Tuonne siis puolimatkalle, edellinen yhtä pitkä suoritus onkin jo kahden vuoden takaa Ironman 70.3 Haugesund:ilta. Sopivasti kuluva ja seuraava viikko lomaa, jotka pyrin hyödyntämään treenin kannalta jotta Tahkolla olisi hyvä fiilis startata.
Tahkon profiili lienee ainakin osin kumpuileva, kuitenkin ennätyksen kimppuun lähdetään rohkeasti joka on 24 sekuntia alle 5 tuntia :) Kumpuileva se oli Norjan kisassakin, pyörällä ainakin kun taas juoksu siellä oli tasainen ja nopeahko kaupunkijuoksu.
Alkuun suurin kompastuskivi näytti tässä olevan uinti, mutta uusi märkäpuku ja muutamat avovesiuinnit on antaneet itsevarmuutta, uinnin tulisi rauhallisesti otettuna mennä samoille minuuteille kun aiemmat puolikkaat, toki mitä lähempänä 35 minuuttia ollaan sen vähemmän kiire tulee myöhemmin kisassa.
Pyörästä tuleekin mielenkiintoinen ja koko kisan kannalta melko ratkaisevassa roolissa oleva, lykkäsin nimittäin uuden tempopyörän hankintaa ensi vuodelle, (vanha tuli myytyä keväällä) ja matkaan lähden vaimon paria tuumaa liian pienellä, ei ihan kevyimmällä maantiepyörällä. Hyvä peli tuo kuitenkin on ja olemme tässä tulleet kavereiksi työmatkapyöräilyn, muutaman pitkän lenkin ja Porvoo triathlonin tiimellyksissä. Porvoossahan ilman puolivälissä heti kääntöpaikan jälkeen tullutta renkaanpuhkeamista olisi pyöräsplittini ollut hyvinkin lähellä kärkeä, joten pyörävoimaa on tullut ja välineistöstä riippumatta uskon päätyväni lähelle 2:35 aikaa, pääsisi kovempaakin mutta en taida haluta, koska pitää vielä saada ehjä juoksu loppuun.
Jos ylläolevat kutakuinkin toteutuvat jättää se juoksuun vaihtojen jälkeen aikaa n. 1:45 5h alitukseen ja oman enkan tekoon, ja sen ei pitäisi olla temppu eikä mikään, juoksu rullaa sen verran mukavasti tällä hetkellä. Ei mitään kaikkien aikojen juoksua, mutta hyvää kuitenkin.
Pienenpieni kysymysmerkki voi olla kestävyys loppuun asti, kun oikein pitkää treeniä ei ole nyt alla, ei toki puolikkaalle kai ihan mahdottomia tarvitsekaan, mutta sykkeitä on hiukan seurattava ja energiansaannin kanssa oltava hereillä. Uinnin ja pyörän energiataloudellisuus ratkaisee pelin.
Tahkolla siis nähdään!
Tuesday, 28 July 2015
Wednesday, 24 June 2015
Kyllä roppa tietää?
Totesi Uuno jossain leffassa. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa juostessa edes hitunen vanhaa, kun kymppi meni kohtuu vaivatta alle 50 min. Juoksukilsoja ei kauheasti ole vieläkään alla, mutta se vähä mitä on yhdessä muutaman vähän pitemmän pyörälenkin kanssa alkaa selvästi jotain tulosta tuomaan. Toivon että on kropan "tottumattomuutta" vielä, eikä vielä iän tuomaa, mutta tuntuu että palautumisaikaa tarvitsee hiukan enemmän kun ennen. Sen ehdoilla siis mennään.
Lauantaina juoksin reippaan vitosen, joka nyt ei kauhean reipas lopulta ollut kun tuntui aivan mahdottoman tukkoiselta alusta asti, varmaan edellispäivän pyöräily hiukan painoi kun ei sykkeitäkkään meinannut saada ulosmitattua millään (ks. 155), 23 minuuttia paloi tuohon. Selvästi tänään kuitenkin oli jotain palkintoa otettavissa tuosta, joten pitääpä pyrkiä yksi tuollainen reipas/kova lyhyt ottamaan viikkoon jatkossakin!
Lauantaina juoksin reippaan vitosen, joka nyt ei kauhean reipas lopulta ollut kun tuntui aivan mahdottoman tukkoiselta alusta asti, varmaan edellispäivän pyöräily hiukan painoi kun ei sykkeitäkkään meinannut saada ulosmitattua millään (ks. 155), 23 minuuttia paloi tuohon. Selvästi tänään kuitenkin oli jotain palkintoa otettavissa tuosta, joten pitääpä pyrkiä yksi tuollainen reipas/kova lyhyt ottamaan viikkoon jatkossakin!
Friday, 12 June 2015
Uusi alku?
Olen päässyt taas treenin makuun, ja se tuntuu mahtavalta. Paikat kestää juoksuakin jo mukavasti, vaikka pisin juoksulenkki viime ajoilta taitaa olla 11km. Mutta se on hyvin se, kun muistelen tuskissani 2,5 km kohdalla keskeytystä viime syksyn Oslo maratonilla.
Siitä talven läpi aika vähillä treeneillä mentiin, ja olin jo lähes päättänyt luopua tri-hommista. Tempopyöräkin jo myytiin, kun ajattelin että ainakaan tänä kesänä ei tule käytettyä, ja jos vielä ensi vuonna innostun niin hankitaan sitten uusi. Nyt hiukan kadun tuota tekoa, sillä muutama lenkki takana, (taloudessa onneksi vielä yksi maantiepyörä, joskin vaimon ja hieman pieni minulle...) ja pitkästä aikaa nautin tekemisestä, vaikkakin kunto ei ole ihan entisenlainen, tietenkään. Siitä huolimatta tänään poljin 100km lenkin, edellisestä tuonpituisesta lienee pari vuotta ellei enemmänkin.. loppupuolen bonkkauksesta kotiin selvittyäni huikean hyvä olo, ihan nyt ei yllätyksenä tullut hyytyminen, unohdin ettei pitemmän matkan kestävyyttä nyt tosiaan ole harjoitettu vähään aikaan... kuitenkin 28km/h keskarilla loppujen lopuksi ja voisinpa tähän vielä vastatuulikortin käyttää ;)
Tiistaina samana päivänä huomattuani ilmoittauduin Helsinki Triathlonin rykäisyyn, vaikka aamupäivästä oli jo uintitreeni alla. Olipa tosi mukava palata vanhaan jengiin ja nähdä roppakaupalla uusia triatleetteja, määrä lienee noin kaksinkertaistunut siitä kun ensimmäiseen rykäisyyni osallistuin, taisi olla 2011.
Uinti ollut myös tosi vähissä, ja tämä oli ensimmäinen avovesiuinti sitten viime heinäkuun edellisen perusmatkan kisani Norjan Tuddalissa. Se näkyi todella, uintiaika oli umpisurkea jotain 16 minuuttia. Vesi oli toki kylmää mutta yhtä kylmää se on kaikille, mutta yksi fakta on että märkäpuvunkin vaihto on edessä, tajuttoman ahtaaksi käynyt etenkin hartioista kun hiukan tullut kiloja lisää, eikä tuo 4 vuotta vanha neopreeni varmaan ihan elastisimmillaan enää ole.
Joka tapauksessa, hauskaa oli ja jos ei muuta niin juoksu ainakin kulki jotenkuten ok ja intoa tuli jatkaa treenaamista, eikä vähintään sen takia, miksi tämä on myös hieno laji, että kun tietää olleensa joskus huomattavasti paremmassa kunnossa ja tulee tällainen maahan palautus, niin motivoihan se nyt piru vie.
Suomen suvessa olisi monta kisaa vielä tälle kesälle, jos kerkeisi uutta pyörää hommailemaan niin tiedä vaikka johonkin osallistuisi. Onnea ainakin kaikille muille kesän tavoitteisiin!
Siitä talven läpi aika vähillä treeneillä mentiin, ja olin jo lähes päättänyt luopua tri-hommista. Tempopyöräkin jo myytiin, kun ajattelin että ainakaan tänä kesänä ei tule käytettyä, ja jos vielä ensi vuonna innostun niin hankitaan sitten uusi. Nyt hiukan kadun tuota tekoa, sillä muutama lenkki takana, (taloudessa onneksi vielä yksi maantiepyörä, joskin vaimon ja hieman pieni minulle...) ja pitkästä aikaa nautin tekemisestä, vaikkakin kunto ei ole ihan entisenlainen, tietenkään. Siitä huolimatta tänään poljin 100km lenkin, edellisestä tuonpituisesta lienee pari vuotta ellei enemmänkin.. loppupuolen bonkkauksesta kotiin selvittyäni huikean hyvä olo, ihan nyt ei yllätyksenä tullut hyytyminen, unohdin ettei pitemmän matkan kestävyyttä nyt tosiaan ole harjoitettu vähään aikaan... kuitenkin 28km/h keskarilla loppujen lopuksi ja voisinpa tähän vielä vastatuulikortin käyttää ;)
Tiistaina samana päivänä huomattuani ilmoittauduin Helsinki Triathlonin rykäisyyn, vaikka aamupäivästä oli jo uintitreeni alla. Olipa tosi mukava palata vanhaan jengiin ja nähdä roppakaupalla uusia triatleetteja, määrä lienee noin kaksinkertaistunut siitä kun ensimmäiseen rykäisyyni osallistuin, taisi olla 2011.
Uinti ollut myös tosi vähissä, ja tämä oli ensimmäinen avovesiuinti sitten viime heinäkuun edellisen perusmatkan kisani Norjan Tuddalissa. Se näkyi todella, uintiaika oli umpisurkea jotain 16 minuuttia. Vesi oli toki kylmää mutta yhtä kylmää se on kaikille, mutta yksi fakta on että märkäpuvunkin vaihto on edessä, tajuttoman ahtaaksi käynyt etenkin hartioista kun hiukan tullut kiloja lisää, eikä tuo 4 vuotta vanha neopreeni varmaan ihan elastisimmillaan enää ole.
Joka tapauksessa, hauskaa oli ja jos ei muuta niin juoksu ainakin kulki jotenkuten ok ja intoa tuli jatkaa treenaamista, eikä vähintään sen takia, miksi tämä on myös hieno laji, että kun tietää olleensa joskus huomattavasti paremmassa kunnossa ja tulee tällainen maahan palautus, niin motivoihan se nyt piru vie.
Suomen suvessa olisi monta kisaa vielä tälle kesälle, jos kerkeisi uutta pyörää hommailemaan niin tiedä vaikka johonkin osallistuisi. Onnea ainakin kaikille muille kesän tavoitteisiin!
Sunday, 25 January 2015
Olosuhteista hiihtäessä ja hajatelmaa kesän tavoitteista
Oltiin tänään Suomi-seura Oslon perinteisellä vuosittaisella hiihtoretkellä, joka kävi hyyyvin leppoisasta pk1-pitkiksestä :) vaan mukava oli meidän mennä, kun viikon mittaan tullut runsaasti lunta ja taipaleet oli puuterista soikeana. Toista oli viikko sitten kun menin osittain samoja reittejä, kelien vaihdeltua silloisten lumisateiden jälkeen plussalle ja takaisin pakkaselle, oli olosuhteet murhaavat. Kovaa latua ja todella ihan vaarallisia laskuja, joista pari oli mentävä jalan alas. Ensimmäinen kerta kun moiseen nöyrryin ja reilu 20 km matkaan sain menemään päälle 3 tuntia! Tämänpäiväiset olosuhteet palauttivat taas uskon siihen että hiihto on kyllä parhaimmillaan tosi nastaa.
Muutto lähenee ja työnvaihto ja pakkaus- ym. hommat kyllä työllistäneet viime aikoina, harjoittelukin sitämyöten edelleen aika matalaoktaanista eikä kovin hurjia tunteja ole kalenterissa, mutta muutama pk-touhu viikkoon, jokin hieman reippaampikin (suosikki viime aikoina ollut kiihtyvä pk2->vk1-2 crosstrainerilla) ja hiukka punttitreeniä sekaan niin ei tässä pässimmin kulje. Olo oikeastaan pelottavankin levollinen ja itsevarma, johtuu varmaan eniten seuraavista seikoista: 1. Akilles- ja pohjevaivat selätetty 2. Kohta on muutot ja muut ohi jolloin ei mene energiaa niiden parissa touhuiluun ja pääsee Suomessa keskittymään A-luokkaiseen treeniin (ehkä jopa AA-luokkaiseen, mikäli kuntoseurapiiriin tulee eksyttyä ;) ) 3. Juurikin tuon pk-harjoittelun painottuneisuus luo vahvaa oloa peruskalliosta jonka päälle päästään keväämmällä rakentamaan sitä "oikeaa kuntoa".
Pyrin pitämään motivaatiota ajatuksissa yllä että kesäksi saataisi kunnon piikki tehtyä ainakin Joroisille, olisi tosi mukava olla siellä edes kohtuukovassa kunnossa ja lyödä omat ennätykset. Harrastajia on nykyään lajissa PALJON, ja kovakuntoisia mutta tiedän että kovalla treenaamisella omassa ikäluokassa olisi rahkeet melko korkeallekin sijoituslistalla. Kaiken nyt ratkaisee muu arki oikeasti aika pitkälle enkä kuitenkaan ainakaan tänä vuonna ole tähtäämässä mihinkään kummoisiin tuloksiin, mutta sen verran on jo eri kisoissa tullut höntsäiltyä että esim. Joroisille on turha lähteä "vaan vetämään läpi" tms, tiedän etten siitä saa mitään tyydyttynyttä fiilistä. Oli päivän kunto silloin mikä tahansa, kieli vyön alla on tultava maaliin kaikkensa antaneena, se on vähintä jonka voin itselleni luvata!
Muutto lähenee ja työnvaihto ja pakkaus- ym. hommat kyllä työllistäneet viime aikoina, harjoittelukin sitämyöten edelleen aika matalaoktaanista eikä kovin hurjia tunteja ole kalenterissa, mutta muutama pk-touhu viikkoon, jokin hieman reippaampikin (suosikki viime aikoina ollut kiihtyvä pk2->vk1-2 crosstrainerilla) ja hiukka punttitreeniä sekaan niin ei tässä pässimmin kulje. Olo oikeastaan pelottavankin levollinen ja itsevarma, johtuu varmaan eniten seuraavista seikoista: 1. Akilles- ja pohjevaivat selätetty 2. Kohta on muutot ja muut ohi jolloin ei mene energiaa niiden parissa touhuiluun ja pääsee Suomessa keskittymään A-luokkaiseen treeniin (ehkä jopa AA-luokkaiseen, mikäli kuntoseurapiiriin tulee eksyttyä ;) ) 3. Juurikin tuon pk-harjoittelun painottuneisuus luo vahvaa oloa peruskalliosta jonka päälle päästään keväämmällä rakentamaan sitä "oikeaa kuntoa".
Pyrin pitämään motivaatiota ajatuksissa yllä että kesäksi saataisi kunnon piikki tehtyä ainakin Joroisille, olisi tosi mukava olla siellä edes kohtuukovassa kunnossa ja lyödä omat ennätykset. Harrastajia on nykyään lajissa PALJON, ja kovakuntoisia mutta tiedän että kovalla treenaamisella omassa ikäluokassa olisi rahkeet melko korkeallekin sijoituslistalla. Kaiken nyt ratkaisee muu arki oikeasti aika pitkälle enkä kuitenkaan ainakaan tänä vuonna ole tähtäämässä mihinkään kummoisiin tuloksiin, mutta sen verran on jo eri kisoissa tullut höntsäiltyä että esim. Joroisille on turha lähteä "vaan vetämään läpi" tms, tiedän etten siitä saa mitään tyydyttynyttä fiilistä. Oli päivän kunto silloin mikä tahansa, kieli vyön alla on tultava maaliin kaikkensa antaneena, se on vähintä jonka voin itselleni luvata!
Sunday, 4 January 2015
Uusi vuosi, mutta mitkä kujeet?
Muutama blogiseurattava ja treenituttu on postannut vuosiyhteenvetojaan, inspiroiduin itsekin vetämään nippuun varsin erikoisen vuoden 2014. Lokakuussa siirryin Garminista Polariin ja Connect vaihtui Polar Flow:iin. Logatut treenitunnit kun niputin tuli niitä vuonna yhteensä 278,5h, mikä on vähiten siitä luettuna kun aloin niitä kalenteriin systemaattisesti lataamaan. Suurin syy jo alkukesällä puhjenneet akilles- ja pohjevaivat, jotka veivät treenihalut ja -mahdollisuudetkin melkolailla. Kaikkiaan harmi sillä alkuvuoden kunto oli todella lupaavaa. Tuosta on tosissaan nyt viisastuttu, ja tiedän nyt että vuoden aloitus oli liian raju kun lisäsin treenimääriä ja intensiteettiäkin liian jyrkästi. Tammikuussa yksinään oli 50h treeniä, niin siitä voi laskea että aika höntsäilyä oli sitten loppuvuosi. Viime talven heikkojen hiihtomahdollisuuksien takia viihdyin paljon juoksumatolla, joka varmasti sitten oli syy/osasyy vammoihin. Melkeinpä rutiininomaisesti nousin siinä 5:45 joka aamu, sali vieressämme aukeaa klo 6 ja siellä tunnin mattosessio ja illalla usein toinen treeni jotakin muuta kuitenkin. Tein myös pitkiä parhaimmillaan 3h yhdistelmätreenejä joitakin joissa esimerkiksi vaihtelin 30min pyörää, 30 min mattoa. Saakelin tehokasta hommaa epäilemättä mutta vähemmän kai tuota juoksua olisi voinut painottaa. Ja saa olla hyvät musat tai leffat mukana että sisällä paikoillaan saa 3h menemään noin, varsinkin kun mieluummin olisi luonnossa hiihtelemässä :)
Suurehkojen juoksumäärien ansiosta juoksu myös kulki. Parhaimmillaan kellotin matolla 5km ajassa 18:30. Mattojen kilsat nyt on mitä on, hiukan epäilen että menisi maantiellä? Mutta kunnossa oltiin kyllä kunnes yksi aamu oikeastaan yhtäkkiä matolla vaan akilles kipeytyi. En tiedä onko tyypillistä että se tulee noin yhtäkkiä? Treenit jatkui kuitenkin hammasta purren mutta jossain vaiheessa tajusi että nyt ei oikeasti ole hyvä homma tämä ja sitten loppui juoksemiset kokonaan. Pyöräillä sentään pystyi mutta pahimmillaan haittasi ihan peruskävelyäkin joten vaiva oli kyllä akuutti. Nyt vuoden juuri vaihduttua, voin todeta että ovat pääosin kadonneet, ja nyt puoli tuntia juoksua onnistuu mutkitta, hiihtää voi myös niin paljon kun jaksaa. Mutta summa summarum, vähintään puoli vuotta kesti parantua, joten tarkkana siellä kaikki pikku limanuljaskat! Kuten Nasse-setä tähän tokaisisi, näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä :) Ja tietysti se lihasuolto on niin tärkeää ja vähän enemmän sitä nykyään jo tulee tehtyäkin :)
Näistä lähtökohdista meni kuitenkin kaksi perusmatkan kisaa ihan ok, ja juoksuajat parantui viime vuoden samoista kisoista jonkin verran mikä oli, vaivoista huolimatta, tietysti odotettua. Melko vähän tuli pyöräiltyäkin mutta ei kauheasti vauhtiin vaikuttanut, joten jos nyt vähän muuttaisi tuota ja tänä vuonna pyöräiltäisiin sitten oikein kunnolla niin jännä on nähdä paljonko siinä on vauhtia tehtävissä!
Uintia tuli myös minimaalinen määrä, talven läpi oikeastaan vain seuran uintiryhmässä. Koska täällä on oikeasti onnettoman vähän, aika surkeankuntoisia, ja aivan helvetin kalliita uimahalleja. Se on vain yksi kummallinen kontrasti Suomeen, jossa on takuuvarmana eniten halleja per asukasmäärä maailmassa, sen lisäksi että ne ovat hienoja ja hygieenisiä! Jotenka Suomeen kun tuossa maaliskuussa takaisin muutetaan, tulee uintia ohjelmaan ihan eri lailla ja meikäläisen bongaakin taas harva se päivä Vuosaaren tai Itäkeskuksen uimahalleista, se on varmaa!
Entäs kisasuunnitelmat? Tällä haavaa Joroisille ilmoittauduttu, ja nyt kun näyttää että koivetkin kestää meinaan vanhan suosikki-kaudenaloitusjuoksun Länsiväyläjuoksun kirmaista. Ja jokin perusmatka koska siitä nyt melkein tullut oma erikoismatka parina viime vuotena :) , eli varmaankin Finntriathlon Vierumäki. Näiden lisäksi jokin maraton, kenties Vantaa kuudennen kerran?
Tämän vuoden ekat treenitunnit kellotettiin tänään. Ja joulun tunturireissulla ei ihan se satanen suksilla mennyt rikki, mutta 57km tuli suksimista ja 20km vielä vuoden viimeisille päiville tutulla Sognsvann-Ullevålseter ja takaisin-reitillä. Kova on nousu mutta kun takaisin tullaan laskuvoittoisesti niin tuo meni nyt jo 45 minuuttiin :) Tästä siis, toivottavasti urheilullisesti eheämpään uuteen vuoteen!
Suurehkojen juoksumäärien ansiosta juoksu myös kulki. Parhaimmillaan kellotin matolla 5km ajassa 18:30. Mattojen kilsat nyt on mitä on, hiukan epäilen että menisi maantiellä? Mutta kunnossa oltiin kyllä kunnes yksi aamu oikeastaan yhtäkkiä matolla vaan akilles kipeytyi. En tiedä onko tyypillistä että se tulee noin yhtäkkiä? Treenit jatkui kuitenkin hammasta purren mutta jossain vaiheessa tajusi että nyt ei oikeasti ole hyvä homma tämä ja sitten loppui juoksemiset kokonaan. Pyöräillä sentään pystyi mutta pahimmillaan haittasi ihan peruskävelyäkin joten vaiva oli kyllä akuutti. Nyt vuoden juuri vaihduttua, voin todeta että ovat pääosin kadonneet, ja nyt puoli tuntia juoksua onnistuu mutkitta, hiihtää voi myös niin paljon kun jaksaa. Mutta summa summarum, vähintään puoli vuotta kesti parantua, joten tarkkana siellä kaikki pikku limanuljaskat! Kuten Nasse-setä tähän tokaisisi, näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä :) Ja tietysti se lihasuolto on niin tärkeää ja vähän enemmän sitä nykyään jo tulee tehtyäkin :)
Näistä lähtökohdista meni kuitenkin kaksi perusmatkan kisaa ihan ok, ja juoksuajat parantui viime vuoden samoista kisoista jonkin verran mikä oli, vaivoista huolimatta, tietysti odotettua. Melko vähän tuli pyöräiltyäkin mutta ei kauheasti vauhtiin vaikuttanut, joten jos nyt vähän muuttaisi tuota ja tänä vuonna pyöräiltäisiin sitten oikein kunnolla niin jännä on nähdä paljonko siinä on vauhtia tehtävissä!
Uintia tuli myös minimaalinen määrä, talven läpi oikeastaan vain seuran uintiryhmässä. Koska täällä on oikeasti onnettoman vähän, aika surkeankuntoisia, ja aivan helvetin kalliita uimahalleja. Se on vain yksi kummallinen kontrasti Suomeen, jossa on takuuvarmana eniten halleja per asukasmäärä maailmassa, sen lisäksi että ne ovat hienoja ja hygieenisiä! Jotenka Suomeen kun tuossa maaliskuussa takaisin muutetaan, tulee uintia ohjelmaan ihan eri lailla ja meikäläisen bongaakin taas harva se päivä Vuosaaren tai Itäkeskuksen uimahalleista, se on varmaa!
Entäs kisasuunnitelmat? Tällä haavaa Joroisille ilmoittauduttu, ja nyt kun näyttää että koivetkin kestää meinaan vanhan suosikki-kaudenaloitusjuoksun Länsiväyläjuoksun kirmaista. Ja jokin perusmatka koska siitä nyt melkein tullut oma erikoismatka parina viime vuotena :) , eli varmaankin Finntriathlon Vierumäki. Näiden lisäksi jokin maraton, kenties Vantaa kuudennen kerran?
Tämän vuoden ekat treenitunnit kellotettiin tänään. Ja joulun tunturireissulla ei ihan se satanen suksilla mennyt rikki, mutta 57km tuli suksimista ja 20km vielä vuoden viimeisille päiville tutulla Sognsvann-Ullevålseter ja takaisin-reitillä. Kova on nousu mutta kun takaisin tullaan laskuvoittoisesti niin tuo meni nyt jo 45 minuuttiin :) Tästä siis, toivottavasti urheilullisesti eheämpään uuteen vuoteen!
Sunday, 21 December 2014
Pian suksille!
Paraikaa tupruttaa Oslon illassakin vihdoin kunnon lumipyry, ensilumet on toki jo saatu mutta ne olivat niukahkot, tällä kertaa näyttäisi kertyvän parhaassa tapauksessa tarpeeksi jotta kunnan latupohjia päästään tekemään! Loistavaa sillä hiihtojalkoja jo hieman kutittelee, flunssa josta kehkeytyi yli viikon juttu tällä kertaa alkaa olla voitettu kanta, sekä VIHDOIN akillekset kestävät juoksua tarvittaessa tunnin, joten suorastaan tunnen treenimotivaation taas kasaantuvan mukavalle tasolle!
Huominen menee vielä töiden merkeissä, ja aatonaatonaamuna suuntaamme joulunviettoon tuntureille Hafjellille joka sijaitsee Lillehammerista parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Siellä ollaan kilometrin korkeudessa ja lumitilanne on näin taattu, ladut olleet siellä auki jo jonkin aikaa. Tuttu paikka vuoden takaa ja latuverkostoa piisaa, no ollaanhan suksiurheilun luvatussa maassa joten on selvää että täällä mennään monot edellä näissä asioissa. Mukaan lähtevät sekä tunturisukset joilla voi vetää rauhallista pitkää taivalta halutessaan ladun ulkopuolellakin, sekä kuntopertsat joilla suunnittelen muutaman liukkaamman lenkin vetäväni. Katsotaan jos nyt ainakin ensimmäinen 100 kilsaa saataisi rikki ja hiihtokausi kunnolla alkuun! Toivon mukaan nyt täällä Oslossakin tulisi tällä välin tosiaan tarpeeksi lunta ja latujenteko käyntiin, niin hommaa voi sitten mukavasti täällä jatkaa.
Huominen menee vielä töiden merkeissä, ja aatonaatonaamuna suuntaamme joulunviettoon tuntureille Hafjellille joka sijaitsee Lillehammerista parikymmentä kilometriä pohjoiseen. Siellä ollaan kilometrin korkeudessa ja lumitilanne on näin taattu, ladut olleet siellä auki jo jonkin aikaa. Tuttu paikka vuoden takaa ja latuverkostoa piisaa, no ollaanhan suksiurheilun luvatussa maassa joten on selvää että täällä mennään monot edellä näissä asioissa. Mukaan lähtevät sekä tunturisukset joilla voi vetää rauhallista pitkää taivalta halutessaan ladun ulkopuolellakin, sekä kuntopertsat joilla suunnittelen muutaman liukkaamman lenkin vetäväni. Katsotaan jos nyt ainakin ensimmäinen 100 kilsaa saataisi rikki ja hiihtokausi kunnolla alkuun! Toivon mukaan nyt täällä Oslossakin tulisi tällä välin tosiaan tarpeeksi lunta ja latujenteko käyntiin, niin hommaa voi sitten mukavasti täällä jatkaa.
Friday, 5 December 2014
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!
Lähinnä kävin katsomassa seurattavien blogien listalta mitä uutta päivitystä kullakin on ja ajattelin että jotain voisi itsekin napsutella pitkästä aikaa.
Huomenna juhlitaan taas koti-Suomen itsenäisyyttä, ulkosuomalaisena tulee silloin aina jotenkin erityisen haikea mutta samalla onnellinen tunne. Suomalaisuus omassa identiteetissä vain vahvistunut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana. Erityisesti haluan korostaa jokaiselle suomalaiselle miten hieno maa meillä on jossa kannattaa aina yrittää ja tsempata toinen toistaan, varsinkin näinä talouden vaikeina aikoina. Suomalainen ei anna periksi. Sisu.
Meillä jotka vaikutamme Suomi-Seura Oslon hallituksessa oli kunnia osallistua keskiviikkona Oslon Suomen suurlähettilään vastaanotolle residenssissään. Hieno ilta jossa sai tavata tuttuja mutta myös monia uusia täällä vaikuttavia suomalaisia ja suomalaisten yritysten, kulttuuri-instanssien ym. parissa toimivia norjalaisia. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä jonka jo ylempänä totesin. Juuri tällaisina aikoina suomalainen päättäväisyys, innovatiivisuus, yritteliäisyys on paradoksaalisesti kyllä korkeimmillaan. Koska tiedämme sen toimivan. Kuopasta on noustu aiemminkin.
Lähestyy myös meidän Suomeen takaisin muutto, emmekä melkein, niin hyvin kun täälläkin viihdymme, malta odottaa että pääsemme osaltamme paikan päälle auttamaan kotimaata ja nauttimaan kaikesta hyvästä jota sillä on tarjota. Moni ei juuri nyt työllisyystilanteen takia täältä missään nimessä lähtisi Suomeen, ja sen ymmärtää todella hyvin.
Viime viikonloppuna metsässä lenkillä ollessani törmäsin kohteliaaseen vanhempaan herrasmieheen jonka kanssa tovi juteltiin mm. Suomesta, josta hän tiesi paljon, kehui presidenttejämme ja miten sodissa pärjättiin hyvin, olosuhteisiin ja ennakkoasetelmiin nähden. Oli talvisodan syttymisen 75-vuotispäivä. Joten kiitos vielä kerran veteraanit.
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi.
God självständighetsdag Finland.
Huomenna juhlitaan taas koti-Suomen itsenäisyyttä, ulkosuomalaisena tulee silloin aina jotenkin erityisen haikea mutta samalla onnellinen tunne. Suomalaisuus omassa identiteetissä vain vahvistunut tämän viimeisen kolmen vuoden aikana. Erityisesti haluan korostaa jokaiselle suomalaiselle miten hieno maa meillä on jossa kannattaa aina yrittää ja tsempata toinen toistaan, varsinkin näinä talouden vaikeina aikoina. Suomalainen ei anna periksi. Sisu.
Meillä jotka vaikutamme Suomi-Seura Oslon hallituksessa oli kunnia osallistua keskiviikkona Oslon Suomen suurlähettilään vastaanotolle residenssissään. Hieno ilta jossa sai tavata tuttuja mutta myös monia uusia täällä vaikuttavia suomalaisia ja suomalaisten yritysten, kulttuuri-instanssien ym. parissa toimivia norjalaisia. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä jonka jo ylempänä totesin. Juuri tällaisina aikoina suomalainen päättäväisyys, innovatiivisuus, yritteliäisyys on paradoksaalisesti kyllä korkeimmillaan. Koska tiedämme sen toimivan. Kuopasta on noustu aiemminkin.
Lähestyy myös meidän Suomeen takaisin muutto, emmekä melkein, niin hyvin kun täälläkin viihdymme, malta odottaa että pääsemme osaltamme paikan päälle auttamaan kotimaata ja nauttimaan kaikesta hyvästä jota sillä on tarjota. Moni ei juuri nyt työllisyystilanteen takia täältä missään nimessä lähtisi Suomeen, ja sen ymmärtää todella hyvin.
Viime viikonloppuna metsässä lenkillä ollessani törmäsin kohteliaaseen vanhempaan herrasmieheen jonka kanssa tovi juteltiin mm. Suomesta, josta hän tiesi paljon, kehui presidenttejämme ja miten sodissa pärjättiin hyvin, olosuhteisiin ja ennakkoasetelmiin nähden. Oli talvisodan syttymisen 75-vuotispäivä. Joten kiitos vielä kerran veteraanit.
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi.
God självständighetsdag Finland.
Wednesday, 29 October 2014
Uuden harjoitustyökalun hurmaa
Kävi sellainen kuuluisa peikkomainen. Otin osaa Polarin sivuillaan järkkäämään kisaan jossa tuli arvata ennen vuoden kisaa hallitsevan Hawaiin mestarin Fredrik van Lierden tämän vuoden loppuaika kisassa. Parhaiten veikanneet saisivat palkintona Polarin V800 mittarin, josta juuri olin ostopäätöstä pyöritellyt jonkun aikaa, vanhan Garmin Forerunner 405CX:än oltua jo jonkin aikaa sitä mieltä että joutaisi jo eläkkeelle, josta mielipiteestä olimme täysin samaa mieltä. Täydellä kunnioituksella kuitenkin, ollut erinomainen treenikaveri tuo!
Heitin lonkalta surfaillessani arvauksen 8:24:12, ja hiukan mestaria aliarvioin kun tuli maaliin jo ajassa 8:24:11 :) En koko hommaa muistanut lainkaan kisaa seuratessani ja yllätys olikin melkoinen kun sain jonkun päivän päästä sähköpostin jossa onniteltiin, olin yksi neljästä (!) joka voitti mittarin ja veikkaukseni oli kaikkein lähimpänä! Ja bonuksena paketissa tuli vielä mestarin itsensä signeeraama t-paita!
Mukava kohtalon oikku ja onni tavallaan etten ollut ehtinyt laitetta ostaa, aika hintava värkki kuitenkin kyseessä. Nyt tuo ollut pari viikkoa käytössä ja onhan tuo aika valtava harppaus eteenpäin, todella monipuolinen laite enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea vielä testata.
Tärkeimpiä ominaisuuksia joita ilman olen pärjännyt tähän asti on ehdottomasti sykkeen ja matkan mittaaminen uinnissa (myös altaanvälit taitaa laskea kun sinne asti päästään :) ), triathlon-toiminto jossa saa sitten kisoissa mitattua kaikki väliajat vaihtoajat mukaanluettuna, sekä huomattavasti pitempi akunkesto vanhaan vempeleeseen verrattuna, eli se kaunis päivä kun täyden matkan taas joskus kenties suorittaa, ei tarvitse pelätä laitteen simahtavan kesken. Ja paljon muuta pientä kivaa, kuten että laite seuraa rasitustasoa ja ilmoittaa tarvittavan levon harjoitusten välillä, pyöräillessä nousu- ja laskukulman mittaus (jota en tosin vielä ensi lenkillä saanut toimimaan :) ) sekä sykealueilla oloajat harjoituksessa, tuntuu äkkiseltään että se tulee tulemaan tosi tarpeeseen. Tosin tarkka syketesti pitäisi tehdä, aluksi mennään laitteen antamilla oletusarvoilla.
Tämä tuo tietysti lisämotivaatiota taas treenaamiseen, ja varmaan järkeä myös! Sekä vapauttaa varaa varustebudjettiin, kun ensi kesäksi on ainakin varmana hankintalistalla uusi märkäpuku, ja powerimittari. Voisi olla Lookin Polar-yhteensopivat pedaalit, tämä nytkäytti myös sitä asiaa siihen suuntaan ja helpotti powerimittariviidakossa ihmettelyä. Ehkäpä näistäkin on jokin kisa jossain?! :D Ja lottoa kai kannattaisi kanssa alkaa harrastamaan.. no, ehkä tässä oli piiru handicappia kun tätä lajiaan tulee jonkin verran seurattua :)
Tuosta vielä pätkää, aika hauskoiksi on systeemit menneet!
https://flow.polar.com/training/relive/33075382
Heitin lonkalta surfaillessani arvauksen 8:24:12, ja hiukan mestaria aliarvioin kun tuli maaliin jo ajassa 8:24:11 :) En koko hommaa muistanut lainkaan kisaa seuratessani ja yllätys olikin melkoinen kun sain jonkun päivän päästä sähköpostin jossa onniteltiin, olin yksi neljästä (!) joka voitti mittarin ja veikkaukseni oli kaikkein lähimpänä! Ja bonuksena paketissa tuli vielä mestarin itsensä signeeraama t-paita!
Mukava kohtalon oikku ja onni tavallaan etten ollut ehtinyt laitetta ostaa, aika hintava värkki kuitenkin kyseessä. Nyt tuo ollut pari viikkoa käytössä ja onhan tuo aika valtava harppaus eteenpäin, todella monipuolinen laite enkä ole ehtinyt läheskään kaikkea vielä testata.
Tärkeimpiä ominaisuuksia joita ilman olen pärjännyt tähän asti on ehdottomasti sykkeen ja matkan mittaaminen uinnissa (myös altaanvälit taitaa laskea kun sinne asti päästään :) ), triathlon-toiminto jossa saa sitten kisoissa mitattua kaikki väliajat vaihtoajat mukaanluettuna, sekä huomattavasti pitempi akunkesto vanhaan vempeleeseen verrattuna, eli se kaunis päivä kun täyden matkan taas joskus kenties suorittaa, ei tarvitse pelätä laitteen simahtavan kesken. Ja paljon muuta pientä kivaa, kuten että laite seuraa rasitustasoa ja ilmoittaa tarvittavan levon harjoitusten välillä, pyöräillessä nousu- ja laskukulman mittaus (jota en tosin vielä ensi lenkillä saanut toimimaan :) ) sekä sykealueilla oloajat harjoituksessa, tuntuu äkkiseltään että se tulee tulemaan tosi tarpeeseen. Tosin tarkka syketesti pitäisi tehdä, aluksi mennään laitteen antamilla oletusarvoilla.
Tämä tuo tietysti lisämotivaatiota taas treenaamiseen, ja varmaan järkeä myös! Sekä vapauttaa varaa varustebudjettiin, kun ensi kesäksi on ainakin varmana hankintalistalla uusi märkäpuku, ja powerimittari. Voisi olla Lookin Polar-yhteensopivat pedaalit, tämä nytkäytti myös sitä asiaa siihen suuntaan ja helpotti powerimittariviidakossa ihmettelyä. Ehkäpä näistäkin on jokin kisa jossain?! :D Ja lottoa kai kannattaisi kanssa alkaa harrastamaan.. no, ehkä tässä oli piiru handicappia kun tätä lajiaan tulee jonkin verran seurattua :)
Tuosta vielä pätkää, aika hauskoiksi on systeemit menneet!
https://flow.polar.com/training/relive/33075382
Sunday, 21 September 2014
Huonon kauden täydellisen huono päätös
No, eipä nyt liikaa dramatisoida mutta ei tämä vuosi ole urheilullisesta näkökulmasta mitään juhlaa ollut. Prospektit vuoden alussa oli jotain ihan muuta kun lopputulos näin syyskuun lopussa. Eilen koko vuoden kestänyt epätasaisuus, epäsäännöllisyys ja erinäisten vaivojen riivaama motivaatio kulminoitui surkeaan keskeytykseen Oslo maratonilla jo noin 2,5 km jälkeen. Edellisessä postauksessa mainitsemani pohjelihasvaiva alkoi jomottamaan ensiaskeleista ja tuossa keskeytyksen kohdalla siihen iski niin kova kipu että jatkaminen ei onnistunut. Krampinomainen kipu mutta ei kramppi kuitenkaan, vähän niinkuin lihaksessa olisi revähtymä tms, eli kävelykin on klenkkaamista kivun takia.
Jos olisi iskenyt 40km kohdalla eri juttu mutta nyt kun heti alussa niin oli hyvin helppo päätös jättää leikki siihen. Vahinkoa olisi muuten tullut nopeasti lisää tuohon jalkaan. Nyt haluan vain unohtaa juoksemiset hetkeksi kokonaan ja selvittää tämän vaivan sekä levätä akillekset kuntoon. Jos ei olisi ollut tuota niin on hyvin mahdollista että varsinkin vasemman akilleksen ongelmat olisivat puolestaan katkaisseet matkan. Lähtökohdat siis olivat oikeasti heikommat mitä kenellekään etukäteen paljastin, kun kerran oli nimi listalla päätin ainakin viivalle lähteä ja katsoa mitä tulee. Yllättävää oli itsellekin että tuo jalka juuri eilen oli sitten noin nopeasti noin kipeä.
Nyt sitten nollataan trippimittari ihan täysin ja katsellaan ensi vuoteen päin sekä odotellaan lumentuloa, toivon että saan koivet kuntoon latukelien saapuessa.
Ensi vuodelle on siis Joroisille nimi listalla, mitään muuta varmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Kieltämättä nyt arveluttaa jalkojen kestävyys, toivottavasti ei mihinkään radikaalimpaan kuntoutukseen tule olemaan tarvetta mutta juuri nyt on ajatus että enemmän tulee vietettyä aikaa pyörällä ja uiden talvella-keväällä.
Otsikkoa kunnioittaaksemme voidaan vetää kauden rykäisyt nippuun, ja se on aika nopeasti tehty:
2 x perusmatkan kisaa, lähtökohtiin nähden arvosana 8 molempiin. Juoksuosuuksilla parannusta viime vuoden vastaaviin kisoihin, loppuaikojen jäädessä niukasti viime vuoden tuloksista (1 ja 3 min).
Ironman Kalmar DNS
Oslo triathlon DNS
Oslo Maraton DNF
Jos olisi iskenyt 40km kohdalla eri juttu mutta nyt kun heti alussa niin oli hyvin helppo päätös jättää leikki siihen. Vahinkoa olisi muuten tullut nopeasti lisää tuohon jalkaan. Nyt haluan vain unohtaa juoksemiset hetkeksi kokonaan ja selvittää tämän vaivan sekä levätä akillekset kuntoon. Jos ei olisi ollut tuota niin on hyvin mahdollista että varsinkin vasemman akilleksen ongelmat olisivat puolestaan katkaisseet matkan. Lähtökohdat siis olivat oikeasti heikommat mitä kenellekään etukäteen paljastin, kun kerran oli nimi listalla päätin ainakin viivalle lähteä ja katsoa mitä tulee. Yllättävää oli itsellekin että tuo jalka juuri eilen oli sitten noin nopeasti noin kipeä.
Nyt sitten nollataan trippimittari ihan täysin ja katsellaan ensi vuoteen päin sekä odotellaan lumentuloa, toivon että saan koivet kuntoon latukelien saapuessa.
Ensi vuodelle on siis Joroisille nimi listalla, mitään muuta varmaa ei vielä tässä vaiheessa ole. Kieltämättä nyt arveluttaa jalkojen kestävyys, toivottavasti ei mihinkään radikaalimpaan kuntoutukseen tule olemaan tarvetta mutta juuri nyt on ajatus että enemmän tulee vietettyä aikaa pyörällä ja uiden talvella-keväällä.
Otsikkoa kunnioittaaksemme voidaan vetää kauden rykäisyt nippuun, ja se on aika nopeasti tehty:
2 x perusmatkan kisaa, lähtökohtiin nähden arvosana 8 molempiin. Juoksuosuuksilla parannusta viime vuoden vastaaviin kisoihin, loppuaikojen jäädessä niukasti viime vuoden tuloksista (1 ja 3 min).
Ironman Kalmar DNS
Oslo triathlon DNS
Oslo Maraton DNF
Monday, 15 September 2014
T minus 5
5 päivää Oslo maratoniin. Viime viikko meni jo melkolailla sluibaillessa ja ainakin juoksu vähennettiin minimiin. Yksi ripeämpi treeni oli soutu- ja hiihtoergon parissa salilla plus pari tosi lyhyttä hölkkäystä. Olen tänä vuonna ottanut aika pitkän tämän lähestymisajan kun 2 viikkoa tulee tosi kevyttä. Tällä viikolla ei enää juuri mitään, huomenna jokin herättelevä juoksahdus ehkä kympin verran, sitten ke-pe ollaankin työasioissa Suomen päässä ja kisa-aattona kotiin valmistautumaan.
Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa.
Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa!
Luotan että tämä 2 viikkoa toisi hyvän palautumisen ja latauksen lihaksistoon, katsotaan mitä ihmistesti tällä kertaa antaa tulokseksi. Viime vuonna vähän treenijumissa tuli ennätys kuitenkin, joskin kivuliaasti. Aika varma kuitenkin silloin olin ennätyksestä, itseluottamus oli kisa-aamuna tapissa. Nyt on vähän epävarma olo, ennätyksen suhteen. Jalat ei ole ihan parhaassa tikissä, penikkataudin oireilua on vaan edelleen, etummaiset säärilihakset on arat levosta ja hoidosta huolimatta, ja akillesvaivat on jatkuneet/osittain uudistuneet, ei niinkään oikea mutta varsinkin vasen akilles on arka. Oikeaa pohjelihasta taas alkoi viime lenkeillä juilimaan kovasti. No, osa menee kisaa edeltävään jännitykseen jolloin usein "huomaa kaikkea kummallista" mutta fakta on että jalat tulevat tämän koitoksen jälkeen olemaan pitemmän juoksutauon tarpeessa.
Koitan nyt kuitenkin olla antamatta noiden paljoa häiritä muuta keskittymistä, mutta juoksun aikana selvinnee aika nopeasti kannattaako takoa väkisin ennätysvauhtia vai vaan nautiskella mukava syyshölkkä ja saada kymmenes "juhalamaraton" kunnialla pakettiin ja hyvällä fiiliksellä maaliin. Ennätyksiä ehtii kyllä keräillä toistekin jos haluaa!
Subscribe to:
Posts (Atom)