Paloheinämaraton puolikas 29/3

Ja juoksukausi käyntiin ennätyksellä! 1:35:17 pysähtyi virallinen ajanotto Paloheinän legendaarisella huru-ukkojen maratonilla jossa kävin puolimaratonin tänään juoksemassa. 

En ole montakaan "virallista" puolikasta käynyt juoksemassa ja niistä oli 3 vuoden takaa ennätys 1:41. Sen jälkeen olen 2 kertaa Vantaan täydellä maratonilla ollut puolimatkassa 1:37 ajassa, joten se ollut omassa mielessä "ennätys". Tänään ei sinänsä ollut tarkoitus palkeita puhaltaa täysin tyhjiksi, mutta kylläkin ottaa juoksu testinä kevään kunnosta tuonpituisella suorituksella. Ja kevättalven juoksulenkit sen verran suuntaa antaneet että toki tiesin että ennätys tänään juostaan ja 1:35 paikkeille on realistista laittaa tavoitetta. 

Vauhdinjakokin meni kohtuu nappiin, uskon että toinen puolikas meni hivenen vauhdikkaammin koska olin parin eka kieroksen jälkeen 1:36 vauhdissa. Varmaan eka kerta minulle koskaan kun moisessa onnistun, aina tullut lähdettyä liian kovaa! 

Vikoilla 2-3 kilsalla vähän tuntui tukalalta joten täydelle maratonille puhumattakaan noista ironman-matkoista ei ihan kestävyyttä taida vielä piisata eikä ainakaan kovin vauhdikasta kestävyyttä :) mutta kunhan nuo lumet tuosta sulaa ja saadaan pyörää ulos vihdoin niin ehditään vielä sekin puoli korjaamaan. 

Vähän, kuten aina tähän aikaan vuodesta ja varmaan kaikilla, hätä meinaa hiipiä puseroon kesän mittelöitä ajatellen mutta ei auta kun ottaa härkää sarvista ja laittaa jäitä hattuun, käyttääkseni paria umpikulunutta kliseetä näin pääsiäisen kunniaksi :) 

Birkebeinerrennet

Selvitetty on tämäkin, 54 km vittumainen vuoristohiihto. Jopa mainettaan kovempi, ainakin tänään oli, johtuen varmaan sekä päivän olosuhteista että omasta kunnosta. 

Kauhean isolla innolla en koko hommaan lähtenyt, ihan kaikkeen treenaamiseen ollut vaisu moti viime aikoina surullisen perhatapahtuman takia. 

Elämä kuitenkin jatkuu meillä elossa olevilla, ja kaiken ahdistuksen ja ajatusten myllerryksen seassa on vaan löydettävä se elämän lanka ja juurikin ymmärrys, että kun eletään on se aika käytettävä iloiten ja nauttien ja tutkien elämän ihmeellisyyksiä. 

Siispä neljältä oli herätys tänään ja matkaan Renaa kohti josta lähtö ja maalihan tässä yhdessä maailman perinteikkäimmistä kilpailuista on Lillehammerin olympiastadionilla. 

Paukusta lähdetään kiipeämään ylämäkeen enemmän tai vähemmän koko ensimmäiset 15 kilsaa, jonka jälkeen oli jo selvää että täällä pitä olla todella kunnossa jos haluaa edes uneksia jostain etukäteen matkan mukaan lasketuista loppuajoista. Tämä ei ole mikään Finlandiahiihto. Vaan jotain ihan muuta, ja se saatanan 3,5 kilon reppu alkaa painaa mitä edemmäksi päästään. 

No tiivistettynä kun oli alkunousut noustu niin mentiin vuoren päällä ja tuisku kävi ja ladut oli hitaat. ihan retkeilyksi meni että jaksaisi edes maaliin. Siinä sitten nysvättiin menemään, säälittävää hinkkausta mutta loppu 5-10 km sentään saatiin lasketella alamäkiä joten loppuun jäi ihan kiva fiilis. 

Haasteita hakeville, suosittelen! 

10000 kävijää!

Kymppitonni näköjään mennyt tänään puhki blogin kävijämäärissä, kiitos siitä! Mukavaa että vähän trafiikkia on tasaisesti ettei ihan vaan itselleen tarvitse kirjoitella. 

Onkin ollut hiljaisempaa kirjoituspuolella tässä, eiköhän taas tahti tiuhene kun kevättä päin mennään! 2 viikon päästä on Birkebeinerrennet, joka vetää hiihtokauden omalta osaltani nippuun, jatkui lumikelit tai ei. Kovin on jo täällä Oslon tienoolla ainakin ollut keväistä, plussan puolella niukasti lämmöt olleet viikon verran, lunta toki on maastossa vielä mutta kovin niukaksi on hiihdot jääneet, kylläkin ihan muistakin seikoista johtuen. Ei se vaan ole aina helppoa tuota treenaamista muuhun elämään sovittaa, kun välillä tapahtuu niin paljon ettei perässä pysy. Matkustelua ollut nyt myös Norjan ja Suomen väliä tiuhaan niin työ- kuin perheasioista johtuen ja yleisolo väsynyt. 

No, päällimmäisenä odotus pyöräkauden korkkaamisesta, kuka tietää mikä takatalvi vielä iskee mutta jos ei niin ei mene montaa viikkoa että pääsee maantielle. Kovasti sitä odotellaan, siinä on sitte taas helpompi ihan arkenakin tahkota määrää enemmän. 

9 viikkoa olisi suunnitelman mukaan pk-kautta jäljellä, sitten alkaa kkvk eli kilpailukauteen valmistava kausi. Keväälle olisi jotain kisoja vielä hakusessa, mutta jossei muuta löydy niin sitten tehdään jossain toukokuussa omatoimi-puolimatka kenties. Testinä ajattelin juosta omatoimipuolimaratonin lähiviikkoina. 

Vielä kerran kiitos Teille jotka jaksatte käydä lukemassa ja tsemppaamassa!