Tänään olin viikonlopun pitkänä lenkkinä suunnitellut pyöräilyä Nesoddtangen:ille, joka on Oslofjordenin hauskasti halkaiseva niemi. Parin tunnin seikkailun ja välistä kartan tarkasteluun pysähtelyn jälkeen löytyi tie joka tuonne johtaa, ja hurmiossa sitä sitten etiäpäin. Uuden hurmion koki kun jonkun matkaa niemeen johtavaa maantietä poljettuani alkoi huikean mahtava ylämäki :) (joo alan todella olemaan mehuissa noista ylämäkihommista..) jota hissuksiin sitten kipusin yhden toisen maantiepyöräilijän perässä. Kaveri raastoi maltillisesti ja minä perässä pienimmällä mahdollisella välityksellä, kunnes pikku tasaantuminen mäessä ja en voinut olla menemättä ohi koska potkua vähän enempään menemiseen kuitenkin oli. Pari ratasta isompaa sisään ja ylöspäin. Sitten mäki taas jyrkkeni, pienempää sisään, omituista ronksumista takarattaista ja vaihteiden itsestään hyppimistä parin rattaan välillä. Kunnes SEIS. Kiinnileikkaus. Juuri ja juuri ehti saada jalan polkimelta maahan ettei kaatunut. Takaa tuli autojakin. Mitä tapahtui... kunhan ei... kyllä. ketju katki. #&%"¤na...!! Juuri ohittamani vanhempi herra kipusi takaa ja pysähtyi: jaahas, mitäs kävi..? Siinä sitten kaksissa tuumin irroteltiin rengas takavaihtajan rissasta, koko vaihtaja niin solmussa että pinna mennyt rissan väliin ja koko setti ihan solmussa. Ketjusta katkennut lenkki joka aiheuttanut kaiken, lenkki rissan sisällä, se kun löydettiin totesi kaveri vaan että se on bussimatka kotiin :) kiitin avusta ja toivotin hyvää lenkkiä ja lähdin kapuamaan mäkeä alaspäin. Oltiin nimittäin juuri käännytty maantieltä jota pitkin busseja kulki, toivottavasti ihan Osloon ja huokealla koska oltiin 30-40km kaupungista ja rahaa ei ollut taskussa paljoa, mutta onneksi sekin vähä, muuten kävelisin varmaan vieläkin kotiin! Kun yhtä kaveria en saanut puhelimella kiinni ja toinen oli ihan toisaalla että olisi voinut jeesata. Ja ainiin vielä sille kaverille kiitos, joka mäkeä alas kävellessäni pysähtyi ja kyyditsi bussipysäkille muutaman kilometrin. Ystävällinen paikallinen jolla oli pyörätelineet katolla, harrastaja itsekin niin näki heti kanssaharrastajan hädän :)
Jos taas jotain positiivista löytää niinkuin aina pitää, niin rungon takavaihtajan kiinnikkeen mutkalle vääntyminen ainakin tarkoittaa että siihen on jonkunlaista voimaa tarvittu!
Ensi viikko menee jokatapauksessa työmatkalla jolla vaan lenkkarit mukana, eli pyörän remontoimista ehtii sillä välin miettiä ja siihen ryhtyä kotiinpalattuaan. Tämmöstä tänään :D
 |
| Kyllä sen vähän suorempi pitäis olla... |
 |
| Syypää.. tai ehkä pitäisi olla reiden kuva tässä :) |
 |
| Maisemat kuitenkin olivat ihan kivoja taas. Roald Amundsenin kotitalon rannasta |
No comments:
Post a Comment