Joulun jälkeen alkoi aika rivakan nousujohteinen treenimäärän lisääminen. Marraskuun treeniviikot oli olleet edellisen kauden jälkeen kovin vaihtelevia ja tuli tehtyä ihan fiiliksen mukaan leppoisasti. Tiedossa oli myös tänne Osloon muutto työn perässä mikä aiheutti paljon askarreltavaa ja pohdittavaa. Kun työt saatiin täällä polkaistua käyntiin yritin myös ettei kovin isoa taukoa treeniin tulisi ja että pääsisi aloittamaan pk-kauden harjoittelun kunnolla. Ekat 2-3 viikkoa uudessa ympäristössä olivat uuvuttavia, oli niin paljon uutta opittavaa ja käytännön järjestelyä että saatoin tipahtaa klo 20-21 sänkyyn unten maille, eikä puhettakaan kummoisemmista treenailuista. Kuitenkin ekalla viikolla täällä näkyy sentään tulleen 36km juoksua, uuteen kaupunkiin ja asuinympäristöön on tuskin parempaa tapaa tutustua kuin lenkkeillen, sen varmaan tietää jokainen juoksuhommia harrastellut.
Sitä seuraavia viikkoja leimaa tuo uupumus ja uusiin töihin keskittyminen. En missään nimessä halunnut riskeerata että olisin liian väsynyt uudessa työssä joka vaati kaiken keskittymisen ja 8 tuntia päivässä ehdottoman skarppina olemista. Siinä tein oikein tiedän nyt.
Nälkä kasvoi treenamiseen, ja alkoi tutusti tuntua että pitäisi olla jo hyvän matkaa pk-kautta menossa jos meinasi ollenkaan ehtiä kesäksi kuntoon... no sehän ei ihan totuus ole, mutta tuokin tunne lienee kanssatriatlonisteille ja muille kestävyysliikkujille tuttua.
Heti joulun jälkeen homma saatiin kuitenkin niinsanotusti uomiinsa, pyhien väliviikon työskentelin Suomesta käsin ja urheilukin maittoi kun sai kotikulmilla touhuta taas. Siitä tähän onkin tullut 5-10 treeniä viikkoon tuntimäärien vaihdellessa 6-11 välillä. Vähän liikaa vielä ailahtelua, pitkistä vaikea ajoittaa sille päivälle kun suunnitellut ja melko mahdoton mitään viikonpäivien mukaan menevää viikkosuunnittelua tehdä, noin joka toinen viikonloppu tulee lennettyä Suomeen työasioissa ja ne harvat viikonloput siellä on usein täynnä tapahtumaa oman perheen kanssa. "Pitkikseksi" onkin nyt muutamana viikkona muodostunut tiistai-aamun pyörällä salille -> juoksumatto -> spinningtunti-yhdistelmä. Siitä sitten töihin n. klo 9 eli koko rumba alkaa noin klo 6-6:30. Joka tunnilla olen kuitenkin sitkeästi ollut ja se on ehdottoman tärkeä senkin takia että saa edes kerran viikkoon pyöritellä. Tuosta tiistaisession toteutumisesta on työnantajaa kiittäminen, tuopa vähän tehojakin jos (kun..) usein tahtoo polkeminen fiiliksissä lähteä vähän käpälästä. Eipä tuo mitään, vähän tehoja jo hiihdon takiakin alkanut nostaa, tahattomasti tosin... Se se vasta raaka laji on jos niin haluaa!!
La-su meni taas kotosuomessa köllien, joten tänään oli virtaa ja 20 kilsanen juoksulenkki takana tätä kun raapustan. Fiilis ollut viime viikkoina aika nopean nousujohteisuuden ja hiihtointoilun takia vähän juminen. Nyt pari määrällisesti kevyempää viikkoa takana, joten olo on palautunut, ehkä. Huomenna "pitkis"...
Monday, 20 February 2012
Wednesday, 15 February 2012
Synttärit
Se olisi sitten päivitettävä blogipofiiliinkin ikä pykälällä kun uudet lukemat vaihtui tänään. Kestävyysurheilussahan on positiivista että tämän ikäisenä vasta hitaasti lähestyy parhaita vuosiaan... näin se kyllä ihan oikeasti vaikuttaa olevan. Tuorein esimerkki, ehkä vähän ääri-sellainen saatiin viime viikonloppuna kun eläkeläispyöräilijä Lance Armstrong otti toisen sijan Panaman Ironman 70.3 kilpailussa. 40-vuotiaana vai 41:kö hän jo on. Lance on mielenkiintoinen tyyppi ja äärimmäisen kova ja lahjakas kestävyysurheilija oli sitten douppari tai ei. Tämän totean sen takia että Lancen osalta se homma on niin sanotusti case closed, olen erittäin jyrkästi doping-hölmöilyä vastaan. Paitsi jos ihan oikeasti jonkun pihvi on klenbuterolilla mureutetusta naudasta...
Eikä vähintään sen takia Lance ole täälläpäin luupin alla että huhut vahvistuivat hänen osallistumisestaan Nizzan Ironmaniin jossa itsekin tulen olemaan viivalla! Voisi sitä heikomassakin seurassa raastaa... Tietää myös hillitöntä mediamylläkkää ja kaaosta Nizzaan, eiköhän se omalta kannalta ole hyvä vaan, tarkoittaa että katsojia on entistäkin enemmän ja kannustusta!
Viime viikolla tuli treenattua seuraavasti
Count: 7 Activities
Distance: 62,09 km
Time: 6:35:05 h:m:s
Elevation Gain: 770 m
Avg Speed: 9,4 km/h
Avg HR: 140 bpm
Eikä vähintään sen takia Lance ole täälläpäin luupin alla että huhut vahvistuivat hänen osallistumisestaan Nizzan Ironmaniin jossa itsekin tulen olemaan viivalla! Voisi sitä heikomassakin seurassa raastaa... Tietää myös hillitöntä mediamylläkkää ja kaaosta Nizzaan, eiköhän se omalta kannalta ole hyvä vaan, tarkoittaa että katsojia on entistäkin enemmän ja kannustusta!
Count: 7 Activities
Distance: 62,09 km
Time: 6:35:05 h:m:s
Elevation Gain: 770 m
Avg Speed: 9,4 km/h
Avg HR: 140 bpm
Thursday, 9 February 2012
Sitten puraisi vielä hiihtokärpänen
Olisihan sitä tri-hommissakin pureskeltavaa yli tarpeen. Jottei kuitenkaan tylsää tulisi niin alotettin nyt sitten vielä tämä hiihto... eipä siinä mitään hyvä että aloitettiin, olen aivan ekstaasissa hiihdon tehokkuudesta! Oikein tuntee kun jokainen kynnelle kykenevä lihas tekee töitä ylämäissä varsinkin. Hieno laji! Jonkun 150km vasta saanut hommasta nauttia eli alkutekijöissään ollaan vielä ja tekniikasta ei taida olla oikein tietoakaan. Mutta eteenpäin pääsee ihan kelpo kyytiä, ainakin jonkun matkaa :)
Finlandiahiihtoonkin on jo ilmoittauduttu, 50km perinteiselle. Mukava talvipäivä tiedossa kunhan keli osuu kohdalleen! Lahdessa odotan näkeväni ainakin joitain tuttuja tri-naamoja, onhan hiihto suosittu talven harjoitusmuoto triatlonisteillakin.
Viimeiset kaksi viikonloppua ollut Oslo-Helsinki välin reissaamista ja viime viikonlopulla vielä itä-suomen keikka autolla 750km ratissa yhteen päivään. Eräänlainen kestävyyssuoritus sekin.. Harjoitustunnit toissa- sekä viimeviikolla pienemmät, joka toki sopi suunnitelmiin, takana oli 4 kauden tässä vaiheessa sekä määriltään että tehoiltaan kovahkoa viikkoa.
Viikko 5:
Count: 7 Activities
Distance: 48,80 km
Time: 6:13:56 h:m:s
Elevation Gain: 637 m
Avg Speed: 10,1 km/h
Avg HR: 138 bpm
Calories: 3.284 C
Finlandiahiihtoonkin on jo ilmoittauduttu, 50km perinteiselle. Mukava talvipäivä tiedossa kunhan keli osuu kohdalleen! Lahdessa odotan näkeväni ainakin joitain tuttuja tri-naamoja, onhan hiihto suosittu talven harjoitusmuoto triatlonisteillakin.
Viimeiset kaksi viikonloppua ollut Oslo-Helsinki välin reissaamista ja viime viikonlopulla vielä itä-suomen keikka autolla 750km ratissa yhteen päivään. Eräänlainen kestävyyssuoritus sekin.. Harjoitustunnit toissa- sekä viimeviikolla pienemmät, joka toki sopi suunnitelmiin, takana oli 4 kauden tässä vaiheessa sekä määriltään että tehoiltaan kovahkoa viikkoa.
Viikko 5:
Count: 7 Activities
Distance: 48,80 km
Time: 6:13:56 h:m:s
Elevation Gain: 637 m
Avg Speed: 10,1 km/h
Avg HR: 138 bpm
Calories: 3.284 C
Tuesday, 31 January 2012
Tammikuu pulkassa
Mutta onneksi ei tarvitse hiihtäessä vetä pulkkaa perässä kuten monet perheelliset näkyvät ladulla tekevän. On kuulemma hanurista enkä epäile... mutta muksujen takia tottakai hymyssä suin menevät.
Tammikuussa tuli hyvä määrä treeniä ja tahti senkun tiivistyy. Pitää alkaa uskomaan että jonkunlaiset pohjat on ja voi alkaa nostaa määriä ja hiukan lisätä tehojakin. Nizzan Ironmaniin 4 täyttä harjoituskuukautta ja reilu puolikas päälle. Sen tulisi riittää, aiheita huoleen ei tällä hetkellä ole. Harjoittelu on tarpeeksi monipuolista, varsinkin kun hiihto tuli mukaan kuvioihin. Onneksi aloitin hiihdon!! Olen aivan vakuuttunut että siitä on paljonkin hyötyä ensi kesän mitä tahansa kisaa ajatellen.
Nyt sain työkaverilta vinkin potentiaalisesta uimahallistakin aivan työpaikan lähettyvillä. Täällä kun ei oikeastaan ole kuin yksi järkevän oloinen halli ja se on täysremontissa joka on kuulemma viivästynytkin aiotusta. Ja tuo toinen olisi hiukan fiksumman hintainenkin, uskokaa uimhallin käyttö on miljonäärien hommaa täällä. N. 10€ oli kertakäynti yhdessä hallissa josta ei kyllä kunnon harjoituskäyttöön ollut, vaikka harvemmin nirsoilen näissä jutuissa.
Treenin lisääntyessä ja kovetessa tulee olemaan haastavin osa riittävä palautuminen. Viime viikolle tuli kaksi lepopäivää ja maanantaina hiihtolenkillä huomasi että tarpeeseen tuli. Oli potkua paljon paremmin. Toissa viikolle tuli 10,5 h treeniä enkä usko juuri enempiä tunteja tulevan, keväällä ehkä pitkien pyörälenkkien myötä jokunen 12-15 tuntinen viikko on mahdollinen. Elämä ei anna myöten enempään jos aikoo ehtiä palautumaankin kunnolla. Nyt on kylläkin menty jo vähän kovemmilla tehoilla (kiitos pomon joka painaa suksimatkan töistä kotiin liki maksimihapoilla...). Onnittelut niille jotka ovat nopealla palautumisella siunattuja ja oikeasti pystyvät vetämään läpi jopa 20-tuntisia treeniviikkoja!
Tänään otin kiinni viime viikolta oikeastaan jääneen pitkiksen pyöräilemällä 45min salille, jossa 20 min juoksumattoa ja sitten tunti spinningiä. Tuli vähän niinkuin duathlon väärinpäin :) Tammikuu pulkassa seuraavin lukemin
Count: 38 Activities
Distance: 356,36 km
Time: 37:27:35 h:m:s
Elevation Gain: 4.566 m
Avg HR: 138 bpm
Calories: 24.357 C
Ja viikkolukemat viikko 4:
Count: 6 Activities
Distance: 55,41 km
Time: 4:50:57 h:m:s
Elevation Gain: 234 m
Avg HR: 142 bpm
Calories: 3.540 C
Tammikuussa tuli hyvä määrä treeniä ja tahti senkun tiivistyy. Pitää alkaa uskomaan että jonkunlaiset pohjat on ja voi alkaa nostaa määriä ja hiukan lisätä tehojakin. Nizzan Ironmaniin 4 täyttä harjoituskuukautta ja reilu puolikas päälle. Sen tulisi riittää, aiheita huoleen ei tällä hetkellä ole. Harjoittelu on tarpeeksi monipuolista, varsinkin kun hiihto tuli mukaan kuvioihin. Onneksi aloitin hiihdon!! Olen aivan vakuuttunut että siitä on paljonkin hyötyä ensi kesän mitä tahansa kisaa ajatellen.
Nyt sain työkaverilta vinkin potentiaalisesta uimahallistakin aivan työpaikan lähettyvillä. Täällä kun ei oikeastaan ole kuin yksi järkevän oloinen halli ja se on täysremontissa joka on kuulemma viivästynytkin aiotusta. Ja tuo toinen olisi hiukan fiksumman hintainenkin, uskokaa uimhallin käyttö on miljonäärien hommaa täällä. N. 10€ oli kertakäynti yhdessä hallissa josta ei kyllä kunnon harjoituskäyttöön ollut, vaikka harvemmin nirsoilen näissä jutuissa.
Treenin lisääntyessä ja kovetessa tulee olemaan haastavin osa riittävä palautuminen. Viime viikolle tuli kaksi lepopäivää ja maanantaina hiihtolenkillä huomasi että tarpeeseen tuli. Oli potkua paljon paremmin. Toissa viikolle tuli 10,5 h treeniä enkä usko juuri enempiä tunteja tulevan, keväällä ehkä pitkien pyörälenkkien myötä jokunen 12-15 tuntinen viikko on mahdollinen. Elämä ei anna myöten enempään jos aikoo ehtiä palautumaankin kunnolla. Nyt on kylläkin menty jo vähän kovemmilla tehoilla (kiitos pomon joka painaa suksimatkan töistä kotiin liki maksimihapoilla...). Onnittelut niille jotka ovat nopealla palautumisella siunattuja ja oikeasti pystyvät vetämään läpi jopa 20-tuntisia treeniviikkoja!
Tänään otin kiinni viime viikolta oikeastaan jääneen pitkiksen pyöräilemällä 45min salille, jossa 20 min juoksumattoa ja sitten tunti spinningiä. Tuli vähän niinkuin duathlon väärinpäin :) Tammikuu pulkassa seuraavin lukemin
Count: 38 Activities
Distance: 356,36 km
Time: 37:27:35 h:m:s
Elevation Gain: 4.566 m
Avg HR: 138 bpm
Calories: 24.357 C
Ja viikkolukemat viikko 4:
Count: 6 Activities
Distance: 55,41 km
Time: 4:50:57 h:m:s
Elevation Gain: 234 m
Avg HR: 142 bpm
Calories: 3.540 C
Monday, 23 January 2012
Viikko 3/2012
Toimelias viikko oli liikunnallisesti, ei vähintään uuden innostuksen eli hiihdon myötä! Turhaan eivät monet kanssatriatlonistit vanno talvella hiihdon nimeen, sen verran keholle kokonaisvaltaista, ja tehokasta sekä ennen kaikkea HAUSKAA puuhaa se on! Antaa myös vaihtelua normaaliin, mikä on mielestäni erittäin tärkeää, kyllä itse ainakin leipäännyn varsinkin ympäri vuoden juoksemiseen.
Osloonkin saatiin kunnon lumimyräkkä lauantaina, joka tarkoitti sunnuntaille loistokeliä hiihtämiseen. Ladut olivatkin paikoin mustanaan ihmisiä, jos hiihto nauttii täällä kansallislajin asemaa se todellakin näkyi sunnuntaina, ja meno suurimmalla osalla leppoisan nautiskelevaa. En itsekään ollut muiden ohi huhkimassa, vaan missä vähän jonoa syntyi niin sitten mentiin sulassa sovussa perätysten kunnes tuli väljemmin baanaa. Sunnuntain lenkki toimi viikon pitkänä harjoituksena ja 3½ tuntia tuli ladulla viihdyttyä! Ja tuntuu että heittämällä olisi vielä hyvän aikaa voinut jatkaa. 656 nousumetriä gps mitannut tuolla lenkillä, eli kumpuilevaa on maasto! Suomessa taitaa joutua aika pohjoiseen mennä että pääsee samanlaisiin. Korjatkaa jos olen väärässä.
Tarpeeksi en saa, edelleenkään, hehkutettua täkäläistä luontoa ja treenimahdollisuuksia, nyt varsinkin kun nuo sivakat hommasin ja vielä sitä kautta päässyt lähialueen varsin kattavaan latuverkostoon tutustumaan. Noin 320 km (!) latua löytyy tästä kylästä ja siis asun n. 5km päässä kaupungin keskustasta ja lähimmät ladut lähtevät kahden metropysäkin päästä.
http://skisporet.no/oslo/ostmarka
Tämä on lähinnä itseä oleva alue, jonka läpi tultu nyt viikon ajan pomon kanssa kotimatka, samassa talossa kun asutaan :) Latupalvelussa näkyy mm. status milloin ladut viimeksi ajettu.
Netti tarjoaa tänä päivänä esimerkiksi uusavuttomalle hiihtoharrastusta aloitelevallekin runsaasti apua. Yksi suosikki, nyt kun oppinut voiteet sulattamaan ja siklaamaan ja pitoalueen määrittelemään on wax wizard . Ei muuta kun lämpötila, ilman kosteus noin suunnilleen ja lumityyppi niin sovellus suosittelee oikean voiteen. Loistavaa! Ei minulla ainakaan ole kiinnostusta eikä aikaa alkaa ulkoa opettelemaan mitä milläkin keleillä. Purkin kyljestä näkee suositukset joo, mutta hauska apu tuo on silti.
Huomenna hiihdosta vapaata, ja sijaan pyörällä tiistai-spinningiin ja töihin.
Viikon 3 lukemat pähkinänkuoressa:
Count: 9 Activities
Distance: 102,18 km
Time: 10:36:23 h:m:s
Elevation Gain: 1.656 m
Avg Speed: 9,6 km/h
Avg HR: 144 bpm
Calories: 9.277 C
Osloonkin saatiin kunnon lumimyräkkä lauantaina, joka tarkoitti sunnuntaille loistokeliä hiihtämiseen. Ladut olivatkin paikoin mustanaan ihmisiä, jos hiihto nauttii täällä kansallislajin asemaa se todellakin näkyi sunnuntaina, ja meno suurimmalla osalla leppoisan nautiskelevaa. En itsekään ollut muiden ohi huhkimassa, vaan missä vähän jonoa syntyi niin sitten mentiin sulassa sovussa perätysten kunnes tuli väljemmin baanaa. Sunnuntain lenkki toimi viikon pitkänä harjoituksena ja 3½ tuntia tuli ladulla viihdyttyä! Ja tuntuu että heittämällä olisi vielä hyvän aikaa voinut jatkaa. 656 nousumetriä gps mitannut tuolla lenkillä, eli kumpuilevaa on maasto! Suomessa taitaa joutua aika pohjoiseen mennä että pääsee samanlaisiin. Korjatkaa jos olen väärässä.
Tarpeeksi en saa, edelleenkään, hehkutettua täkäläistä luontoa ja treenimahdollisuuksia, nyt varsinkin kun nuo sivakat hommasin ja vielä sitä kautta päässyt lähialueen varsin kattavaan latuverkostoon tutustumaan. Noin 320 km (!) latua löytyy tästä kylästä ja siis asun n. 5km päässä kaupungin keskustasta ja lähimmät ladut lähtevät kahden metropysäkin päästä.
http://skisporet.no/oslo/ostmarka
Tämä on lähinnä itseä oleva alue, jonka läpi tultu nyt viikon ajan pomon kanssa kotimatka, samassa talossa kun asutaan :) Latupalvelussa näkyy mm. status milloin ladut viimeksi ajettu.
Netti tarjoaa tänä päivänä esimerkiksi uusavuttomalle hiihtoharrastusta aloitelevallekin runsaasti apua. Yksi suosikki, nyt kun oppinut voiteet sulattamaan ja siklaamaan ja pitoalueen määrittelemään on wax wizard . Ei muuta kun lämpötila, ilman kosteus noin suunnilleen ja lumityyppi niin sovellus suosittelee oikean voiteen. Loistavaa! Ei minulla ainakaan ole kiinnostusta eikä aikaa alkaa ulkoa opettelemaan mitä milläkin keleillä. Purkin kyljestä näkee suositukset joo, mutta hauska apu tuo on silti.
Huomenna hiihdosta vapaata, ja sijaan pyörällä tiistai-spinningiin ja töihin.
Viikon 3 lukemat pähkinänkuoressa:
Count: 9 Activities
Distance: 102,18 km
Time: 10:36:23 h:m:s
Elevation Gain: 1.656 m
Avg Speed: 9,6 km/h
Avg HR: 144 bpm
Calories: 9.277 C
Tuesday, 17 January 2012
Viikko 2/2012
Vuoden toinen viikko oli ja meni, saivat perhanat ylipuhuttua ja ostin sukset. Tai lähinnä pomo joka hiihtää töihin lähes päivittäin! Kuten varmaan moni muukin tekee, se nimittäin todella on kansallislaji täällä ja missä vaan kävelee näkee jonkun sukset kädessä ladulle menossa tai sieltä tulossa. No paljon ei kuitenkaan tarvinnut ylipuhua, olin lenkkipolulla hiihtäjiä nähnyt ja sen verran hauskannäköistä puuhaa oli että ei siitä halunnut jäädä paitsi!
Noniin ja parhaillaan tätä kirjoittaessani tulee pomolta viesti että hiihdetäänkö kimpassa huomenaamulla töihin... nyt taitaa tämä poika saada kyytiä heti aamusta, sen verran epävarmaa hiihto vielä on, armeijassa nimittäin viimeksi ja nyt 3 lenkkiä takana suksihankinnan jälkeen. Äijänperhana ei itse halunnut pyöräillä yhdessä töistä kotiin kun luulee että olen joku yli-ihminen triathlonharrastukseni takia. Ei voi sanoa että kunto ihan tulevan Nizzan vaatimalla tasolla vielä olisi... mutta sanottava on että paineita on kun ihmiset saaneet töissä harrastuksesta ja tavoitteista vihiä niin ihmiset luulee vaikka mitä. On saanut vähän toppuutella että ei tässä normi lenkkarinkuluttajaa kummempi ole millään tavalla.
Pari kertaa nyt ollut myös firman tiistai-aamun spinningissä, joka onkin yllättävän raju, tai itsehän sitä vastusta vääntää mutta silti. Lämmittelynä sinne pyöräillyt 12 km matkan joten tuleehan siihen aikaiseen aamuun ihan tarpeeksi tohinaa tällaiselle kohtuuhuonole aamuihmiselle kuitenkin :D Aivan kuin tilauksesta on sekin olemassa, saa talveen vähän enempi tuota pyörittelyä ja toimii tarvittaessa viikon tehotreeninä.
Viikko 2 jäi loppupäästä tyhjäksi treeneistä kun oli vaimoke käymässä ja se menee sentään kaiken edelle. Ehti sitä hyvin kuitenkin yhtä sun toista, viikon saldo:
Noniin ja parhaillaan tätä kirjoittaessani tulee pomolta viesti että hiihdetäänkö kimpassa huomenaamulla töihin... nyt taitaa tämä poika saada kyytiä heti aamusta, sen verran epävarmaa hiihto vielä on, armeijassa nimittäin viimeksi ja nyt 3 lenkkiä takana suksihankinnan jälkeen. Äijänperhana ei itse halunnut pyöräillä yhdessä töistä kotiin kun luulee että olen joku yli-ihminen triathlonharrastukseni takia. Ei voi sanoa että kunto ihan tulevan Nizzan vaatimalla tasolla vielä olisi... mutta sanottava on että paineita on kun ihmiset saaneet töissä harrastuksesta ja tavoitteista vihiä niin ihmiset luulee vaikka mitä. On saanut vähän toppuutella että ei tässä normi lenkkarinkuluttajaa kummempi ole millään tavalla.
Pari kertaa nyt ollut myös firman tiistai-aamun spinningissä, joka onkin yllättävän raju, tai itsehän sitä vastusta vääntää mutta silti. Lämmittelynä sinne pyöräillyt 12 km matkan joten tuleehan siihen aikaiseen aamuun ihan tarpeeksi tohinaa tällaiselle kohtuuhuonole aamuihmiselle kuitenkin :D Aivan kuin tilauksesta on sekin olemassa, saa talveen vähän enempi tuota pyörittelyä ja toimii tarvittaessa viikon tehotreeninä.
Viikko 2 jäi loppupäästä tyhjäksi treeneistä kun oli vaimoke käymässä ja se menee sentään kaiken edelle. Ehti sitä hyvin kuitenkin yhtä sun toista, viikon saldo:
Count: 7 Activities
Distance: 52,08 km
Time: 5:34:19 h:m:s
Elevation Gain: 699 m
Avg Speed: 9,5 km/h
Avg HR: 124 bpm
Calories: 3.088 C
Distance: 52,08 km
Time: 5:34:19 h:m:s
Elevation Gain: 699 m
Avg Speed: 9,5 km/h
Avg HR: 124 bpm
Calories: 3.088 C
Sunday, 8 January 2012
Viikko 1/2012
Sunday, 1 January 2012
2012!
Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Se on vuosi taas vaihtunut ja on aika katsoa mitä jäi käteen ja mitä tulevalta haluaa.
Garmin connectin raportti kalenterivuodelta 2011 kertoo seuraavaa:
282 Activities
Garmin connectin raportti kalenterivuodelta 2011 kertoo seuraavaa:
282 Activities
291:25:39 h:m:s
Ihan ok lukemat, marras-joulu meni aika mitättömillä liikunnoilla joten voin olla ihan tyytyväinen. Myöskin kauden tuloksiin treenimääriin nähden pitää olla erittäin tyytyväinen.
Lukemat sisältää puhtaasti pelkät treeneiksi lasketut aktiviteetit, tänä vuonna tulen merkkaamaan kalenteriin myös työmatkaliikunnat joita nykyään tuleekin merkittävästi enemmän ja jotka käyvät treeneistä siinä missä muukin liikkuminen.
Volyymin lisääminen on tietysti selviö muutenkin kun edessä kovimmat haasteet mitä ikinä. Kaikkihan tähtää blogin otsikon mukaiseen huipennukseen...
Pyhät on nyt vietetty suomessa sukuloiden treenaten ja rentoutuen, nyt läppäri kassiin ja aamukuudelta taas Osloa kohden!
Saturday, 3 December 2011
Maisemanvaihdos
Heipä hei täältä Norjasta, Oslosta tarkemmin!
Hiljaiseloa ollut blogikirjoittelun suhteen, elämä ollut vähintäänkin kiireistä ja muutoksia täynnä viime ajat, siinä syy.
Isompi elämänmuutos sattui eteen, kun tuli hivenen yllättävään aikaan työtarjous, joka oli houkutteleva mutta jossa oli yksi pikku juju: työpaikka sijaitsee Norjassa ja edellyttää täten sinne muuttoa! Saamani harkinta-ajan puitteissa päädyin, tai päädyimme, yhdessä tulevan vaimoni kanssa että tartutaan haasteeseen. Muu perhe eli hän ja koira jäivät Suomeen, mistä en suinkaan minäkään kokonaan irtaudu vaan työt tehdään pääasiassa täällä, osin myös suomesta ja pyhiksi pyritään pääsemään koti-Suomeen kun mahdollista.
Tuli mainittua tuossa haasteeseen tarttumisesta. Lienee jokin sairaus joka meitä kestävyysurheilukärpäsen puraisemia vaivaa. Sillä isoja haasteitahan nämä esim. Ironman-kisoihin ja muihin osallistumisetkin ovat. Näin tässä työasiassa ihan samalla lailla haasteen, jonka kimppuun en melkein malttanut odottaa pääseväni. Työ jo sinällään erittäin haastavaa, siihen päälle muutto ulkomaille. Helpommallakin voisi ihminen itsensä päästää. Mutta se olisi niin tylsää! En pidä tätä, enkä tästä nyt löyhää aasinsiltaa käyttääkseni, ironmaniin osallistumista niin kauhean isoina asioina. Ne ovat elämää. Sellaisia asioita joita haluan elää. Siispä toteutan ne! Niinhän kaikkien pitäisi, miksi pelätä ja jännittää jos haluaa kokea? That's it.
Ensimmäinen viikko täällä nyt takana, mennyt työhön, työmatkaan ja asuntoon tottumiseen, tavaroiden purkamiseen yms. Keskiviikkona kerkesi pienen lenkin heittää jolloin löysin myös lähimmän uimahallin, ensi viikolla viimeistään ellei jo huomenna tutustutaan siihen. Järkyttävän hintaisia vaan käyttää, kuten ihan kaikki muukin täällä.
Tänään sitten vähän pitempi n. 1½h lenkki keskustan suuntaan ja takaisin. Onneksi löysin.. Maisemia tutuksi pikkuhiljaa. Melkolailla mäkistä maastoa taitaa koko maa olla, vaikka samoilla leveysasteilla suunnilleen Helsingin kanssa, on mäkeä aivan helkkaristi, ja on muuten pitkää ja jyrkkää. Meinasi pumppu leipoa kiinni tänään takaisin tultaessa viimeisessä mäessä, kulmaa oli varmasti 10 astetta ja muutama sata metriä. Alkaa ymmärtää miksi nämä hiihdossa pärjäävät... Summa summarum puitteet siis ensi kaudelle valmistautumiseen täydelliset!!! Ystävällinen pomo vielä antoi käyttöön vanhan maastofillarinsa, varmaan parikymmentä vuotta vanha laatu GT vanhoilla deoren osilla jotka toimii edelleen kuin sveitsiläinen kello! Kaveri pyöräilee päivittäin töihin ja talvisin hiihtää, taidan saada hyvän sparraajan hänestä :)
Paikallista tri-toimintaakin vähän googlettanut ja ainakin yksi seura löytynyt, katsotaan tuleeko osallistuttua heidän aktiviteetteihin, saattaapi olla kuitenkin että enimmäkseen itsekseen tulee talvi vedettyä.
Med vennlig hilsen,
Valter
Hiljaiseloa ollut blogikirjoittelun suhteen, elämä ollut vähintäänkin kiireistä ja muutoksia täynnä viime ajat, siinä syy.
Isompi elämänmuutos sattui eteen, kun tuli hivenen yllättävään aikaan työtarjous, joka oli houkutteleva mutta jossa oli yksi pikku juju: työpaikka sijaitsee Norjassa ja edellyttää täten sinne muuttoa! Saamani harkinta-ajan puitteissa päädyin, tai päädyimme, yhdessä tulevan vaimoni kanssa että tartutaan haasteeseen. Muu perhe eli hän ja koira jäivät Suomeen, mistä en suinkaan minäkään kokonaan irtaudu vaan työt tehdään pääasiassa täällä, osin myös suomesta ja pyhiksi pyritään pääsemään koti-Suomeen kun mahdollista.
Tuli mainittua tuossa haasteeseen tarttumisesta. Lienee jokin sairaus joka meitä kestävyysurheilukärpäsen puraisemia vaivaa. Sillä isoja haasteitahan nämä esim. Ironman-kisoihin ja muihin osallistumisetkin ovat. Näin tässä työasiassa ihan samalla lailla haasteen, jonka kimppuun en melkein malttanut odottaa pääseväni. Työ jo sinällään erittäin haastavaa, siihen päälle muutto ulkomaille. Helpommallakin voisi ihminen itsensä päästää. Mutta se olisi niin tylsää! En pidä tätä, enkä tästä nyt löyhää aasinsiltaa käyttääkseni, ironmaniin osallistumista niin kauhean isoina asioina. Ne ovat elämää. Sellaisia asioita joita haluan elää. Siispä toteutan ne! Niinhän kaikkien pitäisi, miksi pelätä ja jännittää jos haluaa kokea? That's it.
Ensimmäinen viikko täällä nyt takana, mennyt työhön, työmatkaan ja asuntoon tottumiseen, tavaroiden purkamiseen yms. Keskiviikkona kerkesi pienen lenkin heittää jolloin löysin myös lähimmän uimahallin, ensi viikolla viimeistään ellei jo huomenna tutustutaan siihen. Järkyttävän hintaisia vaan käyttää, kuten ihan kaikki muukin täällä.
Tänään sitten vähän pitempi n. 1½h lenkki keskustan suuntaan ja takaisin. Onneksi löysin.. Maisemia tutuksi pikkuhiljaa. Melkolailla mäkistä maastoa taitaa koko maa olla, vaikka samoilla leveysasteilla suunnilleen Helsingin kanssa, on mäkeä aivan helkkaristi, ja on muuten pitkää ja jyrkkää. Meinasi pumppu leipoa kiinni tänään takaisin tultaessa viimeisessä mäessä, kulmaa oli varmasti 10 astetta ja muutama sata metriä. Alkaa ymmärtää miksi nämä hiihdossa pärjäävät... Summa summarum puitteet siis ensi kaudelle valmistautumiseen täydelliset!!! Ystävällinen pomo vielä antoi käyttöön vanhan maastofillarinsa, varmaan parikymmentä vuotta vanha laatu GT vanhoilla deoren osilla jotka toimii edelleen kuin sveitsiläinen kello! Kaveri pyöräilee päivittäin töihin ja talvisin hiihtää, taidan saada hyvän sparraajan hänestä :)
Paikallista tri-toimintaakin vähän googlettanut ja ainakin yksi seura löytynyt, katsotaan tuleeko osallistuttua heidän aktiviteetteihin, saattaapi olla kuitenkin että enimmäkseen itsekseen tulee talvi vedettyä.
Med vennlig hilsen,
Valter
Sunday, 9 October 2011
Kisaraportti: Vantaan maraton 2011
Hyvin menneen mutta 2 minuuttia ennätyksestä uupumaan jääneen Helsinki Cityn jälkeen jäi vielä tälle kaudelle mukavasti motivaatiota juosta kolmannen kerran Vantaan maraton. Juuri siellä olin ennätykseni 2009 tehnyt joten reitti tuttu, nopea, ja kisajärjestelyt parhaasta päästä.
Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa.
Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin.
Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.
Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :)
Sinne siis mielessä ennätyksestä pieni siivutus pois ja mieluisa kauden päätöskisa. Ensimmäistä kertaa kisaolosuhteissa aktivoin Garminin "virtuaalivastustajan" nakuttamaan 4:59min kilometritahtia, joka siivittäisi 3:30 tulokseen. Tämä on siis Garminin sykemittareissa oleva ominaisuus jonka avulla voi katsoa miten hyvin pysyy jossain tietyssä vauhdissa. En ole ennen kisoissa käyttänyt koska olen arvellut moisen vievän liikaa keskittymistä pois itse suorituksesta ja tärkeimpänä pidän että osaa omien tuntemuksien mukaan edetä eli tuntee oman kuntotasonsa.
Siitä huolimatta päätin lisäksi aloittaa tietoisesti vähän tuotakin reippaammin tarkoituksena tienata vähän aikaa pankkiin loppukilsoille. Aika reipasta olikin meno ensimmäisellä kierroksella, 10,5km väliaika 46:17. Sitten iskikin armoton pisto, tunsin sen tulevan mutta hiljentämisestä huolimatta vaan paheni ja otti sipuliin huolella että tähänkö nyt jo hölmöilin koko kisan. Parisen kilsaa tuota riitti kunnes hiljalleen helpotti, ja vauhtikaan ei ihan kauheasti ollut ehtinyt kärsiä ja kun pääsin rytmiin takaisin mentiin taas reippaasti alle viiden minuutin kilometrejä. Pisto kuitenkin uusi, mutta tuska oli jo henkisesti voitettu, kun ensimmäisestä kohtauksesta selvisin niin ohi saisi luvan mennä toinenkin. Eteenpäin.
Aina uudelle kierrokselle lähdettäessä tuli hienosti kannustusta seurakavereilta Jenniltä ja Piialta, kyllä antoi tsemppiä kun pahalta kuitenkin tuntui! Kivut olivat takanapäin ja kolmatta kierrosta kun käytiin tiesin että kohta alkavatkin tuttuun tapaan ihan toiset tuskat ja jalat alkoivatkin olla jo aika valmista kamaa. Viimeinen kierros olikin vaikea, 35km kohdalla ensimmäiset kävelyt ja pari kertaa tuon jälkeen vielä. Taas tuli voimia omalta rakkaalta joka teboilin kulmalla tsemppasi ja yksi kympillä juossut seurakaveri tsemppasi loppukiriin. Vikat n. 4km kyllä sitten juostiin sillä se menee nin äkkiä sattuipa kuinka tahansa. On se maraton jotain ihan muuta, taas sitä mietti ja mitä pitemmälle se etenee sitä enemmän joutuu päästään työntämään pois negatiivisia ajatuksia positiivisten tieltä. Mukavasti rullailtiin sitten maaliin 3:32:56, ennätys parani lähes 9min! Eikä riskipitoinen taktiikka täysin poskelleen mennyt jos 3:30 alle piti mennä niin ei se ainakaan kauas jäänyt, ja ensi vuodelle jää taas parannettavaa.
Tärkeänä huomiona tuloslistaa selatessani äsken huomasin että loppukirissä sillalla 100m ennen maalia ohitin ja näin ollen peittosin kaupungin toisen tri-seuran edustajan, hähää :)
Subscribe to:
Posts (Atom)