10% sitä, 90% tätä, tekee 100% oikeaa asiaa.

Kaikea muuta kuin urheilua, se on pätkä vuodessa ihan tervettä elää niinkin, on vakaa uskomukseni. Treenikalenteria kun katson syyskuun osalta, on kovin tyhjää, ja niin oli tarkoituskin. Kuntopiikin aallonharjalla ratsastaessa olin kylläkin lykkäämässä ja lykkäämässä lepokautta, kun kiinnostavia juoksukisoja löytyi melkein joka viikolle jostain, mutta se tuli sitten ihan luonnostaan kun töissä alkoi olla kiireisempää, ja jouduin antibioottikuurille aiemmassa kirjoituksessa mainitun vaivan vuoksi. Ja alkoi muutenkin olla jatkuvaa väsymystä, nyt sen huomasi vaikka monta päivää oli tekemättä about yhtään mitään fyysisesti rasittavaa niin jaloissa jatkuva väsyn tunne. Tiukka treeni- ja kisakesä siis eittämättä tehnyt tehtävänsä. 

Alkuperäisissä suunnitelmissa oli viime viikon Vuosaarijuoksun puolimaraton, joka jäi väliin jalkavaivan takia, sekä nyt tulevan viikonlopun pääkaupunkijuoksu, mutta senkin joutuu skippaamaan tärkeämmän sukutapahtuman vuoksi. Nyt on siis ollut hyvä hetki levähtää ja keskittyä muihin asioihin. Tässä aamulla huomasinkin kahvikuppi vieressä surffatessa että tutut osoitteet kuten juoksufoorumi.fi, fillarifoorumi.fi, ja lukemattomat normi päivittäisiin rutiineihin lukeutuvat tri-sivustot on jääneet käymättä kokonaan parin viikon aikana. Olo alkaa olla terveen levännyt sekä kropalla että mielellä ja nälkä kasvaa päästä takaisin treenihommiin kohtapuoliin taas sata lasissa! Sen tietää viimeistään siitä että oikeasti on ikävä niitä uimahallin iänikuisia mutta ah niin rakkaita kaakelointeja. 

Viikonlopun vielä maltan, ja on vähän maltettavakin kun viikonloppu ohjelmaa täynnä, olla rehkimättä mutta sitten on jo melkein kaksi viikkoa täynnä tekemättömyyttä ja sen pitempään täyspassiiviseen off-seasoniin en usko, sitten alkaa jo kuntokäyrä laskemaan niin jyrkällä trendillä että kannattaa aloittaa pikkuhiljaa uutta peruskunnon kutittelua. Treenifilosofianihan perustuu n.10% luettuun tieteeseen ja 90% mutuun, joten sen enempiä ei kannata meikäläisen höpinöistä itselleen kopioida... Tuota 10% osuutta lähden kuitenkin kasvattamaan luotetulla raamatullani jota sitten viime talven on tullut välillä plärättyä. Pätevä teos, voin suositella.

Sitten viimeisen raapustuksen on myöskin kulutettu aikaa kultasepällä, tuli nimittäin tuossa kosittua tuota elämäni naista joka onneksi (myös minun, ei pelkästään kultasepän) vastasi myöntävästi :) Toinen asia jota vahvasti suosittelen, ja siitä 100% varmuus että toimii, rakastakaa toisianne! :)

Tour de Helsinkiä ja Vuosaarijuoksu

Istun koipi pöydällä, nyt on aikaa nakutella blogia ja ottaa iisisti hetki. Koivennoston ja iisistiottamisen syynä oikean jalan nilkan kohdalla etupuolella oleva tulehdus, joka alkoi viattomasta hiertymästä, ja aiheutti viikon antibioottikuurin. Eilen tullessani illalla kotiin kahden päivän työmatkalta huomasin että kintussa päivän mittaan ollut kipu oli varsin aiheellista - nilkka turvonnut muun säären paksuiseksi ja punotti jonkun verran. Tulehduskipulääkkeellä pärjättiin yön yli mutta varminta oli mennä näyttämään lääkärille joka määräsi kuurin. Huominen Vuosaarijuoksu on siis DNS, joten kattellaan sitä hommaa ensi vuonna. 

Viime sunnuntaina osallistuin Tour de Helsinkiin, 140km maantiepyöräilytapahtumaan jonka lähtö ja maali olympiavelodromilla ja reitti kulki muistaakseni 9 eri kunnan ja kaupungin läpi Helsingin ympäröiden. Tämä oli ensimmäinen massapyöräilytapahtuma jossa olin mukana, HelTri:n kanssa jotain kimppalenkkejä joskus ollut mutta muuten olen ryhmäajossa noviisi. Toki opiskelin säännöt ja käsimerkit ym. mitkä pitää tällaisissa tapahtumissa osata. Se on tietysti tärkeää turvallisuuden takia. Valitettavasti verkkokalvolle piirtyi muutama pyöräilijä ketkä tuntuivat väkisin haluavan aiheuttaa onnettomuuksia itselleen ja muille tai muuten epäjärjestystä joukossa. No tämä 32km/h keskinopeusryhmä jossa ajoin taisi olla pahin kun on keskusteluja seurannut. Mutta aika skarppaamista oli alusta loppuun ja sormet sai pitää jarruliipasimilla jatkuvasti, sen verran jojoilua oli meno.

Mutta tapahtumasta jäi positiivinen maku silti, ja olihan se näyttävän näköistä lähdössä kun 2000 pyöräilijän joukkio pyöritteli läpi Helsinkiä. Pysyin hyvin tuon 32-joukon vauhdissa ja tuntui lopulta menevän hyvinkin iisisti, pieni porukka oli irtaantunut omaksi 35km/h-ryhmäksi jossa olisi voinut olla itsekin, mutta hyvä näin. Loppua kohden meidänkin sakki hajosi hiukan ja loppua kohden tuli reviteltyä vähän loppukiriä. Maalissa nettoaika 4:22 ja risat, 4:30 olin tavoitteeksi asettanut. Tyydyttävä tulos!


Alkaa olemaan kisat käyty tältä kaudelta, Vantaan maraton vielä kiinnostaa mutta katsotaan miltä se homma tuntuu kuukauden päästä, tietysti pitäisi jo alkaa tietää tässä vaiheessa jos menee. No juostua tulee kyllä kunhan tämä kinttu on terveiden kirjoissa taas, mutta säilyykö kunto niin että sinne kehtaa lähteä ennätystä hakemaan, se on toinen asia. 




 

Helsinki city marathon 2011

Lauantaina juoksin neljännen maratonini ja toisen perättäisen Helsinki city marathonin. Viime vuodesta oli jäänyt rutkasti hampaankoloon, keli oli silloin murhaava eikä päivän kuntokaan ihan oletettu, jonka takia meni silloin aika penkin alle ja jalat oli täysin romuna yli viikon. Tänä vuonna olin alun perin suunnitellut juoksevani joko Espoon tai Vantaan maratonin, mutta ajoituksellisesti HCM tuli nyt aika hyvin sekä janosin revanssia reitistä ja varsinkin itsestäni viime vuodesta. 

Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta. 

Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin  keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan. 

Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen. 

Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse. 

Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!

Katsausta menneeseen, kurkkaus tulevaan

Lauantaina oli kauden näillä näkymin viimeinen tri-kisa seuran sprinttikisan muodossa. Tristarista viikossa palautunut ihan hyvin, ihan kaikkea ei saanut koneesta irti, varsinkin pyörä tuntui tukkoiselta vaikka ihan ok kulkikin. Juoksussa sitten pisti tuskaisasti noin neljä viimeistä kilmometriä ja hyvinkin vaatimaton vauhti sen takia mutta ei se ole vakavaa, pääasia oli vetää leppoisasti "nautiskellen". Aika räväkkä startti aamuun oli kuitenkin kun lauantai-aamuna kesäloman viimeisenä viikonloppuna piti olla 9:00 vedessä, oli muutenkin vähän rähmät silmissä ja pari kilsaa ennen paikalle saapumista muistin että eipä tullut uimalaseja eikä -lakkia mukaan, ei kun u-käännös kotiin päin ja lievää ylinopeutta puuttuvia varusteita hakemaan... Takaisin ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri, ja näköjään se märkäpuvun pukeminenkin käy aika helkkarin nopeasti nykyään tarpeen vaatiessa.. kerkesin veteen suunnilleen kun lähtökäsky kävi. Hyvä näin!

Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan. 


Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista. 

Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)

Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin. 

Kisaraportti: Tristar111 Estonia 7.8.

Terveisiä Vironmaalta Pyhäjärveltä ja Otepäästä! Kauden toinen "pääkilpailu" oli tämä nyt tällä nimellä toista kertaa ja muuten ties kuinka monetta järjestettävä tapahtuma kauniissa etelä-Viron maisemissa. Nimessä esiintyvä 111 tulee yhteenlasketuista matkoista jotka ovat 1km uinti, 100km pyöräily ja 10km juoksu. Eikä helpota jo muuten muihin osuuksiin nähden pitkää pyöräosuutta se että se tiedetään varsin vaativaksikin vielä. Tämä osoittautui todeksi muutamalla jyrkällä nousulla ja salakavalilla loivilla osuuksilla jotka kuin varkain söivät vauhtia pois vaikka tuntui että voimaa antoi minkä jaksoi! 

Paikalle saavuin lauantaina päivää ennen kisaa. Laivalla yli ja autolla noin 250km Otepäähän, joka on tunnettu talviurheilun paikkakunta, siellä olikin komea hiihtostadionkompleksi ja hiihtäjiä rullasuksilla meni mäkiä ylös alas ja eestaas. Majoitus oli Otepäässä ja matkaa kisakeskukseen joka siis sijaitsi naapurikylässä Pyhäjärvellä noin 4-5km. Sen verran meni ajamiseen aikaa että vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista olin paikalla, siitä sitten kisainfoon ja pastapartyyn, aikataulu oli tiukka mutta piti! 

Aamu valkeni kirkkaana eikä pilviä näkynyt, hyvä kisakeli oli luvassa, mahdollisesti kuuma tosin. Auton sai lähelle kisakeskusta mikä teki siirtymisen varusteiden kanssa helpoksi. Olkavarsiin leimat jonka jälkeen pääsi pyörän check-inniin sekä viemään vaihtopussukat. Täytyy mainita että ihan huipputason järjestelyt ja opastukset joka paikassa, ei käytännössä ollut mahdollista tyriä mitään, kunhan muisti mitä halusi vaihtopusseihinsa laittaa niin loppu meni kuin itsestään, aina oli joku kattomassa perään että meni oikeat tavarat oikeaan paikkaan jne. 

Osallistujia oli vajaa 400 yksilökisaan ja 56 viestijoukkuetta eli kuhinaa riitti startissa. Nyt sain mielestäni hyvän lähtöpaikan valittua, lähtöalue oli aika leveä ehkä noin 70 metriä joten kauheaa sumppua ei alussa päässyt syntymään vedessä. Menin melko keskelle, en ihan eteen mutta hyviin asemiin kuitenkin, en halunnut alusta alkaen hassata yhtään aikaa muiden päällä kiipeilemiseen. 

Mielessäni olin ajatellut uinnin tavoiteajaksi n. 18 minuuttia, oman kellon mukaan meni 20s yli, virallisia osuusaikoja odotellaan yhä tätä kirjoitettaessa. (Lisäys 10.8. uinnin virallinen osuusaika 18:18). T1 ajaksi täppäsin 2:40. Vähän meni sählätessä märkäpuvun kanssa taas mutta eipä tuo vaihto mitenkään hitaasti mennyt. Sitten alkaisikin kisan ylivoimaisesti pisin eli pyöräosuus. 3 tuntiin piti mennä, ihanteelliseksi olin ajatellut 2:50, silloin hyvin sujuvien vaihtojen kanssa jäisi noin 50 min aikaa juoksuun jolloin päästäisiin alle 4 tunnin. Tämä onnistuisi kaiken mennessä nappiin vaihtoja myöten ja tarkoittaisi että pyörällä pitäisi pystyä n. 35km/h keskinopeuteen. 

Pyörään lähdin reippaan ennakkoluulottomasti, pilkoin homman 10km pätkiin ja jokaisen kympin mennessä 17 minuuttiin oltaisiin tavoitevauhdissa. Ensimmäinen kierros oli eri kuin kaksi viimeistä ja melko alkuun tuli jyrkkä nousu jossa jo ekat aerohirviöt piiputtivat. Ekaan kymppiin taisikin mennä lähemmäksi 18 minuuttia ja piti miettiä jaksaako tätä tahtia koko pätkän ja jääkö mitään tankkiin juoksuun jos nyt runttaa väkisin tavoitteeseen. 


Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin jo hyvin rytmissä ja tuntui mahtavalta ohitella porukkaa vauhdilla. Uudelle kierrokselle lähdettäessä oli pitkähkö ja melko jyrkkä Mäe-kadun rinne jonka varrella porukkaa oli kannustamassa meitä ylös puuskuttavia, hyvin antoi boostia! Kuului vaan iloisia "läks, läks!" -huutoja ja ihmettelin että mikä läks kunnes tajusin et jaa taitaa olla vironkielen vamos. Seurailin mittaria ja olin vähän jäljessä mutta paukkuja oli ja T2:een tullessa olen täpännyt pyörän ajaksi 2:49:52! Kellontarkkaa työtä siis :D / (Korjaus 13.8. Virallinen pyörän osuusaika 2:49:15)


Vaihdossa takataskuista turhat geeliroskat sun muut pois kengät jalkaan ja menoksi, tiesin että nyt ei ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Olo ihan ok, ei kramppejakaan onneksi. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle, jalat oli kuitenkin sen verran tukossa ja meinasi alkaa vatsaa pistämään. Jotain puoli kilsaa vedin toisen kilpailijan perässä kunnes huomasin olevani vähän nopeampi ja hissuksiin siitä ohi ja fokus omaan juoksuun. Rytmiin pääseminen otti 3-4km, orastava pisto kaikkosi joten sai keskittyä laittamaan viimeiset voimat peliin. Katsoin juoksun alkukilsoilla kellosta että perässä ollaan pahasti, pitäisi painaa reilusti alle 5min/km kilsoja loppu jos mielii alle 4h. Kilsa kilsalta otin kuitenkin vajetta kiinni jopa puolella minuutilla/kilometri, ja uskoa oli vielä. Noin 7km kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka laella kääntöpaikka ja loppu tultiin melko reipasta tahtia rullaillen, 8km kohdalla kun oli kelloni mukaan karvan yli 10 minuuttia aikaa uskalsi päästää vähän hymyä. Viimeiset sadat metrit ennen maalialueelle saapumista reitinvarsi täynnä ihmisiä ja kannustusta. Vähän vielä tuli tuuleteltua ja nostatettua huutoa ja maalisuoralle tullessa hieno fiilis. Juoksun aika nyt kun viralliset väliajat tulleet melko huikea 46:31! Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:59:05. Tavoite saavutettu ja kirkkaasti!


M30-34 sarjan 14. sija kotiintuomisina ei ollut hassumpi saavutus, loistolopetus ensimmäiselle tri-kaudelle joka ollut menestys kaikin puolin ja ollut niin hauskaa ettei koskaan minkään urheilulajin parissa. Ei kisat toki tähän lopu, on vielä maratonia ja muuta kalenterissa mutta tri-hommien suhteen katseet kääntyy pikkuhiljaa off-seasoniin ja ensi kauteen. Kiitos kanssaharrastajille mukavista hetkistä jo tähän asti ja kannustajille sekä kotijoukoille!


------------------------------------------------------------------
 Lisäys 10.8. viralliset väliajat http://star-events.cc/site/images/downloads/TRSTEE/trstee2011_111_individual_overall_eng.pdf

Cooper-testi

Moni joskus kovaa treenannut tai esim. varsinkin juuri Cooperin testissä kaikkensa antanut tietää että "veren maku suussa" ei ole mikään keksitty heitto, vaan perustuu karuun todellisuuteen. 
Tänään pääsin tuota verta maistamaan kun olin päättänyt tehdä cooper-testin koska en ole tänä vuonna vielä tehnyt. Erään ystäväni kanssa on ollut tapana tehdä kevät- ja syyscooper, tänä vuonna ei kuitenkaan kevätversiolle löydetty aikaa ja varmuuden vuoksi jos syyspainoksestakaan ei tule mitään halusin tehdä sen nyt ja selvittää mikä on taso viime suoritukseen nähden. 

Noin vuosi sitten tai hiukan syksymmällä taisi olla, meni ennätys 3180m, nyt parannusta tuli 90m ja tulos 3270m! Erittäin hyvä tulos, otettava huomioon että eilen tein 2½h pitkän pyörä-juoksutreenin, valmistavana harjoituksena sunnuntain Tristar Estoniaan, melkein kisavauhtisena. Optimaalisempana päivänä 3400m on mahdollinen uskon. 

Testin tein Vuosaaren Heteniityn kentällä, alle sai hyvin n. 3km lämmittelyn juoksemalla kotoa kentälle. Alku meni kovempaa niinkuin cooperissa aina, testihän on erittäin vaikea tehdä mitenkään täydellisesti miksi uskon että harva siinä koskaan yltää todelliseen potentiaaliinsa. Kierrokset menivät: 1:23, 1:25, 1:27, 1:28, 1:27, 1:30, 1:32, 1:29 ja loppusuoraa siis ehti vielä 70m tuon päälle. Seitsemäs kierros taitaa olla jonkinlaista henkistä kamppailua kun maali on niin lähellä tai mitä lie alitajuista, kun sen jälkeen kuitenkin jaksanut tehdä 3s nopeamman viimeisen kierroksen. Eikä kyse todellakaan ollut mistään "loppukiristä", sellaisen ajatteluun ei kyllä ollut voimia, yritin vaan pitää tahtia niin hyvin kun voimat antoi. 

Suht tasaista vauhtia kuitenkin, alun ehkä olisi voinut pari sekuntia hitaammin ottaa mutta vauhdin arvioiminen niin tarkasti on kokeneellekin juoksijalle turhan haastavaa joten tyytyväinen olen. 


Ennätys joka tapauksessa taas, nyt 3 vuoden aikana olen joka kerta parantanut joten kiva että putki ei katkennut ja kertoo siitä että vauhtikestävyyspuolellakin on jotain kehitystä tapahtunut, vaikka pitempiin ja pitempiin kisamatkoihin tässä harjoittelu tähtää. 
Toivottavasti näkyy myös tuloksissa sunnuntain kisan juoksussa, sekä Helsinki city marathonissa johon viime hetkillä päätin sittenkin osallistua sekä varsinkin pääkaupunkijuoksun puolikkaalla myöhemmin syksyllä.

Kausi kuumimmillaan

Eletään suomalaisen triathlonkauden hektisimpiä hetkiä, kisaa pukkaa vasemmalta ja oikealta ja kelit on ne parhaat joista kaikki tietää että vain hetken enää päästään nauttimaan urheilemisen merkeissä. 

Kausi siis huipennuksessaan, kisoja vielä useimmilla edessä mutta jo nyt on katseet suunnattu pikkuhiljaa ensi vuoden palapeliä rakentamaan. Oman projektin äärimmäinen maali alkaa muotoutua ja itse asiassa 2012 täysmatkalle on jo ilmoittauduttu! Siitä lisää myöhemmin... :)

Joroisista toipuminen on käynyt ällistyttävän nopeasti. Fiilis oli jo pari päivää kisan jälkeen melko normaali. Viime viikko tietysti lepäiltiin ja palauteltiin, kisan jälkeinen tiistai kävin kuitenkin jo uimassa puolentoista kilsaa rentoa. Torstaina töiden jälkeen vajaan tunnin reipas pyörälenkki, hyvin jaksoi mutta huomasi että tehot olivat vielä Joroisissa.. tullevat viiveellä perässä :) Sunnuntaina vielä työmatka mutkan kautta 16km ja kotimatka vähän pitemmin kierrellen 30km meni jo paremmilla voimilla mutta lyhyinä terävinä pidettiin sen viikon lenkit. Vikalla lenkillä pyörä alkoi natista entistä kovemmin enkä ensin kiinnittänyt asiaan huomiota, sitten muistin satulatolpassa jo jonkun aikaa olleen pienen särön. Oikein, se on alkanut halkeamaan hiukan lisää ja suuntasin kotiin tutkimaan vaurioita lähemmin. Nyt on uusi pyörä kiikarissa (on toki ollut jo pitkään) tai sitten tolppa on uusittava ennen Tristar-kisaa johon menossa reilun viikon päästä. 


Tuosta kisasta tuleekin kiinnostava kokemus, paikalla on isoja staroja aina hallitsevaa Ironman-maailmanmestaria aussi Chris McCormackia myöten. Yksi kisan tärkeimpiä "tavoitteita" onkin päästä edes nopeasti jutulle mestarin kanssa! Suomestakin on lähdössä huippunimistä ainakin Merja Kiviranta joka Joroisilla otti puolimatkan Sm-hopeaa. Naisista britti Rachel Joyce on tuttu nimi maailman huipulta, katsotaan miten Merja hänelle ja muille pärjää! Isäntämaan ja kisan järjestelyissä hääräävä viron kenties kirkkain pro-stara Ain-Alar Juhanson on tietysti paikalla mutta ei osallistujalistalla ainakaan vielä, kenties on organisoinnissa niin paljon tehtävää ettei itse ehdi kisaan? Ain-Alar nähtiin myös Joroisilla jossa sijoittui neljänneksi. 

Viikonloppuna käydään Hämeenlinnassa täysmatkan SM jota mennään innolla seuraamaan. Oikeastaan ensi kertaa olen isossa kisassa katsojan roolissa, sitä odotellaan innolla! Kauhea hinku tulee varmaan olla itse mukana mutta se onkin vaan hyvä nyt kasvattaa nälkää ennen Tristaria :)

Tämä viikko vedetään hiukan enemmän ja kovempaa, kaivetaan takaisin sitä kuntopiikkiä niin hyvin kun mahdollista. Oli tarkoitus olla pyörän päällä paljon mutta nyt ei tohdi jos ei ehdi saada ehjempää pyörää ennen viron matkaa ja onpa alapääkin kärsinyt hiukan damagea kovista treeni- ja kisarupeamista. Viroon pitää saada mies ja välineet hyvässä iskussa! Enemmän juoksua siis kalenterissa. Ihan hyvä, sillä pyörä kulkee nyt hyvin enkä usko sen katoavan mihinkään. Juoksu tehopainotteista, ma meni työmatka 8,5km 4:30min/km vauhtia ja takaisin töistä 12km 5:00 tahdilla, eilen leppoisampaa tahtia 5:30min/km 8,7km. Viikon lopulla tai ensi viikolla pitkä lenkki ja sitten fiilistellään pääosin lepäillen ja huoltavia harjoituksia ja toimenpiteitä tehden kilpailuun asti. 


Että tosiaan kuumana käy kausi ja toivottavasti kotijoukotkin kestää ja kestäähän ne, niin on hauskaa ollut tähänkin asti ajella pitkin maata kisoissa. Viron jälkeen raporttia seuraavaksi, ja valotetaan hiukan noita 2012 suunnitelmia kenties lisää...

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 16.7.

Tehty! Ensimmäinen puolimatkan kisa on näin taitettu! Ajatus Joroisten puolimatkalle ilmoittautumisestahan kypsyi viime talvena ja määrätietoinen harjoittelu tuota päämäärää kohden kantoi todella hedelmää. 

Joroisille matkattiin perjantaina hyvillä mielin, olihan tämä loman kohokohta ja tapahtuma jota oltiin odotettu koko kuluva vuosi! Kisapäivää edeltävänä päivänä kuitenkin ilmaantui odottamattomia selkävaivoja, keskiviikkona tehty viimeinen uintitreeni saattoi vaikuttaa, tai huono nukkuma-asento kun petari oli ollut pesussa. No mene ja tiedä, alaselkä oli kuitenkin huolella kipeä ja sitä sitten hoidettiin pikku ibuprofeenikuurilla, kipuvoiteella ja varovaisella venyttelyllä. 

Kisapäivää edeltävä ilta käytiin seuraamassa sprinttikisaa ja valmisteltiin omia hommia, vietiin pyörä ja varustepussi Valvatuksen rantaan T1:een ja juoksuvarusteet valmiiksi urheilutalolle T2:een. Sitten tukeva illallinen hotellihuoneessa ja rentoutumista. On muuten elämys erikseen majoittua hotelli Joronjälkeen jossa aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuoteen 1975... suosittelen ehdottomasti kaikille jotka ovat tulevina vuosina Joroisille menossa kisaamaan :D Majoitus kuitenkin tähän tarkoitukseen aivan riittävän hyvä ja melko edullinen, sijainti paras mahdollinen ja henkilökunta ystävällistä!

Sitten pari sanaa itse kisasta. Yöunet jäi hiukan levottomiksi, yleensä en jännitä lainkaan enkä nytkään myönnä mutta varmaan hiukan jänskätti. Tiesin että kaikki on tip-top valmista ja että olen kunnossa, selkäkivut kiusasivat varmaan mieltä eniten. Aamu valkenikin sitten äkkiä ja eikun kuppi Joroislaista espressoa hotellin ravintolasta naamaan (muistutti enemmän teetä kuin kahvia se litku) ja tavaraa kasaan ja lähtöä tekemään Valvatuksen rantaan. Selkävaivat eivät olleet poissa, mutta hellittäneet sentään. Viimeinen ibu lärviin eiköhän kisa-adrenaliini hoitaisi loput. 

Rakas henkilökohtainen huoltajani ajoi meidät lähtöpaikalle ja eikun starttia odottelemaan. Lähtöviivalla sitten osui yksi jos toinenkin tuttu kaveri kohdalle ja meinasi ihan jutteluksi mennä viime hetkille saakka, no viimeiset puskapissat kerkesin heittämään ja märkäpuvun vetskari kiinni ja laukausta odottelemaan! Laukaus kajahti ja taas oltiin vedessä milloin jonkun alla milloin päällä ja välissä. Aivan mieletön sekamelska ja härdelli, rajuin startti missä tähän mennessä ollut mukana mutta oli sitä vaan porukkaakin!! Koskaan vielä en ole mitään paniikkia tai mitään sinne päinkään kuitenkaan kokenut joten rohkaisen kokeilemaan tätä lajia ihan oikeasti jos kiinnostaa mutta uintistartti pelottaa. Sekaan vaan reippain mielin, kyllä sieltä selviää! 

Ensimmäinen kolmannes uinnista olikin aika lailla omasta tilasta kamppailua. Juuri kun tuntui että sen tilan löysi niin tuli joku kylkeen tai muuta. Rytmiin oli hankala päästä. Ei auttanut kun ottaa rauhassa ja keskittyä omaan juttuun, eikä antautua muitten tönittäväksi! Järven perällä sitten alkoi porukka hajaantua enemmän ja pääsi keskittymään kelaukseen. Säästelin voimia jotta jaksaisi puristaa hyvällä tahdilla loppumatkan. Viimeiseltä kääntöpoijulta kun lähdettiin rantaa kohti ja ranta jo näkyi ajattelin että nyt jo, no ei tässä kauaa nokka tuhissut ja lisäsin pökköä pesään. Aiemmin kauempana näkyviä lakkeja alkoikin lähestyä ja lopussa varmaan jonkun verran tuli ohiteltua porukkaa. Olo oli todella vahva! Suurin yllätys olikin kun vilkaisin kelloa vedestä noustessa ja se näytti 32 ja risat, ajattelin että ei ole mahdollista. Myöhemmin tajusinkin että vedessä on kai jossain vaiheessa kello stopannut muutamaksi minuutiksi, uinnin loppuaika nimittäin 36:40. Olen itse asiassa siihenkin erittäin tyytyväinen, minun todella vähäisellä uintitaustalla!!! 

Tuon uinnin siivittämänä lähdin T1:stä kuin riivattu pyörän selkään, liikoja kuitenkaan hosumatta. Pyörän selkään, muutama polkaisu ja rauhassa kengät jalkaan kun maantielle pääsi. Pyörän ensi kilsat olikin sitten ihmettelyä kun meitä meni peräkkäin niin paljon ettei ohittaminen yksinkertaisesti ollut mahdollista eikä oikein turvallistakaan. Juoksufoorumilla ja muualla käytäviin peesikeskusteluihin en julkisesti aio edes ottaa sen lähemmin kantaa. Homma on mitä on tuon mittaisella reitillä kun sinne laittaa monta sataa pyöräilijää. 

Lentokentän kääntöpaikkaa lähestyttäessä ja sen jälkeen keskinopeus näytti olevan alle kolmeakymppiä.. ajattelin että ei se mitään, kohta aukeaa varmasti tilaa ja hyvä vaan että ottaa rauhallisen startin ja hakeutuu omaan rytmiin. Näin kävikin ja pian pääsi ohittelemaan porukkaa ja vauhti oli hyvä mutta tuntuma kuitenkin tarpeeksi kevyt. Ensimmäinen kierros meni leppoisasti pyöritellen ja siinähän se nälkä kasvoi syödessä. Seurasin kelloa ja mietin että keskinopeus huiteli siellä 35km/h paikkeilla, erittäin hyvä homma koska tuntuma oli edelleen kevyt. Otin suunnilleen geelin/patukan joka toinen ja banaanin joka toinen kierros ja nestettä päälle fiiliksen mukaan. Tavoitteena olin ajatellut 2:45 alle, noin 2:40 olisi optimisuoritus. Pyörän loppuaika 2:38:59 vahvistaa että olen pysynyt suunnitelmassa hyvin! T2:ssa tietysti kelloni edelleen näytti noin 4 minuuttia liian vähän ja katsoin että nyt on mahkut 5 tunnin alitukseen koska juoksuun olisi aikaa yli 1h50min!!! 

T2:een juoksin suoraan pyörän selästä ja olo oli edelleen uskomattoman hyvä. Ei mitään merkkejä krampeista. Sukat ja lenkkarit jalkaan juomavyö päälle ja menoksi. Urheilutalolta ulos tultaessa tulikin Arjan ja Maijan iloiset kannustushuudot yllätyksenä, kiitos tytöt :) 

Juoksun yritin heti aloittaa rennosti enkä liian kovaa. Pääsin juoksurytmiin ehkä paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa kilpailussa, nyt en siis ollut repinyt pyörällä liikoja! Yritin pitää mielessä että vaikka kauden kisoissa niin ei ole ollut, on juoksun silti oltava vahvuuteni koska sitä olen vuosikausia harrastanut. Nyt se oli vahva, tai ainakin täydensi kokonaisuutena erittäin tasaista suoritusta ja viimeisteli suureksi yllätyksekseni mielettömän tuloksen maaliviivalla: 

Juoksun osuusaika 1:47:37, kun puolimaratonin ennätykseni on 1:41. Ainoastaan viimeinen kierros oli raskas mutta meni, eli onnistuin jakamaan voimat melko hyvin. En näin ollen usko että 5 tunnin alitus olisi ollut välttämättä mahdollistakaan. 

Aikatavoitteeksi olin asettanut 5:30 alituksen, 5:15 optimisuorituksella. Tämä päivä ylitti villeimmätkin haaveet. Oli kenties kohtalon oikku tuo kellon temppuilu joka johti hurjaan 5 tunnin alituksen jahtaamiseen... ;) 

Palautuminenkin todella hyvällä tolalla ja tässä sitten ollaan taas aimo harppaus lähempänä projektin maalia, eli 2012 Ironmania!!! 

Tapahtuman järjestäjille, sekä tutuille ja tuntemattomille kannustajille suuri kiitos. Sekä rakkalleni joka huolsit ja olit maalissa vastassa. Olet paras. Vuosaari hiljenee. For now :) 

Lomailua ja kauden huippuun valmistautumista

Kauan odotettu kesäloma pyörähti käyntiin tällä viikolla, vihdoin! Tämän vuoden kesälomat on ajoitettu harkitusti melko lailla tämän harrastuksen vaatimissa puitteissa, elikkä kauden pääkisojen ympärille. Loma alkoi viikko sitten Kiskossa perusmatkan kisalla. Tiistai-aamuna pakkasin farmarin täyteen urheilukamppeita ja suuntasin isäukon mökille kauniiseen Janakkalaan muutamaksi päiväksi treenailemaan ja lepäilemään. Olosuhteet harjoitteluun ovat sielläpäin melko täydelliset, hiljaista maantietä riittää loputtomiin, vieressä oleva lampi tarjoaa mahdollisuudet uintiin ja juosta voi hiekalla asfaltilla tai vaikka metsässä pellolla tai suolla. Treenien välissä oli toki aikaa hengailla ukon kanssakin ja remontoimalla ja maalamalla talon terassiin uudet kaiteet ja rappuset. Suosittelen kaikille varsinkin kaupunki-ihmisille, muutama päivä täydellisen syrjässä maaseudulla omassa rauhassa omia juttuja tehden ilman kiireitä, tekee ihmeitä myöskin henkiselle kunnolle.

Tiistaina tein pyörälenkin Mäntsälään ja takaisin (95km). Keskiviikkona suuntasin lammelle jossa lämpimästä säästä huolimatta vedin märkäpuvun ylle ja 2 kierrosta lammen ympäri joka varovaisen arvion mukaan teki noin 1,4km. Torstain korkkasin pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella josta vajaa puoli tuntia pyörää rivakasti ja reilu tunnin/11km juoksu. Lauantaina vielä 18km juoksu melkoisessa helteessä viimeisteli viikon harjoitusmääräksi 6,5h. Kaikki harjoitukset valmistavaa viikon päästä käytävään Joroisten puolimatkan kisaan.  Huomenna viimeiset pitemmät treenit, uinti-pyörä-juoksu kisatilannetta simuloiden ja kaikki varusteet ja säädöt sun muut läpi käyden olisi tarkoitus tehdä. 

Tähän nyt siis on tultu, muistan sen talvisen päivän kun tämän blogin avasin ja koko Joroisten kisa tuntui kaukaiselta, lähinnä haaveelta. Nyt vaan odotellaan lauantaita että päästään nauttimaan suorituksesta jota varten harjoiteltu lukemattomia tunteja. Olo on siis hyvin levollinen ja valmis. Jo valmistavat kisat Nastolassa ja Kiskossa sen ovat osoittaneet, mitään kisajännitystä tms. ei ole ollut, vaan puhtaasti voinut nauttia ja pitää hauskaa, mikä juurikin koko harrastuksen tarkoitus on!

Kisaraportti: Kisko triathlon 2.7.

Melkoisessa helteessä, mutta en valita, eli aivan mahtavassa säässä oli tänään Kiskon perusmatkan skaba. Tätä oltiinkin jo kovasti odoteltu, ensimmäinen perusmatkan kisa, parin viikon takainen Nastolahan oli hiukan alimittainen. Siitä, ja tiistaisesta heltri-cupin uinnista oli jotakin viitettä kuitenkin saanut että mihin sitä suunnilleen pitäisi pystyä. Kuuma keli ei oikeastaan pistänyt ollenkaan huolehtimaan enempää, tiesin että juoksu varmaan kuumassa seisovassa ilmassa tuskaisan hikinen mutta riittävällä nesteytyksellä asia varmasti on kunnossa.
Uinti oli merkitty isoilla poijuilla mutta jo tuttuun tapaan oli suunnistaminen muiden pärskeitä seuratessa, kunnes helpommin sai poijut näkyviin että pystyi niihin suunnistamaan. Fiilis oli että onnistuin aikalailla suoran linjan poijulta poijulle uimaan, kakkospoijulta kolmannelle mielestäni iso osa porukkaa ui todella ulapalla, luulin vetäneeni itse pahasti liikaa rantaanpäin mutta kakkospoiju olikin suoraan silmien edessä häämöttämässä. Onnistunut suunnistus antoi tänään anteeksi paljon luulen koska aikani oli melko hidas siitä huolimatta. Ihan ensimmäisillä kymmenillä metreillä sain kunnolla turpaani, tähän asti käydyistä kisoista on tottakai kokemusta pikku muksimisista sun muista, mutta nyt tuli puhtaasti nyrkki keskelle nenää! Oli pakko ottaa pari rinulivetoa ja kokeilla aukesko hanat mutta totesin että verta ei vuoda joten antaa palaa. Sitten myöhemmässä vaiheessa oli taas uimalakki irrota, jota korjasin myös kaksi kertaa ja kerran kakoin vähän järveä takaisin, en viittinyt tyhjäksi juoda. Nuo kohtaukset nyt kuitenkin hidastivat uintia ehkä korkeintaan yhteensä puoli minuuttia-minuutin, joten kaikkiaan uinti ok.
T1 meni ok, noin 2½ minuuttia kaikkiaan taisi tuhrautua järvestä pyörän selkään. Reitti oli melko tasainen ja nopea mielestäni, ainakin Nastolan ylä-alamäkiralliin verrattuna... muutenkin pyörä meni tänään omaan tasooni nähden tosi vahvasti, eli kehitystä on tapahtunut! Kun Nastolassa minua ohiteltiin, sain nyt itse ohitella varsinkin pyörän ensimmäisellä kiekalla ison liudan muita. Todella positiivinen asia tämä kehitys. Sen verran kuitenkin tajusin voimia jakaa että juoksukin meni jotenkuten. 54:10 ei nyt ole kummoinen kymppi minulta mutta ottaen huomioon helteiset olosuhteet tänään en valita siitäkään. Kaikkiaan melko optimisuoritus, uinti vaan joka tuntunut viime aikoina yllättävän hyvältä, meni odotuksiin nähden hiukan alakanttiin. No jääpä parannettavaa rutkasti seuraaviin kertoihin!
Kisa toimi loistavana lämmittelynä vuoden ehdottomaan päätavoitteeseen eli Joroisiin. Ja kaikki mikä Kiskosta oli kehuttu piti paikkansa, vielä kerran kiitos toimitsijoille suuresta panoksesta, olihan osanottajamäärä kutakuinkin tuplaantunut viime vuoteen! Nyt pari ansaittua olutta ja tarkemmat numeroanalyysit kehiin ;)
Niin ja tulokset:
http://www.kiskonkiskojat.fi/tulokset/Triathlon_2011_tulokset.pdf