Läskileiri

Eli Fat Camp, on täällä menossa joskin vähän käänteiseen suuntaan. Olen saanut mukavasti punttiruntua mahtumaan viikonpäiville kuten pitikin tässä loppuvuodesta, ja syöty on eläimelliset määrät, massaa tarvitaan ja toivotaan että osa laardista saadaan konvertoitua voimaharjoittelun kautta lisäpoweriksi ensi kaudelle. 

Yleensä olen aika tarkka, en niinkään siitä mitä syön (joskin kasvispainotteisesti), vaan kuinka paljon, olen aina ollut hiukan huolissani ylimääräisistä kaloreista peläten etten sitten saa painoa kuriin kisakaudelle. Nyt onkin menossa aika mielenkiintoinen ihmiskoe, voiman hankkiminen on ollut minulle aina vaikeaa ja kun tuossa esim kesän kuvia katseli niin aika kuiva orava siellä muutamissa otoksissa kurkisti. Uskonkin että massan lisääminen nyt loppuvuodesta kun punttikuuri mukana helpottaa nopeamman lihaskasvun samisen (joo, niinhän se aika itsestäänselvästi menee). Uskomatonta oli tuossa muutaman viikon aikana huomata, että vaikka syön SELVÄSTI yli päivän +-0 kaloritarpeen, ei vaan paino nouse. On siis ainakin aineenvaihdunta kunnossa ja aikas perhanan vilkasta tuntuu olevankin :) No, tarttuu se laardi itsepäisempäänkin ruhoon näköjään sillä nyt on tavaraa tullut tankkiin vanhaan keskimääräiseen elopainoon n. 3 kiloa! 

Salilla rauta nousee hiukan mukavammin kerta kerralta ja leukojakin meni jo tusina viime viikolla, kun jokunen kuukausi sitten 5-6 oli työn ja tuskan takana. Ennätys on jossain 15 tietämillä, kun pari-kolme vuotta sitten tein edes vähän lihasjumppaa. Ja jalkaprässiin saa laittaa roinaa jo oikein huolella! Eniten potkua kaipaankin juuri jalkoihin, ja varsinkin kestovoiman muodossa eli esim. tänään tein suht pienillä romuilla 15-20 toiston kyykkyjä. Uskon ja toivon että tämä antaa enemmän kestävyyttä kisojen loppupäähän juoksuun. Toki odotan pyöräänkin parannusta. Se kulki kuitenkin jo tänä vuonna aika kivasti, en valtavia parannuksia odota pyörään vaan sen että voin tehdä hyvän pyöräsuorituksen ja TOSI hyvän juoksuosuuden, matkalla kuin matkalla. Lisäksi uskon että yläkroppaan hankittu voima auttaa uinnissa voimakkaampaan vetoon, ja parempaan vauhtikestävyyteen. Jos siis ei uintiajat huomattavasti nopeudu, tulee uinnista ainakin taloudellisempaa (..ellei nyt sitten veden kanssa painiksi mene kun tosi kyseessä..).  

Juoksulenkit kulkevat jo kivasti, pari sunnuntai-pitkistä 23 ja 24 kilsaa menneet mäkisessä maastossa leppoisasti 5:30 tahtia. Eli ei tuosta isäääntyneestä painosta ainakaan siellä haittaa ole, ja on reippaampiakin lenkkejä tehty ilman ongelmia. 

Varmaan vielä pari kiloa tuossa löysää tarttuu ja koitetaan sitten jumpata niistä voimaa, jännä on keväällä nähdä miltä vaaka ja kroppa näyttää ja tuntuu, jos lihasta tarttuu hyvin voi olla ettei kisoihinkaan paino putoa enää viime kesän lukemiin. Ensimmäinen kisa Hove triathlon 15. kesäkuuta näyttää sitten siinä tapauksessa onko tarvetta dieetille vai tuleeko kauden kärkeen heti ennätysmurkajaiset :) 

Hitaasti hyvä tulee.

Hohhoijaa. Huokaus ja hymähdys pääsi kun katselin lokakuun treenimerkintöjä. Koko kuukaudessa kymmenkunta tuntia varsinaista treeniä, siis vähemmän kun tiiviimpinä viikkoina tulee olla. Vahvasti on siis välikautta elelty.

Motivaation kaivuu on taas erittäin kovan työn takana, jostain syystä. No, (teko)syitähän on aina monia, ja nyt on ollut erittäin tiivis työrupeama runsaine matkustamisineen, kuuluu asiaan tähän aikaan vuodesta alalla jolla työskentelen. Mutta hyvä että juuri tähän aikaan vuodesta ajoittuu! Toinen samanlainen kausi on aina keväisin, joka on ajoitukseltaan paljon huonompi, mutta silloin kevät jo vuodenaikana antaa virtaa ihan eri tavalla ja takana yleensä paljon hiihtoa ja kunto nousukiidossa. Ei siis syytä huoleen, nyt kun on kokemusta niin tietää että näin tämä menee ja sillä hyvä.

Ja varmaan hyvä onkin, minulle ei vain urheileminen NIIN kokonaisvaltainen elämäntapa ole, että ympäri vuoden olisi treenailut koko ajan kalenterissa. On niin paljon muutakin tekemistä muutenkin, kun tuon työn takia. 

Viime viikolta jäi juuri työmatkan takia väliin, mutta tänään taas pääsin seuran tiistai-uintiin. Sinne kun jaksaa vääntäytyä niin tärkeämpää treeniä ei tähän vuodenaikaan voisi olla. Alkuverrat, muutama pätkä drillejä ja sitten veivattiin kolme settiä sarjoja 50@1min-100@2min-200@4min-100@2min-50@1min. Mukavaa touhua ja uinti on varmaan se jota eniten tykkään porukassa tehdä, tulee fiksusti tehty treeni kun on vähän ohjattua ja mukavaa sosiaalista kanssakäymistä myös. Ja ainakin vinstat menee alta 50 s tarvittaessa aika herkästi jo tässä vaiheessa, se on rohkaisevaa. 

Uintitreenejä on meillä aina ulkokauden kynnykselle asti kevääseen, uskon että tästä enemmän ajatuksen kanssa altaassa olemisesta tulee olemaan hyötyä. Tarkoitus on viilata reippaasti uintiajoista pois ensi kesän koitoksissa, sinne on ihan turha enää antaa minuutteja pois puutteellisen kaudenalustreenin takia. 

Trainerillekin sain itseni väännettyä sunnuntaina ja leppoisa tunti polkemista ja reilu puoli tuntia hölkkää päälle. Tuo tunti on aika tapporaja trainerilla minulle nykyään, ja katsotaan paljonko taas tulee hinkattua kun hiihtokelit alkaa. Taitaa ladut viedä silloin suvereenin voiton, on se niin ykköshommaa talvella! 

Tästä taas pienin askelin eteenpäin, ensi kesänä on monta tuskan ja nautinnon hetkeä kuitenkin taas taitettava!! 

Oslo maraton 21/9/2013, ennätysputki sai odotettua jatkoa!

2 viimeistä syysmaraa Vantaalla päättyneet vähän happamaan makuun kun kummassakin epäjärkevä vauhdinjako tuottanut loppuhyytymiset ja 3:33 molemmin puolin ajat. Tänään oli aika pistää typeryydelle piste ja juosta omien kykyjen ja suunnitelman mukaan. Se onnistui suht hyvin ja uusi ennätys kirjataan 3:23:56, joka on tasan 9 minuutin parannus edelliseen. 

3:20 alitus mielessä lähdin, olin jo downgreidannut 3:15:sta ja aika nappiin osui oman kunnon arviointi. 4:44/km vauhtia siis pitää juosta 3:20 alitukseen ja teinkin alkukilometreistä lähtien lähes sekunnintarkkaa työtä onnistuen himmailemaan taas alussa liian kovia menohaluja. Se on kummallinen tuo maratonin alun vauhtisokeus ja näköjään kestää vuosia oppia sitä käsittelemään. 

Aika epäortodoksinen lähestyminen kisaan taas oli, kesän tri- ja pyörähommien vaatiessa paljon käytettävissä olevasta ajasta harjoitteluun en ole saanut mitään valtavan suuria juoksumääriä alle. Siksi viimeisellä kuukaudella aika rajuakin kuntohuipun hakemista. 3 vkoa ennen 34 km pitkis 5:13/km vauhdilla taisi olla tärkein avainharjoitus. Viikko siitä työmatkalla Berliinissä eikä aikaa pitkikseen, ei varmaan olisi tarvinnutkaan, kuitenkin 12 km tuntinen juoksu kollegan kanssa. ja viime sunnuntaina puolimaratonin mittainen omaan ennätysaikaan 1:32 viimeisenä kovana treeninä. Vähän riskihän tuo viimeinen treeni oli, mutta kerkesin siitä palautua, joskin koko viikko oli enemmän tai vähemmän totaalilepoa (ti pyörällä töihin ja ke 5km juoksu), mutta niinhän sen pitää olla enemmän tai vähemmän muutenkin. 

Kestävyyspuoli ei ollut millään lailla tänään ongelma, enemmän se että etureidet meni aivan totaalipökkelöiksi jo 30km kohdalla ja kipu oli kovaa (siispä voidaan taas spekuloida oliko viimeisestä kovasta treenistä enemmän hyötyä vai haittaa, vähän kai kumpaakin mutta enemmän hyötyä veikkaan kuitenkin). Sitten piti vaan psyykata itseään että nyt ei ole kyseessä mikään hyytyminen vaan puhdas kipu, eli mentaalipuoli tuli näin ulosmitattua aika totaalisesti. Juosten kuitenkin koko matka ja lopun vauhdin hidastuminen vielä ihan hyväksyttävissä rajoissa. 

Ensi vuonna sitten 3:15 kimppuun kynsin ja hampain! Oslon maratonia suosittelen varauksetta Suomalaisille, on nykyään jo suuri tapahtuma kun osallistujia yhteensä puolikkaan juoksijat mukaan luettuna 20000 tienoilla! Eikö se iänikuinen Tukholma esim. ole jo aika nähty... ja tänne lentää Helsingistä 1h15min aika edullisesti. Reitti vaihteleva, helppo ja sillä näkee kaikki keskeisimmät kantakaupungin alueet. Tervetuloa siis ensi vuonna!!

Näin on tämä vuosi nipussa kisojen suhteen ja mikä mahtava vuosi ollutkaan, ennätykset perus- ja puolimatkan triathlonissa sekä puoli- ja täysimaratonilla! Onpahan ensi vuodelle asetettu ainakin rimaa itselle :) 

Kausi 2014

On aika paljastaa tännekin ensi vuoden suunnitelmia, jotka pääosin olleet selvillä jo hyvän aikaa. Nyt kun perhe on taas yhdessä paikassa on edellytykset laadukkaaseen ja riittävään harjoitteluun paremmat kuin aikoihin. Siispä ensi vuonna palataan täydelle matkalle, joka tänä vuonna jäi väliin juuri muutto- ja työkiireiden takia. 

Ironman Kalmar Ruotsissa on ensi vuoden selkeä ykköstavoite, sinne ilmoittautuminen lähti heti kun oli mahdollista, melko nopeasti kun tuokin kisa nykyään täyttyy! Miksi juuri Kalmariin, syitä ovat: sijainti, pääsee autolla kotiovelta paikan päälle, ajomatkaa ehkä 7-8 tuntia. Lisäksi paljon suomalaisia, oliko tänä vuonna peräti 80 kpl, joten pääsee moikkaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Kolmanneksi reitti lienee hyvänä päivänä nopeahko, ja kauniissa maisemissa kuten useimmiten aina kun pohjoismaissa kisaa käydään. 

Styrkeprøvet maantiepyöräily kesäkuussa, tällä kertaa kutkuttaisi ajaa itse kuninkuusmatka Trondheim-Oslo 540km, mutta tämä on vielä hiukan auki. Vähintään Lillehammer-Oslo 190km kuitenkin kuten tänäkin vuonna. Ja tällä kertaa seuran kanssa ryhmäajona puhtaasti, joten maantieryhmän kanssa tulee varmaan talvea ja kevättä vietettyä. 

Ironman 70.3 Haugesund, heinäkuussa. Oli upea tapahtuma henkeäsalpaavan kauniissa länsi-norjalaisissa maisemissa. Ennätys ja viiden tunnin alitus tuli nopeahkolla reitillä tänä vuonna, joten ensi vuonna tahdon olla taas paikalla ehdottomasti. Nähtäväksi jää pysyykö uinti vielä samassa lammessa jos ja kun tapahtuma edelleen kasvaa. Toivon mukaan enemmän suomalaisia mukana ensi vuonna, suosittelen lämmöllä! 

Birkebeinerrennet hiihto Rena-Lillehammer 54km maaliskuussa. Yksi maailman isoimpia massahiihtotapahtumia n 20000 osallistujallaan. Hiihto on mitä parasta talvitreeniä triatlonistille ja kenlle vaan ja olen siihen todella tykästynyt, ja tämä vielä suht vaativa hiihto vieden yli tuntureiden ja vaatimuksena 3,5 kilon reppu selässä. 

Näiden lisäksi tullaan kiertämään NM-sarjan perusmatkan kisoja (toki ikä/kuntosarjalaisena,), ainakin Østfold ja Tuddal kuten tänäkin vuonna ja varmasti myös Oslo sekä Hove triathlon. 

Tuossahan alkaakin savottaa taas olemaan, ei jää aika pitkäksi ensikään vuonna!!!

Viikko Oslo maratoniin, ja ajatuksia valmistautumisesta

Kerran vielä tämän vuoden puolella, on saanut nykäistä itsensä hereille keventelyjakson autuaasta uneliaisuudesta. Viime viikot on siis kerätty juoksumatkaa alle, ja taas kerran kaiken pitäisi olla valmista. 

Oli tarkoitus juosta tänään viimeinen valmistava pitkähkö tv reipas. Vauhti oli ensimmäisen kilometrin (4:32) jälkeen vielä reippaampaa joten lopputulemana lenkillä syntyi oma puolikkaan ennätys 1:31:52 Garminin mittaamana. Olkoonkin itse juostu ja miten epävirallinen tahansa, ennätys joka tapauksessa, edellinen paras noteeraus kevättalvelta Paloheinämaratonilta 1:35:17. Selkeä parannus siis, vielä kun en itseäni ollut ihan tähän valmistanut ennen päivän lenkkiä. 

Lupaa hyvää ensi viikonloppua varten jolloin tarkoitus tehdä ennätys ja päästä 3:20 paikkeille. Sanomatta selvää että ensi viikko palautellaan ilman juoksemista. Kevyt työmatkapyöräily ja uinti edesauttanevat. 

Ensi vuonna 1:30 alitus puolikkaalla TULISI olla paperia. 

Monien mielestä näinkin kova harjoitus viikko ennen maraa on liikaa, mutta jos jostain pidän kestävyysurheiluharjoittelussa niin se on erilaisten myyttien murskaaminen. Alla on määrällisesti kevyt jakso, joten olen palautuneessa tilassa yleisesti ottaen. Pitemmän kovan harjoituksen tulisi tukea vauhtikestävyyden ylläpitoa. Ja harjoituksen henkistä merkitystä ei sovi unohtaa. 

Tiedän että on monia jotka jo ovat kevennelleet viikon tms tässä vaiheessa ennen kisaa, mutta joilla voi olla ja useilla nykyään on, ilmiön trendikkyydestä johtuen, alla aivan liian suuret harjoitusmäärät ja väsymys, josta ei superkompensaatioon nousta edes kahdessa viikossa. Varsinkin tuolla triathlonin puolella tämä on erittäin yleistä ja päivänpoltava puheenaihe, joskin valitettavasti jopa hieman tabu? 

Levännyt kroppa, joka on harjoitellut laadukkaasti ja tehokkaasti esim 5-8 tunnin viikkotreenimäärillä, suorittaa aina paremmin kuin väsynyt vaikkapa keskimäärin 15 tuntia viikossa treenannut. Ja nyt muistetaan vielä että viiteryhmänä "tavallinen" kuntoilija jolla kiireinen työelämä, perhe jne jne. 

Se siitä, katsotaan joudunko viikon päästä syömään sanani :) 

Ai että mitä kuuluu no syksyä kuuluu

Noinikkään laitetaan poikki blogihiljaisuus ja aletaan taas tännekin jotain rähjäämään. Tri-kausi siis loppui tuska-Tuddal:iin ja sitten on otettu aika rauhassa, pitäen toki yllä treenailua mutta matalammalla intensiteetillä pääosin. Syksylle piti maraton löytää jottei jokavuotinen perinne kärsi ja niin hyvää oli meno mitä pitemmälle kesää päästiin että on yritettävä vielä maraenkkaa. 

Oslo maratonin ilmoitautumisesta myöhästyin tyhmästi, se olikin yhtäkkiä täynnä ja kuoppasin jo hetkeksi ajatukset siitä, ja aloin etsimään muita tapahtumia. Löytyi lokakuun lopusta Fredrikstad maraton, ja funtsin että oikeastaan ihan hyvä, on 2 kk aikaa laadukkaaseen juoksuharjoitteluun ja hyvän tuloksen varmistamiseen. 

Tuo ajatus alkoi kuitenkin tuntua huonolta, sillä melko tiiviin kesän treeni- ja kisarupeaman jälkeen on vähän väsynyttä oloa kropassa, enkä haluaisi välttämättä venyttää "hyvää kisakuntoa" väkisin kahta kuukautta. Pitäisi myös päästä pitämään eräänlaista ylimenokautta ja päästä tekemään tosissaan puntti- ja uimatreeniä jo ensi kautta ajatellen. 

Siispä aloin kyttäämään finn.no:sta (esim. tori.fi vastaava täällä) peruutuspaikkoja, ja onnistuin yhdeltä osallistumisoikeuden ostamaan. Näin siis ensi viikon sunnuntaina 15/9 juoksen Oslo maratonin, ja onhan se kiva olla siellä mukana, iso tapahtuma on, ei ihan Tukholman veroinen mutta lähestulkoon. 

On tullut juostua pari hyvää pitkistä ja töihinkin välillä pyöräilyn sijaan. Viime sunnuntaina viimeinen pitkä ennen kisaa oli 34km 5:13/km keskitahdilla, tosi mukavasti meni muuten mutta jalat veti tosi tukkoon ja oikeastaan tänään on eka päivä että niihin ei satu. Mutta oli tärkeä saada tehtyä kova viimeinen avainharjoitus. Tällä viikolla olen vain pyöräillyt töihin ja takaisin, ja suunnitelmissa pari kolme rivakkaa lyhyempää juoksua, muuten otellaan iisisti että on sitten tuoreet jalat kisassa. 

Tavoitteena on alittaa 3:20, on tainnut olla unelmissa kaksi vuotta jo mutta olen tyrinyt kaksi viimeistä 3:32 ja 3:33 mennyttä juoksua liian kovan alkutahdin takia, kun ei lopussa ole kunto riittänyt. Nyt on tarkoitus todella noudattaa tasaisen tahdin kaavaa ensi metreistä viimeiseen. 3:20 alitus tarkoittaa 4:44/km tahtia, minkä ei pitäisi levänneillä jaloilla olla ongelma. Mutta viimeiset 8-10km ratkaisee, suunnilleen siellä kohtaa mulla alkaa tosissaan tehdä tiukkaa. Mutta jos se kuten viime su pitkiksellä on vaan jalkojen kankeutumista, ei se vielä lyö hommaa poikki, vaan ainoastaan joku ylipaha pisto tai totaalisippi mahdollistaa epäonnistumisen. Tuo 3:20 on kuitenkin vielä ihan täyttä realismia ja melko nöyräkin tavoite, joten jos ei toteudu on syy lähes varmasti pelkästään henkinen heikkous. 

Kisaraportti: Tuddal triathlon 27/7/2013

Oikein mukava kyläkisa oli tänään kauniissa Tuddal:issa noin 2½ tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Tämä oli kauden viimeinen kisa kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, ja suoritukseen on oltava oikein tyytyväinen, joskin tuli paukutettua poskia vähän turhan kanssa ennusteiden kanssa :) mutta ei tässä lopulta niistä aikatavoitteista jääty kun juoksussa, ja se selittyy osittain aika rankalla juoksureitillä, jota en etukäteen tiennyt. Käydään nyt kuitenkin pala palalta koko kapina läpi.

Koko homma tapahtui pienen Bjårvatnet-järven ympärillä, vaihtoalue ja maali olivat samalla paikalla, ja heti rannalla eli mahdollisti nopeat vaihdot. Uinti oli hieman tavanomaisista poikkeava, pisteestä pisteeseen eikä kierros. Starttiin käveltiin vajaa kilsa järven yhden jontkan taakse, josta startti. Oheisesta huikeasta graafisen työn taidonnäytteestä näkyy miten uinti meni, ensin uitiin suoraan n. 4-500 metriä kiertämään poiju n. 50 asteen kulmassa vasempaan ja siitä suoraan kohti vaihtoaluetta. Erikoisuutena piti vielä parit poijuparit uida välista, jos ei oli tiedossa aikasakkoa. Tämä oli turvallisuussyistä, koska järvi oli paikoin hyvin matala ja jos ui noiden poijujen ulkopuolelle oli riskinä joutua karikkoon tms. Vesi oli kirkasta ja osan matkaa näki tosiaan pohjaa hyvin! Ja vähän levän kauttakin mentiin jossain. 

Jo pikku alkuverrassa tuntui että tänään uinti tulee menemään ok. Haugesundin jälkeen olen käynyt pari kertaa satkuja ja vinstoja vetämässä, jos lyhyessä ajassa saisi vähän vauhtituntumaa parannettua. Haugesundissahan uinti oli katastrofi ja Östfoldin perusmatkalla vasta olikin, kauden ekassa kisassa uinti oli hurjan tukkoista. Paras perusmatkan uintini oli ennen tätä päivää edelleen Kiskon vuoden 2011 30:10 muistaakseni, tänään meni 28:57 mikä on aika tismalleen mitä olin ennakoinut. Ihan kaikkea en antanut mutta en toki halunnutkaan repiä, tuskin siitä olisi edes minuuttia hyötynyt. Tuo uinti oli tosi kiva, ja startista lähdin vasemmalta ja paukusta ekan 50-100 metriä rivakkaan tahtiin, jotta sai ylimääräiset kiipijät pois ja omaa rauhaa. Suunnistaminenkin meni nyt paremmin kun ehkä koskaan, jonkin verran hyödynsin edessä uivia, jalat oli helppo nähdä kirkkaassa vedessä mutta ei nyt ihan oikeaksi peesaamiseksi vielä ehkä uskalla kutsua. Tulipa kokeiltua kuitenkin! 

Tähän väliin on todettava, että Norjalaiset eivät pääosin ole mitään hävejä uimareita. Meinaan kun minun surkealla tekniikalla uinnin sijoitukseni oli sama kuin loppusijoitus, niin se on uutta. Mutta noin muutenkin kun on paikallista sceneä seurannut niin ihan korkeillakin sijoituksilla olevilla näkyy usein kisassa kuin kisassa hitaita uintiaikoja. Pyörällä nämä heikot uimarit ovat sitten usein pitelemättömiä, ja usein hyviä mutta jotkut myös keskinkertaisia juoksijoita. Tästäpä päätellen, ainakin tällä matkalla jossa pitää jo alkaa tosissaan miettiä mistä minuutteja lähtee napsimaan pois, kannattaa kyllä tuota uintia kehittää edelleen, niin on taas paremmissa asemissa. Pyörässä en tuolla matkalla häviä enää kuin, no 7 minuuttia päivän voittajalle mutta jos uinnissa hävisin 9 minuuttia niin onhan se selvä mistä pitäisi olla helpompi ottaa enempi aikaa pois. 

T1 menikin sitten niin sutjakasti että olin pyörän päällä kun ajatukset oli vielä jossain ihan muualla :D no, jalat oli kiinni polkimissa ja kypärä päässä niin ei kai siinä mitään muuta kun hanaa :) T1 aika 1:07 eli kun olin laskenut että täydellisellä uinnilla menisi 28min ja T1:een budjetoinut 2min, niin nyt oltiin samassa yhteisajassa. Pyörä oli mainittu nopeaksi ja olihan se kohtuunopea, kumpuilevuutta kyllä oli mutta ei pahoja happomäkiä. Mutta en nyt ihan allekirjoita pre-racessa hehkutettua nopeutta. Vauhtia kuitenkin piisasi ja muutaman kilsan jälkeen katsoin keskariksi n. 38km/h, eikä menty edes kovin happopitoisesti, selkeä yritys päällä kuitenkin. Reitti ajettiin kaksi kertaa, ja laitimmaiselta kääntöpaikalta takaisin oli vähän enempi nousua joten keskari laski mutta eka kierros n. 31min, tuntuipa hätäiseltä hommalta! Vastaankaan ei ihan kauheasti jengiä tullut joten tiesin että ihan jees asemissahan tässä ollaan, ja muutamista seuralaisista bongasin vain yhden olevan minua edellä. Tokalle kiekalle lähdettäessä oli pikkuskabaksi aika huikea mökä ja kannustus kääntöpaikalla! Siitä vähän buustia ja näyttävä kiihdytys horisonttiin saattoi olla vähän liikaa, hetken aikaa tuntui jo melko raikkaalta. Ohi ei kuitenkaan tullut vielä ketään, käännöksen jälkeen huomasin että perässä tulee vajaan kymmenen äijän letka. Tosi siististi täälläkin mentiin peesaamista en voi sanoa nähneeni. Viimeisen käänöpaikan jälkeen jo sitten hiukan ahdisti ja ihan viimeisillä kilsoilla tuli 3 tai 4 ukkoa ohi, eivät kuitenkaan vaihtoon mennessä montaa sekuntia karkuun päässeet. Pyörän aika 1:03:40, reitin pituus ilmoituksen mukaan 39km. Mukava aika silti, ja vielä oltiin ennakoidussa tavoitevauhdissa.  

T2 oli hätäinen sekin, vaikken mitenkään hosunut vaan vedin happea rauhassa ja sukat jalkaan, 58 sekuntia. Mutta koko vaihtoaluekin oli tosi kompakti. Voittajan T2 oli 20 sek...

Sitten juoksuun, ja olikin jo tosi lämpimäksi mennyt päivä. Missasin heti uloslähdössä juomapisteen mutta arvioin ilman sitä pärjääväni. Kylmä vesi niskaan/päähän kyllä olisi ollut paikallaan.. energiaa meni perusmatkan kisaksi yllättävän paljon muuten, pyörällä 2 geeliä ja pullollinen urheilujuomaa, juoksussa 1 geeli ja 2.-4.:llä juomapisteellä muki urheilujuomaa. Juoksu taas oli mainostettu raskaaksi, ja sitä tosiaan oli. Sorapätkää lähdettiin järveä kiertämään, ja muuttui ihan kinttupoluksi. Tuntui alusta heti aika pahalta enkä meinannut rytmiin päästä. Vähän liikaa puristusta oli mennyt pyörään, mutta halusin pitää toivon liekkiä yllä josko lähelle 2:20 pääsisi, jos vaikka juoksujalat yllättäisi tänään, se kuitenkin vaati että pyörällä ei anna tasoitusta. 
Kilsan jälkeen tuli jo eka aika v-mäinen metsäylämäki, ja kone piiputti todenteolla. Liian lujaa olin lähtenyt liikkeelle, ja nyt oli mahdoton saada sykkeitä alas vaikka hiljensi ja yritti rentoutua. Sitten ylämäkien vastapainoksi tuli tosi jyrkkä kivinen alamäki, ja siellä sitten löi takareidet aika mojovaan kramppiin, varsinkin oikean. Jatkoin juoksua mutta tiedättehän miten siinä käy. Kramppi pakotti pysähtymään ja vähän venyttelyä niin pystyi jatkamaan. Aika soseena oli reidet jo muutenkin, ja koko juoksu oli aika kamalaa taistelua omaa mieltä vastaan, kun teki mieli kävellä koko ajan. No ei voinut kun ottaa köpöttelynä lopun matkaa, ei se vauhti niin hirveästi enää voinut laskea ja ennätyksen tekoon oli kuitenkin vielä hyvin varaa ja myös 2:30 alitukseen. Juoksukin tehtiin kahtena kierroksena ja takapätkä tultiin sentään metsästä ulos ja mentiin maantien reunaa, ja jokunen loiva alamäkikin tuli missä sai vähän kurottua aika takaisin. Toka kierroksella olikin sitten jännä homma kun takaa tuli taas yksi jannu ohi, vaan ei pitkälle päässyt koska aloin juuri itse saamaan pientä tatsia päälle. Sitten sen tyttökaveri oli metsässä ojentamassa juomaa ja hölkkäsi kanssaan pätkän matkaa josta kaveri sai buustia. Hyytyi kuitenkin taas ja painelin ohi. Sitten ehkä 2,5km ennen maalia kuulin lähestyvää töpöttelyä takaa ja joku jäi peesiin, ajattelin että enää ei tulee yksikään perhana ohi. No sama kaveri ja nyt hänen tyttökaveri oli ehtinyt jo toiselle puolen järveä ja lähti taas kirittämään, ja nyt kaveri lähti kun talkkari katolta tekemään omaa loppukiriä ja sinne meni. Vielä maalisuoralle kaartaessani oli 2 tulossa takaa, kiristin minkä pystyin mutta toinen juoksi kauhella vauhdilla ohi. Viimeinenkin oli tulossa tajusin kun jengi hurraa meidän loppukiriä ja sentään sen 30-40 metriä sain puristettua itsestäni mutta täpärälle meni, sekunnin pähän jäi kaveri! Tuollaisesta lopetuskesta tulee hyvä mieli jossei muuta ja maalissa käteltiin että oiva kiri :) Juoksu oli ylimittainen kai 6-700 metriä, kuitenkin osuusaika 53:26 jätti paljon jossittelun sijaa. Mutta riskillä mentiin tänään, ja nyt tietää miten tuo kisa kannattaa tehdä ensi vuonna! Kokonaisuutena kuitenkin tyytyväinen hienon uinnin ja pyörän ansiosta ja uudesta enkasta, joten kokonaisarvosana itselle sellainen 8+. 

Loppuaika 2:28:05, ja tavoitehan oli parantaa edellistä 2:34 aikaa Östfoldista (vaikka aika erilaiset reitit) mistä olin kyllä melko varma että onnistuu, ja alittaa 2:30 ja sehän onnistui sekin joten ensi vuodelle on kiva lähteä yrittämään taas enkkoja, nyt on pohjatkin jo jonkunlaiset :) eiköhän meikäläisen maksimaaliset potentiaalit tuolla matkalla ole jossain 2:15 paikkeilla, sitä kohti on hyvä lähteä. Kauhean kiva matka tuo perusmatka on, kovin erilainen ja intensiivisyytensä vuoksi anteeksiantamaton. Tulokset vielä tässä linkissä: http://www.tuddaltri.no/resultater2013/ 

Nyt vedetään happea tri-hommista ensi vuoteen, loppukesään ja syksyyn kuulunee enemmän juoksua, maratonenkkaa haluttaisi vielä yrittää, mutta lisää niistä myöhemmin! 

Kohti tri-kauden päätöstä

Lauantaina revitellään viimeisen kerran tri-puolella tällä kaudella, Tuddal triathlonin perusmatkalla. Mukavat muutamat skabat löydettiin tälle kesälle lopulta, ja varsinkin Haugesundin puolimatkan enkan jälkeen on kiva mennä tuonne fiilistellen vetämään kausi nippuun. Östfold triathlonissahan tuli perusmatkan enkka viikko ennen Haugesundia, joten mukavaa ilotulitusta on ollut vaikka aiemmat enkat eivät tietysti kummoisia rikottaviksi olleet, mutta kuitenkin, fiilis on tärkein kuten hyvin tiedetään! 

Tuolla Östfoldissa kuitenkin kone yski vielä jonkin verran varsinkin uinnissa ja juoksussa, ja pyöräreitti oli aika raskaan kumpuileva, joten siellä syntynyt 2:34 ja osia aika on kyllä tarkoitus murskata tuusannuuskaksi Tuddal:issa. Käsittääkseni pyöräreitti on myös tasaisempi eli nopeampi, ja uinnista nipistän vaikka väkisin 2-3 minuuttia Östfoldin surkeaan näytelmään verraten. 

Täten tavoite on rohkeasti 2:20 tienoilla, ja siihen saa kyllä painaa tukka putkella niin että korvat sauhuaa. Ihan lonkalta kun tricalc3.com:in laskuriin heitin arvio/tavoitevauhteja niin sehän menisi hienosti alle 2:20, täydellisessä kisassa... no, taitaa nuo olla aikalailla turhan rajut haut minulle mutta jos jokaisessa osa-alueessa edes lähelle pääsisi niin hyvä! Vaihtoalueesta ei ole tarkempaa tietoa, mutta jos ne on tehtävissä nopeasti, niin lonkalta lähtee seuraavanlainen aikataulu: 

Kisaraportti: Ironman Haugesund 70.3

Olipa huikea aloitus kesälomalle. Ihan ekaksi: ajakaa kerran elämässä E134 Norjassa idästä länsirannikolle tai toisinpäin. Aivan huikea reitti joka vei yli tuntureiden, lumihuippuista vuoristoa, upeita laaksoja ja pohjolaista karuutta kauneimmillaan. Kerrassaan henkeäsalpaava reitti. 

Sitten asiaan. Eilen taisi olla ensimmäinen lähestulkoon täydellinen kilpailuni, kaikki meni tismalleen suunnitelmien ja laskelmien mukaan. Entistä paremmin tuli selväksi miten iso merkitys huolellisella valmistautumisella on. Mietin viimeiseen yksityiskohtaan koko kilpailustrategian, laskin minuutilleen miten paljon mihinkin on aikaa, vaihdot mukaanlukien, jotta tiesin mitä vaaditaan että pääsen tavoitteeseen eli alle viiden tunnin. 

Edeltävänä päivänä oli pyörän ja vaihtokamojen check in, samalla pääsin silmäilemään lammen jossa uisimme, ja vaihtoreitin ja pituuden. Vedestä T1:een ei ollut pitkä matka, kokonaisuudessa komisensataa metriä bike out:iin. T2 tultiin samaan paikkaan ja toiseen suuntaan vaihtoalueen läpi juoksuun. Loistavaa, saisin vaihdot tehtyä kohtuunopeasti. 

Kisa-aamuna tihkusadetta aina starttiin asti, loppui kuitenkin uinnin aikana. Nyt on lasiasiatkin kunnossa, uusista Arenan rilleistä ei läpi tule mitään. Uinti oli kuitenkin haasteellinen. Pienehkö lampi oli ahdas, kun reitti kiersi syheröä oli painitilannetta lähes läpi koko uinnin. Lisäksi sain pari kertaa lievän hyperventilaatioepisodin aikaiseksi kun oli limaa kurkussa, ja pieni aallokko iski järveä kurkkuun. Ei hyvä alku. Jotenkin vaan yritin päästä rytmiin ja pitää huolta oikeasta suunnasta. Koitin rentoutua ja taka- ja loppusuoralla onnistuinkin vähän ja ehkä voitin jotain aikaa takaisin. Tiesin kuitenkin että uinti oli katastrofi ja saisin pistellä tosissaan pyörällä ja juosten.. Uinti 37:21, tosi surkeaa mutta luulin että olisi voinut olla jopa lähellä neljääkymmentä.. ei ollut kuitenkaan hajuakaan ajasta kun nousin vedestä kun kello oli stopannut taas jossain törmäystilanteessa varmaan. Juoksin vaihtoon, pussi löytyi heti ja nyt lähti pukukin päältä liukkaasti. 

Pyörän päälle kun pääsin katsoin mitä kello on ja siitä osasin about päätellä uintiajan. Sitten vaan kalkuloimaan miten lujaa tarvitsisi ajaa että juoksuun jää tarpeeksi aikaa... olin asettanut pyörässä olevan gps:n 34km/h keskariin, ja se oli laskettu sen mukaan, että uintiin menee max 36 min, nyt tiesin että on jos mahdollista tehtävä pari minuuttia pankkiin ennen juoksua, muuten tulee ehkä liian hoppu. 

Pyöräreitti oli todella kaunis. Mentiin kaupungista maaseudulle ja kumpuilevia maanteitä mentiin. Reitti oli tosi kiva, kohtuunopeakin. Ylämäkiä oli toki, mutta olivat pääosin lyhyitä tai loivia. Alussa oli ruuhkaa huolella, sain ohitella kymmenittäin muita. Parikymppiä mentyäni olin karistellut nopeammat uimarit mutta hitaammat pyöräilijät ja oli väljempää ajaa. Varsinkin alussa oli niin paljon porukkaa että ohitustilanteet oli väkisinkin häilyviä, mutta tuomariprätkät suhasivat ohi niin tiuhaan että porukka kyllä piteli välejä aika hyvin. Useasti vaan oli taas kahden rinnakkain ajelua, joutui ajamaan molempien ohi tai huutamaan takaa että nyt ohi tai oikealle siitä! 

Pyöräjalat olivat helkkarin hyvät tänään. Vauhti oli hyvää ja painelinkin alun puolen matkasta jossain 36 km/h keskarilla, ja kaulaa alkuperäiseen pyörätavoitevauhtiin oli parhaimmillaan yli 4 minuuttia. Sen pitäisi kattaa hyvin uinnista jäänyt vaje. Lopussa kuitenkin tuli vähän kaupunkimutkittelua ja yksi pitkä raastava mäki, joten vauhti vähän putosi, enkä voinut runtata jalkoja altani ennen juoksua, oli vaan pidettävä maltti. Kaula kutistuikin alle 3 minuuttiin vaihtoon tullessa, pyörän aika kuitenkin minulle loistava 2:34:52. 

Pyörän päältä hypätessäni jalat tuntuivat edelleen hienoilta. Suoraan pyörän päältä juoksujalkaa pussia hakemaan ja aika hätäinenhän tuo vaihto oli, 2:09 meni koko hommaan kun oltiin jo juoksuosuudella. Lähdin maltilla hölkkäämään, alussa tuo vaan on myrkkyä, liian vähän vaihtoharjoittelua takana. Porukkaa tuli muutamia ohi mutta tiesin että ne on hätähousuja suurin osa. Yksikin ukko meni ohi niin että viuhui ja jo puolen kilsan jälkeen pyyhkäisin sen ohi. Katsoin kellosta vaihdosta lähdettäessä että aikaa olisi noin 1:42-1:43 käyttää juoksuun. Jos saisi rennon rytmin päälle niin sitten vaan menoksi. Ekata pari kilsaa haettiin rytmiä ja tuntui kohtuu pahalta. Jos vain vatsapistot pysyisi poissa, ihan nurkan takana ne oli taas.. Ekat pari kilsaa meni kuitenkin 4½ min tasoa, hyvältä näytti ja laskin että nyt kun vaan saa vitosen kilsoja pidettyä niin homma kammataan kotiin. Siinä se matka taittui sitten vaihtelevissa fiiliksissä mutta paremmin meni mitä pitemmälle päästiin. Sitten lopussa n. 3km ennen maalia taisi tuntua liiankin hyvältä kun olin kiristänyt vähän vauhtia hyvänolon tunteessa, ja sitten iski vatsakramppi nopeasti, ihan puun takaa se taas tuli. Kipu yltyi, melko kovaksikin, ja jäljellä oleva matka tuntuikin yhtäkkiä tosi pitkältä. Seuraava kilsa meni vielä jotenkin aikataulussa mutta vähän joutui antamaan periksi ja nyt oli tosi taistelu menossa. Eihän tämän taas liian helppoa pitänyt olla... Siinä sitten välistä tuskanparahduksia päästellen painoin kelloa vilkuillen... ei h..vetti! Ei tänne asti ajettu 8 tuntia epäonnistumaan tavoitteessa, kaikki peliin sattui sitten kuinka vaan! Vielä viimeinen mukulakivinen ylämäki kaupungissa, puiston kierto ja loppu 500m olisi samoja mukuloita alamäkeen ja loppusuoralle. Urku auki katua alas loppusuoralle, siellä vaimo ja Tarmo-koiramme vilkuttivat aidalla, ja monituhatpäinen yleisö hurrasi meille. Näin maalikellon ja näin 4:59 ja vähän päälle. Villit tuuletukset, tein sen!!! 4:59:34, kellontarkkaa työtä ;) Juoksuun meni 1:42:31 mikä uupuu puolimaraenkastani vain 7 minuuttia. 

Ainoastaan uintiosuudella ei tullut ennätystä, kaikki muut osuudet murskattiin. Jospa ensi vuodelle saa treenattua vähän paremmin, on joka osuudelta otettavissa vielä 5 minuuttia pois. Tänä vuonna tähän asti kuitenkin melko vaatimattomat noin 150 tuntia treeniä takana. 

Loppuhuipennuksena sain vielä kunnian nähdä läheltä legendan, Dave Scott:in. 59-v mies oli kilpailussa omassa ikäsarjassaan 55-59, jossa oli toinen ajalla 4:43 (!). Vaihdettiin jopa lause, kun hän jonotti maalialuella ruokaa meidän kuolevaisten kanssa ja etsi ruokailutilaa, ehdotin minun ja parin kaverin seuraan liittymistä mutta herra kiitti kohteliaasti ja kertoi ruokailevansa omissa tiloissa :) Vakuuttavissa verisuonissa oli muuten kaverin pohkeet... 

Tähän päättyi kolmen peräkkäisen viikonlopun sporttikilpailuputki, nyt nautitaan kesälomasta pari seuraavaa viikkoa, ja kenties suunnitellaan seuraavia kolttosia! 

Jännitys tihenee - kauden päätavoite käsillä!

Pystynköhän siihen? 

En ole ainakaan yhtä analyyttisesti ennen tätä pyöritellyt numeroita päässäni väliaikojen yms muodossa kuin viime päivät. Sunnuntaina tosiaan Ironman 70.3 Haugesund, josta tulikin tämän kauden päätapahtuma Challenge Roth:in sijaan, ja tuntuu edelleen että oli tosiaan oikea ratkaisu. Täydellä matkalla olisi iso tekeminen kestävyyden kanssa, mutta ei puolikkaalla, ja vauhtipuoli juuri ennätyksen metsästämistä ajatellen tuntuu olevan paranemaan päin. 

Myös energiasaantiin tulen kiinnittämään kisassa enemmän huomiota, minkä takia tällä kertaa varmasti oikea ja riittävä määrä geelejä yms. sekä pyörään että juoksuun. g/kg/h hiilareita periaatteella karkeasti lähdetään, puolimatkalla saa jäädä hiukan sen allekin ettei tule pötsiongelmia. Niitä ei ole oikeastaan koskaan kisassa ollutkaan kuralle mennen mahan muodossa, mutta vatsakramppeja eri sorttisia useinkin, joka saattaa myös johtua väärästä energiannauttimisesta. Esim viime sunnuntain perusmatkan kisassa luulen että liika nesteen nauttiminen saattoi tehdä juoksulle piston. Olisi pitänyt olla geelejä tms enemmän kiinteää ettei olisi tarvinnut nestettä pumpata niin paljon, energian takiahan sitä join enkä niinkään janon. 

Tavoitteena olisi siis ennätys ja alle 5h pääseminen (enkka nyt Joroisilta ensimmäiseltä puolimatkaltani ever 2011, 5:03:17). Olen käyttänyt tätä loistavaa työkalua aikojen pyörittelyyn, ja kyllä se näyttää ihan haarukassa olevan jos kaikki menee kutakuinkin nappiin. Varaa ei ole esim. ylipitkiin vaihtoaikoihin tai puhjenneen renkaan vaihtoon. Eikä myöskään käveleskelyyn juoksuosuudella joten tiedän jo nyt, että loppuun tarvitaan runtutsemppiä, vaikka miten pyöräosuudella koittaa rennosti ottaa niin 34 keskaria suurinpiirtein pitäisi pystyä sekin tulemaan. 

Alta näkee karkeasti mihin pitäisi mennä osuudet. Aika lailla realistinen olen uinnin suhteen, tulisi sen mennä minuutin nopeamminkin tai jotain, mutta katsotaan. Uintireitillä on myös 5 käännöstä muistaakseni, saattaa jotain tehdä loppuajalle. 

Pyörän olen aiemmin tällä keskarilla ajanut puolikkailla eikä tulisi olla ongelma nytkään, päinvastoin uskon että menisi kovempaakin mutta missään nimessä en lähde puskemaan juoksujalkoja pois altani. Kuitenkin 1:40 puolikkaallekin on tekeminen, joten pyörä ratkaisee tosi paljon. Reitti on kumpuileva joten ei ihan kevyt kai, mutta kohtuunopea silti. Juoksu taas käydään kaupungin kaduilla pitkälti joten sen tulisi olla nopea. Jos se on tasainen, tarvitsee vaan päästä nopeasti rytmiin ja seurata gps:stä vauhtia, ettei epähuomiossa lähdetä liian lujaa matkaan, joka aina tapahtuu herkemmin kuin että lähtee liian hiljaa. 

No, näillä laskennoilla ja ilman ulkopuolisia yllätyksiä homman pitäisi onnistua. Mutta se on aina niin helppoa tässä rustailla, tuoreessa mielessä on vaikka viimekin sunnuntain tuskainen juoksu joka oli sekin vain kymppi... mutta kaikki laitetaan peliin, se on varma!