Sitten hajos pyörä

:D hehee. Juuri näin. Kun ilo on ylimmillään niin nurkan takaa kurkistaa Mr. Murphy.
Tänään olin viikonlopun pitkänä lenkkinä suunnitellut pyöräilyä Nesoddtangen:ille, joka on Oslofjordenin hauskasti halkaiseva niemi. Parin tunnin seikkailun ja välistä kartan tarkasteluun pysähtelyn jälkeen löytyi tie joka tuonne johtaa, ja hurmiossa sitä sitten etiäpäin. Uuden hurmion koki kun jonkun matkaa niemeen johtavaa maantietä poljettuani alkoi huikean mahtava ylämäki :) (joo alan todella olemaan mehuissa noista ylämäkihommista..) jota hissuksiin sitten kipusin yhden toisen maantiepyöräilijän perässä. Kaveri raastoi maltillisesti ja minä perässä pienimmällä mahdollisella välityksellä, kunnes pikku tasaantuminen mäessä ja en voinut olla menemättä ohi koska potkua vähän enempään menemiseen kuitenkin oli. Pari ratasta isompaa sisään ja ylöspäin. Sitten mäki taas jyrkkeni, pienempää sisään, omituista ronksumista takarattaista ja vaihteiden itsestään hyppimistä parin rattaan välillä. Kunnes SEIS. Kiinnileikkaus. Juuri ja juuri ehti saada jalan polkimelta maahan ettei kaatunut. Takaa tuli autojakin. Mitä tapahtui... kunhan ei... kyllä. ketju katki. #&%"¤na...!! Juuri ohittamani vanhempi herra kipusi takaa ja pysähtyi: jaahas, mitäs kävi..? Siinä sitten kaksissa tuumin irroteltiin rengas takavaihtajan rissasta, koko vaihtaja niin solmussa että pinna mennyt rissan väliin ja koko setti ihan solmussa. Ketjusta katkennut lenkki joka aiheuttanut kaiken, lenkki rissan sisällä, se kun löydettiin totesi kaveri vaan että se on bussimatka kotiin :) kiitin avusta ja toivotin hyvää lenkkiä ja lähdin kapuamaan mäkeä alaspäin. Oltiin nimittäin juuri käännytty maantieltä jota pitkin busseja kulki, toivottavasti ihan Osloon ja huokealla koska oltiin 30-40km kaupungista ja rahaa ei ollut taskussa paljoa, mutta onneksi sekin vähä, muuten kävelisin varmaan vieläkin kotiin! Kun yhtä kaveria en saanut puhelimella kiinni ja toinen oli ihan toisaalla että olisi voinut jeesata. Ja ainiin vielä sille kaverille kiitos, joka mäkeä alas kävellessäni pysähtyi ja kyyditsi bussipysäkille muutaman kilometrin. Ystävällinen paikallinen jolla oli pyörätelineet katolla, harrastaja itsekin niin näki heti kanssaharrastajan hädän :) 


Jos taas jotain positiivista löytää niinkuin aina pitää, niin rungon takavaihtajan kiinnikkeen mutkalle vääntyminen ainakin tarkoittaa että siihen on jonkunlaista voimaa tarvittu! 


Ensi viikko menee jokatapauksessa työmatkalla jolla vaan lenkkarit mukana, eli pyörän remontoimista ehtii sillä välin miettiä ja siihen ryhtyä kotiinpalattuaan. Tämmöstä tänään :D

Kyllä sen vähän suorempi pitäis olla...

Syypää.. tai ehkä pitäisi olla reiden kuva tässä :)

Maisemat kuitenkin olivat ihan kivoja taas. Roald Amundsenin kotitalon rannasta

Asiallista mäkitreeniä Norjassa

Tosiaan pääsiäisen jälkeen tuli tuotua maantiepyörä mukana Suomesta, ja ensituntumat on otettu täkäläiseen tiestöön. Viime viikolla pari leppoisampaa tutustumiskierrosta, ja lauantaina pitkä 4h lenkki jolla tuli kiivettyä Holmenkollenin ohi Tryvannin hiihtokeskuksen huipulle saakka, joka sijaitsee n. 525m merenpinnan yläpuolella. Sinne kiivetessä tulee n. 25 minuuttia ylämäkeä yhtäsoittoa, jonka ainakin minä joudun 90-prosenttisesti sompaamaan pienimmällä välityksellä. Hyvin äkkiä huomaa uupuvan "mäkikokemuksen" ja tajuaa että eipä sitä ole aikaisemmin noussut yhden ainoaa "oikeaa" ylämäkeä. Tuollainenkin mäki nöyrryttää hyvin äkkiä, on vaan hitaasti kivuttava ja yritettävä säästää se pienenpieni mahdollisuus hapenkululle lihaksistoon jatkuvasti polttavan maitohapon ohi. Ei ole ihan herkullisimpia olotiloja nousta tuonverran kerralla kun puolessavälissä jo mieluiten nousisi ratsailta tai kääntyisi ympäri alamäkeen... mutta kun saa jonkulaisen rytmin päälle ja taistelee sinne ylös niin on se euforia sitten koko vaivan arvoista ja enemmän!!! 


3 määriltään nousevan viikon jälkeen tämä viikko on kevyempi, ma olikin totaalilepo, sunnuntaina nimittäin oli vielä 1,5h juoksulenkki vk-tahdilla eli kohtuuraju lopetus viikolle mutta suorastaan hämmästyttävän helposti jaksoi ja oli vähemmän väsynyt olo maanantaina kun olisi luullut. Hyviä merkkejä on siis nyt ilmassa kunnon kehityksen suhteen!


Tänään kääntyi keli hiukan paremmaksi synkän alkuviikon jälkeen joten töiden jälkeen oli paikallaan pieni pyörälenkki taas, ja kuinka ollakaan löysin itseni taas Tryvannin huipulta :) kyselinkin jo paikallisilta neuvoja muista ja korkemmista nyppylöistä joita seuraavaksi valloittaa... samalla lenkillä löytyi myös puolivahingossa paikallinen urheiluopisto joka sijaitsee järven rannalla joka vaikuttaa täydelliseltä avovesiuintiin! Pitää seurata vesien lämpenemistä jos kohta jo sinne uskaltautuisi. 


Bryn-Sognsvann-Tryvann-Bryn by valterbro at Garmin Connect - Details

Dataa lenkiltä. Alamäessä sai hyvät vauhdit, 60 km/h puhki :) 

Mankeliasiat kunnossa

Pääsiäisviikko tuli vietettyä Suomessa perheen parissa leppoisasti nautiskellen. Maanantaina oli lähtö takaisin Osloon ja kevään ollessa näinkin pitkällä oli suunnitelmissa raahata maantiepyörä mukana. Olen pitkin talvea googlannut sopivaa pyöränkuljetuslaukkua ja ihan hyviä löytynytkin, mutta skottiuttani en ole vielä raaskinut hommata ja ehkä ollut vähän viitseliäisyydelläkin osaa. Nyt oli liian myöhä alkaa tilailemaan laukkuja ja mitä kivijaloista suomesta löytyy maksavat sen verran että pitäkööt tunkkinsa. Koko pyörä nykykunnossaan max 500-600€ arvoinen ja kun laukut samaa luokkaa niin ennemmin otan riskin ja vahingon käydessä matkavakuutuksesta korvaukset... hain tyhjän 46" telkkarin pahvilaatikon, silmämääräisesti arvioin että runko siihen mahtuisi ok. Juuri sopiva olikin, vähän pulleaksi levähti kun kiekot ja stongan sulloi mukaan mutta mahtui. Vähän pehmustetta kyytiin vielä ja se oli siinä. Lentoyhtiö veloitti 45€ tämänkokoisen boxin kuljetuksesta. Perille tuli laatikko hiukan rähjääntyneenä mutta ihan eheänä. Ja pyörä myös mikä tärkeintä. Jes!! Pääsisin vihdoin ottamaan mittaa täkäläisistä maanteistä ja mäistä! 

Norjan pään kulkemisvälineet

Ti-ke olivat sadepäiviä, eilen kävin ensimmäisen pikku seikkailun tekemässä, meni osittain säätöjen ruuvaamiseen kun oli pyörän saanut koottua takaisin ajokelpoiseksi. Tänään työmatkat, kotimatkasta tuli yhdistelmätreeni pikku juoksun kera. Kyllä se vaan tuo n. 10km työmatka ihan letkeästi lasketellenkin taittui melkein 10 min nopsempaan kuin maasturilla koskaan... eli aika sprintti tuo on kun suorinta tietä tulee. 


Lauantaina olisi tarkoitus lähteä tutkimaan maantietä oikein kunnolla, ja yrittää löytää niitä kunnon norseman-nousuja! Eipä eilenkään tarvinnut kauas mennä kun oli sellaista ylämäki-alamäkireittiä että etelä-suomesta saa etsiä. Loistavaa, taas kerran tunnen olevani etuoikeutettu näiden mahtavien treenimaastojen tähden eikä täällä luonnosta ja tiestöstä meinaa tarpeekseen saada! Tai no, saa sitä äkkiäkin kyllikseen ja paikat jumiin jos haluaa... täytyykin pitää sykkeet kurissa lauantaina että saadaan miellyttävä ja tarkoitusta palveleva treeni aikaiseksi. 


Kahden viikon kuluttua olisi myös sprinttimatkan kisa tiedossa, minkä ehdottomasti meinasin vetää ellei mene päällekkäin suomi-viikonlopun kanssa joka kyllä on mahdollista, nyt kun pari tulevaa viikonloppua vietetään taas täällä. 


Naftisti on muuten keväällä-alkukesästä tri-kisoja täällä, mukavaa olisi saada jokunen valmistava ennen Nizzaa, johon enää 2½kk... aika menee, aivan liian nopeasti... toisaalta ei kohta enää malta odottaa. Vähemmän tässä kohtaa jännittää kun olisi kuvitellut etukäteen. Todennäköisesti ainakin Nastolassa 9.6. käydään, siitä saa ihan hyvin fiilistä 2 viikkoa ennen koitosta.  

Pääsiäisen kunniaksi Paloheinämaraton

Olin meinannut tehdä tänään pitkänä treeninä pitkän pyörän/pyörä-juoksuyhdistelmän. Viikonlopun sääennuste kuitenkin näytti epävakaata ja koleata, joten toissapäivänä kun muuten vaan selailin Juoksija-lehden tapahtumakalenteria katsoin että lauantaina olisi taas Paloheinämaraton, järjestyksessään 135. ja hetken mielijohteesta ajattelin että miksei sen voisi juosta, pitkänä treeninä ja samalla testinä maratonin juoksukunnosta. 


Juoksu alkoi 8:30 koleassa kelissä, yksi tai kaksi pakkasastetta taisi olla lähtiessä. Juoksijoita ehkä vajaa kaksikymmentä, osa suorittamassa täyttä ja osa puolikasta. Ensimmäinen kierros muiden kannoilla että reitti tuli tutuksi, kahdeksan kertaa tuolla juostaan edestakainen reitti ja kierrosten välissä tapahtumaa järjestävä Anders kirjaa kierrokset ja väliajat. Hyvin oli myös huollon järjestänyt, uudelle kierrokselle lähtiessä sai urheilujuomaa, banaania, rusinaa, suolakurkkua. 2 omaa geeliä oli myös taskuissa ja yksi banaani. 


Tarkoitus oli kokeilla, pystynkö mahdollisimman tasaiseen juoksuun, eli samaa tahtia alusta loppuun mieluiten kuitenkin alku jopa niin säästeliäästi että juoksu onnistuisi negatiivisella splitillä. Laitoin 4h mukaan tavoitetahdin, en ollut varma mutta uskoin että kuntotasoni tällä hetkellä sallisi suht helposti 4:00h alle ilman että matkanteko lopussakaan olisi kovin vaikeaa. Jos näin olisi, se osoittaisi että olettamukseni juoksukunnon kehityksestä on melko kohdillaan ja antaisi infoa miten viettää kaksi viimeistä kuukautta ennen Suurta koitosta :) 


Eilinen tietysti levättiin ja syötiin hyvin, muilta osin tällä viikolla yksi vk-juoksu, yksi uinti, yksi 2h yhdistelmätreeni, yksi keskipitkä pyörälenkki eli täysin palautuneet jalat ei aamulla olleet. Aika nopeasti alkoikin pikkuhiljaa jumifiilis jalkoihin levitä mutta juoksu kulki hyvin ja syke pysyi riittävän alhaalla. 


Puolimatkassa tasan 2h, eli samaa tahtia ja jos mahdollista pieni kiristys niin helposti menisi alle 4h ja niinhän se menikin (3:57:42), välillä tuntui että ihan liian helpostihan tämä menee. 2 hitainta maratoniani ovat päälle 4:20 ja olleet lopussa melkoista tuskaa, en varmaankaan ole ollut yhtä hyvässä kunnossa mutta kyllä tämänpäiväinen myös osoitti miten valtavasti se tasainen vauhdinjako vaikuttaa. 25 minuuttia ennätysajastani mutta sanoisin että kokonaisuutena onnistunein maratonjuoksuni. Tästä on hyvä jatkaa! 

Lähtönumero oli enne :)