Oslo maraton 21/9/2013, ennätysputki sai odotettua jatkoa!

2 viimeistä syysmaraa Vantaalla päättyneet vähän happamaan makuun kun kummassakin epäjärkevä vauhdinjako tuottanut loppuhyytymiset ja 3:33 molemmin puolin ajat. Tänään oli aika pistää typeryydelle piste ja juosta omien kykyjen ja suunnitelman mukaan. Se onnistui suht hyvin ja uusi ennätys kirjataan 3:23:56, joka on tasan 9 minuutin parannus edelliseen. 

3:20 alitus mielessä lähdin, olin jo downgreidannut 3:15:sta ja aika nappiin osui oman kunnon arviointi. 4:44/km vauhtia siis pitää juosta 3:20 alitukseen ja teinkin alkukilometreistä lähtien lähes sekunnintarkkaa työtä onnistuen himmailemaan taas alussa liian kovia menohaluja. Se on kummallinen tuo maratonin alun vauhtisokeus ja näköjään kestää vuosia oppia sitä käsittelemään. 

Aika epäortodoksinen lähestyminen kisaan taas oli, kesän tri- ja pyörähommien vaatiessa paljon käytettävissä olevasta ajasta harjoitteluun en ole saanut mitään valtavan suuria juoksumääriä alle. Siksi viimeisellä kuukaudella aika rajuakin kuntohuipun hakemista. 3 vkoa ennen 34 km pitkis 5:13/km vauhdilla taisi olla tärkein avainharjoitus. Viikko siitä työmatkalla Berliinissä eikä aikaa pitkikseen, ei varmaan olisi tarvinnutkaan, kuitenkin 12 km tuntinen juoksu kollegan kanssa. ja viime sunnuntaina puolimaratonin mittainen omaan ennätysaikaan 1:32 viimeisenä kovana treeninä. Vähän riskihän tuo viimeinen treeni oli, mutta kerkesin siitä palautua, joskin koko viikko oli enemmän tai vähemmän totaalilepoa (ti pyörällä töihin ja ke 5km juoksu), mutta niinhän sen pitää olla enemmän tai vähemmän muutenkin. 

Kestävyyspuoli ei ollut millään lailla tänään ongelma, enemmän se että etureidet meni aivan totaalipökkelöiksi jo 30km kohdalla ja kipu oli kovaa (siispä voidaan taas spekuloida oliko viimeisestä kovasta treenistä enemmän hyötyä vai haittaa, vähän kai kumpaakin mutta enemmän hyötyä veikkaan kuitenkin). Sitten piti vaan psyykata itseään että nyt ei ole kyseessä mikään hyytyminen vaan puhdas kipu, eli mentaalipuoli tuli näin ulosmitattua aika totaalisesti. Juosten kuitenkin koko matka ja lopun vauhdin hidastuminen vielä ihan hyväksyttävissä rajoissa. 

Ensi vuonna sitten 3:15 kimppuun kynsin ja hampain! Oslon maratonia suosittelen varauksetta Suomalaisille, on nykyään jo suuri tapahtuma kun osallistujia yhteensä puolikkaan juoksijat mukaan luettuna 20000 tienoilla! Eikö se iänikuinen Tukholma esim. ole jo aika nähty... ja tänne lentää Helsingistä 1h15min aika edullisesti. Reitti vaihteleva, helppo ja sillä näkee kaikki keskeisimmät kantakaupungin alueet. Tervetuloa siis ensi vuonna!!

Näin on tämä vuosi nipussa kisojen suhteen ja mikä mahtava vuosi ollutkaan, ennätykset perus- ja puolimatkan triathlonissa sekä puoli- ja täysimaratonilla! Onpahan ensi vuodelle asetettu ainakin rimaa itselle :) 

Kausi 2014

On aika paljastaa tännekin ensi vuoden suunnitelmia, jotka pääosin olleet selvillä jo hyvän aikaa. Nyt kun perhe on taas yhdessä paikassa on edellytykset laadukkaaseen ja riittävään harjoitteluun paremmat kuin aikoihin. Siispä ensi vuonna palataan täydelle matkalle, joka tänä vuonna jäi väliin juuri muutto- ja työkiireiden takia. 

Ironman Kalmar Ruotsissa on ensi vuoden selkeä ykköstavoite, sinne ilmoittautuminen lähti heti kun oli mahdollista, melko nopeasti kun tuokin kisa nykyään täyttyy! Miksi juuri Kalmariin, syitä ovat: sijainti, pääsee autolla kotiovelta paikan päälle, ajomatkaa ehkä 7-8 tuntia. Lisäksi paljon suomalaisia, oliko tänä vuonna peräti 80 kpl, joten pääsee moikkaamaan vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Kolmanneksi reitti lienee hyvänä päivänä nopeahko, ja kauniissa maisemissa kuten useimmiten aina kun pohjoismaissa kisaa käydään. 

Styrkeprøvet maantiepyöräily kesäkuussa, tällä kertaa kutkuttaisi ajaa itse kuninkuusmatka Trondheim-Oslo 540km, mutta tämä on vielä hiukan auki. Vähintään Lillehammer-Oslo 190km kuitenkin kuten tänäkin vuonna. Ja tällä kertaa seuran kanssa ryhmäajona puhtaasti, joten maantieryhmän kanssa tulee varmaan talvea ja kevättä vietettyä. 

Ironman 70.3 Haugesund, heinäkuussa. Oli upea tapahtuma henkeäsalpaavan kauniissa länsi-norjalaisissa maisemissa. Ennätys ja viiden tunnin alitus tuli nopeahkolla reitillä tänä vuonna, joten ensi vuonna tahdon olla taas paikalla ehdottomasti. Nähtäväksi jää pysyykö uinti vielä samassa lammessa jos ja kun tapahtuma edelleen kasvaa. Toivon mukaan enemmän suomalaisia mukana ensi vuonna, suosittelen lämmöllä! 

Birkebeinerrennet hiihto Rena-Lillehammer 54km maaliskuussa. Yksi maailman isoimpia massahiihtotapahtumia n 20000 osallistujallaan. Hiihto on mitä parasta talvitreeniä triatlonistille ja kenlle vaan ja olen siihen todella tykästynyt, ja tämä vielä suht vaativa hiihto vieden yli tuntureiden ja vaatimuksena 3,5 kilon reppu selässä. 

Näiden lisäksi tullaan kiertämään NM-sarjan perusmatkan kisoja (toki ikä/kuntosarjalaisena,), ainakin Østfold ja Tuddal kuten tänäkin vuonna ja varmasti myös Oslo sekä Hove triathlon. 

Tuossahan alkaakin savottaa taas olemaan, ei jää aika pitkäksi ensikään vuonna!!!

Viikko Oslo maratoniin, ja ajatuksia valmistautumisesta

Kerran vielä tämän vuoden puolella, on saanut nykäistä itsensä hereille keventelyjakson autuaasta uneliaisuudesta. Viime viikot on siis kerätty juoksumatkaa alle, ja taas kerran kaiken pitäisi olla valmista. 

Oli tarkoitus juosta tänään viimeinen valmistava pitkähkö tv reipas. Vauhti oli ensimmäisen kilometrin (4:32) jälkeen vielä reippaampaa joten lopputulemana lenkillä syntyi oma puolikkaan ennätys 1:31:52 Garminin mittaamana. Olkoonkin itse juostu ja miten epävirallinen tahansa, ennätys joka tapauksessa, edellinen paras noteeraus kevättalvelta Paloheinämaratonilta 1:35:17. Selkeä parannus siis, vielä kun en itseäni ollut ihan tähän valmistanut ennen päivän lenkkiä. 

Lupaa hyvää ensi viikonloppua varten jolloin tarkoitus tehdä ennätys ja päästä 3:20 paikkeille. Sanomatta selvää että ensi viikko palautellaan ilman juoksemista. Kevyt työmatkapyöräily ja uinti edesauttanevat. 

Ensi vuonna 1:30 alitus puolikkaalla TULISI olla paperia. 

Monien mielestä näinkin kova harjoitus viikko ennen maraa on liikaa, mutta jos jostain pidän kestävyysurheiluharjoittelussa niin se on erilaisten myyttien murskaaminen. Alla on määrällisesti kevyt jakso, joten olen palautuneessa tilassa yleisesti ottaen. Pitemmän kovan harjoituksen tulisi tukea vauhtikestävyyden ylläpitoa. Ja harjoituksen henkistä merkitystä ei sovi unohtaa. 

Tiedän että on monia jotka jo ovat kevennelleet viikon tms tässä vaiheessa ennen kisaa, mutta joilla voi olla ja useilla nykyään on, ilmiön trendikkyydestä johtuen, alla aivan liian suuret harjoitusmäärät ja väsymys, josta ei superkompensaatioon nousta edes kahdessa viikossa. Varsinkin tuolla triathlonin puolella tämä on erittäin yleistä ja päivänpoltava puheenaihe, joskin valitettavasti jopa hieman tabu? 

Levännyt kroppa, joka on harjoitellut laadukkaasti ja tehokkaasti esim 5-8 tunnin viikkotreenimäärillä, suorittaa aina paremmin kuin väsynyt vaikkapa keskimäärin 15 tuntia viikossa treenannut. Ja nyt muistetaan vielä että viiteryhmänä "tavallinen" kuntoilija jolla kiireinen työelämä, perhe jne jne. 

Se siitä, katsotaan joudunko viikon päästä syömään sanani :) 

Ai että mitä kuuluu no syksyä kuuluu

Noinikkään laitetaan poikki blogihiljaisuus ja aletaan taas tännekin jotain rähjäämään. Tri-kausi siis loppui tuska-Tuddal:iin ja sitten on otettu aika rauhassa, pitäen toki yllä treenailua mutta matalammalla intensiteetillä pääosin. Syksylle piti maraton löytää jottei jokavuotinen perinne kärsi ja niin hyvää oli meno mitä pitemmälle kesää päästiin että on yritettävä vielä maraenkkaa. 

Oslo maratonin ilmoitautumisesta myöhästyin tyhmästi, se olikin yhtäkkiä täynnä ja kuoppasin jo hetkeksi ajatukset siitä, ja aloin etsimään muita tapahtumia. Löytyi lokakuun lopusta Fredrikstad maraton, ja funtsin että oikeastaan ihan hyvä, on 2 kk aikaa laadukkaaseen juoksuharjoitteluun ja hyvän tuloksen varmistamiseen. 

Tuo ajatus alkoi kuitenkin tuntua huonolta, sillä melko tiiviin kesän treeni- ja kisarupeaman jälkeen on vähän väsynyttä oloa kropassa, enkä haluaisi välttämättä venyttää "hyvää kisakuntoa" väkisin kahta kuukautta. Pitäisi myös päästä pitämään eräänlaista ylimenokautta ja päästä tekemään tosissaan puntti- ja uimatreeniä jo ensi kautta ajatellen. 

Siispä aloin kyttäämään finn.no:sta (esim. tori.fi vastaava täällä) peruutuspaikkoja, ja onnistuin yhdeltä osallistumisoikeuden ostamaan. Näin siis ensi viikon sunnuntaina 15/9 juoksen Oslo maratonin, ja onhan se kiva olla siellä mukana, iso tapahtuma on, ei ihan Tukholman veroinen mutta lähestulkoon. 

On tullut juostua pari hyvää pitkistä ja töihinkin välillä pyöräilyn sijaan. Viime sunnuntaina viimeinen pitkä ennen kisaa oli 34km 5:13/km keskitahdilla, tosi mukavasti meni muuten mutta jalat veti tosi tukkoon ja oikeastaan tänään on eka päivä että niihin ei satu. Mutta oli tärkeä saada tehtyä kova viimeinen avainharjoitus. Tällä viikolla olen vain pyöräillyt töihin ja takaisin, ja suunnitelmissa pari kolme rivakkaa lyhyempää juoksua, muuten otellaan iisisti että on sitten tuoreet jalat kisassa. 

Tavoitteena on alittaa 3:20, on tainnut olla unelmissa kaksi vuotta jo mutta olen tyrinyt kaksi viimeistä 3:32 ja 3:33 mennyttä juoksua liian kovan alkutahdin takia, kun ei lopussa ole kunto riittänyt. Nyt on tarkoitus todella noudattaa tasaisen tahdin kaavaa ensi metreistä viimeiseen. 3:20 alitus tarkoittaa 4:44/km tahtia, minkä ei pitäisi levänneillä jaloilla olla ongelma. Mutta viimeiset 8-10km ratkaisee, suunnilleen siellä kohtaa mulla alkaa tosissaan tehdä tiukkaa. Mutta jos se kuten viime su pitkiksellä on vaan jalkojen kankeutumista, ei se vielä lyö hommaa poikki, vaan ainoastaan joku ylipaha pisto tai totaalisippi mahdollistaa epäonnistumisen. Tuo 3:20 on kuitenkin vielä ihan täyttä realismia ja melko nöyräkin tavoite, joten jos ei toteudu on syy lähes varmasti pelkästään henkinen heikkous.