Viikko Lanzarotella

Huomenna lähdemme kotimatkalle täältä Lanzaroten La Santasta, jossa on viikko vierähtänyt. Club La Santassa olemme asuneet ja voin suositella paikkaa lämpimästi etenkin aktiivilomailijalle! Kyseessä nimenomaan liikkumiseen ja hyvinvointiin keskittyvä kompleksi jossa voi harrastaa kaikkea erilaisista ryhmäliikunnoista vesiurheiluun, ja triathlonisteille paikkaa voi luonnehtia täydelliseksi. 3 x 8 radan 50m altaat vapaassa käytössä aamusta iltaan, pyöräkeskus josta saa maantie- triathlon- ja maastopyöriä lainaan/vuokraan. Meidän pakettiin (kuten kai yleensä kaikkiin) kuului jo ilmaiseksi maantie- ja maastopyörien käyttö, kuitenkin olin ennalta varannut triathlonpyörän viikoksi joka kustansi 90€ ekstraa. Urheilukenttä niin ikään vapaassa käytössä ja kompleksilta ulos lähtiessä joko maantietä tai maastopolkua riittää niitettäväksi niin paljon kun jaksaa. Paikka sopii kuitenkin kaikille, perheille, pariskunnille, nuorille, senioreille. Kaikille löytyy varmasti mieleistä olemista, oli se sitten tennis, golf tai altaalla lekottelu, niihinkin on puitteet kunnossa!

Vielä olisi iltaan yhdet uintitreenit, (ohjatut valmentajan kanssa nekin, kuuluu pakettiin :) ) sitten voi alkaa pakkailla tavaroita ja todeta että kuuteen päivään tuli jotakuinkin 22h treeniä - voidaan siis puhua paitsi rentouttavasta lomasta myös erittäin onnistuneesta etelän leiristä! Yhteensä n. 330km pyörää, 13km uintia, 50km juoksua plus muutamia muita aktiviteetteja. Mini-duathlonista tuli voitto, ja mini-triathlonista kolmossija :) Näitäkin järjestetään joka viikko, ja niistä sai pari hyvää tehokkaampaa treeniä! Oli myös ihan sirulla ajanotto mikä oli mukavaa tällaiselle numeroanalysointi-niilolle :)

Jos jotain niin täällä pyörällä rakennetaan kyllä luonnetta, saari on todella maineensa veroinen. On ollut myös jännä huomata, että vaikka rasitus viikon mittaan kumuloitunut, sitä ikään kuin pääsee hiukan enemmän sinuiksi saaren kanssa pyörällä. Oppii kenties kunnioittamaan, menemään enemmän olosuhteiden mukaan kuin että tappelisi väkisin niitä vastaan. Siinä nimittäin jää toiseksi, ja nopeasti. Tähän aikaan vuodestahan lämpötilat on melko täydelliset, 18-22 välillä pyörinyt, mutta tuulet ovat läsnä aina ja ne on juuri nuo tuulet mitkä tekevät pyöräilystä täällä välillä melko pirullista. Siihen päälle nousut, joita on sekä pitkää ja loivaa, jota ei melkein nousuksi huomaakaan muusta kun että nopeusmittarin neula pysyy alle kahdessakympissä, että jyrkkää tai muuten vaan pitkää serpaa vuorenrinteitä pitkin. Ehdoton suosikkini joka ikään kuin nousi kahta vuorenrinnettä ylös on tämän reitin Tabayesco (tie LZ-207) nousu. Tuo reitti oli muutenkin varsinainen voimainkoitos, n. 106 kilsaan pakattu reilu 1900 nousumetriä ja tuo on viimeinen pitkä nousu.. no, onneksi oli maisematkin kohdillaan!

Jotenkin on sellainen olo että ensi kesänä lähinnä naurattaa jokin Porvoosta takaisin tullessa vallitseva pikku vastatuuli... perustat alkaa olla rakennettu, tästä on erinomainen jatkaa kohti kesää! 

Kausi 2017 ennakkosuunnitelmaa (osa 2)

201 päivää tänään Kalmariin. Takana hyvä 10h treeniviikko sisältäen runsaasti hiihtoa, uintia, yhden Wattbiken ja salitreeniä. Ensi viikko perjantaihin saakka rennommin, ja 3-10.2. Lanzarotelle leireilemään! 

Tosiaan, olisi aika alkaa pohtimaan mihin muihin tapahtumiin tänä vuonna osallistua. Kevät ja kesä tulee vauhdilla jo! Tapahtumia on yllin kyllin, mikä on aika hieno tilanne ihan muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Eli positiivinen ongelma, kun kalenteria joutuu ihan tosissaan sommittelemaan että saa mahtumaan kaikki tapahtumat mihin mieli tekee :) Mutta katsotaas vähän mitä ne muut kesän kisat voisi olla.

17.6. Vantaa sprintti-SM olisi luonteva aloitus kaudelle, ja lienee suurella todennäköisyydellä kalenterissa. Samana päivänä Pikonlinna Swimrun, joka saanee kuitenkin väistyä Vantaan tieltä.

1.7. Vierumäki Finntriathlon perusmatka lienee selviö. 

Sitten onkin valinnan vaikeus puolimatkojen kanssa. Joroinen neljännen kerran? Kisa ei näemmä ole vielä täynnä, varmaan kiitos laajemman puolimatkojen valikoiman! Eli vielä ei tarvinne päättää...Toinen vaihtoehto on Voimarinne viikkoa aikaisemmin, toisesta jäisi siis 5 ja toisesta 4 viikkoa valmistautumisaikaa Kalmariin. Tätä vasten Voimarinne voisi olla otollisempi. Myös Ironman Otepää 70.3 kiinnostaa mutta menee liian lähelle Kalmaria joten on kyllä pois laskuista, kuten luonnollisesti myös Challenge Turku (12.8.). Eli Joroinen tai Voimarinne, näin olisi kaikkien matkojen osalta kalenteri valmis. Lisäksi jos intoa ja aikaa riittää, on Lahdessa ja Helsingissä pika+perusmatkan kisat 29-30.7., johonkin niistä varmaan tulee lähdettyä "loppuvalmistautumisena". 

Kesään on mahdutettava jokin Swimrun-kilpailu myös, Porkkala 22.7. kiinnostaa ja Solvalla uudelleen 16.9. olisi hieno kokea ja parantaa viime vuoden suoritusta. Lisäksi olen vielä kaveriporukalle luvannut osallistua Tallinna maratonille 10.9., joten kyllä tässä jumppaa riittää.. Ja jos Tallinnassa ei tule maraennätystä, on vielä lokakuussa Vantaan maraton. 

Kaikki tähtää kuitenkin Kalmariin ja nyt jo ajatukset on lähes päivittäin vain siellä, joten muu kalenteri voi hyvinkin elää sen mukaan. Fantastinen urheilukesä kuitenkin tulossa, nyt vaan jatketaan treenejä ja pyritään pitämään paikat ehjinä ja pysymään terveinä! 

Kausi 2017 ennakkosuunnitelmaa

210 päivää Kalmar Ironmaniin. Se ei ole kovinkaan paljoa loppujen lopuksi! Kun lasketaan taaksepäin että suunnilleen heinäkuun alusta aloin tekemään kunnon treeniä taas pitkän selkävaivojen aiheuttaman tauon jälkeen, päästään suunnilleen samoihin lukuihin päivissä. Ollaan taas siinä pisteessä että välillä aikaa tuntuu olevan yllin kyllin, välillä taas "liian vähän". Kyllä sitä tarpeeksi on, on vaan muistettava jatkaa hyvää tekemistä. Pitkiksiä toki pitänee alkaa hiukan pidentämään. Muuten kaikki on ihan reilassa. 

Triathlon-harrastamiseni alkuaikoina harrastin oikein periodisaatiota, olen miettinyt pitäisikö tehdä senkaltainen ohjelmapohja nyt tästä elokuuhun, kun ns. pk-kausi alkaa lähentelemään loppuaan. Mutta enpä nyt tiedä, enemmänkin pyrin kuuntelemaan itseäni, sekä kehoa että mieltä, se on kohdallani toiminut, ainakin joskus, hyvin. 

Niin, kauden suunnitelmasta? Sekin on yksi mikä yllä mainittuun vaikuttaa, kisaa olisi tarjolla aika laillakin, ja etenkin noihin lyhyempiin tulee yleensä tehtyä tehokkaampaa harjoittelua kisan lähetessä. Eli harjoittelu pelkästään kauden pääkisa fokuksessa ei oikein toimi, paitsi jos ottaa muut edeltävät kisat enempi harjoittelun kannalta. Mikä ei kohdallani tule kyseeseen, tavoitteenani on näet ei enempää, eikä vähempää kun tehdä henkilökohtaiset ennätykset kaikilla matkoilla niin juoksussa kuin triathlonissa. 

Listataanpa siis tavoiterajat tähän: 

10k : ei virallista juosta ennätystä. Tavoite: <40min. 
Puolimaraton: 1:31:52
Maraton: 3:23:56
Tri-sprinttimatka: 1:11:37
Tri-perusmatka: 2:28:05
Tri-puolimatka: 4:59:36
Ironman: 12:10


Palataan ensi postauksessa mitkä on ne mahdolliset kisat joissa noita lähdetään hakemaan...

Juhlavuosi käynnistyi ja etelän leiri lähestyy

Itsenäinen Suomi täyttää 100v siinä on juhlaa jo kerrakseen, toivon mukaan tästä tulee myös (ainakin omalla kohdalla) urheilun juhlavuosi. Tekeminen on tällä hetkellä hyvää ja monipuolista, menoa saa hieman jarrutella kun pk-kautta vielä mennään, välillä olisi menohaluja kovemmillakin tehoilla. 

Loppiainen toi ylimääräisellä vapaapäivällä erinomaisen mahdollisuuden hyvään treeniviikonloppuun, joskin yhdet sukujuhlat on sunnuntaina, toivottavasti ei täysin sotke sen päivän treenisuunnitelmia. Tänään takana jo 2000m uinti, edessä parin tunnin Wattbike-kelaus ja mahdollisesti vielä illasta seuran kuntopiiriin. 

3 viikkoa kerätään hyvää pk-harjoitusmassaa ennen viikon Lanzaroten leiriä! Siellä sitten mukava painaa viikko laadukasta harjoittelua ja samalla nauttia ja kerätä energiaa auringosta. Jonkinlaisen ohjelman teko sille viikolle on myös pian ajankohtaista! Toivottavasti paikalle osuisi muitakin triatleetteja tuolloin, ja kyllähän tässä porukka alkaa tuolla leirityksillä nyt käymään joten treeniseuraa on takuulla tarvittaessa saatavilla!  

Vuosi nippuun

2017, Tervetuloa! 

Vuosi vaihtuu ja hyvissä pk-kausitunnelmissa. Treeniä kertyy mukavasti 5-10 tuntia viikossa ja on jo selkeitä indikaatioita tasonnousuista kondiksessa. Olen saanut hilattua itseäni uimahallille ahkerammin kun vuosiin, ja tykkilumetetut ladut ovat mahdollistaneet tähän mennessä reilun 300km hiihdot, ja se se on parasta kunnonkohotusta, tuo hiihto. Näiden lomassa hiukkasen juoksentelua. 

Noista indikaatioista, pari selkeää on. Juoksussa menee jo 5min/km tahti parhaimmillaan alle 140 sykkeillä eli lähes pk alueella, toki vielä vk1:llä lievästi mutta en pane siitäkään pahakseni että sykkeitä jo vähän kutitellaan vk-alueille kun siltä tuntuu. Kyllä pk-perusta siellä on, sitä ehti hiukan loppukesällä ja syksyllä rakennella. Toinen on watit pyörällä, tänään Wattbike 1h15min avg. 203w, keskisyke 132, kun verrokkitreeni 2kk sitten 176w ks. 136. 

Aika rennosti saa siis tässä vuodenvaihdetta vietellä, sitten jatkuu muun arjen lomassa pk hinkkaus, hyvin ollaan aikataulussa. 2017 kisoistakin alkanut ajatus päähän muodostua, sieltä tulisi löytyä 1 tri-kisa kutakin matkaa eli sprintti-, perus-, puoli- ja täysmatka. Viimeisenä mainittuhan jo onkin eli Kalmar! Noiden lisäksi lupautunut kaveriporukassa Tallinna maratonille, jossa on tarkoitus tavoitella ennätystä. Myös parille Swimrunille on löydettävä tilaa, ainakin Kasnäsin Family Swimrun-voittoa lähdettävä puolustamaan sekä Solvallasta mahdollisesti haettava revanssi. Mukavaa vaan reenailla kun on tavoitteet selkeät.

Blogin lukijoille oikein Hyvää ja urheilullista Uutta vuotta 2017! 

Hiihtoviikko

Upeasti saatiin etelään yksi kaikkien aikojen aikaisimmista lumipeitteistä, ja jo viime sunnuntaina 5. marraskuuta pääsi hiihtämään Hakunilan urheilukentän ympäri, ja tiistaina avasin Vuosaaren Mustavuoren lenkin, lunta oli tarpeeksi, tiistai-iltana myöhemmin reitti ajettiin jo koneella ja olosuhteet olleet mainiot.

Tiistaina tartuin toimeen joka oli suunnitelmissa luonnollisesti vasta myöhemmin "kun talvi alkaa" eli vapaan suksien hankinta oli ollut mielessä ja tuli nyt siis ajankohtaiseksi nopeammin kun olisi osannut arvata. Urheiluliikkeet reagoivat nopeasti tilanteeseen, ja hyviä tarjouksia oli siellä täällä, kuitenkin koko paketin uutena hankinta olisi verottanut lompakkoa vähintään viitisensataa euroa, siispä suuntasin tiistaina töiden jälkeen Vallilan Sportti-Divariin, josta tiesin olevan hyvät mahdollisuudet löytää käytetyt vehkeet, kunhan olisi nopea. Ja löytyihän sieltä, todennäköisesti pitkälle toistakymmentä vuotta vanhat Fischer RCS:ät joka kuitenkin lienee ollut silloin kuten nykyäänkin sieltä malliston yläpäästä, lankut olivat hyväkuntoiset, vaikuttivat vähän hiihdetyiltä joten matkaan lähtivät siteineen 67€ hintaan, ja oikeanpituiset uudet Exelin sauvatkin löytyi, 10€. Kenkiä ei ollut passeleita, niihin joutui sijoittamaan mutta mielelläni laitoin 150€ XXL:stä löytämiini Alpinan kisatason vapaan monoihin. Koko paketti siis 227€ = WINWIN!! 

Ja sukset toimii tosi hyvin ja ovat kyllä sitä liukkaammat, mitä enemmän vapaan tekniikka itsellä kehittyy :) ovat nimittäin ensimmäiset vapaan sukseni ja youtuben varassa melko pitkälle mennään mutta tuntuu että ihan hyvin alkaa jopa Wassberg-tekniikkakin tarttumaan :) Viikon sisään on 77km kertynyt tähän asti ja huomenna ainakin saa vielä yhden lenkin vetää, ennen kuin ensi viikolla sää muuttunee suojaisaksi, valitettavasti. 

Syys saa minut syttymään

Päinvastoin kuin yleensä ko. vuodenajasta, nyt jotenkin nautin syksystä. Leppoisia työmatkapyöräilyjä, upeita tsempillä-uimahallille-aamuseitsemältä- treenejä, syksyisen tunnelmallisissa mutta ei vielä liian viileissä tai sateisissa keleissä juoksua jaloilla, jotka juoksua kestää. 

Kesän keskivaiheilla alkaneen hiljalleen treenailun kantamat hedelmät muutamassa kisassa myös lämmittää mieltä sekä antaa aimo motivaatiobuustin ensi kautta ajatellen. Tällä kertaa vuosien, ja loukkaantumisten opettamana myös maltti säilyy. Aikaa on. Nyt on tärkeintä pysyä terveenä, ja arvostaa sitä, joka päivä. 

Ensi vuoden tavoitteet alkavat myös selkeytyä jossakin määrin. Mutta eihän niistä voi puhua.. vielä ainakaan. Mutta varmaan kohta pitää, ja sitä kautta varmistaa että paluuta ei ole, vaan rohkeasti sinne minne mieli tekee. 

Mutta nyt nautitaan syksystä.  

Solvalla Swimrun 2016

Jes! Uusi aluevalloitus tehty! Tuossa loppukesästä intouduin ottamaan selvää tästä Suomessa uudehkosta lajista, josta tuntui tulleen kovin suosittu triathlonistien keskuudessa. Parin viime vuoden ajan siitä kuullut kuiskuteltavan enemmän ja enemmän, enkä oikeastaan ollut aiemmin niinkään kiinnostunut mutta kun aloin tarkemmin selvittää mistä lajissa on kyse niin rupesi se kiehtomaan kovasti! Muistan kyllä jo paljon aiemmin vuosia sitten nähneeni jossain lehdessä ÖtillÖ-jutun, joten ei ihan uutta mutta selvästi vasta nyt rantautunut kunnolla Suomeen! 

No, tuumasta toimeen ja katselemaan mitä tapahtumia Suomessa oli tarjolla kun elokuuta mentiin. Ei paljon muita kun Solvalla Swimrun 24.9. Siispä lähdin facessa etsintäkuuluttamaan paria nopealla speksauksella itsestäni, tästä olikin jo viime postauksessa asiaa. Siirrytään siis eilisen tapahtumiin. 

Aamun lämpötila oli 6 astetta ja pitkin viikkoa olikin toiseksi eniten jännittänyt vesien lämpötilat kisapäivänä. Ne tulivat olemaan 11-12 asteen paikkeilla. Eniten jännitti vasemman pohkeeni kunto, pohkeen jonka olin rikkonut 2 viikkoa aiemmin Vuosaarijuoksun puolimaratonilla. Kisaparini oli tuota välillä tentannut, mutta koitin suojella tilannetta sanomalla että ei se nyt niin kovin huono ole, katsotaan nyt... kun se saman viikon alussa vielä kipuili aloin hiukan huolestumaan, ja jopa miettimään että pitääkö heittää pyyhe kehään. Päättelin kuitenkin että pienet mahikset on vielä että tilanne muutamassa päivässä hiukan paranee, ja sitäpaitsi olisi enää tässä vaiheessa todella vaikeaa löytää tilalleni korvaajaa. Siispä päätös oli, lepoa ja lihashuoltoa ja kaikki voiteet dropit ja poppakonstit käyttöön, ei tässä muuta enää voi, ja sitten viivalle kokeilemaan. 

Olo muuten oli viikon täyslevon jälkeen erittäin energinen ja luotto kuntoon muutoin kova, joten en sen suhteen ollut huolissani ja olin valmis kärsimään pohkeeni kanssa, kunhan se ei vaan menisi siihen totaalijumitilaan jonka teki Vuosaarijuoksussa. 

Klo 10 pamautettiin liikkeelle! Ensimmäinen juoksuosuus oli parisen kilsaa, ja heti kun metsään päästiin ekan kilsan aikana, alkoi jo pohjetta juilia tosi pahaenteisesti. Huusin parilleni että "nyt ei tunnu lainkaan hyvältä tuo pohje." Ja näin miten hänkin nyt kenties ensimmäistä kertaa tajusi että meillä on kova päivä edessä, jos sitä lainkaan päästään edes kovin pitkälle. 

Selvittiin kuitenkin ensimmäiselle lammelle, ja ensimmäinen veteenmeno hyytävään veteen sai haukkomaan henkeä pahanpäiväisesti, ja mietin mitähän helkkaria tästä tulee, mitä tämä kylmyys vielä tuolle jalalle tekee jne.

Ensimmäinen uinti oli todella tahmea, alussa vielä pullarin kanssa sekoilin kun olin jo vedessä enkä ollut muistanut kieräyttää sitä jalkojen väliin. Saakelin aloittelijatunari manasin itseäni... toinen uinti oli jo pitkä n. 600m, ja siinä kerkesi pääsemään hommaan vähän käsiksi. Oltiin kuitenkin tässä vaiheessa toiseksi viimeisiä... tuosta uinnista noustessa ja jatkaessamme juoksua kuitenkin pohje kipeä vaikka olikin, mukana raahautui ja rauhallisella tahdilla homma eteni mitenkuten. Itse asiassa saimme kivan rytmin päälle hiljalleen, ja parissa seuraavassa lammenylityksessä minulla sujui uinti suorastaan lentäen, jättäen pariani selvästi huomaamattani vaikka hän yleensä on meistä vahvempi uimari. Jes, nyt alkaa dieseljyrä käynnistymään, eteenpän, eteenpäin!!

Näin mentiin hiljalleen eteenpäin ja jossain vaiheessa totesin parilleni että malttia nyt vaan, pian alkaa kyllä selkiä tulemaan vastaan se on täysin varma asia. Hänellä ei entuudestaan ole juuri paria tuntia pitemmistä suorituksista kokemusta, joten semminkin olemme erittäin hyvä tiimi, kun molempien kokemuksesta on hyötyä! Eikä aikaakaan kun ohitimme ensimmäisen parin, sitten toisen, kolmannen... ja minulla sentään revähdys pohjelihaksessa. Hammasta purren, hyvin menee. 

Puolivälin krouvi kun saavutettiin oli fiilis mitä korkein, tahti ja energiatasot molemmilla hyvät! Ainoa lisähaaste oli parini kylmettyminen, kaveri oli tosi jäässä pitkin melkein koko kisaa. Kuitenkin näinkin pitkällä kun oltiin, olin jo ajat sitten alitajuisesti heittänyt mielestäni pienetkin keskeyttämispeikot ja päättänyt viedä homman maaliin. Vakavissani en keskeytystä ajatellut missään vaiheessa. Ehkä tässä lajissa on vielä hiukan korkeampi kynnys siihen, kun kyseessä on tiimisuoritus, tekee kaikkensa ettei aiheuta kaverille pettymystä! 

30km kun ylitettiin oli voimat vielä melko hyvät, vaan uinnit alkoivat olemaan raskaita, hartiat ja käsivarret väsyneet ja edessä olisi vielä yksi pitkä 650m ylitys. Se meni lähes ko. lammen päästä päähän ja oli kyllä raskain yksittäinen osuus koko kisassa, sen lisäksi että tuo lampi oli helkkarin kylmä...! Tietysti kylmän tuntua lisäsi väsymys, ja uinnin pituus/vedessäoloaika. Hitaasti mutta kuitenkin selviydyttiin lammen läpi ja sen jälkeen ei enää olisi paljoa jäljellä!! Nyt vaan maalia kohti, ja 7h tulisi alittumaan hyvällä lopputsempillä. Reitti toki muuttui matkalla mutta kuitenkin jälkimmäinen puolisko tultiin kovempaa kun ensimmäinen mikä kielii hyvästä taktiikasta ja vauhdinjaosta! 

Viimeinen ylitys Pitkäjärvi suoraan poikki meni hitaasti kelaten, sitten enää loppukiri maaliin! ... kunnes reitti meni Swinghillin laskettelurinnettä kohti ja liput meni sitä ylös... ei h..vetti tämä on jo silkkaa kiusantekoa... :D ylös vaan ja sitten lasketeltiin stadionille ja alitimme yli 5 minuutilla tuon 7h!

Fantastinen kokemus ja olen iloinen tästä uudesta lajilöydöstä, jonka parissa tulee varmasti vielä monta mukavaa hetkeä! Ei voi kun suositella, ja kaikesta päätellen vaikuttaakin siltä että lopullinen läpimurto lajille Suomessa tulee nyt tapahtumaan, saa nähdä paljonko porukkaa on ensi vuonna mukana!

Syyskuulumisia

Viime päivitys näemmä toukokuulta aiheella avovesikauden avaus. Ihan vielä ei ole avovesikauden lopetus mutta melkein olisi sillä voinut otsikoida tämän, sen verran pitkällä syyskuuta jo ollaan. Vaan kelejä on pidellyt, ja vaikka nyt kahteen viikkoon en ole vedessä käynyt taitaa vedet olla ihan siedettävän lämpöisiä vielä, toivon ainakin niin sillä viikon päästä on Solvalla Swimrun kalenterissa. 

Tuossa innostuin ottamaan tästä kovaa vauhtia suosiota kasvattavasta lajista selvää, ja löydettyäni parin fb:n kautta ehdin jo siipiäni kokeilla lajissa ensimmäistä kertaa järjestetyssä Family Swimrun:issa Kasnäsissä, ja kas vain sieltähän otettiin samoin tein voitto kotiin! Ei hassumpi aloitus uudelle lajille. Noh tapahtuma oli pieni jne mutta kyllä me ihan tosissamme pisteltiin menemään ja jopa puolen kilometrin pummista huolimatta päästiin tuulettamaan ensimmäisinä maalissa! Todella hauskaa touhua ja tapahtuman "suojelijana" omaa campiaan edellisenä päivänä pitämässä ollut tri- uinti- ja swimrunlegenda Jonas Colting oli myös paikalla. 

Valmistautuminen on mennyt hienosti, viime lauantaihin saakka jolloin ohjelmassa oli Vuosaarijuoksu puolimaraton, jossa lähdin reippaan itsevarmana pinkomaan ennätystahtiani vaikka se ei alunperin lainkaan ollut tarkoitus. Mutta mono oli syönnillään ja taitoin matkaa seitsemäntenä, tässä kisassa sentään jo lähemmäs sata osallistujaa! Vaan pitkän telakkajakson jälkeiset vielä suht vähät kilsat yhdistettynä kovapintaiseen juoksuun alkoivat nakertaa jalkoja ja 14km kohdalla meni pohkeet tai etenkin vasen aivan täysin jumiin, ja se tapahtui melko yhtäkkiä. Siinä vaiheessa oltiin siellä 1:31-1:32 vauhdissa vaan ei auttanut kun pysähtyä avaamaan paikkoja ja hengittelemään, keskisyke tuohon mennessä oli jotain 163-165 luokkaa joka on minulle noin pitkän matkan kyllä tosi kova, joten lihaksiin ei mennyt happea riittävästi ja lukkoonhan ne silloin ennen pitkää vetää. No olo helpottui ja pystyin jotenkin jatkamaan klenkkaamista, lyhyellä metsäpätkällä pehmeällä alustalla kipu hellitti jonkin verran ja sain taas nostettua vauhtia. Porukkaa tuli joitain ohi ja kisa sinänsä oli lähes pilalla, matkaa ei ollut paljon ja alle 1:40 oltiin kuitenkin mukavastikin menossa, kunnes 1,6km ennen maalia vasen pohje sitten sanoi lopullisesti stopin, askeltakaan ei ollut asiaa ottaa ja siinä sitten venyteltiin, liikenteenohjaaja tuli ravistelemaan jalkaa kun heitin selälleni ja 10min jälkeen lähdin nilkuttamaan viimeisen pätkän ja maaliin 1:46. Oli muuten tuskaisin taival kotiin urheilukentältä minkä muistan.. nyt on sitten koipea lepuutettu ja venytelty ja eri mönjillä rasvattu, viikossa ei ole vielä juoksukuntoon tullut mutta onneksi on vielä toinen viikko Solvallaan... 

Jännäksi siis menee mutta kunhan koipi saadaan raahattua starttiviivalle niin muutoin kondis on erinomaisessa noususuhdanteessa josta kertoo tuokin että ilman haavereita olisi tuolla puolimaralla voinut tulla jopa oma ennätys.

Eipä siinä, tästä rauhalliselle maastopyörälenkille ja lihashuoltohommiin perjantain kunniaksi! 

Avovesiuintikauden avaus tehty!

Vau, Kuusijärvellä huhuttiin fb:n triathlonfoorumi-ryhmässä Kuusijärvellä eilen mitatun 16 asteen veden lämpötilaa. Uumoilinkin jotain sellaista, kun pyörälenkillä poikkesin Kuusiksella torstaina ja ranta oli täynnä populaa, joten tänään lauantaina suuntasin iltapäivästä sinne märkkärin kera ja lämmintä oli, varmana nyt jo 17 astetta, oikein mukava oli pulikoida kauden ensimmäiset 1500m. Viime vuonna ei kesäkuussakaan vielä taidettu yltää kun hädin tuskin 15 asteen paremmalle puolelle joten nyt on mahtitilanne uintikelien suhteen heti keväästä! 

Tuon uinnin päälle vetäisin rykäsyn juoksulenkin n. 5,5km leppoisasti lasketellen 4:58/km tahdilla. 

Niin, hiljaista on ollut blogissa taas mutta kevät ja lämpö on herättäneet ukon henkiin ja on se vaan uskomaton juttu, vielä viikko sitten olin mielestäni tai ainakin alitajuisesti jo luopunut Joroisten lähtöluvastani edelleen vaivaavan välilevytyrän takia. Mutta ihmisen keho ja mieli ovat ihmeelliset. Alkuviikosta kävin maastopyöräilemässä ja lenkin lomassa juoksemassa Mustavuoren reilu 2km kiekan, ja toistin saman seuraavana päivänä ja huomasin että kroppahan ottaa vastaan ilman isompia kipuja, tai ilmeisesti kun on pyöräilyä alle niin on helppo lähteä juoksemaan, nimittäin ei mitään kipuja. Kun suorilta olen yrittänyt lähteä juoksemaan niin aika eri stoori ollut tähän asti ja juoksut onkin jäänyt kahta lenkkiä lukuunottamatta ennen tätä viikkoa tekemättä viimeisen puolen vuoden ajan. 

Seuran puheenjohtajallekin jo kerkesin ilmoittaa että ei tästä kaudesta tule mitään joten en maksa jäsenyydestä. Nyt on asiat taas yhtäkkiä ihan toisin, olen todellakin menossa Joroisille ja huolenaiheeksi on muuttunut miten aika riittää saada itsensä sinne jonkinlaiseen tuloskuntoon :D 

Myös ajattelin startata kauden Vantaan sprintillä, siitä sitten kohti Joroista ja jos vaan kop kop paikat kestää niin katsellaan mitä sen jälkeen!