Telakka vol. 2

Tahkon puolimatkan jälkeen tosiaan meni vielä Tour de Helsinki kohtuullisen mukavasti mutta sitten alkoi hiljalleen selkävaivat viemään voiton kokonaan. Nyt kuukauden ravannut lääkäreillä, ensin röntgen ja verikokeet joissa kaikki ok, mikä tietysti on hyvä asia, poislukien "L1/2-välissä päätelevyillä hieman anteriorista reunakerrostumaa". Kuitenkin eteenpäin ortopedille joka määräsi fysioterapeutille ja magneetti tarvittaessa. 

Olin jo matkalla eräs aamu fyssarille, kun sain lääkäriasemalta puhelun että hän on sairaslomalla ja aika siirtyisi seuraavaan viikkoon. Otti aika lujille, koska kivut olivat ajoin ankarat ja tajusin että tälle pitää tehdä jotain nyt... siitä muutama päivä ja yö meni käytännössä ilman unta kun koski niin pirusti. Kipu säteili nyt oikeaan pakaraan voimakkaasti josta edelleen koko jalkaa pitkin jalkapöytään asti, ja lievää tunnottomuutta alkoi myös esiintymään. Seuraavana päivänä taas lääkäriin, joka kuvailun kuultuaan puhalsi pelin poikki, totesi että välilevytyrä on selviö ja passitti ortopedin kautta magneettikuvauksiin. Huomenna mennään niitä kuvia ihmettelemään ja mitä siitä eteenpäin. Lukemani mukaan n. 90% välilevytyristä paranee kuntoutuksella ajan kanssa, harva siis leikataan. Kuulemma leikkaukset kuitenkin yleistyvät, koska nykyään leikataan tähystyksellä jossa saadaan leikkaus tehtyä siististi rikkomatta mitään muuta. Toivon kuitenkin ettei sitä kohdallani tarvita. 

Ajoituksellisestihan tämä on ihan ok, jos miettii urheiluharrastuksia. Tässä vaiheessa ei ole mitään hajua kauanko menee että pääsee täysipainoiseen treenaamiseen, huomenna varmasti ollaan viisaampia siinä. Kunhan edes vuodenvaihteen jälkeen pääsee jotain jo kunnolla tekemään, niin hyvä, ja silloin ehtisi harjoitella Joroisille ja Tahkolle kunnolla. 

Vol. 2 siksi että vuosi-puoltoista sitten oli akilles- ja pohjevaivat jotka pilasivat pitkälti sen kauden, ja tämä on nyt toinen varsinainen fyysinen takapakki harjoittelulle mitä minulla koskaan ollut. Alkaa arvostamaan tosissaan sitä miten paljon saanut terveenä tehdä. Valitettavasti tiedän, että moni joka tätä lukee on kokenut samoja tai vastaavia asioita, ja jos ei niin tulee kokemaan, selkäongelmat ovat tänä päivänä tosi yleisiä ja koskettavat lähes jokaista jossain vaiheessa elämää. 

Odotan innolla kuntoutusohjeita, ja tuleehan tämä antamaan ihan uutta suuntaa varmaan harjoittelulle, alkaa keskivartaloharjoitteet ja venyttelyt kiinnostamaan enemmän. Vaikka ei välilevynpullistuma heikoista tai jäykistä lihaksista välttämättä johdu ollenkaan. Istuma-asennot, kaikenlainen työergonomia jne. myös ratkaisevassa roolissa. Olen varma että huonossa asennossa huonoissa tuoleissa vuosien istumisellakin on merkityksensä, ja aika heikosti työnantajat ymmärtävät näiden asioiden tärkeyden päälle vieläkään. Edellisessä työpaikassa sain hissipöydän oltuani siellä 3 vuotta ja kerkesin käyttää sitä muutaman kuukauden, nyt kidun heikoilla varusteilla uudessa työpaikassa ja pyynnöt paremmista konttorikalusteista tuntuvat menevän kuuroille korville. 

Viikonloppuna kerätään lisämotivaatiota katselemalla Konan mm-kisaa, ja takaan, että palaan kauteen 2016 vahvempana kuin koskaan! 

Tour de Helsinki 2015

Teki mieli vetästä tämä uusiksi tänä vuonna, kerran aiemmin (2011) olen osallistunut. Tahkon puolikkaalle kerkesin kerätä jonkin verran harjoituskilsoja ja vähän sen jälkeenkin, niinpä tuntui nastalta ajatukselta osallistua TdH:iin tänä vuonna. 

Olin ennen tapahtumaa hyvin epävarma millä keskivauhtitavoitteella lähtisin liikkeelle. Päätin jossain vaiheessa että 35km/h pitäisi olla ihan pässinlihaa, kuitenkin ihan ennen kisaa ajattelin lukiessani mm. fillarifoorumilta varoituksia huonosta teiden kunnosta, että pitäisikö sittenkin mennä vähän hitaammassa porukassa, ettei liian kovassa vauhdissa satu mitään. Onneksi en näin kuitenkaan tehnyt, ilmeisesti n. 30km/h ryhmässä tapahtui päivän pahin onnettomuus jonka jäljiltä vielä tätä kirjoittaessa naispyöräilijä makaa tajuttomana sairaalassa. Toivon kuten koko pyöräilijäkansa koko sielustani hänen pikaista paranemistaan. 

Saattoajo 11km Karakallioon oli piinallisen hidas, ja kun päästiin vapaaseen vauhtiin oli aikalailla intoa reisissä ja jäin porukkaan jolla mentiin siellä 36-37km/h keskarilla, kunnes n. 43,5km kohdilla rysähti. Ajoin porukan keskivaiheilla vasenta reunaa, enkä ole ihan varma mitä tapahtui, mutta yksi kasaan jääneistä jonka kanssa myöhemmin jatkettiin matkaa yhdessä kertoi olleen iso monttu tiessä. Vieressäni oleva viisissäkymmenissä oleva herra ilmeisesti ajoi siihen, ja verkkokalvoilleni on jäänyt välähdyksenomaisesti kun hän olisi samalla tehnyt jotain kenties juomapullon tms. kanssa, jokatapauksessa seuraavassa kaveri on tekemässä jonkinlaista korjausliikettä, menettää pyörän hallinnan ja on luisumassa minuun joka juuri pääsen alta pois väistämällä vastaantulijoiden kaistalle (onneksi ei tullut ketään vastaan!), sitten ehdin vain huutaa taakse varoitukseksi jotain samaan aikaan, kun jo kuulen kuidun rytisevän. Aivan satumainen onni itsellä ja pysähdyin heti tien sivuun mennäkseni auttamaan tuota miestä joka makaa tiessä noituen. Löi ainakin kyynärpäänsä aika pahasti jne, oli vähän tolaltaan hetken mutta sittemmin vakuutti että pystyy jatkamaan. Siinä sai oikeasti vähän huseerata kun kaveri keräilee kännykkää ja juomapulloa tieltä vaikka sanoin että nyt sivuun, seuraava porukka tulee jo takaa... no enempiä onnettomuuksia ei tuon tähden tullut onneksi. 

Täytyy sanoa että rajut on olosuhteet noilla teillä tuonkokoisella porukalla, niin huonokuntoisia on paikoin tiet. Tour de Helsinki järjestelytoimikunnan on tosissaan mietittävä reittimuutosta, ja/tai lähtöryhmien porrastusta. Ei ryhmiä ole pakko jakaa eri nopeusryhmiin, vaan laittaa vaan 5 minuuttia lähtöjen väliin ja max 100 ajajaa per ryhmä. Se tietysti edellyttänee lähtöpaikan vaihtamista nykyisen saattoajon takia. Enpä usko että kukaan laittaa pahitteeksi, ei Velodromilta lähtö ole mikään juttu muuten kun osallistujien logistiikan helppouden takia. 

Takaisin kisaan, lähdin kolaripaikalta jatkamaan, siinä oli mennyt ehkä vajaa 3-4 minuuttia. Kohta perääni ampaisi toinen paikalla olleista, käytiin vähän tilannetta läpi ja todettiin että nyt pitäisi sitten päästä johonkin porukkaan tai tulee raskaat 100 km... edessämme ehkä 500m päässä oli porukka joka oli tullut meidän alkuperäisen porukan jälkeen ja paineli 35km/h tietämien keskarilla. Sanoin että kyllä me nuo otetaan aika pian kiinni, ja kaveri ehdotti että vedetään ne vuorovedoin kiinni. Näin toimittiin ja kyllä äkkiä huomattiin että aika punaisella saadaan vetää, ja menikin varmaan 5-6km ennen kun päästiin tuohon porukkaan... vaan lopulta saatiin kun saatiin, sitten olikin vähän matkaa keskityttävä että kanssa pysyy siinä hännillä kun oltiin vedetty aika max sykkeilläkin jonkin matkaa..

Pulssi tasaantui siinä sitten pikkuhiljaa ja loppumatkan pysyin hyvin porukassa, ja yllätyksekseni lopussa oli vielä hyvinkin paukkuja, ja viimeisellä kympillä millä porukka repesi aikalailla sain annettua vielä hyvin ruutia ja otettua päänahkoja. Vapaan vauhdin keskinopeus maalissa oli karvan verran alle 35km/h, pääsin siis kutakuinkin tavoitteeseeni, kaatumisepisodista ja takaa-ajosta huolimatta! JOS nyt kuitenkin ensi vuonna osallistun, on selvä että alle 4h tuo on päästävä, sitten on vaan alussa oltava oikeassa porukassa tarpeeksi etunenässä.

Finntriathlon Tahko 2015

Tahkon puolimatka tuli ja meni, ja mukavasti sujui! Kivaa olla back in business kunnolla Suomi-triathlonissa. Tässäpä lyhyt kertaus kisaviikonlopusta. 

Pari viikkoa ennen kisaa aloin miettiä majoitusta, paikallehan piti lähteä perjantaina. Vaimolta tuli kuningasidea, olemme pitkään halunneet kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu, joten päädyin vuokraamaan meille matkailuauton pe-su. Löytyi tarpeisiimme sopiva pirssi johon mahduttiin hyvin me kaksi ja Tarmo-koira, sekä autossa oli tilava takatalli jonne mahtui fillari ja varusteita yllin kyllin. Hieno ja tähän lajiin täydellinen matkustusmuoto! Kaikki on mukana koko ajan ja täysi vapaus liikkumisen suhteen. Pelkäänpä että ennen pitkää perheestämme löytyy oma matkailuauto :) 

Perjantaina livistettiin varaslähdöllä töistä ja lähdettiin puoli kahden maissa Helsingistä Tahkoa kohden. Matka on aika pitkä ja Mikkelin jälkeen oli paha ruuhka toisen kaistan ollessa suljettu, kun siihen oli ilmeisesti hajonneesta ajoneuvosta valunut runsaasti öljyä. Joten siihen meni vajaa tunti extraa mutta perillä olimme puoli yhdeksän maissa jotakuinkin, ja kerkesin hyvin hoitaa ilmoittautumisen kisakansliassa samana iltana. Siitä ajoimme yöksi parkkiin Tahkolahden p-alueelle, vaihtoalueen läheisyyteen. Aamulla oli täydellistä viedä pyörä ja vaihtopussit paikoilleen, sitten ajoimme matkailuauton ennen kun tiet menivät kiinni (täysmatkan kisa alkoi 08:00 ja tiet suljettiin suunnilleen 08:30) ylös kisakanslian edustan pysäköintialueelle. Näin olisi kisan jälkeen helppo pääst,ä ajamaan pois, kun alhaalla tiet vielä kiinni. Tästä voi toivottavasti olla vinkkiä ensi vuoteen muille karavaanareille!

Puolimatkan lähtö oli klo 11:00, ja aamusta alkaen oltiin huomattu aallokkoinen keli, joka tottakai aina vähän tutistaa punttia, vaan härkää sarvista ja veteen n. 5min ennen lähtötöräytystä. Vesi oli riittävän lämmintä, päälle 18 asteen. Uinti lähti rauhallisesti liikkeelle, pyrin olla yhtään hosumatta ja keskittyä jonkinlaisen rytmin löytymiseen aallokossa mahdollisimman nopeasti. Ja löytyihän se, tuntuma oli hidas mutta eteneminen tasaista ja helppoa, jotenkin tykkäsin tuossa aallokossa uimisesta! En tiedä miksi, tai ehkä se oli positiivinen yllätys kun se ei ollutkaan niin paha kun oli ehkä etukäteen pelännyt. Tilaakin oli vedessä hyvin, porukka ui aika leveästi joten paini oli hyvin vähäistä läpi uinnin. Jokatapauksessa aikaa meni enemmän kun odotettu, se oli melko nopeasti selvää ja vedestä ylös ajassa 38 minuuttia. Tismalleen sama kun ennätyspuolikkaalla Haugesundissa 2013, jolloin koin uinnin olevan katastrofi. Kuitenkin nyt tiesin että pyörällä tuulee, on jokunen mäki ja kalustona vaimon hitusen alimittainen maantiepyörä joten lähdin tietäen että ei ole järkeä runtata pyörää väkisin hyvään splittiin ja tuhota juoksua. Pyörä lähti ok liikkeelle mutta Polarissa oli asetukset hiukan pielessä sillä en ollut asettanut näyttöön nopeutta lainkaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, olin pakotettu seuraamaan fiilistä ja sykkeitä, sekä kellosta tiesin aika tarkkaan tahdin ohittaessani huoltopisteet ja kääntöpaikat. ensimmäisen kierroksen jälkeen katsoin muistaakseni että aikaa oli mennyt pyöräosuudella 1:21, ei paras mahdollinen mutta ei huonokaan. Olo oli läpi pyörän että tein järkevää kilpailua, meno parani loppua kohden ja sain puristettua tasaisesti T2 saakka ja pyörän loppuaika 2:45, pyörä tuli lopulta olemaan vahvin osuus päivän kisassa. 

Olo vaihdossa oli ok, olin nauttinut pyörällä melko runsaasti nestettä, 4 urheilujuomapullollista taisi mennä, ja 3 geeliä sekä 2 banaania. Kuitenkin juoksuun lähdössä jalat olivat tosi jumiset ja alkuaskeleista lähtien tuntui aika tuskaiselta. Minulla ollut jonkin aikaa melko pahoja alaselkävaivoja, jotka usein kuitenkin urheillessa lievittyvät, mutta kovemmassa menossa voi käydä toisinkinpäin. Pakarassa/lonkan tienoilla tosi kipeät pisteet (kenties bursiitti, ei ole vielä turkittu) ja säteilee alaselän alueelle joskus varsin ikävästi. No, tossua toisen eteen ja ennätyshaaveet oli tässä vaiheessa jo heitetty, sillä juoksun olisi pitänyt lähteä lentämällä käyntiin ja olisi tarvittu alle 1:35 juoksu ennätykseen, tiesin hyvin alussa juoksua että sitä minulta ei tänään löytyisi millään. Siispä päätin pyrkiä alun vaikeuksien yli ja kilsa kerrallaan pyrkiä rytmiin. 3-4km meni ennen kun alkoi löytyä hyvä tikkaamisen fiilis ja jopa useita selkiä vastaan! Kellotin pari tasan 5:00min kilsaa jotka olivat nopeimmat tässä kisassa, sillä sitten juoksu meni varsin aaltoilevasti, usein olin vatsapistoksen rajamailla taas, ja ensimmäisen kierroksen huoltopisteellä kävi aivan ihmeellinen asia, siellä tarjottiin suolaa ja suolakurkkuja, otin hyppysellisen ensimmäistä ja pari palaa toista, meni noin minuutti ja boom! kaikki kipu ja tuska oli poissa ja tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä edetä! Oli siis jonkinlainen suolavajaus, ja tuo nopea suolashotti sai ilmeisesti nesteet ja energiat imeytymään verenkiertoon välittömästi tms.? 

Löytyi vielä juttukaveria Staminan miehestä kenen kanssa sitten vuoroin vedettiin ja juostiin rinnan ja oli jopa orastavaa "iron waria" ilmassa :D vaan kaverilla oli sitten loppua kohden enemmän ruutia jaloissa ja karkasi minuutin niskalenkkiin :D 

Itse sitten maaliin tyylikkäästi 1:50 juoksulla ja loppuajalla 5:21:04 joka olkoonkin hitain puolimatkani tähän mennessä, niin jäi upea loppufiilis, treeniä ollut tuohon aikaan nähden tosi vähän joten tyytyväisiä ollaan! Ja Tahkon puitteet kisalle olivat aivan erinomaiset, ja järjestelyt mahtavat!

Ensi vuodessa on sitten tri-hommien osalta jo katse, ja todennäköisesti #kerääkokosarja Leviä lukuunottamatta olisi silloin kalenterissa!

Alkaa olla valmista Tahkolle

Noin 2 kuukautta sitten tein päätöksen että osallistun sittenkin tänä kesänä puolimatkan kilpailuun, ja kun Tahkon puoilkkaalle vielä oli tilaa, laitoin nimen sisään. Hiukan siis ollut kiire kuntoa rakentaa, vaan nopeaan se on sieltä saatu kaivettua sillekin tasolle jolla nyt on, joka kylläkin pieni kysymysmerkki kuitenkin. Tärkeintä ollut että treenimotivaatio tullut aika kovanakin takaisin, ja olen nauttinut liikkumisesta täysin siemauksin! 

Tänään oli viimeinen kovempi treenipäivä kun uin Kuusijärvellä aamutuimaan 1900m, ja juoksin reipastahtisen kympin päälle. Olin vain tyytyväinen kun juostessa aloin toden teolla tuntemaan väsymystä kropassa, vauhdin kuitenkin ollessa alussa helposti 4:30/min alle ja lopun kilsat hyytyivät päälle tuon. Kova viikko takana, varsinkin viimeiset päivät kun keskiviikkona pyörä 82km + 6km juoksu, ja torstaina eli eilen Wattbike 40km, keskiwatit 187w ja keskinopeus 36 km/h. Tiistai oli lepo, maanantaina 14km juoksu pk2. 

Viime lauantain rykäsy sujui myös loppua kohden erinomaisen nousujohteisesti, vaikkakin homma meni heti alussa plörinäksi kun uudet uimakakkulat vuosivat vettä sisään niin ettei nähnyt sitten reilun puolen matkaa melkein yhtään mitään. Erityisen tyytyväinen olen juoksuun joka meni oman kellon mukaan 22:44 joka on 4:18/km, ja siinä sai herkutella ihan loppuun asti napsien muutamia päänahkoja, joskin 150m ennen maalia harvinaisesti minut ohitti kertaalleen ohittamani henkilö, hattu päästä tsemppaukselle! Ja "tavoitteeni" selvitä alle 1:15 sprintistä tänä kesänä toteutui myös, kunto on siis hyvässä nousujohteessa. 

Vaan viikon päästä sen pitäisi olla vielä paljon terävämpi, toivottavasti viikon palauttelu tuo esiin kuntopiikin, ja päästään hätyyttelemään omaa ennätystä joka on muistaakseni 4:59:36! 

17 päivää Tahkolle

Tuonne siis puolimatkalle, edellinen yhtä pitkä suoritus onkin jo kahden vuoden takaa Ironman 70.3 Haugesund:ilta. Sopivasti kuluva ja seuraava viikko lomaa, jotka pyrin hyödyntämään treenin kannalta jotta Tahkolla olisi hyvä fiilis startata. 

Tahkon profiili lienee ainakin osin kumpuileva, kuitenkin ennätyksen kimppuun lähdetään rohkeasti joka on 24 sekuntia alle 5 tuntia :) Kumpuileva se oli Norjan kisassakin, pyörällä ainakin kun taas juoksu siellä oli tasainen ja nopeahko kaupunkijuoksu. 

Alkuun suurin kompastuskivi näytti tässä olevan uinti, mutta uusi märkäpuku ja muutamat avovesiuinnit on antaneet itsevarmuutta, uinnin tulisi rauhallisesti otettuna mennä samoille minuuteille kun aiemmat puolikkaat, toki mitä lähempänä 35 minuuttia ollaan sen vähemmän kiire tulee myöhemmin kisassa. 

Pyörästä tuleekin mielenkiintoinen ja koko kisan kannalta melko ratkaisevassa roolissa oleva, lykkäsin nimittäin uuden tempopyörän hankintaa ensi vuodelle, (vanha tuli myytyä keväällä) ja matkaan lähden vaimon paria tuumaa liian pienellä, ei ihan kevyimmällä maantiepyörällä. Hyvä peli tuo kuitenkin on ja olemme tässä tulleet kavereiksi työmatkapyöräilyn, muutaman pitkän lenkin ja Porvoo triathlonin tiimellyksissä. Porvoossahan ilman puolivälissä heti kääntöpaikan jälkeen tullutta renkaanpuhkeamista olisi pyöräsplittini ollut hyvinkin lähellä kärkeä, joten pyörävoimaa on tullut ja välineistöstä riippumatta uskon päätyväni lähelle 2:35 aikaa, pääsisi kovempaakin mutta en taida haluta, koska pitää vielä saada ehjä juoksu loppuun. 

Jos ylläolevat kutakuinkin toteutuvat jättää se juoksuun vaihtojen jälkeen aikaa n. 1:45 5h alitukseen ja oman enkan tekoon, ja sen ei pitäisi olla temppu eikä mikään, juoksu rullaa sen verran mukavasti tällä hetkellä. Ei mitään kaikkien aikojen juoksua, mutta hyvää kuitenkin. 

Pienenpieni kysymysmerkki voi olla kestävyys loppuun asti, kun oikein pitkää treeniä ei ole nyt alla, ei toki puolikkaalle kai ihan mahdottomia tarvitsekaan, mutta sykkeitä on hiukan seurattava ja energiansaannin kanssa oltava hereillä. Uinnin ja pyörän energiataloudellisuus ratkaisee pelin.

Tahkolla siis nähdään! 

Kyllä roppa tietää?

Totesi Uuno jossain leffassa. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa juostessa edes hitunen vanhaa, kun kymppi meni kohtuu vaivatta alle 50 min. Juoksukilsoja ei kauheasti ole vieläkään alla, mutta se vähä mitä on yhdessä muutaman vähän pitemmän pyörälenkin kanssa alkaa selvästi jotain tulosta tuomaan. Toivon että on kropan "tottumattomuutta" vielä, eikä vielä iän tuomaa, mutta tuntuu että palautumisaikaa tarvitsee hiukan enemmän kun ennen. Sen ehdoilla siis mennään. 

Lauantaina juoksin reippaan vitosen, joka nyt ei kauhean reipas lopulta ollut kun tuntui aivan mahdottoman tukkoiselta alusta asti, varmaan edellispäivän pyöräily hiukan painoi kun ei sykkeitäkkään meinannut saada ulosmitattua millään (ks. 155), 23 minuuttia paloi tuohon. Selvästi tänään kuitenkin oli jotain palkintoa otettavissa tuosta, joten pitääpä pyrkiä yksi tuollainen reipas/kova lyhyt ottamaan viikkoon jatkossakin! 

Uusi alku?

Olen päässyt taas treenin makuun, ja se tuntuu mahtavalta. Paikat kestää juoksuakin jo mukavasti, vaikka pisin juoksulenkki viime ajoilta taitaa olla 11km. Mutta se on hyvin se, kun muistelen tuskissani 2,5 km kohdalla keskeytystä viime syksyn Oslo maratonilla. 

Siitä talven läpi aika vähillä treeneillä mentiin, ja olin jo lähes päättänyt luopua tri-hommista. Tempopyöräkin jo myytiin, kun ajattelin että ainakaan tänä kesänä ei tule käytettyä, ja jos vielä ensi vuonna innostun niin hankitaan sitten uusi. Nyt hiukan kadun tuota tekoa, sillä muutama lenkki takana, (taloudessa onneksi vielä yksi maantiepyörä, joskin vaimon ja hieman pieni minulle...) ja pitkästä aikaa nautin tekemisestä, vaikkakin kunto ei ole ihan entisenlainen, tietenkään. Siitä huolimatta tänään poljin 100km lenkin, edellisestä tuonpituisesta lienee pari vuotta ellei enemmänkin.. loppupuolen bonkkauksesta kotiin selvittyäni huikean hyvä olo, ihan nyt ei yllätyksenä tullut hyytyminen, unohdin ettei pitemmän matkan kestävyyttä nyt tosiaan ole harjoitettu vähään aikaan... kuitenkin 28km/h keskarilla loppujen lopuksi ja voisinpa tähän vielä vastatuulikortin käyttää ;) 

Tiistaina samana päivänä huomattuani ilmoittauduin Helsinki Triathlonin rykäisyyn, vaikka aamupäivästä oli jo uintitreeni alla. Olipa tosi mukava palata vanhaan jengiin ja nähdä roppakaupalla uusia triatleetteja, määrä lienee noin kaksinkertaistunut siitä kun ensimmäiseen rykäisyyni osallistuin, taisi olla 2011. 

Uinti ollut myös tosi vähissä, ja tämä oli ensimmäinen avovesiuinti sitten viime heinäkuun edellisen perusmatkan kisani Norjan Tuddalissa. Se näkyi todella, uintiaika oli umpisurkea jotain 16 minuuttia. Vesi oli toki kylmää mutta yhtä kylmää se on kaikille, mutta yksi fakta on että märkäpuvunkin vaihto on edessä, tajuttoman ahtaaksi käynyt etenkin hartioista kun hiukan tullut kiloja lisää, eikä tuo 4 vuotta vanha neopreeni varmaan ihan elastisimmillaan enää ole. 

Joka tapauksessa, hauskaa oli ja jos ei muuta niin juoksu ainakin kulki jotenkuten ok ja intoa tuli jatkaa treenaamista, eikä vähintään sen takia, miksi tämä on myös hieno laji, että kun tietää olleensa joskus huomattavasti paremmassa kunnossa ja tulee tällainen maahan palautus, niin motivoihan se nyt piru vie. 

Suomen suvessa olisi monta kisaa vielä tälle kesälle, jos kerkeisi uutta pyörää hommailemaan niin tiedä vaikka johonkin osallistuisi. Onnea ainakin kaikille muille kesän tavoitteisiin! 

Olosuhteista hiihtäessä ja hajatelmaa kesän tavoitteista

Oltiin tänään Suomi-seura Oslon perinteisellä vuosittaisella hiihtoretkellä, joka kävi hyyyvin leppoisasta pk1-pitkiksestä :) vaan mukava oli meidän mennä, kun viikon mittaan tullut runsaasti lunta ja taipaleet oli puuterista soikeana. Toista oli viikko sitten kun menin osittain samoja reittejä, kelien vaihdeltua silloisten lumisateiden jälkeen plussalle ja takaisin pakkaselle, oli olosuhteet murhaavat. Kovaa latua ja todella ihan vaarallisia laskuja, joista pari oli mentävä jalan alas. Ensimmäinen kerta kun moiseen nöyrryin ja reilu 20 km matkaan sain menemään päälle 3 tuntia! Tämänpäiväiset olosuhteet palauttivat taas uskon siihen että hiihto on kyllä parhaimmillaan tosi nastaa. 

Muutto lähenee ja työnvaihto ja pakkaus- ym. hommat kyllä työllistäneet viime aikoina, harjoittelukin sitämyöten edelleen aika matalaoktaanista eikä kovin hurjia tunteja ole kalenterissa, mutta muutama pk-touhu viikkoon, jokin hieman reippaampikin (suosikki viime aikoina ollut kiihtyvä pk2->vk1-2 crosstrainerilla) ja hiukka punttitreeniä sekaan niin ei tässä pässimmin kulje. Olo oikeastaan pelottavankin levollinen ja itsevarma, johtuu varmaan eniten seuraavista seikoista: 1. Akilles- ja pohjevaivat selätetty 2. Kohta on muutot ja muut ohi jolloin ei mene energiaa niiden parissa touhuiluun ja pääsee Suomessa keskittymään A-luokkaiseen treeniin (ehkä jopa AA-luokkaiseen, mikäli kuntoseurapiiriin tulee eksyttyä ;) ) 3. Juurikin tuon pk-harjoittelun painottuneisuus luo vahvaa oloa peruskalliosta jonka päälle päästään keväämmällä rakentamaan sitä "oikeaa kuntoa". 

Pyrin pitämään motivaatiota ajatuksissa yllä että kesäksi saataisi kunnon piikki tehtyä ainakin Joroisille, olisi tosi mukava olla siellä edes kohtuukovassa kunnossa ja lyödä omat ennätykset. Harrastajia on nykyään lajissa PALJON, ja kovakuntoisia mutta tiedän että kovalla treenaamisella omassa ikäluokassa olisi rahkeet melko korkeallekin sijoituslistalla. Kaiken nyt ratkaisee muu arki oikeasti aika pitkälle enkä kuitenkaan ainakaan tänä vuonna ole tähtäämässä mihinkään kummoisiin tuloksiin, mutta sen verran on jo eri kisoissa tullut höntsäiltyä että esim. Joroisille on turha lähteä "vaan vetämään läpi" tms, tiedän etten siitä saa mitään tyydyttynyttä fiilistä. Oli päivän kunto silloin mikä tahansa, kieli vyön alla on tultava maaliin kaikkensa antaneena, se on vähintä jonka voin itselleni luvata! 

Uusi vuosi, mutta mitkä kujeet?

Muutama blogiseurattava ja treenituttu on postannut vuosiyhteenvetojaan, inspiroiduin itsekin vetämään nippuun varsin erikoisen vuoden 2014. Lokakuussa siirryin Garminista Polariin ja Connect vaihtui Polar Flow:iin. Logatut treenitunnit kun niputin tuli niitä vuonna yhteensä 278,5h, mikä on vähiten siitä luettuna kun aloin niitä kalenteriin systemaattisesti lataamaan. Suurin syy jo alkukesällä puhjenneet akilles- ja pohjevaivat, jotka veivät treenihalut ja -mahdollisuudetkin melkolailla. Kaikkiaan harmi sillä alkuvuoden kunto oli todella lupaavaa. Tuosta on tosissaan nyt viisastuttu, ja tiedän nyt että vuoden aloitus oli liian raju kun lisäsin treenimääriä ja intensiteettiäkin liian jyrkästi. Tammikuussa yksinään oli 50h treeniä, niin siitä voi laskea että aika höntsäilyä oli sitten loppuvuosi. Viime talven heikkojen hiihtomahdollisuuksien takia viihdyin paljon juoksumatolla, joka varmasti sitten oli syy/osasyy vammoihin. Melkeinpä rutiininomaisesti nousin siinä 5:45 joka aamu, sali vieressämme aukeaa klo 6 ja siellä tunnin mattosessio ja illalla usein toinen treeni jotakin muuta kuitenkin. Tein myös pitkiä parhaimmillaan 3h yhdistelmätreenejä joitakin joissa esimerkiksi vaihtelin 30min pyörää, 30 min mattoa. Saakelin tehokasta hommaa epäilemättä mutta vähemmän kai tuota juoksua olisi voinut painottaa. Ja saa olla hyvät musat tai leffat mukana että sisällä paikoillaan saa 3h menemään noin, varsinkin kun mieluummin olisi luonnossa hiihtelemässä :) 

Suurehkojen juoksumäärien ansiosta juoksu myös kulki. Parhaimmillaan kellotin matolla 5km ajassa 18:30. Mattojen kilsat nyt on mitä on, hiukan epäilen että menisi maantiellä? Mutta kunnossa oltiin kyllä kunnes yksi aamu oikeastaan yhtäkkiä matolla vaan akilles kipeytyi. En tiedä onko tyypillistä että se tulee noin yhtäkkiä? Treenit jatkui kuitenkin hammasta purren mutta jossain vaiheessa tajusi että nyt ei oikeasti ole hyvä homma tämä ja sitten loppui juoksemiset kokonaan. Pyöräillä sentään pystyi mutta pahimmillaan haittasi ihan peruskävelyäkin joten vaiva oli kyllä akuutti. Nyt vuoden juuri vaihduttua, voin todeta että ovat pääosin kadonneet, ja nyt puoli tuntia juoksua onnistuu mutkitta, hiihtää voi myös niin paljon kun jaksaa. Mutta summa summarum, vähintään puoli vuotta kesti parantua, joten tarkkana siellä kaikki pikku limanuljaskat! Kuten Nasse-setä tähän tokaisisi, näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä :) Ja tietysti se lihasuolto on niin tärkeää ja vähän enemmän sitä nykyään jo tulee tehtyäkin :) 

Näistä lähtökohdista meni kuitenkin kaksi perusmatkan kisaa ihan ok, ja juoksuajat parantui viime vuoden samoista kisoista jonkin verran mikä oli, vaivoista huolimatta, tietysti odotettua. Melko vähän tuli pyöräiltyäkin mutta ei kauheasti vauhtiin vaikuttanut, joten jos nyt vähän muuttaisi tuota ja tänä vuonna pyöräiltäisiin sitten oikein kunnolla niin jännä on nähdä paljonko siinä on vauhtia tehtävissä!

Uintia tuli myös minimaalinen määrä, talven läpi oikeastaan vain seuran uintiryhmässä. Koska täällä on oikeasti onnettoman vähän, aika surkeankuntoisia, ja aivan helvetin kalliita uimahalleja. Se on vain yksi kummallinen kontrasti Suomeen, jossa on takuuvarmana eniten halleja per asukasmäärä maailmassa, sen lisäksi että ne ovat hienoja ja hygieenisiä! Jotenka Suomeen kun tuossa maaliskuussa takaisin muutetaan, tulee uintia ohjelmaan ihan eri lailla ja meikäläisen bongaakin taas harva se päivä Vuosaaren tai Itäkeskuksen uimahalleista, se on varmaa!

Entäs kisasuunnitelmat? Tällä haavaa Joroisille ilmoittauduttu, ja nyt kun näyttää että koivetkin kestää meinaan vanhan suosikki-kaudenaloitusjuoksun Länsiväyläjuoksun kirmaista. Ja jokin perusmatka koska siitä nyt melkein tullut oma erikoismatka parina viime vuotena :) , eli varmaankin Finntriathlon Vierumäki. Näiden lisäksi jokin maraton, kenties Vantaa kuudennen kerran?   

Tämän vuoden ekat treenitunnit kellotettiin tänään. Ja joulun tunturireissulla ei ihan se satanen suksilla mennyt rikki, mutta 57km tuli suksimista ja 20km vielä vuoden viimeisille päiville tutulla Sognsvann-Ullevålseter ja takaisin-reitillä. Kova on nousu mutta kun takaisin tullaan laskuvoittoisesti niin tuo meni nyt jo 45 minuuttiin :) Tästä siis, toivottavasti urheilullisesti eheämpään uuteen vuoteen!