Homma etenee junan lailla

Nyt kun ollaan joulupyhät ja vuodenvaihteet hoidettua pois, alkaa kaikki asettua normaaliuomiinsa harjoittelunkin suhteen. Joulukuu oli varsinkin töiden suhteen erittäin stressaava, enkä pidä sellaisesta tilanteesta missä oma olo, jaksaminen ja ajankäyttö ei ole täysin omassa hallinnassa. No onneksi on olemassa voimavaroja joista ammentamalla jaksaa puskea raskaammankin kuukauden läpi, kuten perhe ja harrastukset. 

Energiaa on nyt harjoitteluunkin kuin pienessä kylässä. Alkuperäisestä kausisuunnitelmasta on ajauduttu vähän sivuraiteelle tuon loppuvuoden ja erinäisten kiireiden takia. Eipä haittaa - hommaa ollaan hyvin kiritty takaisin ja PK-II lähestyy viimeistä sykliään. PK-III on sitten viikot 7-18 ja siitä tullee harjoitusvuoden määrällisesti raskain jakso. Sen jälkeen rakennetaankin tehoa ja kisakireyttä yrittäen jotenkin luovia se huippukondis tuonne heinäkuun puolenvälin paikkeille. 

Eilenpä kävikin hauska ja aika uskomaton sattumus uimahallilla. Marssin pukuhuonetta kohti Ironman France-reppu selässä, kun takaa kuuluu ääni "kas, Ironman France, terve vaan, itsekin olen siellä ollut 2007" totesin että älä nyt viitti aikamoinen yhteensattuma. Kaveri siihen että no niinpä! Mutta ensi kesäksi hän treenaa Rothiin. Repesin! "-Öö tuota niin minäkin!" Todettiin että onpa maailma pieni paikka ja hän sitten totesi käyneensä myös Rothin kerran aiemmin ja tarjoutui siitä antamaan neuvoja ja muutenkin sovittiin että vaihdellaan yhteystiedot ja törmäillään hallilla! Jo uintitreenin lomassa kun satuttiin samaan altaanpäätyyn huilaamaan vetojen välillä kaveri kävi koko Rothin kisan läpi vaihe vaiheelta ja antoi vinkkejä :) aikamoinen lottovoitto tämä sattuma ja kiva muutenkin tutustua paikallisiin triatleetteihin ja saada treeniseuraa kohti samaa koitosta! Että eikun kisareppua selkään vaan kun uimahalleilla kulkee ympäri maailmaa, ikinä ei tiedä mitä voi sattua :) 

Loppuun vielä kuvaa sunnuntain pitkältä hiihtolenkiltä. Sitäkin nyt tulee jonkiverran tehtyä, enemmän kunhan saataisi lisää lunta, iso osa nimittäin katosi eikä olosuhteet parhaat mahdolliset nyt. Talven hiihdollisena tavoitteenahan siintää yksi maailman legendaarisimmista hiihtotapahtumista, Birkebeinerrennet! 

Vuosi nippuun

Hyvää uutta vuotta! 

2012 on historiaa ja olihan se historiallinen vuosi Ironman-debyytteineen. Blogin otsikko on siis auttamattomasti vanhentunut :) ja kokeilinkin jo uutta nimeä mutta ei ollutkaan niin yksinkertaista saada vanhaan osoitteeseen pyrkivät lukijat löytämään uuteen joten pitää katsoa sitä hommaa paremmalla ajalla joskus tai sitten vaan jatketaan tutuksi tulleella. 

Vuoteen mahtui harjoittelua ja kisoja n. 320 tunnin edestä joka on enemmän kuin koskaan, mutta vielä on varaa lisätä ja olisi paras ollakin, jos meinaa vielä kehityksen tiellä pysyä. Tänä vuonna tuleekin olemaan liikkumista jossain 400 tunnin paikkeilla, ihan suunnitelmien ja mutun perusteella. Eipä noihin tuntimääriin kuitenkaan takertua kannata, tai ei ainakaan ole osana omaa harjoitusfilosofiaa (enää) tuijotella dataa niin orjallisesti. Tärkeämpää on laadun kuin määrän tarkkailu, että harjoitukset tulee tehtyä oikeilla tehoilla ja antaa mieluummin kehon tuntemusten määrätä harjoituksen pituuden, eikä kellon tai treenikalenterissa olevien tuntisuunnitelmien. Siinä moni riskeeraa liikaa kun "on tehtävä" sen ja sen pituinen treeni liian väsyneenä tai niin ja niin monta tuntia viikkoon antamatta itsensä palautua vaikka sen tarpeen tuntee. En aio hankkia samoja kroonis-väsyneitä jalkoja joita mukanani raahasin viime kevättalvesta kesään. 

Mitä harjoittelun painotukseen muuten tulee, kaikkea saisi olla enemmän mutta uskon että suhteellisesti pyörää tarvitsee lisätä vähiten. 2012 vs. 2011 pyöräily oli lisääntynyt tuntuvasti (toki mukana paljon työmatkapyöräilyä), ja juoksu hieman vähentynyt (uusi hiihtoharrastus taas söi alkuvuodesta sitä), ja uinti melkein puolittunut. Siihen taas suurimpana syynä Oslon surkea uimahallitarjonta, joka nyt on vähän paremmalla tolalla kun rempassa pitkään ollut (ironisesti vesivahingon takia) kaupungin paras halli taas auennut. Siispä, uinti tulisi nostaa takaisin vähintään 2011 tasolle, uskon voivani teknisesti parantaa uintiani niin, että täydenmatkan uinnista on vähennettävissä 5-10 minuuttia viime vuodesta. Sitä tärkeämpää on kuitenkin saada enemmän tuntumaa ja rutiinia veteen ja parantaa taloudellisuutta, jotta kisoissa ei uintiin tuhraudu liikaa energiaa. 

Hiihtoa tulee olemaan runsaasti talvella ja se luonnollisesti korvaa paljon juoksua ja pyöräilyä. Viime vuodesta on erittäin positiiviset kokemukset hiihdosta ylipäätään, ja se tulee luomaan vahvan perustan tänäkin vuonna kesän kuntoa rakennettaessa. Mutta myös juoksua haluaisin kuitenkin lisää, ja monipuolisemmin sillä olen edelleen vahva juoksuvahvuuden tärkeyden puolestapuhuja triathlonista puhuttaessa. 

Joten katsotaan siis missä suhteessa mitäkin lajia tulee, voi olla että olosuhteiden ja aikataulun takia ei voi vaikuttaa niin paljon kuin haluaisi mutta se on jo tilanne johon on osittain tottunut. 

Suksilla Oslossa

Nyt tärähti sitten viikonloppuna Osloonkin sellaiset lumisateet, että lauantaina pyryn tuskin kunnolla laannuttua oli iltapäivällä suunta ladulle. Latuja ei oltu sillä tutulla pätkällä jolle suuntasin vielä tehty, mutta hiihtäjiä oli mennyt/meni sen verran että hyvin hiihdettävä joskaan ei tietenkään optimaalikuntoinen latu oli olemassa. 

Pikavoitelu riitti tällä kertaa jotenkuten, pito loppui osin kyllä ennen aikojaan mutta hauskaa oli päästä sivakoimaan. Ja ah niin raskasta, ihan hyvä vaan että sai sykettäkin nostettua hiukan, niin paljon on viime kuukaudet alakierroksilla työskennelty että kovin tuntuu olevan kropalle vaikeaa hapokkaammilla sykkeillä jaksaa. Tehojen nostatus treenissä siis pikkuhiljaa varmaan ihan tervetulluttakin, ihmisen laiska keho tottuu muuten hyvään liian nopeasti. 

Harmillisesti heitti suojan puolelle melko heti lumimyräköiden jälkeen, ja nyt on jo iso osa sataneesta lumesta sulanut. Kuitenkin netin latuinfosta tsekkasin tänään että sama reitti vielä hiihdettävissä ja jopa prepattu tänään, siispä töiden jälkeen kävin heittämässä samaisen lenkin kun lauantaina. Vaan oli sellaista lipsuttelua että ihan yhtä kivaa ei tänään ollut, taisi mennä ihan väärät mönjät ja taas hiukan liian nopeasti sutaisemalla suksiin. Eipä mitään reilun tunnin oikein hyvän jumpan siitä silti sai, mikä on pääasia, alkaa näyttämään kyllä siltä että ei noita lautoja ole näihin jalkoihin luotu noin muuten, meinaan on sellaista taaplaamista teknisesti meikäläisen rämpinä. 

Tästä kuitenkin kohti 3kk päässä siintävää Birkebeinerrennet:iä... 

Hiihtokausi avattu, ja vähän muuta koska lähti teksti lapasesta

Vietin viikonlopun Helsingissä ja juuri ja juuri pääsin lumimyrskyn alta perille torstai-iltana. Pe ja la olikin muuta tärkeää menoa joten suksille ei päässyt heti ja eihän ladutkaan ilmesty itsestään lumentulon jälkeen vaan kyllä siinä päivä-pari taitaa yleensä mennä kun pohjat tehdään ja urat vedetään. Sunnuntaina ajattelin koittaa Paloheinään kokeilemaan, kunnes juoksufoorumista luin jonkun käyneen Vuosaaren mustavuoren lenkillä jolla ladut oli kuulemma ok! Ponnahdin siltä istumalta kaivamaan sivakoita naftaliinista ja annoin niille pikavoitelun, vähän luistoa ja suurinpiirtein vallitsevan lämpötilan pitoa ihan käsipelillä sen ihmeempiä sulatushifistelemättä, halusin vaan ottamaan vähän tuntumaa ja iltakin oli tulossa. 

Lenkki oli tosiaan vähintään tyydyttävässä kunnossa, ja 5 kertaa tuon 2,125km pitkän rinkulan sudin menemään. Nopeasti löytyi tuntuma (mitä nyt ensimmäisen 300 metrin jälkeen heitetyt pikku pannut), viime tammikuussahan sukset hommasin, ennen sitä olin hiihdellyt viimeksi armeijassa 10 vuotta aikaisemmin.. Pitoakin löytyi sen verran mitä nyt tuolle lenkille tartti ja enne seuraavaa vedetäänkin enemmän pro-tyyliset soosit pohjiin. Sivakat lähti aamulla mukaan tänne Osloon, jossa vielä ei lunta suomen lukemissa, itse asiassa viime viikolla tuli yksi hyvä myräkkä mistä suurin osa suli pois joten paljon ei ole vielä latua vedetty ainakaan lähimaastoon. Eiköhän lähiviikkoina kuitenkin ala uraa löytymään jos lunta saadaan lisää! 

Muuten ollut pari viime viikkoa rikkonaista treenailun suhteen, paljon matkustamisen yms. takia, joten treenirunkoni mukaisiin viikkomääriin en ole läheskään päässyt, kuitenkin keskittynyt tekemään ne muutamat treenit laadukkaasti. Meni viikkosyklit muutenkin hiukan sekaisin lyhyen flunssan takia, jonka jälkeen suunnitellulle kevyelle viikolle tuli reilu 10h jumppaa, eli vähän haetaan uomia taas maltilla. Pk-määrää saanut kuitenkin kaikkiaan ihan kiitettävästi tehtyä ja harjoittelu ollut ainakin monipuolista, muutaman kerran käynyt jopa salillakin tekemässä enimmäkseen keskivartaloa, mutta myös vähän muuta voimahommaa, sitten työmatkapyöräilyä, keskiviikon aamu-spinningit, 1-2 uintia viikkoon, 1-2 juoksua, joogaakin tullut vähän otettua ohjelmaan. Kunhan saa taas hiihtämisen päivittäiseen tai lähes päivittäiseen ohjelmaan, tippuu melkein kokonaan juoksu pois ja pyöräily myös, toki trainerilla pitää sen kerran viikkoon olla että pysyy tuntuma ja saa lajinomaista treeniä. Uintia olisi tarkoitus lisätä paljonkin, tiedän että ainakin pitäisi, koska sen kehitys on polkenut vuoden verran aika paikallaan tekniikan suhteen... jotta saisi täysmatkalla uinnin edes alle 1:10 olis altaassa oltava paljon nykyistä enemmän. 

Noniin, jo meinaa lähteä sivuraiteille juttu taas kun intoa riittää naputella. Pysykäähän kuitenkin kanavalla, bloginkin suhteen on kaikenlaista jännittävää suunnitteilla, eli radikaaleja muutoksia on luvassa...! ;) 

Loppuun vinkki: kannattaa sieltä edelliskesän kaivaa niitä maaliintulo- ym. onnistumisia ja hyviä muistoja sisältäviä kuvia kun alkaa tossu talven pimetessä välillä painaa. 

Kiitos rakas tästä "häämatkallamme" ottamastasi kuvasta hetki maaliintulon jälkeen :) 

Maastopyöräilyä!

Ei ole varusteet jotka ratkaisee voin vakuuttaa kun tänään tuli sateessa seikkailtua uusia reittejä Norjalaisessa erämaassa 20 vuotta vanhalla uskollisella maasturilla :) kestää kestää... sieltä täältä nitkuu ja hankaa aina joku välillä mutta jeesusteippimentaliteetilla pääsee kyllä pitkälle. 

Flunssaa on siis tässä taitettu viikon mittaan ja kyllä se eilen oli jo aika hyvin tiessään. Tänään siis ajattelin jonkunlaisen pitkän treenin tehdä. Ulkona oli aamulla utuista ja tihkusateli niinkuin oli luvattu. Juoksulenkkeily ei oikein iskenyt tähän päivään, keli oli kuin tehty maastopyöräseikkailulle! Kattelin karttakirjaa aamukahvilla ja päätin lähteä Maridalenin suuntaan, koska en ole sitä tietä koskaan mennyt. Niinpä siis ensimmäinen vajaa tunti vierähti maantietä polkiessa, ja ihmeen hyvin tuota vanhaa traktoria pystyy vauhdilla painelemaan maantielläkin, jopa nastoilla! (Jotka vielä eriparia, edessä kapeampi ja takana kunnon leveä talvitela :) ) 

St. Margarethakirkenin rauniot reitillä, arviolta 1100-1200 luvulta

Tuon Maridalsveienin kun olin päätyyn ajanut, lähti polku metsään kohti jotain näköalamestaa en nimeä muista, jonne olisi 15km. Lähti heti sellainen ylämäkisavotta että ajattelin jaahas, saattaa mennä tovi siihen viiteentoista... metsässä oli vastassa taas mitä upeinta luontoa. Pauhaava koski putouksineen, yläjuoksuun ajaessa tulin näyttävälle vanhalle padolle. Sen jälkeen polku kävi niin extremeksi että tämän päivän varusteilla ja sateisissa olosuhteissa ei ollut jakoa jatkaa. Isoa juurakkoa ja kiveä, kävellen olisi mennyt paremmin se polku.. 

Takaisinpäin sitten vaan ja aina takaisin maantielle, jolta pienen loopin jälkeen (Gamla maridalsveien) takaisin alunperin tullulle tielle, ja siitä metsään uudelle polulle, jonka kylteissä oli jo vähän tuttuja paikkojennimiä ja kilsat näyttivät siltä että tulee sopivanpituinen lenkki. Taas onnistuin löytämään pitkää ja jyrkkää ylämäkeä (niiltä ei voi täällä välttyä joten se siitä) ja lopulta Holmenkollenin virallista 50km latupolkua pitkin sitten lähdin menemään (aika rajun tuntuinen reitti, pitänee mennä lumen tultua piiskaamaan sinne itseään suksilla...) 

Ullevålseterille kiivettyään pääsee Holmenkollenin olympialadulle.

Vajaa 3 tuntia koko hommaan meni ja hauskaa oli koko rahan edestä! Hetken oli - nyt ei enää yhtään ikävä maantiehommia, kyllä tuolla korvessa saa tosiaan pitää hauskaa, haastaa itseään ja nähdä upeaa luontoa. Ei hassumpi sunnuntai. 

Flunssan kourissa

Ääääh. Taisin turhan kovan saunassa löylyämisen päälle istua hetken liian pitkään parvekkeella viileällä penkillä lauantaina. Nyt nimittäin nokka umpitukossa ja päästä heittää, tai oireet ilmeni jo sunnuntaina, tunnin vk-juoksulenkin kerkesin kyllä heittää mutta iltaa kohden alkoi oireet olla selvät. 

Mennään PK1:sen viimeisen kolmanneksen kolmatta eli kovinta viikkoa, tai tulisi siis olla suunnitelman mukaan, mutta nyt taitaa pari päivää mennä potiessa. Nämä ne on niitä hankalia paikkoja kun on vaivalla suunnitellut koko vuoden aikataulutuksen, niin nyt pitäisi sitten tilannetta modata jotenkin, sillä 11h määräviikko ei nyt tosiaan tule kyseeseen... tästäkin tilanteesta on tullut jotain opiskeltua ja taas kerran ylläri pylläri koulukuntia on miljoona mutta fiksuinta lienee sairastaa kunnolla pöpö pois, sitten taidan siirtyä ensi viikon kautta joka olisi kevyt palauttava muutenkin, PK2:een. Eli oikeastaan ei niin huonoon saumaan sattunut kun alkuun tuntui tämä, tiedä vaikka tuollainen 11-tuntinen viikko olisi ollut tähän kohtaan vielä vähän liikaa ja paikat tai yleisolo menneet turhan jumiksiin. 

Nämä yleensä minulla kestää kolmisen päivää jonka päälle pitäisi ottaa yksi kokonainen ylimääräinen päivä lepoa ja sitten hitaasti käyntiin. Eli perjantaina viimeistään liikutaan, kenties jo aiemmin voipi mennä joogaan tai salille vähän corea tekemään. 

No, onneksi ruotsissa työskentelevä työkaveri oli jättänyt kokouksessa käydessään työpöydälleni tähän tilanteeseen täydellistä luettavaa, onneksi en ollut vielä ehtinyt omaan hyllyyn hankkimaan Maccan teosta! Eipä muuta kun jalat seinälle ja kirja syliin... :) 

2013 on jo täällä

Kiitän vielä itseäni ensi vuonna, itse asiassa kiitän nyt jo, että tänä vuonna maltoin oikeasti suunnitella koko harjoitusvuoden jaottelun pk-, kkvk-, kk ja niissä vielä tarkemmin pilkottuihin lohkoihin. Nyt oikeasti tuntuu harjoittelu todella stressittömältä, kun on suunnitellut kunnolla ja aloittanut rauhalliset pk-treenit ajoissa. 

Tässä mielessä, 2013 tulisi jo nyt olla ajatuksissa vahvasti läsnä ensi kesänä itsensä tikkiin haluavilla. Aina ei ole suunnitteleminen helppoa, tai se vielä on, mutta sen noudattaminen ei todellakaan muun elämän pyöriessä ympärillä. Ei kuitenkaan hätää, kun on suunnitelmansa kalenteriin tehnyt, pääsee jokatapauksessa helpommalla. On kuitenkin hyvä tiedostaa että se ei ole mikään täydellinen kaava, vaan suuntaa antava ohje, joka pitää harjoittelun oikeissa uomissa. Jokaikisellä on muita velvotteita elämässä sen verran paljon että harrastaminen on saatava sulautettua joukkoon nostamatta sitä ikäänkuin korkeammalle jalustalle. Mitä pikemmin tämän hyväksyy tulee treenaamisesta maistuvampaa ja rennompaa. Ja ennenkaikkea - tuloksellisempaa! Tärkeintä koko hommassa on kuitenkin aina - että siitä nauttii, hetkessä, siinä ja silloin kun on tekemässä. Ja mitä paremmin on suunnitellut etukäteen, sen helpompaa ja nautittavampaa harrastaminen on. Yksinkertaista, eikö? :) 

Eikun suunnittelemisiin ja kohti menestyksekästä seuraavaa urheilukautta! 

Sognsvann pitkiksellä tänään. Paikallisen seuran kanssa parit uinnit oli loppukesästä, kuvassa näkyvä laituri kääntöpaikkana ja paluu kuvasta vasempaan järven päätyyn muutama sata metriä

Vantaan maraton 14/10

Tulipa sitten juostua neljännen kerran Vantaan maraton, ja olipa taas kerran tunteikas seikkailu. Riipaisevat 42 sekuntia jäätiin viime vuonna juostusta ennätyksestä, eli vielä ei ole oikeastaan yhdelläkään matkalla parannettu ennätyksiä viime vuodesta. Pitänee vielä joku syyskisa kiikaroida...

Tässäpä tarinaa jaettuna noihin neljään kierrokseen. 

1. Kierros: Koneen käynnistelyä
Lähdin suht edestä liikkeelle, joten heti lankulta pääsi juoksemaan omaa vauhtia. Reippaasti mutta maltillisesti lähdettiin, vauhti 4:30 tietämissä. Tarkkailin suht alusta alkaen sykkeitä, olisin toivonut että saan heti juostua rennosti ettei yli 160 nousisi sykkeet. Testeissä en ole ollut mutta aerobinen kynnykseni juostujen kisojen ja tuntemuksen mukaan lienee 157-158 paikkeilla. Viikon soutelu- ym. treeneistä pakarat kummallisen kipeät, joka alkoi hiukan vaivaamaan heti alusta, ja ensimmäinen kierros menikin rauhallisen ja rennon rytmin hakemiseen. 1. kierros 48:10. 

2. Kierros: rytmin hakemista, sykkeen tarkkailua

Sykkeet oli tässä vaiheessa vakiintuneet n. 164 tasolle eli tiesin olevani hiukan liian kovilla sykkeillä menossa mutta henki kulki vaivattomasti ja rytmi oli löytynyt joten syytä löysäämiseen ei tuntunut olevan. Löysätä kuitenkin jo tässä vaiheessa olisi pitänyt, toinen kierros 1:37:17 eli tismalleen samaa virhettä olin tekemässä kuin vuosi sitten... (väliaika silloin 1:37:03) 

3. Kierros: taistelu alkaa

Tässä vaiheessa tiesi ettei loppu tulisi taas olemaan kovinkaan helppo, mutta usko vauhdin pysymiseen oli vielä. Mitä pidemmälle kolmas kierros eteni sen pahemmalta alkoi kuitenkin tuntumaan ja energiat loppumaan, mitä en ihan ajoissa tajunnut. Reilummalla urheilujuoman nauttimisella huoltopisteillä olisi paljon ollut pelastettavissa. Ensimmäiset ajatukset kävelystä olivat taas kerran vahvasti läsnä. 3. kierrokseen meni silti 53 minuuttia eli vauhti hidastui reilusti, kuitenkin osin tahallisesti, sillä tarkkailin sykettä ja tajusin että nyt on voimia säästettävä jos meinaa vielä juosta kunnialla viimeisen kierroksen.

4. Kierros: väkisin loppuun

N. 32km kohdalla oli jo tosissaan vaikeaa, ja loppu oli täyttä tuskaa. Ensimmäiset kävelyaskeleet huoltopisteellä n. 35km kohdalla. Pakotin itseni takaisin hölkkään mutta eteneminen muuttunut taaperrukseksi ja vauhti vaatimatonta. Garminin virtuaalivastustaja saavutti vääjäämättä ja paineli ohi, 3:25 tavoite oli täten mennyttä. Taisi olla myös ennätyksen alitus, tuntui kun toisen kerran antauduin kävelyyn. 
Viimeisellä huoltopisteellä kaksi mukia yrheilujuomaa ja yksi vettä, energiaa palautui hiljalleen mutta liian myöhään. Sekuntipeliksi menisi ennätyksenkin suhteen ja kirosin taas typerän vauhdinjakoni. Viimeiset 2 kilometriä väkisin juoksin kumarassa minkä jaksoin, viimeisen kilometrin suu vaahdossa voin sanoa antaneeni kaiken mikä sillä hetkellä jäljellä oli, ainoa mikä vielä ajoi kirittämään oli pieni mahdollisuus ennätykseen, joka karvaasti jäi kuitenkin 42 sekunnin päähän. 

Tulos kuitenkin positiivinen, ja olen tyytyväinen että kohtuuhyvän taistelumielen sain itsestäni kaivettua vaikka syvällä käytiin. Minulle tämä ei ollut pitkän kauden päätös, vaan uuden alku, sillä off-seasonit on jo vietetty elo-syyskuussa, ja nyt ollaan hyvän matkaa menossa uuden kauden pk-harjoittelussa. Kunto ja olo luo siis lupaavaa oloa talven harjoitteluun, ja fiksulla vauhdinjaolla olen nyt jo 3:20-3:25 maratonvauhdissa. Tekisikin mieli löytää äkkiä uusi paikka kokeilla homma uudestaan... 

Vantaalla järjestelyt 10/10, turhaan en ole 4 kertaa nyt tämän juossut, takuulla yksi parhaiten toimivia ja nopeimpia reittejä. Eli uudestaankin tullaan! 

Kokonainen...

En tiedä mikä mielenhäiriö pukkasi mutta kyllä vaan sittenkin täydelle mennään Vantaalle. En osannut oikein päättää ja laitoin vaimolle tekstarin "kokonainen vai puolikas?" Hän ei tajunnut alkuunkaan, mistä oli kyse mutta kuuliaisesti vastasi "kokonainen tietenkin" :) No, ehkä hänellä joku aavistus oli, ja tuntee minua sen verran että jos mitä vaan pitää mennä tekemään ja vähän empii pitäisikö tehdä homma kokonaan vai vaan puoliksi niin yleensä kyllä koko duuni tehdään :) 

No joo eiköhän lopullinen päätös kuitenkin ihan omassa päässä kypsynyt lopulta ja en tiedä, alkoi kai tuntua sittenkin jollain tasolla mahdolliselta käydä ennätyksen kimppuun, ainakin yrittää kunnolla! Treenit sujuu varsinkin juoksun osalta vahvan nousujohteisesti taas ja matkaakin tulee helposti ilman isompaa väsymistä. Puolimaralla tiedän aika satavarmaksi pystyväni 1:35 hujakoille tällä hetkellä eli sillä matkalla tulisi todnäk ennätys mutta ei se oikein vaan niin kovasti matkana kiehdo enää, niin kovin lyhyt... 

Kokonainen vai puolikas

2 viikon päästä Vantaan maraton ja sopivasti olen silloin maisemissa Suomessa joten ajattelin heti käyttää tilaisuuden hyödyksi ja käydä juoksemassa tässä hienossa tapahtumassa jossa olen jo 3 maratonia juossut, ensimmäiseni sekä ennätykseni viime vuonna. Kisalla on siis kieltämättä paikkansa sydämessä! 

Tänä vuonna kuitenkin ajattelin juosta puolikkaan täyden sijasta, ihan en ole vielä päättänyt mutta kai pikkuhiljaa pitäisi... ja puolikkaan kannalle tuo nyt todennäköisesti kääntyy, muutamasta syystä: Treenimäärät maltilliset olleet nyt, kauden jälkeisestä melkomoisesta sekä fyysisestä että henkisestä ylirasituksesta johtuen. Mara kyllä menisi varmana kohtuupienin vaurioin läpi mutta koska ei taideta olla lähellkään ennätyspotentiaalia en näe motivoivaksi lähteä raastamaan muuten vaan. Puolikas taas saattaa nyt mennä ihan kohtuuhyvinkin, juossut vähän lyhyempää lenkkiä enemmän ja mitä lyhyempi sen oikeastaan kovemmalla teholla, juurikin hakien vähän vauhtikestävyyttä puolimaratoniin. Ja puolimaratonista on hampaankolossa tavaraa niin että piisaa, keväällä olin Keskuspuisto-Olarikierroksella hyvinkin ennätysvauhdissa mutta päivän kunto ei antanut myöten tarpeeksi ja lopussa hyydyin rankasti. Pari viikkoa sitten juostu Vuosaarijuoksukin meni vähän sunnuntaihölkäksi. Eli virallisesti 1:40 on vielä puolimaralla puhkomatta (viime vuoden Vantaan maralla kylläkin puolimatkassa 1:37 mutta tavallaanhan sitä ei lasketa..) ja se nyt ei pitäisi kovin paha rasti olla. Eli Vantaalla nähdään!  

Muuten kuuluu sellaista että sadetta piisaa Norjan maalla sen verran että maantiepyöräilyt olleet viime viikot jo tosi vähissä. Tänään kuitenkin keli salli ja tuli taas herkuteltua koko rahan edestä nousulla Holmenkollenille ja edelleen Tryvanniin reiluun 500 metriin. Hapokasta! :) 

http://connect.garmin.com/activity/228962616