Uutta matoa koukkuun

Jaapa jaa. Vaikka mennään vasta heinäkuun loppupuolta, on homma vahvasti off-seasonilla.  Kolmen viikon sisään täysmatka Nizzassa ja puolimatka Joroisilla veti tankit aika tyhjiksi. Se kolme viikkoa kyllä oli aivan riittävä palautusaika jotta Joroisille uskalsi lähteä, ihan tavoitteellisessakin mielessä. Siltä ainakin tuntui, mitä nyt jaloissa väsymystä joka ei oikein totaalilevollakaan meinaa lähteä. Ylläpitävää treeniä oli tuossa välissä, kohtuu kovatehoista, mutta muistaen pitää tarpeeksi lyhyenä treenit ettei mene ylirasituksen puolelle. 


Joroisten kisaviikon alussa oli vahvasti flunssanoiretta, lämpöä selkeästi nousemassa, kurkun karheutta ja tukkoista nenää. En kauheasti odotellut että tuleeko flunssa ja meneekö ajoissa pois, kyllä siinä äkkiä olisi ollut kisat pilalla ja osallistumismaksu mennyt turhaan. Eli vitamiinia ja teetä hunajalla ja buranaa yms yms koneeseen ja lepoa mahd paljon. Lentsunalku pysyikin aisoissa ja kisaa edeltävänä päivänä päätin että kyllä paikalle mennään, jos kisa-aamuna olo huonontunut ei tietenkään mukaan kisaan, muuten kyllä. Olo kisa-aamuna oli taas hiukan kohentunut, oikeastaan melko täysin terve olo pientä nenän tukkoisuutta lukuun ottamatta. Ainoa mikä huolestutti oli että olisiko heti uinnin alussa aivan piipussa ja hommasta tulisi tosi raskasta. Ei onneksi näin käynyt, ja uinti menikin tosi iisisti, tässä kohtaa kun ei vielä kovia tehoja otettu koneesta homma meni ok. Pyörällä sitten melko nopsaan tuli käytettyä kuivin ruuti ja loppupuolisko + juoksu oli melkomoista tervaa. Pyörässä kyllä huomasi että ihan turha kolmen viikon takaiselta täysmatkalta luulla palautuneensa että voisi juntata pyörällä 94km matkan +36km/h keskaria jota alussa lähdin hakemaan. 


Koko Joroisten jälkeen välittömästi oli pienoinen pettymys että näinkö hidas sitä on kaikesta työmäärästä huolimatta mikä vuodessa takana. Aikaa taas vähän kulunut niin päinvastoin tässä kyllä itteään taputtaa olalle minkä kerkeää. Tajusin että hei, ylipäätään täysi + puolikas 3 viikon sisään on jo suoritus sinänsä. Ja että puolikkaalla en jäänyt viime vuoden ajasta matkat suhteutettuna juuri yhtään, siihen pitää itse asiassa olla todella tyytyväinen. 


No, summa summarum jo Joroisten juoksuosuudella päätin että eiköhän tämän kauden kisat olleet tässä, ei johtunut mistään ylivoimaisen pahasta tunteesta tulleesta tunnepurkauksesta vaan totesin vaan mielessäni, koska huomasin kuinka v-ä-s-y-n-y-t olen. 
Yhden päivän työmatkapyöräilyä ja viikonloppuna tehtyä rentoa 8km juoksulenkkiä lukuunottamatta viime viikko menikin rentoillessa. Täysin seinäänhän ei voi eikä mielestäni kannatakaan lopettaa tiukan rupeaman jälkeen, jo pelkästään siitä voi kroppa alkaa kapinoimaan ja päänuppi viimeistään. 


Uutta matoa koukkuun pikkuhiljaa siis, tänään olinkin sitten ekaa kertaa uuden seuran Oslofjord triatlonin yhteistreeneissä, Sognsvannin järvellä yhteisuintia järvi päästä päähän ja takaisin. Taisi olla monella kisakireys päällä, itse kun halasin vettä vähän haukotellen ja norski-triatleetit karkas hetkessä niin ettei meinannut huuruun menneiden lasien läpi saada enää paikannettua :D mukavaa porukkaa niinkun tri-ihmiset nyt ovat missä vaan, ja kivaa saada vähän sosiaalista puolta mukaan treenailuun, tähän asti kun kovin paljon itsekseen täällä touhunnut, ihan omasta valinnasta kylläkin. 

Loppuun kevennys, sitä ollaan näköjään tv-staraa heti kun sm-sarjan lähtörekille pyöränsä kehtasi ripustaa.Hauskinta etten koko ukkoa edes huomannut, vaimo oli ollut hereillä ja naureskellen napsinut otoksen :D