Viikko häihin, kuukausi Nizzaan

Viime kuukauden-kahden ajalta harjoittelu ollut täysin repaleista, epäsäännöllistä ja suunnittelematonta. 3 viikkoa sitten koko viikon kestävä työmatka aamusta iltamyöhään kestävine työpäivineen, sekä ennen sitä rikkoontunut pyörä tekivät aikamoisen loven harjoittelumääriin ja jaksamiseen. En ole aivan varma tekikö se työmatkaviikko hyvää vai huonoa, viikot ennen sitä olin harjoitellut määrällisesti hyvin, tehollisesti kenties liian kovaa, eli voi olla että tuon viikon aikana ja sen jälkeen tuntunut erittäin raskas väsymys johtui alkavasta ylikunnosta, raskaasta työrupeamasta tai molempien yhdistelmästä. Lepoa ja laadukasta unta ainakin oli aivan liian vähän. Sitä seuraava viikko taas lenkkiä, ja sunnuntaina Keskuspuisto-Olarikierros jossa kyllä tein typerästi tyhjentämällä itseni aivan täysin ennätysjahdissa joka päättyi surkeaan olotilaan jota kesti käytännössä koko seuraavan viikon ja oikeastaan vasta nyt löytymässä into ja jaksaminen treenamiseen. Fyysisesti jaksaminen ok, mutta tehot aivan olemattomissa. Tehoharjoittelua onkin ollut tarpeeksi ja liiaksi luulen sillä tajuan nyt että on oltu tosi lähellä tietyn rajan ylitystä, ja vaikka treenikalenterissa tuntimäärät eivät päätä huimaa, on nyt todettava että elämässä ollut niin paljon meininkiä että on otettava treeniltä nyt irti se mikä on järkevää. 


Perusta on rakennettu läpi talven kuitenkin ja se on kivenkova, joten siinä suhteessa ei ole mitään hätää. Nyt on vaan kevennettävä hiukan, ja saatava pitkä harjoitus joka viikkoon, sekä pyöräkilometrejä olisi saatava rutkasti rutkasti lisää. Suomessa onneksi ehjä pyörä ja norjan päässäkin olevaan varaosat tilattu :) sekä toimiva maastopyörä jolla saa tehtyä laadukasta joskaan ei niin lajispesifistä treeniä. 


Viikon päästä sitä ollaankin sitten rakkaani kanssa papin edessä joka on kuitenkin se tämän vuoden ja koko elämän kovin juttu, ja se onkin sellainen asia joka on pitänyt fiiliksen onnellisena ja antaa hurjasti voimia treeniin ja jokapäiväiseen elämään :)