Lauantaina juoksin neljännen maratonini ja toisen perättäisen Helsinki city marathonin. Viime vuodesta oli jäänyt rutkasti hampaankoloon, keli oli silloin murhaava eikä päivän kuntokaan ihan oletettu, jonka takia meni silloin aika penkin alle ja jalat oli täysin romuna yli viikon. Tänä vuonna olin alun perin suunnitellut juoksevani joko Espoon tai Vantaan maratonin, mutta ajoituksellisesti HCM tuli nyt aika hyvin sekä janosin revanssia reitistä ja varsinkin itsestäni viime vuodesta.
Lähtijöitä oli järjestäjän mukaan jotain 5600. Ihmeesti tippuu osallistujamäärät maan suurimmassa maratonissa vuosittain, taitaa olla jengillä kuvio keväällä City run-puolikas ja sitten Tukholman maraton. Siellä onkin varmaan ensi vuonna jo puolet osallistujista suomalaisia, niin ihmeen suosittu tuntuisi olevan. Kannattaisi kuitenkin ihan oman maan pääpitäjänkin kisaa kokeilla, ihan hieno tapahtuma, ja mielestäni hyvä reitti vaikka siitä motkottavatkin useat. Taitaa olla monelle vaan yllättävän raskas eikä muuta.
Tänä vuonna lähdin matkaan ilman ihmeempiä tavoitteita. En halunnut tehdä viime vuoden mokaa ja lähteä suin päin jahtaamaan jotain aikaa. Nytkin keli oli aika lämmin joskaan ei lähellekään viime vuoden kaltainen. Tri-hommien ja siinä pääosin keskipitkille matkoille harjoittelun takia myöskin pitkät yli 20km juoksulenkit olleet vähemmässä jonka takia vähän kysymysmerkki miten jalat reagoi loppukilometreillä. Kunnon tiesin kuitenkin nyt olevan vielä kauden huipussaan vaikka kroppa osoittanut jo vähän väsymyksen merkkejä palautumattomuuden merkeissä, jalat varsinkin jatkuvasti hiukan väsyneet tässä vaiheessa vuotta. Eli odotettavissa oli 3:30-3:40 aika, oletin kyllä että 2 vuotta vanha ennätykseni 3:41 siirtyisi historiaan.
Juoksu lähti rauhassa liikkeelle enkä turhia hötkyillyt. Ekat kilometrit 5:05-5:20/min, sitten alkoi rytmi löytyä ja tila juosta ja nakuttelin tasaiseen 5min/km ja vähän alle tahtia. Kymppi saavutettiin ajassa noin 50:30. Olo rento, ei muuta kun tätä vauhtia yllä niin hyvä tulee. Vähän oli taas vaikea suitsia itseään kun tuntui että varaa olisi mennä lujempaa. Onneksi en hölmöillyt, meinasi alkaa pistämään heti kun vauhti huomaamatta nousi. Puolimatkassa on oltu hiukan alle 1:46. Tässä kohtaa viime vuonna otettiin jo ensimmäiset kävelyaskeleet että sen verran hyvin meni silloin.. Nyt tuntui että putkeen menee, ja jos voimia riittää 3:30 mahdollinen.
Jossain 25km kohdilla alkoi jo reisiä kuitenkin jomottamaan jonkun verran. Ei haitannut tahtia yhtään mutta sen tietää siinä vaiheessa että jess onpa herkullisen tuntuinen loppu tulossa... No siinä ei auta kun painaa kilsa ja askel kerrallaan. Maratonilla tänne astihan kaikki on lämmittelyä ja itse nautinto vasta alkaa. 30km kohdalla teki jo huolella pahaa mutta eikun eteenpäin, tuskaa se on muillakin. Seuraava ja reitin jyrkin ylämäki oli osin käveltävä sekä parin viimeisen juomapisteen kohdalla. Kävelyksi laittaminen on melkein aina virhe paitsi jos kramppaa, mutta ainakin siinä ylämäessä tuntui tällä kertaa ihan järkevältä. 3:30 oli jo karannut, nyt taisteltiin, taas kerran, maaliin pääsystä. Tulipa taas reitti kirottua että on tää aika piru maratoniksi. Kilometrit 36-maali menikin sitten äkkiä, varmaan sen takia että takoi päähänsä että ne menee äkkiä, juokse nyt vaan. Maratonportista sisään stadikalle kurvatessa oli tankki aivan tyhjä mutta kannustus lisää aina sen verran adrenaliinia että saa jonkunnäköisen loppukirin aikaiseksi. Eikä sinne nyt kehtaa puolikuolleen näköisenä raahautua, sen verran ylpeyttä pitää olla! Kunnon tuuletukset hyvästä suorituksesta oli paikallaan, loppuaika brutto 3:44:52 ja netto 3:43:40. Nettoajan mukaan ennätyksestä jäin 1min59s. No noitten vertaaminen on täysin toisarvoista eikä relististakaan kun ihan eri reiteistä kyse.
Kunto on alle 3:30 tulokseen se tuli selväksi, mikä on erittäin positiivinen huomio. Jaloissa vaan ei kestävyys siihen tällä kertaa riittänyt. Loppukaudelle vielä puolikas ohjelmassa, saattaa sittenkin olla kotikylän Vuosaarijuoksussa. Sinne haetaan ilman muuta lähelle 1:30 tulosta. Ja jos syksyllä virtaa riittää onhan vielä Vantaan maraton. On hyvä kestävyyskuntoilijan nykysuomessa harrastaa!!!
Monday, 22 August 2011
Tuesday, 16 August 2011
Katsausta menneeseen, kurkkaus tulevaan
Lauantaina oli kauden näillä näkymin viimeinen tri-kisa seuran sprinttikisan muodossa. Tristarista viikossa palautunut ihan hyvin, ihan kaikkea ei saanut koneesta irti, varsinkin pyörä tuntui tukkoiselta vaikka ihan ok kulkikin. Juoksussa sitten pisti tuskaisasti noin neljä viimeistä kilmometriä ja hyvinkin vaatimaton vauhti sen takia mutta ei se ole vakavaa, pääasia oli vetää leppoisasti "nautiskellen". Aika räväkkä startti aamuun oli kuitenkin kun lauantai-aamuna kesäloman viimeisenä viikonloppuna piti olla 9:00 vedessä, oli muutenkin vähän rähmät silmissä ja pari kilsaa ennen paikalle saapumista muistin että eipä tullut uimalaseja eikä -lakkia mukaan, ei kun u-käännös kotiin päin ja lievää ylinopeutta puuttuvia varusteita hakemaan... Takaisin ehdittiin kuitenkin juuri ja juuri, ja näköjään se märkäpuvun pukeminenkin käy aika helkkarin nopeasti nykyään tarpeen vaatiessa.. kerkesin veteen suunnilleen kun lähtökäsky kävi. Hyvä näin!
Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan.
Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista.
Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)
Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin.
Ensi kauden suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa. Jotkut udelleetkin että missä olen ensi kauden täysmatkan suunnitellut suorittaa. Vaihtoehtoja on onneksi paljon joten on rauhassa ollut aikaa miettiä kysellä ja muilla tavoin ottaa selvää, mikä voisi olla mieluisa kisa, ja sopiva ajankohdan ja paikan ym. kannalta. Itävallan Ironman 1.7.2012 muotoutui houkuttelevimmaksi vaihtoehdoksi, ja sinne päätin lähteä. Kilpailu on erittäin suosittu ja kerrottiin sen tulevan täyteen pahimmillaan tunneissa rekisteröitymisen avautumisesta. Olin ajoissa rekisteröitymässä mutta vastaanottavan pään maksurekisteröinneissä oli häiriöitä minkä takia rekisteröiyminen jumiutui ja katosi jonnekin bittiavaruuteen. Järjestävä taho kehotti tekemään homman uudelleen, siinä vaiheessa se oli kuitenkin myöhäistä, tapahtuma oli jo täyteen buukattu. No ei sitten lähdetty Itävaltaan. Ei siinä mitään, ainahan pitää olla varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma, suosittelen monessakin mielessä näin toimimaan, on pettymykset pienempiä ja pääsee hommassa eteenpäin. Eli, Nizzan Ironmaniin lähti ilmoittautuminen 18.7. Tätä olin muutenkin punninnut Itävallan kanssa mutta Itävalta olisi ollut ensikertalaiselle paljonkin "helpompi" reitti profiililtaan ja olosuhteiltaan.
Kisa käydään 24.6.Tätä kirjoitettaessa kisan starttiin aikaa 312 päivää 23 tuntia ja risat. Tarkempi harjoittelukalenterin suunnittelu alkaa piakkoin, kunhan tämän kauden viimeiset koitokset saadaan pakettiin ja otetaan vähän aikaa irti koko urheilutouhuista. Karkeasti niin homma tulee menemään että lokakuu-> off season, marras-maalis/huhtikuu peruskuntokausi, maalis/huhti-kesäkuu kisakauteen valmistavaa. Harjoittelun suunnitteluun on syytä paneutua hiukan syvemmin kun edessä tuo täysmatka, enemmän ja hitaammin tulee olemaan mantra pk-kaudella. Kuitenkin työn ja kaiken muun elämän puitteissa harjoitteluaikaa ei tule olemaan ratkaisevasti lisää eli on keskityttävä laadukkaaseen treenaamiseen ennemmin kuin määrään. Tiedän että noin 15h viikossa on maksimi mihin on rahkeita ja aikaa, kun otetaan huomioon että palautumiselle on annettava aikansa ja se on viimeinen mistä saisi tinkiä. No, näitä ajatuksia tänne tulee sitten varmaan lisää ja tarkemmin kun on ajankohtaista.
Levollista on tietää, että ensimmäinen tri-kausi mennyt yli kaikkien odotuksien ja homma on näin ollen aikataulussa myös ensi kauden täysmatkan suhteen. Myös varustepuoli on kunnossa, viimeisenä uusi tempofillari tuli perheeseen muutama viikko sitten. Eikun ainiin pitäähän siihen kiekot päivittää ja uuden kypärän tarttis ja ja... ei sentään, tämän vuoden osalta on hankinnat tehty ja nyt keskitytään harjoitteluun ensi kevääseen saakka :)
Tuo Nizzan kisa on tietysti ensi kauden ehdoton päätavoite, jonka ympärille aletaan muuta kautta rakentamaan. Ennen sitä olisi hyvä saada valmistava puolimatkan kisa, mutta ei välttämättä onnistu ainakaan kotimaan puitteissa. Tämä oli toki tiedossa kisaan ilmoittautuessa. Katsotaan mitä sen suhteen keksitään. Sitten jos tuolta palautuminen sujuu hyvin on tietenkin Joroisten puolimatka kolme viikkoa myöhemmin ohjelmassa. Kakkosprioriteettina ensi kaudella on parantaa puolimatkan pohjia jotka tämän vuoden Joroisten kisassa tehtiin. Eli alle 5 tunnin ajan tavoittelu on selviö. Myös Viron reissusta jäi niin hyvä fiilis että kenties myös Tristariin tehdään paluu ensi vuonna. Ensi kaudelle hankkinen myös liiton kilpailulisenssin, jolloin siirrytään kuntosarjoista "oikeisiin kilpasarjoihin". Ehdottomasti harjoittelua motivoiva tekijä myös se, uskoisin.
Tuesday, 9 August 2011
Kisaraportti: Tristar111 Estonia 7.8.
Terveisiä Vironmaalta Pyhäjärveltä ja Otepäästä! Kauden toinen "pääkilpailu" oli tämä nyt tällä nimellä toista kertaa ja muuten ties kuinka monetta järjestettävä tapahtuma kauniissa etelä-Viron maisemissa. Nimessä esiintyvä 111 tulee yhteenlasketuista matkoista jotka ovat 1km uinti, 100km pyöräily ja 10km juoksu. Eikä helpota jo muuten muihin osuuksiin nähden pitkää pyöräosuutta se että se tiedetään varsin vaativaksikin vielä. Tämä osoittautui todeksi muutamalla jyrkällä nousulla ja salakavalilla loivilla osuuksilla jotka kuin varkain söivät vauhtia pois vaikka tuntui että voimaa antoi minkä jaksoi!
Paikalle saavuin lauantaina päivää ennen kisaa. Laivalla yli ja autolla noin 250km Otepäähän, joka on tunnettu talviurheilun paikkakunta, siellä olikin komea hiihtostadionkompleksi ja hiihtäjiä rullasuksilla meni mäkiä ylös alas ja eestaas. Majoitus oli Otepäässä ja matkaa kisakeskukseen joka siis sijaitsi naapurikylässä Pyhäjärvellä noin 4-5km. Sen verran meni ajamiseen aikaa että vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista olin paikalla, siitä sitten kisainfoon ja pastapartyyn, aikataulu oli tiukka mutta piti!
Aamu valkeni kirkkaana eikä pilviä näkynyt, hyvä kisakeli oli luvassa, mahdollisesti kuuma tosin. Auton sai lähelle kisakeskusta mikä teki siirtymisen varusteiden kanssa helpoksi. Olkavarsiin leimat jonka jälkeen pääsi pyörän check-inniin sekä viemään vaihtopussukat. Täytyy mainita että ihan huipputason järjestelyt ja opastukset joka paikassa, ei käytännössä ollut mahdollista tyriä mitään, kunhan muisti mitä halusi vaihtopusseihinsa laittaa niin loppu meni kuin itsestään, aina oli joku kattomassa perään että meni oikeat tavarat oikeaan paikkaan jne.
Osallistujia oli vajaa 400 yksilökisaan ja 56 viestijoukkuetta eli kuhinaa riitti startissa. Nyt sain mielestäni hyvän lähtöpaikan valittua, lähtöalue oli aika leveä ehkä noin 70 metriä joten kauheaa sumppua ei alussa päässyt syntymään vedessä. Menin melko keskelle, en ihan eteen mutta hyviin asemiin kuitenkin, en halunnut alusta alkaen hassata yhtään aikaa muiden päällä kiipeilemiseen.
Mielessäni olin ajatellut uinnin tavoiteajaksi n. 18 minuuttia, oman kellon mukaan meni 20s yli, virallisia osuusaikoja odotellaan yhä tätä kirjoitettaessa. (Lisäys 10.8. uinnin virallinen osuusaika 18:18). T1 ajaksi täppäsin 2:40. Vähän meni sählätessä märkäpuvun kanssa taas mutta eipä tuo vaihto mitenkään hitaasti mennyt. Sitten alkaisikin kisan ylivoimaisesti pisin eli pyöräosuus. 3 tuntiin piti mennä, ihanteelliseksi olin ajatellut 2:50, silloin hyvin sujuvien vaihtojen kanssa jäisi noin 50 min aikaa juoksuun jolloin päästäisiin alle 4 tunnin. Tämä onnistuisi kaiken mennessä nappiin vaihtoja myöten ja tarkoittaisi että pyörällä pitäisi pystyä n. 35km/h keskinopeuteen.
Pyörään lähdin reippaan ennakkoluulottomasti, pilkoin homman 10km pätkiin ja jokaisen kympin mennessä 17 minuuttiin oltaisiin tavoitevauhdissa. Ensimmäinen kierros oli eri kuin kaksi viimeistä ja melko alkuun tuli jyrkkä nousu jossa jo ekat aerohirviöt piiputtivat. Ekaan kymppiin taisikin mennä lähemmäksi 18 minuuttia ja piti miettiä jaksaako tätä tahtia koko pätkän ja jääkö mitään tankkiin juoksuun jos nyt runttaa väkisin tavoitteeseen.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin jo hyvin rytmissä ja tuntui mahtavalta ohitella porukkaa vauhdilla. Uudelle kierrokselle lähdettäessä oli pitkähkö ja melko jyrkkä Mäe-kadun rinne jonka varrella porukkaa oli kannustamassa meitä ylös puuskuttavia, hyvin antoi boostia! Kuului vaan iloisia "läks, läks!" -huutoja ja ihmettelin että mikä läks kunnes tajusin et jaa taitaa olla vironkielen vamos. Seurailin mittaria ja olin vähän jäljessä mutta paukkuja oli ja T2:een tullessa olen täpännyt pyörän ajaksi 2:49:52! Kellontarkkaa työtä siis :D / (Korjaus 13.8. Virallinen pyörän osuusaika 2:49:15)
Vaihdossa takataskuista turhat geeliroskat sun muut pois kengät jalkaan ja menoksi, tiesin että nyt ei ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Olo ihan ok, ei kramppejakaan onneksi. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle, jalat oli kuitenkin sen verran tukossa ja meinasi alkaa vatsaa pistämään. Jotain puoli kilsaa vedin toisen kilpailijan perässä kunnes huomasin olevani vähän nopeampi ja hissuksiin siitä ohi ja fokus omaan juoksuun. Rytmiin pääseminen otti 3-4km, orastava pisto kaikkosi joten sai keskittyä laittamaan viimeiset voimat peliin. Katsoin juoksun alkukilsoilla kellosta että perässä ollaan pahasti, pitäisi painaa reilusti alle 5min/km kilsoja loppu jos mielii alle 4h. Kilsa kilsalta otin kuitenkin vajetta kiinni jopa puolella minuutilla/kilometri, ja uskoa oli vielä. Noin 7km kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka laella kääntöpaikka ja loppu tultiin melko reipasta tahtia rullaillen, 8km kohdalla kun oli kelloni mukaan karvan yli 10 minuuttia aikaa uskalsi päästää vähän hymyä. Viimeiset sadat metrit ennen maalialueelle saapumista reitinvarsi täynnä ihmisiä ja kannustusta. Vähän vielä tuli tuuleteltua ja nostatettua huutoa ja maalisuoralle tullessa hieno fiilis. Juoksun aika nyt kun viralliset väliajat tulleet melko huikea 46:31! Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:59:05. Tavoite saavutettu ja kirkkaasti!
M30-34 sarjan 14. sija kotiintuomisina ei ollut hassumpi saavutus, loistolopetus ensimmäiselle tri-kaudelle joka ollut menestys kaikin puolin ja ollut niin hauskaa ettei koskaan minkään urheilulajin parissa. Ei kisat toki tähän lopu, on vielä maratonia ja muuta kalenterissa mutta tri-hommien suhteen katseet kääntyy pikkuhiljaa off-seasoniin ja ensi kauteen. Kiitos kanssaharrastajille mukavista hetkistä jo tähän asti ja kannustajille sekä kotijoukoille!
------------------------------------------------------------------
Lisäys 10.8. viralliset väliajat http://star-events.cc/site/images/downloads/TRSTEE/trstee2011_111_individual_overall_eng.pdf
Paikalle saavuin lauantaina päivää ennen kisaa. Laivalla yli ja autolla noin 250km Otepäähän, joka on tunnettu talviurheilun paikkakunta, siellä olikin komea hiihtostadionkompleksi ja hiihtäjiä rullasuksilla meni mäkiä ylös alas ja eestaas. Majoitus oli Otepäässä ja matkaa kisakeskukseen joka siis sijaitsi naapurikylässä Pyhäjärvellä noin 4-5km. Sen verran meni ajamiseen aikaa että vajaa tunti ennen ilmoittautumisen sulkeutumista olin paikalla, siitä sitten kisainfoon ja pastapartyyn, aikataulu oli tiukka mutta piti!
Aamu valkeni kirkkaana eikä pilviä näkynyt, hyvä kisakeli oli luvassa, mahdollisesti kuuma tosin. Auton sai lähelle kisakeskusta mikä teki siirtymisen varusteiden kanssa helpoksi. Olkavarsiin leimat jonka jälkeen pääsi pyörän check-inniin sekä viemään vaihtopussukat. Täytyy mainita että ihan huipputason järjestelyt ja opastukset joka paikassa, ei käytännössä ollut mahdollista tyriä mitään, kunhan muisti mitä halusi vaihtopusseihinsa laittaa niin loppu meni kuin itsestään, aina oli joku kattomassa perään että meni oikeat tavarat oikeaan paikkaan jne.
Osallistujia oli vajaa 400 yksilökisaan ja 56 viestijoukkuetta eli kuhinaa riitti startissa. Nyt sain mielestäni hyvän lähtöpaikan valittua, lähtöalue oli aika leveä ehkä noin 70 metriä joten kauheaa sumppua ei alussa päässyt syntymään vedessä. Menin melko keskelle, en ihan eteen mutta hyviin asemiin kuitenkin, en halunnut alusta alkaen hassata yhtään aikaa muiden päällä kiipeilemiseen.
Mielessäni olin ajatellut uinnin tavoiteajaksi n. 18 minuuttia, oman kellon mukaan meni 20s yli, virallisia osuusaikoja odotellaan yhä tätä kirjoitettaessa. (Lisäys 10.8. uinnin virallinen osuusaika 18:18). T1 ajaksi täppäsin 2:40. Vähän meni sählätessä märkäpuvun kanssa taas mutta eipä tuo vaihto mitenkään hitaasti mennyt. Sitten alkaisikin kisan ylivoimaisesti pisin eli pyöräosuus. 3 tuntiin piti mennä, ihanteelliseksi olin ajatellut 2:50, silloin hyvin sujuvien vaihtojen kanssa jäisi noin 50 min aikaa juoksuun jolloin päästäisiin alle 4 tunnin. Tämä onnistuisi kaiken mennessä nappiin vaihtoja myöten ja tarkoittaisi että pyörällä pitäisi pystyä n. 35km/h keskinopeuteen.
Pyörään lähdin reippaan ennakkoluulottomasti, pilkoin homman 10km pätkiin ja jokaisen kympin mennessä 17 minuuttiin oltaisiin tavoitevauhdissa. Ensimmäinen kierros oli eri kuin kaksi viimeistä ja melko alkuun tuli jyrkkä nousu jossa jo ekat aerohirviöt piiputtivat. Ekaan kymppiin taisikin mennä lähemmäksi 18 minuuttia ja piti miettiä jaksaako tätä tahtia koko pätkän ja jääkö mitään tankkiin juoksuun jos nyt runttaa väkisin tavoitteeseen.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin jo hyvin rytmissä ja tuntui mahtavalta ohitella porukkaa vauhdilla. Uudelle kierrokselle lähdettäessä oli pitkähkö ja melko jyrkkä Mäe-kadun rinne jonka varrella porukkaa oli kannustamassa meitä ylös puuskuttavia, hyvin antoi boostia! Kuului vaan iloisia "läks, läks!" -huutoja ja ihmettelin että mikä läks kunnes tajusin et jaa taitaa olla vironkielen vamos. Seurailin mittaria ja olin vähän jäljessä mutta paukkuja oli ja T2:een tullessa olen täpännyt pyörän ajaksi 2:49:52! Kellontarkkaa työtä siis :D / (Korjaus 13.8. Virallinen pyörän osuusaika 2:49:15)
Vaihdossa takataskuista turhat geeliroskat sun muut pois kengät jalkaan ja menoksi, tiesin että nyt ei ole yhtään aikaa tuhlattavaksi. Olo ihan ok, ei kramppejakaan onneksi. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle, jalat oli kuitenkin sen verran tukossa ja meinasi alkaa vatsaa pistämään. Jotain puoli kilsaa vedin toisen kilpailijan perässä kunnes huomasin olevani vähän nopeampi ja hissuksiin siitä ohi ja fokus omaan juoksuun. Rytmiin pääseminen otti 3-4km, orastava pisto kaikkosi joten sai keskittyä laittamaan viimeiset voimat peliin. Katsoin juoksun alkukilsoilla kellosta että perässä ollaan pahasti, pitäisi painaa reilusti alle 5min/km kilsoja loppu jos mielii alle 4h. Kilsa kilsalta otin kuitenkin vajetta kiinni jopa puolella minuutilla/kilometri, ja uskoa oli vielä. Noin 7km kohdalla oli jyrkkä ylämäki jonka laella kääntöpaikka ja loppu tultiin melko reipasta tahtia rullaillen, 8km kohdalla kun oli kelloni mukaan karvan yli 10 minuuttia aikaa uskalsi päästää vähän hymyä. Viimeiset sadat metrit ennen maalialueelle saapumista reitinvarsi täynnä ihmisiä ja kannustusta. Vähän vielä tuli tuuleteltua ja nostatettua huutoa ja maalisuoralle tullessa hieno fiilis. Juoksun aika nyt kun viralliset väliajat tulleet melko huikea 46:31! Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:59:05. Tavoite saavutettu ja kirkkaasti!
M30-34 sarjan 14. sija kotiintuomisina ei ollut hassumpi saavutus, loistolopetus ensimmäiselle tri-kaudelle joka ollut menestys kaikin puolin ja ollut niin hauskaa ettei koskaan minkään urheilulajin parissa. Ei kisat toki tähän lopu, on vielä maratonia ja muuta kalenterissa mutta tri-hommien suhteen katseet kääntyy pikkuhiljaa off-seasoniin ja ensi kauteen. Kiitos kanssaharrastajille mukavista hetkistä jo tähän asti ja kannustajille sekä kotijoukoille!
------------------------------------------------------------------
Lisäys 10.8. viralliset väliajat http://star-events.cc/site/images/downloads/TRSTEE/trstee2011_111_individual_overall_eng.pdf
Tuesday, 2 August 2011
Cooper-testi
Moni joskus kovaa treenannut tai esim. varsinkin juuri Cooperin testissä kaikkensa antanut tietää että "veren maku suussa" ei ole mikään keksitty heitto, vaan perustuu karuun todellisuuteen.
Tänään pääsin tuota verta maistamaan kun olin päättänyt tehdä cooper-testin koska en ole tänä vuonna vielä tehnyt. Erään ystäväni kanssa on ollut tapana tehdä kevät- ja syyscooper, tänä vuonna ei kuitenkaan kevätversiolle löydetty aikaa ja varmuuden vuoksi jos syyspainoksestakaan ei tule mitään halusin tehdä sen nyt ja selvittää mikä on taso viime suoritukseen nähden.
Noin vuosi sitten tai hiukan syksymmällä taisi olla, meni ennätys 3180m, nyt parannusta tuli 90m ja tulos 3270m! Erittäin hyvä tulos, otettava huomioon että eilen tein 2½h pitkän pyörä-juoksutreenin, valmistavana harjoituksena sunnuntain Tristar Estoniaan, melkein kisavauhtisena. Optimaalisempana päivänä 3400m on mahdollinen uskon.
Testin tein Vuosaaren Heteniityn kentällä, alle sai hyvin n. 3km lämmittelyn juoksemalla kotoa kentälle. Alku meni kovempaa niinkuin cooperissa aina, testihän on erittäin vaikea tehdä mitenkään täydellisesti miksi uskon että harva siinä koskaan yltää todelliseen potentiaaliinsa. Kierrokset menivät: 1:23, 1:25, 1:27, 1:28, 1:27, 1:30, 1:32, 1:29 ja loppusuoraa siis ehti vielä 70m tuon päälle. Seitsemäs kierros taitaa olla jonkinlaista henkistä kamppailua kun maali on niin lähellä tai mitä lie alitajuista, kun sen jälkeen kuitenkin jaksanut tehdä 3s nopeamman viimeisen kierroksen. Eikä kyse todellakaan ollut mistään "loppukiristä", sellaisen ajatteluun ei kyllä ollut voimia, yritin vaan pitää tahtia niin hyvin kun voimat antoi.
Suht tasaista vauhtia kuitenkin, alun ehkä olisi voinut pari sekuntia hitaammin ottaa mutta vauhdin arvioiminen niin tarkasti on kokeneellekin juoksijalle turhan haastavaa joten tyytyväinen olen.
Ennätys joka tapauksessa taas, nyt 3 vuoden aikana olen joka kerta parantanut joten kiva että putki ei katkennut ja kertoo siitä että vauhtikestävyyspuolellakin on jotain kehitystä tapahtunut, vaikka pitempiin ja pitempiin kisamatkoihin tässä harjoittelu tähtää.
Toivottavasti näkyy myös tuloksissa sunnuntain kisan juoksussa, sekä Helsinki city marathonissa johon viime hetkillä päätin sittenkin osallistua sekä varsinkin pääkaupunkijuoksun puolikkaalla myöhemmin syksyllä.
Tänään pääsin tuota verta maistamaan kun olin päättänyt tehdä cooper-testin koska en ole tänä vuonna vielä tehnyt. Erään ystäväni kanssa on ollut tapana tehdä kevät- ja syyscooper, tänä vuonna ei kuitenkaan kevätversiolle löydetty aikaa ja varmuuden vuoksi jos syyspainoksestakaan ei tule mitään halusin tehdä sen nyt ja selvittää mikä on taso viime suoritukseen nähden.
Noin vuosi sitten tai hiukan syksymmällä taisi olla, meni ennätys 3180m, nyt parannusta tuli 90m ja tulos 3270m! Erittäin hyvä tulos, otettava huomioon että eilen tein 2½h pitkän pyörä-juoksutreenin, valmistavana harjoituksena sunnuntain Tristar Estoniaan, melkein kisavauhtisena. Optimaalisempana päivänä 3400m on mahdollinen uskon.
Testin tein Vuosaaren Heteniityn kentällä, alle sai hyvin n. 3km lämmittelyn juoksemalla kotoa kentälle. Alku meni kovempaa niinkuin cooperissa aina, testihän on erittäin vaikea tehdä mitenkään täydellisesti miksi uskon että harva siinä koskaan yltää todelliseen potentiaaliinsa. Kierrokset menivät: 1:23, 1:25, 1:27, 1:28, 1:27, 1:30, 1:32, 1:29 ja loppusuoraa siis ehti vielä 70m tuon päälle. Seitsemäs kierros taitaa olla jonkinlaista henkistä kamppailua kun maali on niin lähellä tai mitä lie alitajuista, kun sen jälkeen kuitenkin jaksanut tehdä 3s nopeamman viimeisen kierroksen. Eikä kyse todellakaan ollut mistään "loppukiristä", sellaisen ajatteluun ei kyllä ollut voimia, yritin vaan pitää tahtia niin hyvin kun voimat antoi.
Suht tasaista vauhtia kuitenkin, alun ehkä olisi voinut pari sekuntia hitaammin ottaa mutta vauhdin arvioiminen niin tarkasti on kokeneellekin juoksijalle turhan haastavaa joten tyytyväinen olen.
Ennätys joka tapauksessa taas, nyt 3 vuoden aikana olen joka kerta parantanut joten kiva että putki ei katkennut ja kertoo siitä että vauhtikestävyyspuolellakin on jotain kehitystä tapahtunut, vaikka pitempiin ja pitempiin kisamatkoihin tässä harjoittelu tähtää.
Toivottavasti näkyy myös tuloksissa sunnuntain kisan juoksussa, sekä Helsinki city marathonissa johon viime hetkillä päätin sittenkin osallistua sekä varsinkin pääkaupunkijuoksun puolikkaalla myöhemmin syksyllä.
Subscribe to:
Posts (Atom)