Oltiin tänään Suomi-seura Oslon perinteisellä vuosittaisella hiihtoretkellä, joka kävi hyyyvin leppoisasta pk1-pitkiksestä :) vaan mukava oli meidän mennä, kun viikon mittaan tullut runsaasti lunta ja taipaleet oli puuterista soikeana. Toista oli viikko sitten kun menin osittain samoja reittejä, kelien vaihdeltua silloisten lumisateiden jälkeen plussalle ja takaisin pakkaselle, oli olosuhteet murhaavat. Kovaa latua ja todella ihan vaarallisia laskuja, joista pari oli mentävä jalan alas. Ensimmäinen kerta kun moiseen nöyrryin ja reilu 20 km matkaan sain menemään päälle 3 tuntia! Tämänpäiväiset olosuhteet palauttivat taas uskon siihen että hiihto on kyllä parhaimmillaan tosi nastaa.
Muutto lähenee ja työnvaihto ja pakkaus- ym. hommat kyllä työllistäneet viime aikoina, harjoittelukin sitämyöten edelleen aika matalaoktaanista eikä kovin hurjia tunteja ole kalenterissa, mutta muutama pk-touhu viikkoon, jokin hieman reippaampikin (suosikki viime aikoina ollut kiihtyvä pk2->vk1-2 crosstrainerilla) ja hiukka punttitreeniä sekaan niin ei tässä pässimmin kulje. Olo oikeastaan pelottavankin levollinen ja itsevarma, johtuu varmaan eniten seuraavista seikoista: 1. Akilles- ja pohjevaivat selätetty 2. Kohta on muutot ja muut ohi jolloin ei mene energiaa niiden parissa touhuiluun ja pääsee Suomessa keskittymään A-luokkaiseen treeniin (ehkä jopa AA-luokkaiseen, mikäli kuntoseurapiiriin tulee eksyttyä ;) ) 3. Juurikin tuon pk-harjoittelun painottuneisuus luo vahvaa oloa peruskalliosta jonka päälle päästään keväämmällä rakentamaan sitä "oikeaa kuntoa".
Pyrin pitämään motivaatiota ajatuksissa yllä että kesäksi saataisi kunnon piikki tehtyä ainakin Joroisille, olisi tosi mukava olla siellä edes kohtuukovassa kunnossa ja lyödä omat ennätykset. Harrastajia on nykyään lajissa PALJON, ja kovakuntoisia mutta tiedän että kovalla treenaamisella omassa ikäluokassa olisi rahkeet melko korkeallekin sijoituslistalla. Kaiken nyt ratkaisee muu arki oikeasti aika pitkälle enkä kuitenkaan ainakaan tänä vuonna ole tähtäämässä mihinkään kummoisiin tuloksiin, mutta sen verran on jo eri kisoissa tullut höntsäiltyä että esim. Joroisille on turha lähteä "vaan vetämään läpi" tms, tiedän etten siitä saa mitään tyydyttynyttä fiilistä. Oli päivän kunto silloin mikä tahansa, kieli vyön alla on tultava maaliin kaikkensa antaneena, se on vähintä jonka voin itselleni luvata!
No comments:
Post a Comment