Tämänvuotinen Länsiväyläjuoksu päästiin juoksemaan keväisessä säässä, voisi sanoa että melko täydellisissä olosuhteissa. Lämpötila selvästi +10 paremmalla puolella ja auringonpaiste. Osa reitistä napakkaa puuskaista tuulta mutta ei haitannut ainakaan minua yhtään ja kuuluu reitille joka kuitenkin meren tuntumassa menee.
Kisa pituudeltaan tuttu 17,4km, ja tavoistani poiketen olin aika tiukan tavoitteen itselleni asettanut tai sanotaan että tämänhetken tuntuma omista kyvyistä on sen verran tarkka että tiesin ajan haarukoituvan jonnekin 1:20 tietämille, hiukan alle todennäköisesti. Se tarkoittaa sellaista 4:40min/km vauhtia jonka olin kalibroinut GPS:ään ja sitä seuraillen tiesin olenko edellä vai perässä tuosta 1:20 loppuajasta.
Heti alusta ampaistiin matkaan aikalailla reipasta kyytiä, eka kilsa 4:19 ja toinen 4:12, sitten järki jo sanoi että ihan pikku himmaus niin nähdään ehkä maalikin. Siitä vauhti sitten tasoittui 4:25-4:40min/km välille. Vaikutti siis selvältä että se 1:20 loppuaika alittuisi. Kilometrit suunnilleen 4-9 sekä 15-maali olivat raskaimmat mutta jo alussa tiesin että koko piina kestää alle 1:20 ja sen nyt runttaa vaikka sattuu koska se on ajallisesti lyhyt suoritus. Jossain kympin jälkeen oli todella vahva olo, taisi olla tasaista maatakin ja vähän laskua, mutta siinä vaiheessa suunnittelin että tämä tahti on nyt hyvä ja 16km kohdalla avataan pellit ja vedetään loppu täysillä. No se ei toteutunut kun about 15 kilsan kohdalla alkoi vatsaan pistämään niin julmetusti että ei oikeasti ollut enää kivaa. Km-väliaikoja kun katsoo niin huomaakin että siellä vähän kilsat hidastui mutta pysyi alle 5min/km, mistä olen aika yllättynyt koska kyllä hetken tuntui tosi hitaalta ja kavereita alkoi tulemaan ohi. Viimeinen kilsa sitten ihan täyttä tuskaa mutta kun kadulta kaarrettiin kohti urheilukenttää kokeilin että vieläkö jotain löytyisi vaikka sattuu, ja näin yllätin itseni toisen kerran sillä sain todella puristettua aika kovan kolmen-neljänsadan metrin loppukirin ja ohitin pari jannua jotka juuri oli menneet minusta ohi, mahtoi jätkät miettiä et mikä tolle nyt tuli.
Loppuaika 1:18:59 eli suht odotettu mutta ehkä jopa odotettua hiukan parempi tulos. Positiivisena koen melko tasaisen vauhdinjaon vaikka alku, kuten aina, meni piirun verran liian kovaa. http://connect.garmin.com/activity/79707121
Haasteena taas juuri tuo liian innostuksen suitsiminen, nousee älyttömän tärkeään rooliin kesän pitkissä kisoissa Joroisilla ja Pühajärvellä. Toivottavasti en hölmöile koska siellä alku kostautuu niin kovana, eikä tuollaisissa krampeissa mitä nyt oli juosta muutamaa kilometriä pitempään se on aivan varma joka äijän kohdalla.
Kisan jälkeen pääsin vielä pikaiset pari kommenttia vaihtamaan ulkoministeri Stubbin kanssa, joka taisi oman ennätyksensä tässä kisassa juosta (1:12:44). Valitteli että vähän oli tuulista lopussa, meinasin sanoa että juu en paljon tuulista välittänyt kun koski niin perkeleesti. Mukava mies ja inspiroiva persoona, illalla kun itse lepuuttelin puutuneita jalkoja katselin kun äijä suihkunraikkaana antoi vaalivalvojaisissa haastatteluja.
Loppuviikosta 4 päivän "etelän leirille" Pärnuun kylpylälomalle. Kyllä lenkkarit kassiin tulee niinkuin aina pitää kun triathlonisti lähtee yli 50km päähän kotoaan, mutta eiköhän tämä ole enemmänkin rentoutumisloma, ainakin saa paikat palauteltua ja lihashuoltoa eri hierontojen ym. muodossa.
Tästä eteenpäin harjoittelussa sitten aletaankin nostelemaan tehoja jonkun verran, pk-kausi alkaa olemaan käsitelty. Kohti kesää ja kisakautta siis!
No comments:
Post a Comment