Päinvastoin kuin yleensä ko. vuodenajasta, nyt jotenkin nautin syksystä. Leppoisia työmatkapyöräilyjä, upeita tsempillä-uimahallille-aamuseitsemältä- treenejä, syksyisen tunnelmallisissa mutta ei vielä liian viileissä tai sateisissa keleissä juoksua jaloilla, jotka juoksua kestää.
Kesän keskivaiheilla alkaneen hiljalleen treenailun kantamat hedelmät muutamassa kisassa myös lämmittää mieltä sekä antaa aimo motivaatiobuustin ensi kautta ajatellen. Tällä kertaa vuosien, ja loukkaantumisten opettamana myös maltti säilyy. Aikaa on. Nyt on tärkeintä pysyä terveenä, ja arvostaa sitä, joka päivä.
Ensi vuoden tavoitteet alkavat myös selkeytyä jossakin määrin. Mutta eihän niistä voi puhua.. vielä ainakaan. Mutta varmaan kohta pitää, ja sitä kautta varmistaa että paluuta ei ole, vaan rohkeasti sinne minne mieli tekee.
Mutta nyt nautitaan syksystä.
