Kaikea muuta kuin urheilua, se on pätkä vuodessa ihan tervettä elää niinkin, on vakaa uskomukseni. Treenikalenteria kun katson syyskuun osalta, on kovin tyhjää, ja niin oli tarkoituskin. Kuntopiikin aallonharjalla ratsastaessa olin kylläkin lykkäämässä ja lykkäämässä lepokautta, kun kiinnostavia juoksukisoja löytyi melkein joka viikolle jostain, mutta se tuli sitten ihan luonnostaan kun töissä alkoi olla kiireisempää, ja jouduin antibioottikuurille aiemmassa kirjoituksessa mainitun vaivan vuoksi. Ja alkoi muutenkin olla jatkuvaa väsymystä, nyt sen huomasi vaikka monta päivää oli tekemättä about yhtään mitään fyysisesti rasittavaa niin jaloissa jatkuva väsyn tunne. Tiukka treeni- ja kisakesä siis eittämättä tehnyt tehtävänsä.
Alkuperäisissä suunnitelmissa oli viime viikon Vuosaarijuoksun puolimaraton, joka jäi väliin jalkavaivan takia, sekä nyt tulevan viikonlopun pääkaupunkijuoksu, mutta senkin joutuu skippaamaan tärkeämmän sukutapahtuman vuoksi. Nyt on siis ollut hyvä hetki levähtää ja keskittyä muihin asioihin. Tässä aamulla huomasinkin kahvikuppi vieressä surffatessa että tutut osoitteet kuten juoksufoorumi.fi, fillarifoorumi.fi, ja lukemattomat normi päivittäisiin rutiineihin lukeutuvat tri-sivustot on jääneet käymättä kokonaan parin viikon aikana. Olo alkaa olla terveen levännyt sekä kropalla että mielellä ja nälkä kasvaa päästä takaisin treenihommiin kohtapuoliin taas sata lasissa! Sen tietää viimeistään siitä että oikeasti on ikävä niitä uimahallin iänikuisia mutta ah niin rakkaita kaakelointeja.
Viikonlopun vielä maltan, ja on vähän maltettavakin kun viikonloppu ohjelmaa täynnä, olla rehkimättä mutta sitten on jo melkein kaksi viikkoa täynnä tekemättömyyttä ja sen pitempään täyspassiiviseen off-seasoniin en usko, sitten alkaa jo kuntokäyrä laskemaan niin jyrkällä trendillä että kannattaa aloittaa pikkuhiljaa uutta peruskunnon kutittelua. Treenifilosofianihan perustuu n.10% luettuun tieteeseen ja 90% mutuun, joten sen enempiä ei kannata meikäläisen höpinöistä itselleen kopioida... Tuota 10% osuutta lähden kuitenkin kasvattamaan luotetulla raamatullani jota sitten viime talven on tullut välillä plärättyä. Pätevä teos, voin suositella.
Sitten viimeisen
raapustuksen on myöskin kulutettu aikaa kultasepällä, tuli nimittäin
tuossa kosittua tuota elämäni naista joka onneksi (myös minun, ei
pelkästään kultasepän) vastasi myöntävästi :) Toinen asia jota vahvasti suosittelen, ja siitä 100% varmuus että toimii, rakastakaa toisianne! :)
Istun koipi pöydällä, nyt on aikaa nakutella blogia ja ottaa iisisti hetki. Koivennoston ja iisistiottamisen syynä oikean jalan nilkan kohdalla etupuolella oleva tulehdus, joka alkoi viattomasta hiertymästä, ja aiheutti viikon antibioottikuurin. Eilen tullessani illalla kotiin kahden päivän työmatkalta huomasin että kintussa päivän mittaan ollut kipu oli varsin aiheellista - nilkka turvonnut muun säären paksuiseksi ja punotti jonkun verran. Tulehduskipulääkkeellä pärjättiin yön yli mutta varminta oli mennä näyttämään lääkärille joka määräsi kuurin. Huominen Vuosaarijuoksu on siis DNS, joten kattellaan sitä hommaa ensi vuonna.
Viime sunnuntaina osallistuin Tour de Helsinkiin, 140km maantiepyöräilytapahtumaan jonka lähtö ja maali olympiavelodromilla ja reitti kulki muistaakseni 9 eri kunnan ja kaupungin läpi Helsingin ympäröiden. Tämä oli ensimmäinen massapyöräilytapahtuma jossa olin mukana, HelTri:n kanssa jotain kimppalenkkejä joskus ollut mutta muuten olen ryhmäajossa noviisi. Toki opiskelin säännöt ja käsimerkit ym. mitkä pitää tällaisissa tapahtumissa osata. Se on tietysti tärkeää turvallisuuden takia. Valitettavasti verkkokalvolle piirtyi muutama pyöräilijä ketkä tuntuivat väkisin haluavan aiheuttaa onnettomuuksia itselleen ja muille tai muuten epäjärjestystä joukossa. No tämä 32km/h keskinopeusryhmä jossa ajoin taisi olla pahin kun on keskusteluja seurannut. Mutta aika skarppaamista oli alusta loppuun ja sormet sai pitää jarruliipasimilla jatkuvasti, sen verran jojoilua oli meno.
Mutta tapahtumasta jäi positiivinen maku silti, ja olihan se näyttävän näköistä lähdössä kun 2000 pyöräilijän joukkio pyöritteli läpi Helsinkiä. Pysyin hyvin tuon 32-joukon vauhdissa ja tuntui lopulta menevän hyvinkin iisisti, pieni porukka oli irtaantunut omaksi 35km/h-ryhmäksi jossa olisi voinut olla itsekin, mutta hyvä näin. Loppua kohden meidänkin sakki hajosi hiukan ja loppua kohden tuli reviteltyä vähän loppukiriä. Maalissa nettoaika 4:22 ja risat, 4:30 olin tavoitteeksi asettanut. Tyydyttävä tulos!
Alkaa olemaan kisat käyty tältä kaudelta, Vantaan maraton vielä kiinnostaa mutta katsotaan miltä se homma tuntuu kuukauden päästä, tietysti pitäisi jo alkaa tietää tässä vaiheessa jos menee. No juostua tulee kyllä kunhan tämä kinttu on terveiden kirjoissa taas, mutta säilyykö kunto niin että sinne kehtaa lähteä ennätystä hakemaan, se on toinen asia.
