Teki mieli vetästä tämä uusiksi tänä vuonna, kerran aiemmin (2011) olen osallistunut. Tahkon puolikkaalle kerkesin kerätä jonkin verran harjoituskilsoja ja vähän sen jälkeenkin, niinpä tuntui nastalta ajatukselta osallistua TdH:iin tänä vuonna.
Olin ennen tapahtumaa hyvin epävarma millä keskivauhtitavoitteella lähtisin liikkeelle. Päätin jossain vaiheessa että 35km/h pitäisi olla ihan pässinlihaa, kuitenkin ihan ennen kisaa ajattelin lukiessani mm. fillarifoorumilta varoituksia huonosta teiden kunnosta, että pitäisikö sittenkin mennä vähän hitaammassa porukassa, ettei liian kovassa vauhdissa satu mitään. Onneksi en näin kuitenkaan tehnyt, ilmeisesti n. 30km/h ryhmässä tapahtui päivän pahin onnettomuus jonka jäljiltä vielä tätä kirjoittaessa naispyöräilijä makaa tajuttomana sairaalassa. Toivon kuten koko pyöräilijäkansa koko sielustani hänen pikaista paranemistaan.
Saattoajo 11km Karakallioon oli piinallisen hidas, ja kun päästiin vapaaseen vauhtiin oli aikalailla intoa reisissä ja jäin porukkaan jolla mentiin siellä 36-37km/h keskarilla, kunnes n. 43,5km kohdilla rysähti. Ajoin porukan keskivaiheilla vasenta reunaa, enkä ole ihan varma mitä tapahtui, mutta yksi kasaan jääneistä jonka kanssa myöhemmin jatkettiin matkaa yhdessä kertoi olleen iso monttu tiessä. Vieressäni oleva viisissäkymmenissä oleva herra ilmeisesti ajoi siihen, ja verkkokalvoilleni on jäänyt välähdyksenomaisesti kun hän olisi samalla tehnyt jotain kenties juomapullon tms. kanssa, jokatapauksessa seuraavassa kaveri on tekemässä jonkinlaista korjausliikettä, menettää pyörän hallinnan ja on luisumassa minuun joka juuri pääsen alta pois väistämällä vastaantulijoiden kaistalle (onneksi ei tullut ketään vastaan!), sitten ehdin vain huutaa taakse varoitukseksi jotain samaan aikaan, kun jo kuulen kuidun rytisevän. Aivan satumainen onni itsellä ja pysähdyin heti tien sivuun mennäkseni auttamaan tuota miestä joka makaa tiessä noituen. Löi ainakin kyynärpäänsä aika pahasti jne, oli vähän tolaltaan hetken mutta sittemmin vakuutti että pystyy jatkamaan. Siinä sai oikeasti vähän huseerata kun kaveri keräilee kännykkää ja juomapulloa tieltä vaikka sanoin että nyt sivuun, seuraava porukka tulee jo takaa... no enempiä onnettomuuksia ei tuon tähden tullut onneksi.
Täytyy sanoa että rajut on olosuhteet noilla teillä tuonkokoisella porukalla, niin huonokuntoisia on paikoin tiet. Tour de Helsinki järjestelytoimikunnan on tosissaan mietittävä reittimuutosta, ja/tai lähtöryhmien porrastusta. Ei ryhmiä ole pakko jakaa eri nopeusryhmiin, vaan laittaa vaan 5 minuuttia lähtöjen väliin ja max 100 ajajaa per ryhmä. Se tietysti edellyttänee lähtöpaikan vaihtamista nykyisen saattoajon takia. Enpä usko että kukaan laittaa pahitteeksi, ei Velodromilta lähtö ole mikään juttu muuten kun osallistujien logistiikan helppouden takia.
Takaisin kisaan, lähdin kolaripaikalta jatkamaan, siinä oli mennyt ehkä vajaa 3-4 minuuttia. Kohta perääni ampaisi toinen paikalla olleista, käytiin vähän tilannetta läpi ja todettiin että nyt pitäisi sitten päästä johonkin porukkaan tai tulee raskaat 100 km... edessämme ehkä 500m päässä oli porukka joka oli tullut meidän alkuperäisen porukan jälkeen ja paineli 35km/h tietämien keskarilla. Sanoin että kyllä me nuo otetaan aika pian kiinni, ja kaveri ehdotti että vedetään ne vuorovedoin kiinni. Näin toimittiin ja kyllä äkkiä huomattiin että aika punaisella saadaan vetää, ja menikin varmaan 5-6km ennen kun päästiin tuohon porukkaan... vaan lopulta saatiin kun saatiin, sitten olikin vähän matkaa keskityttävä että kanssa pysyy siinä hännillä kun oltiin vedetty aika max sykkeilläkin jonkin matkaa..
Pulssi tasaantui siinä sitten pikkuhiljaa ja loppumatkan pysyin hyvin porukassa, ja yllätyksekseni lopussa oli vielä hyvinkin paukkuja, ja viimeisellä kympillä millä porukka repesi aikalailla sain annettua vielä hyvin ruutia ja otettua päänahkoja. Vapaan vauhdin keskinopeus maalissa oli karvan verran alle 35km/h, pääsin siis kutakuinkin tavoitteeseeni, kaatumisepisodista ja takaa-ajosta huolimatta! JOS nyt kuitenkin ensi vuonna osallistun, on selvä että alle 4h tuo on päästävä, sitten on vaan alussa oltava oikeassa porukassa tarpeeksi etunenässä.
Monday, 31 August 2015
Thursday, 20 August 2015
Finntriathlon Tahko 2015
Tahkon puolimatka tuli ja meni, ja mukavasti sujui! Kivaa olla back in business kunnolla Suomi-triathlonissa. Tässäpä lyhyt kertaus kisaviikonlopusta.
Pari viikkoa ennen kisaa aloin miettiä majoitusta, paikallehan piti lähteä perjantaina. Vaimolta tuli kuningasidea, olemme pitkään halunneet kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu, joten päädyin vuokraamaan meille matkailuauton pe-su. Löytyi tarpeisiimme sopiva pirssi johon mahduttiin hyvin me kaksi ja Tarmo-koira, sekä autossa oli tilava takatalli jonne mahtui fillari ja varusteita yllin kyllin. Hieno ja tähän lajiin täydellinen matkustusmuoto! Kaikki on mukana koko ajan ja täysi vapaus liikkumisen suhteen. Pelkäänpä että ennen pitkää perheestämme löytyy oma matkailuauto :)
Perjantaina livistettiin varaslähdöllä töistä ja lähdettiin puoli kahden maissa Helsingistä Tahkoa kohden. Matka on aika pitkä ja Mikkelin jälkeen oli paha ruuhka toisen kaistan ollessa suljettu, kun siihen oli ilmeisesti hajonneesta ajoneuvosta valunut runsaasti öljyä. Joten siihen meni vajaa tunti extraa mutta perillä olimme puoli yhdeksän maissa jotakuinkin, ja kerkesin hyvin hoitaa ilmoittautumisen kisakansliassa samana iltana. Siitä ajoimme yöksi parkkiin Tahkolahden p-alueelle, vaihtoalueen läheisyyteen. Aamulla oli täydellistä viedä pyörä ja vaihtopussit paikoilleen, sitten ajoimme matkailuauton ennen kun tiet menivät kiinni (täysmatkan kisa alkoi 08:00 ja tiet suljettiin suunnilleen 08:30) ylös kisakanslian edustan pysäköintialueelle. Näin olisi kisan jälkeen helppo pääst,ä ajamaan pois, kun alhaalla tiet vielä kiinni. Tästä voi toivottavasti olla vinkkiä ensi vuoteen muille karavaanareille!
Puolimatkan lähtö oli klo 11:00, ja aamusta alkaen oltiin huomattu aallokkoinen keli, joka tottakai aina vähän tutistaa punttia, vaan härkää sarvista ja veteen n. 5min ennen lähtötöräytystä. Vesi oli riittävän lämmintä, päälle 18 asteen. Uinti lähti rauhallisesti liikkeelle, pyrin olla yhtään hosumatta ja keskittyä jonkinlaisen rytmin löytymiseen aallokossa mahdollisimman nopeasti. Ja löytyihän se, tuntuma oli hidas mutta eteneminen tasaista ja helppoa, jotenkin tykkäsin tuossa aallokossa uimisesta! En tiedä miksi, tai ehkä se oli positiivinen yllätys kun se ei ollutkaan niin paha kun oli ehkä etukäteen pelännyt. Tilaakin oli vedessä hyvin, porukka ui aika leveästi joten paini oli hyvin vähäistä läpi uinnin. Jokatapauksessa aikaa meni enemmän kun odotettu, se oli melko nopeasti selvää ja vedestä ylös ajassa 38 minuuttia. Tismalleen sama kun ennätyspuolikkaalla Haugesundissa 2013, jolloin koin uinnin olevan katastrofi. Kuitenkin nyt tiesin että pyörällä tuulee, on jokunen mäki ja kalustona vaimon hitusen alimittainen maantiepyörä joten lähdin tietäen että ei ole järkeä runtata pyörää väkisin hyvään splittiin ja tuhota juoksua. Pyörä lähti ok liikkeelle mutta Polarissa oli asetukset hiukan pielessä sillä en ollut asettanut näyttöön nopeutta lainkaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, olin pakotettu seuraamaan fiilistä ja sykkeitä, sekä kellosta tiesin aika tarkkaan tahdin ohittaessani huoltopisteet ja kääntöpaikat. ensimmäisen kierroksen jälkeen katsoin muistaakseni että aikaa oli mennyt pyöräosuudella 1:21, ei paras mahdollinen mutta ei huonokaan. Olo oli läpi pyörän että tein järkevää kilpailua, meno parani loppua kohden ja sain puristettua tasaisesti T2 saakka ja pyörän loppuaika 2:45, pyörä tuli lopulta olemaan vahvin osuus päivän kisassa.
Olo vaihdossa oli ok, olin nauttinut pyörällä melko runsaasti nestettä, 4 urheilujuomapullollista taisi mennä, ja 3 geeliä sekä 2 banaania. Kuitenkin juoksuun lähdössä jalat olivat tosi jumiset ja alkuaskeleista lähtien tuntui aika tuskaiselta. Minulla ollut jonkin aikaa melko pahoja alaselkävaivoja, jotka usein kuitenkin urheillessa lievittyvät, mutta kovemmassa menossa voi käydä toisinkinpäin. Pakarassa/lonkan tienoilla tosi kipeät pisteet (kenties bursiitti, ei ole vielä turkittu) ja säteilee alaselän alueelle joskus varsin ikävästi. No, tossua toisen eteen ja ennätyshaaveet oli tässä vaiheessa jo heitetty, sillä juoksun olisi pitänyt lähteä lentämällä käyntiin ja olisi tarvittu alle 1:35 juoksu ennätykseen, tiesin hyvin alussa juoksua että sitä minulta ei tänään löytyisi millään. Siispä päätin pyrkiä alun vaikeuksien yli ja kilsa kerrallaan pyrkiä rytmiin. 3-4km meni ennen kun alkoi löytyä hyvä tikkaamisen fiilis ja jopa useita selkiä vastaan! Kellotin pari tasan 5:00min kilsaa jotka olivat nopeimmat tässä kisassa, sillä sitten juoksu meni varsin aaltoilevasti, usein olin vatsapistoksen rajamailla taas, ja ensimmäisen kierroksen huoltopisteellä kävi aivan ihmeellinen asia, siellä tarjottiin suolaa ja suolakurkkuja, otin hyppysellisen ensimmäistä ja pari palaa toista, meni noin minuutti ja boom! kaikki kipu ja tuska oli poissa ja tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä edetä! Oli siis jonkinlainen suolavajaus, ja tuo nopea suolashotti sai ilmeisesti nesteet ja energiat imeytymään verenkiertoon välittömästi tms.?
Löytyi vielä juttukaveria Staminan miehestä kenen kanssa sitten vuoroin vedettiin ja juostiin rinnan ja oli jopa orastavaa "iron waria" ilmassa :D vaan kaverilla oli sitten loppua kohden enemmän ruutia jaloissa ja karkasi minuutin niskalenkkiin :D
Itse sitten maaliin tyylikkäästi 1:50 juoksulla ja loppuajalla 5:21:04 joka olkoonkin hitain puolimatkani tähän mennessä, niin jäi upea loppufiilis, treeniä ollut tuohon aikaan nähden tosi vähän joten tyytyväisiä ollaan! Ja Tahkon puitteet kisalle olivat aivan erinomaiset, ja järjestelyt mahtavat!
Ensi vuodessa on sitten tri-hommien osalta jo katse, ja todennäköisesti #kerääkokosarja Leviä lukuunottamatta olisi silloin kalenterissa!
Pari viikkoa ennen kisaa aloin miettiä majoitusta, paikallehan piti lähteä perjantaina. Vaimolta tuli kuningasidea, olemme pitkään halunneet kokeilla miltä karavaanarielämä maistuu, joten päädyin vuokraamaan meille matkailuauton pe-su. Löytyi tarpeisiimme sopiva pirssi johon mahduttiin hyvin me kaksi ja Tarmo-koira, sekä autossa oli tilava takatalli jonne mahtui fillari ja varusteita yllin kyllin. Hieno ja tähän lajiin täydellinen matkustusmuoto! Kaikki on mukana koko ajan ja täysi vapaus liikkumisen suhteen. Pelkäänpä että ennen pitkää perheestämme löytyy oma matkailuauto :)
Perjantaina livistettiin varaslähdöllä töistä ja lähdettiin puoli kahden maissa Helsingistä Tahkoa kohden. Matka on aika pitkä ja Mikkelin jälkeen oli paha ruuhka toisen kaistan ollessa suljettu, kun siihen oli ilmeisesti hajonneesta ajoneuvosta valunut runsaasti öljyä. Joten siihen meni vajaa tunti extraa mutta perillä olimme puoli yhdeksän maissa jotakuinkin, ja kerkesin hyvin hoitaa ilmoittautumisen kisakansliassa samana iltana. Siitä ajoimme yöksi parkkiin Tahkolahden p-alueelle, vaihtoalueen läheisyyteen. Aamulla oli täydellistä viedä pyörä ja vaihtopussit paikoilleen, sitten ajoimme matkailuauton ennen kun tiet menivät kiinni (täysmatkan kisa alkoi 08:00 ja tiet suljettiin suunnilleen 08:30) ylös kisakanslian edustan pysäköintialueelle. Näin olisi kisan jälkeen helppo pääst,ä ajamaan pois, kun alhaalla tiet vielä kiinni. Tästä voi toivottavasti olla vinkkiä ensi vuoteen muille karavaanareille!
Puolimatkan lähtö oli klo 11:00, ja aamusta alkaen oltiin huomattu aallokkoinen keli, joka tottakai aina vähän tutistaa punttia, vaan härkää sarvista ja veteen n. 5min ennen lähtötöräytystä. Vesi oli riittävän lämmintä, päälle 18 asteen. Uinti lähti rauhallisesti liikkeelle, pyrin olla yhtään hosumatta ja keskittyä jonkinlaisen rytmin löytymiseen aallokossa mahdollisimman nopeasti. Ja löytyihän se, tuntuma oli hidas mutta eteneminen tasaista ja helppoa, jotenkin tykkäsin tuossa aallokossa uimisesta! En tiedä miksi, tai ehkä se oli positiivinen yllätys kun se ei ollutkaan niin paha kun oli ehkä etukäteen pelännyt. Tilaakin oli vedessä hyvin, porukka ui aika leveästi joten paini oli hyvin vähäistä läpi uinnin. Jokatapauksessa aikaa meni enemmän kun odotettu, se oli melko nopeasti selvää ja vedestä ylös ajassa 38 minuuttia. Tismalleen sama kun ennätyspuolikkaalla Haugesundissa 2013, jolloin koin uinnin olevan katastrofi. Kuitenkin nyt tiesin että pyörällä tuulee, on jokunen mäki ja kalustona vaimon hitusen alimittainen maantiepyörä joten lähdin tietäen että ei ole järkeä runtata pyörää väkisin hyvään splittiin ja tuhota juoksua. Pyörä lähti ok liikkeelle mutta Polarissa oli asetukset hiukan pielessä sillä en ollut asettanut näyttöön nopeutta lainkaan. Se saattoi olla ihan hyväkin asia, olin pakotettu seuraamaan fiilistä ja sykkeitä, sekä kellosta tiesin aika tarkkaan tahdin ohittaessani huoltopisteet ja kääntöpaikat. ensimmäisen kierroksen jälkeen katsoin muistaakseni että aikaa oli mennyt pyöräosuudella 1:21, ei paras mahdollinen mutta ei huonokaan. Olo oli läpi pyörän että tein järkevää kilpailua, meno parani loppua kohden ja sain puristettua tasaisesti T2 saakka ja pyörän loppuaika 2:45, pyörä tuli lopulta olemaan vahvin osuus päivän kisassa.
Olo vaihdossa oli ok, olin nauttinut pyörällä melko runsaasti nestettä, 4 urheilujuomapullollista taisi mennä, ja 3 geeliä sekä 2 banaania. Kuitenkin juoksuun lähdössä jalat olivat tosi jumiset ja alkuaskeleista lähtien tuntui aika tuskaiselta. Minulla ollut jonkin aikaa melko pahoja alaselkävaivoja, jotka usein kuitenkin urheillessa lievittyvät, mutta kovemmassa menossa voi käydä toisinkinpäin. Pakarassa/lonkan tienoilla tosi kipeät pisteet (kenties bursiitti, ei ole vielä turkittu) ja säteilee alaselän alueelle joskus varsin ikävästi. No, tossua toisen eteen ja ennätyshaaveet oli tässä vaiheessa jo heitetty, sillä juoksun olisi pitänyt lähteä lentämällä käyntiin ja olisi tarvittu alle 1:35 juoksu ennätykseen, tiesin hyvin alussa juoksua että sitä minulta ei tänään löytyisi millään. Siispä päätin pyrkiä alun vaikeuksien yli ja kilsa kerrallaan pyrkiä rytmiin. 3-4km meni ennen kun alkoi löytyä hyvä tikkaamisen fiilis ja jopa useita selkiä vastaan! Kellotin pari tasan 5:00min kilsaa jotka olivat nopeimmat tässä kisassa, sillä sitten juoksu meni varsin aaltoilevasti, usein olin vatsapistoksen rajamailla taas, ja ensimmäisen kierroksen huoltopisteellä kävi aivan ihmeellinen asia, siellä tarjottiin suolaa ja suolakurkkuja, otin hyppysellisen ensimmäistä ja pari palaa toista, meni noin minuutti ja boom! kaikki kipu ja tuska oli poissa ja tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä edetä! Oli siis jonkinlainen suolavajaus, ja tuo nopea suolashotti sai ilmeisesti nesteet ja energiat imeytymään verenkiertoon välittömästi tms.?
Löytyi vielä juttukaveria Staminan miehestä kenen kanssa sitten vuoroin vedettiin ja juostiin rinnan ja oli jopa orastavaa "iron waria" ilmassa :D vaan kaverilla oli sitten loppua kohden enemmän ruutia jaloissa ja karkasi minuutin niskalenkkiin :D
Itse sitten maaliin tyylikkäästi 1:50 juoksulla ja loppuajalla 5:21:04 joka olkoonkin hitain puolimatkani tähän mennessä, niin jäi upea loppufiilis, treeniä ollut tuohon aikaan nähden tosi vähän joten tyytyväisiä ollaan! Ja Tahkon puitteet kisalle olivat aivan erinomaiset, ja järjestelyt mahtavat!
Ensi vuodessa on sitten tri-hommien osalta jo katse, ja todennäköisesti #kerääkokosarja Leviä lukuunottamatta olisi silloin kalenterissa!
Friday, 7 August 2015
Alkaa olla valmista Tahkolle
Noin 2 kuukautta sitten tein päätöksen että osallistun sittenkin tänä kesänä puolimatkan kilpailuun, ja kun Tahkon puoilkkaalle vielä oli tilaa, laitoin nimen sisään. Hiukan siis ollut kiire kuntoa rakentaa, vaan nopeaan se on sieltä saatu kaivettua sillekin tasolle jolla nyt on, joka kylläkin pieni kysymysmerkki kuitenkin. Tärkeintä ollut että treenimotivaatio tullut aika kovanakin takaisin, ja olen nauttinut liikkumisesta täysin siemauksin!
Tänään oli viimeinen kovempi treenipäivä kun uin Kuusijärvellä aamutuimaan 1900m, ja juoksin reipastahtisen kympin päälle. Olin vain tyytyväinen kun juostessa aloin toden teolla tuntemaan väsymystä kropassa, vauhdin kuitenkin ollessa alussa helposti 4:30/min alle ja lopun kilsat hyytyivät päälle tuon. Kova viikko takana, varsinkin viimeiset päivät kun keskiviikkona pyörä 82km + 6km juoksu, ja torstaina eli eilen Wattbike 40km, keskiwatit 187w ja keskinopeus 36 km/h. Tiistai oli lepo, maanantaina 14km juoksu pk2.
Viime lauantain rykäsy sujui myös loppua kohden erinomaisen nousujohteisesti, vaikkakin homma meni heti alussa plörinäksi kun uudet uimakakkulat vuosivat vettä sisään niin ettei nähnyt sitten reilun puolen matkaa melkein yhtään mitään. Erityisen tyytyväinen olen juoksuun joka meni oman kellon mukaan 22:44 joka on 4:18/km, ja siinä sai herkutella ihan loppuun asti napsien muutamia päänahkoja, joskin 150m ennen maalia harvinaisesti minut ohitti kertaalleen ohittamani henkilö, hattu päästä tsemppaukselle! Ja "tavoitteeni" selvitä alle 1:15 sprintistä tänä kesänä toteutui myös, kunto on siis hyvässä nousujohteessa.
Vaan viikon päästä sen pitäisi olla vielä paljon terävämpi, toivottavasti viikon palauttelu tuo esiin kuntopiikin, ja päästään hätyyttelemään omaa ennätystä joka on muistaakseni 4:59:36!
Subscribe to:
Posts (Atom)