Maastopyöräilyä!

Ei ole varusteet jotka ratkaisee voin vakuuttaa kun tänään tuli sateessa seikkailtua uusia reittejä Norjalaisessa erämaassa 20 vuotta vanhalla uskollisella maasturilla :) kestää kestää... sieltä täältä nitkuu ja hankaa aina joku välillä mutta jeesusteippimentaliteetilla pääsee kyllä pitkälle. 

Flunssaa on siis tässä taitettu viikon mittaan ja kyllä se eilen oli jo aika hyvin tiessään. Tänään siis ajattelin jonkunlaisen pitkän treenin tehdä. Ulkona oli aamulla utuista ja tihkusateli niinkuin oli luvattu. Juoksulenkkeily ei oikein iskenyt tähän päivään, keli oli kuin tehty maastopyöräseikkailulle! Kattelin karttakirjaa aamukahvilla ja päätin lähteä Maridalenin suuntaan, koska en ole sitä tietä koskaan mennyt. Niinpä siis ensimmäinen vajaa tunti vierähti maantietä polkiessa, ja ihmeen hyvin tuota vanhaa traktoria pystyy vauhdilla painelemaan maantielläkin, jopa nastoilla! (Jotka vielä eriparia, edessä kapeampi ja takana kunnon leveä talvitela :) ) 

St. Margarethakirkenin rauniot reitillä, arviolta 1100-1200 luvulta

Tuon Maridalsveienin kun olin päätyyn ajanut, lähti polku metsään kohti jotain näköalamestaa en nimeä muista, jonne olisi 15km. Lähti heti sellainen ylämäkisavotta että ajattelin jaahas, saattaa mennä tovi siihen viiteentoista... metsässä oli vastassa taas mitä upeinta luontoa. Pauhaava koski putouksineen, yläjuoksuun ajaessa tulin näyttävälle vanhalle padolle. Sen jälkeen polku kävi niin extremeksi että tämän päivän varusteilla ja sateisissa olosuhteissa ei ollut jakoa jatkaa. Isoa juurakkoa ja kiveä, kävellen olisi mennyt paremmin se polku.. 

Takaisinpäin sitten vaan ja aina takaisin maantielle, jolta pienen loopin jälkeen (Gamla maridalsveien) takaisin alunperin tullulle tielle, ja siitä metsään uudelle polulle, jonka kylteissä oli jo vähän tuttuja paikkojennimiä ja kilsat näyttivät siltä että tulee sopivanpituinen lenkki. Taas onnistuin löytämään pitkää ja jyrkkää ylämäkeä (niiltä ei voi täällä välttyä joten se siitä) ja lopulta Holmenkollenin virallista 50km latupolkua pitkin sitten lähdin menemään (aika rajun tuntuinen reitti, pitänee mennä lumen tultua piiskaamaan sinne itseään suksilla...) 

Ullevålseterille kiivettyään pääsee Holmenkollenin olympialadulle.

Vajaa 3 tuntia koko hommaan meni ja hauskaa oli koko rahan edestä! Hetken oli - nyt ei enää yhtään ikävä maantiehommia, kyllä tuolla korvessa saa tosiaan pitää hauskaa, haastaa itseään ja nähdä upeaa luontoa. Ei hassumpi sunnuntai.