mittelöitä ajatellen mutta ei auta kun ottaa härkää sarvista ja laittaa jäitä hattuun, käyttääkseni paria umpikulunutta kliseetä näin pääsiäisen kunniaksi :) 

Birkebeinerrennet

Selvitetty on tämäkin, 54 km vittumainen vuoristohiihto. Jopa mainettaan kovempi, ainakin tänään oli, johtuen varmaan sekä päivän olosuhteista että omasta kunnosta. 

Kauhean isolla innolla en koko hommaan lähtenyt, ihan kaikkeen treenaamiseen ollut vaisu moti viime aikoina surullisen perhatapahtuman takia. 

Elämä kuitenkin jatkuu meillä elossa olevilla, ja kaiken ahdistuksen ja ajatusten myllerryksen seassa on vaan löydettävä se elämän lanka ja juurikin ymmärrys, että kun eletään on se aika käytettävä iloiten ja nauttien ja tutkien elämän ihmeellisyyksiä. 

Siispä neljältä oli herätys tänään ja matkaan Renaa kohti josta lähtö ja maalihan tässä yhdessä maailman perinteikkäimmistä kilpailuista on Lillehammerin olympiastadionilla. 

Paukusta lähdetään kiipeämään ylämäkeen enemmän tai vähemmän koko ensimmäiset 15 kilsaa, jonka jälkeen oli jo selvää että täällä pitä olla todella kunnossa jos haluaa edes uneksia jostain etukäteen matkan mukaan lasketuista loppuajoista. Tämä ei ole mikään Finlandiahiihto. Vaan jotain ihan muuta, ja se saatanan 3,5 kilon reppu alkaa painaa mitä edemmäksi päästään. 

No tiivistettynä kun oli alkunousut noustu niin mentiin vuoren päällä ja tuisku kävi ja ladut oli hitaat. ihan retkeilyksi meni että jaksaisi edes maaliin. Siinä sitten nysvättiin menemään, säälittävää hinkkausta mutta loppu 5-10 km sentään saatiin lasketella alamäkiä joten loppuun jäi ihan kiva fiilis. 

Haasteita hakeville, suosittelen! 

10000 kävijää!

Kymppitonni näköjään mennyt tänään puhki blogin kävijämäärissä, kiitos siitä! Mukavaa että vähän trafiikkia on tasaisesti ettei ihan vaan itselleen tarvitse kirjoitella. 

Onkin ollut hiljaisempaa kirjoituspuolella tässä, eiköhän taas tahti tiuhene kun kevättä päin mennään! 2 viikon päästä on Birkebeinerrennet, joka vetää hiihtokauden omalta osaltani nippuun, jatkui lumikelit tai ei. Kovin on jo täällä Oslon tienoolla ainakin ollut keväistä, plussan puolella niukasti lämmöt olleet viikon verran, lunta toki on maastossa vielä mutta kovin niukaksi on hiihdot jääneet, kylläkin ihan muistakin seikoista johtuen. Ei se vaan ole aina helppoa tuota treenaamista muuhun elämään sovittaa, kun välillä tapahtuu niin paljon ettei perässä pysy. Matkustelua ollut nyt myös Norjan ja Suomen väliä tiuhaan niin työ- kuin perheasioista johtuen ja yleisolo väsynyt. 

No, päällimmäisenä odotus pyöräkauden korkkaamisesta, kuka tietää mikä takatalvi vielä iskee mutta jos ei niin ei mene montaa viikkoa että pääsee maantielle. Kovasti sitä odotellaan, siinä on sitte taas helpompi ihan arkenakin tahkota määrää enemmän. 

9 viikkoa olisi suunnitelman mukaan pk-kautta jäljellä, sitten alkaa kkvk eli kilpailukauteen valmistava kausi. Keväälle olisi jotain kisoja vielä hakusessa, mutta jossei muuta löydy niin sitten tehdään jossain toukokuussa omatoimi-puolimatka kenties. Testinä ajattelin juosta omatoimipuolimaratonin lähiviikkoina. 

Vielä kerran kiitos Teille jotka jaksatte käydä lukemassa ja tsemppaamassa! 

Löysäily loppumaisillaan, runtu odottaa!

Lepoviikko pian nautittu ja sitten taas uuden kolmiviikkoisen kimppuun, 8-10-12 suunnitellut tunnit tulevalle jaksolle. Kevyesti on tullut liikuttua viikolla, maanantai oli lepoa sunnuntain pitkän runtu-lenkin jälkeen ja tuntui se kieltämättä jaloissa vielä keskiviikkoon saakka... uimahallilla on tullut viihdyttyä kolmena päivänä ja tehtyä tekniikkaa pääosin, paitsi tänään punttien kolistelun päälle kilsan rento kelaus. Kerran hiihtäen töistä himaan, ja torstaina olin pitkästä aikaa työpaikan aamuspinningissä. Ei voi minkään, intervallityyppinen harjoitus nostatti sykkeitä korkeallekin hetkittäin, mutta ehkä ihan hyvä yksi reippaampikin treeni lepoviikkoon, ei siinä session aikana kuitenkaan keskisyke kaikkiaan ollut kuin 128. Muilta osin rennosti ottanut joten toivotaan että palautumista tosiaan tapahtunut ja toivon mukaan kunnon superkompensaatiota. Pitää tehdä seuraavan kolmiviikkoisen lopulla ainakin kilsan uintitesti uudelleen ja kenties joku toinenkin testi olisi otettava ohjelmaan, jotta konkreettisesti pääsee jyvälle kuntotason kehittymisestä tai kehittymättömyydestä. Hyviksi havaituista testeistä otetaan vinkkejä vastaan! 

On muuten aivan hurjaa tuo hikoilu noissa spinningeissä, usein otan paikan seinän vierestä paperitelineen ulottuvilta jotta saa niisteltyä välillä, nyt kuitenkin löin itseni eturiviin ja rä'än valuminen oli niin vuolasta välistä että suoraan hanasta lattialle virtasi tavaraa :D enpä ole moista ennen kokenut ihan tuossa mittakaavassa. Oli sitten pieni pyyhkiminen oman pyörän ympäriltä tunnin päätyttyä... 

Huomenna olisi sitten pitempi hiihtolenkki tiedossa, kelit on nyt kohdillaan joten ei kun suksia preppaamaan! 

PK-lll kiikarissa

Tämä viikko oli kolmas määrältään nouseva viikko ja seuraava otetaan palauttavana. Volat kuitenkin jäi suunniteltua pienemmiksi, taitaa 13-tuntinen viikko olla melkeinpä mahdoton sovittaa omaan elämään. Mutta tuli yksi ylimääräinen lepopäivä loppuviikolle, tosin senkin päivän treenillä olisi tullut täyteen vain kymmenisen tuntia. No höpönlöpöt tunneista ja minuuteista sikseen, viikko oli varsin aktiivinen ja monipuolinen. Pitää muistaa että viime viikonloppuna tuli hiihdettyä yli 70km, ja maanantaina alkoi uusi treeniviikko tunnin salisessiolla, tiistaina vitosen aamulenkki ennen töitä, sukset mukaan töihin ja kotimatka työpäivän jälkeen hiihtäen 10,5km, illalla uimahallille tekniikkaa puoli tuntia, keskiviikko salilla soutu 1/2h + 1h10min juoksumattoa pk, torstaina taas vitosen aamulenkki, iltapäivästä ennen lentoa suomeen uimahallilla 1500 metriä (av + satasen vetoja x 10 + lv). Eli lauantaista torstaihin monta tapahtumaa, viikkotreenit ei kestoltaan kauhean pitkiä mutta viikko oli tarkkaan suunniteltu, ja tyhjiä "roska"tunteja ei treenikalenteriin tule merkittyä. Pe paineltiin työasioissa pitkin suomea ja illalla sukulaisissa, lauantaina sukulointi jatkui joten nuo 2 päivää meni niissä kuvioissa ihan täysin. Takki paljon tyhjempi kuin treenailusta konsanaan... Kaikkiaan viikko piti sisällään treeniä 8h20min.  

Tänään sitten aamupäivästä hyvin nukutun yön jälkeen pitkikselle, ja kylläpä kulki. Fakta on että 9 kilsaa jos olisi lisää painellut olisi väistämättä tullut oma maraenkka. Tuntuma koko lenkin ajan oli melko kevyt, mutta kyllä tähän mennessä pitkikset menneet parhaimmillaankin 5:10-5:20 min/km tahdilla, ja tänään 4:42... että taitaa tuo kuntokäyrä olla aika vauhdikkaassa nousussa nyt, joten pitääkin varoa ettei mene överiksi, en usko että määrän suhteen on nyt mahdollistakaan, ja tehotkin on pidetty melko kurissa vielä vaikka vähän jo lujempaa mennään ihan pk-tyyppisissäkin treeneissä. Hyvä kuitenkin että ensi viikko palauttava. 

Ahh, tuo pitkän lenkin jälkeinen euforia

Tekee mm. sen, että helposti inspiroituu kirjoittamaan blogiin jotain. Vajaa 4 tunnin hiihtolenkki juuri takana ja viikko sitämyöten paketissa. 

Viikkoon tuli pari, meinasin kirjoittaa ylimääräistä, mutta ei vaan ihan paikallaan ollutta treenivapaata päivää, kun vaimo-rakas tuli muutamaksi päiväksi luokseni Osloon. Kävelimme kyllä kahden päivän aikana siinä 10-15 kilsaa kaupunkia ristiin rastiin tulevaa mahdollista asuinpaikkaa kartoittaessa, ja se oli sopivan palauttavaakin luulisin. Eilen sitten viihdyin hiihtoladulla vajaa 3 tuntia ja tänään vajaat 4 tuntia, viikonloppuun yhteensä n. 70km hiihtoa... energiatasot siis melko tapissa! Eikä tuon tämänpäiväisenkään jälkeen mitenkään takki tyhjä-olo. 

Hiihtelyjen lisäksi viikkoon kuului yksi uintisessio, eli talvikeleistä olen ottanut kaiken irti nyt ja pakko ollutkin, nimittäin huomisesta luvattu edelleen lauhtuvaa säätä aina +4 asteeseen asti, sääli, kun juuri tullut kipeästi kaivattua lunta hiukan lisää. Tai ehkä tämä on jotain tri-karmaa jonka sanoma on altaaseen takas siitä sivakoimasta... :) 

Viikko 3/2012

Mennyt viikko oli harjoittelun suhteen aika täydellinen. Sain kasaan sen määrän, tehon, variaation minkä halusinkin. 

1 tunnin pk-juoksumatto
1 tunnin juoksumatto tv loppua kohti ensin 3:30 sitten 2:30 välein nousevalla jyrkkyydellä
1 juoksulenkki ulkona, tv reipas 50min
3 uintikertaa, joista 2 lyhyitä vedessäolemisia ja kilsan testi, joka meni oikein hyvin 17 minuuttiin. Motivaatio uintiharjoitteluun parantunut! 
3 hiihtolenkkiä, viikko huipentui tänään 2,5 tuntiseen, saatiin viikon pitkiskin siis kirjoihin kuten asiaan kuuluu. Ensi sunnuntaina tuon tulisi olla jo ainakin puoli tuntia pitempi. 

Yht 8,5h suunnitellusta 9:stä, laatu ja keskittyminen korvasi heittämällä määrän tällä viikolla. 

Kunto on selkeän nousujohteinen, palautuminen nopeutunut kovemmastakin treenistä niin että seuraavana päivänä voi hyvin tehdä reilunmittaista pk:ta jos siltä tuntuu. Jos ei tuntuisi silloin tietysti levättäisiin. Tällaista hyvin väljää pelivaraa pidän treenikalenterissa, sen tulisi varmistaa palautuminen ja pitää mielekkyyden treenailussa. Yleensä noudatan kyllä seuraavalle päivälle suunniteltua, mutta useinkin voi käydä niin että huomenna uidaankin vaikka olisi tarkoitus olla trainerilla tai juostaan tunnin vauhtileikittely vaikka "ohjelmassa" olisi salia tms. Tuntemuksien mukaan siis, mutta ei vaan fyysisten vaan myös henkisten tuntemuksien. Usein unohtuu että me ihmiset olemme psykofyysinen kokonaisuus.Jos tänään ei tee mieli uida kun on niin pirun hyvä hiihtokeli, niin mitä mä sinne hallille huonoa harjoitusta tekemään. 

Tällaista tällä viikolla, ensi viikolla suunnilleen samanlaisella mixillä tavoitellaan 11 tunnin totaalia, lisäys tullee todennäköisesti pitemmästä pitkiksestä ja vähän pitemmistä pk-hiihdoista viikolla, no tuli mitä tuli, niin hyvä tulee sen tiedän :) 

Järveä ylittämässä, etualalla Kikutstua:n erämaamökki