Nyt tärähti sitten viikonloppuna Osloonkin sellaiset lumisateet, että lauantaina pyryn tuskin kunnolla laannuttua oli iltapäivällä suunta ladulle. Latuja ei oltu sillä tutulla pätkällä jolle suuntasin vielä tehty, mutta hiihtäjiä oli mennyt/meni sen verran että hyvin hiihdettävä joskaan ei tietenkään optimaalikuntoinen latu oli olemassa.
Pikavoitelu riitti tällä kertaa jotenkuten, pito loppui osin kyllä ennen aikojaan mutta hauskaa oli päästä sivakoimaan. Ja ah niin raskasta, ihan hyvä vaan että sai sykettäkin nostettua hiukan, niin paljon on viime kuukaudet alakierroksilla työskennelty että kovin tuntuu olevan kropalle vaikeaa hapokkaammilla sykkeillä jaksaa. Tehojen nostatus treenissä siis pikkuhiljaa varmaan ihan tervetulluttakin, ihmisen laiska keho tottuu muuten hyvään liian nopeasti.
Harmillisesti heitti suojan puolelle melko heti lumimyräköiden jälkeen, ja nyt on jo iso osa sataneesta lumesta sulanut. Kuitenkin netin latuinfosta tsekkasin tänään että sama reitti vielä hiihdettävissä ja jopa prepattu tänään, siispä töiden jälkeen kävin heittämässä samaisen lenkin kun lauantaina. Vaan oli sellaista lipsuttelua että ihan yhtä kivaa ei tänään ollut, taisi mennä ihan väärät mönjät ja taas hiukan liian nopeasti sutaisemalla suksiin. Eipä mitään reilun tunnin oikein hyvän jumpan siitä silti sai, mikä on pääasia, alkaa näyttämään kyllä siltä että ei noita lautoja ole näihin jalkoihin luotu noin muuten, meinaan on sellaista taaplaamista teknisesti meikäläisen rämpinä.
Tästä kuitenkin kohti 3kk päässä siintävää Birkebeinerrennet:iä...
No comments:
Post a Comment