Lauantaina juoksin neljännen maratonini ja toisen perättäisen Helsinki city marathonin. Viime vuodesta oli jäänyt rutkasti hampaankoloon, keli oli silloin murhaava eikä päivän kuntokaan ihan oletettu, jonka takia meni silloin aika penkin alle ja jalat oli täysin romuna yli viikon. Tänä vuonna olin alun perin suunnitellut juoksevani joko Espoon tai Vantaan maratonin, mutta ajoituksellisesti HCM tuli nyt aika hyvin sekä janosin revanssia reitistä ja varsinkin itsestäni viime vuodesta.
Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta.
Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan.
Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen.
Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse.
Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!
No comments:
Post a Comment