Hanskojen tärkeydestä ja miksi kaatuakin kannattaa

Kesän ensimmäiset pannut tuli pyörällä tänään vedettyä. Hyvä että tuli nyt eikä kesken kisakiireiden, vaikka ei mitään vakavaa kyllä käynyt. Olin kotimatkalla tutkailemassa potentiaalisia asuinalueita kun jossain vaiheessa tuo muutto edessä. Ylitin jalkakäytävältä tullen katua jossa spårakiskot ja päätin ajorataa pitkin jatkaa kun se jalkakäytävä ei oikein pyörälle ollut sovelias, siinä etupyörää sitten taitoin tarpeeksi sopivassa kulmassa että kisko imaisi sen sisäänsä ja ei siinä sitten ollut taas kun se ohikiitävä pari sekunnin kymmenystä kun tajuat olevasi matkalla tonttiin eikä mitään ole tehtävissä :D Onneksi en sentään päätä tai hampaita lyönyt rotvalliin, kylki ja polvi vaan menettivät vähän nahkaa tärähdyksessä. Pyörästä ei särkynyt mitään joka olisikin nyt ottanut päähän kun juuri saanut sen kuntoon kalliiden vaihde- takaripustin- ja rengasremonttien jälkeen... 

Täytyy sanoa että tuli myös kirjaimellisesti kouriintuntuva todistus hanskojen tärkeydestä, kämmenellä otin maata vastaan niinkuin ihminen refleksinomaisesti tekee kun kaatuu, ja ilman hanskaa olisi takuulla tullut kämmeneen rumaa jälkeä, nyt hanskaa hankautui vaan vähän ja kätönen kuin ei mitään olisi käynyt. Välillähän nuo hanskat unohtuu hyllylle kun kiireessä lähtee matkaan, ei unohdu enää. Tri-kisoissa en kuitenkaan ole käyttänyt koskaan ja tuskin käytän vastakaan tai en tiedä, miksipä ei käyttäisi kun ei se vaihtoaikaan ainakaan paljoa sekunteja lisää tuo, ja sen lisäksi aika vaikea itse asiassa tekosyitä löytää?  

Koitetaan olla kaatuilematta ja jos se kuitenkin pitää tehdä niin hiljaisesta vauhdista sitten ainakin :) eikä siinä useinkaan pahasti käy, päinvastoin sitä kaatumista on jopa hyvä vähän "opetella", tietää miten ei kannata ajella... 

Tulevaisuuden suunnittelua

Sitä on viime ajat olleet täynnä, paraikaa isoimpana projektina ryhtyä integroimaan loppuperhettä myös tänne Norjan suuntaan! No se tulee tapahtumaan loppuvuodesta vasta näillä näkymin mutta teettää kivasti taas tekemistä ja miettimistä! 


Urheilun saralla myös luonnollisesti suunnitellaan kovasti, kun kauden tärkeimmät kisat tulivat ja menivät! Niin se ihmisen mieli (ainakin meikäläisen) vaan toimii että vaikka ollaan hädin tuskin käsillä olevien menossa olevan kauden haasteiden parissa niin päässä hahmottuu jo ajatuksia ensi vuodesta. Tietysti lajimme luonne on sellainen, varsinkin jos pitkiä matkoja varten tahkoaa, että suunnittelu on aloitettava senkin takia ajoissa että vuoden päässä olevaan tavoitteeseen on harjoittelu ja sen suunnittelu aloitettava hyvissä ajoin, ja toinen syy on se että useisiin suosittuihin isoihin kilpailuihin on kova tunku ja kun monissa ilmoittautuminen ensi vuoden tapahtumaan alkaa heti kuluvan vuoden kilpailun päätyttyä, on oltava hereillä ja varma siitä onko johonkin sellaiseen tapahtumaan mieli vai ei. 


Nizzan Ironman oli (monen mielestä, ei minun) hiukan epätyypillinen täysmatkadebyytti, ja niin hyvin kun se menikin, teki mieli ensi vuodelle ilmoittautua vähän "nopeampaan" kilpailuun, mutta ei oikeastaan olosuhteilla väliä, vaan silkka legendaarisuus ajoi ajatukset tri-maailmassa suorastaan tarunhohtoiseen Challenge Roth:iin! 


Maanantaina 16/7 olin kärppänä tapahtumasivuilla ilmoittautumisen alkaessa, ja monen sivujen kaatumisen ja jumiutumisen jälkeen (ilmeisen vilkas trafiikki ollut) onnistuin kuin onnistuinkin rekisteröitymään kisaan!! Kuten tapahtumasivuilta on nähtävissä lähtölistat täyttyivät ennätyksellisessä 53 minuutissa! Tiesin että tuonne on kenties kovin tunku kaikista kisoista joten en ollenkaan ollut varma onnistuuko homma, eikä siinä mitään kisoja on maailma täyteen sitten olisi vaan menty johonkin muualle. 


Nyt voi kuitenkin tuulettaa että pääsi mukaan ja ryhtyä nöyrin mielin taas miettimään mihin sitä on uudestaan itsensä laittanut! En ollut ennen Nizzaa lainkaan varma haluaisinko sen jälkeen tehdä moista enää uudestaan, mutta kyllä se asia vielä sinä kisapäivänä varmistui että totta helkutissa, on se vaan niin mahtavaa ja jotain AIVAN muuta kuin muut matkat. Upeat vibat saa lyhyemmistäkin matkoista mutta luonteeltaan tämä vaan allekirjoittanutta kiehtoo loputtomasti. Ja uusi haaste on nyt asetettu.