Kisaraportti: Tristar111 Estonia 7.8.

Terveisiä Vironmaalta Pyhäjärveltä ja Otepäästä! Kauden toinen "pääkilpailu" oli tämä nyt tällä nimellä toista kertaa ja muuten ties kuinka monetta järjestettävä tapahtuma kauniissa etelä-Viron maisemissa. Nimessä esiintyvä 111 tulee yhteenlasketuista matkoista jotka ovat 1km uinti, 100km pyöräily ja 10km juoksu. Eikä helpota jo muuten muihin osuuksiin nähden pitkää pyöräosuutta se että se tiedetään varsin vaativaksikin vielä. Tämä osoittautui todeksi muutamalla jyrkällä nousulla ja salakavalilla loivilla osuuksilla jotka kuin varkain söivät vauhtia pois vaikka tuntui että voimaa antoi minkä jaksoi! 

Paikalle saavuin lauantaina päivää ennen kisaa. Laivalla yli ja autolla noin 250km Otepäähän, joka on tunnettu talviurheilun paikkakunta, siellä olikin komea hiihtostadionkompleksi ja hiihtäjiä rullasuksilla meni mäkiä ylös alas ja eestaas. Majoitus oli Otepäässä ja matkaa kisakeskukseen joka siis sijaitsi naapurikylässä Pyhäjärvellä noin 4-5km. Sen verran meni ajamiseen aikaa että vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista olin paikalla, siitä sitten kisainfoon ja pastapartyyn, aikataulu oli tiukka mutta piti! 

Aamu valkeni kirkkaana eikä pilviä näkynyt, hyvä kisakeli oli luvassa, mahdollisesti kuuma tosin. Auton sai lähelle kisakeskusta mikä teki siirtymisen varusteiden kanssa helpoksi. Olkavarsiin leimat jonka jälkeen pääsi pyörän check-inniin sekä viemään vaihtopussukat. Täytyy mainita että ihan huipputason järjestelyt ja opastukset joka paikassa, ei käytännössä ollut mahdollista tyriä mitään, kunhan muisti mitä halusi vaihtopusseihinsa laittaa niin loppu meni kuin itsestään, aina oli joku kattomassa perään että meni oikeat tavarat oikeaan paikkaan jne. 

Osallistujia oli vajaa 400 yksilökisaan ja 56 viestijoukkuetta eli kuhinaa riitti startissa. Nyt sain mielestäni hyvän lähtöpaikan valittua, lähtöalue oli aika leveä ehkä noin 70 metriä joten kauheaa sumppua ei alussa päässyt syntymään vedessä. Menin melko keskelle, en ihan eteen mutta hyviin asemiin kuitenkin, en halunnut alusta alkaen hassata yhtään aikaa muiden päällä kiipeilemiseen. 

Mielessäni olin ajatellut uinnin tavoiteajaksi n. 18 minuuttia, oman kellon mukaan meni 20s yli, virallisia osuusaikoja odotellaan yhä tätä kirjoitettaessa. (Lisäys 10.8. uinnin virallinen osuusaika 18:18). T1 ajaksi täppäsin 2:40. Vähän meni sählätessä märkäpuvun kanssa taas mutta eipä tuo vaihto mitenkään hitaasti mennyt. Sitten alkaisikin kisan ylivoimaisesti pisin eli pyöräosuus. 3 tuntiin piti mennä, ihanteelliseksi olin ajatellut 2:50, silloin hyvin sujuvien vaihtojen kanssa jäisi noin 50 min aikaa juoksuun jolloin päästäisiin alle 4 tunnin. Tämä onnistuisi kaiken mennessä nappiin vaihtoja myöten ja tarkoittaisi että pyörällä pitäisi pystyä n. 35km/h keskinopeuteen. 

Pyörään lähdin reippaan ennakkoluulottomasti, pilkoin homman 10km pätkiin ja jokaisen kympin mennessä 17 minuuttiin oltaisiin tavoitevauhdissa. Ensimmäinen kierros oli eri kuin kaksi viimeistä ja melko alkuun tuli jyrkkä nousu jossa jo ekat aerohirviöt piiputtivat. Ekaan kymppiin taisikin mennä lähemmäksi 18 minuuttia ja piti miettiä jaksaako tätä tahtia koko pätkän ja jääkö mitään tankkiin juoksuun jos nyt runttaa väkisin tavoitteeseen. 


Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin jo hyvin rytmissä ja tuntui mahtavalta ohitella porukkaa vauhdilla. Uudelle kierrokselle lähdettäessä oli pitkähkö ja melko jyrkkä Mäe-kadun rinne jonka varrella porukkaa oli kannustamassa meitä ylös puuskuttavia, hyvin antoi boostia! Kuului vaan iloisia "läks, läks!" -huutoja ja ihmettelin että mikä läks kunnes tajusin et jaa taitaa olla vironkielen vamos. Seurailin mittaria ja olin vähän jäljessä mutta paukkuja oli ja T2:een tullessa olen täpännyt pyörän ajaksi 2:49:52! Kellontarkkaa työtä siis :D / (Korjaus 13.8. Virallinen pyörän osuusaika 2:49:15)


Vaihdossa takataskuista turhat geeliroskat sun muut pois kengät jalkaan ja menoksi, tiesin että nyt ei ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Olo ihan ok, ei kramppejakaan onneksi. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle, jalat oli kuitenkin sen verran tukossa ja meinasi alkaa vatsaa pistämään. Jotain puoli kilsaa vedin toisen kilpailijan perässä kunnes huomasin olevani vähän nopeampi ja hissuksiin siitä ohi ja fokus omaan juoksuun. Rytmiin pääseminen otti 3-4km, orastava pisto kaikkosi joten sai keskittyä laittamaan viimeiset voimat peliin. Katsoin juoksun alkukilsoilla kellosta että perässä ollaan pahasti, pitäisi painaa reilusti alle 5min/km kilsoja loppu jos mielii alle 4h. Kilsa kilsalta otin kuitenkin vajetta kiinni jopa puolella minuutilla/kilometri, ja uskoa oli vielä. Noin 7km kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka laella kääntöpaikka ja loppu tultiin melko reipasta tahtia rullaillen, 8km kohdalla kun oli kelloni mukaan karvan yli 10 minuuttia aikaa uskalsi päästää vähän hymyä. Viimeiset sadat metrit ennen maalialueelle saapumista reitinvarsi täynnä ihmisiä ja kannustusta. Vähän vielä tuli tuuleteltua ja nostatettua huutoa ja maalisuoralle tullessa hieno fiilis. Juoksun aika nyt kun viralliset väliajat tulleet melko huikea 46:31! Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:59:05. Tavoite saavutettu ja kirkkaasti!


M30-34 sarjan 14. sija kotiintuomisina ei ollut hassumpi saavutus, loistolopetus ensimmäiselle tri-kaudelle joka ollut menestys kaikin puolin ja ollut niin hauskaa ettei koskaan minkään urheilulajin parissa. Ei kisat toki tähän lopu, on vielä maratonia ja muuta kalenterissa mutta tri-hommien suhteen katseet kääntyy pikkuhiljaa off-seasoniin ja ensi kauteen. Kiitos kanssaharrastajille mukavista hetkistä jo tähän asti ja kannustajille sekä kotijoukoille!


------------------------------------------------------------------
 Lisäys 10.8. viralliset väliajat http://star-events.cc/site/images/downloads/TRSTEE/trstee2011_111_individual_overall_eng.pdf

Cooper-testi

Moni joskus kovaa treenannut tai esim. varsinkin juuri Cooperin testissä kaikkensa antanut tietää että "veren maku suussa" ei ole mikään keksitty heitto, vaan perustuu karuun todellisuuteen. 
Tänään pääsin tuota verta maistamaan kun olin päättänyt tehdä cooper-testin koska en ole tänä vuonna vielä tehnyt. Erään ystäväni kanssa on ollut tapana tehdä kevät- ja syyscooper, tänä vuonna ei kuitenkaan kevätversiolle löydetty aikaa ja varmuuden vuoksi jos syyspainoksestakaan ei tule mitään halusin tehdä sen nyt ja selvittää mikä on taso viime suoritukseen nähden. 

Noin vuosi sitten tai hiukan syksymmällä taisi olla, meni ennätys 3180m, nyt parannusta tuli 90m ja tulos 3270m! Erittäin hyvä tulos, otettava huomioon että eilen tein 2½h pitkän pyörä-juoksutreenin, valmistavana harjoituksena sunnuntain Tristar Estoniaan, melkein kisavauhtisena. Optimaalisempana päivänä 3400m on mahdollinen uskon. 

Testin tein Vuosaaren Heteniityn kentällä, alle sai hyvin n. 3km lämmittelyn juoksemalla kotoa kentälle. Alku meni kovempaa niinkuin cooperissa aina, testihän on erittäin vaikea tehdä mitenkään täydellisesti miksi uskon että harva siinä koskaan yltää todelliseen potentiaaliinsa. Kierrokset menivät: 1:23, 1:25, 1:27, 1:28, 1:27, 1:30, 1:32, 1:29 ja loppusuoraa siis ehti vielä 70m tuon päälle. Seitsemäs kierros taitaa olla jonkinlaista henkistä kamppailua kun maali on niin lähellä tai mitä lie alitajuista, kun sen jälkeen kuitenkin jaksanut tehdä 3s nopeamman viimeisen kierroksen. Eikä kyse todellakaan ollut mistään "loppukiristä", sellaisen ajatteluun ei kyllä ollut voimia, yritin vaan pitää tahtia niin hyvin kun voimat antoi. 

Suht tasaista vauhtia kuitenkin, alun ehkä olisi voinut pari sekuntia hitaammin ottaa mutta vauhdin arvioiminen niin tarkasti on kokeneellekin juoksijalle turhan haastavaa joten tyytyväinen olen. 


Ennätys joka tapauksessa taas, nyt 3 vuoden aikana olen joka kerta parantanut joten kiva että putki ei katkennut ja kertoo siitä että vauhtikestävyyspuolellakin on jotain kehitystä tapahtunut, vaikka pitempiin ja pitempiin kisamatkoihin tässä harjoittelu tähtää. 
Toivottavasti näkyy myös tuloksissa sunnuntain kisan juoksussa, sekä Helsinki city marathonissa johon viime hetkillä päätin sittenkin osallistua sekä varsinkin pääkaupunkijuoksun puolikkaalla myöhemmin syksyllä.

Kausi kuumimmillaan

Eletään suomalaisen triathlonkauden hektisimpiä hetkiä, kisaa pukkaa vasemmalta ja oikealta ja kelit on ne parhaat joista kaikki tietää että vain hetken enää päästään nauttimaan urheilemisen merkeissä. 

Kausi siis huipennuksessaan, kisoja vielä useimmilla edessä mutta jo nyt on katseet suunnattu pikkuhiljaa ensi vuoden palapeliä rakentamaan. Oman projektin äärimmäinen maali alkaa muotoutua ja itse asiassa 2012 täysmatkalle on jo ilmoittauduttu! Siitä lisää myöhemmin... :)

Joroisista toipuminen on käynyt ällistyttävän nopeasti. Fiilis oli jo pari päivää kisan jälkeen melko normaali. Viime viikko tietysti lepäiltiin ja palauteltiin, kisan jälkeinen tiistai kävin kuitenkin jo uimassa puolentoista kilsaa rentoa. Torstaina töiden jälkeen vajaan tunnin reipas pyörälenkki, hyvin jaksoi mutta huomasi että tehot olivat vielä Joroisissa.. tullevat viiveellä perässä :) Sunnuntaina vielä työmatka mutkan kautta 16km ja kotimatka vähän pitemmin kierrellen 30km meni jo paremmilla voimilla mutta lyhyinä terävinä pidettiin sen viikon lenkit. Vikalla lenkillä pyörä alkoi natista entistä kovemmin enkä ensin kiinnittänyt asiaan huomiota, sitten muistin satulatolpassa jo jonkun aikaa olleen pienen särön. Oikein, se on alkanut halkeamaan hiukan lisää ja suuntasin kotiin tutkimaan vaurioita lähemmin. Nyt on uusi pyörä kiikarissa (on toki ollut jo pitkään) tai sitten tolppa on uusittava ennen Tristar-kisaa johon menossa reilun viikon päästä. 


Tuosta kisasta tuleekin kiinnostava kokemus, paikalla on isoja staroja aina hallitsevaa Ironman-maailmanmestaria aussi Chris McCormackia myöten. Yksi kisan tärkeimpiä "tavoitteita" onkin päästä edes nopeasti jutulle mestarin kanssa! Suomestakin on lähdössä huippunimistä ainakin Merja Kiviranta joka Joroisilla otti puolimatkan Sm-hopeaa. Naisista britti Rachel Joyce on tuttu nimi maailman huipulta, katsotaan miten Merja hänelle ja muille pärjää! Isäntämaan ja kisan järjestelyissä hääräävä viron kenties kirkkain pro-stara Ain-Alar Juhanson on tietysti paikalla mutta ei osallistujalistalla ainakaan vielä, kenties on organisoinnissa niin paljon tehtävää ettei itse ehdi kisaan? Ain-Alar nähtiin myös Joroisilla jossa sijoittui neljänneksi. 

Viikonloppuna käydään Hämeenlinnassa täysmatkan SM jota mennään innolla seuraamaan. Oikeastaan ensi kertaa olen isossa kisassa katsojan roolissa, sitä odotellaan innolla! Kauhea hinku tulee varmaan olla itse mukana mutta se onkin vaan hyvä nyt kasvattaa nälkää ennen Tristaria :)

Tämä viikko vedetään hiukan enemmän ja kovempaa, kaivetaan takaisin sitä kuntopiikkiä niin hyvin kun mahdollista. Oli tarkoitus olla pyörän päällä paljon mutta nyt ei tohdi jos ei ehdi saada ehjempää pyörää ennen viron matkaa ja onpa alapääkin kärsinyt hiukan damagea kovista treeni- ja kisarupeamista. Viroon pitää saada mies ja välineet hyvässä iskussa! Enemmän juoksua siis kalenterissa. Ihan hyvä, sillä pyörä kulkee nyt hyvin enkä usko sen katoavan mihinkään. Juoksu tehopainotteista, ma meni työmatka 8,5km 4:30min/km vauhtia ja takaisin töistä 12km 5:00 tahdilla, eilen leppoisampaa tahtia 5:30min/km 8,7km. Viikon lopulla tai ensi viikolla pitkä lenkki ja sitten fiilistellään pääosin lepäillen ja huoltavia harjoituksia ja toimenpiteitä tehden kilpailuun asti. 


Että tosiaan kuumana käy kausi ja toivottavasti kotijoukotkin kestää ja kestäähän ne, niin on hauskaa ollut tähänkin asti ajella pitkin maata kisoissa. Viron jälkeen raporttia seuraavaksi, ja valotetaan hiukan noita 2012 suunnitelmia kenties lisää...

Kisaraportti: Finntriathlon Joroinen 16.7.

Tehty! Ensimmäinen puolimatkan kisa on näin taitettu! Ajatus Joroisten puolimatkalle ilmoittautumisestahan kypsyi viime talvena ja määrätietoinen harjoittelu tuota päämäärää kohden kantoi todella hedelmää. 

Joroisille matkattiin perjantaina hyvillä mielin, olihan tämä loman kohokohta ja tapahtuma jota oltiin odotettu koko kuluva vuosi! Kisapäivää edeltävänä päivänä kuitenkin ilmaantui odottamattomia selkävaivoja, keskiviikkona tehty viimeinen uintitreeni saattoi vaikuttaa, tai huono nukkuma-asento kun petari oli ollut pesussa. No mene ja tiedä, alaselkä oli kuitenkin huolella kipeä ja sitä sitten hoidettiin pikku ibuprofeenikuurilla, kipuvoiteella ja varovaisella venyttelyllä. 

Kisapäivää edeltävä ilta käytiin seuraamassa sprinttikisaa ja valmisteltiin omia hommia, vietiin pyörä ja varustepussi Valvatuksen rantaan T1:een ja juoksuvarusteet valmiiksi urheilutalolle T2:een. Sitten tukeva illallinen hotellihuoneessa ja rentoutumista. On muuten elämys erikseen majoittua hotelli Joronjälkeen jossa aika tuntuu pysähtyneen jonnekin vuoteen 1975... suosittelen ehdottomasti kaikille jotka ovat tulevina vuosina Joroisille menossa kisaamaan :D Majoitus kuitenkin tähän tarkoitukseen aivan riittävän hyvä ja melko edullinen, sijainti paras mahdollinen ja henkilökunta ystävällistä!

Sitten pari sanaa itse kisasta. Yöunet jäi hiukan levottomiksi, yleensä en jännitä lainkaan enkä nytkään myönnä mutta varmaan hiukan jänskätti. Tiesin että kaikki on tip-top valmista ja että olen kunnossa, selkäkivut kiusasivat varmaan mieltä eniten. Aamu valkenikin sitten äkkiä ja eikun kuppi Joroislaista espressoa hotellin ravintolasta naamaan (muistutti enemmän teetä kuin kahvia se litku) ja tavaraa kasaan ja lähtöä tekemään Valvatuksen rantaan. Selkävaivat eivät olleet poissa, mutta hellittäneet sentään. Viimeinen ibu lärviin eiköhän kisa-adrenaliini hoitaisi loput. 

Rakas henkilökohtainen huoltajani ajoi meidät lähtöpaikalle ja eikun starttia odottelemaan. Lähtöviivalla sitten osui yksi jos toinenkin tuttu kaveri kohdalle ja meinasi ihan jutteluksi mennä viime hetkille saakka, no viimeiset puskapissat kerkesin heittämään ja märkäpuvun vetskari kiinni ja laukausta odottelemaan! Laukaus kajahti ja taas oltiin vedessä milloin jonkun alla milloin päällä ja välissä. Aivan mieletön sekamelska ja härdelli, rajuin startti missä tähän mennessä ollut mukana mutta oli sitä vaan porukkaakin!! Koskaan vielä en ole mitään paniikkia tai mitään sinne päinkään kuitenkaan kokenut joten rohkaisen kokeilemaan tätä lajia ihan oikeasti jos kiinnostaa mutta uintistartti pelottaa. Sekaan vaan reippain mielin, kyllä sieltä selviää! 

Ensimmäinen kolmannes uinnista olikin aika lailla omasta tilasta kamppailua. Juuri kun tuntui että sen tilan löysi niin tuli joku kylkeen tai muuta. Rytmiin oli hankala päästä. Ei auttanut kun ottaa rauhassa ja keskittyä omaan juttuun, eikä antautua muitten tönittäväksi! Järven perällä sitten alkoi porukka hajaantua enemmän ja pääsi keskittymään kelaukseen. Säästelin voimia jotta jaksaisi puristaa hyvällä tahdilla loppumatkan. Viimeiseltä kääntöpoijulta kun lähdettiin rantaa kohti ja ranta jo näkyi ajattelin että nyt jo, no ei tässä kauaa nokka tuhissut ja lisäsin pökköä pesään. Aiemmin kauempana näkyviä lakkeja alkoikin lähestyä ja lopussa varmaan jonkun verran tuli ohiteltua porukkaa. Olo oli todella vahva! Suurin yllätys olikin kun vilkaisin kelloa vedestä noustessa ja se näytti 32 ja risat, ajattelin että ei ole mahdollista. Myöhemmin tajusinkin että vedessä on kai jossain vaiheessa kello stopannut muutamaksi minuutiksi, uinnin loppuaika nimittäin 36:40. Olen itse asiassa siihenkin erittäin tyytyväinen, minun todella vähäisellä uintitaustalla!!! 

Tuon uinnin siivittämänä lähdin T1:stä kuin riivattu pyörän selkään, liikoja kuitenkaan hosumatta. Pyörän selkään, muutama polkaisu ja rauhassa kengät jalkaan kun maantielle pääsi. Pyörän ensi kilsat olikin sitten ihmettelyä kun meitä meni peräkkäin niin paljon ettei ohittaminen yksinkertaisesti ollut mahdollista eikä oikein turvallistakaan. Juoksufoorumilla ja muualla käytäviin peesikeskusteluihin en julkisesti aio edes ottaa sen lähemmin kantaa. Homma on mitä on tuon mittaisella reitillä kun sinne laittaa monta sataa pyöräilijää. 

Lentokentän kääntöpaikkaa lähestyttäessä ja sen jälkeen keskinopeus näytti olevan alle kolmeakymppiä.. ajattelin että ei se mitään, kohta aukeaa varmasti tilaa ja hyvä vaan että ottaa rauhallisen startin ja hakeutuu omaan rytmiin. Näin kävikin ja pian pääsi ohittelemaan porukkaa ja vauhti oli hyvä mutta tuntuma kuitenkin tarpeeksi kevyt. Ensimmäinen kierros meni leppoisasti pyöritellen ja siinähän se nälkä kasvoi syödessä. Seurasin kelloa ja mietin että keskinopeus huiteli siellä 35km/h paikkeilla, erittäin hyvä homma koska tuntuma oli edelleen kevyt. Otin suunnilleen geelin/patukan joka toinen ja banaanin joka toinen kierros ja nestettä päälle fiiliksen mukaan. Tavoitteena olin ajatellut 2:45 alle, noin 2:40 olisi optimisuoritus. Pyörän loppuaika 2:38:59 vahvistaa että olen pysynyt suunnitelmassa hyvin! T2:ssa tietysti kelloni edelleen näytti noin 4 minuuttia liian vähän ja katsoin että nyt on mahkut 5 tunnin alitukseen koska juoksuun olisi aikaa yli 1h50min!!! 

T2:een juoksin suoraan pyörän selästä ja olo oli edelleen uskomattoman hyvä. Ei mitään merkkejä krampeista. Sukat ja lenkkarit jalkaan juomavyö päälle ja menoksi. Urheilutalolta ulos tultaessa tulikin Arjan ja Maijan iloiset kannustushuudot yllätyksenä, kiitos tytöt :) 

Juoksun yritin heti aloittaa rennosti enkä liian kovaa. Pääsin juoksurytmiin ehkä paremmin kuin yhdessäkään aiemmassa kilpailussa, nyt en siis ollut repinyt pyörällä liikoja! Yritin pitää mielessä että vaikka kauden kisoissa niin ei ole ollut, on juoksun silti oltava vahvuuteni koska sitä olen vuosikausia harrastanut. Nyt se oli vahva, tai ainakin täydensi kokonaisuutena erittäin tasaista suoritusta ja viimeisteli suureksi yllätyksekseni mielettömän tuloksen maaliviivalla: 

Juoksun osuusaika 1:47:37, kun puolimaratonin ennätykseni on 1:41. Ainoastaan viimeinen kierros oli raskas mutta meni, eli onnistuin jakamaan voimat melko hyvin. En näin ollen usko että 5 tunnin alitus olisi ollut välttämättä mahdollistakaan. 

Aikatavoitteeksi olin asettanut 5:30 alituksen, 5:15 optimisuorituksella. Tämä päivä ylitti villeimmätkin haaveet. Oli kenties kohtalon oikku tuo kellon temppuilu joka johti hurjaan 5 tunnin alituksen jahtaamiseen... ;) 

Palautuminenkin todella hyvällä tolalla ja tässä sitten ollaan taas aimo harppaus lähempänä projektin maalia, eli 2012 Ironmania!!! 

Tapahtuman järjestäjille, sekä tutuille ja tuntemattomille kannustajille suuri kiitos. Sekä rakkalleni joka huolsit ja olit maalissa vastassa. Olet paras. Vuosaari hiljenee. For now :) 

Lomailua ja kauden huippuun valmistautumista

Kauan odotettu kesäloma pyörähti käyntiin tällä viikolla, vihdoin! Tämän vuoden kesälomat on ajoitettu harkitusti melko lailla tämän harrastuksen vaatimissa puitteissa, elikkä kauden pääkisojen ympärille. Loma alkoi viikko sitten Kiskossa perusmatkan kisalla. Tiistai-aamuna pakkasin farmarin täyteen urheilukamppeita ja suuntasin isäukon mökille kauniiseen Janakkalaan muutamaksi päiväksi treenailemaan ja lepäilemään. Olosuhteet harjoitteluun ovat sielläpäin melko täydelliset, hiljaista maantietä riittää loputtomiin, vieressä oleva lampi tarjoaa mahdollisuudet uintiin ja juosta voi hiekalla asfaltilla tai vaikka metsässä pellolla tai suolla. Treenien välissä oli toki aikaa hengailla ukon kanssakin ja remontoimalla ja maalamalla talon terassiin uudet kaiteet ja rappuset. Suosittelen kaikille varsinkin kaupunki-ihmisille, muutama päivä täydellisen syrjässä maaseudulla omassa rauhassa omia juttuja tehden ilman kiireitä, tekee ihmeitä myöskin henkiselle kunnolle.

Tiistaina tein pyörälenkin Mäntsälään ja takaisin (95km). Keskiviikkona suuntasin lammelle jossa lämpimästä säästä huolimatta vedin märkäpuvun ylle ja 2 kierrosta lammen ympäri joka varovaisen arvion mukaan teki noin 1,4km. Torstain korkkasin pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella josta vajaa puoli tuntia pyörää rivakasti ja reilu tunnin/11km juoksu. Lauantaina vielä 18km juoksu melkoisessa helteessä viimeisteli viikon harjoitusmääräksi 6,5h. Kaikki harjoitukset valmistavaa viikon päästä käytävään Joroisten puolimatkan kisaan.  Huomenna viimeiset pitemmät treenit, uinti-pyörä-juoksu kisatilannetta simuloiden ja kaikki varusteet ja säädöt sun muut läpi käyden olisi tarkoitus tehdä. 

Tähän nyt siis on tultu, muistan sen talvisen päivän kun tämän blogin avasin ja koko Joroisten kisa tuntui kaukaiselta, lähinnä haaveelta. Nyt vaan odotellaan lauantaita että päästään nauttimaan suorituksesta jota varten harjoiteltu lukemattomia tunteja. Olo on siis hyvin levollinen ja valmis. Jo valmistavat kisat Nastolassa ja Kiskossa sen ovat osoittaneet, mitään kisajännitystä tms. ei ole ollut, vaan puhtaasti voinut nauttia ja pitää hauskaa, mikä juurikin koko harrastuksen tarkoitus on!

Kisaraportti: Kisko triathlon 2.7.

Melkoisessa helteessä, mutta en valita, eli aivan mahtavassa säässä oli tänään Kiskon perusmatkan skaba. Tätä oltiinkin jo kovasti odoteltu, ensimmäinen perusmatkan kisa, parin viikon takainen Nastolahan oli hiukan alimittainen. Siitä, ja tiistaisesta heltri-cupin uinnista oli jotakin viitettä kuitenkin saanut että mihin sitä suunnilleen pitäisi pystyä. Kuuma keli ei oikeastaan pistänyt ollenkaan huolehtimaan enempää, tiesin että juoksu varmaan kuumassa seisovassa ilmassa tuskaisan hikinen mutta riittävällä nesteytyksellä asia varmasti on kunnossa.
Uinti oli merkitty isoilla poijuilla mutta jo tuttuun tapaan oli suunnistaminen muiden pärskeitä seuratessa, kunnes helpommin sai poijut näkyviin että pystyi niihin suunnistamaan. Fiilis oli että onnistuin aikalailla suoran linjan poijulta poijulle uimaan, kakkospoijulta kolmannelle mielestäni iso osa porukkaa ui todella ulapalla, luulin vetäneeni itse pahasti liikaa rantaanpäin mutta kakkospoiju olikin suoraan silmien edessä häämöttämässä. Onnistunut suunnistus antoi tänään anteeksi paljon luulen koska aikani oli melko hidas siitä huolimatta. Ihan ensimmäisillä kymmenillä metreillä sain kunnolla turpaani, tähän asti käydyistä kisoista on tottakai kokemusta pikku muksimisista sun muista, mutta nyt tuli puhtaasti nyrkki keskelle nenää! Oli pakko ottaa pari rinulivetoa ja kokeilla aukesko hanat mutta totesin että verta ei vuoda joten antaa palaa. Sitten myöhemmässä vaiheessa oli taas uimalakki irrota, jota korjasin myös kaksi kertaa ja kerran kakoin vähän järveä takaisin, en viittinyt tyhjäksi juoda. Nuo kohtaukset nyt kuitenkin hidastivat uintia ehkä korkeintaan yhteensä puoli minuuttia-minuutin, joten kaikkiaan uinti ok.
T1 meni ok, noin 2½ minuuttia kaikkiaan taisi tuhrautua järvestä pyörän selkään. Reitti oli melko tasainen ja nopea mielestäni, ainakin Nastolan ylä-alamäkiralliin verrattuna... muutenkin pyörä meni tänään omaan tasooni nähden tosi vahvasti, eli kehitystä on tapahtunut! Kun Nastolassa minua ohiteltiin, sain nyt itse ohitella varsinkin pyörän ensimmäisellä kiekalla ison liudan muita. Todella positiivinen asia tämä kehitys. Sen verran kuitenkin tajusin voimia jakaa että juoksukin meni jotenkuten. 54:10 ei nyt ole kummoinen kymppi minulta mutta ottaen huomioon helteiset olosuhteet tänään en valita siitäkään. Kaikkiaan melko optimisuoritus, uinti vaan joka tuntunut viime aikoina yllättävän hyvältä, meni odotuksiin nähden hiukan alakanttiin. No jääpä parannettavaa rutkasti seuraaviin kertoihin!
Kisa toimi loistavana lämmittelynä vuoden ehdottomaan päätavoitteeseen eli Joroisiin. Ja kaikki mikä Kiskosta oli kehuttu piti paikkansa, vielä kerran kiitos toimitsijoille suuresta panoksesta, olihan osanottajamäärä kutakuinkin tuplaantunut viime vuoteen! Nyt pari ansaittua olutta ja tarkemmat numeroanalyysit kehiin ;)
Niin ja tulokset:
http://www.kiskonkiskojat.fi/tulokset/Triathlon_2011_tulokset.pdf

Muuttojuhannus

Juhannus 2011 on ohi ja tänä vuonna se meni muuton merkeissä. Torstaina aloiteltiin ja tänään maanantaiaamuna herätessä alkaa tuntumaan että ihan ihmisten asuttama (ja yhden koiran) luola tästä pikkuhiljaa tulee. Taas sen oli ehkä vähän unohtanut miten paljon työtä muuttaminen teettää, mutta meitä oli reippaita nuoria hyväkuntoisia ihmisiä sitä tekemässä niin ei siinä kauaa ihmetelty kun tavarat oli vaihtaneet osoitteita, ensin vanhan asukkaan pois, sitten omat tilalle, ensin vaimokkeen ja sitten omat eli osoitteitakin oli kolme joista operoida.. loppu hyvin kaikki hyvin! 

Treeninkin kannalta juhannus oli täydellinen ajankohta käyttää muuttohäsellyksiin. Torstain julmetun tavaramäärän kantamisen ja siirtämisen otinkin ihan lihaskuntotreenin kannalta. Perjantai meni siivotessa ja ihmetellessä ja lauantaina pääsikin jo puhaltamaan jäljelle jääneitä höyryjä kahden tunnin/60km fillarilenkille Sipoon kauniita kesäisiä maanteitä pitkin. Sunnuntaina vielä leppoisa juoksulenkki ja käytännössä viikon tarvittavat harjoitukset saatiin tehtyä. Saldo 166 km pyörää, 16km juoksua, joista 3 pyörää, yksi juoksu ja yksi juoksu-pyörä-yhdistelmäharjoitus, viikon tunnit yhteensä n. 7h 35min.

Tänään olisi tarkoitus käydä hallilla ennen töitä, uinti jäänyt pienemmälle huomiolle viime viikkoina, osin tarkoituksella sillä muuttoasiat ynnä muut ovat jonkin verran kuitenkin rajoittaneet tekemistä ja varsinkin pyöräkunnon kasvattaminen ja ylläpito vaatii eniten huomiota nyt jo alkaneella kisakaudella. Ennen hallille menoa tulee kuitenkin mutka urheiluliikkeen kautta kun juuri muistin että uimalakkihan jäi Nastolan kisassa Iso-Kukkasen järveen... lilluu siellä varmaan vieläkin :) 

Raportti: Nastola triathlon 18.6.

Tänään käytiin vajaa perusmatkan kisa Pajulahden urheiluopiston ympäristössä, Nastolan nasevan järjestämänä. Hauskasti kisainfossa seuran ja kisan edustaja kertoi miten tämäkin, kuten niin monet muut tapahtumat, on alkanut aikoinaan muutaman kaveruksen keskinäisestä omasta pikku kisasta ja tänään kisaajia oli paikalla jotain 60. Hienoa että puskaradio toimii kun lajimme kuitenkin suomessa edelleen aika pieni, näin ihmiset löytävät tällaisia kilpailuja, jotka palvelevat erinomaisina harjoituskilpailuina kauden päätavoitteisiin tähdätessä, oli ne tavoitteet sitten mitä vaan. 
Eipä siinä, kovaa mentiin täälläkin ja ihan tosissaan taas sai painaa ettei ihan heittopussin roolissa maaliin raahaudu. Omalla kohdalla sain toistamiseen yllättyä positiivisesti uinnista, josta näyttää tätä menoa kehittyvän paras osa-alueeni... saman havainnon tein HelTri-cupin rykäisyssä pari viikkoa sitten. Se on älyttömän palkitsevaa, kun viime vuoden kevät ja kesä meni uimaan oppiessa! Oikeasti siis ihan nollista lähdettiin, edes mökkisammakko ei ollut hallussa ja pelotti helvetisti heti kun jalat eivät ylttäneet pohjaan. Tosin lisättäköön että sunnistus ja suoraan uiminen vielä vähän niin ja näin, poijulta takaisin tultaessa olin ensin muiden linjasta parikymmentä metriä keskelle jorpakkoa päin, sitten törmäsin nokkakolarina vastaantulevaan...
No näillä nopeilla matkoilla näin, puolimatkalla jo sitten pyörän ja juoksun rooli tulee olemaan vieläkin paljon suurempi. Virallisia tulokisa odotellaan tietysti vielä, mutta olin pakannut mukaani kauniin ajanottajan :) joka teki tarkkaa työtä ajanoton kanssa ja sai ajoiksi: 16:27, 1:08:47 (sis.vaihdot), 40:57, tot. 2:06:11. Matkathan olivat 900-36-8. Uinti oli helppo rantaviivaa pitkin poijulle ja takaisin, rannasta T1:lle oli n.300m matka. Pyöräosuus melko vaativa, nousua ja laskua jatkuvasti eli rytmiin oli vaikea päästä. Sateen jälkeen myös tie osittain märkä mutta se ei haitannut oikeastaan lainkaan. T2 samassa paikassa kun T1 ja juoksu kaksi kierrosta pururataa jossa kaksi jyrkkää mäkeä, kaikkiaan hyvin kevyt reitti muuten. Juoksu tosin lähti todella nahkeasti liikkeelle ja toisella kierroksella vasta sain kunnolla jotain koneesta irti, siitä johtuen hyvinkin vaatimaton aika.
Näin Nastolassa, seuraava etappi Kisko 2 viikon päästä. Urheilemisiin!!! 

Ja lisäys tulokset tulleet, hienosti oma ajanotto 2 sekunnin tarkkuudella :) 
http://www.nastolannaseva.net/Triathlon2011

Avovesikausi auki!

Tänä viikonloppuna oli suunnitteilla käydä Kuusijärvellä kokeilemassa uintia uudessa märkäpuvussa ja samalla veden lämpöä.. lämpötila-asia oli hiukan kysymysmerkki mutta aika vakuuttunut olin että viimeisten lämpöisten päivien jälkeen olisi takuulla uimakelpoista. Ja yllätyinkin kuinka lämmintä olikaan, no osaksi märkäpuvun takia varmaan jossa siis uin tänään elämäni ensimmäistä kertaa. Mikä kokemus. Hetkessä livuin keskelle jorpakkoa ja fiilis oli kun pikkupoikana kun ensimmäisenä kesälomapäivänä pääsi nauttimaan vapaudesta. Silmänräpäyksessä kaikkosi kaikki peikot avovedessä uimisesta. Pärjäisikö siellä pimeässä vedessä? Keskellä järveä on syvää, ei siellä ole päätyjä eikä rataköysiä, mitä jos jotain käy, puku alkaa vuotaa tai jalat kramppaa? Ei hätää. Homma sujuu kuin tanssi. Ja puku tosiaan selvästi kelluttaa ja suorastaan lennättää eteenpäin! No, osa on varmaan sitä pikkupojan innon ja adrenaliinin sekoitusta mutta kuitenkin. Taas yksi upea uusi kokemus tämän lajin parissa. Ei tästä vaan saa tarpeekseen. Päinvastoin. Sitä haluaa lisää, lisää.
Muutamia muitakin märkäpuku-uimareita oli järvessä availemassa kesää, ja keli siihen oli tänään täydellinen, aurinkoinen ja lämmin ja ranta täynnä iloisia ihmisiä. Nyt on tämä lutakko testattu, tiistaina kisataan cup-rykäisy ja otetaan oikein aika. Kauden ensimmäinen tri-skaba siis!

Viikko muuten sujunut monipuolisesti, hiukan käänteisesti kun alkoi tiistaina pitkähköllä pyörälenkillä Porvooseen ja takaisin, jatkui keskiviikkona kohtuu kovatehoisella pyörä-juoksu yhdistelmäharjoituksella, torstaina seuran pyöränkäsittely/mäkitekniikkatreeneillä, perjantaina juoksulla töihin ja sieltä takaisin, ja tänään tuolla uinnilla jota tuli ehkä n. 1,5km karkeasti arvioiden. Yhteensä n. 8h40min tehokasta puuskuttelua meni noihin. Huomenna uuteen viikkoon ja pikkuhiljaa kuntoa terävöittämään kauden pääkisoihin joihin enää 1,5-2kk aikaa!!! 

 

Kesäkuun ensimmäinen

On myös viimeisen nykyisessä kodissa asuttavan kuukauden ensimmäinen päivä. Kotirintamalla tapahtuu, miksi on blogikirjoittelukin jäänyt vähemmälle huomiolle. Juhannuksen jälkeen muutamme elämäni naisen kanssa yhteen. Loppuiäksemme. Kiitos sinulle, rakas Hannele kun olet olemassa ja myös niin aidosti kiinnostunut tästä triathlonharrastuksestani vaikka se vie meiltä aikaa pois. Kokisin kuitenkin että enemmän se antaa kuin ottaa. Niin, tuo muutto vie paljon huomiota tällä hetkellä mutta toki harjoitella ehtii riittävästi. Enemmän siitä on aikaa vienyt erilaiset työkuviot, viimeksi 4 päivän matka Sloveniaan ja Venetsiaan viime viikolla. Upeita maisemia ja keli mitä parhain, suosittelen kaikille lämpimästi Sloveniaa kesän lomakohteeksi vaikkapa.Tulee vaan helposti morkkis kun tuollaset reissut katkaisevat treeniä vähän, mutta en usko että sillä loppujen lopuksi oli kovin huonoa vaikutusta (no paikallisia viinejä olisi voinut maistella vähän vähemmän), hiukan jalat tuntuneet väsyneiltä kevään mittaan, ollut vaikea välillä tuntea olevansa täysin 100% palautunut. Joten muutaman päivän lepo on välillä ihan paikallaan. 

Viime viikolla kävin isäukkoa morjestamassa Hämeessä, toisen kerran poljin tuon n. 100km matkan pääosin vanhaa kolmostietä pitkin. http://connect.garmin.com/activity/87755299
Kertoo ainakin pyöräkunnon kasvaneen kun reppu selässä (kevyt toki, työkalut ja yöpymisvälineet mukana) tuo matka kulki 30,7km/h keskarilla ja aika heittämällä meni. Samanlaisia fiiliksiä tuli eilen Porvoossa käydessä kun takaisintulomatkan vielä pystyi puristamaan reippaasti, n. 32km/h keskinopeudella. Ehkä lisäboostia antoi jokirannan kahvilassa nautittu jätski ja kahvi? http://connect.garmin.com/activity/89197854 Kehitystä tietää tapahtuneen kun viime kesänä tuollaisilla etäisyyksillä 30km/h keskarin saavuttaminen oikeasti vaati aika paljon. No viime kesänä vasta koko triathlonia ja varsinkin pyöräilyä aloittelin joten se siitä. 


Huomenna vuorossa seuran pyöränkäsittelyyn ja mäkitekniikkaan keskittyvät treenit, mielenkiinnolla odotan mitä uutta ideaa voisi sieltä vielä saada. Tiedän että yksi syy pyörävahvuuteni paranemiseen on että olen hakenut nimenomaan voimaa polkemalla mäkiä putkelta, välillä tasaisellakin pitkiä pätkiä isoilla vastuksilla ja hiomalla sitä teknisesti. Silti varmaan huomenna opin taas tehneeni jotain väärin... siinä taas lajin suola kiteytyy, on niin uskomattoman paljon opittavaa että kuka uskaltaa päteä olevansa täydellisen valmis ja tietävä tässä lajissa ei todellisuudessa ole muuta kuin pahasti metsässä ajatustensa kanssa :) 

Eli paljon tapahtuu ja vauhti vaan kiihtyy kesän edetessä, ensi viikolla HelTri-cup osakilpailuna rykäisy eli sprinttikisa. Sitä seuraavalla viikolla todennäköisesti Nastolassa. 

Hikoilemisiin, toivottaa