Sitten hajos pyörä

:D hehee. Juuri näin. Kun ilo on ylimmillään niin nurkan takaa kurkistaa Mr. Murphy.
Tänään olin viikonlopun pitkänä lenkkinä suunnitellut pyöräilyä Nesoddtangen:ille, joka on Oslofjordenin hauskasti halkaiseva niemi. Parin tunnin seikkailun ja välistä kartan tarkasteluun pysähtelyn jälkeen löytyi tie joka tuonne johtaa, ja hurmiossa sitä sitten etiäpäin. Uuden hurmion koki kun jonkun matkaa niemeen johtavaa maantietä poljettuani alkoi huikean mahtava ylämäki :) (joo alan todella olemaan mehuissa noista ylämäkihommista..) jota hissuksiin sitten kipusin yhden toisen maantiepyöräilijän perässä. Kaveri raastoi maltillisesti ja minä perässä pienimmällä mahdollisella välityksellä, kunnes pikku tasaantuminen mäessä ja en voinut olla menemättä ohi koska potkua vähän enempään menemiseen kuitenkin oli. Pari ratasta isompaa sisään ja ylöspäin. Sitten mäki taas jyrkkeni, pienempää sisään, omituista ronksumista takarattaista ja vaihteiden itsestään hyppimistä parin rattaan välillä. Kunnes SEIS. Kiinnileikkaus. Juuri ja juuri ehti saada jalan polkimelta maahan ettei kaatunut. Takaa tuli autojakin. Mitä tapahtui... kunhan ei... kyllä. ketju katki. #&%"¤na...!! Juuri ohittamani vanhempi herra kipusi takaa ja pysähtyi: jaahas, mitäs kävi..? Siinä sitten kaksissa tuumin irroteltiin rengas takavaihtajan rissasta, koko vaihtaja niin solmussa että pinna mennyt rissan väliin ja koko setti ihan solmussa. Ketjusta katkennut lenkki joka aiheuttanut kaiken, lenkki rissan sisällä, se kun löydettiin totesi kaveri vaan että se on bussimatka kotiin :) kiitin avusta ja toivotin hyvää lenkkiä ja lähdin kapuamaan mäkeä alaspäin. Oltiin nimittäin juuri käännytty maantieltä jota pitkin busseja kulki, toivottavasti ihan Osloon ja huokealla koska oltiin 30-40km kaupungista ja rahaa ei ollut taskussa paljoa, mutta onneksi sekin vähä, muuten kävelisin varmaan vieläkin kotiin! Kun yhtä kaveria en saanut puhelimella kiinni ja toinen oli ihan toisaalla että olisi voinut jeesata. Ja ainiin vielä sille kaverille kiitos, joka mäkeä alas kävellessäni pysähtyi ja kyyditsi bussipysäkille muutaman kilometrin. Ystävällinen paikallinen jolla oli pyörätelineet katolla, harrastaja itsekin niin näki heti kanssaharrastajan hädän :) 


Jos taas jotain positiivista löytää niinkuin aina pitää, niin rungon takavaihtajan kiinnikkeen mutkalle vääntyminen ainakin tarkoittaa että siihen on jonkunlaista voimaa tarvittu! 


Ensi viikko menee jokatapauksessa työmatkalla jolla vaan lenkkarit mukana, eli pyörän remontoimista ehtii sillä välin miettiä ja siihen ryhtyä kotiinpalattuaan. Tämmöstä tänään :D

Kyllä sen vähän suorempi pitäis olla...

Syypää.. tai ehkä pitäisi olla reiden kuva tässä :)

Maisemat kuitenkin olivat ihan kivoja taas. Roald Amundsenin kotitalon rannasta

Asiallista mäkitreeniä Norjassa

Tosiaan pääsiäisen jälkeen tuli tuotua maantiepyörä mukana Suomesta, ja ensituntumat on otettu täkäläiseen tiestöön. Viime viikolla pari leppoisampaa tutustumiskierrosta, ja lauantaina pitkä 4h lenkki jolla tuli kiivettyä Holmenkollenin ohi Tryvannin hiihtokeskuksen huipulle saakka, joka sijaitsee n. 525m merenpinnan yläpuolella. Sinne kiivetessä tulee n. 25 minuuttia ylämäkeä yhtäsoittoa, jonka ainakin minä joudun 90-prosenttisesti sompaamaan pienimmällä välityksellä. Hyvin äkkiä huomaa uupuvan "mäkikokemuksen" ja tajuaa että eipä sitä ole aikaisemmin noussut yhden ainoaa "oikeaa" ylämäkeä. Tuollainenkin mäki nöyrryttää hyvin äkkiä, on vaan hitaasti kivuttava ja yritettävä säästää se pienenpieni mahdollisuus hapenkululle lihaksistoon jatkuvasti polttavan maitohapon ohi. Ei ole ihan herkullisimpia olotiloja nousta tuonverran kerralla kun puolessavälissä jo mieluiten nousisi ratsailta tai kääntyisi ympäri alamäkeen... mutta kun saa jonkulaisen rytmin päälle ja taistelee sinne ylös niin on se euforia sitten koko vaivan arvoista ja enemmän!!! 


3 määriltään nousevan viikon jälkeen tämä viikko on kevyempi, ma olikin totaalilepo, sunnuntaina nimittäin oli vielä 1,5h juoksulenkki vk-tahdilla eli kohtuuraju lopetus viikolle mutta suorastaan hämmästyttävän helposti jaksoi ja oli vähemmän väsynyt olo maanantaina kun olisi luullut. Hyviä merkkejä on siis nyt ilmassa kunnon kehityksen suhteen!


Tänään kääntyi keli hiukan paremmaksi synkän alkuviikon jälkeen joten töiden jälkeen oli paikallaan pieni pyörälenkki taas, ja kuinka ollakaan löysin itseni taas Tryvannin huipulta :) kyselinkin jo paikallisilta neuvoja muista ja korkemmista nyppylöistä joita seuraavaksi valloittaa... samalla lenkillä löytyi myös puolivahingossa paikallinen urheiluopisto joka sijaitsee järven rannalla joka vaikuttaa täydelliseltä avovesiuintiin! Pitää seurata vesien lämpenemistä jos kohta jo sinne uskaltautuisi. 


Bryn-Sognsvann-Tryvann-Bryn by valterbro at Garmin Connect - Details

Dataa lenkiltä. Alamäessä sai hyvät vauhdit, 60 km/h puhki :) 

Mankeliasiat kunnossa

Pääsiäisviikko tuli vietettyä Suomessa perheen parissa leppoisasti nautiskellen. Maanantaina oli lähtö takaisin Osloon ja kevään ollessa näinkin pitkällä oli suunnitelmissa raahata maantiepyörä mukana. Olen pitkin talvea googlannut sopivaa pyöränkuljetuslaukkua ja ihan hyviä löytynytkin, mutta skottiuttani en ole vielä raaskinut hommata ja ehkä ollut vähän viitseliäisyydelläkin osaa. Nyt oli liian myöhä alkaa tilailemaan laukkuja ja mitä kivijaloista suomesta löytyy maksavat sen verran että pitäkööt tunkkinsa. Koko pyörä nykykunnossaan max 500-600€ arvoinen ja kun laukut samaa luokkaa niin ennemmin otan riskin ja vahingon käydessä matkavakuutuksesta korvaukset... hain tyhjän 46" telkkarin pahvilaatikon, silmämääräisesti arvioin että runko siihen mahtuisi ok. Juuri sopiva olikin, vähän pulleaksi levähti kun kiekot ja stongan sulloi mukaan mutta mahtui. Vähän pehmustetta kyytiin vielä ja se oli siinä. Lentoyhtiö veloitti 45€ tämänkokoisen boxin kuljetuksesta. Perille tuli laatikko hiukan rähjääntyneenä mutta ihan eheänä. Ja pyörä myös mikä tärkeintä. Jes!! Pääsisin vihdoin ottamaan mittaa täkäläisistä maanteistä ja mäistä! 

Norjan pään kulkemisvälineet

Ti-ke olivat sadepäiviä, eilen kävin ensimmäisen pikku seikkailun tekemässä, meni osittain säätöjen ruuvaamiseen kun oli pyörän saanut koottua takaisin ajokelpoiseksi. Tänään työmatkat, kotimatkasta tuli yhdistelmätreeni pikku juoksun kera. Kyllä se vaan tuo n. 10km työmatka ihan letkeästi lasketellenkin taittui melkein 10 min nopsempaan kuin maasturilla koskaan... eli aika sprintti tuo on kun suorinta tietä tulee. 


Lauantaina olisi tarkoitus lähteä tutkimaan maantietä oikein kunnolla, ja yrittää löytää niitä kunnon norseman-nousuja! Eipä eilenkään tarvinnut kauas mennä kun oli sellaista ylämäki-alamäkireittiä että etelä-suomesta saa etsiä. Loistavaa, taas kerran tunnen olevani etuoikeutettu näiden mahtavien treenimaastojen tähden eikä täällä luonnosta ja tiestöstä meinaa tarpeekseen saada! Tai no, saa sitä äkkiäkin kyllikseen ja paikat jumiin jos haluaa... täytyykin pitää sykkeet kurissa lauantaina että saadaan miellyttävä ja tarkoitusta palveleva treeni aikaiseksi. 


Kahden viikon kuluttua olisi myös sprinttimatkan kisa tiedossa, minkä ehdottomasti meinasin vetää ellei mene päällekkäin suomi-viikonlopun kanssa joka kyllä on mahdollista, nyt kun pari tulevaa viikonloppua vietetään taas täällä. 


Naftisti on muuten keväällä-alkukesästä tri-kisoja täällä, mukavaa olisi saada jokunen valmistava ennen Nizzaa, johon enää 2½kk... aika menee, aivan liian nopeasti... toisaalta ei kohta enää malta odottaa. Vähemmän tässä kohtaa jännittää kun olisi kuvitellut etukäteen. Todennäköisesti ainakin Nastolassa 9.6. käydään, siitä saa ihan hyvin fiilistä 2 viikkoa ennen koitosta.  

Pääsiäisen kunniaksi Paloheinämaraton

Olin meinannut tehdä tänään pitkänä treeninä pitkän pyörän/pyörä-juoksuyhdistelmän. Viikonlopun sääennuste kuitenkin näytti epävakaata ja koleata, joten toissapäivänä kun muuten vaan selailin Juoksija-lehden tapahtumakalenteria katsoin että lauantaina olisi taas Paloheinämaraton, järjestyksessään 135. ja hetken mielijohteesta ajattelin että miksei sen voisi juosta, pitkänä treeninä ja samalla testinä maratonin juoksukunnosta. 


Juoksu alkoi 8:30 koleassa kelissä, yksi tai kaksi pakkasastetta taisi olla lähtiessä. Juoksijoita ehkä vajaa kaksikymmentä, osa suorittamassa täyttä ja osa puolikasta. Ensimmäinen kierros muiden kannoilla että reitti tuli tutuksi, kahdeksan kertaa tuolla juostaan edestakainen reitti ja kierrosten välissä tapahtumaa järjestävä Anders kirjaa kierrokset ja väliajat. Hyvin oli myös huollon järjestänyt, uudelle kierrokselle lähtiessä sai urheilujuomaa, banaania, rusinaa, suolakurkkua. 2 omaa geeliä oli myös taskuissa ja yksi banaani. 


Tarkoitus oli kokeilla, pystynkö mahdollisimman tasaiseen juoksuun, eli samaa tahtia alusta loppuun mieluiten kuitenkin alku jopa niin säästeliäästi että juoksu onnistuisi negatiivisella splitillä. Laitoin 4h mukaan tavoitetahdin, en ollut varma mutta uskoin että kuntotasoni tällä hetkellä sallisi suht helposti 4:00h alle ilman että matkanteko lopussakaan olisi kovin vaikeaa. Jos näin olisi, se osoittaisi että olettamukseni juoksukunnon kehityksestä on melko kohdillaan ja antaisi infoa miten viettää kaksi viimeistä kuukautta ennen Suurta koitosta :) 


Eilinen tietysti levättiin ja syötiin hyvin, muilta osin tällä viikolla yksi vk-juoksu, yksi uinti, yksi 2h yhdistelmätreeni, yksi keskipitkä pyörälenkki eli täysin palautuneet jalat ei aamulla olleet. Aika nopeasti alkoikin pikkuhiljaa jumifiilis jalkoihin levitä mutta juoksu kulki hyvin ja syke pysyi riittävän alhaalla. 


Puolimatkassa tasan 2h, eli samaa tahtia ja jos mahdollista pieni kiristys niin helposti menisi alle 4h ja niinhän se menikin (3:57:42), välillä tuntui että ihan liian helpostihan tämä menee. 2 hitainta maratoniani ovat päälle 4:20 ja olleet lopussa melkoista tuskaa, en varmaankaan ole ollut yhtä hyvässä kunnossa mutta kyllä tämänpäiväinen myös osoitti miten valtavasti se tasainen vauhdinjako vaikuttaa. 25 minuuttia ennätysajastani mutta sanoisin että kokonaisuutena onnistunein maratonjuoksuni. Tästä on hyvä jatkaa! 

Lähtönumero oli enne :)

Rauhotutaas välillä

Niin on ollu taas haipakkaa menoa viime viikot ettei paljon blogin napsutteluun ole aikaa jäänyt. Eikä se koskaan olekaan ollut sellaista tekemistä jota "on pitänyt" tehdä tasaisin väliajoin, vaan juuri silloin kun kirjoittelun fiilis tulee. Kuten nyt. 

Elämä välillä laittaa itsestäänkin asiat ja yksilön tekemiset arvojärjestykseen. Meillä kävi läheltäpiti-tilanne kotisuomessa kun Tarmo-bullterrieripoikamme 3v meni maiskuttelemaan suureen kitaansa minun onnettoman lattialle lojumaan jättäneitä suksivoidepaperiliinoja. Käytettyjä tietysti, voiteenjäämillä ja voiteenpoistoaineilla todennäköisesti kyllästettyjä. Poika oli päiviä apaattinen eikä syönyt tai minkä söi tai joi, oksensi ulos. Röntgenissä ja kokeiden jälkeen varmistui tuo vierasesine ja leikkauspöydälle, 30cm kuolioon mennyttä suolta pois ja antibioottitippaa kaksi päivää. Olimme todella lähellä menettää rakkaan perheenjäsenen, enkä edelleenkään oikein osaa tajuta millä se taisteli ja piti itsensä hengissä ja on nyt kovaa vauhtia paranemaan päin. Nuori ja vahva koira, epäilemättä perusluonteessaan oleva ehtymätön elämänilo ja emännän ja isännän sekä ennen kaikkea uskomattoman taitavan lääkärin antama huolenpito varmasti auttoivat. Meillä ihmisillä on todella opittavaa eläimistä. Ne elävät täysillä aitoa elämää eivätkä onnekseen tajua tuon taivaallista isäntiensä typeristä arkihuolista. 

Tämä tarkoitti Suomeen lentämistä ja yötäpäivää koiran hoivaamista ja jännittämistä selviääkö. Ymmärtävä työnantaja mahdollisti etänä työskentelemisen kotoa käsin. Treenit ymmärrettävästi olivat toissijaista tässä kohtaa. Eikä ollut muutenkaan haitaksi saada lepoviikko väliin, ihan taisi kaikin puolin vaan hyvää tehdä, ei ole enää jalat jatkuvassa väsymystilassa vaan taas hiukan paremmin palautuneet...

Fillaria ei suomessa vielä ulos ole helppo viedä, kun jopa luntakin sataa näköjään vieläkin... enkä ole saanut hankittua kuljetusvälinettä jolla toisen pyörän toisin tänne, ehkä ensi viikolla. Tänään kuitenkin kävin vetämässä kunnon maastopyöräilylenkin paikallisilla kuraisilla lenkkipoluilla, samoja reittejä joita muutamia viikkoja sitten vielä hiihdettiin! Pomon lahjoittamalla syntisen painavalla vanhalla teräsrunkoisella GT:llä, johon löydettiin jostain varaston perukoilta viime viikolla kesärenkaat. Rajua hommaa, mutta aivan hulvattoman hauskaa! Kun vielä muistaa että etujarrupalat on ihan loppu... sitaatti vaimokkeen käymästä facebook-keskustelusta äsken: "meni sydän hetkeks kurkkuun ku menin yhtä alamäkee s*****n lujaa sit siel tulee jyrkkä vasen ja suoraan edessä kalliolta järveen pudotus, muistin siinä ennen mutkaa et v*** ei ollu etujarrut kunnossa, onneks taka oli ja sain jalalla vähän sladitettua" Hehee, meinas morsian et otapa rauhallisemmin taas :D ei vaan, tarkkana pitää olla eihän siitä vanhasta konkelista tiedä milloin vaikka runko katkeaa...




 

Finlandia-hiihto

Se olisi ensimmäinen massahiihtotapahtuma takana, noin kuukausi sitten tuli hommattua sukset ja touhuhan vei mukanaan välittömästi, joten sitämyöten tuntui kivalta idealta käydä hiihtämässä legendaarinen Finlandiahiihto. Perinteinen 50km oli matka, viimeisessä lähtöryhmässä ja melko hänniltä lähdettiin liikkeelle. Sakkia oli aikalailla matkaan lähtenyt, joten hyvin rauhallista menoa oli ensimmäinen kymppi. Hyvä niin, kiire ei ollut mihinkään, jos olisin keulilta lähtenyt homma olisi todennäköisesti lähtenyt lapasesta, itseni tuntien...

Keli oli hyvä, ladut hyvät ja huoltotoiminta mallikasta. Ainoa murhe oli 35km havuilla auennut side, jäätä oli päässyt pakkautumaan sinne jotenkin niin että yhtäkkiä lähti suksi alta. Onneksi tasaisella maalla eikä missään rinteessä joten pikku juttu, koputtelin siteen puhtaaksi ja sitten jatkettiin.

Kiireinen viikko ja perjantai teki sen että vasta la-aamuna ennen Lahteen lähtöä piti voidella sukset aamurähmät silmissä. Siitä syystä pitovoitelu vähän sinnepäin, mutta ihan ok siihen nähden toimi sukset vaikka lipsumista tapahtui enemmän mitä pitemmälle mentiin.

Alun sunnuntaihiihtelyn jälkeen lopussa oli paukkuja ihan mukavasti ja selkiä tuli kiitettävästi vastaan kun viimeisen kympin rutistin vähän kovempaa. Loppusuoralla piti tietysti ottaa näyttävä loppukiri vielä ja tehdä viimeinen kilpakaverin ohitus :)

Maalissa törmäsin tri-seurakaveriin ja sen jälkeen vielä Juha Mietoon, joka ystävällisesti suostui yhteiskuvaan. Huipensi kyllä koko reissun :D oli kuulemma väärät Rexit lyöty pohjiin kun niin kovin lumi pakkautui, iso-Jussi jyrisi eikä ihan tyytyväinen hiihtoonsa ollut :D

Palautunut, ehkä

Joulun jälkeen alkoi aika rivakan nousujohteinen treenimäärän lisääminen. Marraskuun treeniviikot oli olleet edellisen kauden jälkeen kovin vaihtelevia ja tuli tehtyä ihan fiiliksen mukaan leppoisasti. Tiedossa oli myös tänne Osloon muutto työn perässä mikä aiheutti paljon askarreltavaa ja pohdittavaa. Kun työt saatiin täällä polkaistua käyntiin yritin myös ettei kovin isoa taukoa treeniin tulisi ja että pääsisi aloittamaan pk-kauden harjoittelun kunnolla. Ekat 2-3 viikkoa uudessa ympäristössä olivat uuvuttavia, oli niin paljon uutta opittavaa ja käytännön järjestelyä että saatoin tipahtaa klo 20-21 sänkyyn unten maille, eikä puhettakaan kummoisemmista treenailuista. Kuitenkin ekalla viikolla täällä näkyy sentään tulleen 36km juoksua, uuteen kaupunkiin ja asuinympäristöön on tuskin parempaa tapaa tutustua kuin lenkkeillen, sen varmaan tietää jokainen juoksuhommia harrastellut. 

Sitä seuraavia viikkoja leimaa tuo uupumus ja uusiin töihin keskittyminen. En missään nimessä halunnut riskeerata että olisin liian väsynyt uudessa työssä joka vaati kaiken keskittymisen ja 8 tuntia päivässä ehdottoman skarppina olemista. Siinä tein oikein tiedän nyt. 

Nälkä kasvoi treenamiseen, ja alkoi tutusti tuntua että pitäisi olla jo hyvän matkaa pk-kautta menossa jos meinasi ollenkaan ehtiä kesäksi kuntoon... no sehän ei ihan totuus ole, mutta tuokin tunne lienee kanssatriatlonisteille ja muille kestävyysliikkujille tuttua. 

Heti joulun jälkeen homma saatiin kuitenkin niinsanotusti uomiinsa, pyhien väliviikon työskentelin Suomesta käsin ja urheilukin maittoi kun sai kotikulmilla touhuta taas. Siitä tähän onkin tullut 5-10 treeniä viikkoon tuntimäärien vaihdellessa 6-11 välillä. Vähän liikaa vielä ailahtelua, pitkistä vaikea ajoittaa sille päivälle kun suunnitellut ja melko mahdoton mitään viikonpäivien mukaan menevää viikkosuunnittelua tehdä, noin joka toinen viikonloppu tulee lennettyä Suomeen työasioissa ja ne harvat viikonloput siellä on usein täynnä tapahtumaa oman perheen kanssa. "Pitkikseksi" onkin nyt muutamana viikkona muodostunut tiistai-aamun pyörällä salille -> juoksumatto -> spinningtunti-yhdistelmä. Siitä sitten töihin n. klo 9 eli koko rumba alkaa noin klo 6-6:30. Joka tunnilla olen kuitenkin sitkeästi ollut ja se on ehdottoman tärkeä senkin takia että saa edes kerran viikkoon pyöritellä. Tuosta tiistaisession toteutumisesta on työnantajaa kiittäminen, tuopa vähän tehojakin jos (kun..) usein tahtoo polkeminen fiiliksissä lähteä vähän käpälästä. Eipä tuo mitään, vähän tehoja jo hiihdon takiakin alkanut nostaa, tahattomasti tosin... Se se vasta raaka laji on jos niin haluaa!! 

La-su meni taas kotosuomessa köllien, joten tänään oli virtaa ja 20 kilsanen juoksulenkki takana tätä kun raapustan. Fiilis ollut viime viikkoina aika nopean nousujohteisuuden ja hiihtointoilun takia vähän juminen. Nyt pari määrällisesti kevyempää viikkoa takana, joten olo on palautunut, ehkä. Huomenna "pitkis"...

Synttärit

Se olisi sitten päivitettävä blogipofiiliinkin ikä pykälällä kun uudet lukemat vaihtui tänään. Kestävyysurheilussahan on positiivista että tämän ikäisenä vasta hitaasti lähestyy parhaita vuosiaan... näin se kyllä ihan oikeasti vaikuttaa olevan. Tuorein esimerkki, ehkä vähän ääri-sellainen saatiin viime viikonloppuna kun eläkeläispyöräilijä Lance Armstrong otti toisen sijan Panaman Ironman 70.3 kilpailussa. 40-vuotiaana vai 41:kö hän jo on. Lance on mielenkiintoinen tyyppi ja äärimmäisen kova ja lahjakas kestävyysurheilija oli sitten douppari tai ei. Tämän totean sen takia että Lancen osalta se homma on niin sanotusti case closed, olen erittäin jyrkästi doping-hölmöilyä vastaan. Paitsi jos ihan oikeasti jonkun pihvi on klenbuterolilla mureutetusta naudasta...

Eikä vähintään sen takia Lance ole täälläpäin luupin alla että huhut vahvistuivat hänen osallistumisestaan Nizzan Ironmaniin jossa itsekin tulen olemaan viivalla! Voisi sitä heikomassakin seurassa raastaa... Tietää myös hillitöntä mediamylläkkää ja kaaosta Nizzaan, eiköhän se omalta kannalta ole hyvä vaan, tarkoittaa että katsojia on entistäkin enemmän ja kannustusta!

Viime viikolla tuli treenattua seuraavasti



Count:    7 Activities
Distance:    62,09 km
Time:    6:35:05 h:m:s
Elevation Gain:    770 m
Avg Speed:    9,4 km/h
Avg HR:    140 bpm

Sitten puraisi vielä hiihtokärpänen

Olisihan sitä tri-hommissakin pureskeltavaa yli tarpeen. Jottei kuitenkaan tylsää tulisi niin alotettin nyt sitten vielä tämä hiihto... eipä siinä mitään hyvä että aloitettiin, olen aivan ekstaasissa hiihdon tehokkuudesta! Oikein tuntee kun jokainen kynnelle kykenevä lihas tekee töitä ylämäissä varsinkin. Hieno laji! Jonkun 150km vasta saanut hommasta nauttia eli alkutekijöissään ollaan vielä ja tekniikasta ei taida olla oikein tietoakaan. Mutta eteenpäin pääsee ihan kelpo kyytiä, ainakin jonkun matkaa :) 

Finlandiahiihtoonkin on jo ilmoittauduttu, 50km perinteiselle. Mukava talvipäivä tiedossa kunhan keli osuu kohdalleen! Lahdessa odotan näkeväni ainakin joitain tuttuja tri-naamoja, onhan hiihto suosittu talven harjoitusmuoto triatlonisteillakin. 

Viimeiset kaksi viikonloppua ollut Oslo-Helsinki välin reissaamista ja viime viikonlopulla vielä itä-suomen keikka autolla 750km ratissa yhteen päivään. Eräänlainen kestävyyssuoritus sekin.. Harjoitustunnit toissa- sekä viimeviikolla pienemmät, joka toki sopi suunnitelmiin, takana oli 4 kauden tässä vaiheessa sekä määriltään että tehoiltaan kovahkoa viikkoa.


Viikko 5:

Count:    7 Activities
Distance:    48,80 km
Time:    6:13:56 h:m:s
Elevation Gain:    637 m
Avg Speed:    10,1 km/h
Avg HR:    138 bpm

Calories:    3.284 C

Tammikuu pulkassa

Mutta onneksi ei tarvitse hiihtäessä vetä pulkkaa perässä kuten monet perheelliset näkyvät ladulla tekevän. On kuulemma hanurista enkä epäile... mutta muksujen takia tottakai hymyssä suin menevät. 

Tammikuussa tuli hyvä määrä treeniä ja tahti senkun tiivistyy. Pitää alkaa uskomaan että jonkunlaiset pohjat on ja voi alkaa nostaa määriä ja hiukan lisätä tehojakin. Nizzan Ironmaniin 4 täyttä harjoituskuukautta ja reilu puolikas päälle. Sen tulisi riittää, aiheita huoleen ei tällä hetkellä ole. Harjoittelu on tarpeeksi monipuolista, varsinkin kun hiihto tuli mukaan kuvioihin. Onneksi aloitin hiihdon!! Olen aivan vakuuttunut että siitä on paljonkin hyötyä ensi kesän mitä tahansa kisaa ajatellen. 

Nyt sain työkaverilta vinkin potentiaalisesta uimahallistakin aivan työpaikan lähettyvillä. Täällä kun ei oikeastaan ole kuin yksi järkevän oloinen halli ja se on täysremontissa joka on kuulemma viivästynytkin aiotusta. Ja tuo toinen olisi hiukan fiksumman hintainenkin, uskokaa uimhallin käyttö on miljonäärien hommaa täällä. N. 10€ oli kertakäynti yhdessä hallissa josta ei kyllä kunnon harjoituskäyttöön ollut, vaikka harvemmin nirsoilen näissä jutuissa.

Treenin lisääntyessä ja kovetessa tulee olemaan haastavin osa riittävä palautuminen. Viime viikolle tuli kaksi lepopäivää ja maanantaina hiihtolenkillä huomasi että tarpeeseen tuli. Oli potkua paljon paremmin. Toissa viikolle tuli 10,5 h treeniä enkä usko juuri enempiä tunteja tulevan, keväällä ehkä pitkien pyörälenkkien myötä jokunen 12-15 tuntinen viikko on mahdollinen. Elämä ei anna myöten enempään jos aikoo ehtiä palautumaankin kunnolla. Nyt on kylläkin menty jo vähän kovemmilla tehoilla (kiitos pomon joka painaa suksimatkan töistä kotiin liki maksimihapoilla...). Onnittelut niille jotka ovat nopealla palautumisella siunattuja ja oikeasti pystyvät vetämään läpi jopa 20-tuntisia treeniviikkoja!

Tänään otin kiinni viime viikolta oikeastaan jääneen pitkiksen pyöräilemällä 45min salille, jossa 20 min juoksumattoa ja sitten tunti spinningiä. Tuli vähän niinkuin duathlon väärinpäin :) Tammikuu pulkassa seuraavin lukemin 


Count:    38 Activities
Distance:    356,36 km
Time:    37:27:35 h:m:s
Elevation Gain:    4.566 m
Avg HR:    138 bpm
Calories:    24.357 C


Ja viikkolukemat viikko 4: 
Count:    6 Activities
Distance:    55,41 km
Time:    4:50:57 h:m:s
Elevation Gain:    234 m
Avg HR:    142 bpm
Calories:    3.540 C