Maastopyöräilyä!

Ei ole varusteet jotka ratkaisee voin vakuuttaa kun tänään tuli sateessa seikkailtua uusia reittejä Norjalaisessa erämaassa 20 vuotta vanhalla uskollisella maasturilla :) kestää kestää... sieltä täältä nitkuu ja hankaa aina joku välillä mutta jeesusteippimentaliteetilla pääsee kyllä pitkälle. 

Flunssaa on siis tässä taitettu viikon mittaan ja kyllä se eilen oli jo aika hyvin tiessään. Tänään siis ajattelin jonkunlaisen pitkän treenin tehdä. Ulkona oli aamulla utuista ja tihkusateli niinkuin oli luvattu. Juoksulenkkeily ei oikein iskenyt tähän päivään, keli oli kuin tehty maastopyöräseikkailulle! Kattelin karttakirjaa aamukahvilla ja päätin lähteä Maridalenin suuntaan, koska en ole sitä tietä koskaan mennyt. Niinpä siis ensimmäinen vajaa tunti vierähti maantietä polkiessa, ja ihmeen hyvin tuota vanhaa traktoria pystyy vauhdilla painelemaan maantielläkin, jopa nastoilla! (Jotka vielä eriparia, edessä kapeampi ja takana kunnon leveä talvitela :) ) 

St. Margarethakirkenin rauniot reitillä, arviolta 1100-1200 luvulta

Tuon Maridalsveienin kun olin päätyyn ajanut, lähti polku metsään kohti jotain näköalamestaa en nimeä muista, jonne olisi 15km. Lähti heti sellainen ylämäkisavotta että ajattelin jaahas, saattaa mennä tovi siihen viiteentoista... metsässä oli vastassa taas mitä upeinta luontoa. Pauhaava koski putouksineen, yläjuoksuun ajaessa tulin näyttävälle vanhalle padolle. Sen jälkeen polku kävi niin extremeksi että tämän päivän varusteilla ja sateisissa olosuhteissa ei ollut jakoa jatkaa. Isoa juurakkoa ja kiveä, kävellen olisi mennyt paremmin se polku.. 

Takaisinpäin sitten vaan ja aina takaisin maantielle, jolta pienen loopin jälkeen (Gamla maridalsveien) takaisin alunperin tullulle tielle, ja siitä metsään uudelle polulle, jonka kylteissä oli jo vähän tuttuja paikkojennimiä ja kilsat näyttivät siltä että tulee sopivanpituinen lenkki. Taas onnistuin löytämään pitkää ja jyrkkää ylämäkeä (niiltä ei voi täällä välttyä joten se siitä) ja lopulta Holmenkollenin virallista 50km latupolkua pitkin sitten lähdin menemään (aika rajun tuntuinen reitti, pitänee mennä lumen tultua piiskaamaan sinne itseään suksilla...) 

Ullevålseterille kiivettyään pääsee Holmenkollenin olympialadulle.

Vajaa 3 tuntia koko hommaan meni ja hauskaa oli koko rahan edestä! Hetken oli - nyt ei enää yhtään ikävä maantiehommia, kyllä tuolla korvessa saa tosiaan pitää hauskaa, haastaa itseään ja nähdä upeaa luontoa. Ei hassumpi sunnuntai. 

Flunssan kourissa

Ääääh. Taisin turhan kovan saunassa löylyämisen päälle istua hetken liian pitkään parvekkeella viileällä penkillä lauantaina. Nyt nimittäin nokka umpitukossa ja päästä heittää, tai oireet ilmeni jo sunnuntaina, tunnin vk-juoksulenkin kerkesin kyllä heittää mutta iltaa kohden alkoi oireet olla selvät. 

Mennään PK1:sen viimeisen kolmanneksen kolmatta eli kovinta viikkoa, tai tulisi siis olla suunnitelman mukaan, mutta nyt taitaa pari päivää mennä potiessa. Nämä ne on niitä hankalia paikkoja kun on vaivalla suunnitellut koko vuoden aikataulutuksen, niin nyt pitäisi sitten tilannetta modata jotenkin, sillä 11h määräviikko ei nyt tosiaan tule kyseeseen... tästäkin tilanteesta on tullut jotain opiskeltua ja taas kerran ylläri pylläri koulukuntia on miljoona mutta fiksuinta lienee sairastaa kunnolla pöpö pois, sitten taidan siirtyä ensi viikon kautta joka olisi kevyt palauttava muutenkin, PK2:een. Eli oikeastaan ei niin huonoon saumaan sattunut kun alkuun tuntui tämä, tiedä vaikka tuollainen 11-tuntinen viikko olisi ollut tähän kohtaan vielä vähän liikaa ja paikat tai yleisolo menneet turhan jumiksiin. 

Nämä yleensä minulla kestää kolmisen päivää jonka päälle pitäisi ottaa yksi kokonainen ylimääräinen päivä lepoa ja sitten hitaasti käyntiin. Eli perjantaina viimeistään liikutaan, kenties jo aiemmin voipi mennä joogaan tai salille vähän corea tekemään. 

No, onneksi ruotsissa työskentelevä työkaveri oli jättänyt kokouksessa käydessään työpöydälleni tähän tilanteeseen täydellistä luettavaa, onneksi en ollut vielä ehtinyt omaan hyllyyn hankkimaan Maccan teosta! Eipä muuta kun jalat seinälle ja kirja syliin... :) 

2013 on jo täällä

Kiitän vielä itseäni ensi vuonna, itse asiassa kiitän nyt jo, että tänä vuonna maltoin oikeasti suunnitella koko harjoitusvuoden jaottelun pk-, kkvk-, kk ja niissä vielä tarkemmin pilkottuihin lohkoihin. Nyt oikeasti tuntuu harjoittelu todella stressittömältä, kun on suunnitellut kunnolla ja aloittanut rauhalliset pk-treenit ajoissa. 

Tässä mielessä, 2013 tulisi jo nyt olla ajatuksissa vahvasti läsnä ensi kesänä itsensä tikkiin haluavilla. Aina ei ole suunnitteleminen helppoa, tai se vielä on, mutta sen noudattaminen ei todellakaan muun elämän pyöriessä ympärillä. Ei kuitenkaan hätää, kun on suunnitelmansa kalenteriin tehnyt, pääsee jokatapauksessa helpommalla. On kuitenkin hyvä tiedostaa että se ei ole mikään täydellinen kaava, vaan suuntaa antava ohje, joka pitää harjoittelun oikeissa uomissa. Jokaikisellä on muita velvotteita elämässä sen verran paljon että harrastaminen on saatava sulautettua joukkoon nostamatta sitä ikäänkuin korkeammalle jalustalle. Mitä pikemmin tämän hyväksyy tulee treenaamisesta maistuvampaa ja rennompaa. Ja ennenkaikkea - tuloksellisempaa! Tärkeintä koko hommassa on kuitenkin aina - että siitä nauttii, hetkessä, siinä ja silloin kun on tekemässä. Ja mitä paremmin on suunnitellut etukäteen, sen helpompaa ja nautittavampaa harrastaminen on. Yksinkertaista, eikö? :) 

Eikun suunnittelemisiin ja kohti menestyksekästä seuraavaa urheilukautta! 

Sognsvann pitkiksellä tänään. Paikallisen seuran kanssa parit uinnit oli loppukesästä, kuvassa näkyvä laituri kääntöpaikkana ja paluu kuvasta vasempaan järven päätyyn muutama sata metriä

Vantaan maraton 14/10

Tulipa sitten juostua neljännen kerran Vantaan maraton, ja olipa taas kerran tunteikas seikkailu. Riipaisevat 42 sekuntia jäätiin viime vuonna juostusta ennätyksestä, eli vielä ei ole oikeastaan yhdelläkään matkalla parannettu ennätyksiä viime vuodesta. Pitänee vielä joku syyskisa kiikaroida...

Tässäpä tarinaa jaettuna noihin neljään kierrokseen. 

1. Kierros: Koneen käynnistelyä
Lähdin suht edestä liikkeelle, joten heti lankulta pääsi juoksemaan omaa vauhtia. Reippaasti mutta maltillisesti lähdettiin, vauhti 4:30 tietämissä. Tarkkailin suht alusta alkaen sykkeitä, olisin toivonut että saan heti juostua rennosti ettei yli 160 nousisi sykkeet. Testeissä en ole ollut mutta aerobinen kynnykseni juostujen kisojen ja tuntemuksen mukaan lienee 157-158 paikkeilla. Viikon soutelu- ym. treeneistä pakarat kummallisen kipeät, joka alkoi hiukan vaivaamaan heti alusta, ja ensimmäinen kierros menikin rauhallisen ja rennon rytmin hakemiseen. 1. kierros 48:10. 

2. Kierros: rytmin hakemista, sykkeen tarkkailua

Sykkeet oli tässä vaiheessa vakiintuneet n. 164 tasolle eli tiesin olevani hiukan liian kovilla sykkeillä menossa mutta henki kulki vaivattomasti ja rytmi oli löytynyt joten syytä löysäämiseen ei tuntunut olevan. Löysätä kuitenkin jo tässä vaiheessa olisi pitänyt, toinen kierros 1:37:17 eli tismalleen samaa virhettä olin tekemässä kuin vuosi sitten... (väliaika silloin 1:37:03) 

3. Kierros: taistelu alkaa

Tässä vaiheessa tiesi ettei loppu tulisi taas olemaan kovinkaan helppo, mutta usko vauhdin pysymiseen oli vielä. Mitä pidemmälle kolmas kierros eteni sen pahemmalta alkoi kuitenkin tuntumaan ja energiat loppumaan, mitä en ihan ajoissa tajunnut. Reilummalla urheilujuoman nauttimisella huoltopisteillä olisi paljon ollut pelastettavissa. Ensimmäiset ajatukset kävelystä olivat taas kerran vahvasti läsnä. 3. kierrokseen meni silti 53 minuuttia eli vauhti hidastui reilusti, kuitenkin osin tahallisesti, sillä tarkkailin sykettä ja tajusin että nyt on voimia säästettävä jos meinaa vielä juosta kunnialla viimeisen kierroksen.

4. Kierros: väkisin loppuun

N. 32km kohdalla oli jo tosissaan vaikeaa, ja loppu oli täyttä tuskaa. Ensimmäiset kävelyaskeleet huoltopisteellä n. 35km kohdalla. Pakotin itseni takaisin hölkkään mutta eteneminen muuttunut taaperrukseksi ja vauhti vaatimatonta. Garminin virtuaalivastustaja saavutti vääjäämättä ja paineli ohi, 3:25 tavoite oli täten mennyttä. Taisi olla myös ennätyksen alitus, tuntui kun toisen kerran antauduin kävelyyn. 
Viimeisellä huoltopisteellä kaksi mukia yrheilujuomaa ja yksi vettä, energiaa palautui hiljalleen mutta liian myöhään. Sekuntipeliksi menisi ennätyksenkin suhteen ja kirosin taas typerän vauhdinjakoni. Viimeiset 2 kilometriä väkisin juoksin kumarassa minkä jaksoin, viimeisen kilometrin suu vaahdossa voin sanoa antaneeni kaiken mikä sillä hetkellä jäljellä oli, ainoa mikä vielä ajoi kirittämään oli pieni mahdollisuus ennätykseen, joka karvaasti jäi kuitenkin 42 sekunnin päähän. 

Tulos kuitenkin positiivinen, ja olen tyytyväinen että kohtuuhyvän taistelumielen sain itsestäni kaivettua vaikka syvällä käytiin. Minulle tämä ei ollut pitkän kauden päätös, vaan uuden alku, sillä off-seasonit on jo vietetty elo-syyskuussa, ja nyt ollaan hyvän matkaa menossa uuden kauden pk-harjoittelussa. Kunto ja olo luo siis lupaavaa oloa talven harjoitteluun, ja fiksulla vauhdinjaolla olen nyt jo 3:20-3:25 maratonvauhdissa. Tekisikin mieli löytää äkkiä uusi paikka kokeilla homma uudestaan... 

Vantaalla järjestelyt 10/10, turhaan en ole 4 kertaa nyt tämän juossut, takuulla yksi parhaiten toimivia ja nopeimpia reittejä. Eli uudestaankin tullaan! 

Kokonainen...

En tiedä mikä mielenhäiriö pukkasi mutta kyllä vaan sittenkin täydelle mennään Vantaalle. En osannut oikein päättää ja laitoin vaimolle tekstarin "kokonainen vai puolikas?" Hän ei tajunnut alkuunkaan, mistä oli kyse mutta kuuliaisesti vastasi "kokonainen tietenkin" :) No, ehkä hänellä joku aavistus oli, ja tuntee minua sen verran että jos mitä vaan pitää mennä tekemään ja vähän empii pitäisikö tehdä homma kokonaan vai vaan puoliksi niin yleensä kyllä koko duuni tehdään :) 

No joo eiköhän lopullinen päätös kuitenkin ihan omassa päässä kypsynyt lopulta ja en tiedä, alkoi kai tuntua sittenkin jollain tasolla mahdolliselta käydä ennätyksen kimppuun, ainakin yrittää kunnolla! Treenit sujuu varsinkin juoksun osalta vahvan nousujohteisesti taas ja matkaakin tulee helposti ilman isompaa väsymistä. Puolimaralla tiedän aika satavarmaksi pystyväni 1:35 hujakoille tällä hetkellä eli sillä matkalla tulisi todnäk ennätys mutta ei se oikein vaan niin kovasti matkana kiehdo enää, niin kovin lyhyt... 

Kokonainen vai puolikas

2 viikon päästä Vantaan maraton ja sopivasti olen silloin maisemissa Suomessa joten ajattelin heti käyttää tilaisuuden hyödyksi ja käydä juoksemassa tässä hienossa tapahtumassa jossa olen jo 3 maratonia juossut, ensimmäiseni sekä ennätykseni viime vuonna. Kisalla on siis kieltämättä paikkansa sydämessä! 

Tänä vuonna kuitenkin ajattelin juosta puolikkaan täyden sijasta, ihan en ole vielä päättänyt mutta kai pikkuhiljaa pitäisi... ja puolikkaan kannalle tuo nyt todennäköisesti kääntyy, muutamasta syystä: Treenimäärät maltilliset olleet nyt, kauden jälkeisestä melkomoisesta sekä fyysisestä että henkisestä ylirasituksesta johtuen. Mara kyllä menisi varmana kohtuupienin vaurioin läpi mutta koska ei taideta olla lähellkään ennätyspotentiaalia en näe motivoivaksi lähteä raastamaan muuten vaan. Puolikas taas saattaa nyt mennä ihan kohtuuhyvinkin, juossut vähän lyhyempää lenkkiä enemmän ja mitä lyhyempi sen oikeastaan kovemmalla teholla, juurikin hakien vähän vauhtikestävyyttä puolimaratoniin. Ja puolimaratonista on hampaankolossa tavaraa niin että piisaa, keväällä olin Keskuspuisto-Olarikierroksella hyvinkin ennätysvauhdissa mutta päivän kunto ei antanut myöten tarpeeksi ja lopussa hyydyin rankasti. Pari viikkoa sitten juostu Vuosaarijuoksukin meni vähän sunnuntaihölkäksi. Eli virallisesti 1:40 on vielä puolimaralla puhkomatta (viime vuoden Vantaan maralla kylläkin puolimatkassa 1:37 mutta tavallaanhan sitä ei lasketa..) ja se nyt ei pitäisi kovin paha rasti olla. Eli Vantaalla nähdään!  

Muuten kuuluu sellaista että sadetta piisaa Norjan maalla sen verran että maantiepyöräilyt olleet viime viikot jo tosi vähissä. Tänään kuitenkin keli salli ja tuli taas herkuteltua koko rahan edestä nousulla Holmenkollenille ja edelleen Tryvanniin reiluun 500 metriin. Hapokasta! :) 

http://connect.garmin.com/activity/228962616

I ♥ your blog

Tällainen homma kiertää blogiavaruudessa ja koska minut mainittiin Toffen blogissa tunsin että on veivattava sama eteenpäin. 

Juttu menee siis seuraavasti:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

1. Kiitos siis jo yllämainitulle :)

2. Ensin mainittava http://jupis.blogspot.com/ tuttu kaveri useimmille vähän aikaa harrastaneille, kokemusta ja vinkkiä riittää aloittelijoille ja blogi monipuolinen teknisine lisämausteineen, satulanrakennusprojekti oli erityisen kiinnostava.

Tri-vaimon blogi käsittelee Arjan omaa harrastusta, miehen joka tämän hetken kirkkaimpia suomalaisia triathlonisteja ammattilaisuraa sekä perhe-elämää siinä välissä. Miellyttävä ja käsittämättömän energinen perhe.

Vähintään yhtä energinen perhe asuu Pian luona, jossa hän ja miehensä Pete ja nykyisin myös poikansa kaikki harrastavat lajia ja varsin omistautuneella asenteella :) 

Harvoista mutta sitäkin perusteellisemmista ja laadukkaista blogipäivityksistä kirjoittava, urheilijana ja ihmisenä eräänlainen "esikuva" jos niitä nyt tässä iässä ihmisellä voi olla ja miksei voisi, on tietysti http://www.chrissiewellington.org/ Suosittelen muuten lukemaan kirjansa "A life without limits" 

Uusi tuttavuus mutta sen verran kiinnostava että ansaitsee samantien maininnan on amerikkalainen ultra-triatlonisti Rich Roll. Kaveri pisti huonoille elämäntavoille pisteen, uudisti ruokavalionsa ja elämäntyylinsä muutenkin täysin eikä suorittanut ironmaniä, vaan tupla-sellaisen heti kärkeen. Mielenkiintoista juttua myös veganismista ruokavaliona ja sen tuomista omista lisähaasteista. 

3. jep. :)

4. Toivon että tässä mainitut ainakin suomalaisbloggaajat :D jakavat hommaa eteenpäin! 

Vuosaarijuoksu 8/9

Kotona omien luona tuli taas oltua viikonloppu, ja kotikulmien Vuosaarijuoksu osui lauantaille. Viime vuonna piti osallistua mutta silloin olin tulehduksessa ja antibioottikuurilla joten jäi väliin. Olin siitä kuitenkin lähettänyt viestin ja saanut siirrettyä osallistumisen seuraavaan vuoteen, onneksi oli onnistunut! Eipä siis kun Heteniityn kentälle viivalle puolimaratonille. Vaihtoehtona olisi ollut myös 10,5km. 

Viikkoa aiemminhan oli midnight run, sen jälkeen olinkin kipeänä melkein koko viime viikon, joku omituinen pöpö joka teki sen että palelti ja väsytti kokoajan. Hiljalleen meni ohi perjantaihin mennessä. 

Osallistuminen oli hiukan vaakalaudalla kun perjantaina tuli nautittua, varsinkin siihen nähden jos halusi seuraavana päivänä juoksutapahtumaan osallistua, hiukan liikaa jumalten nektaria eli olusta. Olo nyt ei lauantaina herätessä kuitenkaan niin mahdoton ollut joten päätin mennä, rauhakseen hölkkäämään kisan läpi. Missään nimessä ei ollut kummempaa tavoitetta, osin pienen dagen efterin takia osin sen takia ettei nyt todellakaan mitään kuntopiikkiä haettu, tai jos niin se piikki näyttää kyllä etelään :) 

5min/km / maalissa alle 1:45 tuntumassa nyt kuitenkin pitäisi saada vauhdin pysymään suht helpolla, ilman että kuolemankielissä tarvitsisi taistella ja sehän menikin aikalailla helposti viime kilometrille saakka, lopun jyrkkenevä ylämäki otti kyllä mehut pois ja laittoi vatsan kippuralle, mutta siitä huolimatta maalissa 1:44:36 eli tismalleen ajateltuihin raameihin. 

Ihan treeninä loistava, nimittäin tuon tasaisen vauhdinpitämisen kannalta. Heilahtelua suuntaan tai toiseen ei juuri tullut, ja ensimmäinen ja jälkimmäinen puolisko melko tarkkaan samaa vauhtia. Muutama selkäkin tuli vastaan tokalla kierroksella, tosin pari niistä tuli lopussa minusta uudestaan ohi. 

Vähän taisi olla enemmän porukkaa kuin viime vuonna, ja edelleen harmittaa kuten silloinkin etten viime vuonna päässyt mukaan, kun kunto oli aika huippulukemissa ja olisi ollut mahkut taistella ehkä jopa viiden joukkoon pääsemisestä. Tänä vuonna kympinkin sakkiin vaadittiin aikalailla kovia tuloksia. Loistokisa kuitenkin, mukava oman kotikylän juoksu ja reittikin asiallinen ja ihan suht nopeakin, eli suosittelulistalle meni vahvasti tämä! 

Midnight run

Viime viikonloppuna kävin suomessa ja kaverin kutsumana juoksemassa Helsinki midnight runin. Kyseessähän leppoisahenkinen myöhäisillan kymppi, meinasi vaan leppoisuus ja tunnelmallisuus kaikota ennen kisaa ja vähän sen alettuakin vallinneen kaatosateen takia... 

Kaverilla oli tehtävä varalleni eli roolini olisi kirittää häntä kohti 50 minuutin alitusta. Ollut jonkun aikaa juoksuhommista sivussa ja nyt taas päässyt makuun ja tiputtanut painoaan reippaasti, tavoite oli hänen kohdallaan varsin kunnianhimoinen mutta realistinen. 

Meillä oli tukikohta eräässä hotellissa jossa kahden muun kaverin kanssa treffattiin ja jätettiin vaihtovaatteet yms. Kisa-alueelle senaatintorille lähdettiin kuitenkin sateessa ihan liian aikaisin, ja lähtökin oli 21:10 vaikka luulimme että piti olla kaikille klo 21. Se 10 minuuttia lisää, siinä vaiheessa kun oltiin jo yli puoli tuntia seisty sateessa kädet kohmeessa meinasi kasvattaa kohtuunkokoista kärsää otsalohkoon. No sellaista se juoksutapahtumissa välillä on :) 

Kun vihdoin päästiin matkaan niin eikös se sade lakannut melko pian, hyvä niin kuitenkin. Sain pidettyä vauhtimme suht oikeana, taktisesti jossain 2-3km kohdalla kun oli loivaa viettävää alamäkeä annoin rullata vaikka tiesin että reilusti alle 5min/km hetki mentiin. Saatiin vähän "pankkiin" aikaa jonka tiesin tulevan lopussa arvokkaaksi. Toisella puoliskolla hyydyttiin vähän, siellä oli 90 asteen mutkaa aikalailla ja vikalla kilometrillä muutaman kymmenen metrin jyrkähkö mäki, kaveri piiputti viimesiään mutta tsemppasin menemään, katsoin että kellossa enemmän kuin tarpeeksi aikaa mutta kuinka ollakaan mutkittelun jälkeen matka maalissa satakunta metriä yli ja virallinen loppuaika 50:07. Kiritettävä oli kuitenkin tyytyväinen tulokseen jota sitten skoolattiin loppuilta, mukava häppeninki sateista ja muista huolimatta! Vähän tekisi mieli kokeilla omaa parasta vauhtia kympin kisassa, tämänhetkisellä kunnolla lienee 42-43 min tienoilla. Ehkäpä syksystä vielä passeli kisa tuohon löytyy... 

Hanskojen tärkeydestä ja miksi kaatuakin kannattaa

Kesän ensimmäiset pannut tuli pyörällä tänään vedettyä. Hyvä että tuli nyt eikä kesken kisakiireiden, vaikka ei mitään vakavaa kyllä käynyt. Olin kotimatkalla tutkailemassa potentiaalisia asuinalueita kun jossain vaiheessa tuo muutto edessä. Ylitin jalkakäytävältä tullen katua jossa spårakiskot ja päätin ajorataa pitkin jatkaa kun se jalkakäytävä ei oikein pyörälle ollut sovelias, siinä etupyörää sitten taitoin tarpeeksi sopivassa kulmassa että kisko imaisi sen sisäänsä ja ei siinä sitten ollut taas kun se ohikiitävä pari sekunnin kymmenystä kun tajuat olevasi matkalla tonttiin eikä mitään ole tehtävissä :D Onneksi en sentään päätä tai hampaita lyönyt rotvalliin, kylki ja polvi vaan menettivät vähän nahkaa tärähdyksessä. Pyörästä ei särkynyt mitään joka olisikin nyt ottanut päähän kun juuri saanut sen kuntoon kalliiden vaihde- takaripustin- ja rengasremonttien jälkeen... 

Täytyy sanoa että tuli myös kirjaimellisesti kouriintuntuva todistus hanskojen tärkeydestä, kämmenellä otin maata vastaan niinkuin ihminen refleksinomaisesti tekee kun kaatuu, ja ilman hanskaa olisi takuulla tullut kämmeneen rumaa jälkeä, nyt hanskaa hankautui vaan vähän ja kätönen kuin ei mitään olisi käynyt. Välillähän nuo hanskat unohtuu hyllylle kun kiireessä lähtee matkaan, ei unohdu enää. Tri-kisoissa en kuitenkaan ole käyttänyt koskaan ja tuskin käytän vastakaan tai en tiedä, miksipä ei käyttäisi kun ei se vaihtoaikaan ainakaan paljoa sekunteja lisää tuo, ja sen lisäksi aika vaikea itse asiassa tekosyitä löytää?  

Koitetaan olla kaatuilematta ja jos se kuitenkin pitää tehdä niin hiljaisesta vauhdista sitten ainakin :) eikä siinä useinkaan pahasti käy, päinvastoin sitä kaatumista on jopa hyvä vähän "opetella", tietää miten ei kannata ajella...