Pian suksille!

Paraikaa tupruttaa Oslon illassakin vihdoin kunnon lumipyry, ensilumet on toki jo saatu mutta ne olivat niukahkot, tällä kertaa näyttäisi kertyvän parhaassa tapauksessa tarpeeksi jotta kunnan latupohjia päästään tekemään! Loistavaa sillä hiihtojalkoja jo hieman kutittelee, flunssa josta kehkeytyi yli viikon juttu tällä kertaa alkaa olla voitettu kanta, sekä VIHDOIN akillekset kestävät juoksua tarvittaessa tunnin, joten suorastaan tunnen treenimotivaation taas kasaantuvan mukavalle tasolle!

Huominen menee vielä töiden merkeissä, ja aatonaatonaamuna suuntaamme joulunviettoon tuntureille Hafjellille joka sijaitsee Lillehammerista parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Siellä ollaan kilometrin korkeudessa ja lumitilanne on näin taattu, ladut olleet siellä auki jo jonkin aikaa. Tuttu paikka vuoden takaa ja latuverkostoa piisaa, no ollaanhan suksiurheilun luvatussa maassa joten on selvää että täällä mennään monot edellä näissä asioissa. Mukaan lähtevät sekä tunturisukset joilla voi vetää rauhallista pitkää taivalta halutessaan ladun ulkopuolellakin, sekä kuntopertsat joilla suunnittelen muutaman liukkaamman lenkin vetäväni. Katsotaan jos nyt ainakin ensimmäinen 100 kilsaa saataisi rikki ja hiihtokausi kunnolla alkuun! Toivon mukaan nyt täällä Oslossakin tulisi tällä välin tosiaan tarpeeksi lunta ja latujenteko käyntiin, niin hommaa voi sitten mukavasti täällä jatkaa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

Lähinnä kävin katsomassa seurattavien blogien listalta mitä uutta päivitystä kullakin on ja ajattelin että jotain voisi itsekin napsutella pitkästä aikaa. 

Huomenna juhlitaan taas koti-Suomen itsenäisyyttä, ulkosuomalaisena tulee silloin aina jotenkin erityisen haikea mutta samalla onnellinen tunne. Suomalaisuus omassa identiteetissä vain vahvistunut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana. Erityisesti haluan korostaa jokaiselle suomalaiselle miten hieno maa meillä on jossa kannattaa aina yrittää ja tsempata toinen toistaan, varsinkin näinä talouden vaikeina aikoina. Suomalainen ei anna periksi. Sisu. 

Meillä jotka vaikutamme Suomi-Seura Oslon hallituksessa oli kunnia osallistua keskiviikkona Oslon Suomen suurlähettilään vastaanotolle residenssissään. Hieno ilta jossa sai tavata tuttuja mutta myös monia uusia täällä vaikuttavia suomalaisia ja suomalaisten yritysten, kulttuuri-instanssien ym. parissa toimivia norjalaisia. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä jonka jo ylempänä totesin. Juuri tällaisina aikoina suomalainen päättäväisyys, innovatiivisuus, yritteliäisyys on paradoksaalisesti kyllä korkeimmillaan. Koska tiedämme sen toimivan. Kuopasta on noustu aiemminkin. 

Lähestyy myös meidän Suomeen takaisin muutto, emmekä melkein, niin hyvin kun täälläkin viihdymme, malta odottaa että pääsemme osaltamme paikan päälle auttamaan kotimaata ja nauttimaan kaikesta hyvästä jota sillä on tarjota. Moni ei juuri nyt työllisyystilanteen takia täältä missään nimessä lähtisi Suomeen, ja sen ymmärtää todella hyvin. 

Viime viikonloppuna metsässä lenkillä ollessani törmäsin kohteliaaseen vanhempaan herrasmieheen jonka kanssa tovi juteltiin mm. Suomesta, josta hän tiesi paljon, kehui presidenttejämme ja miten sodissa pärjättiin hyvin, olosuhteisiin ja ennakkoasetelmiin nähden. Oli talvisodan syttymisen 75-vuotispäivä. Joten kiitos vielä kerran veteraanit. 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi. 
God självständighetsdag Finland. 

Uuden harjoitustyökalun hurmaa

Kävi sellainen kuuluisa peikkomainen. Otin osaa Polarin sivuillaan järkkäämään kisaan jossa tuli arvata ennen vuoden kisaa hallitsevan Hawaiin mestarin Fredrik van Lierden tämän vuoden loppuaika kisassa. Parhaiten veikanneet saisivat palkintona Polarin V800 mittarin, josta juuri olin ostopäätöstä pyöritellyt jonkun aikaa, vanhan Garmin Forerunner 405CX:än oltua jo jonkin aikaa sitä mieltä että joutaisi jo eläkkeelle, josta mielipiteestä olimme täysin samaa mieltä. Täydellä kunnioituksella kuitenkin, ollut erinomainen treenikaveri tuo!

Heitin lonkalta surfaillessani arvauksen 8:24:12, ja hiukan mestaria aliarvioin kun tuli maaliin jo ajassa 8:24:11 :) En koko hommaa muistanut lainkaan kisaa seuratessani ja yllätys olikin melkoinen kun sain jonkun päivän päästä sähköpostin jossa onniteltiin, olin yksi neljästä (!) joka voitti mittarin ja veikkaukseni oli kaikkein lähimpänä! Ja bonuksena paketissa tuli vielä mestarin itsensä signeeraama t-paita! 

Mukava kohtalon oikku ja onni tavallaan etten ollut ehtinyt laitetta ostaa, aika hintava värkki kuitenkin kyseessä. Nyt tuo ollut pari viikkoa käytössä ja onhan tuo aika valtava harppaus eteenpäin, todella monipuolinen laite enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea vielä testata. 

Tärkeimpiä ominaisuuksia joita ilman olen pärjännyt tähän asti on ehdottomasti sykkeen ja matkan mittaaminen uinnissa (myös altaanvälit taitaa laskea kun sinne asti päästään :) ), triathlon-toiminto jossa saa sitten kisoissa mitattua kaikki väliajat vaihtoajat mukaanluettuna, sekä huomattavasti pitempi akunkesto vanhaan vempeleeseen verrattuna, eli se kaunis päivä kun täyden matkan taas joskus kenties suorittaa, ei tarvitse pelätä laitteen simahtavan kesken. Ja paljon muuta pientä kivaa, kuten että laite seuraa rasitustasoa ja ilmoittaa tarvittavan levon harjoitusten välillä, pyöräillessä nousu- ja laskukulman mittaus (jota en tosin vielä ensi lenkillä saanut toimimaan :) ) sekä sykealueilla oloajat harjoituksessa, tuntuu äkkiseltään että se tulee tulemaan tosi tarpeeseen. Tosin tarkka syketesti pitäisi tehdä, aluksi mennään laitteen antamilla oletusarvoilla.

Tämä tuo tietysti lisämotivaatiota taas treenaamiseen, ja varmaan järkeä myös! Sekä vapauttaa varaa varustebudjettiin, kun ensi kesäksi on ainakin varmana hankintalistalla uusi märkäpuku, ja powerimittari. Voisi olla Lookin Polar-yhteensopivat pedaalit, tämä nytkäytti myös sitä asiaa siihen suuntaan ja helpotti powerimittariviidakossa ihmettelyä. Ehkäpä näistäkin on jokin kisa jossain?! :D Ja lottoa kai kannattaisi kanssa alkaa harrastamaan.. no, ehkä tässä oli piiru handicappia kun tätä lajiaan tulee jonkin verran seurattua :) 

Tuosta vielä pätkää, aika hauskoiksi on systeemit menneet!

https://flow.polar.com/training/relive/33075382

Huonon kauden täydellisen huono päätös

No, eipä nyt liikaa dramatisoida mutta ei tämä vuosi ole urheilullisesta näkökulmasta mitään juhlaa ollut. Prospektit vuoden alussa oli jotain ihan muuta kun lopputulos näin syyskuun lopussa. Eilen koko vuoden kestänyt epätasaisuus, epäsäännöllisyys ja erinäisten vaivojen riivaama motivaatio kulminoitui surkeaan keskeytykseen Oslo maratonilla jo noin 2,5 km jälkeen. Edellisessä postauksessa mainitsemani pohjelihasvaiva alkoi jomottamaan ensiaskeleista ja tuossa keskeytyksen kohdalla siihen iski niin kova kipu että jatkaminen ei onnistunut. Krampinomainen kipu mutta ei kramppi kuitenkaan, vähän niinkuin lihaksessa olisi revähtymä tms, eli kävelykin on klenkkaamista kivun takia. 

Jos olisi iskenyt 40km kohdalla eri juttu mutta nyt kun heti alussa niin oli hyvin helppo päätös jättää leikki siihen. Vahinkoa olisi muuten tullut nopeasti lisää tuohon jalkaan. Nyt haluan vain unohtaa juoksemiset hetkeksi kokonaan ja selvittää tämän vaivan sekä levätä akillekset kuntoon. Jos ei olisi ollut tuota niin on hyvin mahdollista että varsinkin vasemman akilleksen ongelmat olisivat puolestaan katkaisseet matkan. Lähtökohdat siis olivat oikeasti heikommat mitä kenellekään etukäteen paljastin, kun kerran oli nimi listalla päätin ainakin viivalle lähteä ja katsoa mitä tulee. Yllättävää oli itsellekin että tuo jalka juuri eilen oli sitten noin nopeasti noin kipeä. 

Nyt sitten nollataan trippimittari ihan täysin ja katsellaan ensi vuoteen päin sekä odotellaan lumentuloa, toivon että saan koivet kuntoon latukelien saapuessa. 

Ensi vuodelle on siis Joroisille nimi listalla, mitään muuta varmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Kieltämättä nyt arveluttaa jalkojen kestävyys, toivottavasti ei mihinkään radikaalimpaan kuntoutukseen tule olemaan tarvetta mutta juuri nyt on ajatus että enemmän tulee vietettyä aikaa pyörällä ja uiden talvella-keväällä. 


Otsikkoa kunnioittaaksemme voidaan vetää kauden rykäisyt nippuun, ja se on aika nopeasti tehty:


2 x perusmatkan kisaa, lähtökohtiin nähden arvosana 8 molempiin. Juoksuosuuksilla parannusta viime vuoden vastaaviin kisoihin, loppuaikojen jäädessä niukasti viime vuoden tuloksista (1 ja 3 min). 

Ironman Kalmar DNS
Oslo triathlon DNS
Oslo Maraton DNF

T minus 5

5 päivää Oslo maratoniin. Viime viikko meni jo melkolailla sluibaillessa ja ainakin juoksu vähennettiin minimiin. Yksi ripeämpi treeni oli soutu- ja hiihtoergon parissa salilla plus pari tosi lyhyttä hölkkäystä. Olen tänä vuonna ottanut aika pitkän tämän lähestymisajan kun 2 viikkoa tulee tosi kevyttä. Tällä viikolla ei enää juuri mitään, huomenna jokin herättelevä juoksahdus ehkä kympin verran, sitten ke-pe ollaankin työasioissa Suomen päässä ja kisa-aattona kotiin valmistautumaan. 

Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa. 

Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa! 

Uusia tuulia ja maratonille valmistautumisia

2 viikkoa Oslo maratoniin ja viimeiset avainharjoitukset ovat käsillä, ennen kuin alkaa parin viikon laiskottelu ja tuskainen odottelu. 15 km lenkki joka taittui 2½ viikkoa sitten melko työläästi 4:40/km tahdilla, meni tänään 4:36/km tahdilla hiukan helpomman tuntuisesti. Ihan helpohkosti oikeastaan, loppu vaan tuli kiihtyen miksi tuntui aika kovaltakin harjoitukselta lopuksi. Keskisyke lenkillä tänään 159, viimeksi 160 eli pientä kehitystä/palautumista lienee tapahtunut. Kuitenkin tuo on minulle maratonille liian kova syke, joten nähtäväksi jää pystynkö tuota tahtia ylläpitämään kisassa, joka vaaditaan 3:20 alitukseen. 

Viikko sitten jänistelin kaveria Helsingin Midnight runissa, ja täytyy sanoa että olen jänistelyyni sangen tyytyväinen. Sain pingotettua kaverini venyttämään kuntonsa äärimmilleen ja alittamaan 48 minuuttia kun 50 oli hänellä tavoitteena. Hienosti juostu! Tuolla reitillä ennätystä tavoitteleville varoituksen sana: mutkittelevalla katureitillä matkaa tulee salakavalasti vähän extraa (minun mittarin mukaan 150m, kaverin 220m) joten jos turhan naftilla jonkin minuuttiluvun alitus tavoitteenaan juoksee, saa maalissa äkkiä huomata että tavoite karkasi virallisissa tuloksissa jonkun sekunnin yli. Tämän me opimme 2 vuotta sitten kun kävimme viimeksi tuossa juoksussa! 

Sitten muihin aiheisiin. Olemme vaimon kanssa päättäneet palata Suomeen ensi vuoden aikana. Minulla tulee pian 3 vuotta täyteen täällä (uskomatonta miten aika rientää!) ja vaimollakin yli vuosi, ja tosiasia on että minun kohdallani olen saanut sen mitä täältä tulin hakemaan (työkokemus) kuten myös puoliso, ja Suomessa odottavat uudet haasteet työelämässä, jonka lisäksi vaakakupissa painaa muutkin asiat: sukulaiset ja ystävät, koti-ikävä omaan kotimaahan ja fakta että Suomi on yksi ylivoimaisesti maailman parhaita maita elää. Muualla asuminen pitemmän aikaa laittaa asioita perspektiiviin ja näin se vaan on, julkiset palvelut, (etenkin sosiaali- ja terveys ym), alhaisempi verotus, verorahojen järkevämpi käyttö (poliitikasta lähtien kaiken edistyneisyys Norjaan verrattuna), rikas kulttuurielämä, monipuoliset ja edulliset harrastusmahdollisuudet (ette usko miten ikävä on suomen puhtaita ja toimivia uimahalleja..), ylivertainen elintarvikevalikoima eikä vähintään sen ja muun elämisen kustannusten hintataso jne jne... Vaan kokemuksena en voi kun suositella jos mahdollisuus joskus tulee lähteä maailmalle. Ikävä toki tulee monia asioita ja ihmisiä täälläkin, se on selvä. 

Suomeen muutto tarkoittaa, että sain keskiviikkona täräyttää nimeni ensi vuoden Joroisten lähtölistalle!! Miten ikävä onkaan myös Suomen fantastista triathlonyhteisöä, vanhoja seurakavereita ja tuota legendaarista kilpailua. Siellä sitten ollaan uudessa sarjassa ensi vuonna, eli 35-39 ukoissa! Pitää koittaa ettei ihan jalkoihin jäisi. 

Juoksua juoksua

Akillesvaivat jotka vaivanneet kokolailla koko kesän välillä vähemmän, välillä enemmän, alkavat olla voitettu kanta. Näinpä juoksukilsaa saanut alle hiukan enemmän ja hyvä niin sillä Oslo maraton odottaa jo reilu 3 viikon päässä. Pari elintärkeää pitkääkin 25 + 29 kilsaa lenkit saanut alle ja hyvin klabbit kestäneet joten kestävyyspuoli hoituu, vauhdille ei enää tässä kohtaa kauheasti tehtävissä mutta on sitäkin vähän reservissä, ennätykseen asti joka vaatisi 4:45/km tahdilla etenemisen, en ole varma riittääkö mutta kyllä yrittämään lähdetään! 

Viime su pitkiksellä veti kyllä jonkin verran etureidet pökkelöksi ja varsinkin alamäet on silloin myrkkyä. Tämä hiukan huolestuttaa sillä lihasten iskukestävyys ei viimekään vuonna ollut ihan sillä tasolla kuin pitäisi ja viimeinen yli 10 km oli kivuliasta etenemistä. 

Pitänee tarkastella kalenterista viime vuoden viimeisten viikkojen treenejä, taisin hiukan liian lähelle ajoittaa vähän liian kovia treenejä. Nyt voisi kokeilla mennä kunnolla palautuneena kisaan. Vinkkejä otetaan auliisti vastaan...

Juoksusta tulee legendaarinen sillä meitä on töistä ainakin 4, omalta osastoltani 2 kolleegaa tekee debyyttinsä kuten myös konsernimme tj! Pari näistä on kovakuntoisia kavereita kyllä joten siinäkin on panosta näyttää kaapin paikka pojille, minulle tämä on sentään jo juhlamara nro 10!

Tulevana viikonloppuna lämmitellään Helsingissä Midnight Runin merkeissä, jossa jänistelen kaveria jolla tavoitteena puhkoa 50 min. Toissavuonna tyrittiin sama tehtävä 7 sekunnilla :) siispänyt korjauksen paikka. Itselle siis leppoisa lenkki tiedossa joka sopii hyvin tähän paikkaan ja tuo on täydellinen tapahtuma jeesata kaveria, tulee hyvä fiilis itsellekin enkä ko. tapahtumaan itse ennätysmielessä lähtisi, koen tuon enemmän juuri hyvänmielen tapahtumana. 

Tuddal triathlon 26/7

Nyt tuleekin sitten täyslaidallinen hauskaa kisaraporttia, sen verran surrealistiset meiningit oli paikoin eilen :D

No eipäs liiotella, kisa meni hyvin vaikka 3 minuuttia viime vuoden ja samalla perusmatkan pohja-ajasta jäin, pilkotaanpa siis hommaa vähän että mitä siellä oikein tapahtui. 

Uinti meni ok, viime vuoden uintihan oli minulle lähes unelmasuoritus kun sain pulikoitua alle 29 minuuttiin, nyt ollut sitäkin vähemmän uintia alla joten lähdin nöyrästi matkaan tavoitteena ehjä suoritus ja alle 30 min. Hyvin lähti menemään ja tilaa oli alusta alkaen ihan kivasti. Päivä oli taas tulossa helteiseksi, aurinko paahtoi ja vesi oli kirkasta, siispä sain hetken jonkun jalkojakin peesattua. Se jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi iloksi, en ole tuossa hommassa kovin taitava mutta kyllä se taitaa jonkin verran oikeasti helpottaa jos onnistuu siinä ihan kantapäillä pysymään! Tuo uintireitti on kyllä ihan suosikkini kisoista joissa käynyt, pienessä järvessä kierretään ensimmäinen poiju uimalla aavemmalle osalle järveä, tehdään siitä uukkari ja uidaan T1:een järven kapeaa osaa, jossa suunnistettava poijujen välistä ettei joudu matalikolle, sen verran matala järvi paikoin on. Tuossapa viime vuoden postauksesta haettu fantastinen havainnekuva:



Sisäinen kelloni sanoi että pienen siksakkailun jälkeen uinti tulee olemaan noin 30-31 min, ei voi mitään. Positiivisesti se meni kuin menikin kuitenkin alle puolen tunnin, ollen 29:53. Minuutin siis tässä vaiheessa perässä viime vuotta, oikein hyvä! Sitten alkoikin sekoilu. Pyörälle ja huomaan että helkkari mullahan ei ole paitaa. Starttiin kävellessä olin riisunut kuumassa tri-topin ja lähdin uimaan ilman sitä (mikä oli hyvä, koska muuten olisi tullut melko kuuma). Paita oli sitten jäänyt kassiin vaimon haltuun joka sen oli kiikuttanut autoon. Syke hakkasi uinnin jälkeen ja kuikuilin vaimoa, näinkin hänet ja huusin paitaa, levitti vaan käsiä että ei ole nyt... no ei siinä auttanut kun painaa kypärä päähän ja lähteä paidatta menemään, T1 uloskäynnillä toimitsija kyllä sekunniksi pysäytti ja kysyi "eikö sull 
a ole paitaa?", vastasin kiireessä että joo nyt ei ole, onko se ok? johon tämä joutui tekemään nopean päätöksen ja ei kai sitä kilpailun säännöt kiellä, niin vastasi vaan että jos se sulle itselle ok niin mene vaan! Eikun menoksi siis. 

Olin kauden alussa vitsaillut vaimolle että tänä vuonna vedän jonkin kisan retrofiilistellen speedoissa ja jossain pienessä ysäri-topissa :D no ei tämänkertainen asustus paljoa hävinnyt, jalassa oli kulahtaneet Ironman-logo pöksyt ja siis paljas yläkroppa. Onneksi oli lämmin... reilu puolet matkasta. Nimittäin reitin (ajetaan 2 kierroksena) alkupäässä kääntöpaikalta tullessamme oli alkanut ripsiä vettä, hiukan. Kivasti vaan viilensi. Sitten kun tultiin toisella kierroksella, niin yli puolen matkaa takaisin vaihtoon satoi sitten kunnolla ja isoja rakeita kanssa, kunnon ukkosmyräkkä siis pyyhkäisi ylitse. No niin tästähän saatiin oikein seikkalu! Ilma ja sade oli vielä lämmintä ja kävihän sitä kroppakin sen verta kuumana että ei se paidatta olo niin haitannut, mutta herätti kyllä tienposken katsojissa hilpeyttä ja ansaitsin ehkä normaalia enemmän kannustusta...

Tuo pyöräreitti on hiukan alimittainen, 39km, ja muutenkin nopea joten kärjessä nähtiin kelistä huolimatta tänäkin vuonna kovia aikoja. Ajoin viime vuonna 1:03 ilman sadetta, nyt 1:06 ilman paitaa :D ja puoliksi sateessa. Huomasin että, puhdasta voimaa olen saanut lisää mutta kestovoimassa on työskentelemistä, meinasi tehdä tiukkaa pitää tahtia yllä ja samalla säästää jalkoja juoksuun, eka kiekka meni ehkä hiukan liian kovaa. Aika kuitenkin 1:06, Keskarilla 35,1 km/h, yllättävän hyvä! Eli 3 minuuttia lisää takkiin vrt. viime vuosi, ja harmi että T1 sekoiluun oli myös hävitty minuutti. Olin siis 5 minuuttia nyt itseäni jäljessä ja sitä on aika kova kuroa kiinni, tuolla kovalla juoksureitillä joka kiertää järven mennen ensin metsään, jossa kinttupolulla pari jyrkkää nousua, ja polku nyt sateesta mutainen. Jotenkin lähti silti menemään kun maltoin lähteä rauhassa, ja nyt oli paitakin ilmestynyt T2:een joka odotti siellä likomärkänä ja rakeisena.. otin sen kouraan ja juostessa rullailin päälle. Metsäosuudelta tullessa on toinen huoltopiste ja päätin ottaa pöydältä vauhdista 2 mukia vettä mukaan. Ihan ei koordinaatio ja aivot jotenkin pelannut yhteen ja mukit lipesi käsistä ja pyyhkäisin jotenkin hämmentävästi kädellä puolet pöydän vesimukeista nurin... Hitto jotta nauratti toimitsijoita ja itseänikin siinä :D nyt vähän skarppausta... 

Kilsat sain ihmeesti menemään n. 5 min tahtia ja olin tismalleen 2:28 vauhdissa alkukierroksen (viime vuoden aikani siis oli 2:28:05), vaan ei ollut helppoa ja sitten alkoi vielä pistämään ilkeästi. Ilman sitä vauhtia olisi voinut lisätä... Toiselle kiekalle lähtiessä oli pysähdyttävä juomapisteelle vähän keräilemään hengitystä, happea oli jotenkin vaikea saada tarpeeksi ja olo oli aika paha, mutta ei kun eteenpäin siitä sitten mutta kello karkasi vaan kun en enää saanutkaan itseäni kiinni ja vitosen tai vähän allekin kilsoilla näytti aika nyt painuvan yli 2:30 joten aloin unohtaa ennätyshaaveet ja maaliin tulin rennosti sitten ajassa 2:31:45. Juoksu meni paremmin kuitenkin kuin viimeksi ja raskaalla reitillä 4:58/min kilometrivauhtia, joten taas parani kisa loppua kohden vaan matka loppui. 

Kaksi kisaa jotka olen nyt käynyt ovat peilanneet aika tarkkaan hetken kuntoa joka ei ihan niin kova ole kuin viime vuonna. Oslo triathlon olisi vielä buukattuna elokuulle mutta osallistuminen vielä hiukan auki. Selvää kuitenkin on, että ei tänä vuonna ole oikein saatu hanoja auki kunnolla vaan hiukan tukkoista höntsäilyä nuo kisailut olleet, joten tuonne pitäisi kyllä päästä. 

Tuloslinkki : http://topptid.no/results/app/race/1061 

Sekä pari kuvaa vielä päivän actionista!

Lauantain ennakkofiilikset

Lauantaina siis perusmatkan kisa Tuddal:issa joka sijaitsee Telemarkin läänissä parin tunnin ajomatkan päässä länteen. Täällä Oslossa ollut aika kovat helteet viime päivinä, ja ihan pitää alkaa jo miettimään strategiaa jos helteet ulottuvat viikonlopulle asti myös kisapaikalla, viime vuonnahan oli todella kuuma keli ja se plus raskasprofiilinen juoksureitti teki nannaa loppukisasta. Kisahan muutoin meni nappiin ja kaikesta huolimatta tein siellä perusmatkan ennätysaikani. 

Täällä on kaksi "kilpailevaa" sääsivustoa, www.yr.no ja www.storm.no. Jotenkin lapsellista on, että noiden kahden ennusteet ihan oikeasti ovat ihan aina hiukan erilaiset toisistaan. No joka tapauksessa, toinen lupaa nyt lauantaille Tuddaliin 24 astetta ja puolipilvistä ilman sadetta ja toinen 23 astetta ukkoskuurojen mahdollisuudella. Jos tuo sateeton vaihtoehto toteutuu niin olen oikein tyytyväinen. Viime vuonna oli kyllä kuumempi, eikä siinä mitään siedän kyllä kohtuullisesti kuumaa. Nyt onkin hyvä tehdä viimeisiä muutenkin valmistavia mutta myös "siedätys"lenkkejä. Toissapäivänä käytiin vaimon kanssa rannalla, tai hän siihen rannalle jäi ja minä käytin mahdollisuuden lenkkiin, ja ei ainakaan pitäisi juoksusta jäädä kiinni enkan parantaminen tällä kertaa, jos vaan muuten kaikki sujuu! Tuossa helteessä 15 kilsaa 4:25/min tahdilla on kyllä oikein hyvin. Juoksua tässä hiukan lisännyt muutenkin, ajatellen jo syyskuun Oslo maratonia. 

Lähdenpä tästä pyörälenkille, tunti reipasta ja melkeinpä sitten enää lihashuoltoa ja odottelua lauantaihin asti pitäisi malttaa. Palataan aiheeseen kisan jälkitunnelmissa! 

Jatketaan sittenkin, vanhaan malliin. + Kisaraportti Östfold triathlon

Terve pitkästä aikaa,

on ollut blogihiljaisuutta tässä pitemmän aikaa, tai itse asiassa koko blogi oli suljettu hetkellisesti - koin ettei minulla ole blogille enää juuri annettavaa. Alkoi kuitenkin myöhemmin kaduttamaan, kolmen vuoden aikana kun on jotain asiaakin saanut tänne raapustettua olisi ollut sääli vaan heittää kaikki menemään. 

Elvytin siis blogin, se onneksi oli mahdollista! Ja palaan kirjoittamaan suomen kielellä, engalnniksi kirjoittaminen on työläämpää eikä se solju luonnollisesti, katoaa myös hiven persoonallisuutta siinä. 

To sum up above sentence, I have re-opened the blog and will go back to writing in finnish, which is the more fluent thing for me, so apologies for anyone not-finnish speaking, but you always have Google translate ;)

Lyhyt päivitys viime aikojen tapahtumista täällä Oslossa: olemme hiljan muuttaneet Bislett:istä, takaisin samalle kadulle Ekebergiin jolla alunperin asuimme. Sattui case: bilettävä naapuri joka oli vähällä tehdä hulluksi, ainoa vaihtoehto oli muuttaa, taas mutta se on onneksi nyt tehty ja olemme todella onnellisia päästessämme takaisin tutuille nurkille, jossa rehellisesti sanottuna viihdymme muutenkin paremmin! Mukavaa oli toki asua toisellakin puolen kaupunkia, vahvistui fiilis tästä alueesta meidän suosikkina ja tuli kaupunki laajemmin tutuksi. 

Muutto on aiheuttanut tietysti valtavasti töitä, ja töissäkin ollut kiireistä, niinpä urheiluharrastukset sitten kärsineet ja treenimäärät tippuneet minimiin. Siitäpä syystä Kalmar Ironman ei tapahdu tänä vuonna. Iso pettymys jonka yli toki on jo päästy, mutta nyt 2 vuotena peräkkäin perunut täysmatkan kisan joten ei se kivalta tunnu kun ollut unelmia ja tavoitteita. Mutta haluan ne saavuttaa siten kun tunnen että on järkevää, nyt olisi Kalmar ollut erittäin vaikea tehtävä. 

Hove triathlon:sta tuli DNS. Sentään yksi kisa saatu lompsaan, Östfold triathlon perusmatka 2 viikkoa sitten juuri muuton jälkeen, lähtökohtiin nähden tuo meni hyvin, olin nimittäin melko väsynyt ja kädet oli valmiiksi aivan puutuneet muutosta. Uinti olikin vaikea, tosin ei väsymyksestä johtuen vaan aallokkoisesta kelistä. Vettä hakkasi naamalle kokoajan ja vasta-allokossa meno oli hidasta. Taisi olla kaikkien aikojen hitain kisauintini, jotain 33 minuuttia. Keli oli koleahko myös joka todennäköisesti aiheutti jo pyöräosuudella krampinpoikasta. Pyörällä himmailinkin vähän, tiesin etten ihan viime vuoden aikaan pysty vaan koitin säästellä niin paljon kuin mahdollista juoksuun. Pyörä 1:13 kun viime vuonna 1:09, ihan ok, ja viime vuoden aikaan oli pienet mahikset vielä, tai oikeastaan luulin niitten menneen kunnes juoksu soljui paremmin ja paremmin, mutta matka loppui kesken. Juoksu 46:05 oli tosi positiivinen juttu ja loppuaika 2:35 ja risat jätti vain reilun minuutin viime vuoden ajastani. Juoksussa tuntui että olisi ollut paukkuja minuutin pari nopeampaankin mutta en uskaltanut kramppien pelossa puristella liikoja. Reitti oli tänä vuonna hiukan eri, lähinnä vaihtoalue eri paikassa jne mutta hyvin pienin muutoksin että siihen voisi vedota. 

Kahden viikon päästä sitten Tuddal triathlon perusmatka, jossa onkin tiukka tinki tiedossa jos meinaa viime vuodeta parantaa, mutta se on ihan haarukassa kun tehdään homma fiksummin kun viime vuonna, jolloin sulin raskaalle juoksuosuudelle. Kyllä yksi enkka kesässä pitäisi aina saada ;) 

Ready steady go! or am i?

A mere 3 weeks to season opener Hove tri. I have had a couple of setbacks in the last month, a rather peculiar "injury", in a quite sensitive place if you know what I mean :) nothing too serious, but enough to have put me out of swimming and cycling totally, and almost totally from running too. Tomorrow though if the doctor gives "go", I am letting all hell loose. Almost exploding out of excess energy which has been building up.

I have been active though, but more so with weight- and core etc. training. Some rowing and ski-ergo has also been manageable training so fitness is still there. I can look at this as kind of a "taper" period, tomorrow would be the first club training sprint tri which  I really would want to use as a test, and I've got a lot of plans for various tests and a couple of weeks of high-octane preparing up to Hove which is an olympic distance race. I still want to try and start the season with a new PR on that distance. 

Got new Schwalbe Ultremo ZX tyres on my TT which I am eager to test, a new pair of Asics Gel-Noosas to represent this summers race flats and some fancy name + flag-stickers to bike and helmet too, to add some feeling and internal hype ;) that's important too you know :)  

Friday tempo

Work week ended with a swift tempo session on a well known route. I've been using Strava for a brief time now and thus far only on a few sessions, but it seems to be a fantastic application. A lot of fun and useful analysis tools, and it is a social media at the same time, you may share your rides with friends. The app picks up road stretches under way and you can make your own PB:s on them and compare to everyone who has ridden them who also are Strava users. I have not had the time to study it in detail before, but after digging into it a bit more today I will use it more for sure! 

Today's ride on Strava

Tuesday swim session was a bit of a disaster as I realized myself being unrecovered. So, after two rest days, following notifications on today's ride: Speed is increasing slowly but steadily, and with it confidence is rising. Luckily the spring came perhaps a bit earlier this year so I have been able to log more miles than at the same time last year, which is fantastic. I am starting to after the winter break again coming used to my old steed, posture on the bike is getting better, more relaxed, cadence swifter and riding technique overall more economic as fitness grows. No more bad back or bottom aching (of course always some though). Good signs!

Tomorrow I am planning on a relaxed spinning session, and on sunday awaits a long ride, should break 100k finally for the first time this year. 

Lovely easter

Easter gave a fantastic opportunity to both train and relax away from the normal. For the whole week it was just me and Tarmo our english bull terrier at home, as my wife was spending the easter in Finland visiting relatives and friends. 

Apart from thursday I think, the weather has also been fabulous, hence I and I guess most of us being busy with triathlon or cycling, have been clocking big hours in the saddle. My week also included a bit of running and a few gym sessions, so no super-long rides still but a few 55-70k rides and a total of approx 300k in the week feels good, not too much but enough for now. A lot of people have travelled to the south to Mallorca etc., and logged a lot bigger volumes, so we'll see some guys in impressive shape come summer's races, that's for sure!

Next weekend as I mentioned in my last post, there's a 10k race which I probably will participate in, despite having had some achilles aches last couple of weeks, and have thus reduced my running to a minimum not to do any more damage. It should get fine with a few more days rest. 

Status quo?

Just as anticipated, end march-start april has been extremeley busy on the work front. That is the situation each and every year in the business I work, and the last three weeks has included some days with almost round-the-clock working and travelling. It is a minor setback for the training, and not optimal even recovery-wise as there were some loong days and a couple of late dinners... but that's life, and I guess common for most of us who are recreational athletes, so we just have to deal with it. 

In the limited time that I had the last two weeks I managed to get 4 hours of training in each. Not much but better than nothing. 

Status quo is: swimming I will continue to go on our club's tuesday sessions, not much more than that, bike volumes have to go up soon and quite a bit so, running seems to be fine, that I have the absolute most confidence in now. Even with a bit of inconsistancy in the training I have no problem in clocking quite fast km:s no matter the distance. In two weeks there is sentrumsløpet 10k run in which I am planning to participate, to find out a bit more of my speed reserves. I am confident to do very near the 40 min mark and will at least give a shot at trying to break that magic mark. 

The real season opener Hove triathlon is 62 days away, so time is running fast now. The objective is to start the season where I ended the last one, by making a new PB, now it is only a matter of some regimented training to be able to toe the start line knowing I am able to do so! 

Standing still

Last couple of weeks have been terrible. Was in an ok flow with the training, when I made the stupidest gym session in a haste in the middle of a hectic work day. 45 minutes of circuit training with weights, and in one of the last deadlift repeats something in my back snapped. I immediately noticed it, and since it has happened sometime before, I calmly waited for the pain to come. Lumbago.

 This happened last tuesday and I was forced to rest of course. Lumbago symptoms ususally heal in 2-4 days, and rightly so on thursday I was already on the treadmill, although the pain was far from over. Exercise, albeit it may be painful as you do it, eases the symptoms afterwards. But they came back the next day. Saturday I still went for a bike ride, the first of the season, just could not resist it as the weather was perfect. The ride went ok, kept it shortish with approx. 1½ hours. But the next day I was dying from back pain again. So I have now had two days totally off, and it is driving me crazy to have had a few un-organized training weeks and now really low hours the last and this week. 

Today however, for the first day, the symptoms are almost all gone, and i shall go to our clubs tuesday swim session. Also swimming has not been on the schedule for about a month now, which really does not bother me that much, but of course I need to increase pool time significantly, but apart from that swimming should be the smartest form of exercise now for my back. 

Time flies by, and we are 3 months away from the first race at Hove triathlon, and only 5 months away from Kalmar Ironman, and it suddenly feels like a really short span of time. But if I get the back healed and the training back on track, with outdoor biking starting seriously, we should be just fine. 

spontaneous 5k PB

Today I went to do a bike-run session at the gym, which was supposed to be an easy one, which it was, until I after some 40 minutes of pedalling went to the treadmill, aiming to finish off with a 20 min run. You know how it often goes.. in 20 min I can do 5k.. and the tempting thing on these treadmills is that there is a fixed "5k"- button.. so I  hit it and speeded up to 16,5 km/h at once. Off we went, sometimes when you just feel like it, you go. "I can make it sub 19min, can't I...?" It was a bit painful but I held on, had to adjust down a bit and then back up again to finish as strongly as I could manage, and finished off in 18:30. I have actually never done a 5k all-out test, so this is now my "official pb", albeit on a threadmill. Would be very hard on the street, on track it should be manageable. Have to try it at some point. 

This was maybe not ideal for my barely recovered legs.. but nice to have one power session made for the week. Rest of the week will be easier, with focus on sunday long run. 

I have been thinking to try a spring marathon at Holmestrand marathon, which is 6 weeks from now. I may not be in record shape but very close. The smart thing to do would be to just run it as a long training session sub-4 hours, did that 2 years ago preparing for Ironman Nice and it worked great. So let's see what the following weeks bring and we'll be smarter about that!

Rest day - at last!

I kicked off the new year with a fair portion of training, as january consisted of 50 hours of activity. Today is the first complete rest day in 36 days..! Last week was scheduled for a lighter recovery week, but as the snow has kept pouring down, there was no leaving the skis unused! Hence this week i skied home from work every day, and last week 4 days out of five. It just is a great deal of fun, plus fantastic all round training for your body and you get to enjoy the nature. We usually do it together with my boss, and nothing beats beating a norwegian on skiis on his home soil :D but this casual after-work skier is a tough nail I can tell you... :) So the last week too the hours stacked up to a bit more than planned, but intensity was kept on the easier side for most part and included some weight work as well. Anyway, this week started a new 3 week building block, but yesterday I felt quite tired on the skiis so today was definitevely time for rest. Tomorrow we're heading out on an easy sunday skitrip with my wife, so starting next week energy levels should be up again. 

I have decided to almost certainly not participate in any crosscountry skiing competition this year. I did the Birkebeinerrennet last year, and Finlandiahiihto the year before, which are both fantastic and massive events, and good tests to see your endurance level this time of the year. This year anyhow, I don't see it necessary in that regard, nor am I that a super-enthusiastic (no to mention skilled..) skiier, so I'll just keep on skiing for the training sake of it. One fun detail, I got to have a brief chat with legend Juha Mieto at Finlandiahiihto two years ago and there should be a photo of us in an earlier post :) what a great man. And he's HUGE!! :) 

Just watched the Ironman TV- episode from Kalmar last year, nice to get a closer look at the venue I will make my second full distance next summer! It sure is flatter and cooler than Nice where I made my debut, but I sure got the goose bumps and the humbling feeling towards the distance again. We've got a long way to go, but as of now, things are really well on track! 

Base period second block: done! + A new challenge never met before..

A successful three weeks ends today and I have managed to get in the planned hours, ending with this week consisting of 13,5 hours of various training. Might be the biggest volume I have ever had in a week's time, and I have managed to balance the training and intensity mix so that I actually feel quite fresh. But next week is recovery week and I hope to already now see a increase in fitness after next week. I think I will include a 5km test run or something similar, plus a weight test another day, and do a follow up 4 weeks later to see the progress.  

I am going to keep this year's training scheme quite simple and go with the 3+1 system throughout the season, only to vary intensity coming towards race season, and of course bearing in mind taper periods leading up to the most important races. 

This weekend there was finally enough snow, and I got to log five hours of cross-country skiing. It just amazes me every time, how effective of training it is, and what a lot of fun too! And being out deep in the forests enjoying the silence and beautiful nature, there just aren't many things that can beat it. Truly rewarding spiritually as physically. 

I just got another task as well. My beloved wife got her first road bike last summer, and is eager to participate in the Lillehammer-Oslo leg of Det store styrkeprøvet, which is by far the biggest one day road bike competition for all ages and levels. It consists of 190km and we will bike it together, but first we have got around 20 weeks to get fit enough to safely manage through the race, which certainly is not a walk in the park, I myself struggled massively in the ending parts of the same race last year, out of energy supplies and being far from my summer peak fitness.. but the motivation seems to be there, and that is half you need, now I will schedule a simple training frame to get her on track and to ease the training by having focus on given tasks and training runs. We'll start with focus on proper technique to get the routine to sink in, then it will be much more comfortable to take the training outdoors once the snow is gone, and she'll have with her a solid fitness base to build on towards the race. A really fun and interesting new challenge actually, as I have no "coaching" experience for others than myself up to now :)   

Old name lives on

It seems I would have to get my own domain if I wish to re-address the blog permanently. Let's see if I ever bother to do that, so for now the url stays unchanged. 

Let's have a brief update on where we are at the moment, and in the near future I'll post some more on my background. The big goal this year is Ironman Kalmar in Sweden. It will be my 2nd full distance after a satisfying debut 2012 at Ironman Nice. It was very much a learning adventure as I at the time still was quite fresh to the sport, and I feel much more confident today, having gained some training routines and knowledge, plus a bunch of olympic- and half-iron races the last season. 

One dream got fulfilled last summer at Ironman 70.3 Haugesund, where I had a sub-5 hour performance as I aimed for. With the smallest of margin, 26 seconds though :) . Anyhow, it was my perfect race to date as I had a carefully thought-through game plan which I managed to execute flawlessly, apart from an awful swim. The result came with quite low training volumes and intensity, I think I made up for the lack with a successful peak and taper period. If I learned something from last season, it would be that you can do A LOT with good planning and thoughtful preparation. 

We are now naturally in base season, where volumes and intensity are slowly increasing. I have included som weight work as well, which I have not done, at least in a proper manner, for years. It seems to give fast results (should run a test soon to see if it really has), and with an emphasis on leg and core workouts, I hope to see some improvement in bike power and endurance, to be transitioned to a smoother run as well. A stronger core hopefully also helps to maintain proper swim technique, but that is more to learning the technique itself first... my biggest weakness by far, still. 

So this week is the third week of a 3+1 block, where ideally you should increase volumes the first three weeks and the last is rest week. Hence the differentiation 3+1. The last two weeks consisted of almost exactly the same hours, 9 in each so the ideal textbook thingie did not work out there but it really is not of big relevance to me, just log the hours needed and listen to your body. That formula seldom fails. Anyhow this week I am aiming for around 14 hours and throwing in some intensity work as well, as motivation is on top and training right now is sinking in really well. Then we have next week to recover with lighter training and muscle maintenance etc. 

My goal for Kalmar Ironman is boldly to go as near as possible and preferably, sub 10 hours. I sure have my work cut out for me, so let's keep it going!! 

Welcome to my renewed blog!

Dear reader,

which at this point will mostly include myself. Hopefully soon others as well, both old and new readers. Welcome.

This blog of mine, formerly known as Project Ironman 2012, has undergone renaissance. As the "project" in the original headline got fulfilled, well, at the year mentioned in the original headline, the headline itself was long overdue aged and of no relevance any longer. Hence the renaming of the blog. The other big change is, obviously that I now am writing in english. This is something I have had on my mind for a long time, and decided to do it to perhaps gain some more readers, and since I am living in Norway since 2 years now and active here, there might be some norwegians who would like to understand my blog. I would really rather write in finnish or norwegian, but I also do want to keep my finnish readers. So the universal world language of our times (blah :p), english it is. And if it would help to attract readers from wherever, that would be nice. But first and foremost this is kind of a "diary" for me and an outlet valve for my thoughts when I get the sudden inspiration to write something. That being said you are free to reference to or share the blog if you so wish. 

I will not detail much more of myself here, as the most of my "bio" can be seen in on the right side box. I would love to have my earlier posts available for you to read, but that obviously requires that I translate each and one of them and I am not sure if I have the time nor motivation for it.. but one thought is to bring up one old post every now and then translated, so to say a "best of" series of the earlier stuff. There are some posts through which you could get a better hold of who I am and what my journey has been thus far in the world of endurance sports and most of all triathlon of course. 

This is the last post which is posted under the old address, to help get you old readers along to the new address in the future. See you all at IronLife.blogspot.com!