Toimelias viikko oli liikunnallisesti, ei vähintään uuden innostuksen eli hiihdon myötä! Turhaan eivät monet kanssatriatlonistit vanno talvella hiihdon nimeen, sen verran keholle kokonaisvaltaista, ja tehokasta sekä ennen kaikkea HAUSKAA puuhaa se on! Antaa myös vaihtelua normaaliin, mikä on mielestäni erittäin tärkeää, kyllä itse ainakin leipäännyn varsinkin ympäri vuoden juoksemiseen.
Osloonkin saatiin kunnon lumimyräkkä lauantaina, joka tarkoitti sunnuntaille loistokeliä hiihtämiseen. Ladut olivatkin paikoin mustanaan ihmisiä, jos hiihto nauttii täällä kansallislajin asemaa se todellakin näkyi sunnuntaina, ja meno suurimmalla osalla leppoisan nautiskelevaa. En itsekään ollut muiden ohi huhkimassa, vaan missä vähän jonoa syntyi niin sitten mentiin sulassa sovussa perätysten kunnes tuli väljemmin baanaa. Sunnuntain lenkki toimi viikon pitkänä harjoituksena ja 3½ tuntia tuli ladulla viihdyttyä! Ja tuntuu että heittämällä olisi vielä hyvän aikaa voinut jatkaa. 656 nousumetriä gps mitannut tuolla lenkillä, eli kumpuilevaa on maasto! Suomessa taitaa joutua aika pohjoiseen mennä että pääsee samanlaisiin. Korjatkaa jos olen väärässä.
Tarpeeksi en saa, edelleenkään, hehkutettua täkäläistä luontoa ja treenimahdollisuuksia, nyt varsinkin kun nuo sivakat hommasin ja vielä sitä kautta päässyt lähialueen varsin kattavaan latuverkostoon tutustumaan. Noin 320 km (!) latua löytyy tästä kylästä ja siis asun n. 5km päässä kaupungin keskustasta ja lähimmät ladut lähtevät kahden metropysäkin päästä.
http://skisporet.no/oslo/ostmarka
Tämä on lähinnä itseä oleva alue, jonka läpi tultu nyt viikon ajan pomon kanssa kotimatka, samassa talossa kun asutaan :) Latupalvelussa näkyy mm. status milloin ladut viimeksi ajettu.
Netti tarjoaa tänä päivänä esimerkiksi uusavuttomalle hiihtoharrastusta aloitelevallekin runsaasti apua. Yksi suosikki, nyt kun oppinut voiteet sulattamaan ja siklaamaan ja pitoalueen määrittelemään on wax wizard . Ei muuta kun lämpötila, ilman kosteus noin suunnilleen ja lumityyppi niin sovellus suosittelee oikean voiteen. Loistavaa! Ei minulla ainakaan ole kiinnostusta eikä aikaa alkaa ulkoa opettelemaan mitä milläkin keleillä. Purkin kyljestä näkee suositukset joo, mutta hauska apu tuo on silti.
Huomenna hiihdosta vapaata, ja sijaan pyörällä tiistai-spinningiin ja töihin.
Viikon 3 lukemat pähkinänkuoressa:
Count: 9 Activities
Distance: 102,18 km
Time: 10:36:23 h:m:s
Elevation Gain: 1.656 m
Avg Speed: 9,6 km/h
Avg HR: 144 bpm
Calories: 9.277 C
Monday, 23 January 2012
Tuesday, 17 January 2012
Viikko 2/2012
Vuoden toinen viikko oli ja meni, saivat perhanat ylipuhuttua ja ostin sukset. Tai lähinnä pomo joka hiihtää töihin lähes päivittäin! Kuten varmaan moni muukin tekee, se nimittäin todella on kansallislaji täällä ja missä vaan kävelee näkee jonkun sukset kädessä ladulle menossa tai sieltä tulossa. No paljon ei kuitenkaan tarvinnut ylipuhua, olin lenkkipolulla hiihtäjiä nähnyt ja sen verran hauskannäköistä puuhaa oli että ei siitä halunnut jäädä paitsi!
Noniin ja parhaillaan tätä kirjoittaessani tulee pomolta viesti että hiihdetäänkö kimpassa huomenaamulla töihin... nyt taitaa tämä poika saada kyytiä heti aamusta, sen verran epävarmaa hiihto vielä on, armeijassa nimittäin viimeksi ja nyt 3 lenkkiä takana suksihankinnan jälkeen. Äijänperhana ei itse halunnut pyöräillä yhdessä töistä kotiin kun luulee että olen joku yli-ihminen triathlonharrastukseni takia. Ei voi sanoa että kunto ihan tulevan Nizzan vaatimalla tasolla vielä olisi... mutta sanottava on että paineita on kun ihmiset saaneet töissä harrastuksesta ja tavoitteista vihiä niin ihmiset luulee vaikka mitä. On saanut vähän toppuutella että ei tässä normi lenkkarinkuluttajaa kummempi ole millään tavalla.
Pari kertaa nyt ollut myös firman tiistai-aamun spinningissä, joka onkin yllättävän raju, tai itsehän sitä vastusta vääntää mutta silti. Lämmittelynä sinne pyöräillyt 12 km matkan joten tuleehan siihen aikaiseen aamuun ihan tarpeeksi tohinaa tällaiselle kohtuuhuonole aamuihmiselle kuitenkin :D Aivan kuin tilauksesta on sekin olemassa, saa talveen vähän enempi tuota pyörittelyä ja toimii tarvittaessa viikon tehotreeninä.
Viikko 2 jäi loppupäästä tyhjäksi treeneistä kun oli vaimoke käymässä ja se menee sentään kaiken edelle. Ehti sitä hyvin kuitenkin yhtä sun toista, viikon saldo:
Noniin ja parhaillaan tätä kirjoittaessani tulee pomolta viesti että hiihdetäänkö kimpassa huomenaamulla töihin... nyt taitaa tämä poika saada kyytiä heti aamusta, sen verran epävarmaa hiihto vielä on, armeijassa nimittäin viimeksi ja nyt 3 lenkkiä takana suksihankinnan jälkeen. Äijänperhana ei itse halunnut pyöräillä yhdessä töistä kotiin kun luulee että olen joku yli-ihminen triathlonharrastukseni takia. Ei voi sanoa että kunto ihan tulevan Nizzan vaatimalla tasolla vielä olisi... mutta sanottava on että paineita on kun ihmiset saaneet töissä harrastuksesta ja tavoitteista vihiä niin ihmiset luulee vaikka mitä. On saanut vähän toppuutella että ei tässä normi lenkkarinkuluttajaa kummempi ole millään tavalla.
Pari kertaa nyt ollut myös firman tiistai-aamun spinningissä, joka onkin yllättävän raju, tai itsehän sitä vastusta vääntää mutta silti. Lämmittelynä sinne pyöräillyt 12 km matkan joten tuleehan siihen aikaiseen aamuun ihan tarpeeksi tohinaa tällaiselle kohtuuhuonole aamuihmiselle kuitenkin :D Aivan kuin tilauksesta on sekin olemassa, saa talveen vähän enempi tuota pyörittelyä ja toimii tarvittaessa viikon tehotreeninä.
Viikko 2 jäi loppupäästä tyhjäksi treeneistä kun oli vaimoke käymässä ja se menee sentään kaiken edelle. Ehti sitä hyvin kuitenkin yhtä sun toista, viikon saldo:
Count: 7 Activities
Distance: 52,08 km
Time: 5:34:19 h:m:s
Elevation Gain: 699 m
Avg Speed: 9,5 km/h
Avg HR: 124 bpm
Calories: 3.088 C
Distance: 52,08 km
Time: 5:34:19 h:m:s
Elevation Gain: 699 m
Avg Speed: 9,5 km/h
Avg HR: 124 bpm
Calories: 3.088 C
Sunday, 8 January 2012
Viikko 1/2012
Sunday, 1 January 2012
2012!
Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Se on vuosi taas vaihtunut ja on aika katsoa mitä jäi käteen ja mitä tulevalta haluaa.
Garmin connectin raportti kalenterivuodelta 2011 kertoo seuraavaa:
282 Activities
Garmin connectin raportti kalenterivuodelta 2011 kertoo seuraavaa:
282 Activities
291:25:39 h:m:s
Ihan ok lukemat, marras-joulu meni aika mitättömillä liikunnoilla joten voin olla ihan tyytyväinen. Myöskin kauden tuloksiin treenimääriin nähden pitää olla erittäin tyytyväinen.
Lukemat sisältää puhtaasti pelkät treeneiksi lasketut aktiviteetit, tänä vuonna tulen merkkaamaan kalenteriin myös työmatkaliikunnat joita nykyään tuleekin merkittävästi enemmän ja jotka käyvät treeneistä siinä missä muukin liikkuminen.
Volyymin lisääminen on tietysti selviö muutenkin kun edessä kovimmat haasteet mitä ikinä. Kaikkihan tähtää blogin otsikon mukaiseen huipennukseen...
Pyhät on nyt vietetty suomessa sukuloiden treenaten ja rentoutuen, nyt läppäri kassiin ja aamukuudelta taas Osloa kohden!
Saturday, 3 December 2011
Maisemanvaihdos
Heipä hei täältä Norjasta, Oslosta tarkemmin!
Hiljaiseloa ollut blogikirjoittelun suhteen, elämä ollut vähintäänkin kiireistä ja muutoksia täynnä viime ajat, siinä syy.
Isompi elämänmuutos sattui eteen, kun tuli hivenen yllättävään aikaan työtarjous, joka oli houkutteleva mutta jossa oli yksi pikku juju: työpaikka sijaitsee Norjassa ja edellyttää täten sinne muuttoa! Saamani harkinta-ajan puitteissa päädyin, tai päädyimme, yhdessä tulevan vaimoni kanssa että tartutaan haasteeseen. Muu perhe eli hän ja koira jäivät Suomeen, mistä en suinkaan minäkään kokonaan irtaudu vaan työt tehdään pääasiassa täällä, osin myös suomesta ja pyhiksi pyritään pääsemään koti-Suomeen kun mahdollista.
Tuli mainittua tuossa haasteeseen tarttumisesta. Lienee jokin sairaus joka meitä kestävyysurheilukärpäsen puraisemia vaivaa. Sillä isoja haasteitahan nämä esim. Ironman-kisoihin ja muihin osallistumisetkin ovat. Näin tässä työasiassa ihan samalla lailla haasteen, jonka kimppuun en melkein malttanut odottaa pääseväni. Työ jo sinällään erittäin haastavaa, siihen päälle muutto ulkomaille. Helpommallakin voisi ihminen itsensä päästää. Mutta se olisi niin tylsää! En pidä tätä, enkä tästä nyt löyhää aasinsiltaa käyttääkseni, ironmaniin osallistumista niin kauhean isoina asioina. Ne ovat elämää. Sellaisia asioita joita haluan elää. Siispä toteutan ne! Niinhän kaikkien pitäisi, miksi pelätä ja jännittää jos haluaa kokea? That's it.
Ensimmäinen viikko täällä nyt takana, mennyt työhön, työmatkaan ja asuntoon tottumiseen, tavaroiden purkamiseen yms. Keskiviikkona kerkesi pienen lenkin heittää jolloin löysin myös lähimmän uimahallin, ensi viikolla viimeistään ellei jo huomenna tutustutaan siihen. Järkyttävän hintaisia vaan käyttää, kuten ihan kaikki muukin täällä.
Tänään sitten vähän pitempi n. 1½h lenkki keskustan suuntaan ja takaisin. Onneksi löysin.. Maisemia tutuksi pikkuhiljaa. Melkolailla mäkistä maastoa taitaa koko maa olla, vaikka samoilla leveysasteilla suunnilleen Helsingin kanssa, on mäkeä aivan helkkaristi, ja on muuten pitkää ja jyrkkää. Meinasi pumppu leipoa kiinni tänään takaisin tultaessa viimeisessä mäessä, kulmaa oli varmasti 10 astetta ja muutama sata metriä. Alkaa ymmärtää miksi nämä hiihdossa pärjäävät... Summa summarum puitteet siis ensi kaudelle valmistautumiseen täydelliset!!! Ystävällinen pomo vielä antoi käyttöön vanhan maastofillarinsa, varmaan parikymmentä vuotta vanha laatu GT vanhoilla deoren osilla jotka toimii edelleen kuin sveitsiläinen kello! Kaveri pyöräilee päivittäin töihin ja talvisin hiihtää, taidan saada hyvän sparraajan hänestä :)
Paikallista tri-toimintaakin vähän googlettanut ja ainakin yksi seura löytynyt, katsotaan tuleeko osallistuttua heidän aktiviteetteihin, saattaapi olla kuitenkin että enimmäkseen itsekseen tulee talvi vedettyä.
Med vennlig hilsen,
Valter
Hiljaiseloa ollut blogikirjoittelun suhteen, elämä ollut vähintäänkin kiireistä ja muutoksia täynnä viime ajat, siinä syy.
Isompi elämänmuutos sattui eteen, kun tuli hivenen yllättävään aikaan työtarjous, joka oli houkutteleva mutta jossa oli yksi pikku juju: työpaikka sijaitsee Norjassa ja edellyttää täten sinne muuttoa! Saamani harkinta-ajan puitteissa päädyin, tai päädyimme, yhdessä tulevan vaimoni kanssa että tartutaan haasteeseen. Muu perhe eli hän ja koira jäivät Suomeen, mistä en suinkaan minäkään kokonaan irtaudu vaan työt tehdään pääasiassa täällä, osin myös suomesta ja pyhiksi pyritään pääsemään koti-Suomeen kun mahdollista.
Tuli mainittua tuossa haasteeseen tarttumisesta. Lienee jokin sairaus joka meitä kestävyysurheilukärpäsen puraisemia vaivaa. Sillä isoja haasteitahan nämä esim. Ironman-kisoihin ja muihin osallistumisetkin ovat. Näin tässä työasiassa ihan samalla lailla haasteen, jonka kimppuun en melkein malttanut odottaa pääseväni. Työ jo sinällään erittäin haastavaa, siihen päälle muutto ulkomaille. Helpommallakin voisi ihminen itsensä päästää. Mutta se olisi niin tylsää! En pidä tätä, enkä tästä nyt löyhää aasinsiltaa käyttääkseni, ironmaniin osallistumista niin kauhean isoina asioina. Ne ovat elämää. Sellaisia asioita joita haluan elää. Siispä toteutan ne! Niinhän kaikkien pitäisi, miksi pelätä ja jännittää jos haluaa kokea? That's it.
Ensimmäinen viikko täällä nyt takana, mennyt työhön, työmatkaan ja asuntoon tottumiseen, tavaroiden purkamiseen yms. Keskiviikkona kerkesi pienen lenkin heittää jolloin löysin myös lähimmän uimahallin, ensi viikolla viimeistään ellei jo huomenna tutustutaan siihen. Järkyttävän hintaisia vaan käyttää, kuten ihan kaikki muukin täällä.
Tänään sitten vähän pitempi n. 1½h lenkki keskustan suuntaan ja takaisin. Onneksi löysin.. Maisemia tutuksi pikkuhiljaa. Melkolailla mäkistä maastoa taitaa koko maa olla, vaikka samoilla leveysasteilla suunnilleen Helsingin kanssa, on mäkeä aivan helkkaristi, ja on muuten pitkää ja jyrkkää. Meinasi pumppu leipoa kiinni tänään takaisin tultaessa viimeisessä mäessä, kulmaa oli varmasti 10 astetta ja muutama sata metriä. Alkaa ymmärtää miksi nämä hiihdossa pärjäävät... Summa summarum puitteet siis ensi kaudelle valmistautumiseen täydelliset!!! Ystävällinen pomo vielä antoi käyttöön vanhan maastofillarinsa, varmaan parikymmentä vuotta vanha laatu GT vanhoilla deoren osilla jotka toimii edelleen kuin sveitsiläinen kello! Kaveri pyöräilee päivittäin töihin ja talvisin hiihtää, taidan saada hyvän sparraajan hänestä :)
Paikallista tri-toimintaakin vähän googlettanut ja ainakin yksi seura löytynyt, katsotaan tuleeko osallistuttua heidän aktiviteetteihin, saattaapi olla kuitenkin että enimmäkseen itsekseen tulee talvi vedettyä.
Med vennlig hilsen,
Valter
Sunday, 9 October 2011
Kisaraportti: Vantaan maraton 2011
Hyvin menneen mutta 2 minuuttia ennätyksestä uupumaan jääneen Helsinki Cityn jälkeen jäi vielä tälle kaudelle mukavasti motivaatiota juosta kolmannen kerran Vantaan maraton. Juuri siellä olin ennätykseni 2009 tehnyt joten reitti tuttu, nopea, ja kisajärjestelyt parhaasta päästä.
Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa.
Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin.
Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.
Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :)
Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa.
Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin.
Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.
Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :)
Friday, 16 September 2011
10% sitä, 90% tätä, tekee 100% oikeaa asiaa.
Kaikea muuta kuin urheilua, se on pätkä vuodessa ihan tervettä elää niinkin, on vakaa uskomukseni. Treenikalenteria kun katson syyskuun osalta, on kovin tyhjää, ja niin oli tarkoituskin. Kuntopiikin aallonharjalla ratsastaessa olin kylläkin lykkäämässä ja lykkäämässä lepokautta, kun kiinnostavia juoksukisoja löytyi melkein joka viikolle jostain, mutta se tuli sitten ihan luonnostaan kun töissä alkoi olla kiireisempää, ja jouduin antibioottikuurille aiemmassa kirjoituksessa mainitun vaivan vuoksi. Ja alkoi muutenkin olla jatkuvaa väsymystä, nyt sen huomasi vaikka monta päivää oli tekemättä about yhtään mitään fyysisesti rasittavaa niin jaloissa jatkuva väsyn tunne. Tiukka treeni- ja kisakesä siis eittämättä tehnyt tehtävänsä.
Alkuperäisissä suunnitelmissa oli viime viikon Vuosaarijuoksun puolimaraton, joka jäi väliin jalkavaivan takia, sekä nyt tulevan viikonlopun pääkaupunkijuoksu, mutta senkin joutuu skippaamaan tärkeämmän sukutapahtuman vuoksi. Nyt on siis ollut hyvä hetki levähtää ja keskittyä muihin asioihin. Tässä aamulla huomasinkin kahvikuppi vieressä surffatessa että tutut osoitteet kuten juoksufoorumi.fi, fillarifoorumi.fi, ja lukemattomat normi päivittäisiin rutiineihin lukeutuvat tri-sivustot on jääneet käymättä kokonaan parin viikon aikana. Olo alkaa olla terveen levännyt sekä kropalla että mielellä ja nälkä kasvaa päästä takaisin treenihommiin kohtapuoliin taas sata lasissa! Sen tietää viimeistään siitä että oikeasti on ikävä niitä uimahallin iänikuisia mutta ah niin rakkaita kaakelointeja.
Viikonlopun vielä maltan, ja on vähän maltettavakin kun viikonloppu ohjelmaa täynnä, olla rehkimättä mutta sitten on jo melkein kaksi viikkoa täynnä tekemättömyyttä ja sen pitempään täyspassiiviseen off-seasoniin en usko, sitten alkaa jo kuntokäyrä laskemaan niin jyrkällä trendillä että kannattaa aloittaa pikkuhiljaa uutta peruskunnon kutittelua. Treenifilosofianihan perustuu n.10% luettuun tieteeseen ja 90% mutuun, joten sen enempiä ei kannata meikäläisen höpinöistä itselleen kopioida... Tuota 10% osuutta lähden kuitenkin kasvattamaan luotetulla raamatullani jota sitten viime talven on tullut välillä plärättyä. Pätevä teos, voin suositella.
Sitten viimeisen raapustuksen on myöskin kulutettu aikaa kultasepällä, tuli nimittäin tuossa kosittua tuota elämäni naista joka onneksi (myös minun, ei pelkästään kultasepän) vastasi myöntävästi :) Toinen asia jota vahvasti suosittelen, ja siitä 100% varmuus että toimii, rakastakaa toisianne! :)
Alkuperäisissä suunnitelmissa oli viime viikon Vuosaarijuoksun puolimaraton, joka jäi väliin jalkavaivan takia, sekä nyt tulevan viikonlopun pääkaupunkijuoksu, mutta senkin joutuu skippaamaan tärkeämmän sukutapahtuman vuoksi. Nyt on siis ollut hyvä hetki levähtää ja keskittyä muihin asioihin. Tässä aamulla huomasinkin kahvikuppi vieressä surffatessa että tutut osoitteet kuten juoksufoorumi.fi, fillarifoorumi.fi, ja lukemattomat normi päivittäisiin rutiineihin lukeutuvat tri-sivustot on jääneet käymättä kokonaan parin viikon aikana. Olo alkaa olla terveen levännyt sekä kropalla että mielellä ja nälkä kasvaa päästä takaisin treenihommiin kohtapuoliin taas sata lasissa! Sen tietää viimeistään siitä että oikeasti on ikävä niitä uimahallin iänikuisia mutta ah niin rakkaita kaakelointeja.
Viikonlopun vielä maltan, ja on vähän maltettavakin kun viikonloppu ohjelmaa täynnä, olla rehkimättä mutta sitten on jo melkein kaksi viikkoa täynnä tekemättömyyttä ja sen pitempään täyspassiiviseen off-seasoniin en usko, sitten alkaa jo kuntokäyrä laskemaan niin jyrkällä trendillä että kannattaa aloittaa pikkuhiljaa uutta peruskunnon kutittelua. Treenifilosofianihan perustuu n.10% luettuun tieteeseen ja 90% mutuun, joten sen enempiä ei kannata meikäläisen höpinöistä itselleen kopioida... Tuota 10% osuutta lähden kuitenkin kasvattamaan luotetulla raamatullani jota sitten viime talven on tullut välillä plärättyä. Pätevä teos, voin suositella.
Sitten viimeisen raapustuksen on myöskin kulutettu aikaa kultasepällä, tuli nimittäin tuossa kosittua tuota elämäni naista joka onneksi (myös minun, ei pelkästään kultasepän) vastasi myöntävästi :) Toinen asia jota vahvasti suosittelen, ja siitä 100% varmuus että toimii, rakastakaa toisianne! :)
Friday, 9 September 2011
Tour de Helsinkiä ja Vuosaarijuoksu
Istun koipi pöydällä, nyt on aikaa nakutella blogia ja ottaa iisisti hetki. Koivennoston ja iisistiottamisen syynä oikean jalan nilkan kohdalla etupuolella oleva tulehdus, joka alkoi viattomasta hiertymästä, ja aiheutti viikon antibioottikuurin. Eilen tullessani illalla kotiin kahden päivän työmatkalta huomasin että kintussa päivän mittaan ollut kipu oli varsin aiheellista - nilkka turvonnut muun säären paksuiseksi ja punotti jonkun verran. Tulehduskipulääkkeellä pärjättiin yön yli mutta varminta oli mennä näyttämään lääkärille joka määräsi kuurin. Huominen Vuosaarijuoksu on siis DNS, joten kattellaan sitä hommaa ensi vuonna.
Viime sunnuntaina osallistuin Tour de Helsinkiin, 140km maantiepyöräilytapahtumaan jonka lähtö ja maali olympiavelodromilla ja reitti kulki muistaakseni 9 eri kunnan ja kaupungin läpi Helsingin ympäröiden. Tämä oli ensimmäinen massapyöräilytapahtuma jossa olin mukana, HelTri:n kanssa jotain kimppalenkkejä joskus ollut mutta muuten olen ryhmäajossa noviisi. Toki opiskelin säännöt ja käsimerkit ym. mitkä pitää tällaisissa tapahtumissa osata. Se on tietysti tärkeää turvallisuuden takia. Valitettavasti verkkokalvolle piirtyi muutama pyöräilijä ketkä tuntuivat väkisin haluavan aiheuttaa onnettomuuksia itselleen ja muille tai muuten epäjärjestystä joukossa. No tämä 32km/h keskinopeusryhmä jossa ajoin taisi olla pahin kun on keskusteluja seurannut. Mutta aika skarppaamista oli alusta loppuun ja sormet sai pitää jarruliipasimilla jatkuvasti, sen verran jojoilua oli meno.
Mutta tapahtumasta jäi positiivinen maku silti, ja olihan se näyttävän näköistä lähdössä kun 2000 pyöräilijän joukkio pyöritteli läpi Helsinkiä. Pysyin hyvin tuon 32-joukon vauhdissa ja tuntui lopulta menevän hyvinkin iisisti, pieni porukka oli irtaantunut omaksi 35km/h-ryhmäksi jossa olisi voinut olla itsekin, mutta hyvä näin. Loppua kohden meidänkin sakki hajosi hiukan ja loppua kohden tuli reviteltyä vähän loppukiriä. Maalissa nettoaika 4:22 ja risat, 4:30 olin tavoitteeksi asettanut. Tyydyttävä tulos!
Alkaa olemaan kisat käyty tältä kaudelta, Vantaan maraton vielä kiinnostaa mutta katsotaan miltä se homma tuntuu kuukauden päästä, tietysti pitäisi jo alkaa tietää tässä vaiheessa jos menee. No juostua tulee kyllä kunhan tämä kinttu on terveiden kirjoissa taas, mutta säilyykö kunto niin että sinne kehtaa lähteä ennätystä hakemaan, se on toinen asia.
Viime sunnuntaina osallistuin Tour de Helsinkiin, 140km maantiepyöräilytapahtumaan jonka lähtö ja maali olympiavelodromilla ja reitti kulki muistaakseni 9 eri kunnan ja kaupungin läpi Helsingin ympäröiden. Tämä oli ensimmäinen massapyöräilytapahtuma jossa olin mukana, HelTri:n kanssa jotain kimppalenkkejä joskus ollut mutta muuten olen ryhmäajossa noviisi. Toki opiskelin säännöt ja käsimerkit ym. mitkä pitää tällaisissa tapahtumissa osata. Se on tietysti tärkeää turvallisuuden takia. Valitettavasti verkkokalvolle piirtyi muutama pyöräilijä ketkä tuntuivat väkisin haluavan aiheuttaa onnettomuuksia itselleen ja muille tai muuten epäjärjestystä joukossa. No tämä 32km/h keskinopeusryhmä jossa ajoin taisi olla pahin kun on keskusteluja seurannut. Mutta aika skarppaamista oli alusta loppuun ja sormet sai pitää jarruliipasimilla jatkuvasti, sen verran jojoilua oli meno.
Mutta tapahtumasta jäi positiivinen maku silti, ja olihan se näyttävän näköistä lähdössä kun 2000 pyöräilijän joukkio pyöritteli läpi Helsinkiä. Pysyin hyvin tuon 32-joukon vauhdissa ja tuntui lopulta menevän hyvinkin iisisti, pieni porukka oli irtaantunut omaksi 35km/h-ryhmäksi jossa olisi voinut olla itsekin, mutta hyvä näin. Loppua kohden meidänkin sakki hajosi hiukan ja loppua kohden tuli reviteltyä vähän loppukiriä. Maalissa nettoaika 4:22 ja risat, 4:30 olin tavoitteeksi asettanut. Tyydyttävä tulos!
Alkaa olemaan kisat käyty tältä kaudelta, Vantaan maraton vielä kiinnostaa mutta katsotaan miltä se homma tuntuu kuukauden päästä, tietysti pitäisi jo alkaa tietää tässä vaiheessa jos menee. No juostua tulee kyllä kunhan tämä kinttu on terveiden kirjoissa taas, mutta säilyykö kunto niin että sinne kehtaa lähteä ennätystä hakemaan, se on toinen asia.
Monday, 22 August 2011
Helsinki city marathon 2011
Lauantaina juoksin neljännen maratonini ja toisen perättäisen Helsinki city marathonin. Viime vuodesta oli jäänyt rutkasti hampaankoloon, keli oli silloin murhaava eikä päivän kuntokaan ihan oletettu, jonka takia meni silloin aika penkin alle ja jalat oli täysin romuna yli viikon. Tänä vuonna olin alun perin suunnitellut juoksevani joko Espoon tai Vantaan maratonin, mutta ajoituksellisesti HCM tuli nyt aika hyvin sekä janosin revanssia reitistä ja varsinkin itsestäni viime vuodesta.
Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta.
Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan.
Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen.
Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse.
Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!
Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta.
Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan.
Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen.
Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse.
Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!
Tuesday, 16 August 2011
Katsausta menneeseen, kurkkaus tulevaan
Lauantaina oli kauden näillä näkymin viimeinen tri-kisa seuran sprinttikisan muodossa. Tristarista viikossa palautunut ihan hyvin, ihan kaikkea ei saanut koneesta irti, varsinkin pyörä tuntui tukkoiselta vaikka ihan ok kulkikin. Juoksussa sitten pisti tuskaisasti noin neljä viimeistä kilmometriä ja hyvinkin vaatimaton vauhti sen takia mutta ei se ole vakavaa, pääasia oli vetää leppoisasti "nautiskellen". Aika räväkkä startti aamuun oli kuitenkin kun lauantai-aamuna kesäloman viimeisenä viikonloppuna piti olla 9:00 vedessä, oli muutenkin vähän rähmät silmissä ja pari kilsaa ennen paikalle saapumista muistin että eipä tullut uimalaseja eikä -lakkia mukaan, ei kun u-käännös kotiin päin ja lievää ylinopeutta puuttuvia varusteita hakemaan... Takaisin ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri, ja näköjään se märkäpuvun pukeminenkin käy aika helkkarin nopeasti nykyään tarpeen vaatiessa.. kerkesin veteen suunnilleen kun lähtökäsky kävi. Hyvä näin!
Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan.
Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista.
Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)
Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin.
Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan.
Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista.
Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)
Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin.
Subscribe to:
Posts (Atom)