Tahkon puolimatka tuli ja meni, ja mukavasti sujui! Kivaa olla back in business kunnolla Suomi-triathlonissa. Tässäpä lyhyt kertaus kisaviikonlopusta.
Pari viikkoa ennen kisaa aloin miettiä majoitusta, paikallehan piti lähteä perjantaina. Vaimolta tuli kuningasidea, olemme pitkään halunneet kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu, joten päädyin vuokraamaan meille matkailuauton pe-su. Löytyi tarpeisiimme sopiva pirssi johon mahduttiin hyvin me kaksi ja Tarmo-koira, sekä autossa oli tilava takatalli jonne mahtui fillari ja varusteita yllin kyllin. Hieno ja tähän lajiin täydellinen matkustusmuoto! Kaikki on mukana koko ajan ja täysi vapaus liikkumisen suhteen. Pelkäänpä että ennen pitkää perheestämme löytyy oma matkailuauto :)
Perjantaina livistettiin varaslähdöllä töistä ja lähdettiin puoli kahden maissa Helsingistä Tahkoa kohden. Matka on aika pitkä ja Mikkelin jälkeen oli paha ruuhka toisen kaistan ollessa suljettu, kun siihen oli ilmeisesti hajonneesta ajoneuvosta valunut runsaasti öljyä. Joten siihen meni vajaa tunti extraa mutta perillä olimme puoli yhdeksän maissa jotakuinkin, ja kerkesin hyvin hoitaa ilmoittautumisen kisakansliassa samana iltana. Siitä ajoimme yöksi parkkiin Tahkolahden p-alueelle, vaihtoalueen läheisyyteen. Aamulla oli täydellistä viedä pyörä ja vaihtopussit paikoilleen, sitten ajoimme matkailuauton ennen kun tiet menivät kiinni (täysmatkan kisa alkoi 08:00 ja tiet suljettiin suunnilleen 08:30) ylös kisakanslian edustan pysäköintialueelle. Näin olisi kisan jälkeen helppo pääst,ä ajamaan pois, kun alhaalla tiet vielä kiinni. Tästä voi toivottavasti olla vinkkiä ensi vuoteen muille karavaanareille!
Puolimatkan lähtö oli klo 11:00, ja aamusta alkaen oltiin huomattu aallokkoinen keli, joka tottakai aina vähän tutistaa punttia, vaan härkää sarvista ja veteen n. 5min ennen lähtötöräytystä. Vesi oli riittävän lämmintä, päälle 18 asteen. Uinti lähti rauhallisesti liikkeelle, pyrin olla yhtään hosumatta ja keskittyä jonkinlaisen rytmin löytymiseen aallokossa mahdollisimman nopeasti. Ja löytyihän se, tuntuma oli hidas mutta eteneminen tasaista ja helppoa, jotenkin tykkäsin tuossa aallokossa uimisesta! En tiedä miksi, tai ehkä se oli positiivinen yllätys kun se ei ollutkaan niin paha kun oli ehkä etukäteen pelännyt. Tilaakin oli vedessä hyvin, porukka ui aika leveästi joten paini oli hyvin vähäistä läpi uinnin. Jokatapauksessa aikaa meni enemmän kun odotettu, se oli melko nopeasti selvää ja vedestä ylös ajassa 38 minuuttia. Tismalleen sama kun ennätyspuolikkaalla Haugesundissa 2013, jolloin koin uinnin olevan katastrofi. Kuitenkin nyt tiesin että pyörällä tuulee, on jokunen mäki ja kalustona vaimon hitusen alimittainen maantiepyörä joten lähdin tietäen että ei ole järkeä runtata pyörää väkisin hyvään splittiin ja tuhota juoksua. Pyörä lähti ok liikkeelle mutta Polarissa oli asetukset hiukan pielessä sillä en ollut asettanut näyttöön nopeutta lainkaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, olin pakotettu seuraamaan fiilistä ja sykkeitä, sekä kellosta tiesin aika tarkkaan tahdin ohittaessani huoltopisteet ja kääntöpaikat. ensimmäisen kierroksen jälkeen katsoin muistaakseni että aikaa oli mennyt pyöräosuudella 1:21, ei paras mahdollinen mutta ei huonokaan. Olo oli läpi pyörän että tein järkevää kilpailua, meno parani loppua kohden ja sain puristettua tasaisesti T2 saakka ja pyörän loppuaika 2:45, pyörä tuli lopulta olemaan vahvin osuus päivän kisassa.
Olo vaihdossa oli ok, olin nauttinut pyörällä melko runsaasti nestettä, 4 urheilujuomapullollista taisi mennä, ja 3 geeliä sekä 2 banaania. Kuitenkin juoksuun lähdössä jalat olivat tosi jumiset ja alkuaskeleista lähtien tuntui aika tuskaiselta. Minulla ollut jonkin aikaa melko pahoja alaselkävaivoja, jotka usein kuitenkin urheillessa lievittyvät, mutta kovemmassa menossa voi käydä toisinkinpäin. Pakarassa/lonkan tienoilla tosi kipeät pisteet (kenties bursiitti, ei ole vielä turkittu) ja säteilee alaselän alueelle joskus varsin ikävästi. No, tossua toisen eteen ja ennätyshaaveet oli tässä vaiheessa jo heitetty, sillä juoksun olisi pitänyt lähteä lentämällä käyntiin ja olisi tarvittu alle 1:35 juoksu ennätykseen, tiesin hyvin alussa juoksua että sitä minulta ei tänään löytyisi millään. Siispä päätin pyrkiä alun vaikeuksien yli ja kilsa kerrallaan pyrkiä rytmiin. 3-4km meni ennen kun alkoi löytyä hyvä tikkaamisen fiilis ja jopa useita selkiä vastaan! Kellotin pari tasan 5:00min kilsaa jotka olivat nopeimmat tässä kisassa, sillä sitten juoksu meni varsin aaltoilevasti, usein olin vatsapistoksen rajamailla taas, ja ensimmäisen kierroksen huoltopisteellä kävi aivan ihmeellinen asia, siellä tarjottiin suolaa ja suolakurkkuja, otin hyppysellisen ensimmäistä ja pari palaa toista, meni noin minuutti ja boom! kaikki kipu ja tuska oli poissa ja tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä edetä! Oli siis jonkinlainen suolavajaus, ja tuo nopea suolashotti sai ilmeisesti nesteet ja energiat imeytymään verenkiertoon välittömästi tms.?
Löytyi vielä juttukaveria Staminan miehestä kenen kanssa sitten vuoroin vedettiin ja juostiin rinnan ja oli jopa orastavaa "iron waria" ilmassa :D vaan kaverilla oli sitten loppua kohden enemmän ruutia jaloissa ja karkasi minuutin niskalenkkiin :D
Itse sitten maaliin tyylikkäästi 1:50 juoksulla ja loppuajalla 5:21:04 joka olkoonkin hitain puolimatkani tähän mennessä, niin jäi upea loppufiilis, treeniä ollut tuohon aikaan nähden tosi vähän joten tyytyväisiä ollaan! Ja Tahkon puitteet kisalle olivat aivan erinomaiset, ja järjestelyt mahtavat!
Ensi vuodessa on sitten tri-hommien osalta jo katse, ja todennäköisesti #kerääkokosarja Leviä lukuunottamatta olisi silloin kalenterissa!
No comments:
Post a Comment